Avainsana: varainhankinta

Joonas Pusila ja Pekka Salonen aloittivat työnsä Yrjö ja Senja Koivusen säätiön lahjoitusvakanssilla

6.5.2020
Tuire Ranta-Meyer

Metropolia sai joulukuussa 2018 Yrjö ja Senja Koivusen säätiöltä 0,5 miljoonan euron lahjoituksen varanhankintakampanjaansa. Säätiön lahjoitus kohdistui tekniikan koulutusalalle, sillä 1950-luvun alussa lapsettomana kuolleen liikemies Yrjö Koivusen mielenkiinto suuntautui koneisiin ja laitteisiin. Hän työskenteli nuorena pienissä metallialan verstaissa ja aloitti 1914 Helsingissä Kone ja Silta Oy:n palveluksessa. Siellä hänellä oli mahdollisuus nousta työnjohtajaksi asti. Viisi vuotta myöhemmin hän perusti oman yrityksen ja vaurastui omalla yritteliäisyydellään. Säätiönsä Yrjö Koivunen halusi edistävän erityisesti kone- ja puuteknisen alan korkeampaa koulutusta ja auttavan nuoria opiskelijoita saattamaan opintonsa loppuun. Hänellä itsellään ei aikoinaan ollut mahdollisuuksia opiskeluun, siksi säätiö edelleenkin tukee käytännön insinööritehtäviin valmistautuvia. Metropolian hallitus päätti kohdentaa Koivusen säätiön lahjoituksesta puolet koneautomaation ja konepajatekniikan sekä puolet rakennustuotannon ja rakentamisen johtamisen opetusresurssien vahvistamiseen. Samalla varauduttiin opettajakunnan eläköitymisen aiheuttamaan osaamisvajeeseen. Molemmat opettajan tehtävät olivat ulkoisessa haussa syyslukukaudella 2019. Konetekniikan Koivusen säätiö -yliopettajaksi valittiin TkL Pekka Salonen ja rakennusalan johtamisen lehtoriksi MSc Joonas Pusila. Molemmat ovat aloittaneet uudessa tehtävässään vuoden 2020 alussa. Göteborgin teknisessä korkeakoulussa maisteritutkintonsa suorittanut Joonas Pusila on Metropolian alumni 10 vuoden takaa. Hän valmistui rakennusinsinööriksi ja teki työharjoittelunsa Australiassa. Hän opiskeli vuoden Californian Polytechnical State Universityssä, ja on toiminut sen jälkeen niin työnjohtajana työmaalla kuin rakennuttajakonsulttina ja itsenäisenä yrittäjänä. Hänellä on siten monipuolinen ja kansainvälinen tausta sekä kokemusta käytännön työstä, esimiestehtävistä ja oman yrityksen pyörittämisestä. ”Opettaminen on ollut kuitenkin selvästi minun juttuni. Olen toiminut aikoinani kouluavustajana ja nyt jalkapallovalmentajana jo vuosia”, Joonas kertoo jatkaen: ”En epäröinyt, kun minua pyydettiin vuonna 2017 Metropoliaan vetämään tuntiopettajana kaksi opintojaksoa. Toinen oli työmaajohtamista rakennusinsinööreille ja toinen työmaatyöskentelyä tuleville rakennusmestareille." "Kokemukset olivat nähtävästi molemmin puolin hyvät, sillä hain nyt avautuvaa tehtävää ja tulin valituksi." Puitteet opiskelijoiden oppimiselle ovat Metropoliassa kunnossa. Pusilan mukaan rakennusala on kuitenkin kokonaisuudessaan haasteellinen. Onnistumisista ei juuri puhuta, mutta epäonnistumiset kyllä uutisoidaan. Kaikkea ei pystytä opettamaan korkeakoulussa, sillä kyse on kuitenkin monimutkaisista prosesseista ja vuorovaikutuksesta eri ammattiryhmien välillä. Lähiopetuksen karsiminen puhututtaa opiskelijoita, kun valmistumisen kynnyksellä tosi monesta asiasta pitäisi olla hyvät perustaidot. On ymmärrettävää, jos monia voi alkaa ahdistaa se, mitä kaikkea pitäisi osata. ”Metropolia antoi minulle hyvät valmiudet, mutta sen tajusi vasta työelämässä”, hän kuvaa lopuksi omia kokemuksiaan koulun annista. Pekka Salonen on Otaniemestä valmistunut konetekniikan diplomi-insinööri, jolla myös on kansainvälistä taustaa. Hän opiskeli kaksi vuotta Asla Fulbright -stipendiaattina Georgia Techissä Atlantassa ja keskittyi MSc-tutkinnossaan laakeritutkimukseen. Lisensiaatintutkintonsa hän teki Teknilliseen korkeakouluun 1991 keraamisista liukulaakereista. Hän on ollut 10 vuotta töissä teollisuudessa mekaniikkasuunnittelijana, markkinointipäällikkönä, laatujohtajana ja tuotekehitysjohta­jana. Metropoliassa hän on ollut vuodesta 2003 alkaen. Hän on julkaissut oppikirjoja mm. teknisestä piirtämisestä, koneenelimistä ja tribologiasta. Myös Pekkaa innostaa touhuaminen nuorten parissa, ja hän toimii vapaa-aikanaan pesäpallovalmentajana. ”Jos osaa ja pystyy siirtämään tietonsa ja taitonsa opiskelijoille, se on palkitsevaa” hän kertoo Metropolia-työstään ja jatkaa: ”On hienoa nähdä miten neljässä vuodessa opiskelijoille rakentuu ammatillinen identiteetti ja heidän rohkeutensa kasvaa. He uskaltavat ottaa kantaa ja osoittavat sillä ammattitaitoaan.” Kun valtaosa koneinsinööreistä menee töihin ulkomaille tuotteitaan vieviin yrityksiin, on osattava kieliä. Kieltenopetuksesta voi Metropolia myös olla ylpeä. Motivoivana Salonen kokee työssään niin ikään sen, että opinnäytetöitä ohjatessa pysyy kartalla siitä, missä eri toimialat menevät. Se on valttia hänen mukaansa myös yritysyhteistyössä. Metropolia ja Koivusen säätiö seuraavat suurella kiinnostuksella nimikko-opettajien työtä seuraavat viisi vuotta. Juttuja aikaansaannoksista ja tärkeistä teemoista siis seuraa.  Tässä vaiheessa toivomme menestystä, tarmoa ja intomielisyyttä tulevissa tehtävissä.

Varainhankinta on taidetta

12.12.2016

Korkeakoulujen varainhankinta ja sen kehittäminen olivat Lontoossa Development for Academic Leaders -seminaarissa keskustelunaiheena marraskuussa. Paikalla oli kolmisenkymmentä osallistujaa, joista valtaosa UK:n yliopistoista. Manner-Euroopasta paikalle olivat saapuneet alumnisuhdetoiminnasta vastaavat edustajat eli minä sekä ruotsalainen ja hollantilainen kollegani. Päivän pääpuhuja oli kanadalainen Lorna Somers, Vice President McMasters University Foundation & Director of Development (artikkelikuvassa). Hän on uransa aikana kerännyt kymmeniä, jopa satoja miljoonia edustamalleen yliopistolle. Keskustelu varainhankinnasta kymmenien tai satojen miljoonien mittakaavassa kuulostaa suomalaisen ammattikorkeakoulun edustajalle utopistiselta ja etäiseltä.  Alumnisuhdetoiminnan yhteydessä on totuttu näkemään alumnit lahjoittajina siten, että usealta alumnilta saatava pienikin lahjoitus tekee mukavan pesämunan, Metropolian kohdalla ensisijaisesti Metropolian tukisäätiön ylläpitämään opiskelijoiden stipendirahastoon. Kaikkia seminaaripäivän aikana kuultuja vinkkejä, ideoita ja neuvoja voi soveltaa mielestäni Suomenkin olosuhteisiin - pienemmässä mittakaavassa. Meillä ei ole lähtökohtaisesti lahjoittamisen kulttuuria, eikä multimiljonäärejäkään tuhatpäin. Isossa maailmassa kalatkin ovat isompia. Kaiken lahjoittamisen taustalla ovat kuitenkin motiivit - niin lahjan antajan kuin sen pyytäjän. Seminaarissa nimenomaisesti puhuttiin pyytämisestä, ei saamisesta. Saadakseen lahjoituksia, on aktiivisesti työskenneltävä potentiaalisten lahjoittajien parissa. Kyse on pohjimmiltaan taidokkaasta suhdetyöstä. Lorna Somersin luennoinnin aikana on helppo nyökytellä; näinhän ne asiat pitäisi hoitaa. Kyllä, kaikki perustuu suhdetoimintaan! Suhteita tulee vaalia, rakentaa ja kehittää määrätietoisesti. Huomioita keskustelusta: Suhteita tulee rakentaa määrätietoisesti Suhdetoiminta on määrätietoista ja jatkuvaa työtä Suhteita ei voi kääntää päälle ja pois tarvittaessa; ne joko ovat olemassa tai eivät ole. Jos suhteita ei vielä ole, on tunnistettava potentiaaliset lahjoittajat ja luotava ohjelma heidän tavoittamisekseen. Lahjoittajien motivaatiot on tunnistettava Superrikkaat, säännölliset ja pienet lahjoittajat toimivat kukin eri lähtökohdista Pyritäänkö lahjoitusvaroin vaikuttamaan esimerkiksi tutkimusohjelmiin Lahjoittajien kanssa voi ja pitää neuvotella, "mitä voimme saada aikaiseksi yhdessä" Lahjoituksen jälkeen on toimittava Kun lahjoitus on saatu, sillä odotetaan myös olevan vaikutusta. Varat tulee käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on lahjoitettu. On sovittava, miten lahjoittajalle raportoidaan varojen käytöstä. On hyvä selvittää jo ennalta, miten lahjoittaja haluaa neuvotella, jos jokin oleellisesti muuttuu sovitusta. Rehellinen ja avoin kommunikaatio vahvistaa luottamussuhdetta. Yhteistyötä voi kehittää Ihmiset suunnittelevat entistä nuorempina, keille lahjoittavat ja millä aikataululla Enää ei tarvitse odottaa yllättäviä testamenttauksia Hyväntekeväisyysjärjestöt häviävät yliopistoille ja tutkimuslaitoksille Pyytäminen ja antaminen eivät ole epämiellyttäviä kokemuksia, vaan neuvotteluja Kun lahjoitusaie on tunnistettu, tulee käynnistää keskustelu, mitä kaikkea voidaan saada aikaiseksi vielä suuremmalla lahjoituksella Ihmisistä tuntuu hyvältä tehdä hyvää Kasvokkaiset tapaamiset potentiaalisten lahjoittajien kanssa kasvattavat lahjoitussummia Tutkimuksen tai kehittämistyön tekijöiden ja lahjoittajien kohtaamiset voivat avata lahjoittajan ymmärrystä alakohtaisesta kehittämis- tai tutkimustyöstä saada tämän puolestapuhujaksi tärkeäksi kokemalleen aihepiirille Lahjoittajien kiittämisestä ja muistamisesta on sovittava loppuun saatettu projekti on hyvä syy yhteiseen juhlaan Lisää tapahtumanjärjestäjästä: CASE - Council for Advancement and Support of Education