Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery

Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä Tilaa RSS-syöte

Kätilöiden maailmankonferenssissa pureuduttiin koronasulkujen koulutusvaikutuksiin
6.9.2023
Sanna-Mari Manninen

Kätilöiden kesäkuisessa maailmankonferenssissa (33rd ICM Triennial Congress) Balilla pidettiin esityksiä laajasti kätilötyön eri osa-alueilta. Kätilötyön lehtorina minua kiinnostivat erityisesti aiheet, jotka liittyivät kätilökoulutukseen ja -opiskeluun. Koronaviruksen vaikutukset maailmanlaajuisesti ovat olleet merkittäviä ja ne näkyvät edelleen monessa asiassa. Tutkimustietoa asiasta on tullut kuitenkin viiveellä, joten aihetta käsiteltiin vielä useassa konferenssiesityksessä. Koronaviruksen aiheuttama sulku tapahtui monessa maassa eri pituisiksi ajoiksi, ja muun muassa kätilöopetus kuului niihin, joita ei voinut kokonaan lopettaa vaan opetus piti mukauttaa tilanteeseen. Tämä vaikutti monella tapaa erityisesti opiskelijoihin, mutta myös opettajiin.   Etäopiskelu toi eteen haasteita ja herätti tunteita opiskelijoissa Walesilaisten kätilöopiskelijoiden asenteita ja tuntemuksia opetuksen ja oppimisen siirryttyä digitaaliseksi koronapandemian vuoksi, oli kartoitettu kyselyllä, jonka tuloksia esitettiin konferenssissa [1]. Tulosten mukaan opiskelijat olivat kokeneet tyytyväisyyttä ja innostusta, mutta myös pelkoa, ahdistusta ja petetyksi tulemisen tunnetta. Opiskelijoiden huolenaiheina olivat huono digitaalinen lukutaito, ongelmat tietokoneiden ja Internetin saatavuudessa, yhdistettyinä samanaikaiseen kotielämän pyörittämiseen. Osalla opiskelijoista talo oli täynnä ihmisiä, sillä kaikki muutkin perheenjäsenet olivat kotona sulun aikana ja hiljaista nurkkausta opiskelulle oli mahdotonta löytää. Osa sen sijaan oli muuttanut pois kotoa ja oli täysin yksin, kun ei voinut matkustaa kotipaikkakunnalle. Etuina digiopiskelulle kerrottiin olevan itseluottamuksen kehittyminen sekä omatahtisen opiskelun mahdollistuminen. Opiskelijat olivat iloisia, että he pystyivät viemään opintojaan eteenpäin sulusta huolimatta. Useimmat pitivät hyvinä ennalta sovittuja virtuaalitapaamisia verrattuna pelkkään itseopiskeluun. Hyväksi koettiin, että muutamana päivänä viikosta voisi jatkossakin opiskella etänä, jos aiheet ovat etäopiskeluun sopivia. Kauempana asuvat opiskelijat ilmoittivat osaetäopetuksen säästävän myös rahaa, jos koululle ei tarvitse matkustaa päivittäin. Lähiopetusta siis arvostettiin, eikä täysin etänä tapahtuvaa opetusta toivottu. [1] Koronan vaikutuksina tutkimuksissa on tullut esiin myös opiskelijoiden masennus- ja ahdistusoireilua [2,3]. Esimerkiksi belgialaisilla kätilöopiskelijoilla oli havaittu korkeammat masennuksen ja ahdistuksen pisteet kuin alankomaalaisilla. Opiskelijoiden masennuksen ja ahdistuksen todennäköisyyttä lisäsivät aiemmat psykologiset ongelmat. [2] Samanlaisia tuloksia oli saatu myös australialaisten kätilö- ja sairaanhoidon opiskelijoiden keskuudessa [3].   Kätilöopettajien kokemuksia koronapandemian aiheuttamista muutoksista opetuksessa ja opettajien henkinen tilanne Konferenssissa esiteltiin myös tuloksia koronapandemian vaikutuksista opetukseen. Kenialaisista kätilöopettajista lähes kaikki kuvasivat koronapandemian vaikuttaneen opetukseen [4,5]. Erityisesti oltiin huolestuneita lähiopetuksen turvallisuudesta, viimeisen vuoden opiskelijoiden valmistumisen viivästymisestä sekä uusien opiskelijoiden opintojen aloittamisesta. Opetuksen turvallisuuden varmistamiseksi opettajat kertoivat käyttäneensä virtuaaliopetusta, ja lähiopetuksessa henkilökohtaisia suojavarusteita, pienempiä ryhmäkokoja sekä käsienpesua/ käsidesiä [4,5]. Kenialaisten opettajien koronan aikaiset opetuskäytännöt vastasivat siten pitkälti Metropolian kätilöopettajien käytäntöjä, joista lehtori Pirjo Koski onkin kirjoittanut tässä blogissa aiemmin [6]. Kenialaiset opettajat kokivat olevansa joko täysin tai jokseenkin luottavaisia virtuaaliopetuksen hallitsemiseen, vain 2 % ei ollut lainkaan luottavaisia asian suhteen [4,5]. Kenialaisten opettajien kokemuksista puuttui kaipuu nähdä työkavereita ja työyhteisöä, sekä kohdata ja keskustella yhteisten kahvihetkien äärellä. Tämä oli seikka, joka sen sijaan nousi voimakkaasti esiin Metropolian kätilöopettajien vastauksissa [6]. Toki täytyy muistaa, että tutkimuksissa saa vastauksia vain siihen, mitä kysytään: kenialaisessa tutkimuksessa ei välttämättä ollut työyhteisöön liittyviä kysymyksiä lainkaan. Koronapandemia vaikutti tutkitusti myös opettajien emotionaaliseen hyvinvointiin aiheuttaen esimerkiksi ahdistusta ja työuupumusta [7,8]. Lähes joka toinen kiinalainen yliopisto-opettaja koki ahdistusta vuosi koronapandemian puhkeamisen jälkeen. Ahdistus oli todennäköisempää vanhemmilla naisopettajilla, jotka elivät avioliitossa, ja joiden perheessä oli huono taloudellinen tilanne. Ahdistuksen riskiä kohotti myös kokemus koronan merkittävästä vaikutuksesta elämään. [7] Brasilialaisilla opettajilla myös työuupumus oli koronapandemian vaikutuksena kohtalaisen yleinen. Riskitekijöinä tunnistettiin naissukupuoli, ikä alle 40 vuotta, ennen pandemiaa olemassa ollut krooninen tai psykiatrinen sairaus, vaikeus omaksua etäopetuksen menetelmiä, kotiin/työhön liittyvät konfliktit ja pandemian aiheuttamat negatiiviset oireet. [8]   Koronapandemian jälkipyykkiä pestään edelleen Maailmalla tehtyjen tutkimusten tulokset vahvistavat sitä kokemusta, että kätilöopiskelijoiden, ja myös opettajien, emotionaalinen hyvinvointi koronapandemian aikana oli selvästi heikentynyt. Vaikka tässä esitetyt tutkimukset oli tehty muualla maailmassa, ovat tulokset varmasti ainakin jossain määrin yleistettävissä myös Suomeen. Todennäköisesti kohtaamme ja käsittelemme koronan aiheuttamia terveysongelmia vielä hyvän aikaa. Ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset [9] osoittivat, että 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä koronan jälkeen. THL:n kyselyssä on kartoitettu myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden kokemuksia, ja tarkempia tietoja kevään 2023 tuloksista julkaistaan syyskuussa. [9] Lähteet: Lacey N, Thomas G. ”A sudden shift” An evaluation of student midwives’ attitudes to remote online learning during the COVID-19 pandemic. Suullinen esitys 33rd ICM Triennial Congress Bali, Indonesia -konferenssissa 14.6.2023. Kuipers Y, Mestdagh E. Emotional wellbeing of student midwives during COVID-19. Women Birth. 2023;36(2):184-192. https://doi.org/10.1016/j.wombi.2022.11.012 Wynter K, Redley B, Holton S, Manias E, McDonall J, McTier L, Hutchinson AM, Kerr D, Lowe G, Phillips NNM, Rasmussen B. Depression, anxiety and stress among Australian nursing and midwifery undergraduate students during the COVID-19 pandemic: a cross-sectional study. Int J Nurs Educ Scholarsh. 2021;18(1):10.1515/ijnes-2021-0060. https://doi.org/10.1515/ijnes-2021-0060 Shikuku D, Tallam E, Wako I, Mualuko A, Waweru L, Nyaga L, Issak B, Ameh C. 2023. Educators’ perceptions of the early impact of COVID-19 on midwifery training in Kenya: a cross-sectional survey. Suullinen esitys 33rd ICM Triennial Congress Bali, Indonesia -konferenssissa 14.6.2023. Shikuku DN, Tallam E, Wako I, Mualuko A, Waweru L, Nyaga L, Bashir I, Ameh C. Educators' perceptions of the early impact of COVID-19 on midwifery training in Kenya: a cross-sectional survey. Int Health. 2022;14(3):336-338. https://doi.org/10.1093/inthealth/ihab065 Koski P. Kätilötyön opetus onnistui etätyöstä huolimatta, vaikka työyhteisöä ja opiskelijoita oli ikävä. Blogikirjoitus 20.5.2021. Kätilökouluttaja - The Voice of Midwifery. Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä. Saatavilla: https://blogit.metropolia.fi/katilokouluttaja/2021/05/20/katilotyon-opetus-onnistui-etatyosta-huolimatta-vaikka-tyoyhteisoa-ja-opiskelijoita-oli-ikava/ Fu W, Han X, Liu Y, Zou L, Wen J, Yan S, Lv C. Prevalence and related factors of anxiety among university teachers 1 year after the COVID-19 pandemic outbreak in China: A multicenter study. Front Psychiatry. 2022;13:823480. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2022.823480 Santiago ISD, Dos Santos EP, da Silva JA, de Sousa Cavalcante Y, Gonçalves Júnior J, de Souza Costa AR, Cândido EL. The impact of the COVID-19 pandemic on the mental health of teachers and its possible risk factors: A systematic review. Int J Environ Res Public Health. 2023;20(3):1747. https://doi.org/10.3390/ijerph20031747 STT Viestintäpalvelut. THL:n Kouluterveyskysely: 8.- ja 9.-luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä koronan jälkeen, kiusaamista aiempaa enemmän. Tiedote 2.6.2023. Saatavilla: https://www.sttinfo.fi/tiedote/thln-kouluterveyskysely-8--ja-9-luokkalaisten-ahdistuneisuus-ei-osoita-laantumisen-merkkeja-koronan-jalkeen-kiusaamista-aiempaa-enemman?publisherId=69817778&releaseId=69984439&lang=fi [Luettu 2.7.2023].   Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa

Lue lisää

Sex positive health care – mitä se tarkoittaa ja tarvitaanko sellaista?
8.3.2023
Sanna-Mari Manninen

Sex positive health care voisi kääntyä suomeksi: seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva terveydenhuoltoalan henkilöstö. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä ja se kattaa seksin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, nautinnon ja lisääntymisen. Seksuaalisuutta ilmaistaan ajatuksissa, fantasioissa, halussa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä, rooleissa ja parisuhteessa. Seksuaalisuuteen vaikuttavat mm. biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, historialliset ja uskonnolliset tekijät. [1] Seksuaalisuus on siis läsnä meissä kaikissa koko elämämme ajan, ja voimme tuoda sitä esiin eri tavoilla. Seksuaalisuutemme myös muuttuu elämän eri vaiheissa. Joskus seksuaalisuutemme voi olla taka-alalla. Esimerkiksi vakavan sairastumisen yhteydessä usein keskitymme ensin käsittelemään saamaamme diagnoosia ja sen jälkeen kohdistamme voimavaramme taistelemaan taudista selviämiseen. Sairauksien yhteydessäkin seksuaalisuus on kuitenkin osa ihmistä, eivätkä terveydenhuoltoalan ammattilaiset saisi unohtaa kohdata potilaidensa seksuaalisuutta.   Mahdollisia rajoituksia seksuaalisuudessa raskausaikana  Erityisesti kätilöille vastaan saattaa tulla tilanteita, joissa lääkäri on suositellut potilaalle yhdynnästä pidättäytymistä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskausaikana, jos on veristä vuotoa emättimestä tai riski ennenaikaiselle synnytykselle [2]. Kuitenkin usein näissäkin tilanteissa seksuaalista nautintoa voi toteuttaa muulla tavoin. Lähtökohtaisena ajatuksena ei tulisi olla, että ilman seksiäkin pärjää. Ohjeistetaanko potilaita näissä tilanteissa rutiinisti, miten seksuaalista nautintoa voi toteuttaa yhdyntää välttäen? Potilas ja/tai hänen kumppaninsa voivat pohtia näitä asioita, mutta he eivät ehkä kehtaa kysyä niistä suoraan. Onkin siis näissä tilanteissa tärkeä, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat aloitteellisia seksuaaliasioihin liittyvän keskustelun aloittamisessa ja kertovat potilaille mikä on kiellettyä ja mikä sen sijaan sallittua.   Seksuaalisuus pitkän sairaalajakson aikana Entäpä sitten, jos potilaamme joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan? Onko hänellä tällöin mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan itsensä tai yhdessä kumppaninsa kanssa? Yksi esimerkki ovat psykiatriset potilaat, joilla saattaa olla pitkiäkin sairaalajaksoja. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita sitä, ettei sairastuneella olisi seksuaalisia tarpeita. Israelilaisen haastattelututkimuksen [3] mukaan psykiatrisessa sairaalassa potilailla on seksuaalista kanssakäymistä, vaikka se olisi sairaalassa kiellettyä. Potilaat kuitenkin välttelevät seksuaaliasioista puhumista henkilökunnalle, ja puhumattomuus voi johtaa riskikäyttäytymiseen, esimerkiksi suojaamattomaan seksiin potilaiden kesken. Tutkimuksessa todettiin myös, että psykiatrisissa sairaaloissa on usein seksuaalista häirintää, jota potilaat kohdistavat toisiin potilaisiin ja/tai hoitohenkilökuntaan. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, ettei potilailla ole mahdollista luvallisesti toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Vankiloissakin on huoneita, joita vangit voivat käyttää tavatakseen läheisiään, intiimistikin, mutta sairaaloissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Sairaalan henkilökunnan kielteinen asenne seksuaalisuutta kohtaan saa potilaat ajattelemaan sen olevan tabu. [3] Meiltä puuttuu ohjeet ja säännöt liittyen seksuaalisuuteen sairaalassa.   Seksuaalisuus ja krooniset sairaudet On olemassa sanonta ”Ikä ei tule yksin”, missä on paljon totuutta. Ikä tuo mukanaan mm. erilaisia kroonisia sairauksia ja krooniset sairaudet sekä niihin liittyvät lääkkeet aiheuttavat usein seksuaaliongelmia. Suomessa vähintään yhtä lääkärin määräämää lääkettä käyttää säännöllisesti kolme viidestä [4]. Omassa väitöskirjatutkimuksessani kävi ilmi, että terveyskeskuslääkärit pitävät seksuaaliongelmia yleisinä lääkitysten aiheuttamina sivuvaikutuksina. Kuitenkaan he eivät rutiininomaisesti kysy potilailtaan näistä mahdollisista sivuvaikutuksista kontrollikäyntien yhteydessä. [5] Ongelmana lääkärillä voi olla se, ettei hän tiedä, mihin lähettää potilaansa, jos hänen omat taitonsa eivät riitä potilaan seksuaaliongelman ratkaisemiseen. Myöskään potilas ei välttämättä tiedä, mistä hakea apua seksuaaliongelmaansa. Olisi hienoa, jos jokaisessa terveyskeskuksessa ja myös sairaaloissa olisi seksuaalipoliklinikka, johon seksuaaliongelmia kohtaavat potilaat voisi ohjata. Tämä ei välttämättä olisi taloudellisesti edes kovin iso satsaus, sillä pääsääntöisesti seksuaalineuvonta on keskustelua potilaan kanssa, mikä ei edellytä kalliita diagnostisia tai hoidollisia laitteita.   Mikä estää seksuaalisuuden puheeksi ottamista? Seksuaaliasiat ovat usein hyvin intiimejä asioita, ja siksi potilaiden voi olla vaikea aloittaa niistä keskustelua. Myös tutkimusten mukaan vain harva seksuaaliongelmia kokeva ottaa asian oma-aloitteisesti puheeksi terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa, vaikka haluaisikin saada apua tilanteeseensa [6,7]. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi siten suhtautua seksuaaliasioihin myönteisesti ja olla aloitteellisia ottamaan nämä aratkin asiat potilaiden kanssa puheeksi. Voidakseen kohdata potilaansa seksuaalisuuden, olisi jokaisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen tärkeä ensin pohtia, mitä itse ajattelee seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tilanteen, jossa seksuaaliasiat otetaan puheeksi, tulisi olla kiireetön ja yksityinen. [8]   Seksuaaliasioista puhumattomuuden taustalla voi olla monia syitä, mutta usein asia koetaan arkaluontoisena ja jollain tavalla häpeällisenäkin. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei ole helppoa terveydenhuoltoalan ammattilaisillekaan. Väitöskirjatutkimukseni tulosten mukaan vastaanottoajan lyhyys on terveyskeskuslääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden suurin syy olla ottamatta seksuaalisuutta potilaiden kanssa puheeksi [9,10]. Viimeisen vuoden kätilöopiskelijoiden suurin syy sen sijaan oli kokemuksen puute [10]. Muita tärkeitä syitä, niin terveyskeskuslääkäreillä kuin opiskelijoillakin, oli seksuaalilääketieteellisen tiedon puute ja pelko siitä, ettei osaa auttaa potilaita [9,10]. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen on olemassa useita erilaisia malleja [11], ja puheeksi ottamista tulisikin aktiivisesti harjoitella terveydenhuoltoalan peruskoulutuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ja muut tahot tarjoavat myös erilaisia täydennyskoulutuksia aiheeseen liittyen.   Hyvänä yleisenä ohjeena kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille voisi sanoa: Kysy potilaaltasi myös seksuaaliasioista. Älä hoida pelkästään potilaasi sairautta vaan huomioi myös hänen seksuaaliterveytensä. Seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvaa terveydenhuoltoalan henkilöstöä tarvitaan siis ehdottomasti!   Lähteet: Defining sexual health: report of a technical consultation on sexual health, 28-31 January 2002, Geneva. Geneva: World Health Organization; 2006. Bildjuschkin K. 2022. Raskaus ja seksi. Lääkärikirja Duodecim. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01015 [Luettu 26.2.2023]. Kaplan M, Peleg-Sagy T, Guez J, Sagy I. Isolated psychiatric ward patients in southern Israel with severe mental illnesses describe their sexual needs: A qualitative study. Sex. Disabil. 2022;40:179–194. https://doi.org/10.1007/s11195-021-09723-x Suurin osa suomalaisista syö reseptilääkkeitä – tämä tärkeä lista puuttuu monelta, vaikka lääkekuorman kasvu huolettaa. Helsingin Uutiset. 16.7.2018. Saatavilla: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1313375 [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Polo-Kantola P, Vahlberg T, Kero K. Patients with chronic diseases: Is sexual health brought up by general practitioners during appointments? A web-based study. Maturitas. 2022;160:16–22. https://doi.org/10.1016/j.maturitas.2022.01.014 Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual Dysfunction in the United States: Prevalence and Predictors. JAMA. 1999;281(6):537–544. https://doi.org/10.1001/jama.281.6.537 Berman L, Berman J, Felder S, et al. Seeking help for sexual function complaints: what gynecologists need to know about the female patient's experience. Fertil Steril. 2003;79(3):572–576. https://doi.org/10.1016/s0015-0282(02)04695-2 Seksuaalisuus puheeksi. THL. 2021. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/seksuaalisuus-puheeksi [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Kero K, Perkonoja K, Vahlberg T, Polo-Kantola P. General practitioners' self-reported competence in the management of sexual health issues - a web-based questionnaire study from Finland. Scand J Prim Health Care. 2021;39(3):279–287. https://doi.org/10.1080/02813432.2021.1934983 Manninen SM, Kero K, Riskumäki M, Vahlberg T, Polo-Kantola P. Medical and midwifery students need increased sexual medicine education to overcome barriers hindering bringing up sexual health issues - A national study of final-year medical and midwifery students in Finland. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2022;279:112–117. https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2022.10.021 Sinisaari-Eskelinen M, Jouhki MR, Tervo P, Väisälä L. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääk Aikak. 2016;53:286–293. https://journal.fi/sla/article/view/59673   Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on auktorisoitu seksuaalineuvoja ja kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän tekee väitöskirjatutkimusta seksuaalilääketieteen osaamiseen liittyen Turun yliopistossa ja TYKS Naistenklinikalla. Inspiraatio blogitekstiin tuli ESSM (European Society for Sexual Medicine) -konferenssimatkalla Rotterdamissa 2/2023.

Lue lisää

PAIKOILLANNE, VALMIIT, HEP!
30.9.2022
Sari Haapio

On sanottu, että liikunta on lääke moneen vaivaan, mutta toisaalta monet vaivoista saattavat estää liikunnan harrastamista. Raskaana olevien ja synnyttäneiden liikunnasta ja sen ohjaamisesta on julkaistu uunituore suositus (Hotus-hoitosuositus 2022), jossa erinomaisesti tuodaan esiin liikkumisen myönteiset vaikutukset naisen hyvinvointiin. Mutta mitä tehdä, jos liikkuminen raskausaikana tai synnytyksen jälkeen tuntuu epämukavalta, jopa sattuu, ja liikunnan määrä jää esimerkiksi sen vuoksi suosituksia vähäisemmäksi.   Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika on sekä erityistä että normaalia Naisen keskivartalossa tapahtuu monenlaista sikiön kehitykseen ja synnyttämiseen liittyvää fysiologista sopeutumista: Sikiön kasvaessa vatsan koko kasvaa erkaannuttaen suoria vatsalihaksia toisistaan. Raskauden aikana erittyvä relaksiini -hormoni löystyttää selän ja lantion alueen nivelsiteitä, jotta sikiön kulku naisen luisen lantion läpi olisi synnytyksessä mahdollista. Imetykseen valmistautuessa rintojen koko kasvaa ja paino nousee, jolloin myös lantion alueen paine kasvaa ja painopiste muuttuu eteenpäin. Kaikki nämä voivat vaikuttaa raskaana olevan ja synnyttäneen keskivartalon lihasten toimintaan, lisätä lanneselän kuormitusta ja aiheuttaa kipuja. Onkin arvioitu, että yli 60%:a raskaana olevista kärsisi toistuvista lantionalueen kivuista ja lähes 20%:a jatkuvista kivuista (Bergström, Persson & Mogren, 2014). Liikkuminen on turvallista ja hyödyllistä sekä äidille että syntyvällä lapselle Monipuolinen liikunta raskauden aikana on kuitenkin todettu hyödylliseksi ja turvalliseksi raskaana olevalle, kun kyse on terveestä naisesta ja normaalista raskaudesta (Birsner &Gyamfi-Bannerman 2020, DiMascio, Magro-Malosso, Saccone, Marhefka & Berghella 2016). Se on turvallista myös sikiölle, kun liikunta on suositusten mukaista (Michalek, Comte &Desseauve 2016). Hoitosuositus (Hotus 2022) liikunnan määrästä on varsin kohtuullinen; 150 minuuttia liikkumista viikossa kohtalaisella teholla riittää. Vaikka kyse ei olekaan mistään supersuorituksesta, voi liikkumiseen ryhtyminen raskaana olevasta ja synnyttäneestä tuntua siltä, ja harva yltää suosituksen mukaiseen määrään. Keskivartalon tukeminen liikkumisen helpottajana Edellä mainittuja muutoksia ei voi estää tapahtumasta, mutta niistä mahdollisesti johtuvia kipuja tai muuta fyysistä epämukavuutta voi yrittää vähentää liikkeelle lähtemisen helpottamiseksi. Naiset ovat historian saatossa ympäri maailman käyttäneet esimerkiksi erilaisia liinoja vatsansa sitomiseen synnytyksen jälkeen, yrittäen nopeuttaa synnytyksestä palautumista ja helpottaakseen liikkumista. Sama keino on mahdollinen myös nykyajan naisille, mutta ajan hengen mukaisesti hieman teknologisemmalla tavalla: käyttämällä keskivartalon tukemiseen kehitettyjä tukivöitä raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Myönteistä käyttäjäkokemustietoa vöiden hyödyistä on saatu, mutta tieteellisesti keskivartalon tukivöiden vaikutuksia ei ole tutkittu.  Tieteellisen tiedon puuttuminen ei estä tukivöiden käyttämistä, mutta luotettavan tiedon tuottaminen on tarpeen. Erilaisten tukikeinojen, joilla raskaana olevia ja synnyttäneitä voidaan tukea tämän haasteellisen elämäntilanteen aikana, on tarpeen. Anna panoksesi ja osallistu Corest -tutkimukseen Metropolia ammattikorkeakoulussa, Myllypuron kampuksella, on tänä syksynä alkanut terveystieteellinen interventiotutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää keskivartalon tukemiseen kehitettyjen tukivöiden (Lola&Lykke®Core Relief Raskausajan tukivyö ja Core Restore Synnytyksen jälkeinen tukivyö) vaikutuksia raskauden aikaiseen ja synnytyksen jälkeiseen fyysiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.  Mikäli kiinnostuit tutkimuksesta ja olisit halukas osallistumaan, tutkimuksesta löytyy lisätietoa Metropolian Hymy-kylän sivuilta, linkistä: https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla/perhepalvelut, tai voit ottaa yhteyttä soittamalla tutkimuksesta vastaavalle henkilölle (Sari Haapio, gsm +358407145127). Puhelin on käytössä arkipäivisin klo 10–16 välillä.   Liitteet Hotus-hoitosuositus. 2022. Raskaana olevat ja synnyttäneet terveydenhuollossa: liikunnan perustelut ja liikuntaan ohjaaminen. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Hamari L, Grym K,Harsunen H, Niela-Vilén HK, Ryhtä I, Saarikko J & Sinisalo M. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. (viitattu pvm.kk.vuosi). Bergström, C., Persson, M. & Mogren, I. Pregnancy-related low back pain and pelvic girdle pain approximately 14 months after pregnancy – pain status, self-rated health and family situation. BMC Pregnancy Childbirth 14, 48 (2014). https://doi.org/10.1186/1471-2393-14-48 Birsner ML, Gyamfi-Bannerman C. Physical Activity and Exercise During Pregnancy and Postpartum Period. 2020. Acog Committee Opinion number 804. 2020. OBSTETRICS & GYNECOLOGY, VOL. 135, NO. 4. DiMascio D, Magro-Malosso ER, Saccio G, Marhefga GD & Berghella V. 2016. Exercise during pregnancy in normal-weight women and risk of preterm birth: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. American journal of obstetrics and gynecology, vol 215/5, p. 561. Michalek IM,  CComte, Desseauve D. 2020. Impact of maternal physical activity during an uncomplicated pregnancy on fetal and neonatal well-being parameters: a systematic review of the literature, European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology, 2020, Vol 252, p 265-272, ISSN 0301-2115, https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2020.06.061.   Kirjoittaja: Sari Haapio on Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori ja terveystieteiden tutkija.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset