Avainsana: alumni

Blogi tauolla – kiitos

23.10.2017

Hei alumnimme Alumnimme menestyvät maailmalla upeasti. AMK-tutkinnon suorittaneita on yli 20 000 ja YAMK-tutkinnonkin on ehtinyt tahkota kokoon monituhatlukuinen joukko. Itsekin talon alumnina olen ylpeä meistä kaikista. Hoidin Metropolian alumnisuhdetoiminnan koordinaattorin tehtävää vuodet 2013-2016, jolloin toimintaa kehitettiin alumnisuhdetoiminnan kehittäjäverkostossa aktiivisesti. Valitettavasti erilaiset korkeakoulutukseen kohdistuneiden resurssien leikkuut veivät pohjan käytännön toteutukselta. Ideat jäivät paperille. Metropolian alumneja ovat jokainen meillä opiskellut tai työskennellyt, myös kaikki edeltävien oppilaitostemme alumnit ovat alumnejamme. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Metropolian alumnipolku on seuraavanlainen: Orientaatiojaksolla sanan "alumni" makustelu - kyllä, se olet sinä, vaikket koskaan valmistuisi tai liittyisi mihinkään alumnirekisteriin. Olet kasvatti, suojatti, saanut Metropolialta oppia. Opintojen aikana opiskelijan ja alumnin kohtaamiset - monessa tutkinto-ohjelmassa kutsutaan alumnit kertomaan työelämän totuuksista. Muitakin mukavia kohtaamisia voi tapahtua. Opintojen päättyessä - varmistus, että oma LinkedIn-profiili on ajantasalla ja siellä on ainakin oman ryhmän henkilöt kontakteina. Lisäksi mahdollisesti alumnirekisteriin liittyminen.  Työelämään siirtyessä alumnina kasvaminen - sijoittumiskyselyihin ja -tutkimuksiin vastaaminen, oman verkoston puitteissa ammatin ja alma materin edustaminen, oman ammatillisen identiteetin kehittäminen, ammattikorkeakoulutuksen puolesta puhuminen. Takaisin kotiin - YAMK-opintoihin hakeutuminen, luennoitsijaksi tuleminen, tapahtumiin osallistuminen, stipendirahastoon tai varainhankintatoimintaan rahan lahjoittaminen... Metropolialla on oma alumnirekisterinsä, käytössä kesäkuusta 2014 saakka. Sinne liittyneille lähetetään alumniuutiskirje neljästi vuodessa. Rekisteröityä voi täyttämällä e-lomakkeen. Ei maksa mitään, ei velvoita mihinkään. Suurin joukko metropolialaisia alumneja löytyy LinkedIn -palvelusta. Meitä on siellä tällä hetkellä yli 20 000 metropolialaisuutta tunnustavaa. Päivittelemme ajoittain Metropolian alumnit -Facebook-sivua. Metropolian Facebook-sivulta löytyvät ajankohtaisimmat alma materin kuulumiset. Facebookin Metropolia Career -sivulla on työtarjouksien jättöpaikka. Parintuhannen seuraajan joukossa enimmälti opiskelijoita. Käy silti siellä, jos työtarjouksia etsit. Twiittaillaankin. Mikäli olet kiinnostunut oman tutkinto-/koulutusohjelmasi alumnitoiminnasta, ota suoraan yhteys vanhoihin opettajiin tai koulutussuunnittelijoihin. He kaipaavat usein teitä alumneja. Meillä vain ei ole välineitä tavoittaa suoraan teitä - valmistumisen jälkeen emme saa automaattisesti tietoomme uusia sähköpostiosoitteitanne. Kotiin kirjeen lähettämiseksi keinot vielä on olemassa, mutta se on tyyristä lystiä. Mikset siis suoraan itse kysyisi, mitä tutkinto-ohjelman arkeen kuuluu ja voitko tulla jollekin opintojaksolle kertomaan oman alasi työnteon arjesta, tavataksesi entisiä opettajiasi ja nykyisiä opiskelijoita? Tällaisesta proaktiivisesta toiminnasta voi olla hyötyä sinulle ja työnantajallesi. Tutustumalla nuorempiin vuosikertoihin, on mahdollista saada tuoreita näkökulmia, jakaa oma uratarina, tai etsiä harjoittelijoita tai kesätyöntekijöitä. Suhteet perustuvat luottamukselle ja niiden luominen alkaa jo ensimmäisestä opiskelupäivästä.  Vaalikaa suhteitanne, opinahjoonne ja etenkin omiin opiskeluaikaisiin tuttaviinne. Ihmiseltä ihmiselle annettu aika on arvokkain lahja, jonka voimme kukin itseltämme toisille jakaa. Ensi vuonna Metropolia täyttää jo kymmenen vuotta. Kootkaa vanhat luokkakaverit yhteen ja skoolatkaa - meille ja teille. Ystävyydellä. Näillä sanoin jätän tämän blogimerkinnän toistaiseksi viimeiseksi tällä palstalla. Menestystä toivottaen! Milla Åman  

Alumnin uratarina – Juhani Kauhaniemi, automaatioinsinööri

15.3.2017

Valmistuin automaatioinsinööriksi Metropolian Myyrmäen yksiköstä 2015. Päädyin rakennusautomaatiosuunnittelijaksi suunnittelutoimisto Optiplan Oy:lle. Ensin pääsin työharjoitteluun, eikä aikaakaan, kun sain mahdollisuuden tehdä myös lopputyöni. Minua ilahdutti heidän positiivinen suhtautuminen harjoittelijoihin sekä panostukset työviihtyvyyteen ja valmistumisen jälkeen päädyinkin tänne vakituiseen työsuhteeseen. Minulle annettiin jo harjoitteluaikana vastuullisia tehtäviä, joissa pystyin kehittämään taitojani niin automaatiossa, projektityössä kuin kokonaisuuksien hallinnassa. Rakennusautomaatiosuunnittelijan tehtävä on kuvata kaavioin ja toimintaselostuksin, miten rakennuksen moninaisia lämpö- vesi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä ohjataan ja säädetään siten, että rakennus pysyy kunnossa ja siellä on viihtyisää olla. Metropolian automaatiolinja on tekniikasta yleisesti kiinnostuneelle erinomainen valinta. Automaatio on erittäin laaja alue kattaen opintoja aina ohjelmoinnista, rakentamiseen, teollisuuteen ja logistiikkaan. Ennen Optiplanille tuloa en edes kuvitellut työskenteleväni rakennusalalla. Metropolian automaatiolinja on kattavuudessaan kehuttava. Kun valmistumisen jälkeen päivitin ansioluetteloni ja kirjasin, mistä kaikista automaatiojärjestelmistä olin koulussa kokemusta saanut, niin listan pituus ja monipuolisuus oli vakuuttavaa. Ja kaikille opiskelijoille, jotka epäilevät osaavatko he soveltaa oppejaan työelämässä: AMK antaa työkalut ja työelämä opettaa käyttämään niitä - hyvät työnantajat myös ymmärtävät tämän. Ole siis innokas oppimaan työelämässä ja valmis antamaan muutama extratunti työuran alussa asioiden ymmärtämiseen, niin vuoden jälkeen huomaat, mitä tarkoitan :).

Alumnin uratarina – Tomi Siebel, laatuinsinööri, Saksa

Tomi Siebel valmistui Metropolian kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi 2014.  Asuinpaikka on Saksa, jossa Tomi työskentelee tittelillä Quality Engineer yrityksessä HP Pelzer GmbH. HP Pelzer on maailman johtava autoteollisuuden akustisten- ja eristys osien valmistaja Hän asuu Kaiserslauternissa, mutta käy töissä Wittenissä Ruhrin alueella 330 kilometrin päässä. Etäisyydet kotoa töihin ovat yleiset Saksassa. Autobahn palvelee kaikkialla. Viikonloppuisin ollaan kotona, työviikot jossain lähempänä. Tomi Siebelin tehtävä on toimia laatuinsinöörinä Volvo-projektissa. Pelzer tekee Volvolle uuteen S90/V90-malliin takakontin sisustusta. Käytännössä Siebelin työ on projektin johtamista; PPAP-prosessin saattamista loppuun, laatuvaatimuksien ja spesifikaatioiden täyttäminen on laadunvalvonnan kulmakiviä. Valmistumisen jälkeen Siebel muutti heti Saksaan, eikä hänellä vielä ollut työkokemusta. ”Lähetin 300 hakemusta ja sain muutaman haastattelun. Se ei ollut helpoin vaihtoehto, halusin silti tehdä niin ja se on toiminut hyvin. Aluksi oli vaikeaa, en tarkalleen tiennyt mitä pitäisi tehdä tai tarjota yrityksille. Työnhaussa meni nelisen kuukautta, aloitin lopulta pienessä, juuri perustetussa firmassa, joka teki autonosien laadunvalvontaa. Meillä oli muutamia ulkomaalaisia asiakkaita, joita yritettiin markkinoida euroopassa, joka ei onnistunut. Yritys meni konkurssiin ja siitä tuli opittua paljon kaikenlaista, yrityksen nousu ja tuho. Sen jälkeen oli helpompi löytää töitä, lähetin 20 hakemusta, tuli 5 haastattelupyyntöä: parin kuukauden päästä olin seuraavassa työpaikassa. Täällä on laatuinsinööreille autoteollisuudessa paljon töitä, koska teollisuus perustuu alihankkijoihin. Toimiva autoteollisuus vaatii alihankkijoiden valvontaa. Projektinhallintaan, alihankkijoiden valvontaan ja laatuinsinöörin aloille löytyy töitä Saksassa”. ”Nykyiseen tehtävään päädyin hakemalla. Hain eri paikkoihin, mulle soitettiin ja kysyttiin lyhyen haastattelun jälkeen, paljonko haluan palkkaa. Yleensä Saksassa kysytään heti palkka, sitten sanotaan summa, se on ok tai ei, riippuen yrityksen kaavaillusta budjetista. Kairon taksikuskit ovat hyvä preppauskeino palkkaneuvotteluihin. Palkka- ja hintatasosta sen verran, että taso Saksassa ei houkuttele palaamaan Suomeen. Olen nyt siirtymässä projektipäälliköksi omaan projektiin. Toinen Saksassa yleinen juttu on että insinöörit työllistyy ensin rekrytointifirmojen kautta ja myöhemmin siirtyy vakituiseksi yritykseen, näin minunkin tapauksessa. Mielikuvani on, että työnteko Saksassa on tahdiltaan kovempaa kuin Suomessa." Siebel jatkaa: ”Täällä pitää toimittaa. Ei voi taukoja pitää, jos on töitä. Jos haluaa edetä, kelloa ei voi katsoa. Kun ei ole töitä, on vapaampaa jos on tehnyt työnsä hyvin. Kun pitää tehdä töitä, on vaarallista sanoa että kello on neljä, täytyy lähteä kotiin. Varsinkin autoteollisuudessa on hektistä. Varastot on pieniä, koko ajan pitää tulla uutta tavaraa alihankkijoilta. On vaarana että tehdas pysähtyy, jos ketju ei toimi. Siksi pitää olla varautunut koko ajan.” Siebelin mukaan työkulttuuri Saksassa riippuu kuitenkin työpaikasta. ”Kun menet haastatteluun, sun täytyy pitää siitä henkilöstä joka sua haastattelee, se on yleensä sun tuleva pomo. Jos se toimii hyvin, sopii ajattelutapa hyvin yhteen. Työpaikat, jotka olen saanut, niissä on haastattelujen jälkeen ollut ajatus, että toi meni hyvin, persoonallisuudet ovat kohdanneet hyvin. Sitten on ollut haastattelut, joiden jälkeen on ollut tunne etten haluaisi työskennellä tuolla, eikä niitä paikkoja ole mulle tarjottukaan”, Siebel summaa. Urakehitykseensä Siebel kokee koulutuksen ja oman asenteen vaikuttaneen eniten. ”Koulutuksen avulla pääsee näihin työtehtäviin. Koulutus on pakko olla. Uskon, että uralla on paljon kiinni asenteesta. Yritän lukea paljon kirjoja, jotka auttaa itsensä kehittämiseen. Ne ovat auttaneet siihen, miten reagoida tilanteisiin ja ongelmiin. Esimerkiksi, miten pysyä positiivisena. Suosittelen kirjaa Dale Carnegie; Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Tärkein sisältö tuossa kirjassa on neuvottelusta, eli miten olla mukava henkilö ja saada toinen ymmärtämään sun pointti niin, että molemmat on tyytyväisiä. Eli lähinnä miten esittää asioita.” Metropoliassa annetusta opista Siebel kokee hyötyneensä etenkin siinä, miten työskennellä hyvin ja laadukkaasti. Miten raportoida, esimerkiksi labrakursseissa ja opinnäytetyössä oppii tiettyä järjestelmällisyyttä ja laadukasta työtä. Lisäksi kiitoksen ansaitsevat opettajat. ”He, jotka ovat olleet työelämässä. Heiltä sai tietoa, jota ei oppikirjoista saa, erityinen kiitos opinnäytetyöni ohjaajalle lehtori Jarmo Perttulalle.” Myös kieliopinnot Tomi Siebel kokee tärkeäksi anniksi. ”Saksaa olen opiskellut ammattikorkeakoulussa, on tärkeää saavuttaa tietty taso että pystyy kommunikoimaan. Arkikeskustelujen täytyy sujua. Englanti pitää olla vahva, joka tukee vaikeammissa keskusteluissa.” Valinta lähteä opiskelemaan insinööriksi syntyi lukiossa. Nyt Siebel kuvailee: ”Tämä on ollut mahtava matka, oon nähny niin paljon, päässyt matkustamaan työn kautta niin paljon, Euroopan ulkopuolelle tapaamaan eri paikkoihin uusia ihmisiä. Toki on raskasta olla koko ajan matkustamassa, mutta toisaalta tulee nähtyä niin paljon ja on tapahtumien keskipisteessä. Teen globaalisti töitä, tapaan paljon eri kansallisuuksia töissä, kuten Kiina, Tsekki, Hollanti, Britannia, meillä on monikansallinen tiimi. Minulle kansainvälistyminen on sitä, että tunnet, että sinulla on mahdollisuus asua myös muissa maissa.” Rekrytoitumisvinkkeinä Tomi Siebel kertoo, että jos haluaa esimerkiksi autoteollisuuteen töihin, ”kannattaa ostaa muutama kirja tietystä aiheesta, jotka kiinnostaa. Autoteollisuuden uraa havittelevan kannattaa valita teoksia APQP:stä, PPAP:sta ja FMEA:sta, edellä mainitut järjestelmät ovat konkreettista tietoa, minkä voi tuoda esille työhaastattelussa. Siitä pääsee alkuun. Sen jälkeen voi etsiä sopivan polun eteenpäin." "Opiskelijoille haluaisin vielä sanoa, että työnteko on helpompaa kuin opiskelu, eikä menestymistä työelämässä ole syytä epäröidä. Tarttukaa rohkeasti tilaisuuksiin, mutta vasta kun koulu on suoritettu kunnialla loppuun!”

Osteopatian osaamista alumnien osuuskunnassa

27.9.2016

Tasan vuosi sitten Osteopatiakeskus Valo avasi ovensa Helsingin Hietalahdessa.  Osteopatiakeskus Valo on osuuskunta, jonka perusti yhdeksän Metropolia Ammattikorkeakoulusta samalta vuosikurssilta keväällä 2015 valmistunutta  osteopaattia. Keskuksen vastaava osteopaatti on  Sandra Rinne, joka toimii myös osteopatian koulutusohjelman tutkintovastaavana Metropoliassa. Ajatus yhteisestä keskuksesta virisi viimeisen opintovuoden aikana. Alkuun tarvittiin lukuisia palavereja, suunnittelua, lakipykälien selvittelyä ja yhteisten tavoitteiden hahmottelua. Osuuskunta perustettiin alkukesästä ja toimilupa saatiin syksyn korvilla. "Vain reilu vuosi sitten moni asia oli vasta mahdollisuuksia, haaveita ja kysymyksiä. Ensimmäisen vuoden tarkastelua leimaa tyytyväisyys, jaettu sellainen. Koko porukka on puhaltanut yhteen hiileen ja mennyt kohti tavoitteita yhdessä. Ei tunnu liian itsestäänselvältä,  että tämä kaikki on saatu aikaan. Luonnolliselta kylläkin, ja onnekkaalta", kertoo toiminnasta koko osuuskunnan puolesta Laura Lee Kamppila. Valon osteopaatit ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, ja tämä on koettu toiminnan rikkautena. Pitkä yhteinen historia on taannut sen, ettei yllätyksiä kollegoiden toimintatavoissa ole ilmaantunut. "Yhdessä tekeminen tuo turvaa, helpottaa käytännön tekemistä ja inspiroi. Ammatillinen tuki ja osteopatiasta puhuminen, kokemusten jakaminen ja ongelmien pohtiminen on rikastuttanut tätä kulunutta vuotta suunnattoman paljon. Jaamme upean, uniikin ammatin. Se, että jaamme fyysisen tilan lisäksi yhteisen ajatusmaailman on ihana rikkaus ja vahvuus",  Laura kuvailee. Tuhannen uuden asiakkaan raja rikkoutui kesäkuussa ja yksittäisiä hoitoja on ollut moninkertaisesti enemmän. "On ilo, että Valo on löydetty ja että täällä viihdytään. "Kuluneen vuoden aikana asiakastyön lisäksi  keskuksemme on näkynyt  messuilla, kuulunut radiossa, toiminut osana työterveysholtoa ja esitellyt toimintaa eri yhteisöille ja yrityksille. Tästä on hyvä jatkaa, kohti valoisalta näyttävää tulevaisuutta", summaa Laura.

Alumnin uratarina – Niko Ekholm, laboratorioanalyytikko

Niko Ekholm työskentelee tällä hetkellä tutkimuskemistinä Thermo Fisher Scientificillä. Työ on käytännössä laboratoriotöitä ja niihin liittyvää menetelmänkehitystä. ”Meillä on aika tiivis tiimi, toki jokaisella on omia työtehtäviä. Jokaisella on pieni pala kakkua siitä kaikesta. Meillä on tosi hyvä tiimihenki!” Miten päädyit töihin Thermo Fisher Scientificille? Aloitin siellä syyskuun 2015 alusta tutkimusteknikkona, ja matkan varrella nimike muuttui tutkimuskemistiksi vastaamaan suorittamaani ylempää korkeakoulututkintoa. Päädyin sinne tavallaan kahta kautta: LinkedInissä huomasin heidän rekrytointi-ilmoituksen ja sitten on Suomen Massaspektriaseura, jonka sähköpostilistan ilmoituksien kautta sain myös saman ilmoituksen ja päätin hakea. Mitä teit ennen nykyistä tehtäviä? Kemistiksi täydensin erillisvalinnan kautta, tein gradua, kesätöitä ja sellaista. Metropolian jälkeen hain erillisvalinnassa yliopistolle, mutta päädyin välissä vuodeksi kokopäivätöihin, ja parin vuoden ajan olinkin sitten sekä osa-aikaisesti kaksissa töissä ja suoritin opintoja. Oli aika rankkaa. Mitä jäi käteen Metropolian opinnoista? Käytännön labrakokemus oli arvokasta. Yliopistossa saa kyllä teoriapuolen tiedot, labroja siellä on tosi vähän ja kuitenkin monesti pitäisi mennä käytännön labratyöhön tai olla ainakin käsitys myös käytännössä. Hyvin harva haluaa kemian kandidaattia yliopistolta rekrytoida, juuri puuttuvan käytännönkokemuksen vuoksi. Laboratorioanalyytikkoja koulutetaan Metropoliassa, mutta monet työnantajat eivät tunnista tätä vieläkin suhteellisen uutta AMK-tutkintoa. Ilmeisesti monessa ammattikorkeakoulussa se on valitettavasti lakkautettu tai mennyt insinööripuolen opinnoiksi. Työnantajien ymmärrys laboratorioanalyytikon osaamisesta ja sen kautta arvostus vaihtelee. Kun haetaan laboranttia, usein mieluummin kuitenkin otetaan laboratorioanalyytikko. Miten neuvoisit valmistumassa olevia työelämään siirtymisessä? Itsellä on tarkoitus tietysti edetä uralla, mutta ihan hetkeen en aio kokonaisia tutkintoja tehdä tämän opintoputken jälkeen. Jos työnantaja haluaa, että käyn jotain kursseja osaamista päivittämässä. Sehän on ihan virkistävää. Uralle siirtymisessä auttaa, kun verkostoituminen aloittaa heti opintojen alussa. Se ei välttämättä tarkoita muuta, kuin että juttelee ihmisten kanssa ja heille jää naama mieleen. Ekan opiskeluvuoden jälkeen kannattaa heti rohkeasti hakea kesätöitä vaikka olisi epävarma, että saako juuri sen työn. En tiedä, onko tämä tyypillinen suomalainen ongelma, mutta moni itse karsii itsensä jo ennen hakuja pois. Itse olen ainakin hakenut kaikkiin hommiin, mitkä vähänkään kiinnostaa. Ei ole minun ongelma hakuvaiheessa, jos en täytä aivan kaikkia työnantajan ilmoitukseen listaamia vaatimuksia. Voihan se olla, että jos en hae, joku toinen saa sen homman, vaikka hänellä on minua vähemmän täytettyjä vaatimuksia. Kaikkeen on mahdotonta valmistautua. Oma LinkedIn -profiili kannattaa perustaa heti opiskelujen alussa ja alkaa kerätä hiljalleen verkostoa sinne. Projektityöskentelytaitoja on hyvä harjoitella, niitä tarvitaan melkein joka työssä. Ja jos englanti tuntuu vaikealta, pitää sitä heti ryhtyä parantamaan. Tärkeää on myös hankkia esiintymiskokemusta ja -varmuutta. Rekrytointeja tehdään nykyisin myös videohaastatteluina. Sosiaalisesta luonteesta huolimattavideolle puhuminen ei tuntunut itselle luontevalta, mutta sain silti paikan! Treenata voi vaikka vloggaamalla. Pitää olla valmis menemään omalle epämukavuusalueelle. Olen ollut erilaisissa töissä, nykyään tehdään kaikkialla kovalla paineella, kiireiset deadlinet on joka paikassa. Toisille se sopii paremmin kuin toisille. Ylipäänsä oma aktiivisuus vaikuttaa työnsaantiin eniten. Pitää tutustua ihmisiin. Myös erilaiset yhdistykset ja seurat on hyviä paikkoja tavata alan ihmisiä. Nykyisin tosin osassa niistä on aika vähän nuoria mukana. Kannattaa kokeilla sitä kauttakin.

Alumnin uratarina – Olli-Pekka Kursi, reportterin ääni YLEn aalloilla

30.5.2016

Olli-Pekka Kursi toimii YLEssä Radio Suomen Helsinki-toimituksen toimittajana. "Käytännössä olen reportteri eli kiidän ympäri Uuttamaatta mielenkiintoisten aiheiden ja ihmisten perässä, ja teen pääsääntöisesti suoria haastatteluja. Aloitin Ylellä ensin Yle Kioskissa, ja Yle Helsingin –radiotoimitukseen siirryin tammikuun lopussa.” Olli-Pekan opiskelu- ja työhistoria ei ole ollut yksiviivainen.  "Aiemmin olen opiskellut sosionomiksi ja valmistuin 2005. Sen jälkeen päädyin pariksi vuodeksi Ateneumin museon kahvilavastaavaksi. Siellä touhutessa sain ajatuksen, että nyt haluan radioon. Teinistä asti olin halunnut radioon töihin. Silloinen kämppikseni sanoikin, että NYT haet sinne, olin silloin jotain 27-vuotias, kun hain Laajasaloon.  Vuonna 2008 pääsin opiskelemaan Radio- ja TV-linjalle Metropoliaan. Opintojeni aikana työskentelin suurimmissa mediataloissa freelencer-toimittajana." Tutuiksi tulivat mm. Metroradioiden ja myöhemmin Nelonen Media radiokanavat, kuten MetroFM, GrooveFM ja Loop. "Välillä työskentelin The Voice –kanavalla juontajana ja verkkotoimituksessa kirjoittavana toimittajana. Televisiotuotannot tulivat tutuiksi mm. Big Brother –ohjelman ansiosta. Katselin BB-talon toimintaa muutamien kuukausien ajan kahtena peräkkäisenä syksynä nettitoimittajan ominaisuudessa 2010-luvun alkupuolella. Se oli myös aika ennakkoluulotonta somen tekemistä, johon muualla on taivuttu vasta vuosia myöhemmin. Olen sitten saanut jalan useamman mediatalon oven väliin ammattitaitoni, mutta myös sosiaalisen verkostoni avulla. Onhan se ihan totta, että sillä kenet tuntee on merkitystä. Uran alussa, mutta tietysti myös kaikissa vaiheissa, on osaamisesta, oppimisen halusta ja vuorovaikutustaidoista varmasti hyötyä." Teknologian kehitys ja median murros näkyvät media-alan työssä kaikella mahdollisella tavalla. Ei pelkkää radiota tai pelkkää nettiä enää tehdä missään, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Työhön kuuluu, että tehdään videoita someen, verkkojuttuja, ja -uutisia. Mediamaailma on muuttunut valtavasti siitä, kun aloitin opinnot Metropoliassa. Jos olisin arvannut, että videosta tulee niin merkittävä ilmaisun muoto, olisin keskittynyt siihen hommaan vähän tarkemmin! Olli-Pekan tavanomainen työpäivä sisältää paljon ihmisten tapaamisia ja haastatteluja.  "Esimerkiksi eilen tein kolme juttua eli haastattelua päivän aikana. Yhden aamupäivällä, jonka tulin leikkaamaan valmiiksi toimitukseen, sitten riensin seuraavaan haastatteluun ja kolmas juttu oli suora lähetys Kalliosta. Päivät tosin vähän vaihtelevat – välillä on toki valmistelevia päiviä, jolloin miettitään juttuaiheita. Alumnikollegoita on YLEssa töissä useitakin, joten entiset opiskelukaverit ovat myös lähellä arjessa. Onko Olli-Pekka nyt tyytyväinen työtilanteeseensa? "Teen nyt just sitä, mistä haaveilin pitkään. Jännää on huomata, että aika monta mutkaa mahtuu matkalle. Kaikki hommat ovat olleet älyttömän opettavaisia ja nyt sitten tehdään tätä työtä. Tällä hetkellä on töitä, ja siitä olen älyttömän onnellinen! Uskoisin, että vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, että saavuttaa sen mistä haaveilee. Hakijoita riittää media-alan töihin paljon. täytyyhän sitä valmistautua siihen, että yrittää näyttää itsestään parhaat puolet joka tilanteessa!"

Alumnin uratarina – Matti Laukko, tuottaja Helsinki Coffee Festivalin takana

Matti Laukko päätyi tuottamaan tapahtumia, kun kulttuurituotantoa opiskellessaan, kansainvälisessä opiskelijavaihdossa Espanjassa Madridin kulttuuri-instituutissa ollessaan sai soiton Suomesta ystäviltään. Ruisrockiin tarvittiin tekijää. Vaikka Matti oli jo ajatellut jäädä Espanjaan pysyvästi, hän päätti lähteä Ruisrockiin töihin neljän päivän varoitusajalla. Sillä tiellä hän on ollut jo yhdentoista vuoden ajan. Nyt Matti kumppaneineen tuottaa jo toista vuotta Helsingin Coffee Festivalia. Matin ura ei kuitenkaan keskity ympäri vuoden yhteen isoon festivaalituotantoon.  Hän on työskennellyt freelancer/yrittäjä -statuksella useiden muidenkin tapahtumien parissa. Näin työskentyyn syntyy mielekästä vaihtelua.  "Kyllähän mä uran alussa olin kuskina ja roudarina. Ei sitä koulusta valmistuta suoraan tuottajan paikalle." Miten Helsinki Coffee Festival syntyi ja mistä siinä on kyse? "Vuosi sitten järjestettiin ensi kertaa kahvifestivaali Kattilahallissa Suvilahdessa. Me saatiin idea tähän kahden mun kaverin, Maijan ja Tommin kanssa siitä vielä vuosi taaksepäin. Ruvettiin vaan ideoimaan, mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Keksittiin sitten yhtenä iltana, ettei sellaista ole Suomessa tai lähimaillakaan tehty. Noin vuoden aikana saatiin kasaan se ensimmäinen. Päätettiin jatkaa, koska se osoittautui hyväksi tapahtumaksi ja selkeästi sille oli tilausta. Sen verran tilausta, että siirrettiin saman tien isompiin tiloihin. Sekin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Näytteilleasettajia on nyt kolmen viikon kuluttua Kaapelitehtaalle tulossa 35-40." "Tapahtuman ideana on tehdä kahvi tutuksi kävijöille. Oikeasti tutuksi. Miltä hyvä kahvi maistuu ja miten se tehdään." Minkälaisia riskejä HCF:n tuottamiseen liittyy? "Ollaan minimoitu riskit. Ekana vuonna tehtiin päätös, että jos ei saada tarpeeksi myytyä paikkoja, täytyy harkita tapahtuman tekemistä.  lipunmyyntiriskillä ei haluttu tehdä tapahtumaa. Ei siis taloudellisesti kovin suuria riskejä." Ammattilaispäivä - mitä siellä tapahtuu ja onko siellä restonomeille jotain? "Tapahtumassa ovat alan firmat paikalla, uusimmat trendit, kahvilaadut, koneet esittelyssä. Uutta ja tuoretta tietoa, ellei sitten ole jo valmiiksi kahvialan täysinoppinut ammattilainen. Puhujat ovat ammattilaispäivänä valittu hieman eri kulmalla kuin muille päiville, tietysti." Ammattilaiset myös kisaavat tapahtumassa, mistä siinä on kysymys? "Kilpailujen karsinnat järjestää SCAE ja tapahtumamme HCF toimii finaaliareenana. Lauantaina on Suomen Brewer's Cup eli kuka keittää parhaat suodatinkahvit. Sunnuntaina puolestaan kisataan SM-baristan tittelistä. Voittaja lähtee baristojen MM-kilpailuihin." Tapahtumassa saa maistella kahveja aamu- tai iltapäiväsessioissa. Onko neuvoja kävijälle, miten välttyä kofeiinin yliannostuksesta? "Olisi hyvä syödä välissä. Tapahtumassa toki on tarjolla erinomaista ruokaa foodtruckista myytynä." Itse en ole kokeillut, mutta niin on sanottu, että banaani on hyvä tasoittaja kahvikupillisten jälkeen. Sitä kannattaa kokeilla. Tai syödä jotain muuta. Mitä yleisöjä tapahtuma tavoittelee? "Tavoite on laajapohjainen yleisö. Lähdetään siitä, että kahdeksankymppisistä alaspäin kaikki tulisi tutustumaan kahviin. Viime vuonna haasteena oli, että meidän kävijä oli tyypillisen kaupunkilainen, 25-40 -vuotias. Toivomme, että myös neljästäkympistä ylöspäin olisi tulijoita, siellähän on paljon kahvinkuluttajia. Esimerkiksi vein viime vuonna omille vanhemmilleni uudet myllyt, keittimet ja tutustutin papuihin. Nythän siellä ei keskustellakaan muusta kuin hyvistä kahvilaaduista. Kyllähän kahvi teemana aika hyvin uppoaa kaikkiin; jos miettii, miksi tulla, itse aloitan usein esimerkiksi ajatuksesta, että jos kipristelee vatsaa, kannattaisi tutkia ja tutustua, mitä kahvia juo ja miten sitä keittelee. Tapahtuma on laajentunut myös sillä, että kahvin kylkeen kuuluu tee. Nyt tapahtumassa on tarjolla myös salathéhuone, jossa pidetään teeseremonia. Se on vetänyt yleisöä niin, että seremoniapaikat on jo lähes loppuunmyyty." Miten rakas kahvi on juomana sinulle itsellesi? "En ole itse mikään himojuoja. Juon mieluiten yhden hyvän kahvin päivässä."

Alumnien uratarina: opiskelijatiimistä suoraan start-up -yrittäjiksi

16.2.2016

Practigamen tarina alkoi Metropolian opiskelijoiden osallistumisesta Electrian projektiin opiskeluaikana. Lehtorin idean pohjalta tiimi lähti rakentamaan hoitotyön opetuspeliä. Tietotekniikan, 3D-animoinnin ja muotoilun osaajat tiimiytyivät. Nyt he ovat tuoreita alumneja ja start-up -yrittäjiä. Practigamen osakkaina käyttöliittymäsuunnittelija Saku Nylund, 3D-artisti Anna-Saida Koskiluoma ja koodari Tuomas Louhelainen muodostavat toimivan tiimin, jossa kaikilla oman osaamisalueen mukaiset työt. Miten päädyitte yrittäjiksi? Tuomas: ”Kun tulin Electrialle duuniin, heti alussa projektipäällikkö Sampo Nurmentaus puhui, että projektista olisi mahdollisuus spinnata firma. Ite oon aina tiennyt, että haluan jossain vaiheessa pistää firman pystyyn. Toisaalta luulin, että menisin ensin johonkin firmaan duuniin. En tiedä, ajatteliko kukaan että oikeesti näin tehdään, mutta oli kuitenkin tiedossa se mahdollisuus”. Anna-Saida: ”Oli se tiedossa, että jossain vaiheessa firma pystyy, mutta vähän epävarmaa alkuun. Sitten tilaisuus tuli ja siihen tartuttiin. Projektin aikana saatiin hommat käyntiin ja tiesi että saman tiimin kanssa jatkaisi, oli aika hyvä fiilis, kun tiesi että kommunikaaito pelaa ja sillä lailla hyvä tehdä töitä yhdessä.” Electria sijaitsee Vantaan Technopoliksessa, kasvavalla Aviapoliksen alueella. Start-up -toimintaa on voitu tukea tarjoamalla hyvä vuokrasopimus toimitiloihin määräajaksi. Muutakin tukea entinen opinahjo tarjoaa päivittäin: ”Metropolian ja Turbiinin väkeä tapaa toimitiloissa päivittäin. Heiltä saa tukea ja konsultaatiota tarvittaessa, tulee tervehdittyä, spesifimpääkin voi keltä vain kysyä. Tosi positiivista”, Tuomas kertoo. Vastavalmistuneiden budjetista ei välttämättä löydy isoja varoja investoida yritystoimintaan, onneksi nytkään ei ole tarvinnut. Yritystoiminta on käynnistetty starttirahalla ja Practigamen toimitusjohtaja Jaana-Maija Koivistolta löytyi rahoitus tarpeellisiin laitehankintoihin. ”Kyllähän ”oikeissa töissä” voisi tienata neljäkin kertaa enemmän, eli sikäli riskillä ollaan mukana”, Tuomas huomauttaa. Anna-Saida jatkaa: ”Starttirahalla yritetään. Taloudellinen tilanne voisi olla parempi, mutta tekeminen on nyt mielenkiintoista ja mielekästä: Lisäksi yrittäjän alkutaipale ja opiskelijan taloudellinen tilanne ei eroa paljoakaan toisistaan, joten oli helppoa jatkaa niukalla ansiotasolla suoraan valmistumisen jälkeen.” ”Kynnys on matalampi, kun ei ole ehtinyt olla töissä tienaamassa ”liikaa”. Lisäksi kellään tiimistä ei ole isompia taloudellisia perhe- tai taloussitoumuksia”, Saku muistuttaa. Start-up -yrittäjien aika keskittyy tuotekehityksen ympärille. Tuote on selainpohjainen opetuspeli sairaanhoidon eli hoitotyön alalle. Tuote vaatii jatkuvaa testausta, ennen kuin se on myyntivalmis koulutusorganisaatioille ja myöhemmin myös kuluttajille. Ohjelmiston testaamisessa mukana ovat aidot käyttäjät, eli Saku suuntaa protojen kanssa testaamaan peliä opiskelijoilla ja alan ammattilaisilla muun muassa Metropoliasta, Turun AMKista, HUSista. Kerätty käyttäjäpalaute vaikuttaa ratkaisuihin suoraan. Pelin yksinkertainen tehtävänanto kuuluu: hoida potilasta! Peli toimii webissä ja siinä on täysi muunneltavuus. Pelistä on tarkoitus tulla opiskelijoille motivoiva oppimistyökalu. Ohjaajalla on mahdollisuus seurata osaamisen kehittymistä ja jättää palautetta oppijalle. Opettaja voi tehdä omia ryhmiä ja potilastapauksia voi muokata täysin oman mielen mukaan. Opettaja voi saada tiedon, mikä asia on ollut koko ryhmälle vaikeinta. Pelituote muokkautuu globaaleille markkinoille kieliversioiden ansiosta. 3D-artistille riittää töitä, koska markkinoille mentäessä hahmojakin täytyy jonkin verran kohdistaa. ”Naishahmoa ja nuorempaa potilasta on toivottu ja toki naiselle tehdään sairaaloissa eri toimenpiteitäkin kuin miehille”, Anna-Saida huomauttaa. Peli ei ole syntynyt yhdessä yössä. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä. ”Ensimmäisten versioiden testausvaiheessa ymmärtää tehneensä jotain huonoja ratkaisuja, jos joutuu demonstroidessa koko ajan selittämään, mitä on tekemässä”, Saku naurahtaa. Entäpä alumnien tulevaisuudensuunnitelmat? ”Aion olla jatkossakin yrittäjänä, tässä tai jossain muualla. Yrittäjyydessä on niin monta plussaa, kuten työtahti ja itse päätetyt työajat. Joskin Electria sijaitsee paikassa, josta ei pääse yöllä pois…”, Tuomas aprikoi ja toiset räjähtävät nauruun. ”Practigame on pieni organisaatio, mutta koko ajan tässä syntyy ymmärrystä, joka auttaa sopeutumaan isompaakin organisaatioon. Yrittäjänä toimiminen edistää kokonaisvaltaista liiketoiminnan hahmottamista. Siirryn varmaan jossain vaiheessa perustyöntekijäpuolelle johonkin isompaan yritykseen. Siitä voi olla hyötyä, jos hyppää takaisin yrittäjyyteen”, Anna-Saida kaavailee. ”Tähän on nyt sitouduttu. Täytyy luoda yksi peli kerrallaan alusta loppuun, mutta opetuspelejä voisi muillekin aloille tehdä. Tämä on nopeasti kehittyvä toimiala. Ei tiedetä, minkälaisia tulevaisuuden pelit voivat olla”, Saku kiteyttää. Tutustu yritykseen http://practigame.com