Luovuus Helsingin Seniorisäätiön asukkaiden arjessa – asukkaiden näkemyksiä
Luovilla menetelmillä pyritään syrjäytymisen ehkäisemisen lisäksi lisäämään hoivakotien asukkaiden hyvinvointia, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta sekä ylläpitämään tulevaisuuden uskoa. Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hankkeessa (5/2021–3/2023) kartoitettiin kyselylomakkeen avulla Helsingin Seniorisäätiön asukkaiden näkemyksiä, toiveita ja tarpeita luovasta toiminnasta sekä mitä luovuus heille tarkoittaa ja merkitsee. Hankkeen työpajoissa käytetyt luovat menetelmät olivat musiikki, kuvataide, draama ja digitaalinen verkko-ohjaus. Yli puolet asukkaista kokee luovuuden arjessaan tärkeäksi Ikääntyneille hoivakotien asukkaille luovuus on tärkeä vuorovaikutuksen ja itsensä ilmaisun keino. Esimerkiksi erilaisissa luovan toiminnan työpajoissa asukkaille annetaan mahdollisuus kokea yhteisöllisyyttä, tulla kuulluksi ja nähdyksi taiteen ja luovuuden kautta vuorovaikutuksessa sekä keskustella yhdessä niin muiden asukkaiden kuin hoitajienkin kanssa. Luovuuden tiedetään voimaannuttavan sekä tuovan myönteisiä onnistumisen tunteita, kun asukas saa itse tehdä ja osallistua tekemiseen. (Humala & Ruohonen 2023.) Luovuutta ja taidetta voidaan käyttää myös lisäämään ja vahvistamaan asukkaiden osallisuuden kokemuksia (Huhtinen-Hildén & Isola 2018). Luovuudesta hoivakodin arjessa on tehty tutkimuksia, mutta lähtökohtaisesti tutkimukset kohdistuvat hoivakodin työntekijöiden kokemuksiin sekä työntekijöiden kokemuksista muodostettuihin erilaisiin toimintatapoihin ja toimintamalleihin. Kuitenkin myös työntekijät ovat tuoneet esiin, että olisi tärkeä kerätä tietoa asukkailta siitä, millaisia toiveita arjen tapahtumista, esiintyjistä ja toiminnallisuudesta heillä on. (Huhtinen-Hilden ym. 2016.) Ennen Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hankkeen päättymistä halusimme kartoittaa, mitä luovuus merkitsee Helsingin Seniorisäätiön asukkaille sekä mikä heille on luovuutta omassa ja hoivakodin arjessa. Hankkeen loppupuolella helmikuussa 2023 Seniorisäätiön hoivakotien asukkailta kysyttiin, millainen merkitys luovuudella on heille omassa elämässään ja hoivakodin arjessa. Haastattelun kysymykset oli laadittu valmiiksi hanketyöntekijöiden toimesta ja hoivakodin työntekijät toteuttivat haastattelun. Saimme kyselyyn vastauksia 14 hoivakodin asukkaalta. Vastausten mukaan suurin osa eli 57 % hoivakotien asukkaista kokee luovuuden arjessaan melko tärkeäksi ja 7 % tärkeäksi. Melko vähän tärkeäksi luovuuden koki 29 % vastaajista ja vain 7 %:lle asukkaista luovuus ei ole lainkaan tärkeää. Vastaajista puolet (50 %) toivoi luovaa toimintaan omaan ja hoivakodin arkeen useamman kerran viikossa ja 21 % asukkaista kerran viikossa. Päivittäin jotakin luovaa oman arkensa piristykseksi toivoi yksi vastaaja (7 %). Selkeästi vähemmistö vastaajista (21 %) toivoi luovaa toimintaa ainoastaan 2–3 kertaa kuukaudessa tai harvemmin. Vastauksista tulee selkeästi esiin, että luovuudella on suuri merkitys Helsingin Seniorisäätiön asukkaille. Luovuus on muutakin kuin musiikkia, kuvataidetta ja draamaa Luovuus voidaan ymmärtää perinteisten luovien menetelmien, kuten musiikki, kuvataide ja draama, sekä korkeakulttuurin lisäksi myös kaikille kuuluvina ominaisuuksina, asenteina, itsensä toteuttamisena, merkityksellisinä kokemuksina ja luovan toiminnan mahdollisuuksina arjessa, arkisina asioina. Luova arki on usein pieniä hetkiä liittyen esimerkiksi ruuan laittoon tai puutarhanhoitoon – hetkiä, jotka tuovat hyvää mieltä asukkaiden arkeen. (Huhtinen-Hilden ym. 2016.) Myös kyselyn tulokset osoittivat, että perinteisten luovien menetelmien ohella luovuus ymmärretään ja koetaan eri lailla. Useat vastaajat tunnistivat musiikin, sosiaalisuuden, liikunnan, erilaisten ohjattujen ryhmien ja kerhojen sekä muun muassa eläinten ja päiväkodin lasten vierailujen tuovan luovuutta omaan arkeen. Lisäksi erilaiset kulttuuritapahtumat, käsityöt, visailut ja pelit sekä puutarhan ja kukkien hoito nähtiin mielekkäinä ja itselle tärkeinä luovuuden lähteinä. Kysyttäessä, millaista luovaa toimintaa asukkaat toivoisivat enemmän, saivat musiikkiin, sosiaalisuuteen sekä ohjattuihin ryhmiin liittyvät tapahtumat eniten kannatusta. Eläinten ja päiväkotilasten vierailuja toivottiin nykyistä enemmän, samoin yhteislaulua ja tanssia. Saaduissa vastauksessa tuli esiin, että ylipäätään yhdessä puuhastelu ja asukkaiden yhteinen arki nähdään tärkeänä luovuuden tuojana. Tämä on tärkeä näkökulma ja asukkaiden yhdessä vietettyjä hetkiä tulisikin tukea ja mahdollistaa hoivakodin arjessa. Vastausten perusteella pohdimme, että asukkaiden elämän historialla on varmasti merkitystä siinä, miten luovuus koetaan ja ymmärretään. Mikäli asukkaan elämään on aina kuulunut jotakin luovaa toimintaa, tulisi tämä huomioida asukkaan muuttaessa hoivakotiin. Tutkimusten mukaan hoivakodin työntekijät ovatkin tuoneet esiin, että asukkaiden elämänhistorian tunteminen ja eletyn elämän näkeminen merkityksellisenä on tärkeää luovan arjen näkökulmasta. Kun nämä asiat nähdään tärkeinä ja tunnistetaan mm. kirjaamalla tieto asukkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan, on asukkaiden toiveita ja tarpeita vastaavan luovan toiminnan toteuttaminen osana asiakaslähtöistä hoitotyötä työntekijöille helpompaa. (Huhtinen-Hilden ym. 2016.) Jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus osallistua luovaan toimintaan omalla tavallaan Sosiaalisuuden ja yhteisen tekemisen merkitys osana luovuutta tuli esille kysyttäessä asukkailta, millainen luovuus on heille tärkeää omassa ja hoivakodin arjessa. Sosiaalisuuden merkitys korostui myös vastauksissa kysymykseen: ”Mikä on itsellesi mieluisin tapa osallistua luovaan toimintaan?” Selkeästi suosituimmaksi tavaksi nousi yhdessä tekeminen ja osallistuminen esimerkiksi pienryhmässä. Luovat, yhteisölliset ja toiminnalliset hetket antavat mahdollisuuksia uusille olemisen tavoille, yhteisöllisyydelle ja osallisuuden kokemuksille. Tiedetään, että luova toiminta ryhmässä mahdollistaa vuorovaikutuksessa ajatusten, tunteiden ja merkityksellisten kokemusten jakamisen turvallisella tavalla. Taiteen ja luovan ilmaisun kautta hoivakodin asukkaalla on mahdollisuus tulla kuulluksi, näkyväksi ja kohdatuksi, yhdessä tekemällä ja jakamalla kokemuksia eleiden, ilmeiden ja sanojen kautta. (Huhtinen-Hildén & Isola 2018.) Ryhmätyöskentelyn lisäksi kolme vastaajaa kannatti parityöskentelyä hoitajan kanssa. Hoitajia tulisikin tukea enemmän asukkaiden kanssa kahden kesken vietettyyn aikaan, sillä Huhtinen-Hildén ja kumppaneiden (2016) tekemän tutkimuksen mukaan läsnäolo asukkaan kanssa ja kahden kesken vietetty aika luo tunteen aidosta kohtaamisesta ja tuo asukkaalle hyvää mieltä. Usein nämä hetket ovat asukkaille myös merkityksellisempiä, kuin varsinaiseen järjestettyyn toimintahetkeen osallistuminen. (Huhtinen-Hildén ym. 2016.) Kaksi vastaajaa toivoi voivansa osallistua itsenäisesti työskentelemällä ja yksi vastaaja toi esiin, että mielekkäin tapa olisi parityöskentely oman läheisen kanssa. Koska vastausvaihtoehdot ”Seuraamalla muun ryhmän työskentelyä” ja ”Seuraamalla ulkopuolista esiintyjää tai luovan toiminnan toteuttajaa” saivat myös selkeästi monien vastaajien kannatusta, on tärkeää muistaa, että toiminnan tai esiintyjän seuraaminenkin on osallistumista. Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke osoitti, että monialaista työskentelyä tarvitaan mahdollistamaan vuorovaikutuksellisia hetkiä, mihin asukkaalla on mahdollisuus liittyä ja saada kokemuksia niin turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunteesta. Kuitenkin Helsingin Seniorisäätiön asukkaille tehdyn kyselyn mukaan luovuus on muutakin kuin hoivakodin viikkotoiminnasta poikkeavia toimintahetkiä ja ulkopuolisten esiintyjien vierailuja – parhaimmillaan luovuus toteutuu hoivakodin arjessa kohtaamisen ja yhdessä olon hetkissä. Kirjoittajat: Anu-Riikka Eerola Vanhustyön lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektipäällikkö, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Laura Juvonen Musiikin tutkinnon opettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Projektityöntekijä, ELOSSA! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke Lähteet: Huhtinen-Hilden, L., Ala-Nikkola, E., Puustelli-Pitkänen, A. & Strandman, P. 2016. Tutkimusraportti. Kohti luovaa arkea. Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Huhtinen-Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.). (2018). Odottamattomia aarteita. Ilmaisua, leikillisyyttä ja luovaa toimintaa ryhmässä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Humala, I. & Ruohonen, A. 2023. Asiantuntija-artikkeli: Luova toiminta voimaannuttaa sekä hoivakotien asukkaita että työntekijöitä. Kuntalehti.
Ikääntyneen muutto omasta kodista hoivakotiin, miten omaiset sen kokevat?
Muutto omasta kodista hoivakotiin on yksi ikääntyneen suurimmista luopumisista. Muutto on suuri muutos myös omaisille, jotka jäävät usein vähälle huomiolle. Ikääntyneen hyvää siirtymistä hoivakotiin voidaan edistää ja siirtymisen prosessia voidaan parantaa omaisten tukemisen näkökulmasta. Hyvin hoidettu muuttoprosessi varmistaa, että asukas pääsee kotiutumaan hoivakotiin nopeasti. Muuttoprosessiin tarpeeksi panostamalla hyötyy siitä sekä asukas, omainen että hoivakodin henkilökunta. Hoivakotiin siirtyminen Tutkimuksellisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata omaisten kokemuksia ikääntyneen läheisensä hoivakotiin siirtymisestä. Tutkimus toteutettiin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella teemahaastattelemalla yhdeksää omaista, joiden ikääntynyt läheinen on vuoden aikana muuttanut kotoa hoivakotiin. Tutkimustulosten ja aiemman kirjallisuuden perusteella opinnäytetyössä annetaan suositukset asioista, jotka täytyy ottaa huomioon hoivakotiin siirryttäessä. Hoivakotiin siirrytään nykyään varsin huonokuntoisena useimmiten monien erilaisten välivaiheiden kautta. Paikkaa on saatettu odottaa kauan ja hoivakotiin pääsy on useimmiten lopulta helpotus kaikille osapuolille. Kun muutto tapahtuu, ikääntyneellä itsellään ja hänen omaisellaan ei aina ole voimavaroja osallistua siihen kovinkaan aktiivisesti. Hoitohenkilökunnalla on muuttohetkellä tärkeä rooli. Hoivakotiin muuttaminen tulee suunnitella aina asukkaaksi tulevan lähtökohdista siten, että hoitohenkilökunta perehtyy asukkaaseen ja hänen elämänhistoriaansa (Pikkarainen 2019). Ikääntyneen elämäntarinan kartoittaminen on tärkeä osa kotiutumisvaihetta. Tieto ikääntyneen aiemman elämän vaiheista tuo arvokkuutta. Jokainen hoivakodin asukas on ollut yhteiskunnan jäsen, joka on hoitanut työnsä, omat ja perheensä asiat. Hänellä on ollut elämässään iloja ja suruja, harrastuksia ja ystävyyssuhteita. Kaikesta tästä olisi hyvä olla tietoa hoivakodissa (Tirkkonen, 2021). Onnistunutta siirtymävaihetta tukevat tekijät Niin asukkaalle kuin hänen omaiselleen on tärkeää tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Asukkaan hoitamisessa tulee huomioida myös hänen omaisensa. Lehto-Niskala (2021) toteaa väitöskirjassaan, että ei ole yhdentekevää, miten omaisia kohdataan, koska he toimivat ikään kuin hoidon tarkkailijoina. He seuraavat oman läheisensä lisäksi koko hoivakodin toimintaa ja asukkaiden kohtaamista. Omaisten kohtaamista ei välttämättä koeta merkittävänä hoitohenkilökunnan osalta ja heidät saatetaan sulkea ulos ikääntyneen hoitoon liittyvästä päätöksenteosta, jolloin tiedonkulun puutteet voivat turhauttaa. Tutkimuksessamme tuli esiin tiedonkulun haasteet, omaisten kohtaamisen tärkeys sekä hoivakotiin kotiutumisen edistäminen. Tutkimustulokset osoittivat, että omaiset toivoivat parempaa tiedonkulkua uudessa tilanteessa. Ennakointia ja väliaikatietoja hakemusprosessista kaivattiin. Kaikki omaiset olivat kuormittuneita sekä fyysisesti että psyykkisesti ennen muuttoa ja ikääntyneen kotona pärjääminen aiheutti huolta ja vaaratilanteita. Muutto hoivakotiin koettiin helpotuksena. Kohtaaminen hoitohenkilökunnan kanssa oli tärkeää ja heiltä toivottiin tietoa käytännön asioista. Kotiutumista edesauttoi viihtyisä ympäristö, josta tärkeimmäksi koettiin oma huone ja tavarat. Vuorovaikutus hoitohenkilökunnan kanssa oli hyvää ja riittävää omaisen näkökulmasta. Puutteelliseksi jäi ikääntyneen elämänhistoriaan tutustuminen, johon omaiset toivoivat parannusta elämäntarinalomakkeen käyttöön ottamisella. Tutkimusaineistosta muodostui tiedonkulku, kohtaaminen ja kotiutuminen tärkeimmiksi omaisten kokemiksi asioiksi. On tärkeää kuunnella omaisten huolia läheistensä hyvinvointiin liittyen, kohdata heidät ja hoivakotiin muuttava ikääntynyt kiireettömästi yksilöinä sekä tukea hoivakotiin kotiutumista. Tulosten perusteella omaisten kanssa on myös tärkeää antaa tietoa käytännöistä sekä selkeyttää esimerkiksi kuntoutumista edistävän hoitotyön periaatteiden mukaisesti, miksi kaikkea arjessa ei tehdä ikääntyneen asukkaan puolesta. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi kooste hoivakotiin siirtymisen yhteydessä huomioitavista seikoista, jossa tutkimustulosten hyödynnettävyys konkretisoituu. Kooste perustuu tutkimuksemme tuloksiin täydennettynä lähdekirjallisuuden tiedoilla. Sitä voi käyttää hoivakodeissa hoitotyön laadun parantamiseksi sekä käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Tavoitteena on edistää ikääntyneiden sopeutumista uuteen asuinpaikkaan muuttaessa sekä omaisten kokemusta kuulluksi tulemisesta. Alla olevaa koostetta voi hyödyntää aina muuton tullessa ajankohtaiseksi ja esimerkiksi uuden työntekijän perehdyttämisessä. Kirjoitus pohjautuu Sosiaali- ja terveysalan YAMK-opintojen opinnäytetyöhön Omaisten kokemuksia ikääntyneen siirtymisestä hoivakotiin. Kirjoittajat Ahola Anu, sairaanhoitaja (YAMK), Ikääntymisen asiantuntija. Valmistunut SeAMK (YAMK)- tutkinnosta toukokuussa 2023. Nukala Tiina, sairaanhoitaja (YAMK), Ikääntymisen asiantuntija. Valmistunut SeAMK (YAMK) - tutkinnosta toukokuussa 2023 Lähteet Lehto-Niskala, Vilhelmiina. (2021). Toimintakyky hoivapolitiikan ja hoidon arjen risteyksessä. Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden, heidän perheenjäsentensä sekä hoitajien käsityksiä toimintakyvystä ja kuntoutuksesta. (Tampereen yliopiston väitöskirjat 450) Väitöskirja Tampereen yliopisto. PunaMusta. Pikkarainen A. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa J. Kulmala (toim). (2019) Hyvä vanhuus. PS-kustannus. Tirkkonen, S. 2021. Muistisairaan läheisenä. Basam Books Oy.
Ikäystävällinen elinympäristö tukee kotona asumista
Elämä jatkuu, vaikka toimintakyky muuttuu. Ihminen tulisi nähdä muutenkin kuin toimintakykynsä kautta. Suomi ikääntyy ja toimivat ympäristöt koskevat meitä kaikkia. Ympäristö, joka mahdollistaa omatoimisen ikääntymisen, on hyvä ympäristö ihan kaiken ikäisille. Ihmisen toimintamahdollisuuksia ei pidä rajoittaa sen perusteella, minkä ikäinen ihminen on, vaan eri-ikäisiä tulisi kannustaa toimimaan yhdessä. On kaikkien etu, että ikäihmiset osallistuvat aktiivisesti kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Ikääntyneiden palveluita tulisi tarkastella kokonaisuutena. Ikääntyneet säilyvät pidempään toimintakykyisinä ja omatoimisina, kun edellytykset aktiiviseen toimijuuteen luodaan jo varhaisessa vaiheessa. Iäkkäälle hyvä ympäristö on toimiva myös muille. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015: 5–7.) Yksin asuvien yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy kaikista nopeimmin. Terveys ja elämänlaatu ovat yksinasuvilla usein huonompia kuin perheellisillä. Lähiympäristössä liikkuminen ja ympäristön mahdollistamat sosiaaliset kontaktit ovat terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeitä. Iäkkäiden hyvinvointia voidaan lisätä muokkaamalla asuinympäristöä esteettömäksi sekä lisäämällä mahdollisuuksia muiden ihmisten tapaamiseen. (Jolanki ym. 2017: 9.) Sektorirajat ylittävä yhteistyö – vastaus ikääntyneiden tarpeisiin Suomessa vanhuspolitiikka korostaa ikääntyneen kotona asumista silloinkin, kun toimintakyvyssä on jo haasteita (Laatusuositus 2020:12). Asuinympäristöllä on suuri vaikutus siihen, miten hyvin se mahdollistaa iäkkään hyvän elämän kotona. Kotona asuminen itsessään ei saisi olla ainoa lähtökohta, vaan tärkeää olisi myös huomioida, että kotona asuessa myös elämänlaatu säilyy hyvänä. Toimintakyvyn heikkenemisen ennalta ehkäisy nähdään yhteiskunnassa erittäin tärkeänä, mutta siihen tarvittaisiin enemmän panostamista eri toimijoilta. Oman kokemuksemme mukaan ennaltaehkäisevää palvelua tarvittaisiin lisää myös julkiselle sektorille. Julkisten palveluiden piiriin päästäkseen yleensä iäkkäällä on monesti jo merkittäviä haasteita toimintakyvyssä. Tukipalveluita, etenkin niitä, jotka eivät ole lakisääteisiä on karsittu resurssien puutteiden sekä koronan vuoksi. Järjestöt ja yksityiset palveluntuottajat tarjoavat paljon erilaista ennaltaehkäisevää tukea, mutta myös muita toimijoita ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvittaisiin. Yritykset voisivat myös lähteä mukaan kehittämään toimintaansa ikäystävälliseen suuntaan. Ikääntyvät ovat suuri joukko palveluiden käyttäjiä, johon yritystenkin kannattaa satsata, eikä se kuitenkaan karsi muita palveluiden käyttäjiä pois. Ikäystävällisyys voidaan huomioida esimerkiksi suurimmissa kaupoissa tuotteiden sijoittelulla. Kaupan sisällä voisi olla lähelle kassoja sijoitettuna osasto, josta löytyy tavallisimmat peruselintarvikkeet, jolloin kaupassa käynti ei edellytä pitkää kävelymatkaa. Käytäville olisi hyvä sijoitella penkkejä, jotta ostosten lomassa voi pysähtyä lepäämään. Henkilökohtaisen palvelun lisääminen taas helpottaisi ikääntyneiden asiointia esimerkiksi pankissa. Yritykset voisivat myös aktiivisesti pyrkiä yhteistyöhön esimerkiksi ikääntyneille palveluja tarjoavien järjestöjen kanssa, ja siten mahdollistaa esimerkiksi kaupassa käynnin yhteydessä sosiaalista tai palveluohjauksellista toimintaa. Esteetön elinympäristö kotona asumisen mahdollistajana Ikääntyneiden kotona asumisen tukeminen on tärkeää niin ikääntyvän väestön kuin yhteiskunnankin kannalta. Asuinympäristöjen kehittäminen ikäystävällisiksi on tärkeää, koska se mahdollistaa ikääntyneiden liikkumisen sekä palveluiden saamisen ja siten tukee hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Ikääntyvien asuinympäristön ja asumisen kehittämisessä tarvitaan monia toimijoita, mutta ennen kaikkea asenteiden muutosta. (Ympäristöministeriö 2020.) Esteetön elinympäristö, lähipalvelut ja helppokäyttöinen julkinen liikenne mahdollistavat omatoimisen vanhuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen. Toimintakyvyn heikkenemistä ehkäiseviä keskeisiä tekijöitä ovat terveellinen ruokavalio, liikunta ja sosiaalinen aktiivisuus. Esteetön elinympäristö on tehokas keino terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisemisessä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015: 7–11.) Ikääntyneen toimintakyvyn heikennettyä kotiin on tarjolla erilaisia palveluita. Ikääntynyt voi selvitä hyvin kotonaan palveluiden turvin, mutta yksinäisyydestä kärsii merkittävä osa suomalaisista ikäihmisistä. Tehdäänkö omasta kodista ikääntyneelle vankila, josta ei ole poispääsyä? Mielestämme julkisen sektorin tulisi tarjota jo ennen toimintakyvyn laskua palveluita, jotka suuntautuvat kotoa ulos, jolloin mahdollistuisivat liikunta ja sosiaaliset suhteet. Esteettömän ympäristön ja toimivien palveluiden tuella voisi pitää yllä toimintakykyä ja ennen kaikkea hyvää elämänlaatua. Esteettömyys tulisi huomioida kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, koska silloin emme sulje pois isoa osaa yhteiskuntamme jäsenistä. Kirjoittajat Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomiopiskelijat Mari Niskakoski, Ursula Kvist ja Heidi Laine Lähteet Jolanki, Outi & Leinonen, Emilia & Rajaniemi, Jere & Rappe, Eija & Räsänen, Tiina & Teittinen, Outi & Topo, Päivi 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja julkaisusarja 47/2017. Viitattu 18.2.2023. Laatusuositus 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.3.2023. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Yksitoista teesiä ikääntymisestä. Kokeneet ja viisaat -asiantuntijaryhmän muistio 26.8.2015. Viitattu 26.2.2023. Ympäristöministeriö 2020. Ikääntyneiden asumisen toimenpideohjelma vuosille 2020-2022. Viitattu 18.2.2023.