Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Työhyvinvoinnistako ratkaisu kotihoidon hoitajapulaan?
11.4.2022
Krista Ropa

Maassamme vallitsevaan hoitajapulaan tulee reagoida nopeasti. Keinoja, joilla saadaan lisättyä arvokkaan hoitohenkilökunnan pitovoimaa hoitotyöhön, tulee löytyä pian. Riittäviä palkankorotuksia kun on turha edes toivoa. Suurin osa ikääntyneistä henkilöistä asuu ja tahtoo asua kotona (Sosiaali ja terveysministeriö 2020: 37). Suomen vanhuspolitiikan tavoitteena on myös edistää ja mahdollistaa ikääntyvän väestön kotona selviytyminen, kotiin järjestettävän kotihoidon ja tukipalveluiden avulla (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2020; Tilastoraportti 27/2021). Vanhuspalveluiden asiakkaista suurin osa onkin kotihoidon asiakkaita (Kehusmaa & Alastalo & Hammar & Luoma 2018). Kotihoidon palveluita tarvitsevat eniten ikääntynyt väestö (>75-vuotiaat), mistä suurimman asiakasryhmän muodostavat 85–94-vuotiaat (Tilastoraportti 27/2021). Hoitajapula vallitsee Lähi- ja sairaanhoitajien määrä on kuitenkin pienentynyt kotihoidossa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Vanhuspalveluiden tuottajat kohtaavat maanlaajuisia ongelmia hoitohenkilökunnan saatavuudessa (Alastalo & Kehusmaa 2021).  Hoitajapulan kanssa taistelee myös muu maailma (Intepeler ym. 2019; Rodríguez-Fernández & Herrera & de las Heras-Rosas 2021; Siew & Chitpakdee & Chontawan 2011). Houkuttelematon palkkausjärjestelmä ja riittämätön palkka luovat paljon tyytymättömyyttä ainakin suomalaisten sairaanhoitajien keskuuteen (Hahtela & Karhe 2021). Palkkauksen parantamiseen riittävälle tasolle ei kuitenkaan näytä koskaan riittävän varoja yhteiskunnaltamme. Meidän tuleekin siis miettiä, millä muilla tavoin hoitohenkilökuntaa pystytään sitouttamaan kotihoidon palveluiden pariin. Arvostetaan työntekijöitämme Gerontologinen hoitotyö vaatii monipuolista osaamista. Organisaatioiden johtajien ja esihenkilöiden tuleekin pitää huolta kallisarvoisista työntekijöistään. Vanhustyön työntekijöillä on käytettävänään paljon potentiaalia laajan ammattitaitonsa, käyttökokemusten ja erilaisten näkemystensä vuoksi sekä työn että uusien toimintatapojen kehittämisessä (Bordi 2019: 35). Pidemmän työkokemuksen omaavat hoitajat ovat myös suuri resurssi organisaatiolle, mikä on hyvä huomioida ja sitä tulisi hyödyntää enemmän. Kertynyt ammattitaito mahdollistaa laadukkaan ja tehokkaan hoitotyön suorittamisen ja voi kasvattaa näin myös organisaation tuloksellisuutta. (Siew ym. 2011.) Kokeneita hoitajia tarvitaan sekä uusien hoitajien mentorointiin että antamaan tukea työyhteisölleen (Hahtela & Karhe 2021). Työhyvinvoinnista huolehtiminen Tutkimukset ovat osoittaneet, että työhyvinvointia lisäämällä voimme edistää myös hoitajien organisaatioon ja työhön sitoutumista (Intepeler ym. 2019; Rodríquez-Fernández ym. 2021). Saisimmeko siis panostamalla ja kehittämällä kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointia aidosti, houkuteltua sinne myös enemmän työntekijöitä? Työnantaja reagoisi silloin saatujen tyytyväisyyskyselyiden tuloksiin konkreettisilla toimenpiteillä ja työntekijöitään kuunnellen. Työhyvinvoinnin kehittäminen olisi tavoitteellista ja vuotuisen työhyvinvointia edistävän päivän lisäksi, sen säännöllistä kehittämistä tehtäisiin yhdessä henkilökunnan kanssa. Työntekijän olisi mahdollisuus edistää omaa ammattitaitoaan ja suorittaa korkeatasoista ja laadukasta hoitotyötä. Ammatillisen kehittymisen myötä, työntekijälle olisi tarjolla väyliä edetä urallaan ja saada siitä mahdollisesti pientä korvaustakin. Työyhteisön väliseen vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin panostettaisiin ja työyhteisö koettaisiin positiivisena sekä kannustavana. Toimivampia toimintatapoja kehitettäisiin yhteistyössä asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa moniammatillisessa tiimissä. Turhaa stressiä ei aiheuttaisi resurssien vähyys suhteessa työn kuormittavuuteen ja määrään. Omaan työhön ja sen suorittamiseen voisi vaikuttaa. Työpaikan ulkopuolinen elämä ei rajoittuisi vain yhden viikkotoiveen varaan ja myös työnantajan puolelta löytyisi tarvittaessa joustoa. Työntekijää osallistava ja aidosti välittävä esihenkilö toimisi työyhteisönsä tukena ja motivoijana. Kaiken tämän toiminnan tavoitteena olisi, että työntekijä voisi hyvin ja viihtyisi työympäristössään. Minä ainakin haluaisin työskennellä tällaisessa työpaikassa ja uskon etten olisi ainoa. Korkeatasoinen hoidon laatu, asiantuntijuuden kehittäminen, työyhteisön toimivuus ja toimivat käytännöt, työn palkitsevuus, oikeudenmukainen, osallistava johtaminen sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen, on esitetty kuuluvan sairaanhoitajien työhyvinvointiin vaikuttaviksi osa-alueiksi (Hyvän työpaikan kriteerit 2013) ja ovat pääasiassa linjassa myös lähihoitajaliiton työhyvinvointiin kuuluvien asioiden kanssa, tärkeänä lisäyksenä lähihoitajaliiton esille nostama, turvallinen työympäristö (Super). Lopuksi Johtamisen kehittäminen ja työhyvinvoinnista huolehtiminen ovat avainasemassa taistelussa hoitohenkilökunnan resurssiongelmia vastaan. Vanhustyön asiantuntijoiden, kehittäjien ja esihenkilöiden tulisikin ottaa haaste vastaan ja luoda entistä vetovoimaisempia ja pitovoimaltaan lujempia työpaikkoja sen arvokkaalle henkilöstölleen. Tällä tavoin voimme myös jatkossa tarjota ikääntyneelle väestöllemme heidän ansaitsemiaan laadukkaita ja ammattitaitoisia kotihoidon palveluita. Kirjoittaja Krista Ropa, sairaanhoitaja (AMK) ja vanhustyö YAMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Alastalo, Hanna & Kehusmaa, Sari 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021. Verkkojulkaisu julkaistu 3.9.2021 Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 27.10.2021. Bordi, Laura 2019. Hyvinvointi digitalisoituvassa vanhustyössä. Tampereen yliopisto, johtamisen ja talouden tiedekunta. Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä. Tampere: Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Tampereen yliopisto. Hahtela, Nina & Karhe, Liisa 2021. Sairaanhoitajien työolobarometri 2020. Sairaanhoitajaliiton selvitys sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuudesta ja työhyvinvoinnista. Sairaanhoitajaliiton julkaisu 11.1.2021. Viitattu 23.10.2021. Hyvän työpaikan kriteerit 2013. Vetovoimaa ja työhyvinvointia terveydenhuoltoon! Sairaanhoitajaliitto. Viitattu 23.10.2021. Intepeler, Seyda & Esrefgil, Gülay & Yilmazmis, Fatma & Bengu, Nergiz & Dinc, Nuray & Ileri, Serap & Ataman, Zerrin & Dirik, Hasan 2019. Role of job satisfaction and work environment on the organizational commitment of nurses: a cross-sectional study.  Contemporary Nurse 55 (4-5). 380-390. Viitattu 10.10.2021. Kehusmaa Sari & Alastalo Hanna & Hammar Teija & Luoma Minna-Liisa 2018. Kolmasosa vanhuspalvelujen henkilöstöstä työskentelee kotihoidossa – asiakkaista kotihoidossa on yli puolet. Tutkimuksesta tiiviisti 39, marraskuu 2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.10.2021. Rodríguez-Fernández, Mercedes & Herrera, Juan & de las Heras-Rosas, Carlos 2021. Model of Organizational Commitment Applied to Health Management Systems. International Journal of Environmental Research and Public Health 18 (4496). Viitattu 13.10.2021. Siew, PL & Chitpakdee, B & Chontawan, R 2011. Factors Predicting Organizational Commitment among Nurses in State Hospitals, Malaysia. The International Medical Journal Malaysia 10 (2). 21–28. Sosiaali- ja terveysministeriö, STM 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaa-miseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Super. Työhyvinvointi. Verkkojulkaisu. Viitattu 27.10.2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021: Ympärivuorokautisen hoidon, kotihoidon ja tavallisen palveluasumisen asiakkaat ja henkilöstö. Verkkojulkaisu 3.9.2021. Viitattu 27.10.2021. Tilastoraportti 27/2021. Kotihoito 2020. Yli puolella säännöllisen kotihoidon asiakkaista palvelujen käyttö on päivittäistä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisuja 27. Päivitetty 6.9.2021. Viitattu 27.10.2021>

Lue lisää

Muistisairaankin mielipiteellä on väliä – mutta miten sitä mitataan?
4.4.2022
Annariikka Rantala

“Tässä olisi tämä asiakastyytyväisyyskysely”, hoitaja sanoo ja lätkäisee A4-kokoisen paperin hoivakotiasukkaan pöydälle. Asukkaalla itsellään ei ole mitään käsitystä siitä, mitä asialla tarkoitetaan, mutta onneksi paikalla oleva omainen näppärästi täyttää sen. Omainen täyttää asiakastyytyväisyyskyselylomaketta äidin seikkaillessa ympäriinsä. Noh, hoito on ihan ok, mutta äidin pitäisi ainakin päästä enemmän ulos ja niin, pitäisi virikkeitäkin olla enemmän. Tosin äiti inhoaa ulos lähtemistä nykyään, muistisairaana, vaikka ennen liikkui aktiivisesti, eikä viriketoiminta kiinnosta häntä, mutta sitähän ei tytär iltaisin kerran viikossa vieraillessaan tiedä. Niinpä, kenen tyytyväisyyttä tässä mitattiinkaan? Itsemääräämisoikeus on jokaisen ihmisen, myös vanhuksen, perusoikeus. Se on kirjattuna vuoden 2012 vanhuspalvelulakiin. Samaisessa laissa sanotaan, että sen tehtävä on “parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa”. Tämä tarkoittaa myös asiakastyytyväisyyden mittaamista ja keräämistä, jotta palveluja voidaan kehittää asiakaslähtöisesti ja oikeaan suuntaan. Miten se tapahtuu luotettavasti ja yhtenäisesti muistisairaitten vanhusten kohdalla ympärivuorokautisessa hoivakodissa, onkin sitten jo toinen asia. Eettisiä ongelmia Muistisairauksista kärsivien ihmisten tutkimuksiin ja kyselyihin osallistaminen on eettisesti hankala kysymys. Voidaanko sellaiselta ihmiseltä kerätä tietoa, joka ei välttämättä edes ymmärrä, mihin hän osallistuu? Ovatko tulokset luotettavia, jos tiedonkeruuta toteutetaan vain sellaisille asukkaille, joiden muistisairaus on vain lievää tai jätetään toteuttamatta kokonaan yksikössä, jossa on todettu laatupoikkeamia? Saavatko omaiset tai hoitajat auttaa kyselyn täyttämisessä, ja miten se voitaisiin toteuttaa niin, että vastauksissa kuuluu nimenomaan asukkaan ääni? Voi nimittäin olla, että muistisairaan ikäihmisen käsitys hänelle itselleen laadukkaasta ja hyvästä hoidosta on eri kuin hänen omaisensa, tai että hoitajan kirjaamat vastaukset kaunistelisivat kokemuksia hoivan laadusta.  Toisinaan saatetaan jättää tekemättä asiakastyytyväisyyskysely kokonaan yksiköissä, joissa on todettu laatupoikkeamia. Uusi malli kehitteillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kehittää parhaillaan mallia, jossa asiakastyytyväisyyden mittaamisesta tehtäisiin kansallisesti yhdenmukaista ja säännöllisesti tapahtuvaa toimintaa, jossa myös tiedonkeruun toteutusmallit olisivat kaikissa yksiköissä samat. Osassa kunnista ja kaupungeista ollaan jo pidemmällä sekä asiakastyytyväisyyden yhtenäisessä keräämisessä ja julkaisemisessa kuin yleisemminkin hoivakoteihin liittyvän tiedon keräämisessä yhden palvelun alle, esimerkkinä vaikkapa Länsi-Uudenmaan hoivakotiportaali. Kun uusi maakuntahallinto ja siihen liittyvät hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2023 alussa, on luultavaa, että tarve ja tahtotila kehittää ja käyttää yhtenäisiä, standardoituja toimintatapoja kasvaa entisestään. Tähän mittavaan tehtävään tulee aloittaa varautuminen jo hyvissä ajoin, jotta lain määrittämä velvollisuus antaa ikäihmisille, myös muistisairaille, aito mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa toteutuisi. Kirjoittaja: Annariikka Rantala, vanhustyö (YAMK)  -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Vanhuspalvelulaki 980/2012 Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn… 980/2012 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ® Länsi-Uudenmaan hoivakotiportaali Länsi-Uudenmaan hoivakodit (lu-palvelut.fi) Suvi Leppäaho, Sini Siltanen & Sari Kehusmaa 2021: Kohti kansallista vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselyä – tiedonkeruun toteutusmallit vertailussa. Työpaperi 18/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.  Kohti kansallista vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselyä – tiedonkeruun toteutusmallit vertailussa (julkari.fi)

Lue lisää

Diabetesosaaminen kotihoidossa
29.3.2022
Minna Sormunen

Diabetes on yksi yleisimmistä pitkäaikaishoitoa vaativista sairauksista kotihoidon asiakkaalla. Diabetes on sairaus, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti ikäihmistä. Hoitajien diabetesosaaminen tulee kiinnittää huomiota. Diabetesosaamista tarvitaan kotihoidossa. Liian harvalla hoitajalla on diabetesosaamista (Helin 2013). Opiskelu ja osaaminen on elinikäinen prosessi. Geriatrinen hoito on vaativa erikoisala. Ohjaus ja neuvonta edellyttää vahvaa ammatillisuutta. Diabetesosaamisen kehittämisessä keskeisimpiä osaamisalueita ovat: Riskiryhmään kuuluvien tunnistaminen Yleistieto, 2 tyypin diabeteksen tavoitteet ja hoidon periaatteet Ohjausmenetelmät Verensokerin tuloksen arviointi Insuliinihoidon kulmakivet Lääkehoidon seuranta Ravitsemuksen merkitys Jalkaterveyden arviointi Komplikaatiot, lisäsairaudet Liikunnan merkityksen ymmärtäminen Yleistieto, 1 tyypin diabeteksen tavoitteet ja hoidon periaatteet Hiilihydraattien laskeminen (Tarhonen 2013, Koskinen 2017, Sorvari 2013, Huttunen 2017, Helin 2013, Karttunen 2019.) Edellä mainitut osaamisalueet kotihoidossa kuvastaa diabetesosaamisen laajuutta. Kun lähdetään syvällisemmin tarkastelemaan sairautta, ymmärrys diabeteksen vaikuttavuuteen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kasvaa. Tutkimukset antavat hyvän käsityksen diabeteksen ydintietojen osaamisalueista, joiden hallinta luo laadukkaan pohjan diabeteshoitotyölle. Ikääntyneet ja vanhukset ansaitsevat hyvää hoitoa Ikääntyneet ja vanhukset tarvitsevat hyvää hoitoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030 mukaan vaikutustavoitteena on suunnata ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä parantavia toimia erityisesti iäkkäälle väestölle. (HS 8.11.2021). Hyvä hoito johdattelee ikäihmiset ja vanhukset hyvään elämään. Diabeteksen hoidon suorien kustannusten osuus Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 % ja vähintään kaksi kolmannesta niistä koituu vältettävissä olevien, elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavien komplikaatioiden hoidosta (Tyypin 2 diabetes 2020). Terveyden edistäminen on yksi tärkeimmistä asioista yhteiskunnankin kannalta. Sairaanhoitajan tehtävänä on tunnistaa ja ehkäistä riskitekijöitä moniammatillisuutta hyödyntäen (Huttunen 2017). Diabeetikon hoidon ongelmia auttaa yksilöllisesti laadittu hoitosuunnitelma. Hoitohenkilökunnan koulutus ja avoin vuorovaikutus moniammatillisesti, jossa mukaan otetaan myös omaiset. (Helin 2017). Sosiaali- ja terveysministeriön täydennyskoulutussuosituksessa suositellaan täydennyskoulutuksen pohjautumista osaamistarpeiden määrittelyprosessiin, jossa hyödynnetään osaamiskartoitusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004:32). Mitä hoidon tavoite tarkoittaa ikääntyvällä? Diabetes saattaa aiheuttaa äkillisiä ja pitkäaikaisia komplikaatioita. Hoidon tavoitteena on välttää komplikaatiot ja luoda mahdollisuudet tavalliseen elämään. Elämänlaatu kohenee, kun hoitotasapaino on kunnossa. (Käypä hoito -suositus 2020). Iäkkäiden tavoitteet diabeteksessä ovat samansuuntaiset kuin muillakin. Tavoitteita asetettaessa otetaan huomioon iän lisäksi terveydentila, toimintakyky, elämäntilanne, omat toivomukset ja odotettavissa oleva elinikä. Hyväkuntoisilla iäkkäillä siis saattaa olla samat tavoitteet kuin nuoremmillakin. Ikä ei ole ensisijainen tekijä määriteltäessä tavoitteita. (Kuisma & Reini 2008.) Esihenkilöiden ja koko organisaatioiden myönteinen suhtautuminen ja mahdollistaminen koulutuksiin luo kiinnostuksen kehittää omaa osaamista sekä antaa mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle hyvän motivaation. Tulevaisuudessa kotihoito on uusien haasteiden edessä, kun 1 tyypin diabeetikoita hoidetaan kotihoidossa. Koulutus ja kouluttautuminen kannattaa aina. Kirjoittanut Minna Sormunen, sairaanhoitaja opiskelija vanhustyö (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim, Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Diabetesliiton asettama työryhmä. Viitattu 15.11.2021 Helin, Ulla 2013. Erityinen diabetes, pitkäaikaishoidossa olevien vanhusten diabeteksen hoidon ongelmia. Diabetes ja lääkäri 42. 7-13. Viitattu 3.11.2021. Huttunen, Annu 2017. Kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos, hoitotiede. Viitattu 28.10.2021. Kangasmäki, Elina 2021. Ikääntyneiden terveyttä tulisi seurata säännöllisesti. Helsingin Sanomat 8.11.2021. Karttunen, Markus 2019. Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa hoitohenkilöstön arvioimana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 3.11.2021. Koskinen, Anna-Maija 2007. Hoitohenkilöstön osaaminen diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa: perusterveydenhuollon hoitotyöntekijöille suunnatun koulutuksen arviointi. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos. Kuisma, Vesa & Reini, Leena 2008. Iäkkään diabeetikon hoidonohjaus. Teoksessa Rintala Tuula-Maria, Kotisaari Sirpa, Olli Seija, Simonen Ritva (toim.) Diabeetikon hoidonohjaus. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2004. Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:3. Viitattu 27.10.2021. Sorvari, Lea 2013. Lähi- ja perushoitajien diabeteshoitotyön osaaminen kotihoidossa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, hoitotiede. Tarhonen, Tuula 2013. Gerontologinen osaaminen hoitotyössä. Pro Gradu -tutkielma. Itä-suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Viitattu 26.10.2021.    

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset