Tikissä

Tyydyttävä seksuaalielämä edellyttää sekä emotionaalista että fyysistä valmiutta. Nuorilta löytyy fyysiset ominaisuudet, mutta tunne-elämän hallinta ei vielä riitä intiimikokemusten hallintaan. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seuraavasti: ”Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, käsittäen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen ja mielihyvän sekä koko seksuaalisen kehityksen järjen, tunteen ja biologian tasoilla1 ” Määritelmää pohdittaessa voidaan ymmärtää, että kyseessä ei ole yksiselitteinen prosessi. Nuoruuteen kuuluu erilaisia kehitystehtäviä, jossa fyy­sinen puber­teet­ti­ke­hitys on nuo­ruusiän psyyk­kisen ja sosiaa­lisen kehi­tyksen edel­lytys. Miten tähän kombinaatioon määrittelisi mielenterveyden? Sekin on käsitteenä monimuotoinen. Käsite on paitsi suhteellinen, myös normatiivinen, sillä yhteiskunnan käyttäytymisnormit määrittelevät soveliaan sosiaalisen käyttäytymisen rajat.2 Tunnetuin mielenterveyden määritelmä on WHO:n määritelmä, jonka mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee näkemään potentiaalinsa, selviytyy elämän normaaleista stressitilanteista, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti sekä antamaan panoksensa yhteiskuntansa hyväksi3. Mutta mieli ei ole pelkkää aivotoimintaa. Se on ajattelua, havaintoja, päätöksentekoa, valintoja, kokemuksia, tunteita ja vuorovaikutusta muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Kun tämä yhdistetään seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja kuvaaviin asioihin, kuten ajatukset, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, oppiminen, tutkiminen, leikki, roolit ja suhteet1, niin päästään nuorille tärkeisiin haaveisiin. Yksi tärkeimmistä on vahva toive ystävyydestä ja parisuhteesta, yhdessä asumisesta sekä naimisiin menosta ja lapsista4. Kehitysaste vai riski Mietittäessä nuoruutta, löytyy siitäkin monia eri määritelmiä. Tässä nuorella tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita5. Nuoren kehitysvaiheista puberteetissa saavutetaan sukukypsyys. Var­haisen puber­teetin ko­keneet ovat psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen osalta kehittyneempiä kuin hi­taammin kehit­ty­neet ikä­to­ve­rit. Varhainen kypsyminen ja seksielämän aloittaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita riski­käyt­täy­ty­mi­stä, mutta varhainen puberteetti on tutkimuksissa todettu olevan mielenterveyden häiriöiden riskitekijä.6 Nuoret miettivät paljon omaa seksuaalista toimintaansa. Mielessä ei niinkään ole toiminta jonka arvioisi riskikäyttäytymiseksi jossa voidaan vahingoittaa itseä tai partneria. Usein taustalla on kokeilunhalu, mutta seksielämän aloittaminen voi olla keino etsiä lohtua ja läheisyyttä tai tarkoituksena voi olla oman ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden hoitaminen. Jos nuorella on mielenterveyden ongelmia, voi itsen suojelu tai kyky oman mielipiteen sanomiseen heikentyä. Tämä voi johtaa fyysisiin vahinkoihin, joita ovat esimerkiksi ei-toivottu raskaus väkivallan kokeminen hepatiitti sukupuolitaudit HIV tai psyykkisiin vahinkoihin, joita ovat sosiaalinen syrjäytyminen, mielenterveyden häiriöt ja traumatisoituminen. 4, 6 Mielenterveyden ja seksuaalisuuden tasapaino Tutkimuksia seurustelun ja mielenterveyden yhteyksistä on vähän, ja ne keskittyvät lähinnä masennuksen ja seurustelun yhteyksiin6. On­gelmia syn­tyy sil­loin, jos nuo­ri si­toutuu sel­laisiin seurus­te­lu­käyt­täy­ty­misen muo­toihin, jot­ka ei­vät vas­taa hä­nen omaa kehi­tys­tasoaan ja kehi­tyk­sel­lisiä tar­peitaan. Tutkimuksissa seksuaalisesti aktiiviset seurustelevat nuoret ovat vähemmän masentuneita kuin seksiä ilman seurustelusuhteita harrastaneet. Vaikenevilla, seksiä harrastavilla nuorilla on useammin riski sairastua masennukseen kuin puhuvilla nuorilla, sillä he eivät suojele itseään tai käsittele tunteitaan. Ratkaisuna tunne-elämän vaikeuksiin on usein reagoiminen toiminnalla, esimerkiksi päihteiden lisääntyneellä käytöllä tai itsensä vahingoittamisella.6,7 Ystävyyssuhteiden, seurustelun tai parisuhteen saavuttaminen vaatii nuorelta aktivoitumista. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja opetella sanoittamaan omat tunteet ja toiveet7. Tunteista puhumisen on todettu toimivan suojaavana tekijänä6. Oman toiminnan tueksi tarvitaan monenlaisia taitoja, kuten turvataitoja (kouluterveyskirjasto.fi) tai vertaisryhmiä, joissa samoista teemoista kiinnostuneet nuoret pääsevät kuulemaan, jakamaan ja keskustelemaan turvallisesti mieltään askarruttavista asioista. Tällainen mahdollisuus löytyy Metropolian Niko-97 hankkeen Miesten vuorosta, jossa nuorten miesten kanssa puhutaan laadukkaasti ihmissuhteista, seksuaalisuudesta ja miehuudesta. Nuoret ovat kokeneet keskusteluryhmän tunnelman, aiheiden, vertaisryhmän ja vetäjien tarjonneen turvallisen tilan omien toiveiden tunnistamiselle ja sanoittamiselle sekä mahdollisuuden uusien ihmissuhteiden solmimiselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun Niko-97 hankkeessa on kehitetty työntekijöille avuksi netistä löytyvän maksuttoman työmallin, joka tarjoaa työkalupakin ammattilaisille, jolla rakentaa omaan työyhteisöönsä räätälöidyn nuorten miesten vertaisryhmän ideapankin, jolla avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista tavan kohdata turvallisemmin ja osallistavasti miehiä heitä koskevassa keskustelussa. Linkki Niko97-hankkeen sivulle. Lähteet   1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille, julkari.fi. 2 Toivio, T. ja Nordling, E. (2013). Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 3 World Health Organization, Calouste Gulbenkian Foundation. Social determinants of mental health. Geneva: WHO 2014. 4 Kontula, O. (2017). Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumisen alkulähteille. Kustannus Oy Duodecim, 2. uudistettu painos, Helsinki 5 Finlex.fi: Nuorisolaki 2016/1285. 6 Savioja, H., Sumia, M. ja Kaltiala-Heino, R. (2015). Seksuaalikokemukset ja mielenterveys nuoruusiässä. Lääkärilehti.fi 6, vol 70; 309-314. 7 Mannerheimin lastensuojeluliitto (2019). Lasten ja nuorten puhelimen ja nettipalveluiden vuosiraportti 2019, PDF, aukeaa cloudfront.net -sivulle. 8 Kuortti, M. ja Halonen, M. (2018). Miten nuorten seksuaaliterveyttä edistetään tehokkaimmin? Lääketieteellinen aikakausikirja, Duodecimlehti.fi 134:873–9. Kirjoittaja Marianne Sipilä on terveysalan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana NIKO 97 -hankkeessa.