Tikissä

Metropolian opiskelijat suorittavat innovaatio-opintojakson osana tutkintoaan. Kevään 2017 innovaatiot kokosi näytille MINNOFest, joka pidettiin maaliskuussa Myllypurossa, Liikuntamyllyn tiloissa. Lähes viisisataa opiskelijaa esitteli yritysten kanssa yhteistyössä kehitettyjä innovaatioprojekteja messutyyppisessä tapahtumassa. Esittelypöytien lisäksi jokainen ryhmä piti neljän minuutin pitchauspuheen projektiaiheestaan. Kaikki projektit pohjautuvat yhteiskunnallisiin tai työelämän edustajien esittämiin haasteisiin. Haastattelussa yhden opiskelijatiimin projektipäällikkö Minna Haatanen. Mikä on Nuoren äidin itserakkauspakkaus? Nuoren äidin itserakkauspakkaus on alle 21-vuotiaille äideille suunnattu pakkaus, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea odottavan tai synnyttäneen äidin hyvinvointia ja jaksamista uudessa elämäntilanteessa. Pakkaus sisältää tuotteita äidille (miksei isällekin) sekä lapselle sekä nuoren äidin opas helpompaan arkeen -infovihkosen, jonka tuotimme itse. Vihkonen löytyy myös Tyttöjen Talon nettisivuilta, kohdasta nuoret äidit. Itserakkauspakkauksen lisäksi saimme yhteistyökumppaniksi nuoren äiti-bloggaajan, jonka blogi linkitettiin Tyttöjen Talon sivuille. Muokkasimme myös Tyttöjen Talon nettisivuja. Tyttöjen Talon henkilökunta koki sivujen olevan epäkäytännölliset ja suppeat, eikä tieto tuntunut saavuttavan kohderyhmää halutulla tavalla. Lisäksi koulutimme henkilökuntaa sosiaalisen median käytössä (mm. instagram ja snapchat), ja loimme heille kirjalliset ohjeet instagramin käyttöön. Tällä tavalla viestiminen on helpompaa, kun kohderyhmänä on nuoret henkilöt. Kuka tämän idean esitti tai projektityön tilasi? Toimeksiantajana meillä oli Helsingin Tyttöjen Talo ja he halusivat, että projektin kohderyhmä on nimenomaa nuoret äidit. Idea itserakkauspakkauksesta lähti projektiryhmässämme aivoriihitekniikkaa (brainstorming) käyttämällä. Se tarkoittaa luovaa työskentelyä, jossa jokainen ryhmän jäsen ehdottaa mieleen tulevia ideoita ja ajatuksia. Ajatusten ei tarvitse olla ”loppuun asti” suunniteltuja vaan ne voivat olla aihioita. Aivoriihi-tekniikkaa käyttämällä nousi ajatus nuorille äideille suunnatusta pakkauksesta. Idea pohjautui siihen, kun Suomessa on kaikille äideille äitiyspakkaus, että entä jos nuorille äideille olisi jokin kohderyhmää palveleva oma pakkaus erikseen. Tästä ajatuksesta syntyi nuoren äidin itserakkauspakkaus. Minkälainen tiimi oli pakkausta kehittämässä? Innovaatioprojekteihin jaettiin opintojakson alussa ja opettajat jakoivat ryhmät. Meidän ryhmämme koostui yhdeksästä jäsenestä: kolmesta sairaanhoitajaopiskelijasta, yhdestä terveydenhoitajaopiskelijasta sekä viidestä kätilöopiskelijasta.   Mikä oli roolisi tiimissä? Minä toimin ryhmässä projektipäällikkönä eli tehtävänäni oli pitää ns. pakka koossa. Seurata että asioita tapahtuu ja että oikeita asioita tapahtuu ja oikeaan aikaan. En ottanut mitään määrääjä pomon roolia, vaan toimimme hyvin demokraattisesti, joustavasti ja luontevasti yhdessä. Tehtäväni oli olla vastuussa projektin etenemisestä ja puuttua asiaan, jos jotain ongelmia ilmenee. Ryhmämme oli kuitenkin todella mahtava ja projektipäällikön pesti tuntui helpolta, koska ryhmämme toimi hyvin.   Miltä tuntui toimia projektipäällikön roolissa? Aluksi jännittävältä. Mietin, että uskallanko ottaa tällaista asemaa tai osaanko edes. Mitä tulee tehdä ja miten? Entä jos en osaakaan tai pysty. Mutta haasteet kehittävät, ja koin että homma meni ihan hyvin siihen nähden, etten ole ennen toiminut projektipäällikkönä. Mitä vaiheita innovaatioprojektiinne kuului? Aluksi saimme kuulla toimeksiantajan ja kenelle projektia teemme. Sen jälkeen alkoi ideoiden kehittely. Halusimme nopeasti hommiin, joten ehdotimme ajatusta pakkauksesta ja bloggaajasta Tyttöjen Talolle, ja he suostuivat ajatukseemme. Olimme siis hyvin aikaisessa vaiheessa yhteydessä Tyttöjen Taloon ja kävimmekin projektin alussa tutustumassa Tyttöjen Talon toimintaan paikan päällä. Kirjoitimme projektista suunnitelman. Jaoimme työt tasaisesti: muutamat etsivät tutkimusartikkeleita koskien nuoria äitejä, muutamat alkoivat etsiä yhteistyökumppaneita ja muutamat suunnitella logoa ja nettisivujen visuaalisuutta ja loput alkoivat työstää tekstejä infovihkoseen. Suunnitelmavaiheen jälkeen itse projektin työstäminen jatkui eli keräsimme yhteistyökumppaneita, noudimme lahjoituksia. Projekti on pitänyt sisällään PALJON viestimistä. Viestintävastaavana toimi Eerika Mänty, jolla voin nostaa hattua hienosta työstä, sillä viestejä ja puheluita on ollut paljon. Muutkin ryhmän jäsenet ovat olleet tekemisissä yhteistyökumppaneiden kanssa paljon ja hienosti, mutta Eerikan toiminta viestintävastaavana oli moitteetonta. Projektin aikana osallistuimme erilaisiin työpajoihin mm. projektisuunnitelman kirjoittamisen pajaan, sekä posteripajaan ja pitchauspajaan. Posteri siis näytettiin MINNOFEST-tapahtumassa, joten esitystä täytyi myös suunnitella sinne. Lopuksi kirjoitimme projektiraportin koko rupeamasta. Miten Tyttöjen talo oli mukana kehittämistyössä? He esittivät toiveensa nettisivujen ja some-koulutuksen suhteen ja saivat vaikuttaa mm. esimerkiksi blogin valinnan suhteen. Henkilökunta ehdotti meille päivää tapahtuman pitämiseen. Me ehdotimme siis tapahtuman pitämistä äideille. Pääsimme pitämään tapahtuman yhdelle nuorten äitien vertaistukiryhmälle, jossa oli kolme äitiä. Henkilökunta oli myös mukana tapahtumassa ja auttoi mm. kahvin keitossa. Minkälaista palautetta saitte Tyttöjen talolta? He olivat kokonaisuuteen erittäin tyytyväisiä ja mielissään. Saimme pelkkää positiivista palautetta ja kehuja. Mitä koet itse oppineesi tässä projektissa? Olen oppinut erittäin paljon sosiaalisuutta. Olen aina ollut sosiaalinen, mutta nyt sosiaalisuus on saanut myös itseensä lisäksi rohkeutta. Osaan ja uskallan tuoda paremmin omia ajatuksiani ilmi ja olla äänessä, kun muut kuuntelevat. Olen ns. voittanut pieniä pelkojani ja karistanut ujouttani. Tämä näkyy myös muilla opintojaksoilla ja elämässä yleensä. Olen oppinut myös sen, että positiivisen ja kannustavan ilmapiirin avulla jaksaa, vaikka stressi painaa ja väsyttää. Meillä on ollut todella hyvä yhteishenki ja mukava työstää projektia yhdessä. En tuntenut ketään tytöistä entuudestaan projektin alussa ja projektin loppuessa tuntui, että meistä on tullut jo kavereita.   Oliko projekti sinulle itsellesi tärkeä? Projekti oli tärkeä ja mieluinen. Olen itse saanut poikani 18-vuotiaana, joten aihekin oli hyvin omakohtainen. Olisin kovasti kaivannut aikoinaan tukea ja vertaistukea. Olisin silloin voinut itse hyvin tarvita nuoren äidin itserakkauspakkausta ja infovihkosta. Nuoriin äiteihin kohdistuu liian usein negatiivisia mielikuvia, joten on tärkeää koittaa murtaa niitä. Nykyään tilastollisesti teiniraskaudet ovat olleet laskussa, kun taas esimerkiksi 25-30-vuotiaiden naisten raskaudenkeskeytykset ovat olleet nousussa. Ei siis voida oikeastaan moralisoida ketään. Lapsi on kuitenkin ihana asia, ja valmis vanhempi ei ole kukaan koskaan, sillä vaiheet seuraavat toisiaan lapsen kasvaessa.   Minkälaisia kokemuksia muut tiimiläiset ovat kertoneet projektista? Oikeastaan aivan samoja asioita kuin minä. Ryhmähenki on ollut hyvä, projektia on ollut mukava tehdä pienestä stressistä huolimatta. Meillä on ollut hauskaa. Luuletko tästä projektista olleen hyötyä sinulle, tiimille ja Tyttöjen talolle? Uskon, että hyötyä tästä projekti ovat saaneet niin projektiryhmän jäsenet kuin kohderyhmä ja Tyttöjen Talon henkilökuntakin. Nettisivujen toimivuus varmasti parantaa tiedon saantia ja kulkua. Infovihkonen löytyy sähköisesti ja näin ollen tavoittaa nuoret äidit. Pakkauksen tuotteet parantavat äitien hyvinvointia, sekä fyysistä että psyykkistä. -- Kuvassa Metropolian opiskelijoiden kehittäjätiimi vasemmalta oikealle:  Eerika Mänty, Elisa Panhelainen, Erika Tuominen, Kia Kesti, Elli Uuksulainen, Minna Haatanen ja Aura Kalliala. Kuvasta puuttuu Elisa Strodel ja Katri Pirinen, jotka eivät päässeet Minnofest-tapahtumaan.