Tikissä

”Netti ei toimi. Verkko lagaa,” ovat yleisimpiä arjen vastoinkäymisiä ja valituksen aiheita. Langattomista yhteyksistä on tullut meille yksi keskeisimmistä kulutushyödykkeistä. Kun yhteydet ovat kunnossa, elämä hymyilee. Näiden yhteyksien teknisten perusperiaatteiden taustalla on innovaatio, jonka kehittämisessä näyttelijä Hedy Lamarrilla oli merkittävä panos. Hollywoodin kultakauden tähti Itävallassa vuonna 1914 syntynyt Hedwig Eva Maria Kiesler aloitti näyttelijän uransa 1930-luvun alussa Tšekkoslovakiassa. Vuonna 1938 elokuvatuottaja Louis B. Mayer palkkasi Yhdysvaltoihin siirtyneen Kieslerin yhtiöönsä ja loi hänelle taiteilijanimen: Hedy Lamarr. Hollywoodin markkinointikoneisto pyrki hyötymään Lamarrin eksoottisesta ulkonäöstä mahdollisimman tehokkaasti. Hänestä käytettiin nimitystä ”maailman kaunein tyttö” ja 1930- ja 50-lukujen välillä Lamarr esiintyikin lukuisissa menestyselokuvissa. Miljoonille elokuvien kuluttajille hän oli pelkkä Hedy, klassinen Hollywood-kaunotar, jonka vaurasta ja näyttävää tähden elämää värittivät kariutuneet avioliitot ja erilaiset skandaalit. Monikaan elokuvissa kävijä tuskin tiesi, että Lamarr oli myös keksijä. Innovaatioaihio syntyi säveltäjän kanssa Kiinnostus keksimiseen johti siihen, että yhdessä elokuvasäveltäjä George Antheilin (1900–1959) kanssa Lamarr kehitteli vuonna 1941 ratkaisun, jonka alkuperäinen tarkoitus oli sähköisesti koodata torpedon ohjaamiseen ajateltu radiosignaali niin, ettei vihollinen kykenisi häiritsemään sitä elektronisesti. Torpedo on alusten upottamiseen tarkoitettu vedenalainen ammus, joka yleensä laukaistaan sukellusveneestä. Keksintö sai innoitusta mekaanisen automaattipianon toimintaperiaatteesta. Ratkaisua kutsutaan taajuushyppelyksi (Frequency Hopping). Nykyään taajuushyppelyllä on arjessamme erityinen merkitys. Se on keskeinen osa langattoman WLAN-järjestelmän toimintaperiaatetta ja monen muun tiedonvälitysratkaisun taustalla. Taajuushyppely on välitetyn signaalin taajuuden ajoittaista vaihtelua. Ajallisen vaihtelun ominaisuus mahdollistaa erittäin vahvan ja häirinnän kestävän viestintäjärjestelmän. (1) Idea taajuuden jatkuvasta muuntelusta ei sinänsä ollut uusi, ja sitä olivat pohtineet monet maineikkaat tieteentekijät jo aiemminkin, muun muassa sähkötekniikan ja fysiikan uranuurtaja Nikola Tesla (2). Lamarr ja Antheil kuitenkin konkretisoivat idean myös tekniseksi ratkaisuksi. Lamarrin ja Antheilin tekemä patenttihakemus hyväksyttiin 11.8.1942. (3) Käytännössä keksintö mahdollisti, että esimerkiksi lentokoneesta käsin olisi voitu ohjailla torpedoa ilman, että sen kulkua voisi häiritä.(4) Saadakseen keksinnön hyötykäyttöön, ja antaakseen panoksensa sotaan joutuneelle USA:lle, he luovuttivat sen oikeudet Yhdysvaltain laivastolle ilmaiseksi. Lamarr ja Antheil eivät olleet insinöörejä, ja heidän esittämänsä rakenne, joka oli sovellettu mekaanisesta pianosta, ei kuitenkaan herättänyt laivaston luottamusta. Rothmanin mukaan laivastossa oletettiin, että keksijät ehdottivat mekaanisen pianon asentamista torpedon sisään. (2) Hyljeksitty innovaattori USA:n keksijöiden komitea, National Inventors Council totesi, ettei keksintö toimisi ja kehotti Lamarria osallistumaan sotaponnisteluihin siinä, missä hän oli hyvä. Olemalla näyttämöillä ja valkokankaalla. Niin hän tekikin, ja onnistui kampanjoimalla myymään muun muassa miljoonien arvosta sotaobligaatioita (5). 1950-luvun lopulla Lamarrin ura lähti alamäkeen. Hän ei saanut enää elokuvarooleja ja hänen elämäänsä varjostivat monet vastoinkäymiset. Hän ehti kuitenkin vielä nähdä aikakauden, jolloin hänen keksintönsä hyödyntyi ja koki uuden tulemisen, kun verkkoteknologiat ja langaton viestintä ottivat jättiharppauksia. Hedy Lamarr kuoli vuonna 2000. Hollywoodin Walk of Fameen hänen tähtensä lisättiin jo vuonna 1960, mutta vasta viime vuosikymmeninä hänen työnsä keksijänä on saanut näkyvyyttä kirjallisuudessa. Merkittäviä oivalluksia voi syntyä odottamattomista lähtökohdista Hedy Lamarr oli innovaattori, jonka tekemä työ langattoman viestinnän kehitykseen muutti elämämme pysyvästi. Espacenet-patenttitietokannassa tekemäni haun mukaan Lamarrin ja Antheilin keksintöön on vuosikymmenten varrella viitattu 110 muussa patenttihakemuksessa, viimeisimpänä eräässä tänä vuonna hyväksytyssä patentissa. Ei hassummin keksinnöltä, jolle ei aluksi löytynyt hyötykäyttöä ja joka omana aikanaan julistettiin jopa toimimattomaksi. Tämänkin blogin kirjoittaminen olisi ehkä ollut toisenlaista, jos käytössäni ei olisi ollut langatonta verkkoyhteyttä. Taajuushyppelyn tarinassa on käänteitä, joiden kutkuttavuutta ei lainkaan vähennä se, että idean ympärille oli aiemminkin syntynyt kehitystyötä ja pohdintaa. Mielenkiintoisinta on, että keksinnön tekivät henkilöt, joilla oli hyvin vähän tekemistä teknologian kanssa. Se osoittaa, että innovaatiotoiminnassa suutareiden ei todellakaan tarvitse pysyä lestissään. Kuka tahansa voi keksiä mitä tahansa. Mutta se, miten keksintöä voisi hyödyntää, pitää myöskin osata oivaltaa. Silloin voidaan puhua todellisesta innovaatiosta. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Torrieri, Dan 2022. “Principles of Spread-Spectrum Communication Systems” (doi.org). Springer Cham ,151. Rothman, Tony 2019. “Random Paths to Frequency Hopping". American Scientist, vol. 107, no. 1, 46-53. Alkuperäiseen patenttiasiakirjaan, otsikolla ”Secret Communication System” voi tutustua esimerkiksi Espacenet-hakukoneessa, hakemalla patenttinumerolla US2292387A. Karwatka, Dennis 2005. “Hedy Lamarr: Hollywood Actress and Electronics Inventor”. Tech directions 2005, Vol.64 (6), 10. Hutchinson, Pamela 2018. “Hedy Lamarr: Stealing Beauty”. Sight & Sound, April 2018, Vol. 28 Issue 4, 42-45.