Avainsana: työttömyys
Hyvinvointikeskustelu työllistymisen tukena
Työttömyys on tilanne, jossa henkilöllä, joka on työkykyinen ja halukas tekemään töitä, ei ole työpaikkaa, josta saisi palkkaa (1)Työttömyys voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle, joka näkyy toiminta- ja työkyvyn alentumisena ja/tai sairastumisen riskin kasvuna (2,3,4). Hyvinvoinnille tärkeinä elementteinä pidetään kolmea perustarvetta. Ihmisen omaehtoisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on mahdollisimman vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kyvykkyyden kokemus tarkoittaa sitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmanneksi meillä on perustava tarve olla yhteydessä muihin (5). Työttömyys voi uhata kaikkia hyvinvoinnin peruselementtejä (6). Toimintaterapiaa työttömän hyvinvoinnin tueksi Ihmisen hyvinvointi on yhteydessä toimintojemme tasapainoon: kaikkea tulisi olla sopivassa mitassa kunkin ihmisen kulloisenkin tarpeen mukaisesti (7). Työttömyys on usein tila, joka uhkaa vakavasti toimintamme tasapainoa. Työ on toimintaa, joka luokitellaan toimintaterapia-ajattelussa tuottavaksi toiminnaksi, yhtenä toimintakokonaisuutena itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi. Tuottavaa toimintaa voi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyö (8). Tärkeämpää kuin luokittelu on se, että arjessamme toimintakokonaisuudet olisivat tasapainossa. Meillä tulisi olla tasapainoisesti tuottavaa toimintaa, itsestämme huolehtivaa toimintaa (esimerkiksi unta) ja lisäksi niin sanottua ei-tuottavaa toimintaa, joita ajatellaan tehtävän tekemisen itsensä vuoksi omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti (esimerkiksi harrastukset). Uraohjain+ -hankkeen hyvinvointikeskustelut työttömille Uraohjain+ -hankkeessa toteutetaan hyvinvointikeskusteluja media- ja tietotekniikka-alan työttömille. Keskustelun ohjaavat Metropolia ammattikorkeakoulun myöhäisemmän vaiheen toimintaterapeuttiopiskelijat tai opettajat yhtenä 90 minuutin tapaamisena oppilaitoksen tiloissa. Keskustelujen yhtenä sisältönä on osallistujan toimintojen tasapainon tarkastelu. Työttömyys horjuttaa tasapainoa usein voimakkaasti ja vaikuttaa ihmissuhteiden määrään ja laatuun, taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukseen kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Keskustelussa selvitetään myös osallistujan tämänhetkistä stressitasoa (9). Stressiä voi aiheutua työttömyydestä tai muusta syystä, esimerkiksi elämäntilanteessa tapahtuneesta isommasta poikkeamasta. Lisäksi osallistujat tarkastelevat itsearvioinnin avulla yleisesti motivaatiotaan, tottumuksiaan ja suorituskykyään sekä ympäristöään (10,11). Tärkeää on tunnistaa ja tuoda osallistujan vahvuudet ja voimavarat esiin. Itsearvioinnin, stressitason ja toimintojen tasapainon selvittelyn pohjalta opiskelijat jakavat osallistujille kuulemaansa fokusoiden syntynyttä käsitystä työllistymiseen, opiskeluun tai elämään yleensä, jos työllistymiseen liittyvää ei hyvinvoinnin tarkastelussa nouse esiin. Keskustelun yhteenvedon pohjalta pohditaan tarvittavia muutoskohteita ja toimenpiteitä muutoksen mahdollistamiseksi. Esimerkkeinä keskustelun tuloksista ovat esimerkiksi huomiot arkirutiinien merkityksestä hyvinvoinnille. Vaikkapa vuorokausirytmin keikahtaessa nurin, kun ei ole aamulla syytä nousta eikä illalla syytä mennä ajoissa nukkumaan. Tai vapaa-ajan merkitys elvyttävänä ja palauttavana silloin, kun vapaa-aika on vastapainoa tuottavalle toiminnalle eikä se ole aikaa, joka tulee vain tappaa. Mikäli stressitaso on havaittu korkeaksi ja taustalla on isompaa selvittelyä vaativa tilanne, on keskustelusta ohjattu tarpeenmukaiseen palveluun. Hyvinvointikeskusteluista, jos ja kun yhteinen näkemys tilanteesta on syntynyt, on nostettu tavoitteita ja mietitty keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tarvittaessa on varattu toinen aika. Toinen aika on ollut tarpeen silloin, kun opiskelijoiden osaaminen ei jonkin esille nousseen asian tiimoilta ole riittänyt ja keskustelu opettajan kanssa tai tiedonhaku on tukenut esimerkiksi tarpeenmukaisen palvelun löytämistä. Hyvinvointikeskustelujen hyödyt ovat yksilötasolla merkittäviä Uraohjain+ -hankkeen asiakkaat ja Metropolian toimintaterapian opiskelijat ovat kokeneet keskustelut hyvinä ja hyödyllisinä. Tavallinen palaute osallistujilta on, että ”ei tässä mitään oikein uutta tullut, mutta en ole koskaan näin kokonaisvaltaisesti tilannettani kenenkään kanssa keskustellut, hyvältä tuntuu tulla kuulluksi näin” tai ”hyödyllinen oli, en ajatellut tuon asian vaikuttavan hyvinvointiini, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin noinhan se on”. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ja erityisesti he ovat kokeneet merkityksellisenä päästä tukemaan osallistujien hyvinvointia ja työllistymistä. Uraohjain + -hankkeessa (2023-25) on tavoitteena luoda ammattiopilaitoksen (Stadin AO), kahden ammattikorkeakoulun (Laurea ja Metropolia) ja Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyömalli kestävän työllistymisen edistämiseksi media- tietojenkäsittely- ja ICT-alojen työttömien työllistymisen vahvistamiseksi. Samaan aikaan, kun näiden alojen työttömiä työnhakijoita on arvion mukaan runsaasti, niin mainittujen alojen yrityksillä on jatkuva ja kasvava tarve uudelle työvoimalle. Uraohjain + -hanke on EU:n osittain rahoittama. Hankkeeseen osallistujille kuuluu ura- ja opinto-ohjausta ja mahdollisuus ohjauksen myötä parantaa osaamistaan työllistymistä paremmin mahdollistavaksi korkeakoulujen opintosisältöjen avulla. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta osallistua hyvinvointikeskusteluihin, riippumatta siitä kokeeko osallistuja tarvetta hyvinvointinsa tarkasteluun vai ei. Tavoitteeksi asetettiin, että joka toinen hankkeeseen osallistuva osallistuisi myös hyvinvointikeskusteluun. Kirjoittaja Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on TtM, kouluttajapsykoterapeutti ja toimintaterapeutti. Hän toimii Uraohjain+ -hankkeen asiantuntijana hyvinvointikeskustelujen ja toimintaterapian osalta. Lähteet Työttömyys (duunitori.fi) Työttömät (julkari.fi) Työttömyys kytkeytyy terveyseroihin (soste.fi) Maier R, Egger A, Barth A, Winker R, Osterode W, Kundi M, Wolf C, Ruediger H. Effects of short- and long-term unemployment on physical work capacity and on serum cortisol. Int Arch Occup Environ Health. 2006 Mar;79(3):193-8. doi: 10.1007/s00420-005-0052-9. Epub 2005 Nov 9. PMID: 16283362. Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry, 2000, nro Vol. 11, No. 4, s. 227–268 Aarnio, J. Korkea subjektiivisen hyvinvoinnin taso ja työttömyys - Tutkimus perustyöttömyysturvan saajien subjektiivisesta hyvinvoinnista, 2017. (PDF) Wagman, P., Håkansson, C., & Björklund, A. (2011). Occupational balance as used in occupational therapy: A concept analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 19(4), 322–327. Taylor et al. (2023). Kielhofner’s Model of Human Occupation, 6th Edition. Stressi (terveysportti.fi) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Occupational Self Assessment (OSA) Version 2.2 (2006) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Toimintamahdollisuuksien itsearviointi (OSA) Version 2.2 (2006). Suomennettu 2007.
Toivoa huomiseen – uskallusta tulevaan
”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.[1] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut. Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.[5] Itsestä riippumaton tulevaisuus Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. [6] Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi - tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.[9] FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle [10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa "Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas"[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa. Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? [12] Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien [13] tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020]. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF) Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu FUTU-hankkeen verkkosivut Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).