Avainsana: palvelut

Hanketyön sivuvirrat hyötykäyttöön

http://valolähteitä%20tummalla%20taustalla
31.10.2023
Essi Santala & Kiika Sarpola

Hankkeen toiminnassa syntyy usein sivutuotteena havaintoja aiheista tai toimintatavoista, joihin saattaa liittyä kitkaa ja kehittämisen tarvetta. Hankkeiden toimintaa ohjaavat niille määritellyt tavoitteet ja niitä rajoittavat rajallinen kesto, rahoitusohjelman reunaehdot sekä käytettävissä olevat resurssit. Siksi hanketyössä joudutaan tekemään paljon rajausta siitä, mitä toimia toteutetaan. Sivumennen tullaan kuitenkin kohdanneeksi erilaisissa törmäyspisteissä ja rajapinnoissa paljon kehityskohteita, joihin olisi yhtä lailla tarpeen puuttua tai tarttua. Kenen kuuluisi tarttua toimeen, jos asia hiertää kaikkia vähän mutta ei oikeastaan kuulu kenellekään? Miten hankkeen sivuvirrat saataisiin silti hyödynnettyä ja kehitettyä eteenpäin uusiksi ideoiksi tai uusien toimintatapojen siemeniksi? Kuuntele huokauksia ja ohimennen sanottua Kehittämisen parissa työskennellessä aistit virittyvät havaitsemaan muitakin kuin hankkeen tavoitteiden mukaisia kehittämistarpeita. Usein esillä on näkökulmia varsinaisen työn reunamilta tai aiheista jotka sisältyvät tekemiseen läpileikaten, mutta joihin ei voida hankkeen toiminnassa tarttua täysillä. Kutsumme tällaisia hankkeen pääasiallisen toiminnan ohessa esiin nousevia kehittämistarpeita tässä sivuvirroiksi. Suuressa kuvassa tällaisia aiheita olemme omassa hankkeessa huomanneet olevan muun muassa kestävän kehityksen teema, tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistäminen tai tietyn alan yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Pienemmässä mittakaavassa hanketyössä sivutaan useita erilaisia prosesseja ja tehdään havaintoja niiden sujuvoittamiseksi. Hanketyöhön sisältyy paljon kohtaamisia, jotka ovat erinomainen tilaisuus sivuvirtojen havaitsemiseen. Kun ensin on puhuttu agendalla olleet asiat valmiiksi, pääsee keskustelu rönsyilemään sivupoluille. Jos kuulet kollegan, opiskelijan, yhteistyökumppanin tai vaikka tapahtumasi osallistujan huokailevan tapaamisen jälkeen “olispa hyvä, jos…” tai “voi kunpa joku…”, kaiva esiin muistiinpanovälineet. Näissä lausahduksissa päästään sivuvirtojen ytimeen: mikä ongelma kaipaa vielä ratkaisua tai mitä näkökulmia asiaan vielä liittyy, mutta jäi aiemmin sanomatta. Jos esiin tullut ongelma on monimutkainen ja laaja tai jos se ei mahdu oman työsi reunaehtojen sisälle, voi tuntua helpommalta jättää asia sikseen. Ehkä joku muu hoitaa, vaikka et edes tiedä kuka tämä “joku muu” voisi olla. Sivumennen ääneen lausutuissa toiveissa saattaa kuitenkin piillä tulevaisuuden megatrendi [1]. Haluatko todella päästää näistä irti vai tulisiko niitä sittenkin pysähtyä miettimään? Kymmenellä eurolla vähän Slushia Yksi esitysteknisellä alalla vastaamme tullut huokaus on esitysteknikoilta kuultu ärtymys siitä, kuinka työ olisi helpompaa, jos tilaaja osaisi tilata tekniikkaa. Toisaalta voimme samaistua tapahtumatekniikan tilaajan asemaan, joka huokailee firman tyky-päivää järjestäessään, mitä pitäisi tilata, kun tekniikka on hänelle täysin vierasta. Pysähdyimme Skills for Live Tech -hankkeessa tämän kysymyksen äärelle paneelikeskustelussa, jonka järjestimme Audiovisual Expo -messuilla 11.10.2023. Panelisteina olleet tekniikan toimittajat sekä tilaajat olivat keskustelussa yksimielisiä siitä, miten asia hoituu helpoiten: selkeä tapahtuman ja sen tavoitteiden kuvaus, avoin keskustelu budjetista ja tilauksen tekeminen hyvissä ajoin nähtiin selkeästi tarpeellisiksi molemmin puolin. Pinnan alle jäivät kuitenkin kytemään ne vaikeammat kysymykset: Missä määrin tekniikan toimittajan pitäisi osata asettua tilaajan asemaan ja olla hänen tukenaan? Kumpi määrää - tekninen ratkaisu vai sisältö? Mikä on kalliin tekniikan hyöty ilman mietittyä ohjelmaa ja ammattimaisesti tuotettua sisältöä? Onko teknikoiden tarpeista ymmärretty huolehtia? Kuka vastaa teknikoiden tauoista ja ruokailusta? Kuka huolehtii siitä, että puhujat ja esiintyjät astelevat lavalle huoletta? Miten määritellään tilaisuudelta toivottavan vaikuttavuuden eli haettavan wow-efektin määrä? Kuinka paljon Slushia on mahdollista saada kymmenellä eurolla? Jos näitä kysymyksiä ei ymmärretä kysyä etukäteen, voi tapahtumapäivänä olla monta ylimääräistä estettä ylitettävänä. Tekniikan toimittajien ja tilaajien välillä on ajoittain kuilu, jonka vastakkaisilla reunoilla puhutaan eri kieltä. Kun yhteinen kieli puuttuu, toisen asemaan asettuminen vaikeutuu ja ymmärtämättömyys vaikkapa vaaditusta työmäärästä tekee tilaajan toiveista epärealistisia. Kukaan ei ole tietämätön tahallaan, joten väliin tarvitaan tulkkia - tai tietoa. Olisiko siis ratkaisuna tuottaa tilaajien avuksi esimerkiksi tarkistuslistoja, “kerro ainakin nämä kun tilaat tekniikkaa”, vai pitäisikö tekniikan toimijoiden asiakaspalvelu-, palvelumuotoilu- ja empatiataitoja kehittää [2]? Tekniikan toimittajien ja sen tilaajien välisen rajapinnan hiominen sileämmäksi ei isossa kuvassa välttämättä vaikuta merkitykselliseltä, niin että kukaan tarttuisi siihen yksin. Yhä uudelleen päädytään huokailemaan liian suppean tilauksen äärellä tai vastapuolella googlataan mitä tarkoittaa tarjouksessa mainittu “PA” (public address, yleisötilaisuuden äänentoistojärjestelmä). Sivuvirtojen hyödyntäminen Edellä kuvattuun esimerkkiin linkittyy lopulta paljon enemmän kuin vain yksittäisen tapahtuman onnistuminen. Kyse on esitysteknisen työn merkityksen ymmärtämisestä, arvostamisesta ja sitä kautta sen hinnoittelemisesta. Yhtä lailla kyse on tuottajan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta onnistuneen tapahtuman mahdollistajana. Kyse on myös tilaaja-asiakkaan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta, esimerkiksi yrityksen imagon tai työnantajamaineen näkökulmasta. Kaikkien kohdalla yhteisesti kyse on liiketoiminnasta ja tuloksen tekemisestä. Pieneltä vaikuttavat ongelmatkin kytkeytyvät aina osaksi isompaa kuvaa, eivätkä lopulta olekaan täysin merkityksettömiä. Niille soisi löytyvän ratkaisuja siinä missä isoille muutostarpeillekin. Ammattikorkeakouluympäristössä luonnollinen mahdollisuus erilaisten haasteiden ratkaisijaksi ovat oppilaitoksen opiskelijat ja erilaiset oppimisympäristöt. Koulu tarjoaa opiskelijoille paljon mahdollisuuksia kehittämistyöhön esimerkiksi erilaisten innovaatio- tai kehitysprojektien muodossa. Tutkintoihin kuuluvissa opinnäytetöissä näkökulma on luonnostaan alan kehittämisessä. Opinnäytetyöt itsessään ovat myös ehtymätön puro uusille tutkimusaiheille, kun töihin kirjataan säännönmukaisesti jatkokehitystarpeita [3]. Toistaiseksi ratkaisematta jää se, miten tällaisia sivuvirtoja tulisi hankkeissa tallentaa ja dokumentoida? Hankkeiden dokumentointia lienee syytä miettiä myös pakollisen raportoinnin ohi. Hankkeen oppien tallentamiseen olisi hyvä sisällyttää listaus myös niistä havainnoista, joihin kulloinkin meneillään olevassa tai päättyneessä hankkeessa ei ehditty, voitu tai haluttu syystä tai toisesta paneutua. Sivuvirroissa piilee paljon potentiaalia tuleville tutkimuksille ja kehitystoimille. Ja lopuksi, tässä kirjoituksessa esiin nostettuihin haasteisiin saa vapaasti tarttua! Kirjoittajat Essi Santala on hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina.Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen tavoitteena on kehittää alan työntekijöiden osaamista, työllistymismahdollisuuksia ja työssä pysymistä sekä tarjota uusia opiskelumahdollisuuksia alasta kiinnostuneille. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA. Lisälukemista Sitra.fi: megatrendit 2023 Essi Santala & Kiika Sarpola: Osaamisen uusi normaali – esitystekniikka-alan taitojen kehitys 2019–2022 (theseus.fi) Metropolian esitys- ja teatteritekniikan opinnäytetöitä voi etsiä ja lukea Theseuksesta

Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita – TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1

http://Kaksi%20istuvaa%20henkilöä%20kuvattuna%20selin%20kameraan%20päin%20pyöreän%20pöydän%20äärellä,%20nuorempi%20kirjaa%20lomakkeelle%20asioita,%20vanhempi%20juo%20mukista.
27.1.2022
Hannele Hokkanen

Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on muun muassa antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi tehtävänä on harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä samalla edistää elinikäistä oppimista (1). TKI-toimintaan integroidulla oppimisella (TKIO) tarkoitetaan tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen toimivaa kokonaisuutta. Tämän ajattelumallin mukaan oppiminen ja opetus tapahtuvat työelämäyhteydessä todellisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemisessa, jossa huomioidaan avoimen TKI-toiminnan ja avoimen oppimisen molemmat näkökulmat. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistetyn tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraation tavoitteena on rakentaa avointa oppimisen toimintakulttuuria, jossa opiskelijat, korkeakoulun henkilöstö ja yhteistyökumppanit oppivat yhdessä (2). Tässä blogimerkinnässä kerromme sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulmasta DALLATEN - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeeseen integroidusta innovaatioprojektiopintojaksosta syksyllä 2021. Yhteiskehittäminen tuottaa uutta tietoa ja käytännön ratkaisuja Avoin yhteistyö ja yhteiskehittäminen tarkoittavat avoimen oppimisen näkökulmasta toimintaa ihmisten ja instituutioiden välillä, erilaisia käytäntöjä ja osaamista jakamalla. Yhdessä kehittämisen prosessia ja tuloksia tehdään näkyväksi tuottamalla niistä avointa tietoa esimerkiksi julkaisutoiminnan avulla. Avoimen TKI-integroidun oppimisen ytimessä ovat avoin yhteistyö avoin oppiminen avoin tieto avoin toimintakulttuuri (3, 4) Yhdessä kehittämisen perusedellytyksiin kuuluvat luottamus, motivaatio sekä sitoutuminen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja yhteistyöhön (5). Innovaatioprojektiopinnot TKIO-toiminnan areenana Metropoliassa monialaiset innovaatioprojektit nähdään yhtenä keskeisenä tapana toteuttaa työelämäyhteistyötä (6). Innovaatioprojektit voivat toimia myös perustana syvemmälle jatkuvaan tutkimus-, kehitys-, ja innovaatioyhteistyölle. Metropoliassa innovaatioprojekteja toteutetaan monialaisina MINNO-projekteina (6): Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke.  Innovaatioprojektin tilaaminen voi käynnistyä lähettämällä alustavan haasteajatuksen sähköpostitse Metropoliaan. Työelämässä tai hankkeessa syntyvää haastetta voidaan lähteä jalostamaan yhdessä keskustelemalla ja työstämällä siitä innovaatioprojektiopintoihin sopiva haastekuvaus. Projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan opiskelijoita monesta eri tutkinnosta, jossa tiimin jäsenet eivät yleensä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Opiskelijat harjoittelevat MINNO-projektissa hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua todellisten haasteiden parissa (7). Innovaatio-osaamiselle on tunnistettu olevan tarvetta myös tulevaisuuden työelämätaitona. Osaamisen ennakointi -foorumi on nimennyt vuotta 2035 kohti tulevaisuuden työelämässä tarvittaviksi taidoiksi innovaatio-osaamisen, luovuuden sekä asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaamisen (8). Koen, että tätä taitoa tarvitsevat tulevaisuuden työntekijöiksi valmistuvien opiskelijoiden lisäksi myös me jo työelämässä toimivat. Innovaatio-opinnot näkyvät monen ammattikorkeakoulun opinnoissa ja niitä toteutetaan myös ammattikorkeakoulujen yhteisinä innovaatioprojekti opintoina esimerkiksi 3AMK-yhteenliittymän opinnoissa (9). Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (10). MINNO-projektin tuotokset ovat aina julkisia, joka voi tuoda haasteita erityisesti silloin, jos tilaaja kokee tiedon julkisuuden ongelmalliseksi. Tämä on harvoin ongelma, kun kyseessä on julkisin varoin rahoitettu hanke. Siksi onkin tärkeää, että projektista tehdään jo alkuvaiheessa erillinen sopimus tilaajan kanssa. Opiskelijan ohjattu innovaatio-osaamisen kasvu Hanketoiminta, jossa työelämä on vahvasti mukana, mahdollistaa opiskelijoille aidon oppimisympäristön, jossa opiskelijat pääsevät mukaan yhdessä kehittämiseen. Innovaatio-opintojakson aikana opettajan ohjauksessa opiskelijat oppivat tunnistamaan ryhmässä tapahtuvan osaamisen lisäksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tulevaisuusorientaatio taitojen luovan ajatteluprosessin sosiaalisten prosessien hallinnan kehittämisprojektin hallinnan sisällön osaamisen konkretisoinnin ja implementaation taitojen merkityksen oman innovaatiokompetenssin kehittymisessä (11). Opettaja ohjaa innovointia hanketoimeksiannon mukaisesti Opettajana minulle TKIO-toiminta tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana yhdistämässä TKI-ympäristöjä oppimisympäristöiksi innovaatioprojektiopintojen ja hankkeissa toimimisen kautta. Toimiminen erilaisissa rooleissa TKIO-toiminnassa on näyttäytynyt myös mahdollisuutena toimia itseä kiinnostavissa hankkeissa, joissa yhdistyy työelämän, eri korkeakoulujen ja opiskelijoiden osaaminen. Opettajana roolini oli kahdenlainen; toimin opiskelijoiden projektin ohjaajana ja toisaalta myös hankeessa vanhustyön asiantuntijan ja projektiaiheen työstäjän roolissa. Ohjaajan roolissa keskeistä oli toisaalta auttaa opiskelijoita etenemään kohti opintojakson tavoitteiden toteutumista ja toisaalta luoda innostava ja turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat tuoda esiin ajatuksiaan, luovuuttaan ja rohkaistua toimimaan myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. TKIO-toiminnassa on tärkeää mahdollistaa yhdessä kehittämisen paikkoja hanketoimijoiden kanssa. Näin varmistetaan, että projekti tuottaa hyötyä hankkeelle.  Ohjaaja auttaa opiskelijoita näkemään niin projektiryhmän työn ja tuotoksen merkityksen osana hankekokonaisuutta kuin myös jokaisen henkilökohtaisen innovaatiokompetenssin kehittymisen. Opiskelijat ongelmanratkaisijoina Dallaten-hankkeeseen tilattiin monialainen MINNO-projekti, jonka aiheena oli ”Tule ideoimaan keinoja, miten hankkeessa saadaan aidosti asiakaslähtöisyys toteutettua? Mitkä ovat iäkkäiden näkemykset/toiveet/ajatukset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi”. Syksyn aikana kaksi opiskelijatiimiä lähti ratkomaan haastetta yhdessä hanketoimijoiden kanssa. Opiskelijoiden projektityön ohjaaja roolin lisäksi olen myös yksi hanketoimijoista. Tässä roolissa olen voinut hyödyntää omaa osaamistani ja verkostojani. Erityisen arvokkaana koen yhteistyön hankkeessa toimivien, eri alojen ja eri ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen, keskustelut ja työpajat kehittävät omaa osaamista, haastavat katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja etsimään yhteisiä toimintatapoja ja näkökulmia hankkeen tavoitteiden mukaisesti yhdessä tekemisen kautta. Syyslukukaudella 2021 yhdessä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa selvitimme ja innovoimme, mitkä ovat iäkkäiden näkemykset Dallaten-hankkeen esittämään haasteeseen. Opiskelijaryhmän tehtävänä oli keksiä keinoja asiakaslähtöisyyden toteutumiseen ikäihmisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Kuka osaisi kertoa iäkkäiden tarvitsemista palveluista paremmin, kuin iäkkäät itse? Ei kukaan. Opiskelijaryhmämme päätti ideointivaiheen jälkeen jalkautua ja kysyä asiaa suoraan kohderyhmältä. Opiskelijat valmistelivat kysymykset ja testasivat niitä ensin ryhmänjäsenten omilla iäkkäillä omaisilla. Heiltä saadun palautteen ja vastausten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä kysymyksiin ja päätettiin lähteä tapaamaan ikäihmisiä sinne, missä he itse liikkuvat ja viettävät aikaa. Alueellinen rajaus kohdistui Myllypuroon. Paikalliset verkostot mukana kehittämistyössä Opettajan vihjeestä opiskelijaryhmä otti yhteyttä Myllypuron eläkkeensaajien yhdistykseen, ja heidät kutsuttiin viikoittaiseen tapaamiseen Myllypuron kirkolle. Yhteislauluhetken jälkeen päästiin keskustelemaan aiheesta lukuisien ikäihmisten kanssa. Yllätykseksemme kirkolle oli saapunut noin 40 henkeä, mahtavaa! Uskomme, että keskusteluhetki oli antoisa niin meille opiskelijoille, kuin näille ikäihmisillekin. Kolmas tempaus oli opiskelijoiden järjestämä tilaisuus Metropolian Myllypuron kampuksella. Tapahtuma oli suunnattu yli 65-vuotiaille ja siihen oli jaettu kutsuja paikallisesti ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa tarjottiin glögiä ja pipareita, sekä mahdollisuus testata puristusvoimaa. Kysyttäessä ikäihmisiltä millaisia palveluja he haluaisivat, mainittiin muun muassa tuolijumppaa ja muuta ohjattua liikuntaa tietokoneopetusta kotiin kulttuuripalveluita lähemmäs kotia Myös kuntosalille ja liikuntapuiston kuntoilulaitteisiin toivottiin ohjausta. Yksi vastaaja toivoi reippaampaa liikuntaa yli 70-vuotiaille, koska iäkkäiden ryhmissä ei ole riittävästi haastetta, eikä aina haluaisi olla nuorempien ryhmissä ryhmän vanhin. Muutama vastaaja toivoi mahdollisuutta kangaspuilla kutomiseen. Yksi vastaaja toivoi eri aiheisia keskustelukerhoja, joissa saa olla eri mieltä muiden kanssa ja erimielisyydet hyväksytään. Ikäihmiset mainitsivat nuoruuden harrastuksina erilaiset liikuntaharrastukset, mutta useampi mainitsi myös käsitöiden tekemisen. Nykyisinä harrastuksina kerrottiin olevan muun muassa erilaiset kulttuuriharrastukset kuten teatteri, laulukuoro, lukeminen sekä erilaiset kerhot ja yritystoiminta. Liikuntaa kyselyyn vastanneet kertoivat harrastavansa toimintakykynsä mukaan. Liikuntamuodoiksi mainittiin muun muassa sauvakävely, asahi, vesiliikunta ja kuntosali. Osa kertoi käyvänsä Myllypuron Liikuntamyllyssä järjestettävissä Seniorisäpinöissä, jossa on ohjattua liikuntaa. Elämäntilanne vaikuttaa palvelujen käyttämiseen Harrastusten estäviksi tekijöiksi haastatellut mainitsivat koronan aiheuttamien rajoitusten lisäksi huonon liikuntakyvyn ja terveyden sekä motivaation puutteen. Jos läheinen ihminen, jonka kanssa oli aiemmin harrastanut, oli kuollut, tuntui harrastuksen jatkaminen yksinään vaikealta. Palvelujen pitäisi olla lähellä, koska kauemmas lähteminen tuntuu hankalalta tai ei onnistu. Joihinkin liikuntaryhmiin täytyy ilmoittautua netissä ja jos tällaisia taitoja tai laitteita ole, on se hankalaa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa, kulttuuritapahtumissa kävisi enemmän, jos siihen olisi varaa. Suurin osa vastaajista kertoi haluavansa harrastaa ryhmässä ja jossain muualla kuin kotona. Korona on eristänyt ikääntyneitä kotiin, joten nyt lähdettäisiin mielellään muiden ihmisten pariin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Ryhmä myös motivoi ja innostaa liikkumaan. Palvelujen kehittämiskohteeksi mainittiin esteettömyys, toiveena oli myös, että harrastusten vetäjät olisivat koulutettuja nimenomaan ikääntyneiden ohjaamiseen. Esimerkiksi kuntosalilla ohjaajan tulisi tietää mitkä liikkeet ja laitteet tukisivat parhaiten ikääntyneiden toimintakykyä ja terveyttä. Yksi vastaaja toivoi, että ikääntyneiden jumpissa ei soitettaisi ”stereotyyppistä vanhusten musiikkia”. Opiskelijoiden työ kehitystehtävän parissa päättyy innovaatio-opintojakson päättyessä. Tulosten siirtäminen hanketyöhön tai innovaatioiden muu hyötykäyttö jää tällöin hanketoimijoiden vastuulle. Lähteet Ammattikorkeakoululaki. Metropodia: Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O= totta? 2021. Avoin TKIO oppimisen viitekehyksenä. Teoksessa Avoin TKI-integroitu oppiminen - toimintamallit ja hyvät käytänteet. 2021. Aino Helariutta, Minna Fred, Helena Kangastie, Maija Merimaa & Seliina Päällysaho (toim.) Fred, M., Helariutta A. & Kangastie, H. 2021 Avoimen TKI-integroidun oppimisen viitekehys (PDF) Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. (PDF) 4Front Helmikuu 2020. Metropolia: Innovaatioprojekteissa etsitään käytännön ratkaisuja työelämän tarpeisiin. Järvinen, J. & Rantavuori, H. 2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti  Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksi (PDF) 3AMK Intensive courses. 2021.https://www.3amk.fi/en/studies-in-english/intensive-courses-2/ Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Hero. L-M. (2019) Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity sustems and students experience. Annales univesitatis Turkuensis. 475, Finland. Kirjoittajat Hannele Hokkanen TtM, Sh, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan innovaatioprojekti koordinaattori. Hän toimii Dallaten-hankkeessa asiantuntijana. Monialainen ja innovatiivinen työskentelystä sekä vanhustyön kehittäminen ovat hänen innoittajiaan. Seitsemän bioanalytiikan, ensihoidon, sairaanhoidon, sosionomi tutkinto-ohjelmien opiskelijaa osana 10 op innovaatioprojektiopintojaan. Lisätietoja Kiinnostuitko MINNO-innovaatioprojektien mahdollisuuksista? Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Käynnistä innovaatioprojekti kanssamme, lähetä alustava haasteajatus sähköpostitse minno@metropolia.fi

Otetta elämään – miten kuulla nuorta?

7.5.2019
Toini Harra, Kirsi Airaksinen

Palvelu on hyvää, kun asiakas kokee tulleensa huomioiduksi. Nuorille suunnattuja, syrjäytymisen ehkäisyyn ja osallisuuden parantamiseen tähtääviä palveluja on paljon. Niitä käyttävien ja tukea tarvitsevien nuorten määrä kasvaa jatkuvasti. Myös syrjäytymistä ehkäisevien hankkeiden määrä kasvaa. Ratkaistaanko nuorten ongelmat hankkeilla tai kehittämällä uusia palveluja? Ovatko kehittämistyöhön osallistuneet ne, joiden pitäisi? Olemmeko hyödyntäneet riittävästi nuorten käyttäjäosallisuutta (user involvement)? Nykyinen tilanne on haastava sekä nuoren että ammattilaisten näkökulmasta. Moni ammattilainen tuskailee nuorten kanssa monimutkaistuvassa palveluviidakossa, yhdessä lukuisista rahoituslähteistä ja palvelumuodoista koostuvan auttajajoukon kanssa. Avusta huolimatta liian moni nuori kokee jäävänsä yksin etsimään omaa elämäänsä. Miten kuulla nuorta? Yksittäisellä ammattilaisella ei välttämättä ole välineitä tai keinoja auttaa tai puuttua nuoren hätään. Selviytyäkseen nuori muuttuu ammattilaisen kielellä asioivaksi tukipalveluiden käyttäjäksi. Nuori mieltää itsensä palvelujen asiakkaaksi - ei niinkään ihmiseksi, jolla on itseisarvo ja oikeus rakentaa omaa elämäänsä. Ammattilaiset turhautuvat järjestelmän kyvyttömyyteen vastata nuorten yksilöllisiin tarpeisiin ja ulkopuolisuuden haasteisiin. Voimavarat tuntuvat loppuvan sekä nuorilta että ammattilaisilta. Erityisen haasteellinen tilanne on niille nuorille, jotka ovat jääneet sänkynsä vankeina kotiin kyvyttömänä sitoutumaan kodin ulkopuolella oleviin palveluihin. Heikentyneestä toimintakyvystä huolimatta nuoret arvioivat kohtaamisiaan sekä ihmisten välillä olevia ja yhteistoimintaan liittyviä arvoja. Nuoret reagoivat palveluissa kokemaansa kunnioituksen, luottamuksen, oikeudenmukaisuuden ja hyvän tahtomisen puutteeseen muun muassa vetäytymällä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sekä reilu meininki ovat nuorille tärkeitä arvoja. Nuori suunnittelee palvelua ammattilaisen kanssa Arvokkaan kohtaamisen lisäksi palvelun pitää tuottaa nuorelle hyötyä. Palvelun pitää olla mielekästä ja tarkoituksenmukaista suhteessa nuoren tilanteeseen ja tarpeisiin. Nuoren elämän yksilöllisyys haastaa meidät avaamaan palvelun kehittämisen käyttäjäosallisuudelle. Käyttäjäosallisuudella tarkoitamme tässä käyttäjän osallistumista palvelujen tarpeiden määrittelyn lisäksi myös niiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Novak-hankkeessa lähtökohtana on, että molemmat – sekä nuori että ammattilainen toimivat yhdessä. Siksi hankkeessa rakennettavaa yhteistoiminnan mallia on myös kehitettävä yhdessä ammattilaisten ja nuorten kanssa. Hankkeen tavoitteena on, että nuoret rakentavat yhdessä ammattilaisten kanssa itselleen palvelukokonaisuuksia, joissa he ovat aktiivisena toimijana – ei pelkkänä palvelun käyttäjänä. Nuoren elämän yksilöllisyys haastaa meidät toimimaan entistä tiiviimmin yhdessä. Yksin ja yhdessä nuoren kanssa tekeminen ei ole helppoa, mutta yhdessä uskallamme rohkeammin kokeilla, mokata ja onnistua. Verkostossa erilaisuus ei ole rasite vaan voimavara. Ammattilaisten verkkoja on vahvistettava Novak-hankkeen järjestämissä kehittämistilaisuuksissa ammattilaiset ovat kertoneet kaipaavansa uusia käytäntöjä yhteistyöhön. Novakin ideana on toimia yhdessä huomioiden sekä nuorten että ammattilaisten näkökulmat. Uusien palvelumuotojen sijaan Novakissa etsitään yhteistoiminnan mahdollisuuksia vahvistaen ammattilaisten verkostotoimintaa erityisesti käyttäjäosallisuuden näkökulmasta. Myös ammattilaiset osallistuvat hankkeeseen aktiivisina oman työnsä rajapintojen ja yhteistyömahdollisuuksien kehittäjinä. Yhteiskehittämisen lähtökohtana on kaikkien toimijoiden keskinäinen kunnioitus, luottamus, oikeudenmukaisuus sekä hyvän tahtominen toiselle. Onnistumisen edellytyksenä on ammattilaisten keskinäisen ja nuorten kanssa tapahtuvan yhteistoiminnan korkea laatu. Kirjoittajat Toini Harra YTT, toimintaterapeutti, coach ja työnohjaaja. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön hallituksen jäsen. Yhteistoiminnan ja -kehittelyn tutkija ja kehittäjä kansainvälisissä ja kansallisissa hankkeissa. Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa Novak -hankkeessa yhteiskehittämässä yhteistoimintamalleja ammattilaisten keskinäiseen sekä nuorten ja ammattilaisten väliseen yhteistoimintaan ja yksiköiden väliseen verkostotoimintaan. Kirsi Airaksinen MMM, Kohtaus ry:n puheenjohtaja. Fasilitaattorina ja osallisuuden edistäjänä Novak-hankkeessa. Novak – Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa on Kelan rahoittama Stadin ammattiopiston, Metropolian sekä Kuntoutussäätiön yhteishanke, jonka avulla luodaan uusi nuorten valmennusmalli.   Novak-hanke kutsuu voimavaroja yhteisiin keskusteluihin: Toini Harra ja Kirsi Airaksinen etunimi.sukunimi@metropolia.fi Tutustu myös verkkosivuihin NOVAK - Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa koulutuksessa www.kela.fi/novak-nuorten-kehittamishanke