Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: ikääntyminen

Näkemyksiä vanhustyön moninaisuudesta
17.4.2023
Miina Aalto

Ikäihmisistä kuulee usein puhuttavan yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, ilman ryhmän sisäistä moninaisuutta tai yksilöllisiä eroavaisuuksia. Tosiasiassa myös ikäihmisten keskuudessa on täysin samanlaista moninaisuutta kuin missä tahansa muussakin ikäryhmässä. Kirjoitukseni tarkoitus on tuoda esiin tätä moninaisuutta ja vivahteikkuutta, joka myös muokkaa vanhenemisen prosessia. Keskityn kirjoituksessani tarkastelemaan vanhenemista erityisesti vammaisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan avautumisen myötä vähemmistöistä puhuminen ja heidän oikeuksiensa nostaminen tapetille on noussut yhä suurempaan rooliin. Keskuudessamme on aina ollut kieli- ja kulttuurivähemmistöjä, eri tavalla vammautuneita ja sateenkaarivähemmistöihin kuuluvia. Monet heistä, jotka ovat eläneet nuoruutensa sulkeutuneemmassa yhteiskunnassa, ovat nyt vanhuusiässä. Tarkastellessamme tällä hetkellä ikääntyneiden kokemuksia vähemmistöihin kuulumisesta, on siis aina otettava huomioon nykykonteksti sekä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ja laeissa sekä käytänteissä heidän elämänsä aikana tapahtuneet muutokset. Muutaman vuosikymmenen päästä vanhuusiässä olevien kokemukset vähemmistöihin kuulumisesta ovat siis todennäköisesti erilaiset, kuin tällä hetkellä vanhuusiässä olevien kokemukset ovat. Vieraskielisten määrä Suomessa etenkin pääkaupunkiseudulla tulee kasvamaan tulevaisuudessa (Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018-2035: 9-10). Vaikka suurin osa heistä olisi Suomeen tullessaan työikäisiä, hekin vanhenevat ja myös heidän kohdallaan nousee kysymykseksi tulevaisuuden hoivan ja huolenpidon järjestäminen. On siis selvää, että tulevaisuudessa korostuu yhä enemmän oikeanlaisen tuen antaminen paitsi kieli- ja kulttuurivähemmistöille, niin kaikille muillekin vähemmistöille. Tämä vaatii vähemmistöjen erityistarpeisiin liittyvää tutkimusta ja koulutusta sekä aitoa kiinnostusta heitä kohtaan. Elämänkokemus, tausta ja yksilölliset piirteet värittävät ihmisen elämää, kuuluu hän sitten mihin tahansa ryhmään tai vähemmistöön. Yksilöllisyys olisi tärkeä arvo muistaa vanhuspalveluiden kehittämistä pohdittaessa. Seuraavissa kappaleissa keskityn tarkemmin tarkastelemaan ikääntymisen ja vammaisuuden välisiä rajapintoja. Miten ikääntyminen vaikuttaa vammaisuuteen? Olen pitkään työskennellyt henkilökohtaisena avustajana ja päässyt lähemmäs ymmärrystä vammaisuuden moninaisuudesta. Ikääntyminen tuo tähän asetelmaan aivan uuden aspektin. Vammaisuuden määrittely ei muutenkaan ole yksinkertaista, puhumattakaan vammaisuuden kokemuksesta. Vammoja ja toimintakyvyn rajoitteita on hyvin monenlaisia, mikä myös tekee vammaisuudesta monitahoisen ilmiön. Vammaisuus voidaan kokea hyvin eri tavoin ja eri tavalla rajoittavasti, oli vamman vaikeusaste mikä hyvänsä. Olennaista on myös se, millaiseksi tällainen henkilö identifioituu ja miten hyvin hän on kyennyt hyväksymään itsensä ja oman toimintakykynsä rajoitteet. Ikääntymisen ja vammaisuuden väliset rajanvedot voivat olla haastavia, sillä ikääntymiseen itsessään liittyy toimintakyvyn muutoksia. Eran, Tiilikaisen, Tarvaisen, Katsuin ja Pietilän (2020) mukaan ongelmallinen tilanne voi syntyä, jos ikääntynyt tarvitsisi sekä vammaisuuteen että ikääntymiseen liittyviä palveluja. Jos henkilön palveluntarve tulkitaan johtuvan yksinomaan ikääntymiseen liittyvistä toimintakyvyn rajoitteista, voi hän jäädä väliinputoajaksi, jos hän tällöin jää ilman vammaispalveluja. Osallisuuden tukemisessa vanhuspalvelut eivät aina ole riittäviä. (Era & Tiilikainen & Tarvainen & Katsui & Pietilä 2020: 438.) Tällainen tilanne voisi koskettaa varsinkin niitä, jotka ovat vasta vanhuusiässä vammautuneet. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen ikääntynyt vammainen, oli kyseessä sitten aiemmin elämässä tai vasta vanhuudessa tapahtunut vammautuminen, saisi tarvitsemansa vammaispalvelut. Esimerkiksi henkilökohtainen apu mahdollistaa monen vammaisen kohdalla sellaisen elämän, jossa ihmisen toimijuus ja osallisuus voivat toteutua vammasta huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla, henkilön itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Toki tarvitaan myös muita tukipalveluja sekä esimerkiksi esteettömyyden edelleen parantamista. Sen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota vammaisten kokemaan syrjintään, josta puhun enemmän seuraavassa kappaleessa. Vammaisten kohtaama syrjintä Kaikkien ikääntyneiden tulisi olla tasa-arvoisessa asemassa, kuuluvat he sitten valtaväestöön tai johonkin vähemmistöryhmään. On myös tärkeää, että emme määrittele näiden ihmisten identiteettiä vamman, seksuaalisen suuntautumisen tai kulttuuritaustan kautta. Sisäministeriön julkaisusta (2014) kuitenkin selviää, että ikääntyvät vähemmistöt kokevat syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vammaisten ikääntyneiden kohdalla syrjintä on sekä välillistä että välitöntä, joka liittyy usein rakenteellisiin tekijöihin. Erityisesti tällaisia rakenteellisia tekijöitä ovat esteelliset rakennukset ja palvelut sekä esteet tieto- ja viestintäteknologian käytössä. (Törmä & Huotari & Tuokkola & Pitkänen 2014: 60, 125.) Tämän kaltaisten esteiden osallisuutta rajoittava vaikutus voi ikääntyessä lisääntyä, kun henkilölle ilmaantuu uusia toimintakyvyn rajoitteita tai kun aiempi vamma tai sairaus mahdollisesti vaikeutuu. Huolestuttavaa on, että vammaiset kokevat asenneilmapiirin vammaisuutta kohtaan Suomessa huonoksi tai erittäin huonoksi. Syrjintää on kokenut yli 60%, ja vähemmistö vastaajista tietää oikeutensa kohdatessaan syrjintää. Syrjintätapauksista myös ilmoitetaan huonosti, koska asianosaiset eivät usko, että tapauksille tehtäisiin mitään. (Selvitys vammaisten syrjintäkokemuksista arjessa 2016: 45.) Vammaisena ikääntyvillä on elämän varrella kertynyttä kokemusta ja tietämystä, jolla he voivat kenties kompensoida yhteiskunnan esteellisyyttä ja suojautua syrjintäkokemuksilta. Vasta vanhuusiässä vammautuneet voivat sen sijaan olla uudenlaisten haasteiden äärellä. Mielestäni on huolestuttavaa, kuinka paljon asenneongelmia, syrjintää ja luottamuksen puutetta vammaiset arjessaan kokevat. Vaikka yhteiskuntamme on monessa asiassa edistynyt, on vammaisten yhdenvertaisuuden toteutumisessa vielä paljon tehtävää. Uskon, että vammaisuuden tekemisellä näkyvämmäksi osaksi normaalia yhteiskuntaa, voisimme muuttaa asenneilmapiiriä positiivisemmaksi. Vaikka olen kirjoituksessani keskittynyt erityisesti vammaisuuteen vanhustyössä niin uskon, että samoja keinoja voisi soveltaa myös muiden vähemmistöryhmien kohdalla. On muistettava, että kaikista eroavaisuuksista huolimatta meissä on paljon enemmän yhteistä, kuin erottavia tekijöitä – jaettu ihmisyys. Kirjoittaja Miina Aalto, geronomiopiskelija (AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa, filosofian maisteri, joogaopettaja ja henkilökohtainen avustaja. Lähteet Era, Salla & Tiilikainen, Elisa & Tarvainen, Merja & Katsui, Hisayo & Pietilä, Ilkka 2020. Vanhuuden ja vammaisuuden risteyksessä – yhteistä kieltä etsimässä. Yhteiskuntapolitiikka 85:4. Viitattu 31.1.2023. Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018-2035. 2019. Tilastoja 3/2019. Helsingin kaupunki: Kaupungin kanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. Viitattu 31.1.2023. Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Tuokkola, Kati & Pitkänen, Sari 2014. Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 4/2014: Sisäministeriö. Viitattu 2.2.2023. ”Vammaisena olen toisen luokan kansalainen”. Selvitys vammaisten syrjintäkokemuksista arjessa 2016. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 2.2.2023.  

Lue lisää

Eksistentiaalisesta kriisistä voi eheytyä – myös ikääntyneenä
4.4.2023
Jaana Heinonen

Eksistentiaalisessa kriisissä yksilö kyseenalaistaa oman olemassaolonsa, kokee sen merkityksettömäksi ja etsii vastauksia olemassaololleen. Ikääntymiseen liittyy monia tekijöitä, jotka saattavat johtaa yksilön kriisiytymiseen vanhemmalla iällä, esimerkiksi: toimintakyvyn aleneminen ja siihen liittyvät rajoitteet, puolison ja/tai läheisten ihmisten kuolema, tai tutusta elinympäristöstä luopuminen. Ne merkitsevät asioiden uudelleen puntaroinnin aikaa, jossa elämän rajallisuus ja tuleva kuolema ovat yhä enemmän läsnä. Eksistentiaalinen kriisi voidaan määritellä hetkenä, jolloin yksilö kyseenalaistaa koko elämänsä perustan: elämän tarkoituksen, sen merkityksen ja arvon. Eksistentiaaliselle kriisille on olemassa useita eri merkityksiä eikä ole olemassa yhtä ainoaa, oikeaa määritelmää. Se voi olla äärimmäisen, esimerkiksi läheltä piti -tilanteeseen liittyvää, kuoleman kohtaamiseen, olosuhteiden äkilliseen muuttumiseen, traagisen tapahtuman tai onnettomuuden seurausta (Butenaite & Sondaite & Mockus 2016: 9–11). Eksistentiaalinen kriisi voi myös olla tienhaaraan saapumista omassa elämässään. Silloin se voi tarkoittaa omien henkilökohtaisten rajoitteiden kohtaamista, joita henkilö ei voi itse täysin kontrolloida, ja kokea siten eksistentiaalista ahdistusta. Eksistentiaalinen kriisi voi myös syntyä, jos ihmisen henkilökohtainen ja henkinen puoli ovat epätasapainossa. Jos elämä on epätasapainossa, kehittyy henkilö henkilökohtaisessa elämässään vahvaksi ja luovaksi ihmiseksi, menestyy ja tekee päätöksiä, mutta hänellä ei ole mitään tietoa tai ymmärrystä henkisestä todellisuudesta. Kun henkilö on saavuttanut omat henkilökohtaiset itsensä toteuttamiseen liittyvät tarpeet, joutuu hän eksistentiaaliseen kriisiin, koska hän ei ole täyttänyt elämänsä tarkoitusta ja merkitystä. (Frankl 1994.) Eksistentiaalista kriisiä voidaan siten pitää psykologishenkisenä prosessina, johon liittyy sekä psykologisten että henkisten haasteiden kohtaaminen. Eksistentiaalinen kriisi koostuu emotionaalisista, kognitiivisista ja käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä. Emotionaaliset piirteet ovat: kärsimys, pirstaleinen olo, haavoittuvuus, ahdistus, pelko, syyllisyys ja yksinäisyys. Kognitiiviset piirteet, kuten tarkoituksen ja päämäärien menettäminen, oman rajallisuuden ymmärtäminen, henkilökohtaisten arvojen menettäminen ja päätöksenteon vaikeudet vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen. Tämän johdosta yksilö saattaa: rajoittaa tekemisiään, kokea rituaalit tarpeellisiksi, eristäytyä muista ihmisistä, menettää ihmissuhteita, tulla riippuvaiseksi esimerkiksi päihteistä, kärsiä terveysongelmista, ja kokea olevansa terapian tarpeessa. (Butenaite & Sondaite & Mockus 2016: 9–11.) Olemassa olemisen, ajan, vapauden ja tunteiden merkitys Eksistentiaaliseen kriisiin liittyy olennaisena osana olemassa olemiseen liittyvä problematiikka, sekä ajan ja vapauden käsitteet. Aikakäsitys muuttuu ikääntyessä, ja koska ihminen joutuu elämään tässä ja nyt, hän kohtaa luonteeltaan eksistentiaalisia, mm. elämän rajallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja on siten pakotettu tekemään parhaansa vallitsevat olosuhteet huomioiden (Osborne 2012: 352). Vastakkain ovat valinnanvapaus ja deterministinen näkökulma, jonka mukaan elämämme on ennalta määrättyä. Toisaalta ihminen on vapaa valitsemaan suhtautumisensa, toisaalta hän on vallitsevien olosuhteiden vanki. Tunteilla, erityisesti ahdistuksella, on keskeinen merkitys eksistentiaalisessa kriisissä. Tunteet voidaan ymmärtää länsimaisesta ajatusmaailmasta poiketen: tunteet ovat vain tunteita, ei ole olemassa hyviä eikä huonoja tunteita. Tunteet ovat meille kuitenkin tarpeen, esimerkiksi, kärsimys viestittää, että yksilö on välittänyt ja rakastanut. Jos kärsimystä ei olisi, ei olisi myöskään rakkautta. Meidät on myös opetettu tavoittelemaan onnellisuuden tunnetta hinnalla millä hyvänsä. (Harris 2016.) Tämä jatkuva onnen tavoittelu johtaa onnettomuuden tunteisiin, mutta jos elää arvojensa mukaan, voi elää autenttista, omannäköistä ja mielekästä elämää – siis elämää, joka johtaa kohti eheyttä. Kypsyminen ja henkisyys Gerotranssendenssiteorian (Tornstam 2011) mukaan ihmisellä on mahdollisuus muutokseen ja hän voi kehittyä kohti kypsyyttä ja viisautta. Tällöin hän määritee itsensä ja suhteet muihin ihmisiin uudelleen ja saa uutta perustavanluonteista ymmärrystä olemassaolon kysymyksistä. Teoria pitää sisällään kolme ulottuvuutta: kosminen, henkilö itse, ja sosiaaliset ja henkilökohtaiset suhteet. Henkilö voi gerotranssendenssissa osoittaa muutosta kaikissa ulottuvuuksissa, kahdessa tai vain yhdessä niistä. Hän voi kypsyä materialistisesta ja rationaalisesta maailmankatsomuksesta ylimaalliseen suuntaan. Gerotranssendenssissa ihminen hyväksyy eletyn elämän ja eheytyy. Prosessin aikana ja sen myötä ihmisen yleinen tyytyväisyys elämään normaalisti kasvaa. Erik Eriksonin elämänkaariteorian (1994) mukaan elämän viimeisen vaiheen, ajan eläköitymisestä kuolemaan saakka, kehitystehtävä on eheytyminen. Jos ihminen ei saavuta eheyttä, hän vaipuu epätoivoon ja halveksii elämää. Haasteena tässä vaiheessa on kaikkien edellisten elämänvaiheiden hyväksyminen, vastuunottaminen omista teoista ja niiden arvostaminen. Jos yksilö ei tähän jostain syystä pysty, tulee hänestä katkera ja negatiivinen. Parhaassa tapauksessa, vanhuudessa syntyy viisautta: itsenäisyyttä, autonomiaa ja kypsyyttä, sen sijaan, että yksilö taantuisi lapsuuden kaltaiseen riippuvuuteen. Eheytyminen tai epätoivo syntyvät kaikkien edellisten elämänvaiheiden tuloksena. Epäonnistuminen vanhuuden kehitystehtävässä tarkoittaa, että yksilö voi kokea kuoleman pelottavaksi asiaksi, koska hän ei ole sinut eletyn elämän kanssa. Gerontologisessa tutkimuksessa henkisyyttä on ehdotettu onnistuneen vanhenemisen yhdeksi, omaksi itsenäiseksi osatekijäksi. Henkisyys ruokkii ja pitää yllä mielenterveyttä. Ne henkilöt, jotka kokevat itsensä henkisiksi, kokevat suurempaa hyvinvointia myös vanhuudessa (Janhsen & Golla & Mantell & Woopen 2021). Henkisyyden määrittäminen on kuitenkin hyvin haastavaa eikä sen määrittämiseksi ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Antropologian näkökulmasta henkisyyttä ei pidetä yksinomaan uskonnollisina harjoitteina ja uskomuksina, vaan se on yksilön tarkoituksen ja elämän merkityksen etsintää. Tässä etsinnässä lähteitä voivat olla ihmissuhteet, luonto, uskonto, musiikki ja taide. Henkisyys viittaa perustavanlaatuiseen tunteeseen ylimaallisuudesta, transsendenssistä, ja se kohdistuu itsestä ulospäin, johonkin muuhun kuin itseen. Käsitysten laajentaminen ja rajojen murtaminen ovat osa henkistä prosessia. Henkisyys voi toimia hedelmällisenä lähteenä elämän vastoinkäymisten, kuten henkilökohtaisten menetysten, vanhuuden haurauden, riippuvuuden ja toimintakyvyn heikentymisen kohdatessa. (Janhsen & Golla & Mantell & Woopen 2021.) Henkisyydellä on siis selvät yhtymäkohdat gerotranssendenssiin ja elämänkaariteoriaan. Kohti autenttista ja eheää elämää Ikääntymiseen liittyy luonnollisena osana eletyn elämän muistelu, tekojen uudelleenpuntarointi ja niiden hyväksyminen. Jos yksilö ei jostain syystä pysty hyväksymään omia tekojaan, hän voi masentua ja kokea ahdistusta, ja jopa kuolemanpelkoa. Lähestyvä kuolema ja kuolemanpelko voivat olla syitä eksistentiaaliselle kriisille ja ahdistukselle. Kukaan meistä ei pysty ennustamaan miten elämän ehtoopuolella suhtaudumme kuolemaan ja mitä ajatuksia se lopulta meissä herättää. Kuolemaa voi olla vaikeaa hyväksyä, koska se merkitsee samalla myös tietoisuuden loppumista. (Osborne 2012: 361–362.) Suurin katumuksen aihe kuoleman lähestyessä on autenttisuuden puute eli toisin sanoen ihmiset katuvat sitä, että eivät olleet elämänsä aikana rehellisiä itselleen eivätkä uskaltaneet elää omannäköistä elämää, vaan elivät lähinnä toisten ihmisten odotusten mukaisesti (Aho 2020). Itselleen aito, rehellinen ihminen haluaa hyväksyä tulevan vanhenevan minänsä ja tiedostaa olemassaolon rajallisuuden, jossa kuoleman mahdollisuus on jatkuvasti läsnä. Elämän rajallisuuden ymmärtäminen edellyttää siis tiedostamista ja hyvää itsetuntemusta, ja se lähtee ihmisestä itsestään käsin eikä ympäröivästä todellisuudesta. (Hannush 2021: Luku 17. Acceptance: The Capacity for Acceptance of Self, Others, and Life Itself.) Eksistentiaalisessa kriisissä olevia ikääntyviä pitäisi pystyä auttamaan. Vanhustyön tutkinto-ohjelma antaa hyvät valmiudet ikääntyneiden kohtaamiseen. Voit oppia kyseisestä ilmiöstä lisää osallistumalla neuropsykiatrian perusteet -kurssille. Kirjoitus perustuu kirjallisuuskatsauksena toteutettuun opinnäytetyöhön: Eksistentiaalinen kriisi ikääntyessä – matka kohti autenttista ja eheää elämää. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2023, vanhustyön ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittaja Jaana Heinonen, valmistuva vanhustyön (AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aho, Kevin 2020. The Contraction of Time and Existential Awakening: A Phenomenology of Authentic Aging. Teoksessa Davis, Joseph & Scherz, Paul (toim.). The Evening of Life: The Challenges of Aging and Dying Well. E-kirja. Indiana: University of Notre Dame Press. Luku 5. Butenaite, Joana & Sondaite, Jolanta & Mockus, Antanas 2016. Components of Existential Crisis: a Theoretical Analysis. International Journal of Psychology: Biopsychosocial Approach 18. 9-27. Viitattu 23.11.2022. Erikson, Erik 1994. Identity and the life cycle. New York: Norton. Frankl, Viktor 1994. Ihmisyyden rajalla. Suom. Osmo Jokinen & Eila Sandberg. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Hannush, James Mufid 2021. Markers of Psychosocial Maturation. A Dialectically-Informed Approach. E-kirja. Sveitsi: Springer Nature Switzerland AG. Luvut 17 ja 31. Harris, Russ 2016. Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Suom. Arto Pietikäinen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim ja Arto Pietikäinen. Janhsen, Anna & Golla, Heidrun & Mantell, Pauline & Woopen, Christiane 2021. Transforming spirituality through aging: coping and distress in the search for meaning in very old life. Journal of Religion, Spirituality and Aging 33 (1). 38-53. Viitattu 1.11.2022. Osborne, John William 2012. Existential and psychological aspects of the transition to retirement. European Journal of Psychotherapy and Counselling 14 (4). 349–363. Viitattu 3.11.2022. Tornstam, Lars 2011. Maturing into Gerotransendence. The Journal of Transpersonal Psychology 43 (2). 166–180. Viitattu 11.1.2023.

Lue lisää

Millainen on ikäystävällinen luontopolku?
1.6.2022
Jenna Nousiainen ja Saara Heikkilä

Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, mutta ikääntyessä luontoon pääsy saattaa muuttua haasteelliseksi. Esteetön luontopolku voisi tarjota mahdollisuuden ikäystävällisempään liikkumiseen. Millaisia asioita ikäystävällisestä luontopolusta tulisi siis löytyä? Meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus luontoon sekä luoda ja ylläpitää luontosuhdetta. Esteetön luontoreitti antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa toimintakykyyn katsomatta. (Invalidiliitto.) Kävimme esimerkkinä tutustumassa Pornaistenniemen esteettömään luontopolkuun, sillä meillä heräsi kiinnostus, millainen on esteetön luontopolku ja miten sitä voisi kehittää ikäystävällisemmäksi. Esteettömyys on fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen, kulttuurisen ja taloudellisen ympäristön toteutumista siten, että jokainen meistä voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa riippumatta henkilöiden toimintakyvystä (Ruskovaara & Rissanen & Rasa & Seppälä & Laakso 2009: 7). Esteettömällä luontopolulla on turvallista liikkua ilman vaaratekijöitä ja tämän lisäksi sieltä tulisi löytyä asianmukaiset opasteet, kaiteet sekä levähdyspaikkoja (Invalidiliitto). Ulkoympäristöillä ja niiden esteettömyydellä on suuri vaikutus ikääntyneiden ihmisten liikkuvuuteen, itsenäisyyteen, sekä elämänlaatuun. Vaikka viheralueet toimivat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä koetaan ne silti usein esteellisiksi. Viher- ja puistoalueilta puuttuvat usein yleiset wc-tilat, myöskään opasteet eivät ole tarpeeksi selkeitä, jos sellaisia on. Istumapaikkojakin koetaan olevan liian vähän, jonka lisäksi ulkoilualueille on usein haastavaa päästä. (World Health Organization 2007: 16–18.) Ikäystävällinen ympäristö Ikäystävällisyys on ikäihmisten voimavarojen sekä tarpeiden huomioimista. Ikäystävällinen liikkumisympäristö tukee yksilön hyvinvointia, aktiivisuutta ja turvallisuutta. (Jolanki & Suhonen & Rappe 2020: 349.) Ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä korostuvat fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut. Liikkumisympäristön tulee olla sellainen, jossa on kaikilla hyvä olla ja liikkua, myös heidän, joilla liikkumiskyky tai muistitoiminnot ovat heikentyneet. (Rajaniemi & Rappe 2022: 31.) Ikäystävällisyys ympäristöissä ei siis hyödytä vain iäkästä väestöä, vaan se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on asukaslähtöinen, moninainen ja osallistava näkökulma (Rappe & Rajaniemi 2020). Ikäystävällisyyttä kehittäessä on hyvä tarkastella fyysisen ympäristön turvallisuutta sekä toimivuutta, etenkin esteettömyyden, saavutettavuuden, hahmotettavuuden ja käveltävyyden näkökulmasta. Samalla tulisi huomioida sosiaalisen ympäristön yhdenvertaisuus sekä yhteisöllisyys. (Rajaniemi & Rappe 2022: 32.) On tärkeää myös kuulla iäkkäiden omia näkemyksiä ja toiveita ympäristöön liittyvissä tekijöissä sekä niiden vaikutuksista elämänlaatuun, sillä iäkkäiden arjen ymmärrys hyödyttää ratkaisujen suunnittelussa (Rappe & Kotilainen & Rajaniemi & Topo 2018: 118). Pornaistenniemen esteetön luontopolku ikäystävällisemmäksi Pornaistenniemen esteetön luontopolku sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginlahdella Lammassaaren esteettömän luontoreitin varrella, joka on valmistunut vuonna 2018. Esteettömyys näkyy reitillä esimerkiksi niin, että reitti on tarpeeksi leveä apuvälineiden käyttäjille sekä lankkupolulla pitkospuut on asennettu niin, että lankut ovat poikittain, jotta apuvälineiden pyörät eivät putoa reunojen yli. (Helsingin kaupunki 2020.) Reitin varrella on toiminnallinen alue, jossa voi kellahtaa harakanpesään makoilemaan, sekä sieltä löytyy myös puisia tauluja, jotka opastavat nauttimaan luonnosta eri aisteilla. (Ilosaari 2018.) Pornaistenniemen esteettömällä luontopolulla oli mielestämme muutamia kehittämiskohteita suhteessa ikäystävälliseen liikkumisympäristöön: levähdyspaikat; istuimet ja kaiteet esteettömät opasteet wc-tilat Helsingin kaupungin esteettömän ympäristön rakentamisen ohjeissa suositellaan levähdyspaikkojen olevan 50–250 metrin etäisyydellä toisistaan riippuen siitä onko kyse erikoistason vai perustason esteettömyydestä (SURAKU 2008). Levähdyspaikat nähdään yleensä välttämättöminä ikääntyville ihmisille, sillä monien ikääntyneiden ihmisten on vaikea kävellä ulkoympäristössä ilman lepopaikkaa (World Health Organization 2007: 16–18). Pornaistenniemen kilometrin mittaiselta luontopolulta olisi siis hyvä löytyä vähintään 4 levähdyspaikkaa. Helsingin kaupungin rakennusviraston esteettömyyskriteereissä mainitaan, että kaiteita tulisi olla esteettömillä reiteillä esimerkiksi virkistysalueilla (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008). Ikääntymisen näkökulmasta olisi hyvä, että kaiteita olisi kaikissa niissä paikoissa, joissa on pinnanmuotojen vaihtelua tai jyrkkiä mutkia, jotta ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa tukea haastavampien pinnanmuotojen tullessa reitillä vastaan. Opasteita Pornaistenniemen luontopolulla oli niukasti. Opasteet olivat suhteessa vaikeaselkoisia, eikä niissä ollut pistekirjoituksella tehtyjä merkintöjä. Opasteista ei myöskään tullut tarpeeksi selkeästi esille, että polku on esteetön. Yleisiä wc-tiloja ei lähistöltä löytynyt lainkaan. Olisi hienoa, jos opasteista saataisiin ikäystävällisempiä ja wc-tiloja olisi lähistöllä. Luontopolku kuuluu meille kaikille Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteys luontoon ja ikääntyessä luonnon merkitys jopa kasvaa. Luonto voi tarjota moniaistisia elämyksiä, vähentää stressiä sekä parantaa mielialaa. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan omat haasteet luontosuhteen ylläpitämiseen, mutta hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan turvata iäkkäiden asukkaiden pääsy lähiluontoon. (Rappe ym. 2018: 47–52.) Lisäksi liikkuminen ikäystävällisellä luontopolulla vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin: kohentaa mielialaa vähentää stressiä lisää fyysistä aktiivisuutta vähentää fyysisiä oireita alentaa verenpainetta lisää sosiaalista hyvinvointia (Mielenterveystalo). Pienten muutosten avulla luontopolusta voitaisiin nauttia esteettömämmin, sillä luontopolku kuuluu meille kaikille. Kirjoittajat Saara Heikkilä, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Jenna Nousiainen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008. SURAKU Esteettömyyskriteerit. Helsingin kaupunki 2020. Helsingin vammaisneuvoston esteettömyystunnustus Lammassaaren esteettömälle luontoreitille. Ilosaari, Terhi 2018. Helsingin Lammassaareen avautui uusi esteetön pitkospolku. Retkipaikka. Invalidiliitto. Ulkoalue. Jolanki, Outi & Suhonen, Riitta & Rappe, Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia 4/2020. Mielenterveystalo. Luonnon vaikutus hyvinvointiin. Rajaniemi, Jere & Rappe, Erja 2022. Ikäturvallinen asuinalue. Ikäinstituutti: Helsinki. Rappe, Erja & Rajaniemi, Jere 2020. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen. Ikääntyneiden hyvään asumiseen -verkkoseminaari. Ympäristöministeriö 12.2.2020. Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö: Helsinki. Ruskovaara, Anna & Rissanen, Hanna-Leena & Rasa, Jukka & Seppälä, Juha & Laakso, Jukka 2009. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Invalidiliiton julkaisuja. SURAKU 2008. Esteetön ympäristö. Puistokäytävät ja levähdyspaikat. World Health Organization 2007. Ageing and life course, family and community health.

Lue lisää

Liikuntapaikat ovat myös ikääntyneille
30.11.2021
Olga Hannunen, Laura Åhlgren, Linda Qvick

Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat. Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.) Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa. Liikuntapaikkoja Helsingissä Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona. Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.   Esteettömyys ja saatettavuus Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.) Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.) Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.   Lopuksi Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan. Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on hyvin saavutettavissa esteetön turvallinen yhteisöllinen. Kirjoittajat Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021. Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18).  1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.  

Lue lisää

Pääsisipä mökille – vielä ikääntyneenäkin
18.11.2021
Jaana Heinonen, Maarit Turu-Gromoff, Juuli Vaalto

”Kevät keikkuen tulevi”. Luonto vihertää ja linnut laulavat. Kesäsuunnitelmat pyrkivät mieleen. Pääsisipä vielä mökille! Eijalla on etenevä muistisairaus ja Matilla huonot jalat. He joutuivat luopumaan rakkaasta kesämökistään noin 10 vuotta sitten, koska Eija ei jaksanut enää hoitaa rakasta puutarhaansa ja Matilla myöskin oli vaikeuksia puiden hakkaamisessa, huussin tyhjennyksessä ja muissa mökin askareissa. Täytyykö ikääntyneiden luopua rakkaasta harrastuksesta toimintakyvyn laskiessa? Sitran Seniori-Suomi-raportin mukaan eläkeikäisten määrä tulee kasvamaan lähivuosikymmeninä ja samalla lisääntyy myös vanhempien vanhusten määrä eliniän pidentyessä. Tulevat eläkeläiset ovat usein myös taloudellisesti paremmin toimeen tulevia ja monilla on taloudellisen tilanteensa puolesta mahdollisuus nauttia eläkevuosista monin tavoin. (Luoma ym. 2003: 8, 13–14.) Lomalle myös eläkkeellä? Loman viettäminen ja arjesta irtautuminen tulee olla mahdollista meille kaikille läpi elämän. Mielen hyvinvointi on merkittävä tekijä ihmisen toimintakyvyn säilymisessä, ja mielekäs tekeminen tukee mielenterveyttä. Moni rentoutuu mökillä, luonnon keskellä marjoja poimien tai saunaa lämmittäen. Kaikilla ei kuitenkaan ole omaa mökkiä ja mökin vuokraaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Lomamökkien vuokraaminen on mahdollista esimerkiksi erilaisten mökkipalveluiden kautta. Useimmissa mökkien varausjärjestelmissä voi tehdä hakukriteereitä, jotka rajaavat mökkihakua esimerkiksi sijainnin tai mukavuuksien mukaisesti. Eija ja Matti ovat lomailleet omasta mökistä luopumisen jälkeen vuokramökillä muutaman kerran kahdestaan sekä tyttärensä kanssa. Nyt mökkireissut ovat saaneet jäädä myös tyttären seurassa, sillä hän ei uskalla enää lähteä mökille vanhempiensa kanssa. Ikäystävällisten mökkien vähäinen tarjonta Mökillä Matti haluaisi saunoa puusaunassa, ihastella järvimaisemaa ja grillailla. Eijalle tärkeintä on luonnosta nauttiminen. Hän haluaisi ihastella mökin pihapiirin puita, kukkia ja hyötykasveja, bongailla lintuja, ja iltaisin katsella tähtitaivasta. Olisipa pihapiirissä esimerkiksi kanoja, joita hoitaa. Miten kätevää olisikaan, jos mökille saisi tilauksesta ruokaa ja tarvittaessa myös muita palveluja. Löytyisikö tarpeita vastaavaa mökkiä varausjärjestelmistä, ja lisäksi lomaa tukevia palveluita jostain päin Suomea? Täysin esteettömän ja ikäystävällisen lomamökin löytäminen internetin palvelutarjoajien sivustoilta on haastavaa ja tarjonta lähes olematonta. Siksi halusimme suunnitella geronomin näkökulmasta palvelukokonaisuutta vastaamaan ikäihmisten lomamökkitarpeisiin. Haluamme tuoda ikäihmisille ja heidän läheisilleen mahdollisuuden löytää omiin tarpeisiin sopiva vuokramökki, jossa he voivat nauttia Suomen luonnosta ja mökkielämästä turvallisesti ja esteettömästi. Näin voimme tukea erilaisissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden osallisuutta ja persoonallista elämää. Laatusuosituksen huomioiminen vapaa-ajan asumisessa Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 mainitaan, että hyvän elämänlaadun säilymistä tulee edistää erilaisin toimin, kuten tarjoamalla mahdollisuuksia elää itsenäistä ja omannäköistä elämää. Liikkuminen ja ympäristöt tulee suunnitella turvallisuus ja esteettömyys huomioiden (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.) Rappe ym. (2018) mainitsevat, että asuminen ja oleskelu luonnon läheisyydessä vähentää sairastuvuutta, pidentää elinikää ja parantaa unen laatua (Rappe ym. 2018: 50). Luonnossa oleminen voi parhaimmillaan lisätä kokonaisvaltaista toimintakykyä ikäihmisillä. Ikäystävällisyyden näkökulma tulee esiin vahvasti sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa. Mielestämme on tärkeää, että ikäystävällisyys huomioidaan myös vapaa-ajan asuntoja suunniteltaessa ja rakennettaessa, ei vain kaupunkisuunnittelussa. Näin ikääntyneet pystyisivät elämään pidempään omannäköistä elämää eikä heidän tarvitsisi luopua mökkeilyn tuomista iloista. Mökkien varaaminen ikäystävälliseksi Eija ja Matti eivät osaa käyttää internetiä, joten mökkien itsenäinen etsiminen on ollut haastavaa. Lomamökkipalvelumme ydinajatus on se, että mökkien varaamisjärjestelmä ja mökkien varustelu vastaavat ikäihmisten tarpeisiin. Varausjärjestelmä suunnitellaan helposti saavutettavaksi. Saavutettava digipalvelu huomioi ikääntyneet muun muassa siinä, että sitä voi käyttää erilaisilla laitteilla, käyttötavoilla ja apuvälineillä, kuten ruudunlukijoilla tai kohdistimilla. Tätä edistää myös digipalvelulaki, joka pyrkii siihen, että jo digipalveluiden suunnitteluvaiheessa huomioidaan erilaiset käyttäjät. (Aluehallintovirasto 2020.) Mökkien varausjärjestelmässä tekstin on oltava tarpeeksi suurta ja tekstin lisäksi kuvat voivat helpottaa palvelussa etenemistä. Toisaalta näemme myös tärkeänä, että mökin varaaminen onnistuu tarvittaessa helposti myös puhelimitse tai jopa kasvotusten, sillä moni ikääntynyt haluaa kohdata ihmisen asioidessaan palveluissa. Mökit palvelun keskiössä Eijan ja Matin unelmamökillä voi harrastaa mieltä ja kehoa virkistäviä aktiviteetteja, kuten kukkapenkin hoitoa ja saunomista esteettömässä rantasaunassa. Uimaankin pääsee halutessaan turvallisesti portaita pitkin tukevasta kaiteesta kiinni pitäen. Odottamatonta lisäarvoa merkitsisivät innovatiiviset palvelut, esimerkiksi ruoan kuljetus mökille ja sen helppo tilaaminen, etämahdollisuus hoitajan kanssa asioimiseen tai digitaaliset muistipelit ja mökin valaistuksen säätäminen omiin tarpeisiin sopivaksi. Vähintään yksi makuuhuone sijaitsee samassa tasossa ulko-oven, keittiön, olohuoneen sekä wc:n kanssa. Eijasta ja Matista on tärkeää, että mökissä on huomioitu esteettömyyteen ja turvallisuuteen liittyvät seikat. Mökkien pitää olla suunniteltu nimenomaan erilaisiin tarpeisiin esteettömyysnäkökulmat vahvasti huomioiden. Esteettömyys mökkikohteissa tarkoittaa muun muassa selkeitä opaskylttejä, tarpeeksi leveitä oviaukkoja, loivia luiskia kulkureiteillä, turvallisia portaita, riittävää valaistusta ja kynnyksettömyyttä (ESKE 2019: 5). Muistikuntoutujien tarpeita huomioidaan erityisesti suunnittelemalla mökkeihin esimerkiksi suuret ikkunat, sillä valon lisäksi ne auttavat muistikuntoutujaa hahmottamaan aikaa ja säätä tarkkailemalla luontoa. Toimimista mökillä voidaan helpottaa muun muassa suunnittelemalla monia muita hahmottamista helpottavia ratkaisuja, kuten käyttämällä kirkkaita värimaailmoja sisustuksessa, kiinnittämällä huomiota materiaaleihin ja niiden kuvioihin, sekä valaistukseen. Myös huonekalujen valinnassa on hyvä huomioida tukeva rakenne ja sopiva korkeus. ”Eijojen ja Mattien” määrä Suomessa tulee lisääntymään tulevina vuosina. Mieluisa tekeminen ja toimintakykyä tukeva ympäristö tukevat aktiivisuutta ja toimijuutta. Lomailu tuo iloa ja vaihtelua elämään, kuten me kaikki tiedämme.  Mahdollistetaan tulevaisuudessa mökkeilyn ilo paremmin myös ikäihmisille. Turvallisella ja esteettömällä mökillä lomailu on miellyttävämpää vauvasta vaariin. Laatusuositustakin lainaten: Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Kirjoittajat Jaana Heinonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Maarit Turu-Gromoff, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Juuli Vaalto, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aluehallintovirasto 2020. Digipalvelulain vaatimukset. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/saavutettavat-digipalvelut-rakentavat-yhdenvertaista-suomea/   ESKE 2019. Esteettömyyskartoitusopas. Invalidiliitto. Luoma, Kalevi & Räty, Tarmo & Moisio, Antti & Parkkinen, Pekka & Vaarama, Marja & Mäkinen, Erkki 2003. Seniori-Suomi. Ikääntyvän väestön taloudelliset vaikutukset. Sitran raportteja 30. https://media.sitra.fi/2017/02/27173305/raportti30-2.pdf Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Teoksessa Ylilauri, Martta & Yliviikari, Anja (toim.): Kohti luonnollista hyvinvointia – näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasa: Levon Instituutin julkaisuja. https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161060/YO_2018_Muisti_ja_ikaystavall_asuminen_WEB.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 29.

Lue lisää

Onnelliset suudelmat myös vanhana
3.5.2021
Jonna Peräkylä

Hyvä suun terveys on tärkeä osa ihmisen yleisterveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni selvitin 100 ikääntyvän ihmisten suun terveyttä sekä heidän oppimistaan. Suomessa viime aikoina ihmisten suun terveydentila on heikentynyt. Tämän tilanteen parantamiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä yleis- ja suunterveydenhuollon kanssa, jotta terveystapoihin saadaan kohennusta. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni halusin tarkastella, millaiset suun terveystottumukset ikääntyvillä ihmisillä on. Halusin myös saada vastauksia siitä, millainen tietotaito ikääntyvillä ihmisillä on suun terveyteen vaikuttavista tekijöistä sekä miten ikääntyvät potilaat kokevat suun terveyden edistämisen ja siitä oppimisen. Ikääntyvän suun terveys Suussa voi ihmisen tietämättä muhia erilaisia bakteereja tai kroonisia tulehduksia, jotka voivat edesauttaa muiden vakavien sairauksien puhkeamista. Siksi suun ja hampaiden itsehoito on todella tärkeää. Suun terveyteen vaikuttavat myös ruokailutottumukset sekä elämäntavat. Krooniset tulehdukset ovat usein oireettomia ja pääsevät tämän vuoksi etenemään huomaamatta suussa. Päivittäinen suun ja hampaiden puhdistus on edellytys myös sille, että oma hampaisto säilyy mahdollisimman pitkään suussa. Hampaiden säännöllisellä puhdistuksella tarkoitetaan suun terveydenhuollon ammattilaisen tekemän puhdistuksen ja tarkastuksen lisäksi kotona sekä laitoshoidossa tehtyä hammashoitoa. Myös suu, jossa omia hampaita ei enää ole, on puhdistettava huolellisesti ja säännöllisesti, sillä suussa vaikuttaa monipuolinen ja laaja bakteeri- ja sienikasvusto. Suuhygieniasta on pidettävä erityisen hyvin huolta, jos on yleissairauksia tai sairauden hoitotasapaino ei ole kunnossa. Jos henkilö on huonokuntoinen yleisterveydellisesti tai jos suussa on tulehduksen mahdollistavia sairauksia, ovat suun normaaliflooran mikrobit vielä vaarallisempia. On myös tärkeää tiedostaa, että suuperäiset tulehdukset voivat olla vaarallisia ja uhka myös terveille ihmisille, joilla ei perussairauksia ole. Ikääntyvien suun terveyden hoito Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuloksia tarkastellessa voin havaita, että kaikki vastanneista kääntyneistä ihmisistä arvostavat tietämystä hampaiden ja suun terveydelle haitallista asioista. Vastaajat myös kokivat tarpeellisena saada suun- ja hampaidenhuollosta kattavammin tietoa. Hampaiden omahoidosta kysytyistä kysymyksistä saatuja tuloksia voidaan pitää hyvinä, sillä vastaajista 79 henkilöä pesee hampaat säännöllisesti kahdesti päivässä, mikä on myös yleinen suositus. Mielestäni huolestuttavaa on kuitenkin se, että vastaajista jopa 22 % pesee hampaansa vain kerran päivässä tai jopa harvemmin kuin kerran päivässä. Ikääntyneiden ihmisten tulisi panostaa enemmän hampaiden harjauksen säännöllisyyteen. Suun terveydenhuollon ammattilaisten opetus nousi suureen asemaan. Yli puolet vastaajista ilmoitti, että he ovat oppineet suun terveyden asioista suun terveydenhuollon ammattilaisen luona. Vastauksien pohjalta on tärkeä huomioida, voitaisiinko suun terveydenhuollon tiedon omaksumista ja tiedon tärkeäksi kokemista kohottaa panostamalla siihen vielä enemmän muissakin terveydenhuollon osa-alueissa. Näyttäisi siltä, että suun terveydenhuollon ammattilaiset välittävät enemmän tietoa ikääntyneille kuin muissa ikääntyneille kohdistetuissa terveydenhuollon palveluissa. Voidaankin todeta, että suun terveydenhuollon, yleisterveydenhuollon ja ikääntyneille kohdistettujen palvelunjärjestäjien tulisi tehdä aktiivista yhteistyötä, jotta ikääntyneiden suun terveydenhuoltoa voitaisiin edistää ja tukea parhaiten. Ikääntyvien ihmisten hyvinvointia on tärkeää pyrkiä tukemaan, niin että tuetaan onnellista ikääntymistä ja ennaltaehkäistään terveyteen haitallisia asioita, sillä jokainen ansaitsee onnelliset suudelmat myös vanhana. Kirjoitus pohjautuu Jonna Peräkylän vanhustyön ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön ”Ikääntyvien ihmisten suun terveys ja oppiminen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2021.   Kirjoittaja Jonna Peräkylä, opiskelija Vanhustyön YAMK, suuhygienisti YAMK Master of Health, CareMaster’s Degree Programme in Elderly Care – Human Ageing and Services   Lähteet Hartikainen, S., Lönroos, E. (toim.) 2008. Geriatria: arvioinnista kuntoutukseen. Helsinki: Edita. Heikka H., Hiiri A., Honkala S., Keskinen H., Sirviö K. (toim.) 2015. Terve suu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Pantzar, E. 2013. Elinikäinen oppiminen aikuisuuden näkökulmasta.  Teoksessa J.T., Hakala & K. Kiviniemi (toim.), Vuorovaikutuksen jännitteitä ja oppimisen säröjä: Aikuispedagogiigan haasteiden äärellä (s.11-21). Jyväskylä: Yliopisto.

Lue lisää

Vanhuksesta vanhuspalveluiden tärkein henkilö
4.6.2020
Soile Nenonen

Vanhusten palvelujen kehittäminen on todettu välttämättömäksi niin maailmanlaajuisesti kuin kansallisestikin. Riittävät palvelut pitää pystyä järjestämään väestön ikärakenteen ja huoltosuhteen muutoksesta huolimatta. Asiakaslähtöisyys näkyy vanhuspalvelujen keskeisenä arvona ja tavoitteena mm. lainsäädännön uudistuksissa, laatusuosituksissa, sote-valmistelussa ja kehittämishankkeissa sekä tutkimuksessa. Mutta mitä asiakaslähtöisyydellä oikein tarkoitetaan? Miten varmistamme, että muutos tapahtuu oikeaan suuntaan? Usein emme tee eroa puhuessamme asiakaskeskeisyydestä tai asiakaslähtöisyydestä. Myös kirjallisuudessa näitä käsitteitä käytetään usein samassa tarkoituksessa, eikä niitä ole aina selkeästi määritelty tieteellisissä kirjoituksissakaan. Meidän on kuitenkin tunnistettava näiden käsitteiden samanlaisuudet ja erot, jotta pystymme kehittämään vanhuspalveluja asiakaskeskeisyydestä asiakaslähtöisyyteen (Virtanen & Suoheimo & Lamminmäki & Ahonen & Suokas 2011). Mitä asiakaslähtöisyys vanhuspalveluissa on? Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen tarjoaa selkeän määritelmän sekä asiakaskeskeisyydelle että asiakaslähtöisyydelle. Asiakkaan tarpeet ja toiveet ovat palvelun lähtökohtana niin asiakaskeskeisyydessä kuin asiakaslähtöisyydessäkin. Asiakaskeskeisyydessä asiakasta kohdellaan ja tarkastellaan kuitenkin edelleen palvelun kohteena. Asiakaslähtöisyydessä asiakas on enemmän kuin kohde. Hän on mukanaolija eli mukana palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa sekä edelleen kehittämisessä. (Virtanen ym. 2011, Räsänen & Valvanne 2017.) Asiakaslähtöisistä vanhusten palveluista voimme siis puhua sitten, kun vanhukset ovat tasavertaisia kumppaneita asiantuntijoiden kanssa palveluprosessin kaikissa vaiheissa. Vanhusten osallistuminen omien palvelujensa kohdalla ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan vanhusten äänen kuulemista nykyistä enemmän myös palvelujärjestelmää ja yhteiskuntaa vanhusystävälliseksi muutettaessa. Miten asiakaslähtöisyyttä vanhuspalveluissa voidaan lisätä? Asiakaslähtöisyyden toteutumista on tärkeää tarkastella sekä yksilön että yhteisön ja koko yhteiskunnan näkökulmasta. Dialogia on käytävä yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kaikilla tasoilla. Tässä keskustelussa vanhusten on oltava mukana täysivaltaisina jäseninä, päättäjinä ja palvelujen käyttäjinä. Asiakkuutta tulee tarkastella sekä asiakkaan juridisen aseman, kuluttaja-aseman että palvelukulttuurin ja palvelukäytäntöjen näkökulmasta (Virtanen ym. 2011). Vanhusten osallistumista ja vanhusten huomioon ottamista onkin edistetty mm. edellyttämällä kunnilta ikäystävällisiä suunnitelmia ja vanhusneuvostojen perustamista. Viimeinen asiaan liittyvä avaus on ehdotus vanhusasiavaltuutetun viran perustamisesta. Asiakaslähtöiset palvelut eivät ole mahdollisia, ellei vanhusten palvelujärjestelmä ole sellainen, että sen puitteissa voidaan toteuttaa asiakaslähtöistä palvelua yksilölliselle vanhukselle. Kulmala (2017) toteaa, että yhtä vanhuutta ei ole; vanhukset, ja erityisesti iäkkäät vanhukset, ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Yksilön näkökulmasta voimme esittää kysymyksiä siitä, mitkä ovat kunkin vanhuksen tarpeet ja toiveet ja millaisilla palveluilla niihin pystytään vastaamaan. Palvelut on pystyttävä räätälöimään jokaisen vanhuksen yksilölliseen tilanteeseen sopiviksi. Huomioon on otettava sekä mahdolliset toimintakyvyn rajoitukset että voimavarat. Toiminnan lähtökohtana on oltava vanhuksen itsemääräämisoikeuden, osallisuuden ja toimijuuden kunnioitus ja tukeminen kaikissa tilanteissa. Asiakaslähtöisempiä palveluja tarvitaan, jotta yksilölliset vanhukset saavat tarvitsemansa palvelut. Toisaalta palvelujen asiakaslähtöisyyttä kehittämällä vältetään resurssien käyttöä turhaan ja tarpeettomaan. (Kulmala 2017.) Palvelujen asiakaslähtöisyyden kehittäminen on hyödyllistä sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta katsottuna. Yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta asiakaslähtöisyys on koko palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan kehittämistä siten, että vanhusväestön tarpeet tulevat huomioiduksi ja vanhusväestön osallistuminen yhteiskunnan ja yhteisön toimintaan mahdollistetaan. Keskeisiä kysymyksiä ovat: miten ja millaisella palvelujärjestelmällä voidaan tuottaa asiakaslähtöiset palvelut vanhuksille ja miten muilla yhteiskunnan palveluilla vaikutetaan vanhusten elämänlaatuun ja palvelujen tarpeeseen? Asiakaslähtöisyyden on oltava johtamisen tavoitteena Asiakaslähtöiseen toimintatapaan siirtyminen vanhuspalveluissa ei tapahdu ilman johtamista. Juutti (2015) toteaa, että vasta kun asiakkaiden tarpeet ymmärretään ja ne ovat koko organisaation toiminnan lähtökohta, kyetään muodostamaan oikeanlaisia organisaatioita, tuotteita ja palveluja. Organisaatioiden on oltava luovia, innovatiivisia ja joustavia.  Asiakkaita palvelevilla henkilöillä on oltava osaamista ja valtaa tehdä päätöksiä. Juutti korostaa lisäksi johtamisen eettisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, vuorovaikutustaitojen kehittämistä, henkilökunnan sitouttamista asiakaspalveluun ja organisaatioon, sekä henkilökunnan hyvinvoinnin tukemista. Vain hyvinvoiva henkilöstö voi Juutin mukaan tuottaa hyviä asiakaskokemuksia. Samoin Kulmala (2017) kehottaa vanhustyön johtajia ja esimiehiä tarkastelemaan yhtä aikaa sekä entistä parempaa vanhusten hoitoa että henkilöstön hyvinvointia. Myös Räsänen ja Valvanne (2017) korostavat johtamista asiakaslähtöisyyden mahdollistajana. He peräänkuuluttavat vanhustyöhön uudenlaista johtajuutta, jonka tavoitteena on asiakkaan hyvä elämänlaatu. Heidän mukaansa hyvä vanhustyön johtajuus edellyttää myönteistä käsitystä ikääntymisestä, arkityön ja etiikan ymmärrystä sekä gerontologista näkemystä. Moisanen (2018) toteaa vanhuspalvelujen asiakaslähtöisen osaamisen johtamisen vaativan monenlaista osaamista, ja osaamisen sisällöt ja laajuudet ovat erilaisia eri tason johtajilla ja hoivatyöntekijöillä. Johtamisessa keskeistä on hänenkin mukaansa ihmisten johtaminen, asiakaslähtöisyys organisaation toiminnan tavoitteena, asiakaslähtöisyyttä tukeva strategia ja organisaatiokulttuuri sekä yhteiskehittäminen. Haavoittuvuutta ja hoivaa ei saa sivuuttaa Vanhusten palveluihin kuuluu luonteenomaisena sekä hoito että hoiva, ja tämä on pidettävä aina mielessä (Hoppania & Olakivi & Zechner 2017). Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että myös heikommassa asemassa olevien vanhusten tarpeet ymmärretään ja otetaan huomioon palveluja kehitettäessä. Hoppania, Olakivi ja Zechner (2017) korostavat, että hoivan luonne ja logiikka on ymmärrettävä organisaatioiden kaikilla tasoilla, eli niin yleisiä linjauksia ja resurssointeja tehtäessä kuin lähijohdon ja työntekijöiden toiminnassa. Johtamisessa ei saa sivuuttaa työntekijöiden ammatillista asiantuntemusta, eikä hoivasuhteeseen liittyvää kokemuksellista tietoa. He muistuttavat myös, ettei hyvä johtaminen paikkaa laadullisesti tai määrällisesti liian niukkoja resursseja, ja hyvän johtajan eettisenä velvollisuutena on tuoda vanhuspalvelujen ongelmat esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tarvitaan yhteiskehittämistä Asiakaslähtöisyyttä vanhuspalveluihin on selkeä ja tärkeä tavoite sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta, sillä sen parempi toteutuminen tarkoittaa parempaa palvelun vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta ja sekä asiakas- että työntekijätyytyväisyyttä (Virtanen ym. 2011). Vanhuspalvelujen kehittäminen vaatii johtajiltakin uudenlaista osaamista ja johtamistapaa. Johto vastaa organisaation asiakaslähtöisyyden määrittelystä ja konkretisoinnista, mutta se ei voi tehdä sitä yksin; tarvitaan johdon, työyhteisön ja asiakkaiden yhteistyötä (Räsänen & Valvanne 2017). Muutosta asiakaslähtöisempään suuntaan on jo tapahtunut. Mutta vielä on tehtävä työtä, jotta vanhuksien ääni saadaan paremmin kuulumaan palvelujen kehittämisen kaikilla tasoilla. Sekä palveluorganisaatioiden että yhteiskunnan rakenteita ja toimintatapoja on muutettava asiakaslähtöisyyden toteutumista edistäviksi. Loppuun lainaan vielä Mauryn, Tuomilan ja Valkamon (2019) reseptiä muutokseen: ” On hulluutta ajatella, että muutos toteutuisi, jos jatkamme tekemällä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin.” Kirjoittaja Soile Nenonen, erikoissairaanhoitaja, THM, vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuvat Pixabay.com Lähteet Hoppania, Hanna-Kaisa & Olakivi, Antero & Zechner, Minna 2017.  Johtamisen rajat vanhushoivassa. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.): Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen.  Jyväskylä: PS-kustannus. 202–224. Juutti, Pauli 2015. Johda henkilöstö asiakaskeskeisyyteen. Jyväskylä: PS-kustannus. Kulmala, Jenni (toim.) 2017. Hyvällä johtamisella tyytyväisempiä työntekijöitä ja onnellisempia vanhuksia. Teoksessa Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen.  Jyväskylä: PS-kustannus. 10–17 Maury, Maarika & Tuomila, Jaana & Valkamo, Juha 2019. Lusikka sotesopassa, Reseptejä kulttuurimuutokseen. Kiss Publising. Moisanen, Kirsi 2018. Asiakaslähtöisen osaamisen johtaminen vanhuspalveluissa.  Itä-Suomen yliopiston julkaisuja. No 170. Väitöskirja. Saatavana osoitteessa: http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2775-0/ Räsänen, Riitta & Valvanne, Jaakko 2017. Vanhustyö tarvitsee uudenlaista johtamista – tavoitteeksi asiakkaan hyvä elämänlaatu. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.): Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen.  Jyväskylä: PS-kustannus. 20–42. Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sara & Ahonen, Päivi & Suokas, Marika 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Helsinki. Tekesin katsaus 281/2011. Saatavana osoitteessa: https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf

Lue lisää

Vaikuta omaan ikääntymiseesi
28.4.2020
Mari Viitanen

Me kaikki ikäännymme, halusimme sitä tai emme. Onneksi voimme vaikuttaa siihen, miten ikäännymme. Voimme varautua ikääntymiseen ja määrätä itse omasta elämästämme. Meidän maailmamme ikääntyy nopeasti. Koko maailman väestössä yli 60-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuodesta 2006 vuoteen 2050 mennessä. (Global Age-friendly Cities: A Guide: 1.) Minun äitini on yksi ikääntyvistä, niin kuin olen minäkin. Äiti on nyt kymmenen vuotta yli tuon 60 vuotta, ja minä täytän 60 vuotta vuonna 2035. Miten me ammattilaisina pystymme vastaamaan lisääntyvään palvelun tarpeeseen? Vai tarvitseeko siihen varautua, jos tulevaisuudessa vanhenemme entistä parempikuntoisia? Ja miksi minä, sotealan ammattilainen, haluan pärjätä tulevaisuuden ikäihmisenä ilman sotepalveluita, vai juuri siksi, että olen tämän päivän ammattilainen? Ja miten pärjääminen minulta onnistuu? Joskus, nykyään aina useammin ja useammin myös mietin, miten saan äidilleni turvattua hyvän vanhuuden? Nykypäivänä on mahdollista saada ohjausta vanhuuteen varautumiseen. On erilaisia kursseja, joissa valmennetaan eläkeiän taloudelliseen, asumiseen, terveyteen, asiakirjoihin ja hyvän elämän saloihin. On hyvä miettiä asioita etukäteen, esimerkiksi hoitotahdon tekemällä voi ennalta määritellä toiveita elämän loppuun liittyvistä asioissa. Älä tiedä kenenkään puolesta, vaan kysy Liisa Ahonen kirjoittaa Kärjessä – Näkökulmia koti- ja omaishoidon uudistukseen -blogissa siitä, että meidän ei pidä tietää etukäteen toisten mielipiteitä, vaan ne pitää kysyä. Me omaiset ja ammattilaiset haluamme olla ennalta tietäjiä. Ja kuitenkin ihminen on dialoginen olento, hänen kanssaan tulee keskustella. Mari Luonsinen ja Anna Tamminen muistiliitosta kirjoittavat blogissaan myös huolestaan siitä, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi? Aito kohtaaminen on hyvä alusta dialogille. Jotta vanheneva ihminen voi olla vaikuttava, osallistuva ja aktiivinen yhteisön jäsen tulee hänet kohdata hyvin ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana. Vanhustyöntekijänä näihin kahteen asiaan, kohtaamiseen ja kuuntelemiseen, on panostettava ja niille on löydettävä aikaa. Joskus voi olla niinkin, että olet ainoa ihminen kuukausiin, jonka vanhus kohtaa ja joka häntä kuuntelee. Me teemme työtä ja olemme töissä vanhuksia varten. Itsemääräämisoikeus ja sen jatkaminen edunvalvontavaltuutuksella Äidillä, niin kuin minullakin, on itsemääräämisoikeus. Sehän tarkoittaa, että asioita on hoidettava yhdessä ja yhteistyössä, ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta. Entä, kun ihminen ei voi enää itse päättää? Kyllä hän sittenkin voi päättää asioistaan, edunvalvontavaltuutuksen avulla. (Maistraatit n.d.) Edunvalvontavaltuutuksella voi ikään kuin pidentää itsemääräämisoikeutta sen jälkeen, kun ei itse ole enää täysin kykeneväinen päättämään asioistaan. Käsitteenä edunvalvontavaltuutus on hieman harhaanjohtava, ja se rinnastetaan usein edunvalvontaan, jossa voi olla vähän ikävä kaiku: ”Tulevat ja päättävät minun asioistani.” Joskus edunvalvontaa vastustetaan voimakkaastikin. Kun taas edunvalvontavaltuutuksella voi jatkaa omista asioista päättämistä valtuutetun avulla. Valtuutetulle voi kertoa omista toiveistaan tulevaisuuden varalle. Aivoterveyttä ja positiivista elämänvirettä Käypä hoito -suosituksen mukaan hyvät elämäntavat ja aivoterveydestä huolehtiminen ovat parhaita keinoja välttää tiedonkäsittelyn heikkeneminen. (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2017) THL:n blogissa Aivoterveys on otettava yhteiskunnan korjauslistalle, että ”Valoisa mieli, toimiva muisti ja hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän ainesosia.” Tämä tarkoittanee sitä, että positiivinen elämänvire ja ystävien kanssa mukava puuhastelu auttavat osaltaan hyvän aivoterveyden ylläpitämisessä. Aivoterveydestä puhuttaessa tarkoitetaan sillä myös aivojen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Näitä asioita ovat muun muassa terveelliset elämäntavat, aivojen käyttäminen ja niiden haastaminen, riittävä lepo ja uni, sekä stressin minimoiminen. Aivot muuntautuvat läpi elämän. (Muistiliitto 2017.) Kirjoittaja: Mari Viitanen, sairaanhoitaja (AMK), muistihoitaja, muistikoordinaattori ja vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Ahonen, Liisa 2018. Näkökulmia koti- ja omaishoidon uudistukseen. Kärjessä-blogi. Blogipostaus 5.9.2018. https://stm.fi/karjessa-blogi/-/blogs/kerro-lisaa- Luettu 11.11.2019. Luonsinen, Mari & Tamminen, Anna 2019. Nyt on löydettävä pitkälle tulevaisuuteen kantavat ratkaisut. Muistiliitto-blogi. Blogipostaus 13.2.2019. https://www.muistiliitto.fi/fi/muistiliitto/ajankohtaista/muistiliiton-blogi/blogikirjoitukset/nyt-loydettavat-pitkalle-tulevaisuuteen-kantavat-ratkaisut Luettu 4.12.2019. Maistraatit n.d. Edunvalvontavaltuutus. https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvontavaltuutus/ Luettu 11.11.2019. Muistiliitto 2017. Aivoterveys. https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti/aivoterveys. Luettu 4.12.2019. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 11.11.2019). THL 2017. Aivoterveys on otettava yhteiskunnan korjauslistalle. THL-blogi. Blogipostaus 18.9.2017. https://blogi.thl.fi/aivoterveys-on-otettava-yhteiskunnan-korjauslistalle/ Luettu: 11.11.2019. World Health Organization 2007. Global Age-friendly Cities: A Guide. https://www.vyl.fi/site/assets/files/2573/finland_ Luettu 11.11.2019.

Lue lisää

”Rakkaudest lajiin, ei rahan takii”
21.4.2020
Paula Kyyrä

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, lähihoitaja, perushoitaja, hoitaja. Millaisia mielleyhtymiä nämä ammatit herättävät? Suuri vastuu, paljon työtä, aliarvostettu, huonosti palkattu ammattiryhmä: hoitajat. Listasta kuitenkin puuttuu yksi hoitaja. Omaishoitaja. Muistisairas rouva X tulee intervallijaksolle hoivakotiin. Viikko menee tuttuja kaavoja noudattaen. Useita kertoja päivässä kerrataan, missä minä olen. Etsitään kadonnut rannekello. Autetaan peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kammataan hiukset, napitetaan villatakki. Ohjataan käytävältä yöllä wc:n kautta takaisin huoneeseen, jatka vain unia. Kolmessa vuorossa, noin kahdeksan tuntia kerrallaan. Ruoka tulee keittiöstä valmiina ja pyykit pakataan muovipussiin kotiin vietäväksi. Siistijä käy pyyhkimässä kaatuneen maidon lattialta. Jakson päättyessä omaishoitajana toimiva iäkäs puoliso tulee hakemaan rouvan kotiin. Hämmentynyt katse kirkastuu, käsi tarttuu käteen. Varmistetaan seuraavan intervallijakson ajankohta ja halataan lähtiäisiksi. Hei sitten, nähdään kuukauden kuluttua.  Hoitaja huokaisee salaa. Viikot kotona menevät tuttuja kaavoja noudattaen. Omaishoitaja vastaa samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja. Etsii kadonneen rannekellon. Auttaa peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kampaa hiukset, napittaa villatakin. Tekee ruuan, pesee pyykit ja siivoaa lattialle kaatuneen maidon. Avaa välillä huojentuneena oven kotihoidon työntekijöille. Valvoo levottoman unta, ohjaa lypsylle lähtijän hellästi takaisin omaan vuoteeseen. Yhdessä päättymättömässä työvuorossa. 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa, pois lukien muutamat lakisääteiset vapaapäivät kuukaudessa. Tehokkaasti kustannettu Suomessa on yli miljoona jollain tavalla läheistään auttavaa henkilöä, pääasiallisia auttajia heistä on 350 000 ja sitovaan hoivaan osallistuu 60 000 henkilöä. Reilu 46 000 omaishoitajaa saa omaishoidontukea ympärivuorokautisesta työstään. (Omaishoitoliitto.) Omaishoito on kaikista ikäihmisten hoitomuodoista yhteiskunnalle edullisin. Keskimääräiset kuntien kustannukset vanhusten eri hoitomuodoissa jakaantuvat seuraavasti: omaishoito n. 13 000 €/vuosi/hlö kotihoito n. 26 000 €/vuosi/hlö tehostettu palveluasuminen n. 48 000 €/vuosi/hlö vanhainkoti tai muu laitoshoito n. 68 000 €/vuosi/hlö. (Halminen & Koivuranta & Mikkola 2019: 19–20; Lyly-Falk 2018; Rissanen 2018; STM 2014: 26.) Omaishoidontuen maksettava määrä vaihtelee kunnittain hoidettavan avuntarpeen ja hoitoisuuden mukaan. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana tuen vähimmäismäärää on nostettu noin sadalla eurolla, mutta edelleen se on alle 400 euroa kuukaudessa. (STM 2017.) Ympärivuorokautisesta työstä ja sitoutumisesta. Arjen sankareita tarvitaan Omaishoitajuus palvelumuotona yleistyy ja omaishoitajien määrä kasvaa, yhä useampien asiakkaiden hoitoympäristö on tulevaisuudessa oma koti. Hallituksen Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihankkeessa (I&O-kärkihanke) esitettiin visio vuodelle 2025. Tavoitteena oli luoda käytännön tasolla toimintamalleja, jotka tukisivat niin iäkkäiden omaishoidettavien asumista kotona mahdollisimman pitkään kuin myös hoitajia heidän jaksamisessaan. (I&O kärkihanke.) Toimintamallien pääperiaatteita olivat kaikille tasapuolinen palvelutarpeen arviointi ja palveluiden räätälöinti sekä yhtenäiset omaishoidontuen myöntämiskriteerit. Esille nostettiin myös omaishoitajien koulutuksen ja työnohjauksen tarve sekä heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen. Myös omaishoitajien vapaiden joustava mahdollistaminen muun muassa perhehoitoa kehittämällä oli yksi hankkeen tavoitteista. (I&O kärkihanke.) Omaishoitajat tekevät arvokkaan työnsä rakkaudesta läheistään kohtaan, eivät rahan takia. Käden ojennus ja arvostuksen osoitus yhteiskunnan taholta ei kuitenkaan olisi haitaksi. Laaditut ja kirjatut tavoitteet ovat varmasti saavutettavissa. Omaishoitaja on oikea arjen sankari. Kirjoittaja: Paula Kyyrä, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Paula Kyyrä Lähteet: Halminen, Olli & Koivuranta, Päivi & Mikkola, Teija 2019. Kuolemaa edeltävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttö ja kustannukset. Ikääntyneen väestön palvelut: käyttö, kustannukset, vaikuttavuus ja rahoitus. Projektin julkaisu nro 10.  http://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=3549 Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Luettu 8.9.2019. Lyly-Falk, Auri 2018. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja   terveyspalvelujen ja    kustannusten vertailu vuonna 2017. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 3/2018 https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_19_Vanhuspalvelujen_raportti_2017.pdf Luettu 8.9.2019 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Helsinki: STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Omaishoidon tuen hoitopalkkiot vuonna 2018 https://stm.fi/documents/1271139/3899844/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf/150c056a-abe9-4e68-acce-b0793c271bb7/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf Helsinki: 2017. Luettu 7.9.2019.

Lue lisää

Maaseudulla asutaan vielä!
24.2.2020
Tiia Nurminen

Saamme jatkuvasti lukea ja kuulla eri tiedotusvälineistä siitä, miten kaupungistumisilmiö autioittaa maaseutumaisia alueita. Vaikka tämä ilmiö on vääjäämätön, uutisointi uhkakuvineen ei ainakaan lisää maaseudun houkuttelevuutta. Vaikka tulevaisuuden realistinen tarkastelu on tärkeää, tämän asian äärellä olisi viisasta hidastaa ja jopa pysähtyä, sillä maaseudulla on yhä elämää ja monenlaisia mahdollisuuksia, jotka pitäisi hyödyntää vahvemmin. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen (2018) mukaan yhteiskuntamme väestörakennetta muuttavat ikääntyminen, syntyvyyden aleneminen sekä entistä moninaisempi muuttoliike, sillä muun muassa kaupungistuminen ohjaa väestön alueellista sijoittumista. Asukkaiden hyvinvointi on pitkälle kiinni esimerkiksi siitä, miten kyetään turvaamaan heidän toiminta- ja työkykyä. Tähän tarvitaankin paljon uudentyyppisiä ratkaisuja koskien hyvinvointia, asumista sekä toimintakyvyn ylläpitäviä toimia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.) Myös maaseudulle tarvitaan vaihtoehtoja asumiseen On hyvä muistaa, että taajamien ulkopuolella on yhä asutusta, vaikka maaseudun väestö vähenee. Erilaisia vaihtoehtoja asumiseen tulisikin tarjota myös harvaan asuttujen alueiden ihmisille. Tästä syystä kiinnostuin ideoimaan tutkimuksellisen kehittämistyöni aihetta erityisesti asumisteeman ympärille. Lopullinen aihe muodostui ikääntyvien yhteisöllisen asumisen tarkasteluun ja suunnitteluun erityisesti maaseutumaiselle alueelle. Tavoitteenani oli saada selville, mitä asuminen merkitsee, mitä ajatuksia yhteisöllinen asumismuoto herättää, mitä kaikkea siinä tulisi ottaa huomioon ja mitkä olisivat sen haasteet ja vetovoimatekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset koostuivat kahdeksasta haastattelusta sekä kahdesta yhteiskehittelyllä laaditusta työpajasta. Näiden kahden toteutuksen avulla muodostui kattava käsitys siitä, minkälaisia odotuksia yhteisölliseen asumiseen maaseutumiljöössä liittyy. Vaikka tuloksista ilmeni, että yhteisölliseen asumiseen liittyy myös haasteita, vahvuuksia ja hyviä puolia löytyi enemmän. Kaikki haastateltavat pitivät yhteisöllisen asumismuodon suunnittelua maaseutumaiseen ympäristöön hyvänä ideana. Asuinympäristön suuri merkitys Toimivuus ja viihtyvyys elin- ja asuinympäristössä ovat tärkeitä tekijöitä yksilön hyvinvoinnin kannalta. Aktiivisuutta lisäävässä ja motivoivassa elinympäristössä asuu eri-ikäisiä ihmisiä, ja jos siihen on liitetty vielä erilaisia palveluja, antaa se mahdollisuuden arkielämän onnistuvaan toteutumiseen. (Siitonen 2013: 534.) Hauhon Vihniön metsää (Kuva: Tiia Nurminen) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset osoittivat, että asuinympäristöllä on suuri merkitys asumisessa. Ympäristön vaikutus nähtiin rakentuvan alueen rauhallisuudesta, kauniista maisemasta, tunnesiteestä kotitilaan, palveluista, pitkään asumisesta samassa miljöössä, luonnon läheisyydestä ja asuinpaikan erilaisista mahdollisuuksista. Tulokset myös tietyllä tavalla mursivat stereotyyppistä jaottelua ihmisistä “maalaisiin ja kaupunkilaisiin”. Myös kaupunkimiljööstä voidaan olla valmiita muuttamaan pysyvästi maalle: ”Tää on mulle niinku tosi tärkeetä. Halusin ehdottomasti muuttaa kaupungista maaseudulle, kun jäin eläkkeelle. Ja muuttaessani kyl tiesin olosuhteet, mihin tulen.” Vetovoimaa maalla asumiseen Monet elintärkeät palvelut uhkaavat loppua tai paeta kauemmas kasvukeskuksiin. Uusilla asumisen ratkaisuilla voitaisiinkin saada sitä kuuluisaa elinvoimaa maalle takaisin. Asumisen tulisi olla mielekästä, voimavaralähtöistä, turvallista ja hyvinvointia lisäävää. Maaseutumiljöö voisi tarjota näitä kaikkia, jos annamme siihen vain mahdollisuuden. Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Onnistuneesti yhdessä−Yhteisöllisen asumisen haasteet ja mahdollisuudet. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2020. Kirjoittaja: Tiia Nurminen, sairaanhoitaja (AMK), geronomi (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuvat: Tiia Nurminen Lähteet: Siitonen, Tuomo 2013. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 534–535. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2010. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf?sequence=4 & isAllowed=y>.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset