Tikissä

Tieteellisten tekstien kirjoittamista suomeksi on pitkään pidetty varmana nurkkakuntaisuuden ja kuplaan kuulumisen merkkinä. Englanti kirjoituskielenä on tieteen vahvaa valtavirtaa. Suomenkielinen artikkelisi tutkimus- tai kehittämistyösi tuloksista ajelehtii orpona tieteellisen julkaisemisen valtamerillä. Vain sattumoisin joku kohdalle osunut osaa lukea pulloon umpioituneen tekstisi ja siteerata sen sisältöä omassa työssään. Ainoastaan suomen kielen tutkijat ovat voineet perustella suomeksi julkaisemistaan tutkimuskohteellaan: kieli- ja tekstiaineistoja täytyy voida lukea, analysoida ja tulkita alkuperäiskielellä. Muille ensimmäisen kotimaisen käyttäminen on suorastaan resurssien haaskausta ja täysin toivotonta tulosmittareiden näkökulmasta. Tai siis – oli. Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen (2020) [1] kirjoitti pari vuotta ennen generatiivisen tekoälyn edelläkävijän eli ChatGPT:n läpimurtoa teemasta tavalla, jonka luettuani tekisi mieli joku pullo poksauttaakin. Kätevät ja kehittyvät käännösohjelmat Teivainen kysyy tekstissään oraakkelimaisesti: Pelastaako tekoäly suomen kielen? Hän pohtii tieteen kielten tasavertaistumista tekoälyn mahdollistamilla käännösohjelmilla, kuten Google Translatella. Vuonna 2020 sen algoritmit sentään tunnistivat jo suomen kieleksi, mutta käännökset olivat kömmähteleviä. Google-kääntäjän jälkeen olemme saaneet edistyneempiä käännösohjelmia avuksemme, ja kuten tiedämme, osa niistä kulkee isompia ilmoittelematta älypuhelimessamme. Kun löydät aikaa polttaessasi asiantuntijuusalueltaasi kiinnostavan open access -julkaisun [2], puhelimesi kysyy: Käännetäänkö? Siis englannista suomeksi. Yes! Kiitos! Työmatkabussin himmeässä valossa ehdit lukea leppoisasti koko tekstin ja siirtää tulokset nativiikielellä toimivaan komentokeskukseesi. Konekääntäminen yllättää Neljä vuotta sitten professori ennusti, että ehkä vielä joskus, vuosikymmenen tai -sadan vaihtuessa  konekääntäminen tekee suomestakin sujuvasti selkoa – suuntaan jos toiseen. Hän oli optimistinen, mutta väärässä. Olemme jo perillä. Kevättalvella 2024 sain sähköpostiini eräältä verkkofoorumilta [3] viestejä, että vanhaa suomenkielistä monografiaväitöskirjaani oli siteerattu alan tutkimuksissa eri mantereilla. Kirjoittajien nimet olivat niin vieraista kielikunnista, etten välttämättä osannut erottaa etu- ja sukunimeä toisistaan. Ilahduin kuitenkin: siellä jossain osataan suomea! Vai lukivatkohan he sittenkin vain abstraktin? Syksymmällä ilmoituksiin ilmestyi opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa kirjoittamamme artikkelikokoelma [4], jossa esitellään eri kulmista uutta etäkoulutusmuotoa, satelliittikoulutusta. Lähteitä lukuun ottamatta ei sanaakaan englanniksi. Silti kokoelma kerää huomiota ja sitä luetaan eri maissa. How come? Käännös oikeaan päin Viiveellä ymmärsin, että käännösohjelmia osataan käyttää kaikkialla, ja suomalainen koulutus kiinnostaa yli kielimuurien. Meillä Metropoliassa oli myös kansainvälinen haku päällä satelliitinkin kokeneiden bioanalyytikoiden uuteen kaksikieliseen (englanti – suomi) tutkinto-ohjelmaan. Olisikohan joku googlannut ja löytänyt virtuaalista vertaistukea hakupäätöksensä tekemiseen? Aivan, suomi kääntyy siinä missä englantikin! Tutkijalla ja asiantuntijalla on oikeus omaan kieleen Teivainen toivoi, että tulevaisuudessa tutkijat voisivat viedä ajatuksensa kansainväliseen keskusteluun parhaiten hallitsemallaan kielellä, kun tekoälyn algoritmit kääntävät kirjoituksen viiveettä vastaanottajien omille kielille. Nyt se tapahtuu jo ainakin englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja ruotsiksi. Pian varmasti myös suulliset tekstit kääntyvät suoraan muillekin kuin simultaanitulkkeihin oikeutetuille. Visio reaaliaikaisesta käännösteknologiasta avaa pullopostimme jo nyt: eivät vain tieteentekijät vaan myös asiantuntijat ja niiksi opiskelevat voivat saada julkaisuilleen yleisöjä, joille suomi ei koskaan ollut vaihtoehto. Kirjoittaja Aino Vuorijärvi (FT) on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja, joka inspiroituu vuosikymmenestä toiseen opinnäytetyön tekstinohjauksesta. Työelämäläheisten tekstikäytäntöjen tutkiminen oli fokuksena myös hänen väitöskirjassaan (2013). Uusien tekstimallien kokeilu ja ohjaaminen tekoälyn kanssa keskustellen on hänen uusimpia villityksiään. Tekstiensä sisällöstä hän kuitenkin vastaa edelleen itse. Lähteet [1] Teivainen, Teivo 2020: Pelastaako tekoäly suomen kielen? Tieteessä tapahtuu 3. 46–49.[2] Theseus. Mitä on avoin julkaiseminen eli Open Access (theseus.fi) Viitattu 3.11.2024.[3] Palvelu on nimeltään Academia.edu.[4] Vuorijärvi, Aino (toim.). Satelliitilla korkeakoulututkintoon. Asiantuntija-artikkeleita ja keskustelua koulutusmuodosta. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito. Työelämäkirjat 18.