Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? <br>Matkalla monialaisuuteen 2/2
18.4.2023
Sotemuotoilijat
Ammattikorkeakoulujen tehtävä on kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita, joilla on työelämässä tarvittavaa ja sitä uudistavaa osaamista. Tulevaisuuden asiantuntijatyössä kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen ja sujuvan yhteistyön taidot korostuvat1. Jokaisella sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalla tuleekin vahvan substanssiosaamisen rinnalla olla myös geneerisenä pidettyä osaamista kohdata tulevaisuuden haasteet ja toimia sujuvasti yhä verkostomaisemmin rakentuvassa työelämässä. Tämä osaaminen ei voi olla työntekijöiden substanssiosaamisesta irrotettua erityisosaamista tai vain yksittäisen ammattikunnan tai alan harteilla, vaan kuuluu kaikille. Kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen taidoista – tai laajemmin monialaisesta yhteistyöosaamisesta – näyttää tulleen työelämän uusi musta, johon koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen on pukeuduttava.
Kaksiosaisen tekstisarjamme Matkalla monialaisuuteen osassa 1 pohdimme, mitä kaikkea monialaistuminen edellyttää. Tässä osassa 2 taas tarkastelemme koulutuksen mahdollisuuksia tuottaa juuri sitä osaamista, jota sosiaali- ja terveysalan monialaistumisessa tarvitaan. Pyrimme tuomaan lyhyesti esiin, miksi ja miten ajattelu- ja toimintatavan – tai jopa paradigman – muutos on tarpeen tehdä alan koulutuksessa juuri nyt.
Yksittäisistä toteutuksista yhteistyöosaamisen juonteeseen
Viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sosiaali- ja terveysalan yhteisiin osaamistarpeisiin ja yhteistyössä tarvittavaan osaamiseen2,3,4,5. Alan koulutuksen järjestäjiä on myös kehotettu ottamaan nämä tarpeet huomioon koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa6,7. Kehotus tuntuu aiheelliselta, sillä yhdessä eri ammattialojen opiskelijoiden kesken toteutetulla koulutuksella on osoitettu olevan merkittävä vaikutus opiskelijoiden yhteistyöosaamiseen8.
Koulutusorganisaatiota edustavasta näkökulmastamme katsottuna pidämme sekä ammattikorkeakoulujen että yksittäisten opettajien tehtävää merkityksellisenä monialaisuuteen ja onnistuneeseen sosiaali- ja terveysalan integraatioon tähtäävässä muutoksessa. Työelämäläheinen orientaatio ja vastuu tulevaisuuden työelämän osaamisperustan rakentamisessa ohjaavat ammattikorkeakoulutuksen järjestäjiä uudistamaan opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita ja koulutuksen järjestämisen tapoja.
Keskeistä on toteuttaa monialaista yhteistyöosaamista vahvistavaa pedagogiikkaa, jossa oppiminen tapahtuu eri alojen opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppien9.
Koulutuksen ja käytössä olevien pedagogisten menetelmien tulee perustua näyttöön ja tulevaisuuden työelämäosaamista ennakoiviin lausuntoihin.
Monialaisen opetus- ja kehittämistyökokemuksemme perusteella koulutuksella on merkittävä rooli ylitettäessä käytännön yhteistyötä hankaloittavia raja-aitoja sosiaali- ja terveysalalla. Ammattialakohtaisesti järjestetty opetus ruokkii helposti opiskelijoiden, eli tulevaisuuden asiantuntijoiden, siiloutuneita ja aloittain eriytyneitä toimintatapoja. Mikäli koulutuksen aikana kasvaa asiantuntijoita, jotka ovat tottuneet toimimaan ja viestimään moniammatillisesti ja monialaisesti, on todennäköistä, että raja-aitoja ylläpitävä ja siiloutunut toimintatapa voidaan murtaa. Yksittäin toteutuvat moniammatilliset tai monialaiset oppimistilanteet opintojen aikana eivät kuitenkaan riitä työelämässä paljon kysytyn jaetun osaamisen rakentumiseen. Tarvitaan kokonaisvaltaista pedagogista lähestymistapaa, joka kartuttaa monialaisen yhteistyön osaamista tavoitteellisesti läpi opintojen.
Alan koulutuksen toteutustapoja ja sisältöjä olisikin kehitettävä määrätietoisesti tutkinto- ja ammattirajat ylittäviksi kokonaisuuksiksi10,11, joissa yhdessä oppiminen on arkipäivää – yksittäisesti tai jopa satunnaisesti toteutettujen moniammatillisten tai monialaisten interventioiden sijaan. Etenkin monialaista yhteistyöosaamista ja kaikkien sote-ammattilaisten jaettua osaamista vahvistavat opinnot olisi perusteltua jäsentää juonnemaiseksi jatkumoksi12. Juonteen voi suunnitella kulkemaan läpi koko koulutuksen. Tällöin kaikille opiskelijoille karttuu yhteistä geneeristä osaamista esimerkiksi
moniammatillisessa tiimissä toimimisesta
yhteistyötä ohjaavasta lainsäädännöstä
monialaisesta kirjaamisesta
sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmästä tai
paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohtaamisesta ja hoidosta.
Ratkaisevaa on tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitella monialaisen yhteistyön taitoja toistuvasti yhdessä ja työelämää vastaavissa, autenttisissa tilanteissa13.
Yhdessä oppiminen johtaa itsensä ylittämiseen
Monialaisen yhteistyöosaamisen taitojen ja sisältöjen oppiminen edellyttää pedagogisten käytäntöjen tarkastelua. Jo vuosia tutkijat ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitkä pedagogiset menetelmät ovat vaikuttavimpia moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavan osaamisen vahvistumisessa14. Menetelminä on käytetty muun muassa simulaatio-oppimista, asiakastapausten ratkaisemista, työpajatyöskentelyä ja roolipelejä15. Yhdenkään moniammatillista yhdessä oppimista tavoittelevan pedagogisen menetelmän ei ole kuitenkaan todettu olevan ylivoimaisesti vaikuttavin16.
Ratkaisuna monialaisuuden vahvistamiseksi ja monialaisessa yhteistyössä tarvittavien taitojen oppimiseksi on tarjottu yhdessä oppimisen pedagogiikkaa. Tällaista pedagogista lähestymistapaa on kuvattu ja työstetty laveammin Monialaisten ratkaisujen työkirjassa, joka sisältää myös tapausesimerkin ja tehtäviä teemasta. Yhdessä oppimisen pedagogiikka mahdollistaa sekä toiminnan että oppimisen tavoitteiden sanoittamisen yhdessä. Se harjaannuttaa toimijoita sellaiseen kielelliseen ilmaisuun, joka on kaikkien ammattialojen opiskelijoille yhteistä. Yhteisen toiminnan aikana eri alojen opiskelijat ja muut verkoston jäsenet oppivat toisiltaan ja ratkaisevat monitahoisia haasteita.17
Yhdessä oppimisessa kiinnostavin ja keskeisin alue on se, mitä opiskelija tai muu toimija ei pysty tekemään täysin itsenäisesti, mutta johon hän oikeanlaisen ohjauksen ja toisen ammattilaisen tuen avulla yltää.
Kannustavassa ja yhteistä tekemistä arvostavassa ilmapiirissä opiskelijat onnistuvat ylittämään itsensä ja oman osaamisensa rajat.18 Juuri tällaista yksilöiden ja yhteisöjen onnistumista monialaisella työskentelyllä tavoitellaan – ja koulutuksen tulisi mahdollistaa.
Ratkaisut elävät tiimien monialaisessa yhteistyöosaamisessa
Yhdessä oppimisen pedagogiikka auttaa tunnistamaan toisten oppimistilanteeseen osallistuvien vahvuuksia ja osaamista, joiden pohjalta rakennetaan ratkaisukeskeistä vuoropuhelua. Sen myötä voidaan löytää yhdessä rohkeutta muuttaa vakiintuneita toimintatapoja – ja edetä kohti aitoa monialaisuutta.
Vuonna 2020 koostetussa Sote-osaamisen kompetenssikuvauksessa esitetään, että kaikille sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille yhteisen osaamisen vahvistamisen menetelmäksi sopisi moniammatillinen tiimiharjoittelu. Tällainen harjoittelu tarkoittaa toimintaa, jossa alan ammatteihin opiskelevat ratkovat yhdessä aidossa työelämäharjoittelussa erilaisia asiakastilanteita.19
Tiimiharjoittelu innostaa yhteiseen tiedonrakenteluun substanssista sekä samalla reflektoimaan tiimin omaa toimintaa moniammatillisesta näkökulmasta. Tällainen toimintatapa edellyttää kuitenkin turvallista tunneilmapiiriä oppimistilanteessa sekä myötäelävän kohtaamisen taitoa. Yhdessä oppimisen pedagogiikan mukaan toimiessaan ohjaava opettaja tukee tiimiä ja sen jäseniä toisiaan arvostavassa ongelmaratkaisussa. Opiskelijalle taas on tärkeintä saada kokemusta myötäelävästä kohtaamisesta. Opettajan roolina on sanoittaa, reflektoida ja selkeyttää tämän ongelmanratkaisu- ja oppimistilanteen kulkua ja toimintaa siihen osallistuville, jotta opiskelija oppisi tiedostamaan ja myös käsitteellistämään myötäelävän kohtaamisen elementtejä.20,21 Tämäntyyppinen oppiminen ja työskentely ovat ajankohtaisia myös uusien monialaisten menetelmien ja työkalujen kehittymisen ja kehittämisen vuoksi.
Monialaisen osaamisen uuttaminen osaksi opintoja vaatii valintoja
Yhdessä oppimisen pedagogiikka ja monialaisen yhteistyöosaamisen juonteen uuttaminen osaksi opintoja vaativat konkreettisia tekoja ja toimintaympäristön, joka tukee täytäntöönpanoa. On mahdollista, että siirryttäessä kohti yhdessä oppimista on väistämätöntä tehdä useita toimijoita tai rakenteita vavisuttavia uudistuksia esimerkiksi opetussuunnitelmiin tai ammattialoittain eriytyviin opetuskäytänteisiin.
Moniammatillisen koulutuksen toteuttamista ja opetussuunnitelmien integraatiota estäviä ja edistäviä tekijöitä on tutkittu viime aikoina varsin paljon22. Uudistuksen läpiviemiseen ja moniammatillisen koulutuksen implementaatioon on rakennettu myös erilaisia prosessikuvauksia ja malleja23,24 sekä täytäntöönpanoa helpottavia vinkkilistoja25. Emme siis suinkaan ole tilanteessa, jossa emme tietäisi, kuinka toimia tai mitä asioita on ratkaistava. Kyse on tavoitteellisen, yhdessä suunnitellun ja systemaattisen muutosprosessin läpiviennistä. Sen onnistumisen kannalta keskeinen menestystekijä on organisaation johdon ymmärrys johtaa ja ennen kaikkea mahdollistaa vaativaa ja vaikeaksikin koettua muutosvaihetta26.
Kokoavasti voisi sanoa, että sosiaali- ja terveysalan koulutukselta odotetaan nyt määrätietoisuutta ja rivakkuutta työelämän uuden mustan päälle pukemisessa: monialaisen yhteistyön onnistumisen varmistamisessa osaamisen avulla. Kun pyrimme yhdessä löytämään ratkaisuja asiakkaiden arjen monitahoisiin tilanteisiin ja muihin sosiaali- ja terveysalalla ajankohtaisiin haasteisiin monialaista yhteistyötä vahvistamalla, ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus toimia prosessissa sekä veturina että työelämän kehittäjäkumppanina.
Kuitenkaan se, mitä tapahtuu alan koulutuksessa, ei yksin riitä, vaan muutoksen on oltava samansuuntaista eri tasoilla: palvelutilanteiden ihmislähtöisesti rakentuvista kohtaamisista toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon saakka. Sosiaali- ja terveysalan onnistuneessa integraatiossa kyse on siis varsin kompleksisesta ilmiöstä, joka on hahmotettava systeemisesti ja ratkaistava monialaisesti.
Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022).
Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen, Saila Pakarinen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.
Kirjoittajat
Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä.
Saila Pakarinen on lehtori ja toimii HyMy-kylässä opiskelijoita innostaen ja kannustaen. Hän hyödyntää väitöskirjanprosessiinsa liittyvässä suunhoidon asiakastyössä myötäelävän kohtaamisen taitoja ja mahdollistaa myös opiskelijoille näiden taitojen harjoittelua.
Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle.
Lähteet
1 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia.
2 WHO 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. World Health Organization.
3 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018.
4 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
5 IPEC 2011. Core competencies for interprofessional collaborative practice: Report of an expert panel. Washington, D.C.: Interprofessional Education Collaborative.
6 European Commission 2018. Commissions staff working document accompanying the document communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on the digital education action Plan.
7 Kangasniemi ym. 2018.
8 Guraya S.Y. & Barr, H. 2018. The effectiveness of interprofessional education in healthcare: A systematic review and meta-analysis. The Kaohsiung Journal of Medical Sciences 34 (3), 160–165.
9 Barr, H., Ford, J., Gray, R., Helme, M., Hutchings, M., Low, H., Machin, A. & Reeves, S. 2017. Interprofessional Education Guidelines.
10 Barr ym. 2017.
11 WHO 2010.
12 Pihlaja, M. 2011. Osaamisen jäljillä. Juonneopetuksen suunnittelusta käytännön toteutukseen. Vaasan ammattikorkeakoulu, other publications C11.
13 Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillisuus ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallitus. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.
14 Fox, L., Onders, R., Hermansen-Kobulnicky, C., Nguyen, T-N., Myran, L., Linn, B. & Hornecker, J. 2018. Teaching interprofessional teamwork skills to health professional students: A scoping review. Journal of interprofessional care 32 (2), 127–135.
15 Fox ym. 2018.
16 Macías Inzunza, L., Rocco Montenegro, V., Rojas Reyes, J., Baeza Contreras, M., Arévalo Valenzuela, C. & Munilla González, V. 2020. Formation in Interprofessional Education in Nursing and Medical Students Globally. Scoping review. Investigación y Educación en Enfermería 38 (2), 6.
17 Karlgren, K., Lakkala, M., Toom, A., Ilomäki, L., Lahti-Nuuttila, P. & Muukkonen, H. 2020. To Assessing the learning of knowledge work competence in higher education – cross-cultural translation and adaptation of the Collaborative Knowledge Practices Questionnaire. Research Papers In Education 35 (1), 8–22.
18 Vygotski, L. S. 1978. Thought and Language. Cambridge: MIT Press.
19 STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen. Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 3.
20 Porath, C., Spreitzer, G., Gibson, C. & Garnett, F. 2012. Thriving at work: Toward its measurement, construct validation, and theoretical refinement. Journal of Organizational Behavior 33 (2), 250–275.
21 Spreitzer, G. & Porath, C. 2014. Self-determination as nutriment for thriving: Building an integrative model of human growth at work. The Oxford handbook of work engagement, motivation, and self-determination theory 90, 245–258.
22 Ks. esim. Wong P.S., Chen, Y.S. & Saw, P.S. Influencing factors and processes of interprofessional professional education (IPE) implementation. Medical Teacher 43 (1), 39–45.
23 Wong ym. 2021.
24 D’amour, D. & Oandasan, I. 2005. Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: an emerging concept. Journal of Interprofessional Care 19 (1), 8–20.
25 Hill, E., Morehead, E., Gurbutt, D., Keeling, J. & Gordon, M. 2019. 12 Tips for developing inter-professional education (IPE) in healthcare. MedEdPublish 8 (1), 69.
26 Lawlis, T.R., Anson, J. & Greenfield, D. 2018. Barriers and enablers that influence sustainable interprofessional education. Journal of Interprofessional Care 28 (4), 305–310.
Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina
12.5.2022
Tikissä
Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi.
Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan?
Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle
Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1).
Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2).
Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5).
Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä.
Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen
Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä.
Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen.
Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen.
Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6):
Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä
Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta
Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla
Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä
Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit
Esimieheltä saatava tuki
Kehittämistoimintaan kannustava infra
Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö
Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9):
suunnittele
toteuta
tarkista
korjaa.
Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku
Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa.
Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3).
Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta.
INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita
Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä.
INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn.
Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa.
[embed]https://www.youtube.com/watch?v=CKgQjWqh7LI[/embed]
Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti:
Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita.
Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi.
INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein.
Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen.
Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa.
Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti.
INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille.
MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan.
MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle.
Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa.
INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä
Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä.
Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään?
MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa.
Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä.
5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen - video 5T-raportoinnista Youtubessa.
Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen
Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa.
Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen.
Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille?
Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi.
Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen.
Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin.
KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa)
KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa)
INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline
Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen.
Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta
"Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko he oikeasti opiskelijoita?"
“Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla”
“Työpajat kiva tapa työskennellä”
“Työpajat kiva tapa työskennellä”
INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin:
"Oppi etenemään työyhteisö edellä"
"Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti"
"Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista"
Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista.
Kirjoittaja
Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa
Lähteet
Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15.
Korhonen-Mönkkönen, T. 2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42
Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu
Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF)
Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., , Talvitie, J., Manu, S., Tommi T., Haavisto, I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF).
Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF)
Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli.
Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.
Kommentit
Ei kommentteja