Tikissä

Tässä blogimerkinnässä välähtää ikkuna pienyrittäjän arkeen koronakriisin keskellä, jonka aikana on löytynyt uusia mahdollisuuksia niin yrittäjien keskinäiseen vertaistukeen kuin yrittäjien ja ammattikorkeakoulun väliseen yhteistyöhönkin. Yhtäkkinen ravintola- ja matkailupalveluiden hätätila loi tarpeita osaamisen uudistamiseen. Se tuuppasi ammattikorkeakouluja toimimaan yhdessä, kutsumaan yrittäjiä opintoihin ja valmennettaviksi. Prosessissa on syntynyt alkuja elinikäisen oppimisen uusiin käytänteisiin. Uusi yhteistyö ja siihen rakennettu konsepti etsivät jonkin aikaa muotojaan, työnjakoa ja yhteistä toimintakulttuuria. Loppua kohti yhteiset sävelet alkoivat löytyä ja mahdollisuudet kehkeytyä. Ammattikorkeakoulu voi tämänkin kokemuksen myötä ottaa askeleen eteenpäin kehittyäkseen todelliseksi kehittämisvoimaksi alueensa yritystoiminnalle. Yhteistyön voimaannuttavuus näyttäytyi molemmille toimijoille vastavuoroisesti tärkeänä. Yrittäjät kutsuttiin SUN-hankkeen puitteissa kolmen ammattikorkeakoulun tarjoamiin opintoihin. Metropoliassa yrittäjille myös räätälöitiin oma kurssi ja hankkeen puitteissa tarjottiin sekä yksilö- että ryhmävalmennusta. Kun yrittäjät tulivat mukaan esimerkiksi tarinallisen viestinnän opintojaksoille, tutkinto-opiskelijat saivat suoraa informaatiota työelämän arjesta ja pitkän linjan tekijöiden kokemuksesta. Yrittäjät saivat uusia näkökulmia, työtapoja ja asenteita nuorilta opiskelijoilta. Yrittäjät ja opiskelijat loivat yhdessä tulevaisuuden tarinoitaan ja miettivät, minkälainen viesti kutsuu asiakkaita parhaiten. Opettajan ammattitaidon hyödyllisyyskin tuli tällaisessa yhteistyössä testattua ja työelämäyhteyden kannalta jälleen päivitettyä. Työelämä pienyrittäjiä myöten tarjoaa ammattikorkeakoulun toimintaan luontevan ja merkittävän kumppanuuden. Sinnikäs ja luova heimo Korona on todellakin heilauttanut yrittäjät arvaamattoman uuden keskelle. Sekä heidän opettamisessaan että heidän valmentamisessaan ensimmäinen ihmettelyni aihe oli heidän sinnikkyytensä kaiken keskellä. Toiset sanoivat, että yrittäjänä on nähnyt niin monenlaisia päiviä, että usko selviytymiseen ei hevillä horju. Toinen toteaa, että vanhempien yrittäjäelämää nähneenä ja siinä itsekin mukana olleena ei koskaan odottanutkaan, että yrittäminen olisi helppoa. Vaikeudet ikään kuin kuuluvat asiaan ja selviytymiskeinoja lähdetään etsimään. Kukaan valmennuksessa olleista ei odottanut, että uudet ratkaisut tipahtaisivat kuin taivaasta. Tuosta asenteesta moni voisi varmaan ottaa opikseen ja saada helpotusta arkeensa, kun voi asennoitua siten, että asioiden ei tarvitse olla vain helppoja, hauskasti ja itsestään upeasti eteneviä. Odotuksemme ja käsityksemme elämästämme vaikuttavat vahvasti siihen, miten elämämme ja työmme koemme. Toinen vaikuttava esiin noussut asia oli osallistujien vahva sitoutuminen omaan yritykseensä. Oman elämän toteuttaminen ja omien unelmien mahdollistuminen koettiin tapahtuvan juuri oman yrityksen kautta ja kanssa. Siksikään siitä ei oltu helposti luopumassa. Moni tunnisti oman luonteenlaatunsa ja kiinnostuksen kohteidensa kanssa työskentelyn sopivan ennen kaikkea yritystoimintaan, jossa on vapaus itselle sopivien puitteiden luomiseen. Silloin ei ole tilivelvollinen eikä vastuussa tekemisistään lakisääteisten velvoitteiden lisäksi muille kuin itselleen tai omalle perheelleen. Asiakkaiden tärkeydestä suurin osa osallistujista puhui lämmöllä ja ilmaisivat halunsa palvella omiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämäkin on esimerkki siitä, miten yrittäjästä voi ottaa oppia. Oman työnsä arvostaminen ja jopa sen intohimoinen rakastaminen synnyttää työhyvinvointia ja tuottaa tyydytystä koko elämään. Siitä syntyvä voimavara näyttää antavan resilienssiä eli selviytymiskykyä vaikeisiin aikoihin. Toki selviytymiseen vaikuttaa myös yrityksen taloudellinen tilanne ja yrittäjän oma hyvinvoinnin taso. Joillekin ratkaisevan avun toi yhteiskunnan mukaan tulo avustusten muodossa. Kiitollisuus tästä oli ilmeistä ja antoi mahdollisuuden tulevaisuuden rakentamiseen ja uskon uusiin mahdollisuuksiin. Joissakin yrityksissä juuri avustusten kautta oli luotu joitakin toistuvasti hamaan tulevaisuuteen siirrettyjä uudistuksia. Kauhea korona oli myös pakottanut tahdin hiljentämiseen niin, että sekä henkisten että fyysisten uudistusten tekemiselle oli tullut aikaa. Vertaiset voimavarana Tietynlaiseksi taivaaksi tai ainakin ilon ja energian lähteeksi ryhmävalmennusprosessissa löytyi ja syntyi keskinäinen jakaminen ja keskinäinen toinen toisensa sparraaminen. Yrittäjä on se, joka usein selviää kaikesta yksin eikä useinkaan ole tottunut edes tunnistamaan omaa avun tarvettaan. Saati sitten tajuamaan, miten helpottavaa, voimauttavaa ja innostavaa on kuulla vertaistarinoita samassa tilanteessa olevilta. On palkitsevaa tunnistaa kuuluvansa sinnikkääseen ja hauskaan, omalta tuntuvaan heimoon. Tutulta tuntuvassa heimossa löytyy yhteinen kieli ja huolenaiheita rohkaistuu jakamaan. Erityisen inspiroivaa on kuulla monenlaisista maailmoista, joista yrittäjät tulevat ja missä kaikkialla he toimivat. Kiinnostavaa kuunneltavaa riittää myös tarinoissa, joissa kuulee siitä, miksi kukin tekee mitä tekee ja miksi hänelle on juuri jokin tietyn alan yritys. Keskusteluissa välittyy myös kertomuksia siitä, mitä kukin rakastaa ja kuinka heidän yrityksensä syntyi. Tärkeää jakamista on myös se, mistä kaikesta he ovat jo selvinneet. Hieman eri todellisuuksissa kollegat luovat omia tulevaisuuspolkujaan ja tässä tilanteessa osa uudistaa tuotteitaan tai suuntaa tarjontaansa jopa kokonaan uusille alueille. Yrittäjien tukemisen uusin tavoin mahdollisti Uudenmaan liiton kriisirahaston rahoituksella toteutettu SUN - sparraa uuteen nousuun -hanke, joka oli suunnattu matkailu- ja ravintola-alan toimijoille. Kokonaisuus oli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteinen kehittämishanke. Mukana oli pienyrittäjiä Uudeltamaalta ja jokunen hieman suurempi toimija. Kahden yrittäjän tarinat kuvaavat, miten heidän toimintaansa kriisin keskellä käytännössä tuettiin. Popomama ja riisiä hapanimeläkastikkeella Suomessa pisimpään toimineen kiinalaisen, keskustassa sijaitsevan Ravintola Chinan perustajien tytär Jenny johtaa tällä hetkellä puolisonsa kanssa Popomamaa, tuttujen kesken pelkkä POPO -nimistä kiinalaista ravintolaa Espoon Omenassa. Ravintolan pidon lisäksi energinen Jenny on sivutoimekseen perustanut Little Heroes -nimisen kansainvälisen päiväkodin, jonka taloudesta ja kehittämistyöstä hän vastaa ravintolatoimensa rinnalla. Jennyn äänessä kuuluu rakkaus hyvään ruokaan ja kiinalaisen ruuan perinteeseen. Hänen puheistaan kuulee yrittäjän kokemuksen omasta lajistaan. Ylpeyttä äänessään Jenny kertoo haluavansa tarjota perinteistä ja monipuolista kiinalaista ruokaa. Hän pohtii tapoja kertoa asiakkailleen, mitä muuta kiinalainen ruoka voi olla kuin kanaa hapanimeläkastikkeessa. Yhdessä arvioimme hänen uuden menuunsa houkuttelevuutta ja innostumme Jennyn ideoimista ruokakoreista, joita asiakkaat voivat hakea ravintolasta koteihinsa. Ruokakoreissa on yhden aterian sijaan täysi kattaus, vaikka pääsiäisen ruokiin tai eväskokonaisuus metsäretkelle. Mitä sinä sanot näistä uusista tarjouksista? Kuvakaappaus Popomaman Facebook-sivulta ja ryhmävalmennuksen ideointikeskustelusta. Pohdinnassa oli kysymys kuvien modernisuudesta ja menun uudistamisesta. Matkanjohtajasta kielikouluttajaksi Ideointia jatkaa Sirpa, jonka matkoihin liittyvä toiminta on loppunut kokonaan koronan takia. Tämä toinen äärimmäisen energinen nainen on suunnannut liiketoimintansa pöytälaatikossa kyteneisiin ideoihinsa ja myy kielikoulutustaan nyt ympäri Eurooppaa. Markkinat ovat yhtäkkiä auki, koska kyseisen kielen opettajia ei Suomessa ole, eivätkä suomen kielen opettajatkaan kilpaile verkkokurssimarkkinoilla. Yhtäkkiä yhden naisen yritys on markkinajohtaja omalla erityisellä sektorillaan ja työllistää jälleen itse itsensä täysipäiväisesti. Tässä kiihkeän ketterässä suunnan muutoksessa on meille jälleen jotain opittavaa. Miten oppisimmekaan huomaamaan erilaisia osaamisalueitamme ja miten rohkaistuisimme joskus lähes mahdottomalta tuntuviin avauksiinkin. Samalla, kun monet yritykset oikeasti kuolevat koronaan, onneksi osa selviytyy ja jossain alkaa jopa uusi kukoistus. Yrittäjien sinnikäs heimo rakentaa uusia mahdollisuuksia yllätyksellisilläkin tavoilla. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian lehtori, joka on mukana monissa hankkeissa osallistavien ja narratiivisten työtapojen asiantuntijana. Tarinat ja kuvat on julkaistu osallistujien luvalla.