Tikissä

Hankkeen toiminnassa syntyy usein sivutuotteena havaintoja aiheista tai toimintatavoista, joihin saattaa liittyä kitkaa ja kehittämisen tarvetta. Hankkeiden toimintaa ohjaavat niille määritellyt tavoitteet ja niitä rajoittavat rajallinen kesto, rahoitusohjelman reunaehdot sekä käytettävissä olevat resurssit. Siksi hanketyössä joudutaan tekemään paljon rajausta siitä, mitä toimia toteutetaan. Sivumennen tullaan kuitenkin kohdanneeksi erilaisissa törmäyspisteissä ja rajapinnoissa paljon kehityskohteita, joihin olisi yhtä lailla tarpeen puuttua tai tarttua. Kenen kuuluisi tarttua toimeen, jos asia hiertää kaikkia vähän mutta ei oikeastaan kuulu kenellekään? Miten hankkeen sivuvirrat saataisiin silti hyödynnettyä ja kehitettyä eteenpäin uusiksi ideoiksi tai uusien toimintatapojen siemeniksi? Kuuntele huokauksia ja ohimennen sanottua Kehittämisen parissa työskennellessä aistit virittyvät havaitsemaan muitakin kuin hankkeen tavoitteiden mukaisia kehittämistarpeita. Usein esillä on näkökulmia varsinaisen työn reunamilta tai aiheista jotka sisältyvät tekemiseen läpileikaten, mutta joihin ei voida hankkeen toiminnassa tarttua täysillä. Kutsumme tällaisia hankkeen pääasiallisen toiminnan ohessa esiin nousevia kehittämistarpeita tässä sivuvirroiksi. Suuressa kuvassa tällaisia aiheita olemme omassa hankkeessa huomanneet olevan muun muassa kestävän kehityksen teema, tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistäminen tai tietyn alan yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Pienemmässä mittakaavassa hanketyössä sivutaan useita erilaisia prosesseja ja tehdään havaintoja niiden sujuvoittamiseksi. Hanketyöhön sisältyy paljon kohtaamisia, jotka ovat erinomainen tilaisuus sivuvirtojen havaitsemiseen. Kun ensin on puhuttu agendalla olleet asiat valmiiksi, pääsee keskustelu rönsyilemään sivupoluille. Jos kuulet kollegan, opiskelijan, yhteistyökumppanin tai vaikka tapahtumasi osallistujan huokailevan tapaamisen jälkeen “olispa hyvä, jos…” tai “voi kunpa joku…”, kaiva esiin muistiinpanovälineet. Näissä lausahduksissa päästään sivuvirtojen ytimeen: mikä ongelma kaipaa vielä ratkaisua tai mitä näkökulmia asiaan vielä liittyy, mutta jäi aiemmin sanomatta. Jos esiin tullut ongelma on monimutkainen ja laaja tai jos se ei mahdu oman työsi reunaehtojen sisälle, voi tuntua helpommalta jättää asia sikseen. Ehkä joku muu hoitaa, vaikka et edes tiedä kuka tämä “joku muu” voisi olla. Sivumennen ääneen lausutuissa toiveissa saattaa kuitenkin piillä tulevaisuuden megatrendi [1]. Haluatko todella päästää näistä irti vai tulisiko niitä sittenkin pysähtyä miettimään? Kymmenellä eurolla vähän Slushia Yksi esitysteknisellä alalla vastaamme tullut huokaus on esitysteknikoilta kuultu ärtymys siitä, kuinka työ olisi helpompaa, jos tilaaja osaisi tilata tekniikkaa. Toisaalta voimme samaistua tapahtumatekniikan tilaajan asemaan, joka huokailee firman tyky-päivää järjestäessään, mitä pitäisi tilata, kun tekniikka on hänelle täysin vierasta. Pysähdyimme Skills for Live Tech -hankkeessa tämän kysymyksen äärelle paneelikeskustelussa, jonka järjestimme Audiovisual Expo -messuilla 11.10.2023. Panelisteina olleet tekniikan toimittajat sekä tilaajat olivat keskustelussa yksimielisiä siitä, miten asia hoituu helpoiten: selkeä tapahtuman ja sen tavoitteiden kuvaus, avoin keskustelu budjetista ja tilauksen tekeminen hyvissä ajoin nähtiin selkeästi tarpeellisiksi molemmin puolin. Pinnan alle jäivät kuitenkin kytemään ne vaikeammat kysymykset: Missä määrin tekniikan toimittajan pitäisi osata asettua tilaajan asemaan ja olla hänen tukenaan? Kumpi määrää - tekninen ratkaisu vai sisältö? Mikä on kalliin tekniikan hyöty ilman mietittyä ohjelmaa ja ammattimaisesti tuotettua sisältöä? Onko teknikoiden tarpeista ymmärretty huolehtia? Kuka vastaa teknikoiden tauoista ja ruokailusta? Kuka huolehtii siitä, että puhujat ja esiintyjät astelevat lavalle huoletta? Miten määritellään tilaisuudelta toivottavan vaikuttavuuden eli haettavan wow-efektin määrä? Kuinka paljon Slushia on mahdollista saada kymmenellä eurolla? Jos näitä kysymyksiä ei ymmärretä kysyä etukäteen, voi tapahtumapäivänä olla monta ylimääräistä estettä ylitettävänä. Tekniikan toimittajien ja tilaajien välillä on ajoittain kuilu, jonka vastakkaisilla reunoilla puhutaan eri kieltä. Kun yhteinen kieli puuttuu, toisen asemaan asettuminen vaikeutuu ja ymmärtämättömyys vaikkapa vaaditusta työmäärästä tekee tilaajan toiveista epärealistisia. Kukaan ei ole tietämätön tahallaan, joten väliin tarvitaan tulkkia - tai tietoa. Olisiko siis ratkaisuna tuottaa tilaajien avuksi esimerkiksi tarkistuslistoja, “kerro ainakin nämä kun tilaat tekniikkaa”, vai pitäisikö tekniikan toimijoiden asiakaspalvelu-, palvelumuotoilu- ja empatiataitoja kehittää [2]? Tekniikan toimittajien ja sen tilaajien välisen rajapinnan hiominen sileämmäksi ei isossa kuvassa välttämättä vaikuta merkitykselliseltä, niin että kukaan tarttuisi siihen yksin. Yhä uudelleen päädytään huokailemaan liian suppean tilauksen äärellä tai vastapuolella googlataan mitä tarkoittaa tarjouksessa mainittu “PA” (public address, yleisötilaisuuden äänentoistojärjestelmä). Sivuvirtojen hyödyntäminen Edellä kuvattuun esimerkkiin linkittyy lopulta paljon enemmän kuin vain yksittäisen tapahtuman onnistuminen. Kyse on esitysteknisen työn merkityksen ymmärtämisestä, arvostamisesta ja sitä kautta sen hinnoittelemisesta. Yhtä lailla kyse on tuottajan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta onnistuneen tapahtuman mahdollistajana. Kyse on myös tilaaja-asiakkaan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta, esimerkiksi yrityksen imagon tai työnantajamaineen näkökulmasta. Kaikkien kohdalla yhteisesti kyse on liiketoiminnasta ja tuloksen tekemisestä. Pieneltä vaikuttavat ongelmatkin kytkeytyvät aina osaksi isompaa kuvaa, eivätkä lopulta olekaan täysin merkityksettömiä. Niille soisi löytyvän ratkaisuja siinä missä isoille muutostarpeillekin. Ammattikorkeakouluympäristössä luonnollinen mahdollisuus erilaisten haasteiden ratkaisijaksi ovat oppilaitoksen opiskelijat ja erilaiset oppimisympäristöt. Koulu tarjoaa opiskelijoille paljon mahdollisuuksia kehittämistyöhön esimerkiksi erilaisten innovaatio- tai kehitysprojektien muodossa. Tutkintoihin kuuluvissa opinnäytetöissä näkökulma on luonnostaan alan kehittämisessä. Opinnäytetyöt itsessään ovat myös ehtymätön puro uusille tutkimusaiheille, kun töihin kirjataan säännönmukaisesti jatkokehitystarpeita [3]. Toistaiseksi ratkaisematta jää se, miten tällaisia sivuvirtoja tulisi hankkeissa tallentaa ja dokumentoida? Hankkeiden dokumentointia lienee syytä miettiä myös pakollisen raportoinnin ohi. Hankkeen oppien tallentamiseen olisi hyvä sisällyttää listaus myös niistä havainnoista, joihin kulloinkin meneillään olevassa tai päättyneessä hankkeessa ei ehditty, voitu tai haluttu syystä tai toisesta paneutua. Sivuvirroissa piilee paljon potentiaalia tuleville tutkimuksille ja kehitystoimille. Ja lopuksi, tässä kirjoituksessa esiin nostettuihin haasteisiin saa vapaasti tarttua! Kirjoittajat Essi Santala on hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina.Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen tavoitteena on kehittää alan työntekijöiden osaamista, työllistymismahdollisuuksia ja työssä pysymistä sekä tarjota uusia opiskelumahdollisuuksia alasta kiinnostuneille. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA. Lisälukemista Sitra.fi: megatrendit 2023 Essi Santala & Kiika Sarpola: Osaamisen uusi normaali – esitystekniikka-alan taitojen kehitys 2019–2022 (theseus.fi) Metropolian esitys- ja teatteritekniikan opinnäytetöitä voi etsiä ja lukea Theseuksesta