Avainsana: seksuaalisuus
Mennäänkö metsään? ‒ Seksuaalineuvonnan uudet toimintaympäristöt
Miten seksuaalineuvonta ja luonto liittyvät toisiinsa? Voisiko seksuaalineuvontapalvelua toteuttaa toiminnallisesti luonnossa? Näitä asioita lähdin selvittämään kehittämistyössäni Metropolia AMK:n seksuaalineuvojakoulutuksessa. Avaan blogitekstissä pääkohdat käsitteistä, lähtökohdista sekä uudesta toimintamallista. Luonnon monimuotoinen vaikutus terveyteen Luonto on ympärillämme oleva ainutlaatuinen kokonaisuus. Luontoa ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta siitäkään huolimatta luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauksien parantumisen tukena. Luonto on osa meitä, koska saamme ruokamme ja juomamavetemme luonnosta. Luonnon myönteisestä vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin, mielialaan, aistien kokemiseen sekä omaan havainnointiin ja stressistä palautumiseen on vahvaa tutkimusnäyttöä eri puolilta maailmaa. Lisäksi luontoympäristössä oleskelu nopeuttaa ryhmäytymistä ja näin helpottaa avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. [3; 4; 6.] Luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauden parantamisen tukena. Myös päättelyn ja ongelman ratkaisun sekä tunteiden havainnoinnin on todettu kehittyvän luonnossa liikkumisen seurauksena. Jo vajaan tunnin kävely luonnossa kehittää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta. [1; 6.] Kävely luonnossa parantaa keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta. Luontoympäristö vaikuttaa positiivisesti ihmisten olotilaan, tunteisiin, aisteihin sekä kokemuksiin. Kehon immuunipuolustus toimii paremmin metsäretkien jälkeen ja luonnossa liikkuminen sekä aistillisuuden huomioiminen vaikuttavat ihmisen kokonaisterveyteen, kuten jaksamiseen, sykkeen ja verenpaineen tasaantumiseen sekä veren kortisolipitoisuuden vähenemiseen. Seksuaalineuvonta Seksuaalineuvonta on tavoitteellista ja ammatillista ihmisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden ja ongelmien käsittelyä. Seksuaalineuvonta sisältää yleensä 2–5 tapaamiskertaa ja sitä toteuttaa seksuaalineuvojakoulutuksen saanut ammattihenkilö. [5.] Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse. Seksuaalineuvontatyöskentelyssä on keskeistä asiakkaan omien tavoitteiden asettelu yhdessä seksuaalineuvojan kanssa. Neuvontaan voi tulla yksin, kumppanin tai kumppaneiden kanssa. Asiakkaan esille nostamat toiminnan tavoitteet ohjaavat työskentelyä, jossa voidaan käydä läpi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä kysymyksiä sekä seksuaaliseen haluun tai haluttomuuteen liittyviä haasteita. Seksuaalineuvonta voi keskittyä myös nautinnon käsitteen laajentamiseen tai seksuaalisuuteen liittyvän kehollisen vamman vaikutusten läpikäymiseen [2]. Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse. Ihmisissä vaikuttavat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset ulottuvuudet. Kehon ja mielen symbioosiin liittyvä seksuaalinen hyvinvointi on valitettavan unohdettu osa kokonaisuutta. Seksuaalisuus saatetaan kokea häpeällisenä kokonaisuutena, johon kajoaminen ei ole hyödyllistä tai ajankohtaista. Seksuaalineuvonnan tärkeä tehtävä on tuoda näkyväksi inhimillistä häpeää, jotta voisimme puhua seksuaalisuudesta vapaammin. Seksuaalisuudesta vapaasti puhuminen yhdessä seksuaalineuvojan kanssa voi vapauttaa seksuaalisen häpeän kokemusta sekä antaa väylän seksuaalisen terveyden kohentumiseen. Seksuaalineuvontaa luonnossa Ajatus yhdistää luontotyöskentely ja seksuaalineuvonta syntyi seksuaalineuvontakoulutuksessa, sillä olin samaan aikaan valmistumassa luontovalmentajaksi. Luontovalmentajan koulutuksessa käytiin läpi kunnioittavaa luontosuhdetta sekä keskityttiin luonnon ympäristön vaikuttavuuteen terveyden edistämisessä. Koulutuksessa ohjattiin myös luonnossa toteutettavia menetelmiä, kuten mielen ja kehon hyvinvointia tukevia harjoitteita. Luontotyöskentelyä ja seksuaalineuvontaa yhdistävän toiminnan pilotointi aloitettiin vuoden 2023 alussa. Asiakastyöskentely kahden harjoitusasiakkaan kanssa noudatti seksuaalineuvonnan tavoitteellista kaavaa, jossa ensimmäisessä tapaamisessa luotiin harjoitusasiakkaan kanssa keskustellen hänen haasteisiinsa vastaavat tavoitteet. Seuraavat kerrat toteutettiin luonnossa keskustellen ja kehoharjoitteita apuna käyttäen. Keholliset harjoitteet toteutettiin yksilöllisesti harjoitusasiakkaan haasteisiin vastaten. Käytettyjä harjoitteita olivat esimerkiksi hengitysharjoitteet alustan päällä kalliolla istuen tai maaten, kehomatka makuupussissa maaten, kehokiitollisuusharjoitus tai kehon aktivointi hyppien tai käsiä heiluttaen. Tuloksena ”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -toimintaympäristö ja -palvelu Toimintaympäristön toimivuutta kokeiltiin kahden harjoitusasiakkaan kanssa. Harjoitusasiakkaat kertoivat tunteneensa luonnossa voimakkaita kokemuksia, mutta myös käyntien välillä oli käynnistynyt muutosprosessi. Tästä syystä he arvioivat toimivaksi käytänteeksi sen, että harjoitusasiakkaille ohjeistettiin tehtäviä myös kotiin, ohjattujen käyntien välille. Harjoitusasiakkaat toivoivat seksuaalineuvontakäsitteen avaamista tarkemmin. Palautteista selvisi myös, että omien tunteiden tavoittaminen oli välillä hyvin vaikeaa ja siihen toivottiin lisää aikaa ja ohjeita. Selkeästä ohjaustyylistä ja mielekkäistä luontoharjoitteista pidettiin ja ne koettiin vaikuttavina. Luonnon kytkeminen seksuaalineuvontaan koettiin onnistuneeksi. Harjoitusasiakkaat saavuttivat omat tavoitteensa viiden ohjatun seksuaalineuvontatyöskentelyn aikana. Voimmehan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla: seksuaalineuvontaa sekä luonnon upeat terveyttä edistävät vaikutukset! ”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -palvelu on tarkoitettu henkilöille tai pariskunnille, jotka kokevat haasteita seksuaalisuuteensa liittyvissä teemoissa ja kokevat luonnon olevan itselle ominainen ympäristö avautua näistä asioista. Seksuaalineuvojan tehtävänä luonnossakin on tukea asiakasta löytämään turvallinen tila, auttaa asiakasta reflektoimaan kokemuksiaan sekä arvioimaan omien tavoitteidensa saavuttamista. Luonto soveltuu kehittämistyöni tulosten sekä kokemusteni mukaan hyvin seksuaalineuvonnan toimintaympäristöksi. Lähteet: Berman, Mark G & Kross, Ethan & Krpan, Katherine M & Askren, Mary K & Burson, Aleah & Deldin, Patricia J & Kaplan, Stephen & Sherdell, Lindsey & Gotlib, Ian H & Jonides, John. 2012. Interacting with nature improves cognition and affect for individuals with depression. Journal of affective disorders, 140 (3), 300–305. Löydettävissä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22464936/. Viitattu: 13.9.2023. Seksuaalikasvatuksen tueksi. 2015. Katriina Bildjuschkin (toim.). THL. Löydettävissä: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TY%C3%962016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5 Viitattu: 13.9.2023. Salonen, Kirsi & Törnroos, Kaisa. 2019. Luontointerventiot hyvinvoinnin tukena Green Care -toiminnassa. KUNTOUTUS, 42 (1), 5-17. Löydettävissä: https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/viestinta-ja-tiedolla-vaikuttaminen/kuntoutus-lehti/arkisto/kuntoutus-1-2019/. Viitattu: 13.9.2023. Salonen, Kirsi. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. Löydettävissä: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu: 13.9.2023. Santalahti, Tarja & Lehtonen, Mika. 2016. Seksuaaliterapia. Juva: PS-Kustannus. Sudimac, Sonja & Sale, Vera & Kuhl, Simone. 2020. How nature nurture: Amygdala activity decreases as the result of a one-hour walk in nature. Molecular Psychiatry. 27, 4446-4452. Löydettävissä: https://www.nature.com/articles/s41380-022-01720-6. Viitattu: 13.9.2023. Kirjoittaja Noora Asplund on ihmisistä ja luonnosta inspiroituva sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista innostuva terveydenhoitajatyön lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänen osaamiseensa lukeutuu mm. terveyden edistämistyö, uraohjaus, luontovalmennus sekä seksuaalineuvonta. Noora toimii lehtorin työn ohella yrittäjänä.
Sex positive health care – mitä se tarkoittaa ja tarvitaanko sellaista?
Sex positive health care voisi kääntyä suomeksi: seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva terveydenhuoltoalan henkilöstö. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä ja se kattaa seksin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, nautinnon ja lisääntymisen. Seksuaalisuutta ilmaistaan ajatuksissa, fantasioissa, halussa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä, rooleissa ja parisuhteessa. Seksuaalisuuteen vaikuttavat mm. biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, historialliset ja uskonnolliset tekijät. [1] Seksuaalisuus on siis läsnä meissä kaikissa koko elämämme ajan, ja voimme tuoda sitä esiin eri tavoilla. Seksuaalisuutemme myös muuttuu elämän eri vaiheissa. Joskus seksuaalisuutemme voi olla taka-alalla. Esimerkiksi vakavan sairastumisen yhteydessä usein keskitymme ensin käsittelemään saamaamme diagnoosia ja sen jälkeen kohdistamme voimavaramme taistelemaan taudista selviämiseen. Sairauksien yhteydessäkin seksuaalisuus on kuitenkin osa ihmistä, eivätkä terveydenhuoltoalan ammattilaiset saisi unohtaa kohdata potilaidensa seksuaalisuutta. Mahdollisia rajoituksia seksuaalisuudessa raskausaikana Erityisesti kätilöille vastaan saattaa tulla tilanteita, joissa lääkäri on suositellut potilaalle yhdynnästä pidättäytymistä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskausaikana, jos on veristä vuotoa emättimestä tai riski ennenaikaiselle synnytykselle [2]. Kuitenkin usein näissäkin tilanteissa seksuaalista nautintoa voi toteuttaa muulla tavoin. Lähtökohtaisena ajatuksena ei tulisi olla, että ilman seksiäkin pärjää. Ohjeistetaanko potilaita näissä tilanteissa rutiinisti, miten seksuaalista nautintoa voi toteuttaa yhdyntää välttäen? Potilas ja/tai hänen kumppaninsa voivat pohtia näitä asioita, mutta he eivät ehkä kehtaa kysyä niistä suoraan. Onkin siis näissä tilanteissa tärkeä, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat aloitteellisia seksuaaliasioihin liittyvän keskustelun aloittamisessa ja kertovat potilaille mikä on kiellettyä ja mikä sen sijaan sallittua. Seksuaalisuus pitkän sairaalajakson aikana Entäpä sitten, jos potilaamme joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan? Onko hänellä tällöin mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan itsensä tai yhdessä kumppaninsa kanssa? Yksi esimerkki ovat psykiatriset potilaat, joilla saattaa olla pitkiäkin sairaalajaksoja. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita sitä, ettei sairastuneella olisi seksuaalisia tarpeita. Israelilaisen haastattelututkimuksen [3] mukaan psykiatrisessa sairaalassa potilailla on seksuaalista kanssakäymistä, vaikka se olisi sairaalassa kiellettyä. Potilaat kuitenkin välttelevät seksuaaliasioista puhumista henkilökunnalle, ja puhumattomuus voi johtaa riskikäyttäytymiseen, esimerkiksi suojaamattomaan seksiin potilaiden kesken. Tutkimuksessa todettiin myös, että psykiatrisissa sairaaloissa on usein seksuaalista häirintää, jota potilaat kohdistavat toisiin potilaisiin ja/tai hoitohenkilökuntaan. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, ettei potilailla ole mahdollista luvallisesti toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Vankiloissakin on huoneita, joita vangit voivat käyttää tavatakseen läheisiään, intiimistikin, mutta sairaaloissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Sairaalan henkilökunnan kielteinen asenne seksuaalisuutta kohtaan saa potilaat ajattelemaan sen olevan tabu. [3] Meiltä puuttuu ohjeet ja säännöt liittyen seksuaalisuuteen sairaalassa. Seksuaalisuus ja krooniset sairaudet On olemassa sanonta ”Ikä ei tule yksin”, missä on paljon totuutta. Ikä tuo mukanaan mm. erilaisia kroonisia sairauksia ja krooniset sairaudet sekä niihin liittyvät lääkkeet aiheuttavat usein seksuaaliongelmia. Suomessa vähintään yhtä lääkärin määräämää lääkettä käyttää säännöllisesti kolme viidestä [4]. Omassa väitöskirjatutkimuksessani kävi ilmi, että terveyskeskuslääkärit pitävät seksuaaliongelmia yleisinä lääkitysten aiheuttamina sivuvaikutuksina. Kuitenkaan he eivät rutiininomaisesti kysy potilailtaan näistä mahdollisista sivuvaikutuksista kontrollikäyntien yhteydessä. [5] Ongelmana lääkärillä voi olla se, ettei hän tiedä, mihin lähettää potilaansa, jos hänen omat taitonsa eivät riitä potilaan seksuaaliongelman ratkaisemiseen. Myöskään potilas ei välttämättä tiedä, mistä hakea apua seksuaaliongelmaansa. Olisi hienoa, jos jokaisessa terveyskeskuksessa ja myös sairaaloissa olisi seksuaalipoliklinikka, johon seksuaaliongelmia kohtaavat potilaat voisi ohjata. Tämä ei välttämättä olisi taloudellisesti edes kovin iso satsaus, sillä pääsääntöisesti seksuaalineuvonta on keskustelua potilaan kanssa, mikä ei edellytä kalliita diagnostisia tai hoidollisia laitteita. Mikä estää seksuaalisuuden puheeksi ottamista? Seksuaaliasiat ovat usein hyvin intiimejä asioita, ja siksi potilaiden voi olla vaikea aloittaa niistä keskustelua. Myös tutkimusten mukaan vain harva seksuaaliongelmia kokeva ottaa asian oma-aloitteisesti puheeksi terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa, vaikka haluaisikin saada apua tilanteeseensa [6,7]. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi siten suhtautua seksuaaliasioihin myönteisesti ja olla aloitteellisia ottamaan nämä aratkin asiat potilaiden kanssa puheeksi. Voidakseen kohdata potilaansa seksuaalisuuden, olisi jokaisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen tärkeä ensin pohtia, mitä itse ajattelee seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tilanteen, jossa seksuaaliasiat otetaan puheeksi, tulisi olla kiireetön ja yksityinen. [8] Seksuaaliasioista puhumattomuuden taustalla voi olla monia syitä, mutta usein asia koetaan arkaluontoisena ja jollain tavalla häpeällisenäkin. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei ole helppoa terveydenhuoltoalan ammattilaisillekaan. Väitöskirjatutkimukseni tulosten mukaan vastaanottoajan lyhyys on terveyskeskuslääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden suurin syy olla ottamatta seksuaalisuutta potilaiden kanssa puheeksi [9,10]. Viimeisen vuoden kätilöopiskelijoiden suurin syy sen sijaan oli kokemuksen puute [10]. Muita tärkeitä syitä, niin terveyskeskuslääkäreillä kuin opiskelijoillakin, oli seksuaalilääketieteellisen tiedon puute ja pelko siitä, ettei osaa auttaa potilaita [9,10]. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen on olemassa useita erilaisia malleja [11], ja puheeksi ottamista tulisikin aktiivisesti harjoitella terveydenhuoltoalan peruskoulutuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ja muut tahot tarjoavat myös erilaisia täydennyskoulutuksia aiheeseen liittyen. Hyvänä yleisenä ohjeena kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille voisi sanoa: Kysy potilaaltasi myös seksuaaliasioista. Älä hoida pelkästään potilaasi sairautta vaan huomioi myös hänen seksuaaliterveytensä. Seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvaa terveydenhuoltoalan henkilöstöä tarvitaan siis ehdottomasti! Lähteet: Defining sexual health: report of a technical consultation on sexual health, 28-31 January 2002, Geneva. Geneva: World Health Organization; 2006. Bildjuschkin K. 2022. Raskaus ja seksi. Lääkärikirja Duodecim. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01015 [Luettu 26.2.2023]. Kaplan M, Peleg-Sagy T, Guez J, Sagy I. Isolated psychiatric ward patients in southern Israel with severe mental illnesses describe their sexual needs: A qualitative study. Sex. Disabil. 2022;40:179–194. https://doi.org/10.1007/s11195-021-09723-x Suurin osa suomalaisista syö reseptilääkkeitä – tämä tärkeä lista puuttuu monelta, vaikka lääkekuorman kasvu huolettaa. Helsingin Uutiset. 16.7.2018. Saatavilla: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1313375 [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Polo-Kantola P, Vahlberg T, Kero K. Patients with chronic diseases: Is sexual health brought up by general practitioners during appointments? A web-based study. Maturitas. 2022;160:16–22. https://doi.org/10.1016/j.maturitas.2022.01.014 Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual Dysfunction in the United States: Prevalence and Predictors. JAMA. 1999;281(6):537–544. https://doi.org/10.1001/jama.281.6.537 Berman L, Berman J, Felder S, et al. Seeking help for sexual function complaints: what gynecologists need to know about the female patient's experience. Fertil Steril. 2003;79(3):572–576. https://doi.org/10.1016/s0015-0282(02)04695-2 Seksuaalisuus puheeksi. THL. 2021. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/seksuaalisuus-puheeksi [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Kero K, Perkonoja K, Vahlberg T, Polo-Kantola P. General practitioners' self-reported competence in the management of sexual health issues - a web-based questionnaire study from Finland. Scand J Prim Health Care. 2021;39(3):279–287. https://doi.org/10.1080/02813432.2021.1934983 Manninen SM, Kero K, Riskumäki M, Vahlberg T, Polo-Kantola P. Medical and midwifery students need increased sexual medicine education to overcome barriers hindering bringing up sexual health issues - A national study of final-year medical and midwifery students in Finland. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2022;279:112–117. https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2022.10.021 Sinisaari-Eskelinen M, Jouhki MR, Tervo P, Väisälä L. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääk Aikak. 2016;53:286–293. https://journal.fi/sla/article/view/59673 Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on auktorisoitu seksuaalineuvoja ja kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän tekee väitöskirjatutkimusta seksuaalilääketieteen osaamiseen liittyen Turun yliopistossa ja TYKS Naistenklinikalla. Inspiraatio blogitekstiin tuli ESSM (European Society for Sexual Medicine) -konferenssimatkalla Rotterdamissa 2/2023.
Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen ja huomioiminen
Kokemus omasta sukupuolestamme ja siihen liittyvästä identiteetistämme ovat merkittäviä tekijöitä kasvussamme ja ihmissuhteissamme. Tämä kokemus voi olla merkittävä itsetunnon lähde, mutta siihen voi liittyä myös monia terveysongelmia. Sukupuoli on käsitteenä kaksiluokkainen, jonka mukaan on vain kaksi sukupuolta: poika/mies ja tyttö/nainen. Huomiotta jää tällöin yksilön oma kokemus ja intersukupuolisuus, sillä osa kokee kummankin sukupuoli-identiteetin itselleen vieraaksi. Ristiriitaa voi tulla myös, jos kehollinen ja psyykkinen sukupuolikokemus eivät vastaa toisiaan. Tämän tunnistaminen sekä hyväksyminen voi olla haastava prosessi niin yksilölle itselleen kuin hänen läheisilleen. Myös kulttuuriset odotukset sukupuolen mukaisesta käyttäytymisestä ja rooleista voivat olla kapeita ja aiheuttavat siten ongelmia itsetuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Sukupuolen ohella myös seksuaalisella suuntautumisella on merkittävä vaikutus yksilön kasvuun, ihmissuhteisiin ja itsetuntoon. Hyvän terveyden kannalta olisi suotavaa, että koemme seksuaalisen suuntautumisemme myönteisenä osana minäkuvaamme ja ihmissuhteitamme. Normatiiviset odotukset heteroseksuaalisesta suuntautumisesta luovat tälle haasteita. Heteronormatiivista poikkeavan on usein vaikea saada lähiympäristönsä ja yhteiskunnan tukea suuntautumisensa mukaisen myönteisen minäkuvan ja ihmissuhteiden rakentamiselle. [1] Opiskelun avulla valmiuksia ammatilliseen kohtaamiseen Monet kohtaavat töissä päivittäin työkaverinsa sekä asiakkaansa. Osa kohtaamisista voi olla hyvinkin luontevia ja helppoja, mutta osa kohtaamisista voi aiheuttaa hämmennystä ja toisen osapuolen loukkaamista, usein tahattomasti. On tärkeä, että osaisimme työelämässä kohdata toistemme sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillisesti. Tämän asian äärellä ollaan Metropolia Ammattikorkeakoulun valinnaisella, verkko-opintoina toteutettavalla opintojaksolla Saanko olla? - Sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillinen kohtaaminen. Opintojaksolle ovat tervetulleita Campusonline.fi kautta myös muut kuin Metropolian opiskelijat. Opintojakso soveltuu kaikkien alojen opiskelijoille, sillä opintojaksolla käydään läpi muun muassa keskeisten seksuaalisuutta ilmaisevien käsitteiden sisältöjä ja merkitystä, yhteiskunnassa ja työelämässä vallitsevia ja syrjiviä normeja sekä luontevaa toimintaa moninaisuutta edustavien työtovereiden ja asiakkaiden kanssa. Kevään 2022 opintojaksolla oli mukana useiden eri tutkinto-ohjelmien opiskelijoita mm. toimintaterapiasta, kätilötyöstä, sosiaalialalta, muotoilusta, ensihoidosta, tieto- ja viestintätekniikasta sekä radiografiasta. Alla keväällä muotoilun tutkinto-ohjelmasta opintojakson suorittaneen ajatuksia. Graafiset suunnittelijat ovat monien eri tahojen taustoilla toteuttamassa asiakkaiden visuaalista puolta.Ennen visuaalisten palveluiden tuottamista on kuitenkin erittäin tärkeää tutustua asiakkaisiin. Jokainen asiakas on yksilöllinen ja toisista erottuva. Moninaisen asiakaskunnan vuoksi graafisen suunnittelijan on hyvä olla avoin ja valmis oppimaan uutta. Uuden oppiminen ja asiakkaiden taustojen tunnistamisen ei pitäisi tulla graafikolle yllätyksenä, sillä jokainen projekti usein aloitetaan näistä. On tärkeä pohtia ja selvittää asioita sukupuolineutraalista ammatillisesta vuorovaikutuksesta, jotta on tulevaisuudessa valmis asiakaskohtaamisiin. Jokaisen ammattikunnan sukupuolineutraaliuden taustalla pitäisi olla samat tukirakenteet, joiden pohjalta voidaan edistää asenteita sukupuolineutraalimmiksi ja/tai ehkäistä itse ammattikuntaa koskevia ongelmia. Yksi tärkeä esimerkki on yhdenvertaisuus.fi:n julkaisema ‘Syrjinnästä vapaa koulu’, jossa tuodaan esille kuinka syrjintävapaa kouluyhteisö on mahdollista saavuttaa aikuisen esimerkin avulla. Jos aikuisen esimerkki oppilaille on suvaitseva ja aktiivisesti syrjintää ja kiusaamista kitkevä, antaa se enemmän motivaatiota ja rohkeutta toimia itse samoin. [2] Vaikka kyseinen julkaisu on osoitettu kouluille, on se sovellettavissa myös esimerkiksi mainostoimistoon, jossa monet graafikot työskentelevät. Mainostoimistoissakin on ylemmät tahot, jotka voivat asettaa selkeän linjan kaikkea syrjintää ja kiusaamista vastaan. Sukupuolellinen jaottelu yhä tiukassa graafisessa suunnittelussa? Graafisessa suunnittelussa sukupuolellinen jaottelu on varsin yleistä. Värit, fontit ja muut muotokielelliset tekijät mielletään joko maskuliinisiksi tai feminiinisiksi. Feminiinisiä geneerisesti ovat väreinä vaaleanpunaisen sävyt, fontteina kaunokirjaimet ja muotokielellisesti pehmeät sekä kukkakuviot. Maskuliinisiksi väreiksi mielletään siniset ja fonteissa, sekä muotokielellisissä tekijöissä, maskuliiniset ovat rouheita ja karskeja. [3] Yksi ongelma sukupuolittuneisuudessa ovat hygieniatuotteet, kuten tamponit ja kuukautissiteet (Kuva 1). Näiden tuotteiden paketointi on usein suunniteltu näyttämään erittäin feminiinisiltä ja siltä, että vain naiset käyttävät näitä tuotteita. Kuvassa 1 on huomattavissa feminiininen muotoilu. Löytyy kukkia ja pinkkiä, jotka viittaavat suoraan stereotyyppiseen feminiinisyyteen. Esimerkin paketit eivät ota huomioon transihmisiä tai muunsukupuolisia, jotka eivät välttämättä koe pakettien muotokielen vastaavan heidän omaa sukupuolikokemusta. Hygieniatuotteet ovat kuitenkin vain yksi esimerkki, mutta ne kuuluvat suuresti jokaisen menstruoivan elämään, minkä vuoksi kohderyhmänä pitäisikin olla jokainen menstruoiva, eikä vain cis-naiset. Cis-termi tarkoittaa, että henkilön sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu ovat hänelle syntymässä määritellyn sukupuolen ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjen odotusten mukaiset [4]. Yksi graafikoiden suurimmista haasteista on sukupuolineutraaliuden huomiointi suunnittelussa. Tavoitteena voi olla tuottaa mahdollisimman sukupuolineutraalia muotoilua, mutta sukupuolineutraali graafinen suunnittelu on jokaiselle erilaista. Kaikki eivät välttämättä miellä vaaleanpunaista feminiiniseksi, vaikka kulttuurisidonnaisesti se usein nähdään feminiinisenä. Madeleine Morleyn artikkelissa [5] nostettiin esille esimerkkejä sukupuolittomasta suunnittelusta. Esimerkkinä lasten oppimiseen tarkoitetut Toca Boca-pelit. Kyseisissä peleissä hahmoille ei ole tarkoituksella määritelty sukupuolia, jolloin lapsilla on mahdollisuus oppia ilman sukupuolirooleja. [5] Gabriel Maher on Alankomaissa asuva suunnittelija, joka kuvailee työnsä keskittyvän kriittiseen ja analyyttiseen lähestymiseen suunnittelussa ja taiteessa [6]. Morley nosti toisena esimerkkinä artikkelissaan [5] Maherin tavoitteen suunnitella maailmaa, jossa ihminen voi omaksua oman uniikin sukupuolensa, ilman tarkoin sukupuolitettuja tuotteita, markkinointia ja ympäröiviä tiloja, ilman kulttuurillisia tekijöitä. Maherin mukaan suunnitellessa on erittäin tärkeää huomioida kuinka muotoilu vaikuttaa näkemyksiimme kehoistamme ja ylipäätään kokonaisesta olemuksestamme. Hän purkaa omissa töissään yleisiä näkemyksiä normeista ja sekoittaa sukupuolien rajan, sillä onko sukupuolilla juurikaan oikeaa tarvetta esiintyä muotoilussa? [6] Kyseinen tavoite on ihailtava ja sellainen, johon toivon jokaisen graafisen suunnittelijan pyrkivän, minä ainakin aion. Kesäkuussa vietetään Pride-kuukautta, joka Helsingissä huipentuu Pride-viikkoon 27.6.-3.7.2022. Vuoden 2022 teemana on Kohtaamisia. Hyvää Pride-kuukautta! LÄHTEET [1] Sassi, P. & Nissinen, J. 2020. Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen. Teoksessa: Brusila, P., Kero, K., Piha, J. & Räsänen, M. (toim.) Seksuaalilääketiede (s. 121-132). Kustannus Oy Duodecim. [2] Yhdenvertaisuus.fi. s.a. Syrjinnästä vapaa koulu. Yhdenvertaisuus.fi. Saatavilla: https://yhdenvertaisuus.fi/syrjinnasta-vapaa-koulu [viitattu 14.6.2022]. [3] Velarde, O. 2017. What is Gender-Neutral Design? Here’s How and When to Use It. Visme. Saatavilla: https://visme.co/blog/feminine-design-masculine-design/ [viitattu 14.6.2022]. [4] Sukupuolen moninaisuuden sanasto. s.a. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus. Saatavilla: https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/sukupuolen-moninaisuus/sukupuolen-moninaisuuden-sanasto/ [viitattu 17.6.2022] [5] Morley, M. 2016. Can Design be Genderless? Eye on Design. Saatavilla: https://eyeondesign.aiga.org/can-design-be-genderless/ [viitattu 14.6.2022]. [6] Maher, G. s.a. About. Gabriel. A. Maher. Saatavilla: https://www.gabrielmaher.xyz/about [viitattu 14.6.2022]. Kirjoittajat: Nea Vaskelainen valmistui 5/2022 graafiseksi suunnittelijaksi Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulusta Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori ja vastuuopettaja opintojaksolla Saanko olla? - Sukupuolen ja seksuaalisuuden ammatillinen kohtaaminen Metropolia Ammattikorkeakoulussa