Käteltyäni jokaisen lapsen ja aikuisen sisälle muskariluokkana toimivaan koulun kirjastoon oli aika aloitella tuntia. Jokainen oli löytänyt sopivan ja aloin kysellä kuulumisia. Nyt oli alkamassa perinneleikkimuskari. Ryhmä aloitti kokoontumiset tammikuussa ja nyt kesän kynnyksellä olemme hitsautuneet toimivaksi ryhmäksi.
Perinneleikkimuskarin ideana on suomalaisen kansanperinnemusiikin siirtäminen sukupolvelta toiselle. Laulamme ja leikimme isovanhempienkin lapsuudesta tuttuja lauluja. Olen erityisen iloinen siitä, että ryhmämme koostuu lapsista, mummeista, ukeista, äideistä ja sisaruksista vastasyntyneen pikkuveljen kera. Isovanhemmat ovat tuoneet mukanaan spontaanisti omia lapsuusajan muistojaan, laulujaan ja runojaan, joita on otettu osaksi muskarituokiota. Luon tunneille oman musiikillisen rungon vaihtuvalla teemalla, mutta jokaisella tunnilla huomaan saaneeni siihen mukavaa lisämateriaalia esimerkiksi isovanhemman kertoman arvoituksen muodossa.
Palataanpa sitten siihen kulumisten vaihteluun. Eräällä tytöllä oli paljetein koristeltu pusero päällään hameeseen yhdistettynä. Ihastelin paljettirusettia ja ylistin sen kimaltelevaa olemusta. Tytön äiti kehui paikallista kirpputoria ja sitä, miten sieltä tämäkin ihanuus löytyi. Pyysin lasta tulemaan lähemmäksi, että voin ”tarkemmin” tutkia tämä kimaltelevaa kuosia joka minut aivan häikäisi. Tyttö tuli hyvin reippaasti luokseni ja yhdessä tutkailimme koristetta, jonka tyttönen tiesi olevan ommeltuna siihen puseron pintaan, ei kuulemma lähde pesussakaan irti. Hetkisen sitä ihasteltuamme pyysin tyttöä pyörähtämään hameineen, jotta näkisimme helmojen hulmuavan ja rusetin paidassa kimmeltävän. Lapsi teki työtä pyydettyä ja palasi paikoilleen. Ennen kuin ehdin kysyä seuraavan lapsen kuulumisia, riensi tytön pikkusisko luokseni ”rinta rottingilla” ja esitteli hänkin uutta, samaiselta kirpputorilta hankittua puseroaan. Tutkailimme yhdessä puserossa olevan kissaa ja sen väritystä, ilmettä ja asentoa. Laskimme lapsen kanssa kissan jalat ja silmät, seurasimme hännän kaarta hänen kainaloonsa, jossa se taisi vähän kutittaakin. Silittelin lapsen luvalla kissan selkää ja kutittelin sitä korvan takaa. Tulimme siihen tulokseen, että kissa näyttää hyvin onnelliselta, kun se on päässyt mukaan muskariin. Muistuttelimme kissaa tutkiessamme suomalaista arvoitusta: tupsunenä, lankakerä, neljä tolppaa ja tanko – mikä se on? Kaikkihan sen nyt muistivat ja arvasivatkin, sehän on kissa! Pikkusisar, joka oli alkutalvesta ollut vielä aivan äidin hameen helmoista kiinnipitävä muskarilainen, palasi nyt reippaasti paikoilleen. Kuulumiset vaihdettiin kaikkien lasten ja aikuisten kanssa.
Kokemamme hetki oli hieno osoitus siitä, miten tutuksi ja turvalliseksi muodostunut tilanne muskarissa saa kenties aremmankin lapsen rohkaistumaan. Kehitys sosiaalisissa sekä tietenkin musikaalisissa taidoissa on ollut vertaansa vailla tämänkin ryhmän kohdalla kevään aikana. Joillekin äideille ja mummille tämä hetki saattaa olla viikon sosiaalisin hetki ja aivan taatusti musikaalisin.
Tämä kyseinen muskarihetki tapahtui Sotkamossa, joka on noin 60 km päätoimipisteestämme Kuhmosta Kajaaniin päin. Ajelen autollani Kuhmosta Sotkamoon kaksi kertaa viikossa ja lapsia on siellä noin 40. Perinneleikkimuskarin lisäksi muita teemoja ovat kantele- ja soitinrakennusmuskarit sekä omat ryhmät ikäkausittain. Lapset tulevat ryhmiin pitkästä matkasta ja lasten kuljetusta varten kuljettajina toimivat sekä isovanhemmat että erilaiset kuljetuskimpparyhmät. Vain harvoin poissaolo johtuu kyytiongelmista. Jotkut vanhemmat odottavat eteisessä muskarin päättymistä ja hoitavat siinä samalla odotellessaan omia sosiaalisia kontaktejaan.
Soili Perkiön sanoin:
”Sydämen käärin silkkiliinaan, liinaan piirrän tähden.
Mikä on oikein mikä totta, sitä punnitsemaan lähden”
Nyt Kuhmon musiikkiopiston muskariopena punnitsen ja tutkailen, mikä on oikein varhaisiän musiikkikasvatuksessa? Mikä on tärkeää, mikä totta? Mitkä virtuaalimuskarin mahdollisuudet soveltuvat Kuhmolaisille lapsille, mitkä eivät? Mikä virtuaalisessa maailmassa on sellaista, mikä ylittää ainutlaatuisen lapsen kohtaamisen juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, silloin kun lapsella on asiaa ja aikuisen tarve?
Ei kommentteja