Tiukkoina aikoina suhdeverkostot ratkaisevat

Työtä tekevälle riittää. Ei työt tekemällä lopu. Kukapa ei joskus olisi kuullut suomalaisia sananlaskuja työstä. Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, sen vapaaseen valintaan sekä oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin ja suojaan työttömyyttä vastaan. Näin todetaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklan ensimmäisessä kohdassa. (YK 2023: 26–27). Sananlaskuista, julistuksista ja hallitusohjelmista huolimatta Suomessa oli syyskuussa 2024 työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työllisyyskatsauksen mukaan 279 700 työtöntä työnhakijaa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Millaiset vaikutukset työttömyydellä on yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan ja mitkä ovat ne toimet, jotka edistävät työllistymistä? Työelämän ulkopuolella on henkilöitä henkilökohtaisista ja yksilöllisistä syistä johtuen. Ohjautuminen työllistymistä edistävien palveluiden tai kuntoutuksen pariin on myös yksilöllistä perustuen henkilön tarpeisiin, arviointiin sekä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja tukitoimiin. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen tarkoituksena on uudistaa työvoimapalveluiden toimintaa velvoittaen hyvinvointialueet, kunnat ja Kela yhteistyöhön paikallisesti, jotta asiakas saa mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä tarpeelliset palvelut, tuet sekä hoidettua niihin liittyvät velvoitteet. Suunnitelmissa on laajentaa työvoimaviranomaisten sekä palveluntuottajien mahdollisuuksia hyödyntää tietoa toiminnan vaikuttavuuden ja työnhakijoiden palveluohjauksen tehostamiseksi. Pyrkimyksenä on keventää työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kohdentamaan rajallisia resursseja toteutumaan asiakaslähtöisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Työelämän vastaanottokykyisyyttä on tarkoitus vahvistaa, jotta esimerkiksi osatyökykyiset, maahanmuuttajat, ikääntyneet henkilöt ja matalan koulutustason tehtävissä toimivien työllistyminen paranee. (Hallitusohjelma 2023; Eduskunta 2022.) Yhdessä työskentely edistää osallisuutta ja sosiaalista vahvistumista Työhön kuntoutumista ja työllistymistä edistävien palveluiden taustalla toimivassa palvelujärjestelmässä vastuutoimijoiden toimintaa ohjaa lainsäädännölliset velvollisuudet, lainsäädäntöä tarkentavat asetukset sekä järjestämistä ja toteuttamista suuntaavat ohjeet. Ohjeita soveltavan vastuutoimijan harkinta ohjaa asiakkaan palveluun, huolehtien tarvittavien palveluiden hankinnasta. (Lampinen & Pikkusaari 2011: 97–98.) Palveluntuottajina työllistymistä edistämässä ovat muun muassa kolmannen sektorin toimijat, jotka osaltaan tarjoavat asiakkaille kehittymisen mahdollisuuksia ja valmiuksia siirtyä kohti työelämää. Työllistymistä edistävissä palveluissa asiakas on tasavertainen kumppani ja oman elämänsä asiantuntija. Asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden lähtökohtien mukaisesti kuntoutuksen, valmennuksen, tulee toteutua hänen toimintaympäristössään. (Järvikoski & Härkäpää 2011: 49–52.) Tavoitteista ja sisällöistä keskusteleminen sekä yhteinen päätöksen teko, jaettu valta ja vastuu valmistavat asiakasta itsenäiseen päätöksen tekoon. Osallisuus on osa laajempaa toimijuutta. Toimijuudessa asiakas nähdään tietoisena ja aktiivisena toimijana, ottaen kantaa itseään koskeviin asioihin ja pyrkien vaikuttamaan niihin toiminnallaan ja valinnoillaan. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 280–282.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan asiakkaan sosiaalinen vahvistuminen (kuva 1) edistää työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista. Kuva 1. Sosiaalinen vahvistuminen asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävässä yhteistoiminnassa (Kinnunen 2016: 20 mallia mukaillen). Motivaatio, tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus ohjaavat prosessia Työelämään kuntoutumisen mahdollistaa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen prosessinomaisesti toteutuva valmennuksellinen yhteistoiminta. Prosessissa asiakkaan rooli nähdään aktiivisena toimijana, joka toimii yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 279; Autti-Rämö & Salminen, Rajavaara & Melkas 2022: 13.) Asiakkaan ja asiantuntijoiden yhdessä määrittelemien tavoitteiden ympärille rakentuvat verkostot ja yhteistoimijuus mahdollistaen tavoitteellisen ja suunnitelmallisen prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi. (Sipari & Mäkinen 2014: 168–170.) Suunnitelmallisuudessa päätökset muodostuvat yhteistoiminnassa, jolloin asiakas ja asiantuntijat tekevät päätökset yhdessä. Asiakkaan voimavarat ja valmiudet vaikuttavat hänen osallisuutensa tasoon tavoitteen laatimisessa. (Karhula ym. 2022: 280–281.) Prosessin ja yhteistyön onnistuminen edellyttää asiakkaan motivaatiota, halukkuutta, sitoutumista ja valmiutta. Yhteisymmärrys tukee tavoitteen asettelua Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten (kuva 2) mukaan vuorovaikutus on merkittävin elementti työllistymistä edistävässä valmennuksessa. Tulosten perusteella valmennuksen yhteistoiminta edellyttää asiakkaan ja asiantuntijan välille luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymistä. Tämä vaatii asiakkaan kuulemisen ja hänen kokonaistilanteen hahmottamisen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat, että asiakkailla on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden asetteluun ja laatia suunnitelmaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuloksista nousi esiin myös mahdollisuus tavoitteiden seurantaan ja niiden päivittämiseen. Yhdessä työskentely on vuorovaikutusta, joka toteutuu yksilö- ja ryhmävalmennuksissa. Vuorovaikutus toimii välineenä yhteisymmärryksen kehittymiselle. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulos osoittaa, että vuorovaikutuksessa kehittyvä yhteisymmärrys tukee asiakkaan motivaatiota. Tulosten perusteella asiakkaat hyötyivät merkittävimmin yhteistoiminnassa työllistymistä edistävän tavoitteen saavuttamiseksi sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, asiantuntijoiden tarjoamasta tuesta ja tavoitteiden mukaisesta, suunnitelmallisesta työskentelystä. Tulokset osoittavat, että motivoitunut asiakas tunnistaa tarpeet valintoja tehdäkseen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutus yhteistyöverkoston kanssa on merkityksellistä yhteistoiminnassa, jotta asiakas sitoutuu toimintaan ja hyötyy moniasiantuntijuudesta entistä monialaisemmin. Kuva 2. Asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävät yhteistoiminnan ydintekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat teoriataustaa vahvistaen, että kuntoutuminen opiskelu- ja työelämään on muutosprosessi, jossa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen on yksilöllistä. Työelämävalmiuksien kehittyminen vaatii asiakkaan nykytilanteen arviointia, asiakkaan tahtoa asettaa ja suunnata asettamiaan tavoitteita kohti sekä sitoutua toimintaan oman itsensä vuoksi. Voimavarat prosessissa tulee huomioida, jotta asiakkaalla on aktiivisesti toimien mahdollisuus saavuttaa tavoitteet. Tavoitteellisessa toiminnassa tuen merkitys tavoitteiden saavuttamiseksi on merkittävä. Tulosten mukaan asiakkailla on ollut mahdollisuus hyödyntää valmennusta, ja sitä on ollut heille riittävästi tarjolla. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksen perusteella asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää palveluverkoston hahmottamista sen hyödyntämiseksi sekä toimivia ja laajoja yhteistyöverkostoja, joiden parissa työskennellään aktiivisesti. Kuten E. N. Setälä on sanonut: ”Kaikki ihmistyö on yhteistyötä.” Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää asiakkaiden ja yksilövalmentajien yhteistoimintaa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö Yhteistoiminnalla kohti asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista – kuvaus asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävän yhteistoiminnan ydintekijöistä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024) on luettavissa Theseuksesta. (https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031544) Kirjoittaja Päivi Aro, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja työskentelee palveluesihenkilönä Sotek-säätiöllä. Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna 2022. Kuntoutumisen edellytykset. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 13–14. Eduskunta 2022. Hallituksen esitys HE 207/2022. Viitattu 2.10.2023. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. Helsinki: WSOYpro. Karhula, Maarit & Sellman, Jaana & Sipari, Salla & Ylisassi, Hilkka 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Tallinna: Duodecim. 279–282. Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 24.10.2024. Lampinen, Pauliina & Pikkusaari, Suvi 2011. Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä. Helsinki: VATES-säätiö. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkeli 13/2014. Viitattu 12.11.2023. 168–170. Työ- ja elinkeinoministeriö 2024. Työllisyyskatsaus syyskuu 2024. Viitattu 24.11.2024. Valtioneuvosto. Orpon hallituksen hallitusohjelma 20.6.2023. Vahva ja välittävä Suomi. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 58. Viitattu 1.10.2023. Yhdistyneet kansakunnat. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 10.12.2023.

Yhteiskunta on jatkuvasti monimutkaistunut ja sen haasteet ovat yhä monimuotoisempia.  Terveyden haasteet liittyvät tänä päivänä yhä vahvemmin globaaleihin ongelmiin, kuten   esimerkiksi Covid 19:n aiheuttamat sairaudet ja rajoitustoimenpiteet, sodista johtuvat hoidon ja kuntoutuksen tarpeet, pakolaisuus, ilmastomuutoksen aiheuttamat katastrofit sekä erityisesti nuorten ahdistuneisuuden lisääntyminen. Näihin ongelmiin ei ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Sen sijaan tarvitaan tulevaisuuteen suuntautunutta poikkitieteellistä ajattelua. “ECOLAH - Embracing a Complexity-Orientated Learning Approach in Health” oli Erasmus+ -rahoitteinen hanke, jonka tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä, siitä kuinka yhteiskunnan erilaiset toimijat voivat osallistua monimutkaisten sosiaali- ja terveyshaasteiden ratkaisemiseen. Hankkeessa kehitetään korkeakoulupedagogiikkaa, joka tukee opettajien ja opiskelijoiden tulevaisuuteen suuntautuvien taitojen kehittämistä kompleksisten ongelmien ratkaisemisessa. (ECOLAH 2024). ECOLAH-hanke järjesti viiden päivän intensiiviviikon Pohjois-Hollannin Ellertshaarissa, jonne osallistui Metropoliasta 6 opiskelijaa yli 40 muun opiskelijan kanssa. Viikon tarkoituksena oli ymmärtää paremmin terveyteen liittyvää kompleksisuutta (complexity) ilmiönä. Kompleksisuudella tarkoitetaan sellaisen kokonaisuuden (järjestelmän) ominaisuutta, joka koostuu monesta, toisiinsa vaikuttavasta osasta ja nämä osien vaikutukset ovat vaikeasti selitettäviä (Casti, 2012). Eli kyseessä on joukko prosesseja, jotka dynaamisesti ja jatkuvasti kehittyvät, eivätkä pelkästään ole vuorovaikutuksessa keskenään vaan saavat merkityksensä näiden vuorovaikutusten kautta (Cohn, 2013). Ilmiötä tutkittiin viikon aikana erilaisin osallistavan oppimisen sekä luovien menetelmien avulla. Intensiiviviikkoon osallistui terveysalan korkeakouluopiskelijoita ja opettajia Hollannista, Suomesta, Romaniasta ja Portugalista sekä kaksi opettajaa Norjasta. Haastetaan perinteisiä ajattelumalleja Ajatusten herättäjänä opintoviikolle toimi Paul Beenen (tutkijaopettaja), joka käsitteli provokatiivisessa luennossaan nykyisen terveyspalvelujärjestelmän toiminnan ongelmia ja siihen liittyviä perinteisiä ajattelumalleja. Beenen väitti, että nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä on diagnoosilähtöinen eikä sen kantokyky riitä tulevaisuuden tarpeisiin. Kun ympäristön ja kulttuurin aiheuttamien sairauksien määrä kasvaa, tarvitaan sosiaali- ja terveydenhoidossa koko järjestelmää koskeva ajattelun muutos: Mitä voi tehdä toisin? Voivatko terveydenhuollon ammattilaiset auttaa kansalaisia ottamaan itse vastuuta omasta terveydestään? Mitä jos ammattilaiset keskittyisivät enemmän ennaltaehkäisemään sairauksia ja lisäämään kansalaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia, esimerkiksi korostamalla inhimillistä luontoyhteyttä ja terveellisiä valintoja? Kuva: Anna Kaipainen Kuntoutuksen ammattilaiset työn muutoksessa Kuntoutuksen ammattilaisina tarvitsemme muuttuvissa ja ennakoimattomissa tilanteissa luovuutta ja heittäytymistä rakentaaksemme toimivan yhteistyösuhteen kuntoutujien kanssa. Turvallinen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde auttaa kuntoutujaa kokemaan merkityksellisyyttä, uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja näkemään epäonnistumiset mahdollisuutena oppia. Intensiiviviikon hyödylliset, ajattelua avartavat luovat ja toiminnalliset harjoitteet konkretisoivat yksilön ja ympäristön eri tasojen (mikro-, meso-, ekso- makro- ja ekosysteemit) reaktiivista vaikutusta toisiinsa verkostoissa toimiessamme. Olemme tunnistaneet harjoituksissa havaittuja kompleksisia ilmiöitä myös omassa työssämme toimiessamme laajoissa kuntoutuja- ja ammattilaisverkostoissa. Tällöin pienetkin muutokset kuntoutujan elämässä ja verkostossa voivat saada aikaan “perhosefektin”, jolla voi olla suuret myönteiset tai haitalliset vaikutukset hänen kokonaistilanteeseensa. Optimaalinen kuntoutujan verkosto elää ja muuttuu jatkuvasti hänen tarpeittensa mukana. Reflektoiva oppimisprosessi osana toimintaa Intensiiviviikon aamut aloitimme pareittain walk and talk -luontokävelyillä, joissa vaihtuvan parin kanssa tutustuimme eri teemoin toistemme näkökulmiin ja kulttuureihin. Vastaavaa dialogista vuorovaikutusta tarvitaan myös työelämässä työyhteisöissä ja suorassa asiakastyössä: omat normimme eivät ole ainoita oikeita, vaan on erilaisia tapoja elää ja kokea. Tätä ymmärrystä tarvitsemme erityisesti kuntoutujien kanssa tehtävässä työssä, jotta heillä on mahdollisuus kokea itsensä oman elämänsä “päähenkilöiksi” ja me ammattilaisina voimme sanoa tekevämme aidosti kuntoutujalähtöistä työtä. Tällainen ajattelu vaatii meiltä ammattilaisilta jatkuvaa halua, herkkyyttä ja aikaa havainnoida omaa asennettamme, ihmiskäsitystämme ja toimintaamme itse reflektoiden, sekä keskustellen työyhteisöissämme, esimerkiksi jakamalla hiljaista tietoa. Tätä reflektoivaa oppimisprosessia heräteltiin intensiiviviikon aikana jokapäiväisillä henkilökohtaisilla oppimiskysymyksillä. Kompleksisuuden lisääntyessä aloimme yhä paremmin tunnistamaan, että monimuotoinen sosiaalinen ympäristö kannattaa nähdä rikkautena: jokainen – myös erilainen– ajatusmaailma on merkityksellinen ja muovaa omaa ja yhteisömme ajattelua ja toimintaa. Kuva: Anna Kaipainen Korkeakoulut suunnannäyttäjinä kohti terveempää ja kestävämpää tulevaisuutta Yksi pandemian suurimmista opeista on ollut se, että emme voi luottaa pelkästään perinteisiin menetelmiin nykyisten terveysongelmien ratkaisemiseksi. Nämä ilmiöt ovat kompleksisia, ja niihin liittyy niin sosiaalisia, taloudellisia, ympäristöllisiä kuin teknisiäkin tekijöitä ja laaja joukko erilaisia toimijoita. Näitä toimijoita ovat terveydenhuollon organisaatioiden lisäksi myös poliittiset päättäjät, oppilaitokset, tutkijat, yritykset ja yhteisöt. Ymmärtääksemme näiden haasteiden monimutkaisuutta ja käsitelläksemme niitä, meidän on omaksuttava uudenlaista ajattelutapaa sekä kyettävä arvioimaan uudelleen, miten lähestymme koulutusta, oppimista ja kuinka kehitämme yhteiskuntaa. (Papanagnou, Watkins, Lundgren, Alcid, Ziring, & Marsick. 2022). Tulevaisuuden ammattilaisilla on oltava teknisten taitojen lisäksi myös kyky ajatella kriittisesti ja luovasti monimutkaisten, usein arvaamattomien terveyshaasteiden edessä. Meneillään olevat maailman muutokset ovat vahva muistutus siitä, että terveydenhuollon työntekijöiden, poliittisten päättäjien ja opettajien sekä erityisesti seuraavan sukupolven on oltava valmiita epävarmuuteen ja opittava toimimaan nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Avainasemassa on tietämättömyyden tilan ja uteliaisuuden vaaliminen oppimisessa. (Gheihman, Johnson, & Simpkin. 2020). Tulevaisuusajatteluun tarvitsemme luovuutta ja heittäytymistä sekä mukavuusalueelta poistumista. Verkostoissa tapahtuva kohtaava ja osallistava oppiminen on tähän yksi mahdollisuus. Myös terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen täytyy muuttua. Enää pelkkä tiedon tarjoaminen ei riitä, sillä nyt on kyettävä edistämään innovaatiivista, luovaa ja systeemistä ajattelua. (Lee, Hall, Anakin & Pinnock 2021.) Sosiaali- ja terveysala muuttuu jatkuvasti: palvelujärjestelmä ei tule olemaan koskaan valmis, emmekä voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tulevien ammattilaisten on kyettävä työskentelemään eri tieteenalojen kanssa, tekemään yhteistyötä erilaisten sidosryhmien kanssa ja siten kehittämään yhdessä kestäviä ratkaisuja. Korkeakouluilla on ratkaiseva rooli eri toimijoiden yhteen saattamisessa, poikkitieteellisen yhteistyön edistämisessä sekä terveemmän ja kestävämmän yhteiskunnan edellyttämien systeemisten muutosten eteenpäin viemisessä. Meidän tulee olla valmiita muokkaamaan omaa toimintaamme ja pysyttävä avoimina elinikäiselle oppimiselle. Tämä matka vaatii yhteistyötä yli kansallisten rajojen ja tieteenalojen. Se edellyttää myös, että siirrymme lyhyen aikavälin ratkaisuista pohtimaan pitkän aikavälin strategioita, joissa pohditaan terveyshaasteiden perimmäisiä syitä ja luodaan yhdessä kestäviä polkuja tuleville sukupolville. Olemme sitoutuneet edistämään tätä muutosta, valmistamaan tulevia ammattilaisia ​​navigoimaan nykypäivän haasteiden monimutkaisissa kiemuroissa luottavaisesti ja luomaan terveempää ja kestävämpää yhteiskuntaa. Kirjoittajat: Laura Pikkola-Wickström on sosionomi, joka toimii ammatillinen kuntoutusohjaajana yksityisellä palveluntuottajalla Kelan työllisyyttä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa.  Laura Wiik on toimintaterapeutti, joka työskentelee hyvinvointialueen julkisissa psykiatrian palveluissa.Laurat opiskelevat kuntoutuksen ylemmässä AMK-tutkinnossa Metropoliassa Anna Kaipainen, projektipäällikkö, fysioterapeutti YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Casti, J. 2012. X-Events: The Collapse of Everything. Cohn, S., Clinch, M., Bunn, C. & Stronge, P. 2013. Entangled complexity: why complex interventions are just not complicated enough. J Health Serv Res Policy ;18(1):40–3 Gheihman, G., Johnson, M., & Simpkin, A. L. 2020. Twelve tips for thriving in the face of clinical uncertainty. Medical Teacher 2020. Scholalry Perspective. Academic Medicine, Vol. 97, No. 8, August 2022. ECOLAH, Embraicing complexity oriented learning approach in health. 2024. Lee, C., Hall, K., Anakin, M., & Pinnock, R. 2021. Towards a new understanding of uncertainty in medical education. Journal of Evaluation in Clinical Practice. Vol. 27 Issue 5. October 2021. Pages 1194-1204. Papanagnou, D., Watkins, K. E., Lundgren, H., Alcid, G. A., Ziring, D., & Marsick, V. J. (2022). Informal and Incidental Learning in the Clinical Learning Environment; Learning Through Complexity and Uncertainty during COVID-19.

Nuoren työllistymisen menestystekijät syntyvät nuoren työelämävalmiuksien vahvistamisella työllisyyspalveluissa ja nuoren työllistävässä yrityksessä. Valmennukselliset ja kuntoutukselliset keinot yrityksen toimintaympäristössä ja työyhteisössä edistävät nuoren sijoittumista palkkatyöhön. Nuoren kasvaminen ja kehittyminen yrityksen uudeksi osaajaksi edellyttää nuoren, yrityksen työyhteisön ja valmentajan kohtaamisia, luottamusta ja avoimuutta. Työllistymisessä ei ole kyse pelkästään työstä vaan ihmisten välisestä toiminnasta. Koulutetun nuoren työelämävalmiudet vahvistuvat työllisyyspalveluissa ja nuoria työllistävissä yrityksissä Valmistumisen jälkeen enemmistö nuorista suuntaa kohti työelämää ja itselle mielekästä työtä. Siirtymävaiheet edellyttävät nuorelta uuden oppimista ja mukautumista työnantajan toimintaympäristöihin ja -yhteisöihin. Nuoret ovat työmarkkinoilla haluttua työvoimaa. Nuoren osaaminen suhteessa vaadittuihin työtehtäviin ja nuoren työelämävalmiudet vaikuttavat yksityisen työnantajan päätökseen rekrytoida työntekijä enemmän kuin taloudelliset tuet (Tuusa ym. 2014: 46). Työttömän nuoren työllistymisen edistäminen lähtee rakentumaan nuoren osaamisen, vahvuuksien ja työelämävalmiuksien kehittymisestä työllisyyspalveluissa. Kehittyminen jatkuu nuoren työllistävässä yrityksessä, jossa nuori saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen edistyäkseen. Selvitystyön mukaan näyttöön perustuvaa IPS – Sijoita ja valmenna -työhönvalmennuksen käyttöönotto on mahdollista Suomen palvelurakenteissa (Raivio 2019: 3). Työnantajien toimintaympäristöissä on tarve valmennuksille ja kuntoutuksen keinoille. Yrityksen työyhteisö hyötyy nuoren ohella valmennuksesta ja uusista työkyvyn tuen keinoista 6Aika DuuniPolun Oulun osahankkeessa kehitettiin työssävalmennuksen toimintamallia vastaamaan työttömien nuorten ja työnantajan tarpeisiin (6Aika DuuniPolku n.d.). Malli nimettiin työssävalmennukseksi siksi, että se haluttiin toteuttaa juuri työllistävän työnantajan toimintaympäristössä ja yritykset haluttiin ottaa mukaan kehittämiseen. Valmennus perustuu kaikkien toimijoiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistamiseen. Yhdessä koottu nuoren työllistymistä vahvistava tieto tukee yrityksen ja nuoren päätöksentekoa työsuhteen aloittamisessa. Nuoren ja työyhteisön merkitykselliset kohtaamiset tukevat nuoren kuulluksi tulemista ja nuoren tulemista osaksi työyhteisöä. Valmennuksen avulla työllistettiin Oulun Lasipalveluihin kaksi nuorta. ”Kaikki osapuolet otettiin valmennuksessa tasapuolisesti huomioon, myös meidän tarpeemme yrityksenä ja työyhteisö, johon uusi työntekijä tuli. Erilaisia ihmisiä sulautettiin turvallisesti yhteen”, toimitusjohtaja Niina Turkki-Juutinen kiittää. ”Valmentaja ei ole suoraan sidoksissa työhön, joten hänen tuellaan voi ottaa positiivisesti esiin vaikeitakin asioita uuden työntekijän ja työyhteisön kesken.” Turkki-Juutinen pitää työssävalmennusta selkeänä kokonaisuutena, jossa tiedetään, miten edetään ja mitä kultakin osapuolelta odotetaan. On hyvä, että myös valmennuksen kulkua seurataan yhdessä. (6Aika DuuniPolku n.d.)   [caption id="attachment_2909" align="alignnone" width="620"] Kuva: 6Aika[/caption] Valmennukselliset ja kuntoutukselliset keinot tehostavat nuorten työllistymistä yrityksiin Työhönvalmennustoiminnan kehittämiskohteiksi nousivat tutkimuksen mukaan työelämätavoitteiden selkiyttäminen, palveluntuottajien kompetensseja vahvistava yksilöllinen ohjaus, työnantajayhteistyö sekä työnetsinnän alueet. Suosituksena on esitetty, että työllistymisen, koulutuksen ja työssä selviytymisen tukeminen eriytettäisiin jatkossa selkeämmin esiammatillisesta, yleiseen elämänhallintaan liittyvästä valmennuksesta omaksi toimintalohkokseen. (Härkäpää, ym. 2013: 59–61.) Nuoren palkkatyöhön sijoittumiseen vaaditaan tuloksellista työllistymisen strategiaa, jossa tunnistetaan nykytila, tehdään suunnitelma, asetetaan tavoitteet, toteutetaan seurantaa, reagoidaan muutoksiin ja ymmärretään toimintaympäristöä.  Työyhteisöjen toiminnan ymmärtäminen osana nuoren työllistymistä on yhtä tärkeää. Kuten valmennuksen ja yrityksen työyhteisön yhteistyön avulla yritykseen työllistynyt Marko toteaa: ”Omalla kohdalla valmennus onnistui, sain hyvän työn ja työkaverit”. Kirjoittaja Sanna Syrén on toimintaterapeutti ja kuntoutuksen (ylempi AMK, Metropolia Ammattikorkeakoulu) opiskelija, joka toimii koordinaattorina BusinessOulu työllisyyspalveluissa. Kirjoitus perustuu Syrénin kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Nuorten työllistymistä yrityksiin edistävät tekijät BusinessOulu työllisyyspalveluissa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Lähteet 6Aika DuuniPolku. https://6aika.fi/tuloksia-duunipolku/ 6Aika Duunipolku. https://6aika.fi/oma-ala-loytyi-duunipolun-tyossavalmennuksesta/ Härkäpää, Kristiina & Harkko, Jaakko & Lehikoinen, Tuula 2013. Työhönvalmennus ja sen kehittämistarpeet. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 128, 2013 Raivio, Helka & Kaija Appelqvist-Schmidlechner 2019. IPS -Sijoita ja valmenna! -toimintamallin soveltamisen mahdollisuudet Suomessa. THL. Työpaperi 23/2019. Tuusa, Matti & Pitkänen, Sari & Shemeikka, Riikka & Korkeamäki, Johanna & Harju, Henna & Saares, Auroa & Pulliainen, Marjo & Kettunen, Aija & Piirainen, Keijo 2014. Yhdessä tekeminen tuottaa tuloksia. Nuorisotakuun tutkimuksellisen tuen raportti. Toimeenpanon ensimmäisen vuoden arviointi ja seurannassa sovellettavien indikaattoreiden kehittäminen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 15/ 2014.