Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: muistisairaus

Yhteisöllinen asuminen 1/2: Turvaa ja vaikuttavuutta ikääntyneen toimintakykyyn RAI-arvioinnin avulla
http://Aasialaistaustaiset%20kaksi%20ikäihmistä%20hymyilee%20toisilleen.
10.12.2025
Heli Talja-Salo

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille esteettömän ja sosiaalisen ympäristön, joka voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä turvallisuutta. Se tukee toimintakykyä ja osallisuutta, mutta muistisairauden edetessä asumismuoto voi muuttua haasteelliseksi. Miten varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa ja miten turvataan myös muistisairaan tarpeet? Tämä on kaksiosaisen Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Heli Talja-Salon ja Tea Berg-Heikkilän (2025) YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, vastaako yhteisöllinen asuminen asiakkaan tarpeisiin. Tarkoitus oli kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella perehtyä siihen, miten yhteisöllinen asuminen vaikuttaa ikääntyneen toimintakykyyn RAI-mittarilla ja väheneekö yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukset asumismuodossa. Asumispalvelun vaikuttavuuden tarkastelu on tärkeää, koska yhteisöllistä asumista ollaan lisäämässä kaikilla hyvinvointialueilla. Vuoden 2023 alusta sosiaalihuoltolaki (§21 b) velvoitti hyvinvointialueet järjestämään yhteisöllistä asumista ikääntyneille, joiden toimintakyky on heikentynyt korkean iän, sairauden tai muun syyn vuoksi (Sosiaalihuoltolaki 790/2022). Ratkaisu vastaa kasvavaan tarpeeseen, sillä väestön ikääntyessä yksinäisyys, turvattomuus ja avuntarve lisääntyvät. Yhteisöllinen asuminen sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen palvelun asumisen väliin ja voi siirtää raskaampien palvelujen tarvetta (Edgren ym. 2024). Vaikuttavuus asiakkaalle Yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen toimintakykyä monella tasolla: Esteettömyys lisää turvallisuutta ja rohkaisee liikkumaan ilman kaatumisen pelkoa. Sosiaalinen ympäristö vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tarjoten ikääntyneille sosiaalisia verkostoja, mahdollisuuden päivittäiseen vuorovaikutukseen ja vertaistukeen, mikä lisää hyvinvointia ja elämänlaatua. Itsenäisyys ja valinnanvapaus säilyy, kun voi valita vetäytyykö omaan kotiin vai osallistuuko yhteiseen järjestettyyn toimintaan. Palveluiden läheisyys mahdollistaa itsenäisen toimijuuden ja yhteisö tuo turvaa. Arjen apu on lähellä. Yhteisössä on helpompi saada apua pienissä arjen asioissa, kuten kaupassa käynnissä tai teknisissä ongelmissa. Lisäksi lähellä olevat ihmiset voivat huomata nopeasti, jos jonkun vointi heikkenee. Taloudellisuus ja kestävyys toteutuvat. Yhteiset tilat ja lähellä olevat palvelut voivat myös tuoda etuja ja edistää kestävää kehitystä. Siivous- ja pesulapalvelu sekä yhteiset kauppaostokset kuljetuksineen, lehtitilaukset voivat tuoda taloudellisia säästöjä asukkaalle palveluista. Yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus voi tarkoittaa positiivista muutosta asiakkaan toimintakyvyssä, terveydessä ja elämänlaadussa (Pitkänen ym. 2020:11). RAI-mittarilla voi seurata asiakkaan arkea, asumisviihtyvyyttä sekä palvelutarpeiden muutoksia. RAI-arvioinnin rooli RAI-arviointi (Resident Assessment Instrument) tekee palvelusta vaikuttavaa ja on aidosti asiakaslähtöistä. Se mahdollistaa yksilölliset palvelut, toimintakyvyn seurannan ja yksinäisyyden tunnistamisen sekä vahvistaa osallisuutta, kun arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa (Kakko ym. 2024). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yhteisöllisen asumisen asiakkaat ovat RAI-arvioinnin mukaan toimintakyvyltään lähellä kotihoidon asiakkaita ja kokevat elämänlaatunsa paremmaksi kuin ympärivuorokautisessa asumisessa. Yksinäisyyttä koettiin yhteisöllisessä asumisessa vähemmän kuin muissa asumismuodoissa. (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40–46). RAI-arviointi mahdollistaa asiakkaalle: yksilölliset palvelut, kun suunnitelma tehdään asiakkaan tarpeiden mukaan toimintakyvyn säännöllisen seurannan ja reagoinnin muutoksiin yksinäisyyden tunnistaminen mahdollistaa psyykkisen ja sosiaalisen tuen osallisuuden toteutumisen, kun RAI-arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, mikä vahvistaa toimijuutta ja luottamusta palveluihin (Kakko ym. 2024). RAI arviointi mittaa objektiivisesti yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta niin yksilön kuin asumisyksikön kohdalla sekä mahdollistaa tuen ja palvelujen kehittämisen, suunnittelun ja toteutuksen seurannan sekä palveluyksiköiden tiedolla johtamisen. Muistisairaus yhteisöllisessä asumisessa Viimeisen vuoden aikana on käyty mediassa keskustelua muistisairaiden yhteisöllisestä asumisesta. Huolta on aiheuttanut liian huonokuntoisten ja muistisairaiden asukkaiden sijoittaminen yhteisölliseen asumiseen.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan vuonna 2023 puolet asukkaista on saanut dementia diagnoosin ja 70 %:lla on merkittävästi heikentynyt kognitio (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40, 45). Yhteisöllisen asumisen tarjottu toiminta ja yhteisöllisyys voi tarjota tukea muistisairauden alkuvaiheessa, mutta sairauden edetessä tuki ja turva ei ole riittävä. Muistisairas ei välttämättä osaa hälyttää itselleen apua tai hakeutua yksikössä järjestettävään tarjottuun toimintaan. Ratkaisuna on RAI-osaamisen vahvistaminen ja menetelmät, Jotka tukevat muistisairaan osallisuutta, kuten selkokielinen viestintä rauhalliset arviointitilanteet ja omaisten osallistuminen (Amia Akatemia). Yhteisöllinen asuminen vastaa palvelurakenteen keventämisen tarpeisiin, mutta se ei saa olla säästökohde. Asukkaiden toimintakyvyn säännöllinen RAI-arviointi korostuu muistisairauksien kohdalla. Tärkeää on henkilöstön RAI-osaamisen jatkuva kehittäminen. Tulevaisuuden näkymät Yhteisöllinen asuminen on vielä kehittyvä asumisen muoto, ja tarvitsee ohjausta, siitä kenelle se on tarkoitettu ja mitä sen tulisi sisältää. Erilaisia ikääntyneille suunnattuja asumisen palveluja tarvitaan väestön ikääntyessä. Yhteisöllinen asuminen ei ole vain asumisen muoto vaan hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaja. Sen kehittäminen edellyttää selkeitä kriteerejä, säännöllistä toimintakyvyn arviointia ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen panostamista. RAI-tieto ohjaa tarvittaessa tuetumpiin palveluihin, mikä varmistaa, että palvelurakenne ei muutu säästökohteeksi, vaan aidosti tukee ikääntyneiden tarpeita. Osallistu keskusteluun, jotta varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttava asumisenmuoto ikääntyneille eikä vaan rakenteellinen ratkaisu! Miten sinä näet yhteisöllisen asumisen vaikuttavuuden asiakkaalle? Miten yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen hyvinvointia ja turvaa myös muistisairaan tarpeet? Onko RAI-osaaminen riittävällä tasolla? Nyt on aika varmistaa, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa eikä vain rakenteellinen ratkaisu! Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Heli Talja-Salo, Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen (ylempi AMK), suuhygienistiyrittäjä, Amia-muistityön kehittäjä, yhteisöpedagogi, työyhteisökehittäjä (AMK). Lähteet Amia Akatemia: Muistisairaan ihmisen luotettava RAI-arviointi – osaatko vai oletatko? https://www.amia.fi/muistisairaan-ihmisen-luotettava-rai-arviointi Viitattu 24.11.2025 Edgren, Johanna & Aaltonen, Mari & Josefsson, Kim & Leppäaho, Suvi & Saske, Saana 2025. Työpaperi: 2025/054: Yhteisöllisen asumisen alkutaival kansallisten tiedonkeruiden valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/152512/URN_ISBN_978-952-408-618-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.11.2025. Edgren, Johanna & Häsä, Jokke & Asikainen, Janne & Aaltonen, Mari 2023. Iäkkäiden palvelunsaajien toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2023. Iäkkään väestön palvelutarpeet vaihtelevat alueittain -yhteisöllinen asuminen on uusin tulokas palveluntarjonnassa. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. THL Tilastoraportti 54/2024. Päivitetty 25.11.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149996/KORJATTU_Tilastoraportti_RAI_2023_10062025.pdf?sequence=5 Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 30.6.2025. Pitkänen, Laura & Haavisto, Ira & Vähäviita, Pauliina &, Torkki, Paulus & Leskelä, Riikka-Leena & Komssi, Vesa 2018. Vaikuttavuus Sotessa. Suoritteista tuloksiin. Nordic Healthcare Group. https://nhg.fi/wp-content/uploads/2018/11/Vaikuttavuus-sotessa-suoritteista-tuloksiin.pdf Viitattu 24.11.2025. Sosiaalihuoltolaki 790/2022. Annettu Helsingissä 26.8.22 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220790 Viitattu 24.11.2025.

Lue lisää

Onko hyvä kohtaaminen resurssikysymys?
9.7.2025
Johanna Karppinen, Saija Pohjonen

Kunta- ja aluevaalien kynnyksellä on ajankohtaista käydä keskustelua ikäihmisten asemasta ja pysähtyä pohtimaan keinoja tukea hoivavastuun kantavia omaishoitoperheitä. Sujuvalla yhteistyöllä ja aidolla kohtaamisella pääsee jo pitkälle. THL:n tuoreen raportin mukaan kaikki hyvinvointialueet painivat nyt väestön ikääntymisen ja siitä seuraavan palveluiden tarpeen kasvun kanssa (THL 2024: 27).  Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvien säästöpaineiden seurauksena hallitus on päätynyt nipistämään ikääntyneiden palveluista mm. laskemalla hoitajamitoitusta ja siirtämällä hoivan painopistettä enenevässä määrin kotiin ja läheisten hartioille. Tämän seurauksena läheishoivasta on tullut monessa perheessä arkipäivää. Vaikka omaishoitotilanne syntyy usein pikkuhiljaa puolison muistin tai voinnin heikentyessä, ei tilanteeseen ole usein osattu varautua ennalta.  Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii tukea, aikaa ja voimavaroja. Muistisairaus vaikuttaa koko perheen elämään Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja turvattomuuden tunteita paitsi sairastuneessa myös läheisissä. Omaishoitoliiton 2024 julkaistussa kyselytutkimuksen mukaan omaishoito heikentää omaishoitajien koettua terveydentilaa (Omaishoitajaliitto ry 2024:3). Muistisairaan terveyspalveluita koskevissa tilanteissa, muistisairas pääsee vain harvoin itse ääneen, sen sijaan palveluista keskustellaan puoliso-omaishoitajan kanssa (Aaltonen & Martin-Matthews & Jolanki 2021: 2309). Muistisairaudesta puhuttaessa suuri osa ihmisistä kohdistaa huomionsa sairastuneen muistin toimintaan, vaikka ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sosiaalisissa tilanteissa on tärkeää muistaa kuunnella myös sairastunutta itseään huomioiden hänen tunteensa ja tarpeensa.  Muistisairaalle tulisi taata mahdollisuus omannäköiseen elämään ja tukea näin hänen toimijuuttaan. Voisiko omaishoitajien jaksamista parantaa empaattisella kohtaamisella? Tiukassa taloustilanteessa olevat hyvinvointialueet ovat joutuneet tehostamaan palveluitaan, mikä aiheuttaa huolta sekä ammattilaisten, että palvelunkäyttäjien keskuudessa. Pelkona on, että resursseja kiristetään niin, ettei henkilöstöllä ole riittävää mahdollisuutta syventyä omaishoitoperheiden tilanteisiin yksilöllisesti vaan muistisairaan toimijuus jää säästötalkoiden alle. Äänestämällä tulevissa vaaleissa voidaan vaikuttaa siihen, miten ikäihmisistä pidetään jatkossa huolta. Vuorovaikutus ei ole vain sanallista viestintää -se on läsnäoloa, elämistä hetkissä. Helsingin kaupungin 2023 teettämässä omaishoitokyselyssä nousi esille, että omaishoitoperheet kaipaavat yhdensuuntaisen viestinnän sijaan rinnalleen kanssakulkijaa. Tästä voidaan päätellä, että empaattista ja vuorovaikutuksellista yhteydenpitoa arvostetaan. Onneksi ikääntyneiden parissa työskentelevillä on resurssipulasta huolimatta halu aitoihin kohtaamisiin. Vuorovaikutuksessa ei useinkaan ole keskeistä sanat vaan kiireetön läsnäolo ja pysähtyminen hetkeen. Taitava työntekijä toimii empaattisesti ja osaa kuunnella perheitä herkällä korvalla, jolloin kaikki osapuolet mukaan lukien muistisairaat kokevat tulevansa lempeästi ja arvostavasti kohdatuiksi. Onnistuneella vuorovaikutuksella palvelujenkäyttäjän ja työntekijän väliltä on löydetty myös yhteys palvelujen saamiseen (Määttä 2012: 126). Ennaltaehkäiseviä palveluita tarvitaan Hyvinvointialueet tarvitsevat rinnalleen osaavia kumppaneita. Järjestöt ovat perinteisesti tuottaneet julkisen sektorin palveluita täydentäviä, ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia palveluita. Ennakoiva ja varhainen tuki auttavat omaishoitoperheitä suhtautumaan myönteisemmin uuteen tilanteeseen ja hyväksymään sairauden tuomat muutokset. Kuormittavissa muutostilanteissa vertaistuen ja muun avun merkitys kasvaa. Tähän tarpeeseen järjestöt pystyvät vastaamaan. Vertaistuki voi ylettää sinne, minne ammattilaisapu ei ylety (Saviranta & Åhlberg 2010). Vertaistuen arvo on kohtaamisessa, ajatusten jakamisessa ja kokemusten ymmärtämisessä. Kirjoittajat: Johanna Karppinen (sairaanhoitaja AMK) ja Saija Pohjonen (sairaanhoitaja AMK) opiskelevat Metropolian Ammattikorkeakoulussa ikääntyneiden palvelujen kehittämistä ja johtamista (YAMK). Lähteet: Aaltonen, Mari & Martin-Matthews, Anne & Jolanki, Outi 2021. Experiences of people with memory disorders and their spouse carers on influencing formal care: “They ask my wife questions that they should ask me”. Dementia 7/20. 2307–2322. https://doi.org/10.1177/1471301221994300 Eskola, Päivi & Jolanki, Outi & Aaltonen, Mari 2023. Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa Gerontologia-lehti 37. 120–139 https://doi.org/10.23989/gerontologia.119365 Helin, Mari & Haulismaa, Heidi 2022–2025. Kestävän kasvun hanke. Omaishoidon palveluvalikko. Ikääntyneiden omaishoidon hanke 2022–2023 Helsingin kaupunki. Ilmarinen, Katja & Lindström, Elina & Neijonen, Auri & Honkanen, Sari & Kehusmaa, Sari 2024. Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024. Hyvinvointialueiden myöntämisperusteet, toimintakäytänteet ja omaishoidon tuen menot THL työpaperi 53/2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-391-1 Määttä, Anne 2012. Perusturva ja poiskäännyttäminen. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisut. Tampere. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-176-2 Omaishoitajaliitto. Omaishoitajakysely 2024. https://omaishoitajat.fi/wpcontent/uploads/2024/11/Omaishoitajakysely-2024.pdf Saviranta, Anne & Åhlberg, Kirsi 2010. Vertaistuen kokemukset ja merkitys eri asiakasryhmissä. Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25392/VERTAISTUEN%20KOKEMUKSET%20JA%20MERKITYS%20ERI%20ASIAKASRYHMISSA.pdf?sequence=1

Lue lisää

Ihmisen ikävä toisen luo – seksuaalisuuden tukeminen hoivakodissa
17.3.2025
Mia Laurikainen ja Jonna Pitkänen

Kuvaaja: Jonna Pitkänen Seksuaalisuus on läpi elämän ihmisen matkassa kulkeva oikeus ja perustarve. Kuitenkin hoivakoti ympäristössä seksuaalisuus nähdään usein kiusallisena ja epätoivottuna asiana – oireena. Hoivakodissa, jossa asukas viettää loppuelämänsä olisi tärkeää huomioida myös muistisairaan seksuaaliset tarpeet, koska seksuaalisuus ei katoa ikääntymisen eikä sairastumisen myötä. Miten muistisairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen? Todennäköisin muutos muistisairaan vanhuksen seksuaalisuudessa on välinpitämättömyys tai apaattisuus. Tämä ei aiheuta ongelmia hoivakodissa asukkaalle tai henkilökunnalle. Toisaalta pitkälle edennyt muistisairaus voi aiheuttaa myös sopimatonta seksuaalista käyttäytymistä, mikä vaatii henkilökunnalta ymmärrystä ja avarakatseisuutta. (de Medeiros & Rosenberg & Baker & Onyike 2008.) Ohessa esimerkki elävästä elämästä hoivakodissa: Kun stadin friidu ja kundi kohtasivat oli siinä silminnähtävää yhteenkuuluvuutta. Olihan heillä yhteinen slangi ja kotikulmat, joista juttua lensi. Aikaa kului ja friidu kiinnostui muustakin kuin juttelusta. Kundi ei valitettavasti lämmennyt ajatukselle vaan suorastaan järkyttyi, kun friidu eräänä päivänä hakeutui liian lähelle. Seksuaalisuus on osa persoonallisuutta myös muistisairailla. Muistisairauksille tyypillistä on persoonallisuuden muuttuminen, joka seksuaalisuuden näkökulmasta voi ilmetä seksuaalisena estottomuutena. (Pihlakari 2019: 91-92.)  Tuckerin (2010) kirjallisuuskatsauksessa seksuaalinen estottomuus on jaettu kolmeen tyyppiin: Seksuaalinen puhe Seksuaaliset teot, kuten koskettelu, tarttuminen, riisuuntuminen tai masturbointi yhteisissä tiloissa Epäsuorat seksuaaliset teot, kuten pornografisen materiaalin katsominen yhteisissä tiloissa tai genitaalialueelle kohdistuvien hoitotoimenpiteiden pyytäminen ilman todellista tarvetta. (Tucker 2010.) Tässä esimerkki seksuaalisesta puheesta: Naistenmies makasi vuoteessaan kuin Leinojan kuningas konsanaan. Huoneeseen tulivat naispuolinen hoitaja ja remonttimies korjaamaan asukkaan hanaa. Yht´äkkiä naistenmies huutaa naishoitajalle: “Sul on kyl todellä hyvä perse!”. Naishoitaja vastaa “Eiks ookki” läimäyttäen omaa pakaraansa ja remonttimies punastuu. Seksuaalisuuden kohtaaminen vaatii myös eettistä pohdintaa mm. Itsemääräämisoikeuden, työhyvinnoinnin ja henkilökunnan omien asenteiden näkökulmista  (de Medeiros & Rosenberg & Baker & Onyike 2008). Jokaisella on oikeus nauttia omasta seksuaalisuudestaan silloin kun se tapahtuu toisia loukkaamatta. Tämä edellyttää henkilökunnalta ammatillisuutta ymmärtää, että töitä tehdään vanhuksen kotona eikä huoneisiin mennä koputtamatta. Työntekijän omat mahdolliset ahdistavat ajatukset ja tunteet eivät saa kohdistua vanhukseen vaan ne puretaan yhdessä esihenkilön kanssa. Haastava tilanne hoivakodissa: Itsellinen nainen masturboi yhteisissä tiloissa, jolloin hänet ohjattiin omaan huoneeseen, missä hän tokaisi: “Himot ne on hiirelläkin.” Mitä hyötyä seksuaalisuuden tukemisesta ympärivuorokautisessa hoivassa on? Hoitotyössä lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on eri elämäntilanteissa ja olosuhteissa seksuaalisia tarpeita. Myös vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa asuvilla iäkkäillä on seksuaalisia tunteita, tarpeita ja oikeuksia, joita ei saa sivuuttaa. (Ryttyläinen & Valkama 2010: 211.) Vanhukset hyötyvät seksuaalisuuteen avoimesti suhtautuvasta ilmapiiristä. Meidän hoivakodissa asuvia pariskuntia tuetaan intiimissä kanssakäymisessä avustamalla heitä siirtymään samaan sänkyyn. Itsenäinesti seksuaalisuudestaan nauttivat asukkaat kohdataan asiallisesti ja tarvittaessa ohjataan siirtymään omaan rauhaan, kuten alla oleva esimerkki osoittaa. Näin toimimalla tuetaan asukkaiden henkistä hyvinvointia, itsemääräämisoikeutta ja persoonallisuutta. Kun fiini leidi ja herrasmies kohtasivat oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Päivät kuluivat leidin käsilaukkua käsikädessä etsien, sohvalla vierekkäin istuen ja välillä päiväunet yhdessä samassa sängyssä nukkuen. Omaisille uutinen uudesta rakkaudesta oli mieluinen uutinen. Mikä ihaninta hoivakodissa voi tapahtua myös ihastumisia ja rakastumisia.  Ryttyläisen ym. (2010) mukaan jos vanhuksella on vielä puoliso täytyy vanhuksen kanssa keskustella kerrotaanko puolisolle vai ei. Omaisten kanssa voi keskustella, mutta he eivät voi päättää vanhuksen puolesta, onko suhde sopiva. (Ryttyläinen & Valkama 2010: 213.)  Tämä pätee myös samaa sukupuolta oleviin suhteisiin. Mikäli omaiset haluavat keskustella läheisen uuden parisuhteen aiheuttamista tunteista voivat hoitajat tarjota tähän tukea. Seksuaalisuus on ikään katsomatta ihana asia. Hoivakodissa, kuten missä tahansa muussakin kodissa, se on osa normaalia ihmisen elämää. Kirjoittajat Mia Laurikainen (Terveydenhoitaja AMK) ja Jonna Pitkänen (Fysioterapeutti AMK ), opiskelijat Ikääntyneiden palveluidet kehittäminen ja johtaminen YAMK. Lähteet de Medeiros, Kate &  Rosenberg, Paul B & Baker Alva S & Onyike, Chiadi U 2008. Improper Sexual Behaviors in Elders with Dementia Living in Residential Care. Julkaisussa Dement Geriatr Cogn Disord 2 (26). 370–377. Pihlakari, Pirkko 2019. Muistisairaan seksuaalisuus. Teoksessa: Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaanhoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 91–92 Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita. Tucker, Inese 2010. Management of inappropriate sexual behaviors in dementia: a literature review. Julkaisussa International Psychogeriatrics 22 (5). 683–692.

Lue lisää

Ikääntyneen muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku
19.12.2024
Minna Rantanen

Millainen on muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku? Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä tutkittiin, kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin, asiakaslähtöisyyttä edistäviä ja estäviä tekijöitä muistisairaan hoitopolulla. Tulosten mukaan hoitopolku on sirpaleinen eivätkä muistisairaat tai heidän läheisensä tiedä, mihin olla yhteydessä ja millaista tukea he voivat saada. Selkeän ja asiakaslähtöisen hoitopolun kehittäminen luo muistisairaalle turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteen sosiaali- ja terveyspalveluiden sokkeloisessa labyrintissa. Muistisairaiden määrä tulee kasvamaan maailmanlaajuisesti hurjaa vauhtia. Vuoteen 2030 mennessä maailmassa tulee olemaan yli 75 miljoonaa muistisairaudesta kärsivää henkilöä ja arvioitu vuotuinen hoitokustannus muistisairauksissa on 2,8 biljoona dollaria (Dombrowski ym. 2024). Suomessa muistisairaus diagnoosin saaneita henkilöitä on noin 200 000. Vuosittain muistisairauteen sairastuu noin 14 500 henkilöä. Kustannukset yhtä muistisairasta kohtaan sosiaali- ja terveysalalla on noin 30 000 euroa (Rub Pedersen Public Affairs Oy 2021). Selkeän hoitopolun tekeminen muistisairaan henkilön ja hänen läheisten kanssa nouseekin tärkeään rooliin kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja hoidollisten tarpeiden vähentämiseksi. Asiakaslähtöisen hoitopolun merkitys muistisairaalle Muistisairaan hoidossa yksilöllinen hoito- ja palvelupolku on ensisijaisen tärkeä, joka ei kuitenkaan toteudu kaikkialla Suomessa. Suomalaisten hakeutuminen muistitutkimuksiin on haastavaa, jolloin mahdollinen diagnoosin saaminen viivästyy ja samalla hoitoon pääsy hidastuu, jolloin taloudelliset ja inhimilliset kustannukset lisääntyvät merkittävästi. Ennaltaehkäisemisen rooli korostuu ihmisten perusterveydenhoidossa aivoterveydestä huolehtimisella. Ohjausta, neuvontaa ja tukea tarvitaan vaikkei muistisairaus diagnoosia tulisikaan. Finger-toimintamalli on luotu ikääntyneiden muisti- ja ajattelutoimintojen tukemiseksi, jossa arvioidaan myös ihmisen riskiä sairastua muistisairauteen. (Rub Pedersen Public Affairs Oy 2021.)   Muistisairaus on Suomessa luokiteltu kansansairaudeksi. Sairaus vaikuttaa ihmisen ja hänen perheensä elämään, jolloin on tärkeää olla tietoinen mistä ja miten apua, tukea sekä neuvontaa saa. Hoitopolku on suunniteltu ohjaamaan muistisairasta ja hänen perhettään kulkemaan reittiä, jonka aikana varmistetaan oikea-aikainen hoito ja kuntoutus. Hoitopolku kuitenkin mielletään vielä tapahtuvan terveydenhuollon alaisuudessa, mutta sen pitäisi kattaa koko polku sairauden diagnoosista palvelutalopaikkaan. Sisällöllisesti hoitopolku tulisi olla selkeä ja oikeisiin palveluihin oikeaan aikaan viitoittava polku. Ikääntyneet muistisairaat ovat pyörryksissä palveluiden viidakossa ja tarvitsevat siihen tukea, ohjausta, neuvontaa ja vierellä kulkemista. (Virjonen 2012.) Muistisairaan asiakaslähtöisen hoitopolun edistävät ja estävät tekijät Muistisairaan hoitopolku on tarkoitettu selkeäksi prosessiksi sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Kuitenkin on monia tekijöitä, jotka edistävät ja estävät asiakaslähtöisyyttä hoitopolulla kulkemisessa. Esitän muutamat keskeisimmät tekijät, jotka nousivat esille opinnäytetyön tuloksissa. Asiakaslähtöisyyttä edistävistä tekijöistä tärkeimmäksi nousi varhainen tutkimuksiin hakeutuminen, oikea-aikainen ja oikea diagnoosi. Yhdeksi edistäväksi tekijäksi nousi myös muistisairauksiin erikoistuneen ammattilaisen palveluiden saaminen. Muistisairauksiin liittyy vieläkin negatiivinen stigma, joka vaikuttaa estävänä tekijänä asiakaslähtöisellä hoitopolulla. Tätä stigmaa on tärkeää saada lievennettyä ja se tapahtuu ymmärtämällä muistisairauteen liittyviä muutoksia ihmisessä. Kohtaaminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa ei tutkimusten mukaan aina ollut oikeudenmukaista eikä tasapuolista, koska ei ymmärretty mitä muistisairauteen voi liittyä. Ajankohtaisen tiedon tuominen ammattilaisille auttaa heitä käsittelemään ja ymmärtämään muistisairautta ja muistisairasta paremmin. Muistisairaan oman äänen kuuleminen luo luottamuksellisen suhteen palveluiden aikana, jota tarvitaan. Muistisairaus ei heikennä asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä oikeuta olla olematta mukana tekemässä häneen kohdistuvia päätöksiä ja suunnitelmia.  Hoitopolku tulee siis suunnitella yhteistyössä muistisairaan kanssa. (Saragosa ym. 2024; Dombrowski ym. 2024; Volpe ym 2020.)  Moniammatillisuutta korostettiin hoitopolun kehittämisen yhteydessä, koska muistisairaan hoidossa tarvitaan monia eri sosiaali- ja terveysalan erikoisosaajien tukea ja ohjausta. Hoitopolkuun on hyvä sisällyttää hoitosuunnitelma, joka luodaan yhdessä muistisairaan ja hänen läheisen sekä eri ammattilaisten kanssa. Hoitosuunnitelman tekeminen tulee olla selkeä ja toteutettavissa oleva sekä sitä pitää pystyä muokkaamaan ja päivittämään. Tällöin olisi hyvä, että sosiaali- ja terveysalan toimijoilla olisi yhtenäinen potilastietojärjestelmä, jossa muistisairaan hoitosuunnitelma olisi kirjattu. Näin tiedon siirto tapahtuisi ilman välikäsiä eikä papereiden hukkumisesta olisi pelkoa. Tulevaisuudessa hoitosuunnitelma voisi olla sähköisenä, jolloin sen seuraaminen olisi helppoa älylaitteiden avulla. Tällä hetkellä paperinen ja ammattilaisilla tiedossa oleva hoitosuunnitelma riittää ohjaamaan, neuvomaan ja tukemaan muistisairasta elämässään eteenpäin. (Burt ym. 2014.) Paljon tekemistä asiakaslähtöisyyden edistämiseksi Muistisairaan hoitopolun kehittäminen asiakaslähtöiseksi niin, että se palvelee kaikkia polun aikana hoitoon kuuluvia tahoja, on tulevaisuuden suuri ja tärkeä kehittämisprojekti. Yhtenäiset asiakaslähtöiset käytännöt muistisairaan hoitopolulla olisivat ensiarvoisen tärkeitä luoda tulevan suuren sukupolven avuksi. Hoitopolkua luodessa tulee muistaa ihmisen yksilölliset tarpeet. Hoitopolku tehdään asiakkaan itsensä, hänen läheisen ja ammattilaisen kanssa yhteistyössä niin, että polku, jota asiakas alkaa kulkemaan, on hänen näköisensä ja palvelut ovat luotu asiakkaan sen hetkisiä tarpeita silmällä pitäen. Palveluiden muuttaminen ja päivittäminen asiakkaan tarpeiden mukaisiksi on tärkeää, koska silloin palvelut ovat muotoiltu asiakaslähtöisiksi ja sen hetken tilanteeseen sopiviksi. (Dombrowski ym. 2024.) Hoitopolun selkeys ja yhdenvertaisuus maanlaajuisesti palvelisi kaikkia muistisairaiden kanssa töitä tekeviä sekä ennen kaikkea muistisairaita ja heidän läheisiään. Muistisairauksien määrä ei valitettavasti tule laskemaan tulevina vuosina, joten nyt on hyvää aikaa valmistautua kehittämällä muistisairaan prosessia toimivaksi ja selkeäksi sekä ottamaan huomioon muistisairaan oma ääni palveluiden suunnittelussa.  On tärkeä ottaa huomioon muistisairas henkilönä, jolla on sairaus, johon hän tarvitsee omannäköistä ohjausta, neuvontaa ja tukea. Asiakaslähtöisellä toimintatavalla saamme varmasti tulevaisuudessa kustannuksia laskettua kokonaisvaltaisesti ja muistisairaan henkilön elämänlaatua parannettua hyvien elinvuosien lisäämisellä ja raskaitten palveluiden siirtämistä kauaksi tulevaisuuteen. (Dombrowski ym. 2024.) Kirjoitus perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön: Muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus asiakaslähtöisyyttä edistävistä ja estävistä tekijöistä muistisairaan hoitopolulla (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2024.) Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730599 Kirjoittaja: Minna Rantanen, geronomi (YAMK), vanhustyön (YAMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Burt, J., Rick, J., Blakeman, T., Protheroe, J., Roland, M., & Bower, P.  2014. Care plans and care planning in long term conditions: a conceptual model.  Prim Health Care Res Dev., 15(4): 342–354., doi:10.1017/S1463423613000327. Viitattu 14.11.2024. Dombrowskia Wen, Mims Adrienne, Kremerf Ian, Cano Desandesg Pedro, Rodrigo-Herreroh Silvia, Eppsi Fayron, Snowj Teepa, Gutierrezl Myrna, Nastam Anil, Bunce Epperlyn Mikele, Manalotoo Katrina & Chin Hansenp Jennie 2024. Dementia Ideal Care: Ecosystem Map of Best Practices and Care Pathways Enhanced by Technology and Community. Journal of Alzheimer’s Disease, 100, 87–117, DOI: 10.3233/JAD-231491. Viitattu 14.11.2024. Rud Pedersen Public Affairs Oy 2021. Muistisairauksien yhteiskunnalliset vaikutukset. Muistiliitto ry:n ja Biegen Finland Oy:n toimeksi antama raportti. https://muistiliitto.fi/wp-content/uploads/2024/09/Muistisairauksien_yhteiskunnalliset_vaikutukset_saavutettava-1.pdfunnalliset vaikutukset. Viitattu 14.11.2024. Saragosa, Marianne, Evan MacEachern, Mary Chiu, Sean Weylie, Krista Schneider, Elaine R Maloney, Jordanne Holland, Kerry Kuluski, Ani Orchanian-Cheff & Michelle LA Nelson  2024. Mapping the evidence on dementia care pathways – A scoping review. BMC Geriatrics, 24:690, https://doi.org/10.1186/s12877-024-05250-4. Viitattu 14.11.2024. Virjonen, Kaija 2012. Muistisairaan palvelupolku. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 142. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/820783/isbn9789522163042.pdf?sequence=2&isAllowed=yu.indd. Viitattu 14.11.2024. Volpe, Umberto, Amin, Hania,  Ayinde, Olatunde O., Burns, Alistair,  Chan, Wai Chi, Renaud David,  Dejanovic, Slavica Djukic , Djokic, Gorica,  Eraslan, Defne,  Fischer, Giulia A. L., Gracia‐García, Patricia, Hamdani, Syed Usman, Changsu Han,  Hussain, Jafri, Kallivayalil, Roy A., Kriekaart, Roderick Leonard. Ee Heok, Kua, Lam, Linda C.W., Lecic‐Tosevski, Dusica, Iracema,  Leroi, Antonio, Lobo,  Adriana Mihai, Fareed Aslam Minhas, Heena Mistry, Afolakemi T. Ogundele,  Marcel G.M. Olde Rikkert, Javier Olivera, Claudia Palumbo,  Angela Parker,  Bojana Pejuskovic, Florian Riese, Philippe Robert,  Maya Semrau, Gabriela Stoppe, Sanu Sudhakar, Andreea Raluca Tirintica, Sehrish Tofique,  Chris Tsoi, Lucas Wolski, Irem Yalug,  Huali Wang, Xin Yu & Norman Sartorius 2019. Pathways to care for people with dementia: An international multicentre study. International Journal of Geriatric Psychiatry 2019; 1–11, DOI:10.1002/gps.5223. Viitattu 14.11.2024.

Lue lisää

Onko ikääntyneiden hoivan tarve muuttunut?
12.9.2024
Taina Rauhala

Yksilöllinen, aito ja empaattinen toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioon ottaminen. Ovatko nämä vieraita asioita nykypäivänä ikääntyneiden hoivatyössä ja yleisesti yhteiskunnassamme? Ikääntyneen hyvä hoiva pitää sisällään edelleen samat elementit kuin ne ovat aina olleet. Yksi niistä on tunne siitä, että minusta välitetään ja minut huomioidaan sellaisena kuin olen. Minun tarpeisiini vastataan ja tunnen olevani edelleen tärkeä toimija omassa elämässäni. Minut kohdataan aidosti ja lempeästi vuoden jokaisena päivänä. Hoivan tarve kasvaa ikääntyessä, se on selvä asia. Myös riski sairastua muistisairauteen kasvaa ikääntyessä. Vuosittain noin 23 000 suomalaista sairastuu muistisairauteen ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 150 000 ihmistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Koulutettua ja osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, jotta pystyttäisiin vastaamaan kasvaneeseen hoivan tarpeeseen laadukkaasti. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020) mukaan väestön vanheneminen tulee aiheuttamaan yhteiskunnassamme suuria haasteita. Yhtenä tekijänä se näyttäytyy mm. hoitajapulana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11.) Hoivakulttuurin ajautuminen lääkekeskeiseen sekä rutiininomaiseen suorittavaan hoivaamiseen on suurena riskinä resurssien riittämättömyyden vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että ikääntyneille ja erityisesti muistisairaille suunnatulla hoivaosaamisella on vähintäänkin yhtä suuri merkitys tässä resurssien kokonaisuudessa. Lempeä hoiva Hand ym. (2024) avaavat blogikirjoituksessaan pääkaupunkiseudulla toteutettua Lempeä hoiva -hanketta, jossa haluttiin lisätä lääkkeettömään hoivaan ja menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa. Ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen oli valikoitunut neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa hoivakotia. Hoivakotien henkilökunta, asukkaat sekä heidän läheisensä olivat päässeet suunnittelemaan, inspiroitumaan ja toteuttamaan lääkkeetöntä ja asukaslähtöistä hoivaa. (Hand ym. 2024.) Lempeä hoiva kohdentui äärimmäisen tärkeään asiaan: Ihmisen aitoon kohtaamiseen ja lähimmäisen rakkauteen. Hand ym. (2024) tuovat blogissaan esille teemaan liittyviä ajatuksia ja myös haasteita, joita tuloksista ilmeni. Yksi haaste onnistuneelle ja hyvälle kohtaamiselle ja lääkkeettömälle hoivalle on resurssien riittämättömyys. (Hand ym. 2024.) Tämän voin myös itse allekirjoittaa työskennellessäni muistisairaiden parissa. Vaatii aikaa pysähtyä ja olla läsnä juuri siinä hetkessä, kun ikääntynyt muistisairas sitä tarvitsee. Täytyy olla aikaa kohdata toinen ihminen aidosti ja kuunnella häntä kiireettä. Onko hoitajamitoituksen nostaminen ainoa keino hyvään hoivaan? Hand ym. (2024) nostavat blogissaan esille myös toisenlaisen haasteen, jonka osallistujat kokivat lempeän hoivan kohdalla. Luovuuden käyttö hoivatyössä koettiin haasteeksi. Tämä yllätti minut. Ajattelen, että ikääntyneiden hoivatyössä heittäytyminen ja spontaanius ovat hyvinkin keskeisessä roolissa arjen kohtaamisissa. Lempeää hoivaa koettiin myös vaikeana toteuttaa. Koettiin myös, että sen toteuttaminen vaatisi erityisosaamista. (Hand ym. 2024.) Voiko siis tulkita, että toisen ihmisen aito kohtaaminen koetaan vaikeaksi? Onko hoitajan työroolin takaa vaikea kohdata ihminen ihmisenä? On kuitenkin muistettava, että nämä ovat riittävien resurssien lisäksi äärimmäisen tärkeäitä asioita hyvän hoivan toteutumisessa. Muistisairaiden hoidossa vaaditaan erityisosaamista. TunteVa-koulutus on ehdottoman tärkeä osa muistisairaiden parissa työskentelevien koulutusvaatimuksista. TunteVa-koulutuksessa hoitaja saa syvällisemmän käsityksen muistisairaan sisäisestä kokemusmaailmasta ja käyttäytymisestä. Siinä korostuu erityisesti muistisairaan kunnioittava, arvostava ja luottamusta herättävä kohtaaminen ja kohtelu (Härmä 2018: 28). Ymmärrys käytösoireista, niiden taustoista ja käytösoireiden lääkkeettömästä hoivasta vaatii perehtyneisyyttä ja osaamista muistisairaiden parissa työskenteleviltä. Uskallan väittää, että hoitajamitoituksen nostaminen ei ole ainoa ratkaisu hyvään hoivaan. Toki se on yksi tärkeä osa sitä. Hoitajan osaaminen, kokemus ja ennen kaikkea halu hoitaa ja kohdata ikääntyneitä ja muistisairaita ovat suuremmassa roolissa hyvässä hoivassa. Lääkkeettömät keinot kuuluvat aina ensisijaisesti hyvään hoivaan. Nykypäivän kiireisessä ja paljon säästötoimenpiteitä sisältävässä yhteiskunnassamme saattaa olla, että helposti unohdetaan kohdata ihminen oireiden takaa. Vastauksia saatetaan hakea liiaksi lääketieteestä, vaikka muistisairaan käytöksen taustalla olisikin yksinäisyyttä ja pelkoa. Aidon kohtaamisen resepti Tarvittavien lääkkeiden lääkelistan sijaan voisi hoivakodeilla kehitellä listan aidon kohtaamisen reseptistä. Siinä unettoman muistisairaan tarvittavissa lääkkeissä olisikin unilääkkeen sijaan lasi maitoa ja voileipää halausten kera. Oman työurani alussa 1990-luvulla tämä oli itsestään selvää. Lempeää hoivaa tulisi toteuttaa jokaisessa hoivakodissa ympäri Suomea. Ilokseni voin todeta, että ikääntyneiden hoivatyön pariin edelleen hakeutuu ihmisiä, jotka sitä työtä sydämestään haluavat tehdä. Ikääntyneiden hoivatyötä myös kehitetään paljon. Se näkyy mm. tiimien moniammatillisena kasvuna ja kehittymisenä geronomien, fysioterapeuttien ja sosionomien tullessa osaksi hoivakotien arkea.   Kirjoittaja Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön (ylempi AMK) opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteet: Hand, Carita & Honkonen, Anniina & Immonen, Marja & Kauranen, Johanna & Soini, Sanna & Tiilikallio, Piia & Ylikahri, Kati 2024. Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan. Geroblogi. Blogipostaus 29.5.2024. https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2024/05/29/yhteisollisyytta-luovuutta-ja-avoimuutta-yhteinen-alku-lempeaan-hoivaan/ Viitattu 25.7.2024. Härmä, Heidi 2018. Tuntosarvet valppaina. Muisti-lehti 2018 (2). 28–29. Viitattu 29.7.2024. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 25.7.2024. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 7.3.2024. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 25.7.2024.

Lue lisää

Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan
29.5.2024
Carita Hand, Anniina Honkonen, Marja Immonen, Johanna Kauranen, Sanna Soini, Piia Tiilikallio, Kati Ylikahri

Kuvittele, että voisimme parantaa muistisairaiden elämänlaatua ilman lääkkeitä. Hoito olisi lempeää, ihmistä arvostavaa ja hoitajan omaa luovuutta tukevaa. Työpaikka olisi haluttu ja sinne hakeutuisivat muistisairaiden hoidosta kiinnostuneet, parhaat hoitajat, jotka haluaisivat tehdä paikasta mahdollisimman hyvän kaikille. Voisiko tämä olla aidosti mahdollista? Lääkkeettömät menetelmät ovat psykososiaalisia, psykofyysisiä ja muita lääkkeettömiä menetelmiä ja tukimuotoja, joita voidaan hyödyntää hoitotyössä osana muistisairaan hoitoa (Hotus-hoitosuositus 2019). Niitä käytetään monesti tilanteissa, joissa pyritään tunnistamaan käytösoireita laukaisevia tekijöitä tai halutaan muokata ympäristöä ja tukea muistisairasta niin, että hän pystyy elämään omannäköistä elämää ja toimimaan arjessa mahdollisimman pitkään itsenäisesti (Muistiliitto). Lääkkeettömiä hoitomenetelmiä käytetään muistisairaiden ihmisten hoidossa mutta niiden arvoa ja merkitystä ei välttämättä tunnisteta. Muistisairaudet Käypä hoito -suosituksessa (Duodecim 2023) esitetään omaisten ja hoitavien henkilöiden tukemista, koulutusta ja ohjausta lääkkeettömiin menetelmiin. Myös Hotuksen hoitosuosituksessa (Hotus-hoitosuositus 2019) tuodaan esille työntekijöiden koulutuksen, osaamisen sekä osaamisen päivittämisen ja täydentämisen merkitys laadukkaan ja potilasturvallisen hoitotyön toteutumiseen. Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishankkeessa (2015–2016, rahoittaja Työsuojelurahasto) tuotettiin tietoa siitä, että lääkkeettömät menetelmät voivat parantavat muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia ja vähentää hoitajien työn henkistä kuormittavuutta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Perusteet lääkkeettömien menetelmien käytölle ovat siis vahvasti olemassa.  Ulkopuolisen rahoituksen turvin (AKKE) alkoi Lempeä hoiva -hanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa lääkkeettömiin menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa neljässä hoivakodissa Vantaan ja Keravan sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla ja yksityisen palveluntuottajan hoivakodissa Vantaalla. Osallisuutta ja luovuutta tukevat aloitustilaisuudet Toiminnan alkaessa järjestimme kaikissa hoivakodeissa yhteisen aloitustilaisuuden. Halusimme lisätä avoimella viestinnällä hankkeen läpinäkyvyyttä ja sitoutumista hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseen. Samalla välitimme tietoa kaikille henkilöille, jotka jollain tavalla voivat hyötyä hankkeesta. Ennen kaikkea halusimme saattaa henkilökunnan, hoivakotien asukkaat ja heidän läheisensä yhteen yhdessä pohtimaan ja keskustelemaan lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä. Aloitustilaisuudet suunniteltiin niin, että ne edistivät yhteisöllisyyttä, luovaa ajattelua ja lempeän hoivan ideologiaa. Ohjelma suunniteltiin lempeän vuorovaikutteiseksi niin, että kaikilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun ja tilaisuuden kulkuun omina itsenään roolistaan tai työtehtävästään riippumatta. Aloitustilaisuuksien ympäristö luotiin rauhoittavaksi epäsuoran valon ja musiikin avulla. Pienten kellojen soitto johdatti teemasta toiseen. Tilaisuudessa haluttiin rohkaista luovuuteen mikä näkyi myös fasilitoijien asuissa. Tärkeän lisän asian äärelle pysähtymiseen toivat tarjolla olevat pienet herkut. Tilaisuuksissa oli kolme osallistavaa osuutta, joihin ideoitiin innostavia menetelmiä. Ensin osallistujat saivat pohtia, mistä tekijöistä lempeä hoiva heidän mielestään muodostuu. Nämä asiat kirjattiin pilven muotoisille lapuille, jotka kiinnitettiin oksaan ja joka jäi hoivakoteihin muistoksi. Alla olevaan kuvaan on koottu näitä esiin nostettuja lempeän hoivan tekijöitä. Lempeän hoivan tekijöitä (Anniina Honkonen 2024). Seuraavaksi ilmaistiin oma mielipide liittyen lempeän hoivan väittämiin äänestämällä värilapuin. Väittämissä pohdittiin seuraavia asioita: Lempeän hoivan toteuttaminen vaatii lisää resursseja Lempeää hoivaa on vaikea toteuttaa Arvostava kohtaaminen on lempeän hoivan ydin Lempeä hoiva vaatii erityisosaamista Lempeä hoiva koskettaa myös omaisia Luovia menetelmiä voivat hyödyntää vain luovan alan ammattilaiset. Lopuksi tunnistettiin bingoa pelaamalla, minkälaisia lääkkeettömiä menetelmiä hoivayksiköissä on jo käytössä ja mitä seuraavaksi voisi kokeilla. Ihmiset osallistuivat innokkaasti työskentelyyn ja menetelmät virittivät hyvin aiheeseen liittyvään keskusteluun. Lopputulemana lisää ymmärrystä ja orastavaa innostusta Tilaisuuksien jälkeen olimme uteliaita kuulemaan osallistujien palautetta lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä mutta myös tilaisuuden ilmapiiristä, ohjelmasta ja tunnelmasta. Palaute oli kannustavaa. Omaiset antoivat kiittävää palautetta ja näkivät asian tärkeänä. He toivoivat lisää tilaisuuksia, jossa he voisivat kertoa toiveistaan, huolistaan ja tuoda esille kehittämisehdotuksia. Muistisairaat asukkaat tuntuivat olevan myös mielellään mukana. Monelle mahdollisuus osallistua oli selvästi merkityksellistä mutta joillekin suuri ihmismäärä, ja tilanteiden nopea eteneminen aiheuttivat selvästi kuormitusta eikä kaikkien keskittymiskyky riittänyt olemana paikalla koko tilaisuuden ajan. Yllättäen osa henkilökuntaan kuuluvista koki luovien menetelmien käytön hieman vieraana tai hämmentävänä. Ehkäpä hoivakodeissa ei ole riittävän usein mahdollista järjestää tapahtumia, joissa heittäydytään mielikuviin ja osallistutaan yhdessä tekemiseen. Hankkeen aloitustapahtumat ovat tehneet lempeän hoivan ja lääkkeettömien menetelmien hyödyntämisen näkyvämmäksi hoivakodeissa. Tällaiset tapahtumat eivät ainoastaan lisää ymmärrystä hankkeen tavoitteista, vaan myös vahvistavat yhteisöllisyyttä ja luovaa ajattelua. Laaja tiedottaminen, osallistava ohjelma ja avoin keskusteluilmapiiri ovat luoneet vahvan perustan lempeän hoivan tavoitteiden edistämiselle. Lempeä Hoiva ei ole vain hankkeen nimi, vaan se on asenne ja lähestymistapa, joka ohjaa jokapäiväisessä työssä. Lempeällä otteella voidaan vaikuttaa positiivisesti jokaisen asukkaan elämään ja luoda hoivakoteihin ilmapiiri, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.   Kirjoittajat Carita Hand, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Anniina Honkonen, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Marja Immonen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Johanna Kauranen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Sanna Soini, hoitotyön lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Piia Tiilikallio, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK . Kati Ylikahri, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Lähteet Duodecim 2023. Muistisairaudet Käypä hoito -suositus. Viitattu 19.4.2024. Muistisairaudet (kaypahoito.fi) Hotus-hoitosuositus 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen - Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä Parisod H., Haapala O., Okkonen E., Saarnio R. & Tuomikoski A. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 19.4.2024. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/12/hoitosuositus-muistisairaat.pdf  Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishanke (2015-2016). Dementiakoti Villa Tapiola Oy. Rahoittaja Työsuojelurahasto. Viitattu 17.4.2024. https://oma.tsr.fi/api/projects/ebfe04ad-f7ad-4bf1-9732-72ade95bdb8a/attachment/9261189e-367e-47b2-871b-e7434628278e Muistiliitto. Lääkkeetön hoito. Viitattu 14.4.2024. Lääkkeetön hoito :: Muistiliitto

Lue lisää

Onko meillä oikeus yhteiseen elämään vielä muistisairaanakin?
22.3.2024
Taina Rauhala

Vanhenemme kaikki, ja toiveenamme on saada viettää myös viimeiset ajat yhdessä rakkaidemme kanssa. Pelko siitä, että joudumme vielä viimeisinä hetkinä toisistamme erillemme, tuottaa turhaa tuskaa ja huolta. Voimmehan luottaa siihen, että saamme olla lähellä toisiamme vielä vanhana ja muistisairaanakin? Muistisairausdiagnoosi on pysäyttävä. Sen kuulee arviolta joka vuosi noin 14 500 suomalaista, ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 190 000 ihmistä. Muistisairauksista yleisimpiä on Alzheimerin tauti sekä verisuoniperäinen muistisairaus. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022.) Sairastuneen lisäksi diagnoosi koskettaa myös puolisoa, lapsia, ystäviä sekä muita läheisiä ihmisiä. Voidaankin siis todeta, että Suomessa muistisairaus koskettaa jollakin tapaa lähes kaikkia meitä. Voiko luottaa yhteiseen tulevaisuuteen? Avioliitto on instituutio, jossa luvataan rakastaa toista myötä ja vastamäessä ja olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Tämä on tavoite, joka tulee mahdollistaa jokaiselle iäkkäälle pariskunnalle muistisairaudesta huolimatta ja johon jokaisen vanhustenhuollossa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän – virka-asemastaan riippumatta – tulee pyrkiä. Yhteiskunnan tulee tukea yhdessäoloa siitäkin huolimatta, että iäkäs pariskunta ei enää itsenäisesti yhdessä pärjää. Hyvän ja ennen kaikkea inhimillisen hoidon turvaamisen perusedellytyksenä on se, että vanhus sekä hänen läheisensä tulee kuulluksi kaikissa palveluprosessin vaiheissa (Viukari 2015: 39). Monella vanhuksella on huoli siitä, saako olla rakkaansa vierellä viimeisinä aikoina. Ja huoli on nykypäivänä monen kohdalla valitettavan aito. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 4–8.) Suomessa vanhustenhoito on ajautunut tilanteeseen, jossa hoivan tarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja samaan aikaan osaavasta henkilöstöstä on huutava pula. Olemmeko tilanteessa, jossa joudutaan tekemään inhimillisesti sekä eettisesti arveluttavia asumisratkaisuja? Voiko joku muu päättää vanhuksen puolesta hänen loppuelämänsä kodista ja saako hän asua siellä puolisonsa kanssa yhdessä? Omassa työssäni on tullut vastaan tilanteita, jossa hyvinvointialueen sisällä koti on löytynyt monelle muistisairaalle vieraalta paikkakunnalta, vieraiden ihmisten sekä asioiden ääreltä, ilman omaa puolisoa ja läheisiä. Kuinka vuosikymmeniä yhdessä eläneet aviopuolisot voidaan erottaa toisistaan ja kuka tekee nämä lopulliset päätökset? Päätöksenteossa tärkein ääni kuuluu muistisairaalle ja hänen puolisolleen Muistisairaan sekä hänen puolisonsa ääni pitää tulla kuuluviin palvelukentällä. Osallisuuden sekä toimijuuden mahdollistaminen muistisairaalle sekä hänen puolisolleen heidän oman elämänsä tärkeässä päätöksenteossa on oltava selvä asia. Vanhuksella on oltava päätös- ja toimeenpanovaltaa omaan elämäänsä ja täten siis oikeus päättää omista asioistaan ja niiden toteuttamisesta (Rantanen 2022: 104). Tänä päivänä tämä ei läheskään aina toteudu ja asian kanssa kipuilee liian moni muistisairas ja hänen läheisensä. Pelko tulevaisuudesta ja toisen menettämisestä jo ennen kuolemaa tuntuu kohtuuttomalta. Päättäjiemme päätösten tulisi tukea muistisairaidemme sekä heidän läheistensä mahdollisuutta viettää myös viimeiset vuodet ja kuukaudet lähellä toisiaan. Hoivapaikan järjestelyssä pääpaino tulee olla muistisairaan sekä hänen läheisensä toiveilla ja tarpeilla, ei yhteiskunnan palvelurattaiden kankeilla ja usein myös epäinhimillisillä toimintamalleilla. Tämä on myös arvokysymys päättäjiemme suuntaan. Ja onko kenelläkään meistä edes oikeutta erottaa kahta ihmistä toisistaan ennen kuolemaa?   Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 8, 13.)   Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön opintoja (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt vanhustyön parissa 1990-luvulta alkaen ja nähnyt monet yhteiskunnalliset muutokset vanhustyön saralla näinä vuosikymmeninä. Tainan sydäntä lähellä on aina olleet muistisairaat sekä heidän etujensa ajaminen.   Lähteet: Raamattu 1992. Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Länsi-Savo Oy.   Rantanen, Taina 2022. Toimintakyky ja osallistuminen. Teoksessa Rantanen, Taina & Kokko, Katja (toim.). Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 104. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 21.1.2022. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 20.11.2023.   Viukari, Eija 2015. Muistisairaan tahdon näkyminen omaan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Pro-gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Lue lisää

Lempeää vai armotonta hoivaa?
11.10.2023
Carita Hand ja Kati Ylikahri

Jos jonakin päivänä siirryt asumaan hoivakotiin, millaisen hoitajan toivoisit kohtaavasi? Entä millaisen hoitajan toivoisit läheisellesi tai itsellesi työkaveriksi? Lempeää hoitajaa voidaan kuvailla sydämelliseksi, myötätuntoiseksi, kiltiksi ja helläksi (Synonyymisanakirja). Nämä lempeän synonyymit kietovat ihmisen pumpuliin ja tekevät olon turvalliseksi ja mukavaksi, toisin kun lempeän vastakohtana olevat käsitteet armottomuus ja ankaruus. Lempeässä hoivassa hoitajan ja asiakkaan kohtaaminen on inhimillistä ja arvostavaa. Terveydenhuoltolaissa (1326/2010 § 8) säädetään, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Tämän lisäksi toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992 § 3) säätää potilaan oikeudesta laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Laki siis määrittää lempeän hoidon raamit, mutta arvot antavat perustan arjen toiminnalle. Lempeässä hoivassa työntekijät ovat tunnistaneet omat arvonsa ja yhdessä määritelleet hyvän hoidon arvot, joihin kaikki sitoutuvat. Lohdullista on, että arvostavaan kohtaamiseen ei tarvita lisäresursseja ja esimerkiksi liikuntatuokiot voi yhdistää ruokailutilanteisiin, jolloin ne voidaan toteuttaa mahdollisimman sujuvasti osana arkea. Lempeä hoiva huomioi muistisairaan asiakkaan Lempeä hoiva muistisairaiden hoidossa liitetään kirjallisuudessa läheisesti asiakaslähtöiseen hoitoon (person-centered care). Siinä korostuvat ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmisen omat tarpeet hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa sekä näkemys siitä, että sairaudestaan huolimatta ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Sosiaali- ja terveysalalla tämä on toiminnan arvoperustaa. Hoitotyön tutkimussäätiö teetti vuonna 2015 kyselyn hoitotyöntekijöille siitä, millaista hoitoa he toivoisivat itse, jos he ovat olisivat ikääntyneenä avun tarpeessa. Vastaukseksi saatiin, että ikääntyneiden hoidon toivottiin olevan yksilölliset tarpeet huomioivaa ja iäkästä kunnioittavaa. Näihin liittyvät hyvän hoidon periaatteiden toteutuminen, hyvä perushoito ja kuntouttava työote sekä iäkästä itseään tyydyttävä hoidon organisointi ja toteutus (Korhonen ym. 2015). Siis samoja asioita, joita asiakaslähtöisessä hoidossa yleisesti kuvataan. Muistisairauteen sairastuneet ihmiset ovat sairauden edetessä erityisen haavoittuva asiakasryhmä, sillä heidän kykynsä pitää puoliaan heikkenee ja heidän tarpeensa tulevat hyvin moninaisiksi. Laadukkaan hoidon varmistamiseksi lääketieteellinen hoito ei yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan muita keinoja, joita hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus käyttää työssään. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi luovien menetelmien hyödyntäminen, arvostava kosketus, tietoinen läsnäolo ja heijastava kuuntelu. Huolimatta siitä, että hoidon lempeys tulisi näkyä jo lähtökohtaisesti kaikessa hoitoalan ammattilaisen tekemässä työssä, näin ei aina ole. Lempeän hoidon varmistamiseksi on jo tämän vuosituhannen alussa kehitetty Gentle Persuasive Approache -malli (GPA). Tämä yksilökeskeisen hoidon filosofiaan pohjautuva malli keskittyy ymmärtämään niitä taustalla olevia tekijöitä, jotka vaikuttavat hoidettavan ihmisen hyvinvointiin ja käyttäytymiseen (Schindel Martin ym. 2016). Jotta pystytään ymmärtämään toista ihmistä, hänen kanssaan täytyy luoda toimiva suhde. Tällaisen suhteen perusta rakentuu luottamukselle, kunnioitukselle ja moraalisille arvoille (McCormackin & McCancen 2010). Mallissa (GPA) keskitytään ymmärtämään sekä hoitoympäristöön liittyviä tekijöitä että sosiaalisia ja fyysisiä tekijöitä, jotka aiheuttavat muistisairaassa ihmisessä epämukavuutta ja jotka voivat olla laukaisemassa epätoivottuja käytösoireita (Schindel Martin ym. 2016). Lempeän hoivan osaajaksi voi kehittyä  Hoitotyötä tekevien osaamista ja työhön liittyviä valmiuksia kehittämällä voidaan paremmin vastata muistisairaan ihmisen tarpeisiin. Kehitettäessä asiakaslähtöisempää hoitoa täytyy ensin yhdessä pohtia työhön liittyviä vallitsevia arvoja, asenteita, käytäntöjä ja toimintatapoja ja sen jälkeen miettiä, mitkä asiat tällä hetkellä toimivat ja mitkä vaativat kehittämistä (Hung ym. 2018). Tämä edellyttää osaamisen lisäksi asiakasymmärrystä, kattavaa tietoa asiakkaista, heidän yksilöllisistä tarpeistaan ja tiedon hyödyntämistä palveluiden kehittämisen pohjana. Pelkkä tieto asiakkaasta ei siis vielä tarkoita asiakasymmärrystä (Virtanen ym. 2011). On todettu, että muistisairaiden asiakkaiden kohdalla asiakaslähtöinen hoito vähentää sairastuneiden levottomuutta, käytösoireita ja masennusta sekä parantaa heidän elämänlaatuaan. Tähän tarvitaan kuitenkin henkilökunnalta riittävää osaamista ja sitä, että osaamisen kehittämiseen panostetaan (Sun & Myonghwa 2017). Lempeä hoiva -hankkeessa kehitetään hoivatyöntekijöiden lääkkeettömän hoidon osaamista Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella Kauklahden elä ja asu -seniorikeskuksessa, Betesda-säätiön Palvelukoti Hopeassa ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella Palvelukeskus Hopeahovissa ja Marttilan hoivakodissa. Osaamisen kehittämiseen liittyy tiedon lisääminen eri menetelmistä, menetelmien kokeilu hoivakodin arjessa sekä niiden vaikutusten arviointi.  Uuteen toimintakulttuuriin ja toisaalta jo käytössä olevien, toimivien menetelmien, vahvistamiseen pyritään yhdessä kehittämällä ja innostamalla tekemään arjesta kaikille osapuolille toimivampaa, turvallisempaa ja mielekkäämpää. Lempeä hoiva on niin asiakkaiden, heidän läheistensä, kuin koko työyhteisön etu ja oikeus. Kirjoittajat: Carita Hand, terveysalan lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankeasiantuntijana Lempeä hoiva -hankkeessa. Kati Ylikahri, terveysalan lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankeasiantuntija Lempeä hoiva -hankkeessa. Lähteet Hung, L., Son, C. & Hung, R. 2018. The experience of hospital staff in applying the Gentle Persuasive Approaches to dementia care. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 14. https://doi.org/10.1111/jpm.12504 Viitattu 27.9.2023. Korhonen, A., Holopainen, A., jylhä, V. & Siltanen, H. 2015. Hoitotyöntekijöiden käsityksiä ikääntyneiden hoitotyön nykytilasta. Raportti 1/2015. Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus). https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/hotusraportti-1-2015.pdf Viitattu 27.9.2023. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 § 3. McCormack, B. & McCance, T. 2010. Person-Centred Nursing: Theory and Practice. Wiley-Blackwell, Oxford. Schindel Martin L., Gillies L., Coker E., Pizzacalla A., Montemuro M., Suva G. & McLelland V. 2016. An education intervention to enhance staff self-efficacy to provide dementia care in an acute care hospital in Canada: A nonrandomized controlled study. American Journal of Alzheimer's Disease and Other Dementias 31 (8), 664–677. Sun Kyung, K. & Myonghwa, P. 2017. Effectiveness of person-centered care on people with dementia: a systematic review and meta-analysis. Clinical interventions in aging 17;12, 381–397. doi: 10.2147/CIA.S117637 Viitattu 27.9.2023. Synonyymisanakirja. https://www.synonyymit.fi/lempe%C3%A4 Viitattu 28.9.2023. Terveydenhuoltolaki 1326/2010 § 8. Virtanen, P., Suoheimo, M., Lemminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281. Tekes, Helsinki. https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf Viitattu 27.9.2023.

Lue lisää

Draamasta iloa hoivakotien arkeen
10.2.2022
Sanna Soini, Sonja Kukkonen, Anna Nikina-Ruohonen ja Mia Rosenström

Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hankkeen tutkimus- ja kehitystyön tulokset osoittavat, että luovalla toiminnalla, kuten musiikilla, kuvataiteella ja draamalla, on positiivista vaikutusta hoivakotien asukkaiden arkeen. Hankkeessa toteutetun tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia hoivakotien työntekijöistä käyttää työssään luovia menetelmiä päivittäin tai viikoittain. Luovan alan ja hoivakotien elvyttäminen yhteiskehittämällä on Elossa!-hankkeen keskeinen tavoite. Luovan toiminnan hyötyjä muistisairaalle ovat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääntyminen, levottomuuden vähentyminen ja mielialan kohentuminen (Mönkäre 2019). Luovalla toiminnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia muistisairaiden elämänlaatuun (Noice ym. 2014) ja sekä muistisairaiden että hoitohenkilökunnan oppimiseen ja osallisuuteen (Robertson ym. 2020). Elossa! -hankkeen tutkimus- ja kehityspolkua hyödyntäen, tämä artikkeli tarjoaa näkemystä siihen, minkälainen tekeminen tukee näiden tavoitteiden saavuttamista käytännössä ja mitä täytyy tapahtua luovien toimijoiden, hoivakotien, asukkaiden ja korkeakoulujen rajapinnassa, jotta saadaan aikaan innostavia ja kaikkia toimijoita tukevia asioita. Elossa! -hankkeen kontekstissa tämä rakentuu niistä kokemuksista, jotka liittyvät luoviin työpajoihin ja luovien toimijoiden sparrauksiin. Luovien alojen toimijat (draama, kuvataide ja musiikki) suunnittelevat ja toteuttavat työpajoja Helsingin seniorisäätiön asukkaille sekä henkilökunnalle. Pajojen tavoitteena on antaa luoville toimijoille kokemusta ikääntyneiden kanssa toimimisesta, ikääntyneille mahdollisuus osallistua luovaan toimintaan ja henkilökunnalle kurkistuksen erilaisiin luoviin menetelmiin. Palaute on yhteiskehittämisen tärkeä osa Luovat kokeilut hoivakodeissa käynnistyivät draaman työpajoilla. Työpajoissa keskeisinä menestystekijöinä ovat olleet vetäjien, hoitajien ja asukkaiden kyky heittäytyä tilanteeseen ja luoda sellainen tunnelma, joka tuo iloa yhteisiin hetkiin ja yhteiseen tekemiseen. Kyky pysähtyä ja antaa tilaa erilaisille kokemuksille – naurulle ja kyynelille – tukevat kaikkia osallistujia, auttavat käsittelemään omia tunteita. Hyvä valmistautuminen on tärkeä onnistumisen kriteeri – ja niin on myös kyky joustaa itse tilanteessa. Hyvällä suunnittelulla ja tilanteiden edellyttämällä joustavuudella pajatyöskentelystä hyötyvät kaikki osapuolet. Elossa! -kokeilujen havainnot tukevat tutkittua tietoa, jonka mukaan  luovan toiminnan kautta asukkaille tarjoutuu mahdollisuus tarkastella tunteitaan ja kokemuksiaan, ja hoitajille avautuu uusi tapa oppia tuntemaan asukkaat (Mönkäre 2019). Työpajojen aikana hankkeen toimijat havainnoivat asiakkaiden sekä hoitajien reaktioita ja osallistumista työpajoihin. Työpajojen jälkeen kysytään myös osallistujapalautetta pajaan osallistuneilta hoitajilta. Lisäksi luovat toimijat kirjoittavat pajojen suunnittelun ja toteutuksen aikana reflektiopäiväkirjaa annettujen kysymysten pohjalta. Havaintojen, palautteiden ja reflektiopäiväkirjojen avulla pyritään kartoittamaan laaja-alaisesti ja huomioimaan eri toimijoiden kokemuksia pajoista. Näitä kokemuksia hyödynnetään ja siirretään luovien toimijoiden liiketoimintaideoiden kehittelyyn ja siihen liittyviin sparrauksiin. Tällä tavoin mahdollistetaan yhteiskehittäminen, reflektio ja iteroiva lähestymistapa luovan toiminnan toteuttamiselle hoivakodeissa. Koulutuksella ja sparrauksilla luodaan luoville toimijoille valmiuksia muistisairaan asiakkaan kohtaamiseen Muistisairaiden ryhmänohjauksessa ohjaajan rooli on tärkeä turvallisen ilmapiirin luomisessa, arvostavassa kohtaamisessa ja osallistujien oman tekemisen luottamisen tukemisessa (Mönkäre 2019). Ennen työpajojen toteutumista hankkeen toimijat järjestivät luoville toimijoille muistisairauksiin ja muistisairaan asukkaan kohtaamiseen liittyvän koulutuksen. Koulutuksessa käytiin läpi yleisimpiä muistisairauksia ja niihin liittyviä oireita sekä keskusteltiin mahdollisista tilanteista tulevissa työpajoissa, joissa asukkaiden muistisairaudet voivat tulla esille ja miten muistisairaudet tulisi huomioida työpajojen suunnittelussa. Luovien toimijoiden toiveesta koulutusta jatketaan vielä toisella tapaamiskerralla, jolloin on tarkoitus perehtyä vielä syvällisemmin siihen, miten työpajoissa mahdollistetaan muistisairaiden asukkaiden voimavarojen esille tuominen kohtaamisen keinoin. Luoville toimijoille suunnatut sparraukset tarjoavat näkemystä parempaan asiakasymmärrykseen sekä työkaluja omaan luovan konseptin suunnitteluun ja hiomiseen toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä kehitystyö on alkanut sillä, että pohdinnassa ovat olleet erilaiset mahdolliset asiakasprofiilit. Sparraustyöpajoissa työskennellään asiakkaan ymmärtämisen parissa, ja luovat toimijat ovat päässeet yhdessä miettimään kenelle he mahdollisesti tulevaisuudessa tulisivat omia palveluitaan tarjoamaan ja millaisia palveluita asiakkaat haluaisivat hankkia. Luovat toimijat saivat lisäksi “kotitehtäväkseen” haastatella tai muutoin kartoittaa mahdollisten tulevien palvelua ostavien tahojen toiveita, ajatuksia sekä reunaehtoja. Näiden tietojen avulla asiakasymmärrystä tullaan syventämään sparrauksen jatkuessa. Hoivakotien asukkaiden myönteiset elämykset syntyvät yhteiskehittämisen ja -tekemisen kautta, jolloin kaikilla osallistujilla on keskeinen rooli luovan toiminnan onnistumisessa hoivakotiympäristössä. Yhteinen onnistumisen polku on luonteeltaan iteroiva: siinä opitaan kokemuksista, sopeudutaan joustavasti erilaisiin tilanteisiin. Asiakasymmärrys, avoin mieli ja positiivinen asenne ovat keskeisiä menestystekijöitä asukkaiden, hoitajien ja luovien toimijoiden kohtaamisissa.   Lähteitä: Mönkäre, R. 2019: Luova toiminta ja sen merkitys muistisairaan toimintakyvylle (Duodecim, Terveysportti: Muistisairaan hoidon hyvät käytännöt)  Noice T. ym. 2014: Participatory arts for older adults: a review of benefits and challenges.  The Gerontologist 2014-10, Vol.54 (5), p.741-753 Robertson J. ym. 2020:  Facilitating creativity in dementia care: the co-construction of arts-based engagement. Ageing and Society; Cambridge Vol. 40, Iss. 6,  (Jun 2020): 1155-1174   Seuraa meitä somessa: LinkedIn: Elossa-hanke Instagram: elossahanke   Kirjoittajat: Sanna Soini, Elossa!-hankkeen projektipäällikkö, hoitotyön lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Sonja Kukkonen, sosiaalialan lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Anna Nikina-Ruohonen, tutkija, yrittäjyys ja liiketoiminnan uudistaminen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Mia Rosenström, vanhustyön lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu  

Lue lisää

Lääkkeettömät hoitomuodot työkaluna muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lieventämisessä
22.6.2021
Martina Back-Osmani

On hämärtyvä iltapäivä palvelutalon muistisairaiden yksikössä. Iltapäiväkahvit on siivottu pöydiltä viimeistä murua myöten, ja hoivahenkilökunnalla on meneillään raportti. Muutama muistisairas iäkäs on jäänyt tyhjien pöytien äärelle istumaan, joku on alkanut ruuvata irti pöytälevyn alla olevaa ruuvia, joku toinen on lähtenyt vaeltamaan käytävälle ja kolmas haluaa lähteä kotiin. Tilanne saattaa kuulostaa tutulta joillekin.  Mitä iltarusko-oireilu on? Iltarusko-oireilu on muistisairaiden iäkkäiden neuropsykiatristen oireiden eli käytösoireiden ilmaantuminen ja/tai voimistuminen iltapäivällä ja alkuillasta. Iltarusko-oireilu on jo kauan tunnettu ilmiö, ja sen luultavasti tunnistavat muistisairaiden iäkkäiden kanssa työskentelevät. Iltarusko-oireiluun saattaa liittyä aikaisempi laitoshoitoon siirtyminen, nopeampi kognitiivinen heikentyminen, sekä hoitohenkilökunnalle ilmenevä suurempi hoitotaakka. (Canevelli ym. 2016.) Iltarusko-oireisiin näyttäisi kuuluvan mm. fyysistä ja psyykkistä levottomuutta, hämmentyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Se näyttäisi liittyvän häiriintyneeseen uni- ja valverytmiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä heikentyneeseen kognitioon. Neurofysiologisesti oireilu näyttäisi johtuvan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen eli ”elimistön kellon” degeneraatiosta ja siihen liittyvästä melatoniinin erittymisen heikentymisestä. (Khachiyants ym. 2011.) Iltarusko-oireita esiintyy 10–25 %:lla hoitolaitoksissa asuvista muistisairaista iäkkäistä ja jopa 66 %:lla kotona asuvista. Suuren variaation voi selittää se, että iltarusko-oireilusta löytyy niin paljon määritelmiä. Yhteisymmärrykseen ei myöskään olla päästy iltarusko-oireilun ilmenemisajankohdan suhteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että iltarusko-oireilua esiintyy ainoastaan iltapäivällä ja alkuillasta, toiset tutkijat sisällyttävät käsitteeseen myös öiset oireet. (Cipriani ym. 2015.) Iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen iltarusko-oireilun lieventämiseksi on perusteltua, vaikka tutkimusnäyttö onkin osittain vain suuntaa antavaa. Lääkkeettömät hoitomuodot soveltuvat hyödynnettäviksi pienien riskiensä puolesta, lääkehoitojen, esimerkiksi antipsykoottien, moniin mahdollisiin haittavaikutuksiin verrattuna. Tärkeäksi on osoittautunut, että muistisairautta sairastavan iäkkään henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset huomioidaan lääkkeettömiä hoitomuotoja suunniteltaessa. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon perusteella kuitenkin omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Alla on niistä pari esimerkkiä. Musiikki ja erilaiset musiikki-interventiot lieventävät kohtalaisen tehokkaasti esimerkiksi kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta sekä yleisesti tarkasteltuna käytösoireiden lieventämisessä. Tärkeää on, että musiikki on kuuntelijalleen mieluisaa. Niin ryhmä- kuin yksilökohtaisestikin toteutetut interventiot sekä elävän ja nauhoitetun musiikin interventiot ovat yhtä tehokkaita yleisesti tarkasteltuna. Ryhmämusiikki-interventiot saattavat kuitenkin soveltua paremmin lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastaville. Valoterapia on kohtalaisen tehokasta uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien lieventämisessä ja unenlaadun parantamisessa. Etenkin aamulla annettu valoterapia on kohtalaisen tehokasta unen laadun parantamisessa ja hyvän vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla näyttäisi olevan kohtalainen vaikutus mm. kiihtyneisyyteen ja aggressiivisuuteen, poikkeavaan motoriseen käyttäytymiseen sekä uneen ja nukkumiseen. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa muistisairaan iäkkään arkea, vaikkei se lieventäisikään kaikkia käytösoireita tehokkaasti. Iltarusko-oireilun muistilista: Iltarusko-oireilu on neuropsykiatristen oireiden ilmeneminen tai voimistuminen iltapäivällä ja illalla. Kyseessä on uni- ja valverytmin häiriö. Tutkimusnäytön pohjalta voidaan todeta, että mielekkäiden aktiviteettien tekeminen lieventää käytösoireita yleisesti tarkasteltuna, vaikka se ei välttämättä ennaltaehkäise niitä. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon pohjalta omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Tässä blogikirjoituksessa mainitut lääkkeettömät hoitomuodot eivät vaadi kattavia, aikaa vieviä ja kalliita koulutuskokonaisuuksia. Aktiviteetit kannattaa järjestää ennen kuin iltarusko-oireilu alkaa, sen aikana, säännöllisesti ja pitkäjaksoisesti. Ryhmämuotoinen toiminta ei välttämättä sovi kaikille, muistisairauden vaikeusasteesta johtuen. Hyvästä vuorokausirytmistä kannattaa pitää kiinni, esimerkiksi vähentämällä päiväunia ja varmistamalla riittävän valon saaminen päivän aikana. Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen saattaisi vähentää antipsykoosi-lääkkeiden käyttöä. Koska iltarusko-oireilun taustalla näyttäisi olevan mm. yksinäisyyttä, tylsistymistä, vuorokausirytmin muutoksia, kipua, janoa ja nälkää, on perusteltua yrittää vastata edellä mainittuihin tarpeisiin ensisijaisesti. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että hoivahenkilökunnassa on välivuorossa oleva, nimetty iltapäivätoimintavastaava, joka huolehtii siitä, että pöydillä on tekemistä, kukaan ei joudu istumaan yksin ja taustahälinä ja muut häiriötekijät on minimoitu. Tällä on positiivisia vaikutuksia iltaruskoileville muistisairaille iäkkäille sekä heitä hoivaaville. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön Muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjoittaja Martina Back-Osmani, fysioterapeutti (AMK), kesäkuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Canevelli, Marco & Valletta, Martina & Trebbastoni, Alessandro & Sarli, Giuseppe & D’Antonio, Fabrizia & Tariciotti, Leonardo & de Lena, Carlo & Bruno, Giuseppe 2016. Sundowning in Dementia: Clinical Relevance, Pathophysiological Determinants, and Therapeutic Approaches. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5187352/pdf/fmed-03-00073.pdf Viitattu 21.5.2021. Cipriani, G. & Lucetti, C. & Danti, S. & Nuti, A. 2015. Sundown syndrome and dementia. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S187876491500073X?via%3Dihub Viitattu 21.5.2021 (kirjautuminen vaaditaan). Khachiyants, Nina & Trinkle, David & Son, Sang Joon & Kim, Kye Y. 2011. Sundown Syndrome in Persons with Dementia: An Update. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3246134/pdf/pi-8-275.pdf Viitattu 21.5.2021.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset