Laatua ja vaikuttavuutta ympärivuorokautisen palveluasumisen ympäristössä

Suomussalmella viitostien kupeessa olevalla pellolla on yli kolmekymmentä vuotta seissyt Hiljainen Kansa – lähes tuhat hahmoa, jokainen erilainen, jokainen ainutlaatuinen. Kansa seisoo paikallaan, hiljaa ja läsnä, kuin odottaen että joku kuulisi heitä. Teoksen merkitystä on arvuuteltu – kuvaako teos syrjäytyneitä, mykkiä kainuulaisia vai unohdettuja? – mutta taiteilija jättää tulkinnan katsojalle. Itselleni kevätpäivänä Hiljaisen kansan kohdatessani mieleeni nousi kysymys: onko meidän hoivaympäristössämme oma hiljainen kansamme? Moni muistisairas elää arkeaan juuri näin, läsnä, mutta usein ilman omaa ääntä. Heidän tarinansa, toiveensa ja kokemuksensa voivat jäädä hoivan ja kiireen taakse. Kommunikoinnin vaikeutuessa ihmisyys ei kuitenkaan katoa, ja tarve tulla nähdyksi sekä kuulluksi säilyy. Virkolan mukaan Tom Kitwoodin uraauurtava työ tarjoaa teoreettisen perustan yksilölähtöisen hoidon toteuttamiselle muistisairaille. Kitwood kiinnitti huomiota hoivaympäristön vaikutukseen muistisairaan hyvinvoinnille, sen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Yksilölähtöisen hoidon lisäksi hän esitteli käsitteet persoonuus sekä vahingollinen sosiaalipsykologia. (Virkola 2014: 34.) Persoonuus tarkoittaa muistisairautta sairastavien ihmisten minäkuvan tukemista kohtelemalla heitä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Persoonuuden fokus on siinä että muistisairas on ensisijaisesti ihminen. Sen tukeminen on yksilölähtöisen hoidon keskeinen tavoite. Hennellyn, Cooneyn, Houghtonin ja O’Shean (2018) mukaan Kitwood (1997) painottaa että muistisairaan kohtelun ihmisenä ilman persoonuutta vaikuttavan negatiivisesti sairauden vaikutukseen sekä sen etenemiseen. Hoitohenkilökunnan kannalta tärkeintä on nähdä jokainen ihminen yksilönä ja voimaannuttaa häntä tukemalla sitä, mitä hän pystyy tekemään (Hobson 2019: 3). Vahingollinen sosiaalipsykologia Vahingollinen sosiaalipsykologia viittaa hoivaympäristön haitalliseen, osin tarkoittamattomaan, toimintaan mikä asiakkaan minuuden lisäksi voi vahingoittaa fyysistä hyvinvointia (Virkola 2014: 34). Nämä persoonuutta murentavat toimintamallit johtuvat usein henkilökunnan osaamisen puutteesta, eivätkä niinkään pahantahtoisuudesta. Käytösmallit syntyvät koska muistisairaat ihmiset ovat näkymättömiä ja harvoin tunnustettuja yhteiskunnassa. Mitchellin ja Agnellin mukaan Kitwood (1997) myös esitti ensimmäisenä, että hoivahenkilökunnan tulee olla roolimalleja muistisairaan kohtaamisessa, jotta muut muistisairaan kohtaavat voivat omaksua yksilökeskeisiä käytäntöjä. (Ks. Mitchell & Agnelli 2015; 47–48.) Kitwood listasi 16 vahingollisen sosiaalipsykologian piirrettä. joista tässä on kahdeksan: voimattomaksi tekeminen – estetään henkilöä käyttämästä jäljellä olevia kykyjä tai tekemästä päätöksiä eristäminen – henkilön eristäminen fyysisesti tai emotionaalisesti esineellistäminen – henkilön kohtelu esineenä, toiminnan kohteena, ei osallistujana epääminen – juoman ja ruoan saamisen aikatauluttaminen, hoivan saamisen viivyttäminen, soittokellon poisto jatkuvan soittamisen takia, palveluiden epääminen rahan säästämiseksi häiritseminen – henkilön huoneeseen meno ilman kutsua, siellä toiminnan, kuten siivoamisen, aloittaminen lupaa kysymättä keskeyttäminen – henkilön toiminnan tai ajatusten keskeyttäminen kiirehtiminen – toimiminen arkitoimien aikana liian nopeasti, ettei henkilö pysty osallistumaan tai puhua niin nopeasti, ettei puhetta ehdi prosessoida pakottaminen – henkilön pakottaminen tekemään jotakin tai osallistumaan johonkin. (Hobson 2019: 6–8.) Itse ainakin tunnistan useamman tapahtuvan työpaikallani päivittäin. Voitko sinä katsoa rehellisesti peiliin ja sanoa, ettet tunnista mitään yllä listattuja piirteitä? Validaatio – kohtaamisen kieli Validaatiomenetelmä on sosiaaliterapeutti Naomi Feilin vuosina 1963–1980 kehittämä muistisairaiden kohtaamiseen tunnetasolla tarkoitettu arvostava ja ymmärtävä vuorovaikutusmenetelmä. Tarkoituksena on luoda luottamuksellinen suhde muistisairaaseen ja kohdata hänet yksilöllisenä merkityksekkäänä tasavertaisena. Validaatiomenetelmästä löytyy yhtymäkohtia niin Erik Erikssonin kehityspsykologian vaiheista, Abraham Maslowin tarpeiden hierarkiasta, Carl Rogersin humanistisesta ja Carl Jungin analyyttisestä psykologiasta kuin Wilder Penfieldin neurotieteellisestä tutkimuksesta. (Uusitalo & Varjonen 2025: 31–32, 71–72.) Uusitalon ja Varjosen mukaan Naomi Feil (1992) on todennut, että muistisairaille on merkityksellistä kaikki mitä he tekevät, sanovat tai käyttäytyvät. Kun muistisairauden edetessä sanat ja puhuminen vähenevät tai loppuvat kokonaan, tarvitaan vuorovaikutukseen toisia menetelmiä. Keskittyminen, intensiivinen läsnäolo, rytmin käyttö, musiikki ja koskettaminen ovat sanattomia menetelmiä, joilla yhteys ja ymmärrys muistisairaaseen saadaan aikaiseksi. Muistisairaalle tuttu ja merkityksellinen musiikki on tärkeä kehollisesti, sosiaalisesti ja emotionaalisesti toimiva vuorovaikutuskeino, jolla muistisairauden myöhäisessäkin vaiheessa saadaan yhteys yksilöön. (Uusitalo & Varjonen 2025: 29, 130–131, 133.) Hyvä esimerkki musiikin voimasta on Prima ballerina Marta Cinta Gonzálezista kuvattu video, jossa hän vuosikymmenten jälkeen alkaa tanssia Joutsenlammen musiikin tahtiin muistaen elegantit liikkeet ja eleet. Tutkimusten mukaan se osa aivoista, jossa musiikilliset muistot säilötään, säilyvät taudeilta muita osia paremmin. Musiikki linkittyy tunteisiin, jolloin tunteiden herättäminen muistisairaissa herättää heidät eloon. (Brut America 2020.) Jotta musiikin kautta tavoitetaan myös omaan maailmaansa kääntyneet muistisairaat, tulee heille tärkeästä musiikista olla tieto. Tätä varten Kanta-Hämeen Muistiyhdistys kehitti Oman elämäni sävelet – musiikki muistisairaan hyvinvoinnin tukena -hankkeessa Musiikkitahto-menetelmän, jossa oma musiikillinen historia tallennetaan myöhempää käyttöä varten (Musiikki ja muisti). Oletko sinä jo täyttänyt oman musiikkitestamenttisi tai ottanut menetelmän työssäsi käyttöön? Muistiystävällinen ympäristö – ihmisyys näkyväksi Virkolan mukaan Kitwood herätti huomaamaan psykososiaalisen arkiympäristön vaikutuksen muistisairaan kokemuksiin. Muistisairaan voimavarat nostettiin keskiöön menetysten ja vajaavaisuuksien sijaan. (Virkola 2014: 35.) Ympäristö on kriittinen tekijä muistisairaiden hyvinvoinnissa ja identiteetin tukemisessa. Muistiystävällinen ympäristö ei ole vain selkeitä opasteita ja kodikkaita värejä, vaan ihmisyyttä tukeva ympäristö. Turvallinen tila, jossa tuttu musiikki, esineet ja kohtaamiset kertovat, että “minä olen tässä” ja “minä olen edelleen minä”. Kun tila kutsuu osallistumaan ja muistot saavat tilaa, ihminen tulee näkyväksi omana itsenään. Tärkeänä osana muistiystävällisyyttä ja identiteetin tukemista on hoivahenkilökunta. Tänä päivänä muistiystävällisyyden lisääntymisen edistysaskeleet ovat vaarassa, henkilömitoituksen aiheuttama kiire voi johtaa muistiystävällisyyden unohtamiseen. Hoitaja voi huomaamatta toimia tehtäväkeskeisesti ja tehokkaasti, samalla heikentäen muistisairaan henkilön kykyjä. Hoitaja napittaa paidan tai kampaa hiukset, sen sijaan että muistisairaalle annettaisiin itse mahdollisuus tehdä tai osallistua arkitoimiin. Se voi tapahtua myös kielenkäytön kautta, kun arjessa henkilöt leimataan negatiivisesti dementikoiksi tai muistisairaudesta kärsiviksi. (Harrison Dening 2024.) Loput kahdeksan Kitwoodin listaamasta 16 vahingollisesta sosiaalipsykologian piirteestä ovat: infantilisointi – henkilön kohtelu lapsena leimaaminen – viittaaminen henkilöön sopimattomasti, kuten kahden hoidettava, haastava, syötettävä, harhaileva syyttäminen – henkilön syyttäminen asioista, kutsuminen laiskaksi tai huomionkipeäksi mitätöinti – henkilön todellisuuden tai tunteiden sivuuttaminen väheksyntä – henkilölle kerrotaan jatkuvasti mitä hän ei pysty tekemään, muistutellaan virheistä, aiheutetaan arvottomuuden tunnetta pilkkaaminen – henkilökunnan nauraminen tai leikinlasku henkilön kustannuksella stigmatisointi – henkilön kohteleminen yhteisön ulkopuolisena, kuten erillisten muistisairaiden yksiköiden avulla huomiotta jättäminen – ohipuhuminen, puheeseen vastaamattomuus petollisuus – valehtelu tai harhaanjohtaminen. (Hobson 2019: 5–9.) Tunnistatko sinä näitä tapahtuvan työpaikallasi? Muistisairaus ei tee kenestäkään näkymätöntä, mutta me voimme tehdä niin, jos emme kuule. Hoivayhteisöissä elää paljon hiljaisia tarinoita, elämäntyönsä tehneitä, rakkauden kokeneita, arjen sankareita, joiden ääni on hiljentynyt mutta ei kadonnut. Semi, Salmi ja Mykkänen (2016: 33) viittaavat Kitwoodiin (1997), jonka mukaan ympäristön vastuulla on pitää yllä muistisairaan identiteettiä tunnetta ja olemassaoloa. Kun ammattilainen pysähtyy kuuntelemaan, kun musiikki tai tuttu tuoksu avaa oven menneeseen, hiljaisuus alkaa puhua. Kohti inhimillistä vaikuttamista Vanhustyön kehittämisessä tarvitaan tekoja, mutta myös asennemuutosta. Päätöksenteossa tulisi tunnistaa, että muistiystävällisyys ei ole erillinen lisäpalvelu, vaan tapa rakentaa koko yhteiskuntaa. Kun suunnittelemme palveluita, hoivayksiköitä ja kaupunkiympäristöjä, meidän tulisi kysyä: tukevatko ne ihmisen minuutta ja osallisuutta vai tekevätkö ne hänestä passiivisen vastaanottajan? Validaatio, musiikkitestamentti ja identiteettiä tukeva ympäristö ovat pieniä sanoja, mutta niissä piilee suuri vaikuttamisen mahdollisuus. Ne kutsuvat meitä rakentamaan hoivaa, joka ei ainoastaan pidä hengissä, vaan pitää ihmisyyden elossa. Kun seuraavan kerran näet Hiljaisen kansan, pysähdy miettimään hoivaympäristömme muistisairaita. Näe heidät, jotka elävät muistisairauden kanssa – yksilöinä, joilla on tarina, tahto ja tunteet. He eivät ole hiljaisia, jos me pysähdymme kuuntelemaan. Muistiystävällinen arki alkaa siitä hetkestä, kun muistamme, että jokaisessa ihmisessä elää ääni, vaikka sanat olisivat jo kadonneet. Meidän tehtävänämme on kuulla ne. Kirjoittaja Katarina Sjöblom, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi (AMK), Ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opintojen avoimen AMK:n opiskelija. Lähteet Alzheimer’s Research Association 2020. Former Ballerina with Alzheimer's Performs 'Swan Lake' Dance. https://www.youtube.com/watch?v=IT_tW3EVDK8 Viitattu 3.12.2025. Brut America 2020. Ballerina with Alzheimer’s Gets Back Memory of Her Swan Lake Dance Routine. YouTube-video. https://www.youtube.com/watch?v=hvvXom7uqUI Viitattu 3.12.2025. Harrison Dening, Karen 2024. What would Tom Kitwood have thought? British Journal of Community Nursing 29 (6), 257–258. https://doi.org/10.12968/bjcn.2024.29.6.257 Viitattu 18.11.2025. Hennelly, Niamh & Cooney, Adeline & Houghton, Catherine & O’Shea, Eamon 2018. The experiences and perceptions of personhood for people living with dementia: A qualitative evidence synthesis protocol. HRB Open Research 1(18). https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7219284/ Viitattu 17.11.2025. Hobson, Pat 2025. Enabling People with Dementia: Understanding and Implementing Person-Centred Care. Neljäs painos. E-kirja. Cham: Springer International Publishing. Mitchell, Gary & Agnelli, Joanne 2015. Person-centred care for people with dementia: Kitwood reconsidered. Nursing Standard 30 (7), 46–50. https://doi.org/10.7748/ns.30.7.46.s47 Viitattu 17.11.2025. Musiikki ja muisti. Musiikkitahto. https://www.musiikkijamuisti.fi/musiikkitahto Viitattu 7.12.2025. Niittykahvila. Tarina alkoi jo vuonna 1988. Hiljainen Kansa. https://niittykahvila.fi/hiljainen-kansa/ Viitattu 7.12.2025. Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka. Yötaivaan toivo. Muistiystävällinen ympäristö tilasta kokemukseen. Espoo: T & J Semi Oy. Uusitalo, Tuija & Varjonen, Tanja 2025. Muistihäviö. Nurmijärvi: Momentum Kirjat. Virkola, Elisa 2014. Toimijuutta, refleksiivisyyttä ja neuvotteluja – muistisairaus yksinasuvan naisen arjessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-5568-7 Viitattu 17.11.2025.

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille asukkailleen osallisuutta, merkityksellisiä ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta. Kun arki rakentuu turvallisessa ympäristössä ja asiakas voi nauttia vuorovaikutuksellisista ihmissuhteista, niin yksinäisyys ja turvattomuus voivat vähentyä huomattavasti. RAI-arviointivälineellä on keskeinen rooli näiden tekijöiden tunnistamisessa. Se ei ole pelkästään mittari, vaan työkalu, jolla saadaan asiakkaan ääni kuuluville ja pystytään huomioimaan paremmin yksilölliset tarpeet. Tämä on Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan toinen osa. Ensimmäinen osa käsitteli RAI-arviointia turvan ja vaikuttavuuden näkökulmista. Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta RAI-arvioinnilla, erityisesti sen vaikutuksia yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksiin. Opinnäytetyö on tehty kirjallisuuskatsauksena. RAI-välinen tukee ikääntyneen osallisuutta ja toimijuutta. Mittarin avulla voidaan tunnistaa muutoksia psyykkisessä, fyysisessä, sosiaalisessa ja kognitiivisessa toimintakyvyssä. Tämän avulla pystytään havaitsemaan turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun RAI-välineen tuottama tieto yhdistetään asiakaslähtöiseen palvelusuunnitteluun, niin arki voi muuttua asiakkaalle mielekkääksi ja aktiiviseksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Kehusmaa ym. 2023; Kakko ym. 2024: 5.) Yksinäisyys on moniulotteinen ilmiö Yksinäisyys voi lisätä masentuneisuutta ja heikentää monin eri tavoin mielenterveyttä. Yksinäisyydellä voi olla vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn. Ihminen voi olla myös vapaaehtoisesti yksinäinen, jolloin tämä ei koe yksinäisyyttä ongelmallisena. (Uusihannu 2015: 11–13.) Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys näkyy usein niin, että läheiset ihmissuhteet puuttuvat, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Sosiaalinen yksinäisyys voi näkyä tylsyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksena. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmissuhteita ei koeta riittävän merkitykselliseksi, eikä niissä ole läheisyyttä. (Tiilikainen 2016:19–23.) Yhteisöllisessä asumisessa sosiaalinen yksinäisyys voi vähentyä arjen eri toimintojen, tapahtumien ja vuorovaikutuksellisten ihmissuhteiden kautta. Jo yksi merkityksellinen ihmissuhde voi lisätä ikääntyneelle turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta. Yhteisön tulisi perustua luottamukseen, jossa jokainen kokee itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Turvattomuuden tausta ja yhteisön voima Turvattomuus voi liittyä psyykkiseen tai fyysiseen kokemukseen. Se voi olla pelkoa, että kaatuu, eikä apu ole saatavilla riittävän nopeasti. Turvattomuuden taustalla vaikuttavat tekijät: läheisten menetykset vaikeus muodostaa uusia ihmissuhteita fyysiset muutokset (Uusihannu 2015: 14). Yhteisöllinen asuminen vahvistaa turvallisuuden tunteen sekä kokemuksen, kun apua on saatavilla nopeasti ja silloin, kun sitä kokee tarvitsevansa. Turvallisuuden rakentuminen yhteisön tuella Yhteisöllisyyden tunne voi kasvaa, kun asumisolosuhteet ovat turvalliset. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa asiakkaille esteettömiä ja turvallisia sisä- ja ulkotiloja, missä voi liikkua vapaasti. Oma asunto mahdollistaa yksityisyyden ja mahdollisuuden hakeutua omaan rauhaan. Asukkailla on kuitenkin myös mahdollisuus osallistua sosiaaliseen toimintaan, mikä tukee arkea ja vähentää epävarmuuksia. (Forsman 2021: 48, 50.) Henkilökunnan läsnäolo tuo turvaa Tutkimukset osoittavat, että henkilökunnan läsnäolo ja säännölliset käynnit vahvistavat ikääntyneiden turvallisuuden kokemuksia. Tietoisuus siitä, että apua on nopeasti saatavilla vähentää turvattomuutta. Henkilökunnan ollessa läsnä ikääntyneiden arjessa lisää asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukee osallisuuden mahdollisuuksia. Nämä näyttäytyvät arjen eri vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. (Käki 2025: 34–35; Forsman 2021: 49–50; Leppäaho ym. 2024: 8–10.) Ikääntyneille yksinäisyys ja turvattomuus ovat keskeisimpiä haasteita, jotka vaikuttavat suoraan heidän toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon näihin haasteisiin. RAI-arviointi puolestaan antaa mahdollisuuden seurata ja mitata, miten tämä asumisen vaihtoehto vaikuttavat todellisuudessa arkeen. Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Tea Berg-Heikkilä, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa edistää yhteisöllisen asumisen kehittämistä ja tuoda esiin RAI-arvioinnin merkityksen vaikuttavuuden osoittamisessa. Tavoitteena on kannustaa ammattilaisia ja tulevia asiantuntijoita hyödyntämään tutkimustietoa, osallistavaa kehittämistä ja asiakaslähtöisiä toimintamalleja yksinäisyyden ja turvattomuuden vähentämiseksi. Lähteet Forsman Riina 2021. Yhteisöllisen asumisen merkitys ikäihmisen elämänlaatuun. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Sosiaalityön koulutusohjelma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64766/Forsman_Riina.pdf Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 25.11.2025. Käki, Eeva 2025. ”Yhdessä mutta yksin” – Yhteisöllisyyden merkitys ja yksinäisyyden ilmenemismuodot yhteisöllisessä asumisessa”. Pro gradu tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede. Sosiaali- ja terveysjohtamisenlaitos.  https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/e43f7181-dc6b-4c8c-8a79-1f1652d7096f/content Viitattu 24.11.2025. Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024. Hyvinvoinnin- ja terveyden edistämisen johtaminen. Osallisuus yhteisestä hyvästä. Päivitetty 27.11.2024. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet/osallisuus-yhteisesta-hyvasta Viitattu 23.11.2025. Uusihannu, Seija 2015. Kotona asuvien ikääntyneiden koettu turvattomuus.  Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteidenlaitos.  Gerontologian ja kansanterveystieteen tutkinto-ohjelma. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/46090/URN:NBN:fi:jyu-201505272068.pdf Viitattu 19.11.2025.

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille esteettömän ja sosiaalisen ympäristön, joka voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä turvallisuutta. Se tukee toimintakykyä ja osallisuutta, mutta muistisairauden edetessä asumismuoto voi muuttua haasteelliseksi. Miten varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa ja miten turvataan myös muistisairaan tarpeet? Tämä on kaksiosaisen Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Heli Talja-Salon ja Tea Berg-Heikkilän (2025) YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, vastaako yhteisöllinen asuminen asiakkaan tarpeisiin. Tarkoitus oli kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella perehtyä siihen, miten yhteisöllinen asuminen vaikuttaa ikääntyneen toimintakykyyn RAI-mittarilla ja väheneekö yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukset asumismuodossa. Asumispalvelun vaikuttavuuden tarkastelu on tärkeää, koska yhteisöllistä asumista ollaan lisäämässä kaikilla hyvinvointialueilla. Vuoden 2023 alusta sosiaalihuoltolaki (§21 b) velvoitti hyvinvointialueet järjestämään yhteisöllistä asumista ikääntyneille, joiden toimintakyky on heikentynyt korkean iän, sairauden tai muun syyn vuoksi (Sosiaalihuoltolaki 790/2022). Ratkaisu vastaa kasvavaan tarpeeseen, sillä väestön ikääntyessä yksinäisyys, turvattomuus ja avuntarve lisääntyvät. Yhteisöllinen asuminen sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen palvelun asumisen väliin ja voi siirtää raskaampien palvelujen tarvetta (Edgren ym. 2024). Vaikuttavuus asiakkaalle Yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen toimintakykyä monella tasolla: Esteettömyys lisää turvallisuutta ja rohkaisee liikkumaan ilman kaatumisen pelkoa. Sosiaalinen ympäristö vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tarjoten ikääntyneille sosiaalisia verkostoja, mahdollisuuden päivittäiseen vuorovaikutukseen ja vertaistukeen, mikä lisää hyvinvointia ja elämänlaatua. Itsenäisyys ja valinnanvapaus säilyy, kun voi valita vetäytyykö omaan kotiin vai osallistuuko yhteiseen järjestettyyn toimintaan. Palveluiden läheisyys mahdollistaa itsenäisen toimijuuden ja yhteisö tuo turvaa. Arjen apu on lähellä. Yhteisössä on helpompi saada apua pienissä arjen asioissa, kuten kaupassa käynnissä tai teknisissä ongelmissa. Lisäksi lähellä olevat ihmiset voivat huomata nopeasti, jos jonkun vointi heikkenee. Taloudellisuus ja kestävyys toteutuvat. Yhteiset tilat ja lähellä olevat palvelut voivat myös tuoda etuja ja edistää kestävää kehitystä. Siivous- ja pesulapalvelu sekä yhteiset kauppaostokset kuljetuksineen, lehtitilaukset voivat tuoda taloudellisia säästöjä asukkaalle palveluista. Yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus voi tarkoittaa positiivista muutosta asiakkaan toimintakyvyssä, terveydessä ja elämänlaadussa (Pitkänen ym. 2020:11). RAI-mittarilla voi seurata asiakkaan arkea, asumisviihtyvyyttä sekä palvelutarpeiden muutoksia. RAI-arvioinnin rooli RAI-arviointi (Resident Assessment Instrument) tekee palvelusta vaikuttavaa ja on aidosti asiakaslähtöistä. Se mahdollistaa yksilölliset palvelut, toimintakyvyn seurannan ja yksinäisyyden tunnistamisen sekä vahvistaa osallisuutta, kun arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa (Kakko ym. 2024). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yhteisöllisen asumisen asiakkaat ovat RAI-arvioinnin mukaan toimintakyvyltään lähellä kotihoidon asiakkaita ja kokevat elämänlaatunsa paremmaksi kuin ympärivuorokautisessa asumisessa. Yksinäisyyttä koettiin yhteisöllisessä asumisessa vähemmän kuin muissa asumismuodoissa. (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40–46). RAI-arviointi mahdollistaa asiakkaalle: yksilölliset palvelut, kun suunnitelma tehdään asiakkaan tarpeiden mukaan toimintakyvyn säännöllisen seurannan ja reagoinnin muutoksiin yksinäisyyden tunnistaminen mahdollistaa psyykkisen ja sosiaalisen tuen osallisuuden toteutumisen, kun RAI-arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, mikä vahvistaa toimijuutta ja luottamusta palveluihin (Kakko ym. 2024). RAI arviointi mittaa objektiivisesti yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta niin yksilön kuin asumisyksikön kohdalla sekä mahdollistaa tuen ja palvelujen kehittämisen, suunnittelun ja toteutuksen seurannan sekä palveluyksiköiden tiedolla johtamisen. Muistisairaus yhteisöllisessä asumisessa Viimeisen vuoden aikana on käyty mediassa keskustelua muistisairaiden yhteisöllisestä asumisesta. Huolta on aiheuttanut liian huonokuntoisten ja muistisairaiden asukkaiden sijoittaminen yhteisölliseen asumiseen.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan vuonna 2023 puolet asukkaista on saanut dementia diagnoosin ja 70 %:lla on merkittävästi heikentynyt kognitio (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40, 45). Yhteisöllisen asumisen tarjottu toiminta ja yhteisöllisyys voi tarjota tukea muistisairauden alkuvaiheessa, mutta sairauden edetessä tuki ja turva ei ole riittävä. Muistisairas ei välttämättä osaa hälyttää itselleen apua tai hakeutua yksikössä järjestettävään tarjottuun toimintaan. Ratkaisuna on RAI-osaamisen vahvistaminen ja menetelmät, Jotka tukevat muistisairaan osallisuutta, kuten selkokielinen viestintä rauhalliset arviointitilanteet ja omaisten osallistuminen (Amia Akatemia). Yhteisöllinen asuminen vastaa palvelurakenteen keventämisen tarpeisiin, mutta se ei saa olla säästökohde. Asukkaiden toimintakyvyn säännöllinen RAI-arviointi korostuu muistisairauksien kohdalla. Tärkeää on henkilöstön RAI-osaamisen jatkuva kehittäminen. Tulevaisuuden näkymät Yhteisöllinen asuminen on vielä kehittyvä asumisen muoto, ja tarvitsee ohjausta, siitä kenelle se on tarkoitettu ja mitä sen tulisi sisältää. Erilaisia ikääntyneille suunnattuja asumisen palveluja tarvitaan väestön ikääntyessä. Yhteisöllinen asuminen ei ole vain asumisen muoto vaan hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaja. Sen kehittäminen edellyttää selkeitä kriteerejä, säännöllistä toimintakyvyn arviointia ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen panostamista. RAI-tieto ohjaa tarvittaessa tuetumpiin palveluihin, mikä varmistaa, että palvelurakenne ei muutu säästökohteeksi, vaan aidosti tukee ikääntyneiden tarpeita. Osallistu keskusteluun, jotta varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttava asumisenmuoto ikääntyneille eikä vaan rakenteellinen ratkaisu! Miten sinä näet yhteisöllisen asumisen vaikuttavuuden asiakkaalle? Miten yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen hyvinvointia ja turvaa myös muistisairaan tarpeet? Onko RAI-osaaminen riittävällä tasolla? Nyt on aika varmistaa, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa eikä vain rakenteellinen ratkaisu! Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Heli Talja-Salo, Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen (ylempi AMK), suuhygienistiyrittäjä, Amia-muistityön kehittäjä, yhteisöpedagogi, työyhteisökehittäjä (AMK). Lähteet Amia Akatemia: Muistisairaan ihmisen luotettava RAI-arviointi – osaatko vai oletatko? https://www.amia.fi/muistisairaan-ihmisen-luotettava-rai-arviointi Viitattu 24.11.2025 Edgren, Johanna & Aaltonen, Mari & Josefsson, Kim & Leppäaho, Suvi & Saske, Saana 2025. Työpaperi: 2025/054: Yhteisöllisen asumisen alkutaival kansallisten tiedonkeruiden valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/152512/URN_ISBN_978-952-408-618-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.11.2025. Edgren, Johanna & Häsä, Jokke & Asikainen, Janne & Aaltonen, Mari 2023. Iäkkäiden palvelunsaajien toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2023. Iäkkään väestön palvelutarpeet vaihtelevat alueittain -yhteisöllinen asuminen on uusin tulokas palveluntarjonnassa. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. THL Tilastoraportti 54/2024. Päivitetty 25.11.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149996/KORJATTU_Tilastoraportti_RAI_2023_10062025.pdf?sequence=5 Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 30.6.2025. Pitkänen, Laura & Haavisto, Ira & Vähäviita, Pauliina &, Torkki, Paulus & Leskelä, Riikka-Leena & Komssi, Vesa 2018. Vaikuttavuus Sotessa. Suoritteista tuloksiin. Nordic Healthcare Group. https://nhg.fi/wp-content/uploads/2018/11/Vaikuttavuus-sotessa-suoritteista-tuloksiin.pdf Viitattu 24.11.2025. Sosiaalihuoltolaki 790/2022. Annettu Helsingissä 26.8.22 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220790 Viitattu 24.11.2025.