Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: esteettömyys

Viherympäristö lisää pitkäaikaishoitopaikassa asuvien hyvinvointia
22.1.2024
Katja Aaltonen, Marja Laurila, Sara Mehtonen

Hoivakodin suunnittelussa on tärkeää tarjota asukkaille kodinomainen ja muistiystävällinen asuinympäristö. Ympäristön kodinomaisuuden lisäksi on tärkeää, että asukkaat pääsevät kulkemaan esteettömästi kulkemaan hoivakodin sisä- ja ulkotiloissa. Ympärivuorokautisessa asumisessa asukkaat viettävät paljon aikaa sisätiloissa. Myös nykyinen hoitajapula vaikuttaa siihen, että asukkaat pääsevät yhä harvemmin puistoihin ja muihin monipuolisesti aisteja herätteleviin paikkoihin. Viherympäristöllä on monia hyvinvointivaikutuksia. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus päivittäiseen luontoyhteyden kokemiseen. Hoivakodin yhteyteen rakennettu luonto- ja viherympäristö tarjoaa tämän mahdollisuuden ikääntyneille ja muistikuntoutujille. Viherympäristö antaa heille tärkeitä elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja auttaa palautumaan. (Kahilaniemi 2019.) Viherympäristössä oleilu rauhoittaa ja lisää mielihyvän tunteita. Viherympäristöjen läheisyys lisää hyvinvointia sekä yksilö- että yhteisötasolla (Rappe 2019.) Rappen ja Kivelän (2005) mukaan ajan viettäminen viherympäristössä voi ikääntyneillä lievittää masennusta.  ( Rappe 2019.) Rauhalliset paikat, joissa rentoutuminen on mahdollista tukevat henkistä jaksamista ja niitä olisi hyvä olla tarjolla (Rappe & Linden & Koivunen 2003). Tutkimusten mukaan erilaiset vesiaiheet, kasvillisuus, eläimet ja tuoksut luovat kodinomaisen ympäristön ja vaikuttavat rauhoittavasti etenkin muistihäiriöisiin asukkaisiin ( Rappe & Kivelä 2005). Mielialan kohentumisen lisäksi, viherympäristössä oleilu parantaa myös unta. Viherympäristö vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin parantamalla tarkkaavaisuutta. Ulos asti ei tarvitse aina edes päästä, tutkitusti jopa pelkkä luonnon katseleminen ikkunasta lisää hyvinvointia. (Rappe ym. 2018.) Esimerkiksi terassi voidaan laajentaa ja tila lasittaa, jolloin se on ympärivuotisessa käytössä ja mahdollistaa asukkaiden virkistymisen myös sisätiloissa. Terassille voi tuoda viherkasvien ja yrttien lisäksi pari suihkulähdettä ja paljon kauniita kukkia. Yhteisöllisesti yhdessä puuhaillen Viherympäristöt tarjoavat paikan, joissa voi olla sosiaalisissa kontakteissa muiden ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys onkin ihmisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeää. Viherympäristöt, joissa voi esimerkiksi hoitaa ja kasvattaa kasveja, kannustavat toimimaan ja tekemään asioita yhdessä. Ne tarjoavat mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. (Rappe ym. 2018.) Yhteisöllisyyden merkitystä tukee myös Rappen ja Eversin (2001) tutkimus, jonka mukaan viherympäristössä toimimisen mahdollisuuden tarjoaminen, esimerkiksi laitosympäristöissä, tukee potilaiden identiteetin säilymistä ja auttaa yksilöitä sopeutumaan paremmin uusiin ympäristöihin. Puuhailu yhdessä muiden, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, tuottaa yhteisöllisyyttä. Yhdessä toimimisella on vaikutuksia ryhmätyöskentely- ja kommunikaatiotaitojen kehittymiselle ja sitä kautta vaikutus yksilön mielenterveyteen. Rappen ja Eversin (2001) tutkimuksen mukaan kasvillisuusympäristöillä on rohkaisevia vaikutuksia vuorovaikutustilanteissa. Ryhmään kuulumisen tunne vaikuttaa usein myös turvallisuuden ja viihtyvyyden tunteeseen, lisää luottamusta toisiin ihmisiin sekä vähentää masennusoireita. Lisäksi se tukee itsenäisyyttä ja vähentää alemmuuden tuntemuksia. ( Rappe & Evers 2001, Rappe & Topo 2007) Aisteja hellien Jokainen ihminen kaipaa aistivirikkeitä, huolimatta iästään, toimintakyvystään tai asumispaikastaan. Luonto antaa elämyksiä eri aisteille muun muassa värien, muotojen, materiaalien, makujen, tuoksujen ja äänten avulla. Ammattilaisten on hyvä pohtia, mitä toimia se vaatii, että luontoyhteys toteutuu myös hoivakodissa asuvien kohdalla. Kyse ei välttämättä ole kovin suurista panoksista. Se vaatii vain halua ja asettumista toisen asemaan. Tämä voi tarkoittaa luonnon materiaalien tuomista asukkaan luokse tai asukkaan saattamista luontokokemuksen äärelle. Ulkoa astialla tuotu lumikasa voi tarjota asukkaalle muistoja herättävän kokemuksen lumipallojen pyörittämisen merkeissä. (Kahilaniemi 2019.) Hyvin toteutetulla lasitetulla terassilla voidaan kuunnella luonnon ääniä kaiuttimista, esimerkiksi lintujen ääniä, puiden huminaa, sateen ropinaa tai lumen narskuntaa jalkojen alla. Suurten lasiseinien lävitse voidaan katsella sisäpihan puistoaluetta, sen puita ja kasveja, vuodenaikojen vaihteluja ja lintuja lintulaudoilla. Erilaisia luonnonmateriaaleja kuten puiden lehtiä, mustikan varpuja, pihlajan oksia tms. voidaan tuoda sisälle. Haistellaan, maistellaan ja kosketellaan erilaisia materiaaleja pihalta, kuusen oksia, käpyjä, puiden lehtiä, kiviä ja tietysti marjoja. Tämä aktivoi muistia ja saattaa tuottaa hyviä keskusteluja omista luontomuistoista. (Korhonen & Liski- Markkanen 2013.) Aistikokemuksilla on paljon vaikutuksia ikäihmisten mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin. Ympäristöt, joissa on erilaisia kasveja, tuoksuja, riittävästi haasteellisuutta ja kiinnostuksen kohteita, ennaltaehkäisevät osaltaan aistien taantumista, tukevat toimintakykyä ja herättävät miellyttäviä tuntemuksia (Rappe & Lindén 2004). Hyvä suunnittelu takaa hyödyn Kokemus vapaudesta on tärkeää meille kaikille, mutta erityisesti heille, jotka eivät välttämättä enää kykene itsenäiseen asumiseen ja liikkumiseen. Hyvin toimivan hoivakodin suunnitteluun sisältyy asukkaiden liikkumisen mahdollistaminen erilaisista tiloista toiseen, kuin myös mahdollisuus ulkoiluun. Jos ulkoilu vaihtuvassa säässä on haastavaa, on hyvä keksiä uudenlaisia ratkaisuja luonnosta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Erja Rappe ja Päivi Topo (2007) ovat tutkimuksessaan todenneet, että vanhukset kaipaavat ympäristöjä, joissa ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä ja turvallisuuden tunne on taattu. Viheralueita suunniteltaessa tuleekin huomioida apuvälineet, hyvät reitit, helposti avattavat ovet, riittävä istuimien määrä sekä alueen kunnossapito. Tätä tukee myös moni aikaisempi tutkimus, joiden mukaan ikäihmisille suunnattujen pihojen reittien olisi oltava helppokulkuisia, pinnoiltaan tasaisia, luistamattomia ja mahdollistaa apuvälineillä kulkemisen. Turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota myös muun muassa valaistuksen ja kontrastivärien suhteen (Töytäri & Kanto-Ronkanen 2016: 360). Erilaisten apuvälineiden lisäksi hoivakodin tilasuunnittelussa tulee huomioida avustamisen mahdollisuus (Ympäristöministeriö 2018: 43–44). Hoivakodin työntekijät ovat useimmiten ne, jotka mahdollistavat asukkaiden ulkoilun ja sosiokulttuurisen ryhmätoiminnan. Suunnittelussa onkin tärkeää huomioida työturvallisuutta edistävät tilat. Esteettömyys koskettaa myös työntekijää, jolle pitää turvata riittävä tila tarvittavia työliikkeitä varten (Työsuojeluhallinto). Oleellista on myös, että tilan oikeanlainen koko ja muoto tukevat tilan käytettävyyttä (Invalidiliitto). Tilan tulisikin olla joustava. Muunneltavuus tukee myös uusien tulevaisuuden innovaatioiden hyödyntämistä ja käyttöönottoa.   Kirjoittajat Katja Aaltonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Marja Laurila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sara Mehtonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet Invalidiliitto. Asuntokohtainen ulkotila. https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/asunto/asuntokohtainen-ulkotila   Kahilaniemi, Eeva 2019. Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto. 53–55.   Korhonen, Anne & Liski-Markkanen, Sari. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. TTS:n julkaisuja 418. https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf   Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto.   Rappe, Erja & Evers, Anna-Maija 2001. The Meaning of Growing Plants: Contributions to the Elderly Living in Sheltered Housing. HortTechnology,11 (2). www.researchgate.net/publication/265098471_The_Meaning_of_Growing_Plants_Contributions_to_the_Elderly_Living_in_Sheltered_Housing   Rappe, Erja, Linden, Leena & Koivunen, Taina 2003. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry.   Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Helsinki: Ympäristöministeriö.   Rappe, Erja & Linden, Leena. 2004. Plants in Health Care Environments: Experience of the Nursing Personnel in Homes for People with Dementia. Acta Horticulturae 639: ISHS 2004.   Rappe, Erja & Topo, Päivi. 2007. Contact with Outdoor Greenery Can Support Competence Among People with Dementia. Journal of Housing for the Elderly 21, No ¾: 229 248.   Työsuojeluhallinto. Työtilat. https://tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto/tyotilat   Töytäri, Outi & Kanto-Ronkanen, Anne 2016. Apuvälineet ja ympäristön esteettömyys. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.) Kuntoutuminen. 347–361.   Ympäristöministeriö 2018. Esteettömyys. Ympäristöministeriön rakennusohje esteettömyydestä. https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf/86e77f87-c19d-4139-f744-531b500b9a86/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf?t=1603260121408

Lue lisää

Millainen on ikäystävällinen luontopolku?
1.6.2022
Jenna Nousiainen ja Saara Heikkilä

Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, mutta ikääntyessä luontoon pääsy saattaa muuttua haasteelliseksi. Esteetön luontopolku voisi tarjota mahdollisuuden ikäystävällisempään liikkumiseen. Millaisia asioita ikäystävällisestä luontopolusta tulisi siis löytyä? Meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus luontoon sekä luoda ja ylläpitää luontosuhdetta. Esteetön luontoreitti antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa toimintakykyyn katsomatta. (Invalidiliitto.) Kävimme esimerkkinä tutustumassa Pornaistenniemen esteettömään luontopolkuun, sillä meillä heräsi kiinnostus, millainen on esteetön luontopolku ja miten sitä voisi kehittää ikäystävällisemmäksi. Esteettömyys on fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen, kulttuurisen ja taloudellisen ympäristön toteutumista siten, että jokainen meistä voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa riippumatta henkilöiden toimintakyvystä (Ruskovaara & Rissanen & Rasa & Seppälä & Laakso 2009: 7). Esteettömällä luontopolulla on turvallista liikkua ilman vaaratekijöitä ja tämän lisäksi sieltä tulisi löytyä asianmukaiset opasteet, kaiteet sekä levähdyspaikkoja (Invalidiliitto). Ulkoympäristöillä ja niiden esteettömyydellä on suuri vaikutus ikääntyneiden ihmisten liikkuvuuteen, itsenäisyyteen, sekä elämänlaatuun. Vaikka viheralueet toimivat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä koetaan ne silti usein esteellisiksi. Viher- ja puistoalueilta puuttuvat usein yleiset wc-tilat, myöskään opasteet eivät ole tarpeeksi selkeitä, jos sellaisia on. Istumapaikkojakin koetaan olevan liian vähän, jonka lisäksi ulkoilualueille on usein haastavaa päästä. (World Health Organization 2007: 16–18.) Ikäystävällinen ympäristö Ikäystävällisyys on ikäihmisten voimavarojen sekä tarpeiden huomioimista. Ikäystävällinen liikkumisympäristö tukee yksilön hyvinvointia, aktiivisuutta ja turvallisuutta. (Jolanki & Suhonen & Rappe 2020: 349.) Ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä korostuvat fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut. Liikkumisympäristön tulee olla sellainen, jossa on kaikilla hyvä olla ja liikkua, myös heidän, joilla liikkumiskyky tai muistitoiminnot ovat heikentyneet. (Rajaniemi & Rappe 2022: 31.) Ikäystävällisyys ympäristöissä ei siis hyödytä vain iäkästä väestöä, vaan se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on asukaslähtöinen, moninainen ja osallistava näkökulma (Rappe & Rajaniemi 2020). Ikäystävällisyyttä kehittäessä on hyvä tarkastella fyysisen ympäristön turvallisuutta sekä toimivuutta, etenkin esteettömyyden, saavutettavuuden, hahmotettavuuden ja käveltävyyden näkökulmasta. Samalla tulisi huomioida sosiaalisen ympäristön yhdenvertaisuus sekä yhteisöllisyys. (Rajaniemi & Rappe 2022: 32.) On tärkeää myös kuulla iäkkäiden omia näkemyksiä ja toiveita ympäristöön liittyvissä tekijöissä sekä niiden vaikutuksista elämänlaatuun, sillä iäkkäiden arjen ymmärrys hyödyttää ratkaisujen suunnittelussa (Rappe & Kotilainen & Rajaniemi & Topo 2018: 118). Pornaistenniemen esteetön luontopolku ikäystävällisemmäksi Pornaistenniemen esteetön luontopolku sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginlahdella Lammassaaren esteettömän luontoreitin varrella, joka on valmistunut vuonna 2018. Esteettömyys näkyy reitillä esimerkiksi niin, että reitti on tarpeeksi leveä apuvälineiden käyttäjille sekä lankkupolulla pitkospuut on asennettu niin, että lankut ovat poikittain, jotta apuvälineiden pyörät eivät putoa reunojen yli. (Helsingin kaupunki 2020.) Reitin varrella on toiminnallinen alue, jossa voi kellahtaa harakanpesään makoilemaan, sekä sieltä löytyy myös puisia tauluja, jotka opastavat nauttimaan luonnosta eri aisteilla. (Ilosaari 2018.) Pornaistenniemen esteettömällä luontopolulla oli mielestämme muutamia kehittämiskohteita suhteessa ikäystävälliseen liikkumisympäristöön: levähdyspaikat; istuimet ja kaiteet esteettömät opasteet wc-tilat Helsingin kaupungin esteettömän ympäristön rakentamisen ohjeissa suositellaan levähdyspaikkojen olevan 50–250 metrin etäisyydellä toisistaan riippuen siitä onko kyse erikoistason vai perustason esteettömyydestä (SURAKU 2008). Levähdyspaikat nähdään yleensä välttämättöminä ikääntyville ihmisille, sillä monien ikääntyneiden ihmisten on vaikea kävellä ulkoympäristössä ilman lepopaikkaa (World Health Organization 2007: 16–18). Pornaistenniemen kilometrin mittaiselta luontopolulta olisi siis hyvä löytyä vähintään 4 levähdyspaikkaa. Helsingin kaupungin rakennusviraston esteettömyyskriteereissä mainitaan, että kaiteita tulisi olla esteettömillä reiteillä esimerkiksi virkistysalueilla (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008). Ikääntymisen näkökulmasta olisi hyvä, että kaiteita olisi kaikissa niissä paikoissa, joissa on pinnanmuotojen vaihtelua tai jyrkkiä mutkia, jotta ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa tukea haastavampien pinnanmuotojen tullessa reitillä vastaan. Opasteita Pornaistenniemen luontopolulla oli niukasti. Opasteet olivat suhteessa vaikeaselkoisia, eikä niissä ollut pistekirjoituksella tehtyjä merkintöjä. Opasteista ei myöskään tullut tarpeeksi selkeästi esille, että polku on esteetön. Yleisiä wc-tiloja ei lähistöltä löytynyt lainkaan. Olisi hienoa, jos opasteista saataisiin ikäystävällisempiä ja wc-tiloja olisi lähistöllä. Luontopolku kuuluu meille kaikille Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteys luontoon ja ikääntyessä luonnon merkitys jopa kasvaa. Luonto voi tarjota moniaistisia elämyksiä, vähentää stressiä sekä parantaa mielialaa. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan omat haasteet luontosuhteen ylläpitämiseen, mutta hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan turvata iäkkäiden asukkaiden pääsy lähiluontoon. (Rappe ym. 2018: 47–52.) Lisäksi liikkuminen ikäystävällisellä luontopolulla vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin: kohentaa mielialaa vähentää stressiä lisää fyysistä aktiivisuutta vähentää fyysisiä oireita alentaa verenpainetta lisää sosiaalista hyvinvointia (Mielenterveystalo). Pienten muutosten avulla luontopolusta voitaisiin nauttia esteettömämmin, sillä luontopolku kuuluu meille kaikille. Kirjoittajat Saara Heikkilä, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Jenna Nousiainen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008. SURAKU Esteettömyyskriteerit. Helsingin kaupunki 2020. Helsingin vammaisneuvoston esteettömyystunnustus Lammassaaren esteettömälle luontoreitille. Ilosaari, Terhi 2018. Helsingin Lammassaareen avautui uusi esteetön pitkospolku. Retkipaikka. Invalidiliitto. Ulkoalue. Jolanki, Outi & Suhonen, Riitta & Rappe, Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia 4/2020. Mielenterveystalo. Luonnon vaikutus hyvinvointiin. Rajaniemi, Jere & Rappe, Erja 2022. Ikäturvallinen asuinalue. Ikäinstituutti: Helsinki. Rappe, Erja & Rajaniemi, Jere 2020. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen. Ikääntyneiden hyvään asumiseen -verkkoseminaari. Ympäristöministeriö 12.2.2020. Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö: Helsinki. Ruskovaara, Anna & Rissanen, Hanna-Leena & Rasa, Jukka & Seppälä, Juha & Laakso, Jukka 2009. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Invalidiliiton julkaisuja. SURAKU 2008. Esteetön ympäristö. Puistokäytävät ja levähdyspaikat. World Health Organization 2007. Ageing and life course, family and community health.

Lue lisää

Liikuntapaikat ovat myös ikääntyneille
30.11.2021
Olga Hannunen, Laura Åhlgren, Linda Qvick

Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat. Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.) Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa. Liikuntapaikkoja Helsingissä Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona. Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.   Esteettömyys ja saatettavuus Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.) Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.) Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.   Lopuksi Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan. Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on hyvin saavutettavissa esteetön turvallinen yhteisöllinen. Kirjoittajat Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021. Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18).  1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.  

Lue lisää

Onko Myllypuron kampus ikäystävällinen?
16.11.2020
Silja Kamula, Linda Laakso, Sanna Lampi, Heidi Manninen ja Anu Mutka

Onko uusi Myllypuron kampus liian massiivinen ja vaikeasti hahmotettava aaltoilevine korkeine torneineen? Houkutteleeko rakennus astumaan sisään vai pelottaako sen suuri koko ja sokkeloinen ulkomuoto? Myllypuron lähialueen iäkkäät näyttävät onneksi löytäneen kampukselle HyMy-kylän palveluiden houkuttamina. Tulevaisuudessa ikäihmiset tulevatkin olemaan entistä tutumpi näky HyMy-kylässä, kun geronomiopiskelijat saavat oman vastaanotto- sekä ryhmänohjaustoimintansa käyntiin. Myllypuron kampus – uudenlainen toimintaympäristö Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampus on arkkitehtuurisesti näyttävä uudisrakennus keskellä Myllypuroa. Kampuksen neljä tornia muodostavat monimuotoisen rakennuskompleksin, joka herättää taatusti mielenkiintoa, mutta voi tuntua myös pelottavalta. Kampuksen ensimmäinen osa avattiin opiskelijoille tammikuussa 2019 ja koko kampus valmistui tammikuussa 2020. Alueen asukkaat ovat kertoneet, että kampuksen valmistumista odotettiin Myllypurossa innostuneena; kampuksen toivottiin vilkastuttavan Myllypuron keskustaa ja tuovan käyttäjiä jo olemassa oleville palveluille. Myös kampuksen tarjoamat uudet palvelut häämöttivät asukkaiden mielissä. Kampuksen sijainti aivan Myllypuron ytimessä, metroaseman ja ostoskeskuksen vieressä, tuo kampukselle luontaisesti paljon lisäarvoa ja mahdollisuuksia lähialueen asukkaiden palveluiden tuottajana. Juuri nyt onkin tärkeä hetki tehdä kampusta ja erityisesti siellä sijaitsevaa HyMy-kylää tutuiksi alueen asukkaille. HyMy-kylä hyvinvoinnin mahdollistajana HyMy-kylä (Hyvinvointia Myllypurosta) on monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla on mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan asiakastyön parissa ja samalla asiakkaat saavat laadukkaita palveluita huokeaan hintaan (HyMy-kylä 2020). HyMy-kylän palveluiden kehittäminen ja tunnetuksi tekeminen vaatii kaikkien toimijoiden jalkautumista alueen ihmisten pariin. Ensimmäiset geronomiopiskelijat ovat paraikaa harjoittelussa HyMy-kylässä ja heidän tehtävänään onkin ollut kartoittaa alueen ikäihmisten ajatuksia ja toiveita geronomien tarjoamien palveluiden suhteen. Alueen ihmisillä on nyt erinomainen mahdollisuus vaikuttaa haluamiensa palveluiden sisältöihin, koska geronomiopiskelijoiden työnkuva HyMy-kylässä on vasta muotoutumassa. Samalla kun HyMy-kylän toimintaa muodostetaan ja muokataan yhteiskehittelyn keinoin, on myös tärkeää miettiä uuden kampuksen ikäystävällisyyttä. Kampus on alun perin suunniteltu opiskelijoille ja nyt on syytä tarkastella, miltä se näyttää ja tuntuu ikäihmisen näkökulmasta. Ikäihmiset tulevat todennäköisesti myös tulevaisuudessa olemaan HyMy-kylän suurin ja merkittävin asiakasryhmä. Palvelukokemus on aina kokonaisuus, jossa on asiakaspalvelun lisäksi merkittävä rooli myös ympäristöllä - sen selkeydellä, aistiystävällisyydellä ja sujuvuudella. Huomioita kampuksen asiakasystävällisyydestä Myllypuron kampuksella on neljä tornia. HyMy-kylän palvelut ovat B-, C- ja D- tornien tiloissa. C- ja D- torneissa on pääsisäänkäynnit, joiden pyöröovista voi olla heikommin liikkuvan vaikea kulkea. Pyöröovien vieressä on painonapeilla avautuvat ovet, joista kulkeminen onnistuu apuvälineidenkin kanssa. Asiakkaat voivat halutessaan vierailla myös A-tornissa, jossa on mm. kampuksen ravintola. Kaikki edellä mainitut palvelut löytyvät sisäänkäyntikerroksesta. Sisään tultua edessä avautuvat kampuksen avarat ja korkeat aulatilat, joista toistaiseksi puuttuu opasteet. Tästä alkaa HyMy-kylän asiakkaiden haastavin vaihe, eli oikean paikan etsiminen ja löytäminen. Kaikki HyMy-kylässä työskentelevät opiskelijat ja opettajat, kuten myös aulapalvelun henkilökunta tiedostavat tämän. Onneksi punainen väri aulapalvelun luona kiinnittää lopulta monien huomion. Aulapalvelun työntekijät ovatkin useimpien asiakkaiden ensimmäinen kontakti kampukselle saavuttuaan. Usein myös auloissa liikkuvat opiskelijat opastavat HyMy-kylän asiakkaita oikeaan suuntaan. Ikäystävällistä ympäristöä tukevat tekijät Akustiikan huomioiminen on erityisen tärkeää juuri korkeissa ja avarissa rakennuksissa, koska rakentamisratkaisuilla voidaan esimerkiksi vahvistaa hyötyääniä kuten puhetta, tai toisaalta vähentää meluääniä. Hyvällä äänenvaimennuksella estetään äänen kiertämistä ja kaikumista korkeissa, monta kerrosta auki olevissa tiloissa. (Kuuloliitto n.d.) Myllypuron kampuksen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota akustiikkaan hyödyntämällä sekä akustiikkalevyjä että pehmeitä materiaaleja, kuten sohvaryhmiä. Hyvällä akustiikan suunnittelulla kampuksen tiloista on tehty miellyttävämmät ja toimivammat erityisesti ikäihmisille, joilla voi olla monenlaisia haasteita kuulon kanssa.  Myös kasvillisuudella ja viherseinällä voidaan vaimentaa tilojen kaikua sekä nostaa sisäilman happitasoa (Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 163). Kampuksella viherseinä löytyy A-tornin ravintolasta. Kampuksen tornit on erotettu toisistaan tehosteväreillä. Väreillä korostetaan tornien tärkeitä kohteita ja ne helpottavat asiakkaita löytämään haluttuun paikkaan. Selkeiden värien käyttö helpottaakin ikäihmisten liikkumista kampuksella, koska ikääntyessä värien erottelukyky heikkenee. Aulapalveluiden takaseinä on kirkkaan punainen ja HyMy-kylän asiakaspalvelupisteen takaseinä puolestaan kirkkaan sininen. Kampuksella on isoja ikkunoita, joista tulee luonnonvaloa sisätiloihin. Ensimmäisen kerroksen aulatiloihin auringonvalo ei kuitenkaan tule suoraan, jolloin se saattaisi aiheuttaa häikäisyvaikutuksia. Luonnollinen valomäärä rytmittää ja lisää tilojen viihtyvyyttä. Oikeanlaiset värit ja hyvin suunnitellut valot helpottavat näkemistä ja hahmottamista. Valon tarve lisääntyy mitä vanhemmaksi ihminen tulee. (Sievänen & Sievänen & Välikangas & Eloniemi-Sulkava 2007: 20–21.) Lattioiden pinnat ja kuvioinnit ovat suuressa roolissa varsinkin muistisairaan tilan hahmottamisessa. Voimakkaat kontrastit ja vaihtelevat kuviot lattiassa voivat näyttäytyä muistisairaalle tai huonosti näkevälle tasoeroina. (Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 87.) Kampuksen lattioiden kuviointi on pyritty pitämään yksinkertaisena ja maltillisena. Kaikki alkaa hyvästä kohtaamisesta Myllypuron kampuksen HyMy-kylässä työskenteleviä on ohjeistettu huomioimaan kaikki kampukselle saapuvat, erityisesti ikäihmiset. Tämä tarkoittaa kaikkien kampuksella vierailevien ystävällistä opastamista kampuksen tiloissa heidän etsiessään oikeaa paikkaa. Aitojen asiakastilanteiden opettelu on opiskelijoiden kannalta merkittävä oppimiskokemus. Hyvät palvelukokemukset saavat asiakkaat palaamaan uudestaan ja mahdollisesti suosittelemaan HyMy-kylää myös muille alueen asukkaille. HyMy-kylä itsessään sijaitsee B- tornissa, jonka huomiovärinä on sininen. Niin asiakaspalvelutiski kuin odotustilatkin ovat sinisävyiset. HyMy-kylän työntekijät ovat työpaikkansa asiantuntijoita ja pystyvät auttamaan lähes kaikissa HyMy-kylään liittyvissä kysymyksissä. He tuntevat oman tutkintonsa lisäksi muiden opiskelijoiden tarjoamat palvelut ja osaavat tarvittaessa konsultoida toisiaan, jotta vastaukset ja ratkaisut löytyvät kaikkiin kysymyksiin ja tilanteisiin. Kampuksen kahvilat ja lounasravintola palvelevat kaikkia kävijöitä Lounasravintolassa on tarjolla monipuolista ja terveellistä ruokaa arkipäivisin. Tällä hetkellä opiskelijat ovat pääsääntöisesti etäopinnoissaan, joten ravintolassa on melko väljää. Lounasaikaan tilassa voi olla ruuhkaista, koska ruoanhakulinjastot ovat valitettavan ahtaita. Jos rollaattoria tai muuta apuvälinettä käyttävä ikäihminen tarvitsee apua linjastolla asioidessaan, hänen kannattaa pyytää apua joko ravintolan henkilökunnalta tai opiskelijoilta. D-sisäänkäynnin luona on kahvila, josta saa kevyttä lounasta, välipaloja ja leivonnaisia. Siellä liikkuminen esimerkiksi apuvälineiden kanssa on selvästi helpompaa kuin lounasravintolan puolella – kahvila on sisustettu väljästi. Lisäksi kahvilan vieressä on lehtiä luettavaksi, joten kampukselle voi tulla viihtymään pidemmäksikin aikaa. Toiveena yhteisöllinen hyvinvointikylä Kampuksen käytävillä tapahtuu paljon liikettä ja kohtaamisia, eikä ajoittaiselta väenpaljoudelta ja naurunremakalta voi välttyä. HyMy-kylän sijainti kampuksen keskellä liittää sen ja sen asiakkaat luontevasti osaksi kampuksen yhteisöä. Toisaalta sen sijainti tuo haasteita HyMy-kylän asiakkaille opastusten vielä puuttuessa. Onkin tärkeää, että kaikilla kampuksen opiskelijoilla on tietoa HyMy-kylästä, jotta he osaavat auttaa ja ohjata käytävillä oikeaa paikkaa etsiviä asiakkaita. Vaikka Myllypuron kampus on iso rakennus, on esteettömyyteen ja ikäystävällisyyteen kiinnitetty jo paljon huomiota esimerkiksi ääni- ja sisustusratkaisuin. Kampuksen toimijoiden ja lähialueen asukkaiden yhteisenä toiveena on, että kaikkien ihmisten olisi helppo asioida Myllypuron kampuksella. HyMy-kylän toimintaa kehitetään ja se laajenee jatkuvasti, joten toivommekin alueen ihmisten löytävän sankoin joukoin tutustumaan toimintaan, antamaan omia kehittämisideoita ja käyttämään monipuolisia opiskelijapalveluita.   Tekstin kuvituskuvat: Silja Kamula, Linda Laakso, Sanna Lampi, Heidi Manninen ja Anu Mutka Kirjoittajat Silja Kamula, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Laakso, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Lampi, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Heidi Manninen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Mutka, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet HyMy-kylä 2020. HyMy-kylä – Hyvinvointia Myllypurosta. Päivitetty 23.1.2020.<https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla>. Luettu 16.10.2020. Kuuloliitto n.d. Työtilat. <https://www.kuuloliitto.fi/tyotilat/>. Luettu 2.10.2020. Sievänen, Liisa & Sievänen, Markku & Välikangas, Katariina & Eloniemi-Sulkava Ulla 2007. Opas ikääntyneen muistioireisen kodin muutostöihin. Valaistus. Ympäristöministeriö. Helsinki: Edita Prima Oy. Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka 2016. Yötaivaan toivo. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen. T&J Semi Oy: Geroartist.

Lue lisää

Muistiasiakas ruokailutilanteessa
19.2.2020
Sanna Huhtamo, Laura Korsisaari ja Päivi Närhi

Päivätoiminnan ruokailutilat eivät välttämättä aina toimi. Ne ovat usein ahtaat ja huoneessa saattaa olla samaan aikaan toistakymmentä asiakasta. Eri aisteille syntyy paljon ylimääräistä kuormitusta ja itsenäinen toimiminen vaikeutuu. Ympäristön tulisi siis olla mahdollisimman aistiystävällinen ja esteetön. Esteettömyys tarkoittaa, että asiakkaan kaikki aistit (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) huomioidaan. Toimintaympäristö voi osaltaan tukea, mahdollistaa, rajoittaa tai estää ikäihmisen toimijuutta.  Olemme opiskelijoina havainneet työharjoitteluissa puutteita ruokailutiloissa, joissa tapahtuu päivän yksi merkityksellisimmistä hetkistä ja kohtaamisista. Ruokailutilanne voi toisinaan olla melko kaoottinen. Jokaisella on jonkin asteinen muistisairaus ja pulmia liikkumisessa. Tästä huolimatta ikäihmisellä on halu toimia mahdollisimman itsenäisesti ja parhaansa mukaan toimintakykynsä puitteissa. Miten tätä toimintakykyä voitaisiin tukea? Muistiasiakkaan kanssa työskennellessä on tärkeää huomioida ennen kaikkea ihmisen yksilölliset tarpeet ja olemassa olevat voimavarat. Aistien heikkeneminen vaikuttaa ympäristön havainnoimiseen ja turvallisuuden tunteeseen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. (Freiherr ym. 2013.) Pienilläkin moniaistisuuden huomioivilla muutoksilla voidaan ruokailutiloista saada merkittävästi toimivampi kokonaisuus. Kilinää, kolinaa ja hämäriä hetkiä Keittiöstä tuodaan ruokailutilaan kovaan ääneen huriseva ruokakärry. Ovia paiskitaan, astiat kilisevät, taustalla soi radio. Ruokailutilassa voi myös olla buffet-tyylinen linjasto, joka syvyysnäön heikentyessä tuottaa vaikeuksia hahmottaa, mistä ja miten kutakin ruokalajia voi ottaa. Tilassa voi olla hoitohenkilökunnan lisäksi myös omaisia, opiskelijoita ja työkokeilijoita. Kuuleeko kukaan avunpyyntöä meluisassa toimintaympäristössä? Jääkö asiakas huomiotta epäonnistumisentunteen valassa seisomaan paikoilleen, kun ei osaa toimia? Aistiystävällinen ympäristö edistää toimijuutta ja osallisuutta Looginen ja tarkoituksenmukainen ympäristön suunnittelu edistää kognitiivista esteettömyyttä, mikä on erityisen tärkeää, kun asiakkaan aistit tai tiedonkäsittelyn kyvyt ovat heikentyneet (Säikkä 2018: 43–46). Toimiva fyysinen toimintaympäristö vaikuttaa myös ihmisen turvallisuuden tunteeseen. Ideaalissa toimintaympäristössä ympäristö tarjoaa kiinnekohtia mahdollisimman monille aisteille. Tällöin esimerkiksi yhden aistin toimintavajautta voidaan kompensoida toisen aistin havainnoilla. (Siitonen 2016: 537.) Hyvällä ympäristösuunnitelulla voidaan mm. vähentää ympäristön tapaturma-alttiutta, varsinkin muistiasiakkaiden kanssa toimiessa tämän seikan huomioiminen korostuu. (Siitonen 2016: 534–537.) Ympäristön tulee tarjota ja antaa asiakkaalle riittävästi mahdollisuuksia yrittää itse. Ympäristötekijöiden huomioimisella voidaan mahdollistaa myös muistiasiakkaan omien vahvuuksien käyttö sekä tukea hänen osallisuuttaan ja toimijuuttaan. Toimivuutta jo pienillä muutoksilla Värikkäillä verhoilla ja pöytäliinoilla sekä tauluilla saadaan tuotua ruokatilaan eloa mutta myös parannettua tilan akustiikkaa. Huonekalujen materiaaleihin kannattaa panostaa, esim. sammaleen vihreä ja pörröisenpehmeä istuinosa voi aktivoida muistelemaan eväsretkiä metsässä, mutta innostaa myös toimimaan aktiivisesti ruokatilanteessa. Oikeanlaisella valaistuksella, värivalinnoilla ja kontrasteilla voidaan tukea ikäihmisen hahmottamista. Kaunis kattaus, kukat, viherkasvit ja kynttilät luovat arjen ruokailutilanteeseen positiivisen tunnelman. Myös yksilöllisen annoskoon huomioiminen innostaa osaltaan syömään ja nauttimaan yhteisestä ruokahetkestä. Tuoreen pullan ja kahvin tuoksut saavat tunteet ja muistot heräämään. Ruokatiloista saa pienilläkin muutoksilla merkittävästi toimivamman ja aistiystävällisen kokonaisuuden. Kirjoittajat: Sanna Huhtamo, Laura Korsisaari ja Päivi Närhi, geronomi (AMK) -opiskelijat, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Freiherr, Jessica & Lundström, Johan N. & Habel, Ute & Reetz, Kathrin 2013. Multisensory integration mechanisms during aging. Saatavana osoitteesta: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3861780/>. Luettu 21.10.2019. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tilojen esteettömyyskartoitus aistit huomioiden. Tarkistuslista avuksi. Sarja D, Muut julkaisut 9/2014. Saatavana osoitteesta: https://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/Esteettomyys_Tilojen_esteettomyyden_tarkistuslista_julkaisu-1.pdf. Luettu 27.8.2019. Siitonen,Tuomo. 2016. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino – Jyrkämä, Jyrki – Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim. Säikkä, Marja 2018. Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina. Opinnäytetyö. Laurea YAMK. Saatavana osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/159277/Ikaantyvat%20maahanmuuttajat%20palvelukeskuksen%20asiakkaina%20Marja%20Saikka%202018.pdf?sequence=1&isAllowed=y.  Luettu 6.9.2019.

Lue lisää

Luonto on myös Sinun
27.6.2019
Johanna Juola

Metsä. Luonto. Hiljaisuus. Tätä kaikkea me suomalaiset pidämme lähes itsestäänselvyytenä. Listaan voisi lisätä vielä punaisen tuvan ja perunamaan. Mitä tapahtuu silloin kun syystä tai toisesta näistä nauttiminen ja näiden pitäminen itsestäänselvyytenä muuttuu esimerkiksi ikääntymisen tai sairastumisen myötä?  Tutkimukset osoittavat, että jo pieni, lyhyt ulkoilu säännöllisesti tuottaa mielihyvää ja vähentää masentuneisuutta. Ulkoilu ja luonnosta nauttiminen antaa siis mielihyvän tunteita, vähentää erilaisten lääkkeiden, varsinkin masennus- ja unilääkkeiden tarvetta. Minulle ulkoilu metsässä tai puistossa lisää energiaa arkeen ja voimaannuttaa. Meidän ammattilaisten tehtävä on oman näkemykseni mukaan mahdollistaa luonnosta ja ulkoilusta nauttiminen, riippumatta sairauden tai ikääntymisen mukana tuomista haasteista. Ammattilaisten asenteiden ja toiminnan muuttaminen siihen suuntaan, että luonto ja rakennettu viherympäristö voimaannuttaa niin asukkaita, potilaita kuin itse työtekijöitä, vaatii meiltä kaikilta panostusta. Tästä asennemuutoksesta ja siihen liittyvästä yhteistyöstä vapaaehtoisten kanssa on saatu jo hyviä kokemuksia Vie Vanhus ulos -kampanjassa, jossa kampanjan aikana kirjattiin yhteensä 27 975 ulkoilua. Oman kokemukseni mukaan Suomessa erilaiset laitokset ja palvelukonseptit ovat hyvin kliinisiä ja neutraaleja. Usein rakennuksen sisäpiha tai atrium ei ole yleisessä käytössä tai niiden käyttö on satunnaista. Myöskään ympärillä olevaa luontoa ei osata hyödyntää tai sen hyödyntäminen koetaan enemmän taakaksi kuin hyödyksi. Pienet muutokset ja kasvien tai vaikka pienen vesiaiheen lisääminen olisi jo hyvä alku. Kumpi kuvista houkuttelee enemmän? Kliininen, yksikertainen ja harmaa sisäpiha, jossa ei ole mahdollisuutta istua alas ja nauttia ulkoilmasta. Vai syleilevä, vehreä ja rauhallisuutta huokuva sisäpiha, jossa on mahdollisuus istahtaa alas ja kuunnella luontoa ja itseään. Viheralueiden käyttö, ylläpito ja erilaisten puutarhojen lisääminen ja rakentaminen vanhustenhuoltoon ja sairaaloiden yhteyteen maksaa itsensä takaisin nopeasti, jo pelkästään sillä, että masennus- ja unilääkkeiden käyttöä voidaan potilailla vähentää. Tämän asian puolesta puhuivat myös kaikki luennoitsijat Viherympäristöliiton ja Ikäinstituutin järjestämässä Kuntouttavan viherympäristön suunnittelu ja käyttö -seminaarissa Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla lokakuussa 2018. Luennoitsijoiden sanoma oli ytimekkäästi sanottuna se, että luonto, viherympäristö ja sen hyödyntäminen terapeuttisesta näkökulmasta on potilaalle mielekästä, kuntouttavaa niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla. Myös sairaalassa oloajat lyhenivät puutarhassa tehdyn terapian myötä. Huomion arvoista on myös se, että kaikki kolme luennoitsijaa olivat amerikkalaisia, ja siellä puutarhaterapia ja sen hyödyntäminen osana kuntoutusta on jo kovin paljon meitä edellä. Mietin koska Suomessa ymmärretään tämä. Suomessa voidaan mielestäni asiassa lähteä hyvinkin pienillä askeleilla eteenpäin. Hyödynnetään jo olemassa olevia mahdollisuuksia. Luonto näkyy meillä kaikille ikkunasta, joten tuodaan se lähelle. Käännetään tuolit ryhmätilassa ikkunaan päin. Avataan kesällä ikkuna tai ovi. Tuodaan tilaan viherkasveja lisäämään viihtyisyyttä. Istutetaan esimerkiksi rairuohoa keväällä ja seurataan sen kasvua. Hyödynnetään esteettömiä luontopolkuja ja puutarhoja. Ikäinstituutilla on paljon materiaalia liittyen asiaan, esimerkiksi mitä tehdä silloin kun ulos ei pääse niin miten tuoda luonto kasvien muodossa sisälle. Annetaan luonnon ja viherympäristöjen olla meille parasta terapiaa. Ja mitä tulee siihen omaan punaiseen tupaani ja perunamaahan, se on aina mukanani – muistona sydämessäni ja valokuvissa seinälläni. Kirjoittaja: Johanna Juola, Toimintaterapeutti AMK ja vanhustyön ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tekstin kuvat: Johanna Juola Lähteet: Hazen, Theresia 16.10.2018. Planning of therapeutic gardens and use of horticulture for health and well-being. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: <https://www.vyl.fi/site/assets/files/2573/finland_publish_hazen.pdf> / Luettu 18.10.2018 Ikäinstituutti, Voimaa Vanhuuteen-kampanja 11.9.-11.10.2018. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: <http://www.vievanhusulos.fi/> / Luettu 18.10.2018 Metsähallitus 2018. Esteettömyys luontokohteilla. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: <https://www.luontoon.fi/esteeton> / Luettu 18.10.2018 Luomus n.d. Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: <https://www.luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha> /Luettu 18.10.2018 Rappe, Erja & Koivunen Taina 2017. Hoitokodin kasvit. Helsinki: Ikäinstituutti. Saatavilla sähköisenä osoitteessa: <https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2017/02/HOITOKODIN_KASVIT_PDF.indd_.pdf> /Luettu 18.10.2018

Lue lisää

Kaupunkisuunnittelua kaiken ikää ja kaiken ikäisille
5.3.2019
Helena Pekkarinen ja Nina Pellosniemi

Tulevaisuuden kaupunkia ei voida suunnitella tämän päivän ikäihmisten tarpeiden mukaan – silloin ollaan jo auttamatta myöhässä. Asuinympäristöjen ja asumisen kehittämisessä pitää pystyä vastaamaan ikääntyvän väestön muuttuviin tarpeisiin nyt ja 100 vuoden päästä. Tarvitsemme tietoa vanhenemisesta sekä reipasta asennemuutosta, jos haluamme onnistua ikäihmisten asumisen järjestämisessä. Yksi osa ratkaisua tähän haasteeseen voisi olla vanhustyön asiantuntijoiden ottaminen mukaan suunnitteluprosessiin. Tulevien ikäihmisten asuinalueita suunnitellessa tulee pitää mielessä, että suunnittelemme niitä myös tämän päivän nuorille. Voidaanko nuorten avulla oppia tuntemaan tulevaisuuden vanhuksia? Miten tämän päivän perherakenteet ja sosiaaliset tarpeet otetaan suunnittelussa huomioon? Entä millainen on ikäystävällinen asuinympäristö? Miten sellainen suunnitellaan ja rakennetaan? Nämä kysymykset ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Haastattelimme Helsingin kaupungin kaupunginsuunnitteluarkkitehti Tytti Wiinikkaa. Wiinikan mukaan kaupunkisuunnittelussa tulee ottaa monta näkökulmaa huomioon. Tiivistettynä pääosa suunnittelutyöstä keskittyy kysymyksiin: mitä kullekin alueelle suunnitellaan ja millä aikataululla sekä miten tekemisestä viestitään kaupunkilaisille, esimerkiksi ikäihmisille? Näihin asioihin kulminoituu kaupunkisuunnittelija työn ydin. Kaupunkisuunnittelussa toimitaan joka suhteessa isossa mittakaavassa. Kaupunkisuunnitteluarkkitehdin tehtävä on miettiä koko kaupunkia. Ja nyt suunnitellaan jopa 100 vuoden päähän! Pienin mittakaava kaupunkisuunnittelijalle on rakennus. Kaikki se tila, mikä on rakennusten välissä, kiinnostaa.  Kiinnostuksen kohteena ovat myös rakennusten alimmat kerrokset. Mitä näkyy pesutuvan ikkunasta, minkälainen näkymä, millainen maisema sieltä avautuu? Kaavoitus on monivaiheinen prosessi, johon vaikuttavat muun muassa kaavojen luonne ja merkittävyys. Aiheesta kiinnostuneilla on mahdollisuus ottaa osaa suunnitteluun ja ilmaista mielipiteensä. Jos haluat tuoda mielipiteesi esille, voit osallistua kaupunkisuunnittelun järjestämiin avoimiin kuulemisiin tai vaikka ottaa suoraan yhteyttä suunnittelijaan. Rakennussuunnitteluvaihe on yksi osa suurta ja monivaiheista kaavoitusprosessia. Siinä määritellään rakennuksen tarkempi sijainti, rakenteet, mitat ja yksityiskohdat. Liian tiukka kaava asettaa tähän haastetta. Jos puolestaan asemakaavassa on hyvin tarkkaan määritelty rakennuksen ja ympäristön yksityiskohtia, saatetaan joutua tekemään huonoja ratkaisuja suunnittelun tarkemmassa vaiheessa. Viestimisen monet ulottuvuudet Viestiminen on yksi tärkeä osa-alue julkisella sektorilla. Elämme murroskautta, ja se tuo mukanaan haasteita, myös kaupunkisuunnitteluun. Tiedotusta joudutaan tekemään hyvin monikanavaisesti ja asukkaita tulee lähestyä monin eri tavoin, jotta viesti tavoittaa kaikki ikäpolvet. Monet tämän päivän vanhukset eivät käytä nettiä, mutta 20 vuoden kuluttua tilanne voi olla jo toinen. Kaikki palvelut muuttuvat kovaa vauhtia digitaaliseksi. Entä tulevaisuudessa? Miten kaupungin asukkaita informoidaan 100 vuoden päästä? Julkinen taho ei koskaan pääse eroon monikanavaisuudesta. Kuka muistaa enää faksin? Kaupunkisuunnittelussa se oli arkipäivää vielä hetki sitten. Esteettömyys on peruskauraa kaupunkisuunnittelussa − Se tulee huomioitua niin luonnostaan, että sitä ei tarvitse erikseen miettiä. Sitä ei tarvitse nostaa teemaksi: turvallinen ja terveellinen ovat kaupunkisuunnittelun lähtökohtia. Ja tämä koskee kaikkia alueen käyttäjiä, niin asukkaita kuin muitakin alueella liikkujia ja toimivia, toteaa kaupunkisuunnitteluarkkitehti Tytti Wiinikka haastattelussamme. Ikääntyneitä ei nosteta omaksi ryhmäksi, he ovat yksi käyttäjäryhmä muiden alueen käyttäjien joukossa. Ja näinhän se pitäisi ollakin. Samalla tavalla huomioidaan esimerkiksi lapset. Huomiota kiinnitetään muun muassa jalkakäytäviin. Wiinikalle suunnittelijana ja kaavoittajana on tärkeää, että kaikkien vanhuspalveluiden lähellä on aina jonkinlainen ulkoilu- tai viheralue. − Vaikka kattoterassi palvelutalon katolla. Jonkinlainen ratkaisu täytyy aina löytyä, sanoo Wiinikka. Julkisen liikenteen ja palveluiden tulee linkittyä toisiinsa, ja niiden tulee olla helposti saavutettavissa. Sote tuo tähän omat haasteensa. Kaupunkisuunnittelussa ei voida estää yksityisen yrityksen yksityiselle tontille rakentamaa toimintaa, mikäli se on asemakaavan mukaista. Kaikilla alueilla ei myöskään ole kaupungin tarjoamia vanhuspalveluita, joten myös yksityisiä toimijoita tarvitaan. Kaupungin omien palvelutalojen ja muiden vanhuspalveluiden sijainnit mietitään tarkkaan, jotta ne linkittyvät muihin alueen palveluihin. Alueen kehityksen tulee olla järkevää ja alueella tulee olla tilaa kaikenlaisille palveluille. Tämä tulee huomioida myös aikasyklissä, sillä bisneksen tekijöiden aikasykli ei yllä 100 vuoteen, vaan se on enimmilläänkin vain noin 50 vuotta. Ikääntyminen omalla asuinalueella Ikä tai ikääntyminen ei saa olla este omalla asuinalueella asumiselle tai syy sieltä poismuutolle, oli sitten kyseessä nuori tai vanha asukas. Kaikkien tulisi voida asua omalla asuinalueellaan loppuun asti, vaikka tuen tarpeet muuttuisivatkin iän myötä. Paineet sekä tarve kehittää asuinalueita ikäystävälliseksi kasvaa väestön vanhenemisen myötä. Tavoitteena on Ageing in place -ajattelu, eli suunnitellaan kaupunkia, jossa kaikki voivat elää kaikkina elämän eri ikävaiheina. Tulee muistaa, että ikääntyneiden tarpeet ovat muutakin kuin esteettömät kulkureitit. Ikääntyessä syyt muuttoon ja esteet turvalliseen asumiseen löytyvätkin usein rakennuksesta, asunnon sisältä. Joudumme hyväksymään myös kompromisseja. Puistoyksikölle kuuluvat penkit ovat tästä hyvä esimerkki. Aihe on hankala ja herättää tunteita. Penkkejä tarvitaan ja monet kaupunkilaiset niitä kaipaavat, mutta lähes yhtä usein niistä valitetaan; on pultsareita, nuorisoa ja narkkareita. Ensin penkit tuodaan ja jonkin ajan kuluttua ne kannetaan pois, koska niistä on saatu runsaasti palautetta. Kompromisseja siis tarvitaan, ei vain penkkien kohdalla, vaan kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Kaikki ikäpolvet ja kohderyhmät tulee huomioida. Täytyy myös muistaa, että Helsinki on jo aika täyteen rakennettu. Rakentaminen jo rakennettuun ympäristöön on kompromisseja. Moniammatillisuuden hyödyntäminen suunnittelussa Voisiko ympäristögerontologiaa hyödyntää kaupunkisuunnittelussa? Aihe kiinnostaa myös kaupunkisuunnittelijaa. − Maisema-arkkitehtipuolella tällaisia eri osa-alueita hyödynnetään jo, ja talon sisällä tehdään paljon yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa, kertoo Wiinikka haastattelussamme. Alueen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa sekä tulevaisuusnäkymiä hahmotettaessa myös kaupunkisuunnittelu voisi hyödyntää tällaista moniammatillisuutta. Näin voisi olla esimerkiksi selvitettäessä, mitkä ovat tulevaisuuden tarpeet tulevilla ikääntyvillä. Varsinkin uusien alueiden rakentamisessa tällaisesta yhteistyöstä voisi olla paljonkin hyötyä. Kaupunkisuunnittelussa tehdään jo ajoittain yhteistyötä esim. nuorisokeskusten, varhaiskasvatuksen sekä maahanmuuttajaorganisaation kanssa, miksi ei myös geronomin? Kirjoittajat: Helena Pekkarinen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Nina Pellosniemi, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Teksti perustuu Tytti Wiinikan haastatteluun 10.9.2018.

Lue lisää

Arvot ohjaavat käyttäjälähtöistä kehittämistä
30.11.2018
Toini Harra ja Leila Lintula

Tulevaisuuden haasteena on ikääntyneen henkilön arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi keino toiminnallisen ja mielekkään arjen mahdollistamiseksi on arvioida älykkään teknologian tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin. Palveluasumista tarvitsi vuonna 2016 yli 85 000 henkilöä. Ikääntyneiden osalta asiakasmäärä on yli nelinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen, ja tämä trendi jatkuu. (THL 2017.) Sote- ja maakuntauudistuksen digitalisaatiossa on kyse erityisesti toimintatapojen ja asenteiden muuttamista muun muassa uusien teknologioiden avulla. Toisaalta älykkään teknologian hyödyntämisessä on tunnistettava käyttäjien tarpeet ja arvot. Käyttäjälähtöisyys sisältää myös arvot Käyttäjälähtöisiä tekijöitä selvitettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa palveluasumisen digitaalisen pilotointiympäristön rakentamishankkeessa (PA-digi). Tulosten merkitystä tarkasteltaessa tehtiin kiinnostava löytö – tarpeiden rinnalla tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä on otettava huomioon myös niihin liittyvät arvot (Harra & Lintula, 2018). Tässä kirjoituksessa tarkastelemme käyttäjien arvojen hyödyntämistä ja merkitystä älykkäiden tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä. Ikäihmisillä on moninaisia erityistarpeita Selvityksessä käyttäjien tarpeiden tunnistamiseen tarvittiin kaikkien palveluasumisyksikön toimintaan osallistuvien toimijoiden kokemuksia. Tietoa kerättiin Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa neljän ryhmäkeskustelun avulla. Keskusteluryhmät muodostuivat asukkaiden lisäksi heidän läheisistään, henkilökunnasta ja vapaaehtoistyöntekijöistä. Keskustelujen avulla haluttiin ymmärtää fyysisten ympäristötekijöiden, teknologian ja tekniikan, palvelujen, toimintakulttuurin sekä tilojen hallinnan ja omistajuuden merkitys käyttäjille. Analyysi tuotti kahdeksan älykkään teknologian käyttäjälähtöisyyteen liittyvää tekijää: esteettömyys, jolla tarkoitetaan mm. palvelujen helppoa ja joustavaa saavutettavuutta turvallisuus, jota vahvistetaan ympäristön selkeydellä ja rauhallisuudella sekä yksityisyydestä huolehtimisella ympäristön muuntojoustavuus, joka vastaa toimijoiden yksilöllisiin tarpeisiin ja toiveisiin kodikkuus, jonka lisäämiseksi tarvitaan asukkaan omien tavaroiden ja kalusteiden lisäksi oman ympäristön hallinnan ja omistajuuden tunnetta valinnan vapaus, jossa kunnioitetaan asukkaan itsemääräämisoikeutta häntä itseään koskevissa asioissa yksilöllisyys, jota edistetään asukkaan kiinnostukseen ja tarpeeseen vastaavilla palveluilla ja teknisillä ratkaisuilla yhteisöllisyys, jossa kaikilla toimijoilla on mahdollisuus osallistua ja tulla ymmärretyksi sääntely, joka on sidoksissa yhteisön toimintakulttuuriin, vaikuttaa yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden tasapainoon sekä muiden tekijöiden toteutumiseen. Kaikki kahdeksan käyttäjälähtöistä tekijää kytkeytyvät toisiinsa jäsentäjänä toimineiden viiden teeman kautta. Aiemmin olemme tunnistaneet, että yhdessä ne muodostavat käyttäjälähtöisen merkitysverkon (ks. kuvio 1). Olemme jatkaneet analyysia tutkimalla merkitysverkkoon nousseiden tekijöiden keskinäisiä suhteita. Analyysi synnytti uuden mielenkiintoisen havainnon. Osa käyttäjälähtöisyyteen liittyvistä tekijöistä ilmaisee käyttäjien tarpeita ja osa arvoja (ks. kuvio 2). Jännite valinnan vapauden ja sääntelyn välillä Mielenkiintoinen jännite syntyy siitä, että yhteisen ympäristön on tarjottava kaikille sekä psyykkisesti että fyysisesti turvallinen ja esteetön asuminen. Tähän tähdätään tavallisesti erilaisten sääntöjen ja rajoitusten avulla, sillä yhteisen ympäristön on taattava jokaiselle yksilölle esteettömät ja mielekkäät mahdollisuudet toimia sekä osallistua. Valinnanvapauden toteutumisen näkökulmasta ympäristön tulisi vastata kaikkien yhteisön jäsenten yksilöllisiin tarpeisiin, mikä edellyttää ympäristön muuntojoustavuutta. Toisaalta sen tulee mahdollistaa yksilöllinen kodikkuus, mikä edellyttää ympäristöltä tuttuutta ja pysyvyyttä mutta voi vähentää esteettömyyttä ja turvallisuutta. Esimerkiksi asukasta, jonka kodissa on aina ollut räsymatot lattialla, voidaan vaatia luopumaan matoista, koska ne aiheuttavat kaatumisriskin ja vaikeuttavat rollaattorilla kulkemista. Jännite yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä Jokaisella asukkaalla pitäisi siis olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden esteettömän kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös niiden henkilöiden esteetöntä kulkua, joilla ei ole muistiongelmia. Toisena esimerkkinä voivat olla päätöksentekotilanteet, jotka voivat koskea esimerkiksi TV:n katseluoikeutta, ruokailua omassa huoneessa, palvelujen käyttöä, osallistumista yksikön yhteisiin kokouksiin tai muihin aktiviteetteihin. Näissä tilanteissa voi syntyä jännitteitä yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välille. Edellä kuvattujen jännitteiden ilmeneminen kuvaa mielestämme käyttäjälähtöisten arvojen yhteyttä tarpeisiin. Palveluasumisen käyttäjälähtöiset tarpeet – muuntojoustavuus, kodikkuus, turvallisuus ja esteettömyys – on tunnistettu jo aiemmin. Tässä analyysissä tunnistimme, että tarpeiden ohella päätöksentekotilanteissa vaikuttavat keskenään jännitteiset arvot, joita ovat valinnan vapaus, yksilöllisyys, sääntelyn kunnioittaminen ja yhteisöllisyys. Näiden arvojen vaikutus on myös syytä ottaa huomioon, jos älykästä palveluasumista halutaan kehittää käyttäjälähtöisesti. Älykäs teknologia voi palvella asukkaan ympäristön hallintaa ja omistajuutta sekä toimijuutta ja päätöksentekoa palveluasumisessa. Tulevaisuuden palveluasumista ei voida perustaa sen varaan, millaista asuminen on tällä hetkellä. Palveluasumisen kehittäminen edellyttää käyttäjälähtöisten tarpeiden ja arvojen huomioonottamista ja arviointia älykkäiden tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittelyssä ja testauksessa. Sen ohella tarvitaan kykyä ja rohkeutta katsoa avoimesti ikäihmisten tulevaisuuteen. Hyvinvointi ja parempi palveluasuminen edellyttävät arvojen välisten jännitteiden purkamista, joka voi toteutua älykkään teknologian avulla. Kirjoittajat: Toini Harra on koulutukseltaan toimintaterapeutti, FL ja YTT. Hän työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Toini on toiminut käyttäjälähtöisyyden asiantuntijana ja tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii projektipäällikkönä hankkeessa 6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee osaamisaluepäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Osallistuminen ja toimintakyky -osaamisalueella. Leila on toiminut käyttäjälähtöisyyden tutkijana PaDigi-hankkeessa ja toimii hyvinvoinnin ja osallistumisen asiantuntijana hankkeessa 6Aika: Hippa -Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista älykkään teknologian avulla. Hän on kiinnostunut yksilön selviytymisestä arjessa ja sitä tukevista ratkaisuista. Lähteet: Digitalisaatio sote-palveluissa n.d. Sote Digi. Saatavana osoitteessa: https://sotedigi.fi/sotedigi/mita-digitalisaatio-tarkoittaa-sote-palveluissa/ Harra, Toini & Lintula, Leila 2018. Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Aatos-sarja. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-099-1 THL 2017. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2016. Tilastoraportti 42/2017, 20.11.2017. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017112050792

Lue lisää

Julkisen liikenteen käyttäjäksi pääkaupunkiseudulla ei siirrytä muitta mutkitta
22.11.2018
Mirja Kuhalampi ja Riika Walden

Kokenut auton käyttäjä saattaa autosta luopuessaan yllättyä siitä, että julkisen liikenteen käyttäjäksi ei välttämättä siirrytä noin vain bussiin tai raitiovaunuun nousemalla ja käteisellä maksamalla.  Siirtyminen julkisliikenteen maailmaan saattaa vaatia yksilöltä samankaltaisia taitoja kuin organisaatioiden muutosprosesseihin sopeutuminen. Tavoite parhaimmillaan on selviytyä voittajana muutoksessa. Raitiovaunut ja junat pääkaupunkiseudulla vaativat ennakkoon lunastettua lippua, kun taas busseissa matkan voi maksaa käteisellä. ”Siis mitä?” kysyy varsinkin ikääntynyt autosta luopuja. Häntä alkaa askarruttaa ohjeiden runsaudessa moni käytännön kysymys esimerkiksi siitä, miten ja mistä matkakortti hankitaan? Entä mikä on Reittiopas? Lippuautomaattien toimintaan perehtyminen on oma tieteenlajinsa. Entä missä voidaan maksaa kuljettajalle? Missä matkalippu tai -korttimaksu täytyy olla jo valmiina ennen kulkuneuvoon astumista? Kattavan tiedon saanti saattaa edellyttää pitkäkestoistakin seikkailua verkkosivujen syövereissä. Uutta ja muuttuvaa Tilapäisesti lisävaateita pääkaupunkiseudun julkismatkailijaksi ryhtymisessä aiheuttaa uusi vyöhykejako. Matkakorttien puolen vuoden vaihto-operaatio on jo käynnistynyt, ja se aiheuttanee lisätoimenpiteitä vain korttia jo käyttäville. Nyt asiakkaaksi ryhtyvä saa jo uudistetun matkakortin, kunhan löytää tiensä HSL:n palvelupisteeseen. R-kioskeillakin apua ja ohjeistusta saa HSL-matkailuun. Muutosvaiheen alussa korttien vaihto uusiin ainakin Helsingin Rautatieasemalla näytti kuitenkin takkuilevan tietojärjestelmäongelmien vuoksi, ja asiakas jäi uutta korttia vaille. Tietoa uuteen vyöhykemalliin perustuviin lipputaksoihin on HSL:n verkkosivuja helpommin löydettävissä muun muassa Helsingin Sanomien artikkelista. Myönteisesti ajatellen keväällä HSLn palvelujen käyttäjäksi siirtyvä asiakas välttyy koko siirtymävaiheesta ja voi opetella vain yhden matkakortti-, lippu- ja vyöhykesysteemin. Esteettömyys alkaa palvelujen käyttöönoton opastamisesta Sosiaalisen osallistumisen yhtenä mahdollistajana iän karttuessa on esteetön ja turvallinen ympäristö, johon julkinen liikennekin kuuluu. Esteettömyyden tulisi alkaa jo helposti saatavasta ohjauksesta julkisen liikenteen käyttöä aloitettaessa. Pääkaupunkiseudun julkisesta liikenteestä vastaavan HSL:n verkkosivut tarjoavat napakasti ja monipuolisesti tietoa palveluistaan. Siitä huolimatta oikean tiedon löytäminen esimerkiksi palvelujen käyttäjäksi ryhtymisestä on hankalaa. Onko tiedon saanti ja palvelun käytön ohjeistus esteetöntä silloin, kun se on saatavilla kattavasti vain verkosta? Pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen esteettömyys on kehittynyt vuosi vuodelta. Kun julkisen liikenteen käyttöönoton perusteet alkavat olla hallinnassa, itse liikkumista helpottavat muun muassa matalalattiabussit pysäkkien elektroniset näyttötaulut portaattomat siirtymiset kulkuneuvoihin kuulutukset seuraavista pysäkeistä. Olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota palvelujen ja välineiden nykyistä helpompaan käyttöönottoon myös ikäihmisten näkökulmasta. Esimerkiksi matkakorttien lukulaitteiden käytön logiikka näyttää tuottavan päänvaivaa työikäisillekin, jotka satunnaisesti käyttävät julkista liikennettä. Jos ihminen jää miettimään, mitä valintaotsaketta painaa, lukulaite palautuu aloituskohtaan. Näyttöruudun tahti on monelle matkustajalle liian nopea. Liikkumisen vapaus takaisin Kun ajokortti jää hyllylle esimerkiksi lääkärin kehotuksesta, ihminen saattaa kokea ajokortin menetyksen myös vapauden ja itsenäisyyden menetyksenä. Kynnys muihin kulkuvaihtoehtoihin siirtymiseen voi olla korkea. Ilman omaisen, läheisen tai ystävän tukea julkisen liikenteen käyttämisen opettelu jää usealta ikäihmiseltä tekemättä. Sosiaalinen ympäristö kaventuu ja osallisuuden kokemus vähenee, kun liikkuminen kodin ulkopuolella vaikeutuu. Tämä lisää yksinäisyyden kokemusta ja saattaa aiheuttaa esimerkiksi masennusta. On syytä kiinnittää huomiota siihen, miten voidaan tukea kotona asuvan ikäihmisen omatoimista liikkumista ja osallistumista kodin ulkopuolisiin tapahtumiin ja päivittäisiin asiointeihin julkisilla kulkuneuvoilla. Perehtyminen julkisen liikenteen käyttäjäksi on hyvä aloittaa heti, kun ikäihminen joutuu luopumaan omasta autostaan. Silloin omalla autolla kulkeneen ihmisen motivaatio ja toimintakyky itsenäiseen liikkumiseen ja asiointiin kodin ulkopuolella on vielä vahvaa. Maailman terveysjärjestön (WHO:n) Global Age-friendly Cities oppaan mukaan esimerkiksi Portlandissa ja Melvillessä järjestetään ikäihmisille kursseja ja informaatiotilaisuuksia julkiseen liikenteen käyttöönoton opastamiseksi. Vastaavanlaista mallia voisi ainakin kokeilla myös pääkaupunkiseudulla esimerkiksi HSL:n ja kolmannen sektorin yhteistyökumppanin kanssa. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten säännöllisesti toteutettavat, pienet opastetut kierrokset julkista liikennettä käyttäen vetäisivät väkeä Kirjoittajat: Mirja Kuhalampi, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Riika Walden, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lue lisää

Kuuluuko kaikille?
15.5.2018
Eveliina Perttu ja Kaisa Sjöholm

Mitä jos joutuisit jokapäiväisessä elämässäsi koko ajan pinnistelemään, jotta tiedät mistä esimerkiksi palvelupisteen virkailija, lääkäri tai omainen puhuu. Jaksaisitko aina kysyä uudelleen, pyytää puhumaan kasvokkain, selkeämmin tai kuuluvammalla äänellä? Toivoisitko, että sinulle huudetaan? Turhautuisitko tai pelkäisitkö, että sinua pidetään tyhmänä? Ryhtyisitkö välttämään sosiaalisia tilanteita? Kuuloliitto on nimennyt vuoden 2018 esteettömyyden teemavuodeksi. Tavoitteena on tuoda julki sitä, missä asioissa ja tilanteissa kuulovammaiset tulisi ottaa paremmin huomioon. Esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvät tilanteet ovat jokaiselle kuulovammaiselle tuttu asia, mutta onko näin myös muiden kohdalla? Esteettömyys ei ole ainoastaan fyysisten esteiden raivaamista, vaan myös sen varmistamista, että kaikilla on mahdollisuus osallistua, vammasta tai sairaudesta huolimatta. Jos esteettömyysasioiden ei koe koskettavan itseään, on hyvä muistaa, että kukaan ei ikääntyessään säästy kuulon alenemalta tai muilta aistien tai liikuntakyvyn rajoitteilta. Eikä aina edes tarvitse odottaa vanhenemista. Joka kolmannella 80-vuotiaalla on normaalia keskustelua haittaava kuulovika Sisäkorvan, kuulohermojen ja aivojen vääjäämätön rappeutuminen johtuu luonnollisen vanhenemisen lisäksi perintötekijöistä sekä melu- ja muiden vaurioiden aiheuttamista rappeutumista. Joka kolmannella 80-vuotiaalla on normaalia keskustelua haittaava kuulovika. Kuulon aleneminen tapahtuu yleensä pikkuhiljaa. Vähitellen se alkaa nakertaa normaalia elämää, koska huonosti kuuleva ryhtyy välttelemään sosiaalisia tilanteita. Mitä suurempi kuulon alenema, sitä suurempi on taipumus vältellä muita ihmisiä. On tärkeää, että henkilö saa apua kuulon korjaamiseen ajoissa. Jos kuuloaivokuori ei saa virikkeitä, saattavat muutkin aivojen osat rappeutua normaalia nopeammin. Hoitamaton kuulovamma saattaa aiheuttaa eristyneisyyden lisäksi masennusta ja jopa dementiaa. Kasvokkain, rauhallisesti ja selkeästi artikuloitu puhe on helpompi kuulla Meistä jokainen voi osaltaan helpottaa huonosti kuulevan elämää, kiinnittämällä huomiota omaan tapaansa kommunikoida. Hiljaisessa ympäristössä, kasvokkain, rauhallisesti ja selkeästi artikuloitu puhe on helpompi kuulla. Koska kuulon alenema ei näy ulospäin, kannattaa pyrkiä aina kommunikoimaan mahdollisimman kuuloystävällisesti. Ammattilaisen on tärkeää osata tunnistaa kuulon alenemasta viestivät merkit ja tuntea keinot asian helpottamiseksi. Ei ole syytä jättää ketään paitsi toiminnasta tai elämyksestä kuulon alentuman vuoksi. Muutamalla yksinkertaisella keinolla voi parantaa huonosti kuulevan henkilön kokemusta, elämystä ja jopa elämänlaatua merkittävästi. Alle olemme koonneet kokemustemme ja oppimamme pohjalta vinkkejä huonosti kuulevan kanssa toimimiseen: Puhu selkeästi artikuloiden ja rauhallisesti Älä huuda. Huutaminen voi sattua korviin ja kuulostat vihaiselta. Avusta tarvittaessa kuulolaitteen käytössä taitojesi mukaan -älä avusta, jos et osaa. Huolehdi, että induktiosilmukka tilassa toimii ja kuulokojetta käyttävät ovat säätäneet laitteensa vastaanottamaan oikeaa taajuutta. Huolehdi myös, että puhuja osaa käyttää mikrofonia induktiosilmukkaan sopivalla tavalla. Kuulemisen helpottamiseksi on jo pitkään ollut markkinoilla erilaisia kuulolaitteita. Näiden käyttämisessä on kuitenkin omat niksinsä, jotka sekä käyttäjän, että hänen kanssaan tekemisissä olevien henkilöiden on hyvä tietää. Kuulokoje tulee pitää puhtaana ja patterit täytyy muistaa vaihtaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on yllättävän haastavaa. Nykyteknologian avulla löydetään jatkuvasti uusia keinoja helpottaa huonosti kuulevien elämää. Induktiosilmukan käyttö on jo melko arkipäiväistä. Se näkyy ja ennen kaikkea kuuluu kuulolaitteiden käyttäjien elämässä. Suomalainen yritys Qlu Oy on kehitellyt kuuluvuuskartan, joka näyttää, missä kuuluu. Harvoin tulee ajateltua, että katsomossa saattaa olla esimerkiksi penkkirivejä, joilta kuuluvuus onkin heikkoa silmukasta huolimatta. Kirjoittajat: Eveliina Perttu ja Kaisa Sjöholm ovat Vanhustyön tutkinto-ohjelman opiskelijoita

Lue lisää
Vanhemmat postaukset