Työvaltaisen opiskelun mallissa opiskellaan aidossa työympäristössä

Media on syksyllä 2018 antanut ammatilliselle koulutusreformille näkyvyyttä ja huomiota. Uhka vai mahdollisuus, tätä on pohdittu. Lähihoitajakoulutus sekä työelämä elävät murrosvaihetta. Nopeasti muuttuva maailma vaatii myös lähihoitajaa kehittämään omaa kuntoutusosaamistaan, sillä vankka kuntoutusosaaminen työssä vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Miten me teemme meistä yhdessä vahvempia kuntoutusosaamisen ammattilaisia? Ammatillisen koulutusreformin myötä sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet uudistuivat vuonna 2018. Uudistuneissa tutkinnon perusteissa hoitoa- ja huolenpitoa sekä kuntoutumisen tukemista ei enää eritellä omiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi. (Opetushallitus 2017: 5.) On huomion arvoista, että pakollisina tutkinnon osina olevissa kasvun ja osallisuuden edistämisen sekä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen osioissa ei käytetä nykyään sanaa ”kuntoutus”. Kuntoutuksen ylemmän AMK-tutkinnon kehittämistyössäni selvitin lähihoitajan kuntoutusosaamista hyödyntäen uusia sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteita sekä teoriaa tarkastellen niitä ICF.n kolmiportaisen toimintakykyluokituksen avulla. Onkin aika etsiä vastausta siihen, mitä on lähihoitajan kuntoutusosaaminen, joka vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Osaava lähihoitaja 2020 -kehittämisstrategiassa todetaan, että lähihoitajan kuntoutusosaamista on kuntoutusajattelun ja toimintakykyä arjessa tukevan toiminnan vieminen omaan työhön toimintaympäristöstä riippumatta. Hoidon tulisi aina olla kuntouttavaa, sillä kuntoutusta on kaikkialla. Lähihoitajan tulevaisuuden osaamistarpeissa korostuu nykyistä voimakkaammin ymmärrys asiakkaan tarpeista ja elämänkulusta. Terveyden ja hyvinvoinnin suunnitelmallinen edistäminen on aina toimintakykyä ylläpitävää ja edistävää toimintaa, joka on kuntouttavaa työtä. (Hakala, Tahvanainen, Ikonen & Siro 2011: 11, 52.) Lähihoitaja on arjen asiantuntija, joka ymmärtää arjen toimintoja kuntoutujalähtöisesti. Lähihoitaja tukee kuntoutujan toimintakykyä kokonaisvaltaisesti (Kähäri-Wiik, Niemi & Rantanen 2011: 4, 19). Kuntoutusosaamista voidaan tarkastella ammattilaiseen, asiakkaaseen tai ympäristöön liittyvänä osaamisena Tutkimuksellinen kehittämistyöni toteutui yhteistyössä työelämän ja koulutuksenjärjestäjän kanssa. Oli kunnia saada mukaan työelämänedustajiksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer sekä Kivelän monipuolinen palvelukeskus. Koulutuksenjärjestäjäkehittäjäkumppanina toimi Suomen suurin ammattioppilaitos, Stadin aikuisopisto. Yhteistoiminnallisen kehittämisen pohjalta syntyi kuvaus lähihoitajan kuntoutusosaamisesta asiakkaan toimintakyvyn vahvistamiseksi. Kuvauksessa nousi esille yhdeksän keskeisintä kuntoutusosaamisen osa-aluetta: Työssä tarvittava tietotaito-osaaminen. Työhyvinvointi- ja turvallisuusosaaminen. Lähihoitaja osaa hallita alaa koskevat säädökset, määräykset, arvot sekä ammattieettiset periaatteet. Lähihoitaja osaa hyödyntää työssään voimavara- ja asiakaslähtöisyyttä. Lähihoitaja osaa hyödyntää työssään vuorovaikutustaitoja. Lähihoitaja osaa edistää asiakkaan arkiosallisuutta. Lähihoitaja osaa määritellä kuntoutuksen kokonaisvaltaisesti. Lähihoitaja osaa hyödyntää kuntoutusteknologiaosaamista työssä. Lähihoitaja osaa huomioida kestävän kehityksen ja ekologisuuden työssä. Keskeiset osa-alueet näyttäytyvät lähihoitajan työssä osaamisena Ammattilaiseen kohdistuvaa kuntoutusosaamista voidaan tarkastella työssä tarvittavina yleisinä työelämätaitoina sekä ammatillisena subjektiosaamisena. Tietotaidon, työhyvinvointi- ja turvallisuuden sekä alaa koskevien säädösten, määräysten, arvojen sekä ammattieettisten periaatteiden näkökulmasta lähihoitaja pystyy perustelemaan toimintaansa kattavasti esimerkiksi kehon rakenteiden ja toiminnan ymmärtämisen avulla. Kuntoutusosaamisen kehittyminen vaatii jatkuvaa oppimista ja uuden tiedon etsimistä. Kuvauksessa kuntoutusosaamisen näkökulmasta asiakkaan tarpeet korostuivat voimavara- ja asiakaslähtöisenä osaamisena, jossa toiminnan tulisi olla suunniteltu asiakkaan lähtökohdista, tuntien asiakkaan elämä ja historia. Voimavara- ja asiakaslähtöisyyttä voidaan kehittää erilaisilla menetelmillä ja työkaluilla, kuten esimerkiksi hyödyntämällä voimavaralähtöistä työotetta, kinestetiikkaa, logoterapiaa tai kehittämällä vuorovaikutusosaamista. Kuntoutuksen tulisi olla osa asiakkaan toimintaympäristöä ja arkea, ja sen tulisi edistää asiakkaan osallisuutta. Kuntoutusta ja hoitoa ei tulisi erotella toisistaan keinotekoisesti. Tärkeää osaamista olisi löytää kuntoutukseen yhteinen kokonaisvaltainen määritelmä. Tämä vaatii yhteistyötä eri koulutusasteilla ja yhteistä kehittämistä.     Rohkeasti yhdessä kehitetään kuntoutusosaamista, joka vahvistaa asiakkaan toimintakykyä   Ympäristöön kohdistuvia kuntoutusosaamisen osa-alueita olivat kuntoutusteknologiaosaamisen sekä kestävän kehityksen ja ekologisuuden hyödyntämistä työssä. Erityisesti kuntoutusteknologiaosaaminen nähtiin tulevaisuudessa merkittäväksi osa-alueeksi, joka muuttaa lähihoitajan työtä ja toimintaympäristöä. Hyvinvointiteknologisia ratkaisuja tulisi osata käyttää ja opastaa asiakkaille, mutta myös soveltaa ja kehittää niitä yhdessä monialaisesti asiakkaiden osallistuessa kehittämiseen. Kuntoutusosaaminen kehittyy, asiakas hyötyy Työelämässä tarvitaan osaavia lähihoitajia. Lähihoitajan tulee vahvistaa jo olemassa olevaa kuntoutusosaamista, mutta myös kehittää ja uudistaa kuntoutusosaamista vastaamaan työelämän tarpeita nyt ja tulevaisuudessa. Kyseessä on jatkuva itsensä kehittäminen, oppiminen ja uudistuminen. Asiakkaan toimintakykyä voidaan vahvistaa, kun lähihoitaja kehittää kuvauksessa esiin tulleita yhdeksää kuntoutusosaamisen osa-aluetta. Toimijat erityisesti painottivat asiakkaaseen kohdistuvia osa-alueita, kuten voimavara- ja asiakaslähtöisyyden sekä vuorovaikutusosaamisen kehittämistä, jotka lähtevät aina asiakkaan tarpeista ja toiveista. Lausahdus, ”asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija”, pitää paikkaansa. Toiminnan tavoitteena työskentelylle tulee olla asiakkaan paras ja sen tulee lähteä asiakkaan tarpeista. Tulevaisuudessa merkittävänä kuntoutusosaamisen osa-alueena pidettiin hyvinvointiteknologiaosaamisen kehittämistä ja sitä tukevaa koulutusta. Muutosta ja kehittämistä tarvitaan työelämässä sekä koulutuksen järjestämisessä Ammatillinen koulutusreformi vaikuttaa tulevaan työelämään lähihoitajaopiskelijoiden kautta. Koulutusreformi on hieno mahdollisuus vahvistaa koulutuksenjärjestäjien puolelta lähihoitajan kuntoutusosaamista, sillä vaikka sana kuntoutus poistuikin uusista tutkinnon perusteista, kuntoutusosaamisen sisällöt ovat vahvistuneet ja laajentuneet. Olen itse valmis tarttumaan toimeen ammatillisena opettajana ja kehittämään koulutusta, joka tukee kuntoutusosaamisen vahvistumista. Se onnistuu vain yhdessä tekemällä ja uudistumalla. Tärkeimmät asiakkaamme ovat ihmiset, joita hoidamme osaavasti tiedolla, taidolla ja ennen kaikkea sydämellä. Tavoitteena on kouluttaa taitavia tulevaisuuden lähihoitajia, jotka osaamisellaan pystyvät vahvistamaan asiakkaiden toimintakykyä ja arjessa pärjäämistä. Oletko sinä valmis kehittämään ja viemään omaa kuntoutusosaamistasi seuraavalle tasolle, jossa yhdessä uudistuen ja kehittäen saavutamme vankempaa osaamista? Minä olen – tehdään se yhdessä. Kirjoittaja:   Henna Varonen, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Lähihoitajan kuntoutusosaaminen asiakkaan toimintakyvyn vahvistumiseksi”. Henna Varonen 2018, Metropolia Ammattikorkeakoulu, kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto.   Lähteet: Hakala, Raili & Tahvanainen, Sirpa & Ikonen, Tiina & Siro, Annemari 2011. Osaava lähihoitaja 2020. Sosiaali- ja terveysalan perustutkintokoulutuksen kehittämisstrategia. Raportit ja selvitykset 2011/6. www.oph.fi /julkaisut. Saatavana osoitteessa: <http://www.oph.fi/download/132619_Osaava_lahihoitaja_2020.pdf>. Luettu 20.11.2017. Kähäri-Wiik, Kaija & Niemi, Arja & Rantanen, Anneli 2011. Kuntoutuksella toimintakykyä. Helsinki: SanomaPro. Opetushallitus 2017. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ammatillisten tutkinnon osien perusteiden luonnos: Sosiaali ja terveysalan perustutkinto 2018. Saatavana osoitteessa: <http://www.oph.fi/download/184341_Lp_OPH_1458_2017_Sosiaali_ja_terveysalan_ammatilliset_tutkinnon_osat.pdf>. Luettu 27.11.2017.    

Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan? Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista.  Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1). Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2). Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5). Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä. Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä. Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen. Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen. Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6): Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit Esimieheltä saatava tuki Kehittämistoimintaan kannustava infra Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9): suunnittele toteuta tarkista korjaa. Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3). Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta. INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä. INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn. Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa. [embed]https://www.youtube.com/watch?v=CKgQjWqh7LI[/embed]   Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti: Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita. Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi. INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein. Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen. Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa. Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti. INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille. MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan. MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle. Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa. INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä. Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään? MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa. Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä. 5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen - video 5T-raportoinnista Youtubessa. Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa. Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen. Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille? Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi. Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen. Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin. KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa) KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa) INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen. Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta "Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko  he oikeasti opiskelijoita?"​ “Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla”​ “Työpajat kiva tapa työskennellä” “Työpajat kiva tapa työskennellä” INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin: "Oppi etenemään työyhteisö edellä"​ "Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti" "Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista" Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena  ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista. Kirjoittaja Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa Lähteet Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Korhonen-Mönkkönen, T.  2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42 Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF) Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., ,  Talvitie, J., Manu, S., Tommi  T., Haavisto,  I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF). Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF)​ Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.​ MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli.​ Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.  

Kokemukset itsestä luovana olentona voivat rikastaa elämää ja mielikuvitus laajentaa sen ulottuvuuksia arjen rajoitteiden ohi. Mitä enemmän elämämme kaventuu esimerkiksi iän tai sairauden myötä, sitä enemmän olisi tarpeen laajentaa kokemusmaailmaamme taiteen ja leikin avulla. Arkea rikastava luovuus voi olla pieniä tekoja tai arjen suunnittelua uudella tavalla. Millaista merkitystä luovuudella, osallistavalla taidetoiminnalla sekä kulttuuria arvostavalla näkökulmalla on esimerkiksi iäkkäälle ihmiselle sekä vanhuspalveluyksikön koko yhteisölle? Ihminen luovana olentona ei lakkaa olemasta sairastuessaan, vanhetessaan ja henkisten sekä fyysisten mahdollisuuksien kaventuessa. Ihminen on myös yhteisöllinen olento. Elämämme merkitykset rakentuvat suhteissa toisiin ja vuorovaikutuksessa. Luovalla toiminnalla voidaan rakentaa yhteisöllisyyttä jopa silloin, kun kieleen perustuva vuorovaikutus ei ole enää käytössä. Yhdessä laulaminen luo yhteisen tilan, jossa koetaan ja jaetaan merkityksellisiä kokemuksia. Myös musiikin kuuntelutilanne on kokemuksena erilainen, jos olemme siinä yhdessä, hengitämme, aistimme toisemme ja musiikin herättämät tunteet. Yhdessä liikkuminen aktivoi meissä vastavuoroisuuden kokemuksia ja yhteisen tanssihetken iäkkään ihmisen kanssa voi rakentaa vaikka sängyn vierellä kädestä kiinni pitäen. Luova vuorovaikutus kuuluu vanhustyön ytimeen Kohti luovaa arkea- kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä - tutkimushanke selvitti, mikä vaikuttaa työntekijöiden mahdollisuuksiin hyödyntää työssään luovuutta, taidetoimintaa ja kulttuurisen vanhustyön näkökulmaa. Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttaman tutkimuksen aineisto koostui 14 vanhustyössä erilaisissa tehtävissä toimivan työntekijän haastatteluista. (Huhtinen-Hildén, Puustelli-Pitkänen, Strandman & Ala-Nikkola 2017.) Tutkimuksessa haastateltujen vanhustyössä toimivien ammattilaisten kokemukset kertovat, kuinka monella tavalla luovuus voi olla läsnä iäkkään ihmisen ja yhteisön elämää. Tärkeää vanhustyön kehittämisessä tähän suuntaan on jokaisen työntekijän oman luovuuden löytäminen ja ammattikuvan kehittäminen niin, että herkkyys, luovuus ja vuorovaikutus kuuluvat ammattitaidon ytimeen. (emt.) Mielenkiintoista tässä tutkimuksessa oli erityisesti se, kuinka keskeisessä roolissa työntekijöiden luvan saamisen kokemus oli sille, miten he kokivat voivansa käyttää luovuutta työssään. Lupa ei useinkaan ollut mitenkään konkreettinen, esimerkiksi esimiehen taholta annettu valtuutus. Luovaan työotteeseen vaikuttavat monet tekijät: esimiehen, kollegan ja asiakkaan toiminta ja asenteet sekä työntekijän oma ammatillinen toimijuus ja osaaminen. (emt., 94-99.) Kohtaaminen vaatii ammattilaiselta osaamista Mitä voisimme oppia tästä tutkimuksesta, millaista elämää ja toimintakulttuuria työpaikoilla haluaisimme olla kehittämässä? Niin kasvatus- kuin hoitoaloilla ovat nousseet kriittiseen tarkasteluun käsitykset asiantuntijuudesta sekä oppija- tai asiakaslähtöisyydestä. Kohti luovaa arkea- tutkimus haastaa pohtimaan vanhustyön ammattitaitoa ja vuorovaikutuksen asiantuntijan roolia siinä. Kokonaisvaltainen asiakkaan kohtaaminen vaatii toteutuakseen kokonaisvaltaista ammattilaista. Moni tutkimuksessa haastateltu pohti sitä, kuinka oma persoona voi olla osana ammatillista toimintaa. Eräs haastateltava kuvasi pohdintaansa näin: ”(M)un juttu on just se et mä oon omana ittenäni, tottakai ammatillisesti ja asiallisesti. Mut ku ei ne ihmiset kaipaa aina sitä että niiden ympärillä pyörii koko ajan hoitaja, vaan ne kaipaa että siinä on ihminen. Ja se vaatii rohkeutta siltä hoitajalta olla se ihminen.” (emt., 92). Herkkyys ja kohtaaminen liittyivät haastateltavien kokemuksissa luovuuteen. Työntekijän mielikuvitus ja luova asenne voivat toimia työvälineinä, joiden kautta vuorovaikutuksessa otamme vastaan viestejä ja herkistymme asiakkaan tarpeille. Iäkkään ihmisen kohtaamisen hänen kokemusmaailmassaan vaatii kykyä eläytyä ja arjessa erilaisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen luovaa ongelmanratkaisukykyä. (emt.) Luova asenne voi helpottaa esimerkiksi tavallisia arjen toimia, kuten pukeutumista tai syömistilannetta: ”(K)äytännön tilanteet -- niissä se luovien ratkasujen löytäminen. Et sehän on niinku online -- jos joku ei onnistu ni siinä täytyy heti sit miettiä mikä vois onnistuu -- miten päästäis niinku aamupalapöytään tai miten onnistus joku pukeutuminen -- tässä sitä se luovuus et koko ajan miettii niitä ratkasuja siihen --.” (emt., 55). Kulttuurisen vanhustyön kehittämisessä tärkeää on se, että jokaisessa oleva luovuus tulee huomatuksi: "S)en luovuuden ei tarvi olla mitään suurta, järjestettyä, joka vaatii erityisosaamista, joka tarvii terapiahenkilökunnan paikalle, vaan et se voi olla ihan jotain pientä. Ja se että se voi olla niinku sun työmenetelmä, niinku keino, joka päivä.” (emt., 74) Tarvitaan monialaista innostusta sekä yhteistyötä rakentamaan sellaisia käytäntöjä, asenteita ja toimintakulttuuria, jotka mahdollistavat luovaa arkea vanhustyössä. Sen avulla arki voi olla värikkäämpi ja soida kauniimmin - luovuus lisää hyvinvointia koko yhteisöissä. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii pääainevastaavana, tutkijana, musiikkikasvatuksen lehtorina ja yhteisömuusikkokoulutuksen vastuulehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut taiteen soveltavasta käytöstä ja luovan ryhmätoiminnan mahdollisuuksista sosiaali- ja terveysalojen konteksteissa ja on johtanut useita näihin teemoihin liittyviä kehittämishankkeita (esim. Kulttuurisilta EAKR-hanke 2008–2011). Hän on toiminut vastaavana tutkijana Kohti luovaa arkea - kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisessä toimintakulttuurissa 2015-2017 sekä valtakunnalliseen sosiaalisen kuntoutuksen kehittämishanke SOSKUun kuuluvassa Elämäni sävelet- tutkimushankkeessa (2015- ). Hän on julkaissut musiikkikasvatukseen ja taiteen soveltavaan käyttöön liittyviä artikkeleita ja opetusmateriaalia (esim. Huhtinen-Hildén & Pitt: Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical Pathways. Abingdon: Routledge). Hän toimii aktiivisesti kouluttajana ja asiantuntijana myös kansainvälisissä yhteyksissä.