Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Tunne voimavarasi ─ ikääntyvien omaishoitajanaisten aggressio voimavaraksi
23.3.2023
Farid Ramadan

Omaishoidon merkitys kasvaa jatkuvasti ja yhä useampi antaa hoivaa läheiselleen. Omaishoitajille tarjottavan tuen määrän tulisi vastaavasti kasvaa ja monipuolistua, jotta omaishoitajien oma jaksaminen ei vaarantuisi. Stean rahoittamassa kolmivuotisessa TunneVoimavarasi -hankkeessa (2020–2022) laajennettiin tarjolla olevia tukitoimintoja kehittämällä interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi. Lisäksi hankkeessa tuotettiin tietoa omaishoitajien jaksamiseen ja voimavarojen vahvistamiseen liittyen ja tuotiin eri kanavissa esille omaishoitajien tuen tarpeita. Kuntoutussäätiö on ollut mukana toteuttamassa Miina Sillanpään Säätiön johdolla toteutettua kolmivuotista Tunne Voimavarasi -hanketta (2020–2022), jonka tavoitteena oli tukea ikääntyvien omaishoitajanaisten jaksamista ja ehkäistä omaishoitosuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua. Hankkeessa kehitettiin interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi ja sen lisäksi erilaisia materiaaleja omaishoitosuhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen. Hankkeen aikana tuotiin myös omaishoitosuhteissa tapahtuvaa kaltoinkohtelua esille eri tavoin. Miina Sillanpään Säätiön ja Kuntoutussäätiön lisäksi hankkeessa oli mukana Omaishoitajaliitto ja Maria Akatemia, jolla on erityistä osaamista naisille suunnatusta ennaltaehkäisevästä väkivaltatyöstä. Ikääntyvien väkivalta on tabu Ikääntyvien väkivallasta ei pahemmin puhuta eikä ikääntyviä kohtaavat ammattilaisetkaan välttämättä tunnista tätä ilmiötä. Omaishoitajia arvostetaan enemmän puheissa kuin teoissa eikä moni välttämättä ymmärrä miten vaativasta työstä omaishoidossa on monesti kyse. Omaishoitajat pienentävät antamansa hoivan ansiosta merkittävästi yhteiskunnan kuluja, jääden usein itse vajavaisen tuen varaan. Suurin osa omaishoitajista Suomessa on naisia, joista monilla on itselläänkin jo ikää. Vaikka suurin osa omaishoitajista tukee läheistään mielellään saaden siitä runsaasti iloa elämäänsä ja mahdollisuuden asua yhdessä läheisensä kanssa, on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että monien omaishoitajien jaksaminen on koetuksella. Joskus omaishoitotilanne voi käydä hyvin raskaaksi, mikä voi johtaa hoidettavan kaltoinkohteluun. Tutkimustiedon perusteella syyt kaltoinkohtelun ja väkivallan taustalla liittyvätkin hyvin usein omaishoitajan jaksamiseen. Hoiva voi olla hyvin vaativaa ja ulkopuolisen tuen puuttuessa keinot tilanteista selviytymiseen voivat johtaa kaltoinkohteluun. Lisäksi mielikuvat omaishoitajista ja sukupolviin liittyvät asennekysymykset saattavat vaikuttaa siihen, ettei ikääntyvät omaishoitajat kerro ulkopuolisille hoivan haasteista ja sen aiheuttamista tunteista. Hankkeessa kehitettiin viidestä kerrasta koostuva ryhmämuotoinen interventio ikääntyvien omaishoitajanaisten tueksi. Intervention aikana käsitellään eri aiheita, kuten tunteiden säätelyä ja omien voimavarojen ja rajojen tunnistamista. Hankkeessa oli toisena tärkeänä tavoitteena omaishoitosuhteissa tapahtuvan kaltoinkohteluilmiön esille tuominen. Ikääntyvien väkivalta on tabu, josta ei juurikaan puhuta julkisessa keskustelussa. Omaishoitosuhteissa tapahtuva väkivalta ja kaltoinkohtelu on hankalasti tunnistettavissa eikä ammattilaiset, jotka heitä kohtaavat välttämättä myöskään huomaa sitä tai osaa ottaa asiaa puheeksi, jos huomaavat jotain kaltoinkohteluun viittaavaa. Erityisesti omaishoitajia kohtaavien ammattilaisten on tärkeä tiedostaa ilmiö ja osata puuttua siihen tarvittaessa. Tätä tavoitetta edistettiin monin eri tavoin, kuten julkaisemalla asiantuntijakirjoituksia aiheesta. Kirjoitusten lisäksi aiheesta ja hankkeen tarjoamasta tuesta tehtiin tietoisku YLE:llä, ja hankkeessa työskennelleet asiantuntijat kävivät erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa kertomassa kehitetystä interventiosta ja puhumassa omaishoitajien kuormituksesta ja sen mahdollisista seurauksista. Tiedolla voi vaikuttaa Hankkeissa tehdään paljon hyvää innovatiivista kehittämistyötä. Harmittavan usein niiden tulokset ja tuotokset jäävät hyödyntämättä sen jälkeen, kun hanke päättyy. Tunne Voimavarasi -hankkeessa tiedon levittämistä ja vaikuttamistyötä haluttiin tehdä muutenkin kuin kirjoittamalla aiheesta lehtiin ja puhumalla tapahtumissa. Hankkeen aikana heräsikin idea, että sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat keskeinen ryhmä, joiden tulisi tietää omaishoitajien tuen tarpeista ja keinoista keventää heidän kuormitustaan. Tulevaisuuden ammattilaisina heidän tulisi saada tietoa ja työkaluja, joilla voisivat työssään tukea ikääntyviä omaishoitajia. Päätimmekin lähestyä Metropolia Ammattikorkeakoulua, koska se on suuri toimija, jolla on useita eri sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Yhteistyöehdotus otettiin innostuneena vastaan ja vanhustyön tutkinto-ohjelman katsottiin olevan teemallisesti luontevin opintokokonaisuus, johon tällainen opintojakso voitaisiin liittää. Yhteisen keskustelun jälkeen tarkentui, että opintojakso voisi olla verkossa toteutettava ja se voisi tulla Campus Onlineen, jolloin se olisi tarjolla valtakunnallisesti ja sen voisi valita useiden eri sosiaali- ja terveysalan tutkintoa suorittavat opiskelijat. Opintojakson sisältöjen koostamisesta vastasi Kuntoutussäätiön kehittämispäällikkö Farid Ramadan. Kokonaisuus rakentui hankkeen pääteemojen ympärille ja siinä hyödynnettiin hankkeessa työskennelleiden ammattilaisten tietoa, kokemusta, hankkeen aikana kertyneitä kokemuksia ja oppeja sekä ajantasaista tutkimustietoa Suomesta ja ulkomailta. Opintojaksoa pilotoitiin kevään ja kesän 2022 aikana ja osallistujilta sekä vastuuopettajilta kerättiin palautetta, jonka perusteella kokonaisuus viimeisteltiin. Palautetta osallistujilta Opiskelijat kokivat opintojakson mielenkiintoiseksi ja selkeästi hahmottuvaksi. Eräs osallistujista kertoi, ettei ollut aiemmin tiennyt mitään kaltoinkohtelusta omaishoitosuhteissa ja saaneensa hyödyllistä tietoa siitä kuinka sellaiseen voi puuttua. Konkretia olikin ollut tärkeässä asemassa, kun opintojakson sisältöä suunniteltiin. Opiskelijoille haluttiin avata aihetta todellisuuteen perustuvien esimerkkien kautta, niin että valmistuessaan, heillä olisi realistinen kuva omaishoitajien arjesta, tuen tarpeesta ja sen merkityksestä kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemisessä. Tässä oli opintojakson käyneiden mielestä onnistuttu hyvin muun muassa onnistuneiden tehtävien avulla. Opiskelijat kokivat myös hyödylliseksi oppimateriaaleihin kuuluvat oheislukemiset ja kattavan kirjallisuuslistan, johon on koottu ajankohtaisia avoimesti jaossa olevia aihetta käsitteleviä tutkimusartikkeleita ja oppaita. Yhteistyö oli hedelmällistä ja hyödyllistä niin Tunne Voimavarasi -hankkeen, kuin Metropoliankin näkökulmasta. Erityisesti hankkeen tulosten ja oppien juurtumisen kannalta tällainen yhteistyökuvio oli erittäin toimivan tuntuinen. Opintojakso on valittavissa valtakunnallisesti Campus Onlinessa vielä hankkeen päätyttyä, mikä varmistaa sen, että tiedon levittämistyö jatkuu vielä hankkeen päätyttyä. Metropolia sai puolestaan opiskelijoilleen tarjottavaksi ajantasaiseen tutkimustietoon ja alan huippuasiantuntijoiden osaamiseen perustuvan opintojakson. Verkkototeutuksen ansiosta opintojakson järjestäminen ei vaadi vastuukorkeakoululta kovin suuria resursseja. Tämän kaltainen oppilaitosyhteistyö osoittautui erinomaiseksi keinoksi juurruttaa hankkeen tuloksia ja toimintatapana sitä voi suositella kaikille, jotka miettivät, miten oman hankkeen kehittämistyön tuloksia voisi jakaa mahdollisimman laajasti ja vaikuttavasti. Kirjoittaja Farid Ramadan työskentelee Kuntoutussäätiöllä kehittämispäällikkönä, hän on vastannut Tunne Voimavarasi -hankkeessa tehdyn kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tekemisestä ja kehitetyn opintojakson tuottamisesta.

Lue lisää

Mielekäs ja monipuolinen muistityö
14.3.2023
Maiju Jämsä

Työhön muistisairaiden parissa kuuluu paljon positiivisia asioita, joita on tärkeä nostaa esille työyhteisössä, rekrytoinnissa sekä julkisessa keskustelussa. Positiivisten asioiden kertominen lisää alan kiinnostavuutta ja kohentaa julkisuuskuvaa, joka on uutisoinnin perusteella usein negatiivissävytteinen. Positiivisten kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakaminen edistää osaltaan myös muistiystävällisen yhteiskunnan rakentumista. On tärkeää, että muistisairaiden ja ikääntyvien parissa työskentelevät kertovat työn positiivisista puolista, onnistumisista ja hyvistä käytännöistä. Kun arvostaa itse omia asiakkaitaan ja työtään ja tuo esille työn mielekkyyttä, monipuolisuutta ja vaativuuttakin, on todennäköistä, että yhteiskunnassakin muistisairaiden parissa tehtävän työn arvostus kasvaa. Luovaa työtä omana itsenään Kun vanhus- ja muistityön toimintaa ohjaavat aktiivisuus- ja jatkuvuusteoreettiset lähtökohdat, sekä asiakkaan arki että työntekijän työpäivät ovat mielekkäitä. Nimensä mukaisesti aktiivisuus- ja jatkuvuusteoria painottavat aktiivista toimijuutta sekä tuttujen toimintamallien jatkamista myös iäkkäänä (Jyrkämä 2008: 273; Pirhonen & Tuominen & Jolanki & Jylhä 2019: 107). Tässä viitekehyksessä työntekijälläkin on mahdollisuus käyttää omia vahvuuksiaan ja taitojaan työssään. Esimerkiksi laulu- ja soittotaitoinen ohjaa hoivakodissa musiikkituokioita ja esiintyy, leipomista harrastava leipoo yhdessä asukkaiden kanssa ja puutarhanhoidosta pitävä työntekijä hoitaa yhdessä muistisairaan kanssa pihaa. Sisustamisesta pitävä työntekijä ottaa vastuualueekseen hoivakodin tilojen viihtyisyydestä, vuodenajanmukaisesta sisustuksesta ja asuinympäristön muistiystävällisyydestä huolehtimisen. Mikä sen mukavampaa ajankäytöllisestikin kuin yhdistää työ, vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet ja nähdä aktiivisen toiminnan lukuisat positiiviset vaikutukset muistisairaiden elämänlaatuun. Erityistä luovaa hetkeä ei aina tarvitse järjestää. Luovuutta voi käyttää avustustilanteiden yhteydessä. Usein esimerkiksi laulaminen, musiikin kuunteleminen ja muistisairaalle mieleisistä asioista keskusteleminen edistävät avustustilanteiden sujumista. Ulkoilulla on useita positiivisia vaikutuksia muistisairautta sairastavan vointiin, ja ulkoilu työpäivän aikana virkistää myös työntekijää. Työ ei ole vain toimenpiteiden tekemistä, vaan työntekijä myös miettii, millä keinoin kyseisen toimenpiteen teko onnistuu. Tylsän rutiininomaisen työotteen voi siis unohtaa. Muistisairaan elämänhistorian tunteminen on yksi onnistuneen kohtaamisen ja tukemisen edellytys (Jämsä 2019a: 163). Jos muistisairas esimerkiksi kieltäytyy suihkuun menosta, voi yksi syy olla esimerkiksi se, että muisti ei enää tavoita nykyaikaista peseytymistyyliä. Jos muistisairas on tottunut peseytymään nuoruudessaan pesuvadin ja kauhan äärellä, saattaa peseytyminen onnistua niitä hyödyntäen. Taustamusiikki, yhdessä laulaminen ja mieleisistä asioista keskusteleminen voivat rentouttaa ja viedä huomion itse avustustilanteesta toisaalle. (Jämsä 2019b: 186.) Monipuolisuus ja vastuullisuus Muistisairaiden parissa voi työskennellä monipuolisissa työtehtävissä julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. On itsenäisiä työtehtäviä (esimerkiksi muistineuvoja ja kotihoito) ja tehtäviä, joissa tiimin tuki on fyysisesti enemmän läsnä (esimerkiksi muistipoliklinikan, pitkäaikaishoidon ja päivätoiminnan henkilökunta). Järjestöpuolen toimijat keskittyvät muun muassa muistitietouden lisäämiseen ja kouluttamiseen (Suomen muistiasiantuntijat ry ja Muistiliitto), ja Muistiliiton paikallisyhdistykset järjestävät edellä mainittujen ohella myös monipuolisesti sosiaalista toimintaa muistiperheille. Työ on vastuullista, ja esimerkiksi muistisairaan ja läheisten puolen pitäminen on vahvasti työssä läsnä. Moniammatillinen yhteistyö korostuu muistisairaan hoidossa joka toimintaympäristössä. Moniammatillisen tiimin tuki auttaa haasteelliseksi koetuissa tilanteissa ja lisää myös yksittäisen työntekijän osaamista. Koulutuksen tärkeys Toisinaan kuulee sanottavan, että ei kannata erikoistua muistityöhön, koska kuka vain sosiaali- ja terveysalaa opiskellut voi työskennellä muistisairaiden parissa. Asia ei ole näin. Työssä vaaditaan vankkaa muistiasiantuntijuutta, gerontologista ymmärrystä, hyviä vuorovaikutustaitoja, kekseliäisyyttä ja luovuuden käyttöä. Kun työntekijällä on nämä ominaisuudet, sekä asiakkaat että työntekijät voivat paremmin. Tutkimukset osoittavat, että koulutus lisää merkittävästi vanhusten ja muistisairaiden parissa työskentelevien työhyvinvointia (Travers & Beattie &Martin-Khan & Fielding 2013: 5–7; Chenoweth & Merlyn & Jeon & Tait & Duffield 2013:1; Holmfriduri & Tomasson & Gudbjorg 2002: 43). Traversin ym. (2013) tutkimuksessa ilmeni myös, että muistikoulutus lisää ammattilaisten itseluottamusta ja positiivisia mielikuvia muistisairaiden parissa tehtävästä työstä (Travers ym. 2013: 5-7). Muistityön koulutuksen tulisikin sisältyä jokaiseen sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmaan, koska muistisairaita asioi sosiaali- ja terveyspalveluiden eri toimintayksiköissä. Muistisairas opettajana Työ on jatkuvaa uuden oppimista ja itsensä kehittämistä. Muistisairausdiagnoosi ei tarkoita sitä, että kaikki asiat pyyhkiytyvät mielestä kerralla. Muistisairautta sairastavilla on elämäkokemusta, vahvuuksia ja erityisosaamisalueita, ja jos työntekijän asenne on oikea, hän oppii muistisairailta itsekin uusia asioita. Työ muistisairautta sairastavien parissa haastaa työntekijää miettimään, miten omaa käytöstä tai työyhteisön toimintatapoja voi muuttaa niin, että jokin ongelmalliseksi koettu tilanne ratkeaa. Ratkaisukeinojen löytyminen haasteellisiksi koettuihin tilanteisiin on palkitsevaa. Suorat sanat Kun työntekijän asenne on muistisairasta kunnioittavaa, positiivisen palautteen ja kiitoksen saa usein niin muistisairaalta kuin hänen läheisiltään joko sanallisesti tai muistisairaan käytöstä havainnoiden. Muistisairaiden käytös on aitoa, ja palaute voi tulla hyvinkin suorin sanoin. Ei jää arvailujen varaan, onnistuiko vai epäonnistuiko jossain. Suoran palauteen ansioista toimintatapoja voi kehittää. Myös työntekijän aitous auttaa muistisairaan kohtaamisessa. Muistisairaat aistivat herkästi tunteet ja esimerkiksi sen, jos kohtaamistilanteissa on liikaa yrittämistä. Muistisairaiden parissa voi olla ihan omana itsenään. Huumori on myös työssä vahvasti läsnä, ja asiakkaan kanssa yhdessä koettu ilo antaa voimaa työpäivään. Työ on vastuullista, mutta ei yleensä vakavaa. Kirjoittaja Maiju Jämsä, geronomi (AMK), muistineuvoja, vanhustyö YAMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Chenoweth, Lynn & Merlyn, Teri & Jeon, Yun-hee & Tait, Riona & Duffield, Christine. 2013. Attracting and retaining qualified nurses in aged and dementia care: outcomes from an Australian study. Journal of nursing management. 22(2). Holmfridur, K. Gunnarsdottir & Tomasson, Kristinn & Gudbjorg, Linda Rafnsdottir 2002. Well-being and self-assessed health among different groups of female personnel in geriatric care. Article in Work. 22(2004). 41–47. Jyrkämä, Jyrki 2008. Vanheneva yksilö, toimijuus ja toimintatilanteet. Teoksessa Heikkinen, Eino & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 273. Jämsä, Maiju 2019a. Muistisairaan peseytyminen, ihon ja hampaiden hoito. Teoksessa Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaan hoito. Helsinki: Duodecim. 185–189. Jämsä, Maiju 2019b. Toimintakyvyn muutosten huomioon ottaminen muistisairaan päivittäisissä toimissa. Teoksessa Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaan hoito. Helsinki: Duodecim. 162–165. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia. 33(3). 105–120. Viitattu 7.12.2022. Travers, Catherine M. & Beattie, Elizabeth & Martin-Khan, Melinda & Fielding, Elaine 2013. A survey of the Queensland healthcare workforce: attitudes towards dementia care and training. Research article. BMC Geriatrics. 13(101). Viitattu 7.12.2022.  

Lue lisää

Vain taivas on rajana
1.3.2023
Joonas Päivärinta

Hyvin tuettu omaishoito viivästyttää hoidettavan siirtymistä laitoshoitoon, josta tulee säästöjä veronmaksajille (Jeon ym. 2019: 1924.) Omaishoidolla säästetään veronmaksajien rahaa, joten siihen on aiheellista laittaa rahaa ja aikaa. Mitä omaishoitaja tarvitsee? Paras tunne kotihoidossani työskennellessäni on, kun teen yhdessä työtä. Kenen kanssa omaishoitaja tekee työtä? Omaishoitaja saa palveluita Helsingin omaishoidon palvelukeskukselta, kotihoidolta ja Kelalta. Australiassa on tutkittu I-HARP-ohjelmaa (Interdisciplinary Home-based Reablement Program). Ohjelmaa käytetään ikääntyneiden tukemisessa kotona. Mallissa on mukana hoidon alussa ammattilaisista koostuva tiimi, joka palauttaa asiakkaan toimintakykyä. (Jeon ym. 2019: 1916.) Ohjelmassa tehdään tavoitteet yhdessä hoidettavan kanssa, mutta tutkimuksessa tuli ilmi, että omaishoitajien olisi hyvä olla mukana luomassa tavoitteita. Mallissa tuli säästöjä yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä, koska saatiin laitoshoitoa viivästytettyä. Omaishoitajat kuormittuivat enemmän tutkimuksen aikana, mihin tulisi kiinnittää huomiota (Jeon ym. 2019: 1923). Ensimmäiseksi olisi tärkeintä saada mukaan omaishoitajien hoidettavat. Jos panostetaan ikääntyneen palauttavaan kuntoutukseen, keskitetään voimavaroja omaishoitajan kanssa mahdollisimman varhain hetkeen, jolloin tullaan sairaalasta tai huomataan muutoksia muistissa. Työkalulaatikko On tärkeää, että saadaan ja annetaan mahdollisuuksia omaishoitajille. Itse en haluaisi, että omaiseni hoitaisivat intiimihygieniaani, en edes vaimoni. Voisiko siihen saada apua kotihoidolta? Voisiko kotihoidon resurssit antaa omaishoitajan käyttöön? Kotihoidolla on tarjottavana erilaisia palveluita, esim. lääkäri, haavahoitaja, farmaseutti, sairaanhoitaja, ammattihenkilö, fysioterapeutti, liikkuva laboratorio, omahoitotarvike jakelu, ruokapalvelut, siivoussetelit, rokotukset yms. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan tulisi olla laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Omahoitajilla on myös oltava mahdollisuus laadukkaaseen vapaaseen., työterveyshuoltoon ja virkistystoimintaan. Työhyvinvointi alkaa hyvistä työeduista ja arjen mukavuudesta. Vapaan oltava laadukasta ja joustavaa, ettei tarvitse olla huolissaan, luottamus syntyy jatkuvuudesta, tuttu hoitaja tuntee kuviot. Yhdessä Autio ja Rissanen ovat tutkineet puolisohoitajan henkilökohtaista kasvua. Kasvunkokemus on voimavara, joka auttaa omaishoitajaa selviytymään haastavista elämäntilanteista. Näitä kokemuksia on hyödyllistä käydä puolisohoitajan kanssa läpi, sekä huomioida voimavara palveluissa. Van Aerschot ja kumppaneiden tutkimus tunnisti henkisen tuen tarpeen tutkimuksessaan (Autio & Rissanen 2020:233; Van Aerschot ym. 2021:277–278.) Näissä kahdessa tutkimuksessa koetaan omaishoitajuus positiivisena asiana, johon tulisi mielestäni antaa mahdollisuus palveluiden tukemisen kautta. Parhaimmillaan yhdessä tekemällä voidaan saada hyvä lopputulos omaishoitajan näkökulmasta, että ei jäisi omaishoitaja yksin. Kokemukseni mukaan hoitajan pitää olla itse hyvässä balanssissa, että voi hoitaa muita. Pallo on meillä Olen palanut loppuun hoitajana monta kertaa. Olen joka kerta kasvanut ihmisenä ja hoitajana. Ammattilaisten apu ja kollegat ovat olleet tukena, sekä antaneet näkökulmaa hoitamiseen ja elämiseen. Toivoisin samaa omahoitajille vertaistuen ja ammattimaisen henkisen tuen saamiseen tarvittaessa. Hoitajana voi syntyä kontrolli hoidettavaa kohtaan, josta irti päästäminen voi olla vapauttava kokemus hoitajalle. Työssäni jokaista tarvitaan ja kaikilla teoilla on merkitystä. Omahoitajalla on voitava olla mahdollisuus kieltäytyä hoitamasta ja hoidettavalla tulee olla oikeus kieltäytyä hoidosta. Kirjoittaja Joonas Päivärinta opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa vanhustyön ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa ja työskentelee Helsingin kotihoidossa sairaanhoitajana. Lähteet Autio, Tiina & Rissanen, Sari 2020. Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu, Gerontologia, 34(3), ss. 222–236. Viitattu 20.10.2022. Jeon, Yun-Hee & Krein, Luisa & Simpson, Judy & Szanton, Sarah & Clemson, Lindy & Naismith, Sharon & Low, Lee-Fey & Mowszowski, Loren & Gonski, Peter & Norman, Richard & Gitlin, Laura & Brodaty, Henry 2019. Feasibility and potential effects of interdisciplinary home-based reablement program (I-HARP) for people with cognitive and functional decline: A pilot trial. Aging & Mental Health, 24(11), 1916–1925. Viitattu 20.10.2022. Van Aerschot, Lina & Eskola, Päivi & Aaltonen, Mari 2021. Muistisairaiden ja puoliso-omaishoitajien kokemuksia tuen riittämättömyydestä, Gerontologia, 35(3), ss. 264–282. Viitattu 20.10.2022.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset