Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: nuorten osallisuus

Tulevaisuuden tapahtumia toteuttavat osallistettu yleisö ja ammattimahdollistajat
2.10.2018
Terhi Dahlman

Yhteiskunnassa vanhat valtarakenteet ja toimintatavat natisevat liitoksistaan, kun ihmiset haluavat ottaa itselleen aiemmin edustukselliselle julkiselle vallalle kuuluneita tehtäviä, muuttavat kuluttajakäyttäytymisellään markkinarakenteita ja perustavat jakamistalouteen ja omatoimiseen palvelujen vaihtoon liittyviä demokraattisia toimintoja. Muuttuva yleisökäyttäytyminen ja uudenlaisen kaupunkiaktivismin nousu haastavat myös perinteisen tapahtumatuotannon mallin ja kulttuurituottajien työnkuvan. Yhdistystoiminnan ulkopuolelle jäävä kansalaisaktivismi, eli neljäs sektori, hyödyntää usein varsin löyhiä ihmisten yhteenliittymiä, jotka toimivat some-ympäristössä, painottavat itse tekemistä, yhteisöllisyyttä, avointa jakamista ja ovat usein myös vain hetkellisiä yhteisöjä jonkin asian valmiiksi saamiseksi. Osa toiminnasta on tee-se-itse toimintaa, jolla vaikutetaan esimerkiksi oman asuinympäristön viihtyisyyteen (oman alueen FB-kirpputorit, oman auton tai asunnon vuokraus, ympäristömummo- tai vaaritoiminta päiväkodeissa ja kouluissa), osalla toimintaa pyritään vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja systeemin muuttamiseen (varjokaavoitukset, adressit päättäjille, ei-laiteta-pakasteita-pieneen-pussiin -kampanja). (1) Yleisön uudet roolit Ihmisten halu osallistua ulottuu myös tapahtumatuotannon alueelle. Enää osallistuminen kulttuuririentoihin ei tarkoita sitä, että mennään kulttuurilaitokseen ja seurataan taiteilijan työtä katsomosta. Nyt yleisö hakee aktiivista osallistumista tapahtumien ja kulttuuripalveluiden tuotantoon. Uudenlaisessa kulttuurituotannossa puhutaan joukkoistamisesta, jolla tarkoitetaan yleisesti hajautettua ongelmanratkaisu- ja tuotantomallia, jossa toimeksiantaja hyödyntää yhteisön osaamista rajattua tehtävää varten. Yleisö voi joukkoistamisessa toimija: 1. ideoijana luoville sisällöille (joukkoluovuus, engl. crowd creation), 2. rahoittajana (joukkorahoitus, engl. crowd funding) 3. päättäjänä, kuinka prosessi etenee (joukkoäänestys, engl. crowd voting) 4. ratkaisijana kysymyksiin (joukkoviisaus, engl. crowd wisdom). Varsin yleistä on myös, että yleisö haluaa levittää tietoa tuttavilleen ja toimii näin tuotantojen tehokkaimpina markkinointikanavina. Toisinaan yleisö saa mahdollisuuden jopa itse olla osa taideteosta. (2) Daren C. Brabhamin määritelmän mukaan, kaikki osallistaminen verkkoympäristössä ei ole joukkoistamista. Brabham on määritellyt, että ollakseen joukkoistamista, toiminnan käynnistää organisaatio, jolla on tehtävä, joka tulisi toteuttaa. (3) Näin on myös Metropolian Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen joukkoistetussa tapahtumatuotannossa, Höntsä-Festissä. Nuoret toteuttavat Höntsä-Fest -tapahtuman joukkoistamalla Tapahtuman nimestä löytyvä höntsäily tarkoittaa leikkimielistä, ei niin vakavissaan tehtävää toimintaa, josta puuttuu kilpailu ja auktoriteettijohtoinen toiminta. Höntsä-toiminta on iloa tuottavaa, kaikille avointa, osaamisesta riippumatonta toimintaa, joka jää elämään houkuttelevuutensa ja helppoutensa vuoksi. Höntsäklubit ovat nuorten toisilleen vetämiä harrastetyöpajoja leikkimielisillä kulttuuri- ja/tai liikuntasisällöillä. Höntsä-Fest toteuttaa suurella volyymilla hankkeen toimenpiteitä. Helsingin Jäähalliin tuotetaan nuoria toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita sekä nuorisoverkosto The Movementin työpajanuoria osallistamalla, tusinan verran hankesuunnitelman mukaisia Höntsäklubeja ja myös yksi Höntsä coach-koulutus. (4) Brabhamin määritelmä vaatii myös, että joukkoistamisessa mukaan lähtee ryhmä tai joukko, joka osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti. Höntsä-Festiä toteuttavat nuoret tulevat mukaan omasta halustaan ja usein ”rakkaudesta lajiin”. Joukkoistamistoiminnassa käytetään apuna online-ympäristöä, jossa toteutus tapahtuu. Höntsä-Festin tuotantoprosessi etenee pitkälti sähköisten välineiden; yhteisten nettialustojen, some-kanavien ja viestipalvelujen välityksellä. Läheskään kaikki Höntsä-Fest -tuotannon tekijät eivät ole koskaan tavanneet reaalimaailmassa, vaan toimimme on-line-ympäristöissä ja tapaamme pienissä tehtäväkohtaisissa työryhmissä. (5) Tärkein asia joukkoistamisessa on, että prosessi tai tulokset hyödyttävät sekä organisaatiota että joukkoa. Höntsä-Fest esimerkiksi toteuttaa suoraan Metropolian hankkeen tavoitteita, mahdollistaa useiden oppilaitosten opiskelijoiden opintojen integroinnin hankkeen tuotantoprosessiin, antaa työkokemusta, työtodistuksen ja verkostoja nuorille, luo tapahtumaan osallistuville nuorille 16-25 -vuotiaille mahdollisuuden kokeilla uusia harrastelajeja ja innostaa mukaan syksyn Höntsäklubeihin. Höntsä-Festin tuotantotiimin tehtävänä on tuottaa elämyksiä ja virkistävä höntsäpäivä pimenevän syksyn iloksi helsinkiläisille nuorille. Pidemmän aikavälin tavoitteina ovat omatoimisen harrastetoiminnan mahdollistaminen, osallistumisen ja hyvinvoinnin tukeminen sekä yhteiskuntaan kuuluvuuden ja osallisuuden lisääminen. Metropolian tuottajat valmistautuvat tulevaisuuden työelämän vaatimuksiin Yleisön osallistuminen tuotannon eri osiin aktiivisina toimijoina, muuttaa kulttuurituottajan työnkuvaa. Kulttuurituottajan työn perustaitoja toki tarvitaan myös jatkossa, mutta painopiste ”tuottaja pitää kaikki langat käsissään” -ajattelusta, siirrytään kohti pidempiä ja haaroittuvia lankoja, joihin jokainen mukaan tulija kutoo oman osallistumisensa ja osaamisensa tuomia sävyjä. Elina Ala-Nikkola ja Katri Halonen ovat käyttäneet osuvasti kulttuurituotantojen joukkoistamisesta puhuttaessa, tuotantoon osallistuvasta yleisöstä prosumerit -käsitettä (prosumer + consumer). (5) Alkujaan 1980-luvulla Yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler lanseerasi tämän käsitteen samanaikaisesti tuottajana ja kuluttajana toimivasta ihmisestä The Third Wave-teoksessaan. Toffler on julistanut tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi osaamisalueiksi sosiaalisen innostamisen taidot, verkostotyöskentelyn ja verkkoympäristössä toimimisen organisoimisen ja sosiaalisen median hyödyntämisen tuotantojen koordinoinnissa. Tulevaisuus lienee siis fasilitoivien mahdollistajien ja aktiivisten prosumerien yhteistyötä ja siihen Metropolia valmentaa tulevia kulttuurituottajiaan kehityksen etunenässä. Höntsä-Fest- tapahtuma Helsingin Jäähallissa 3.10.2018, on joukkoistettu tapahtumatuotanto-opintojakson käytännön työelämäprojekti, jossa opiskelijat pääsevät uusia tuottajataitojaan kehittämään. (6) Kirjoittaja Terhi Dahlman on pitkän linjan kulttuurituottajien kouluttaja, Höntsä - silta eteenpäin! -hankkeen projektipäällikkö ja Höntsä-Fest -tapahtuman vastaava tuottaja.   Lähteet (linkit ohjaavat ulkopuolisille sivuille): 1. Mäenpää Pasi ja Faehnle Maija. 2017. Kuntademokratiaverkosto 7.6.2017. 2. Ollila Harri. 2012. Joukkoistaminen ja sen hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto. s.24-26. 3. Joensuu Mika. 2014. Joukkoistaminen ja verkon parvet nuorisotyön välineinä: HypeCon-toiminta ja Impulssi-toimintamalli. Humanistinen ammattikorkeakoulu YAMK opinnäytetyö. 4. Höntsä - silta eteenpäin! -projektisuunnitelma. 5. Halonen Katri & Ala-Nikkola Elina. 2016. Kurkistuksia festivaalituotannon joukkoistamiseen. Artikkeli teoksessa Silvanto Satu (toim.) 2016. Festivaalien Suomi. s. 90-95. 6. www.hontsa.metropolia.fi/hontsafest

Lue lisää

Innostu monialaisesti – ratkaisun avain nuorten osallisuuteen?
12.12.2017
Kati Forsman

Aihe joka koskettaa aina, on nuorten syrjäytyminen. Paljon mediassakin käsitelty aihe. Termistä syrjäytyminen voidaan olla monta mieltä, mutta yhteiskunnallinen haaste on olemassa. Huoli nuorten pysymisestä mukana yhteiskunnassa on aito. Sen huomaa muun muassa lukuisista valtakunnallisista hankkeista, joissa aihe on nostettu tärkeäksi kehitysteemaksi. Esimerkiksi monissa Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamissa hankkeissa pyritään puuttumaan nuorten osattomuuteen ja ennaltaehkäisemään sitä monenlaisin keinoin. Yhteiskunnalliset ongelmat, kuten nuorten syrjäytyminen, ovat niin monisyisiä, että niitä ei yksi taho voi ratkaista. On ajateltu, että monialaisuus on se juttu hanketyössä, mikä olisi ratkaisun avain näihin haasteisiin.  Entä mitä jos hanketoiminnassa täytyy ensin opetella toimimaan monialaisesti ennen kun pystymme ratkomaan suurempia haasteita? Tähän on CIF-hanke (Creative and Inclusive Finland) erinomaisesti tarttunut ja tuonut aktiivisesti monialaisia nuorten parissa toimivia asiantuntijoita yhteisille areenoille. Sain kutsun CIF-hankkeen järjestämään Innostaja-akatemiaan. Tapahtumassa osallistettiin asiantuntijat pohtimaan monialaisuuden hyötyjä ja haasteita ja sitä miten nuorten kanssa työskentely saadaan toimivaksi ja innostavaksi.   Monialaisuus vaatii avointa sydäntä Tilaisuudessa todettiin, että monialaisuudessa on paljon hyvää, mutta se ei aina ole niin yksiselitteistä. Eri alan asiantuntijat eivät aina välttämättä puhu samaa kieltä vaikka tarkoitus on hyvä ja tavoite on sama. Monialaisuudessa tarvitaan avoimuutta ja kiinnostusta toisen kieltä kohtaan. Puhummeko samoista asioista, mutta vain toisin termein? Tämä vaatii avointa sydäntä ja toisen ymmärtämistä. Tarvitaan myös aikaa, työtä ja resurssejakin. Hanketoimijan tulee antaa jotain itsestä ja osata sanoittaa omia tavoitteitaan toiselle. Parhaimmillaan yhteistyö tuottaa uudenlaista keskustelua. ”Monialaisuudesta oppii uutta ja samalla on mahdollisuus tutustua upeisiin ihmisiin. Oma ammatillinen kasvu syvenee”, todettiin osallistujien joukosta.   Keinoja on monia Oli hieno kuulla, kuinka monia keinoja on puuttua nuorten osattomuuteen. Innostaja-akatemiassa esiteltiin useita metodeja, kuten vaikkapa elävää kirjastoa, jossa nuoret voivat lainata henkilön, jonka kanssa keskustella eri ammateista tai harrastuksista. Kuulimme kuinka tällainen kohtaaminen alan asiantuntijan kanssa on innostanut nuoria hakeutumaan kouluun ja haluamaansa ammattiin. Toimivia tapoja nuorten kohtaamiseen ovat myös erilaiset työpajat niin musiikin, retkeilyn kuin liikunnan merkeissä. Yhteistä kaikille metodeille on, että ne ovat hyvin konkreettisia. Tekeminen ja sitä kautta onnistumisen kokemukset ovat nuorille tärkeitä. ”Nuoren tulee löytää intohimo johonkin tekemiseen, jotta nuori voi kasvaa täyteen mittaansa”, todettiin Helsingin yliopiston vetämästä Mun juttu -hankkeesta. CIF-hanke on myös koonnut pakallisen kortteja innostavaan työskentelyyn nuorten kanssa. Menetelmäpakka on hyvä apu kaikille nuorten kanssa työskentelijöille.   Hankkeella on selkeä tavoite, monialaiset toimijat ja monet keinot, mutta miten saada nuoret innostumaan? Syrjäytymisvaarassa oleva nuori on leimaava termi ja ikävän yleistävä, joka seuraa nuorta pitkään. ”En ole tavannut sellaista ihmistä, joka olisi syrjäytymisvaarassa, kaikki ovat vain tavallisia ihmisiä”, Jenni Lehtinen Etelä-kymenlaakson ammattiopistosta kommentoi. Nuorten kanssa toimivan aikuisen on keskityttävä kuuntelemaan mitä nuorella on sanottavaa. Nuoren osaamisella on merkitystä ja hänen työlle on annettava arvoa. Tärkeää on tarjota kokemuksia ja elämyksiä, jotta nuori tuntee osaavansa asioita ja olevansa jossain hyvä. Ryhmään kuuluminen on tärkeää. Vaikka elämmekin nykyisin some-aikaa, ihmiseltä ihmiselle -kohtaaminen on kaiken a ja o. ”Me yhdessä nuorten kanssa voimme saavuttaa todella suuria asioita”, tiivisti Sanna Heikkinen-Velican, Liaani-hankkeesta. Erityisen tärkeää on aikuisen innostuminen. Jos innostut itse, innostat muita! Vain tätä kautta saadaan nuoret osalliseksi ja osallistumaan. Nuorten aktivointi on tulevaisuutta, ja se voisi olla seuraava suomi 100 teema, totesi projektipäällikkö Katri Halonen. Tämän teeman ympärillä hanketoiminta tulee varmasti jatkumaan.     Haluatko lisätietoja CIF-hankkeesta: Katri Halonen, Yliopettaja, Kulttuuripalvelut P. 050 362 6407 S-posti: etunimi.sukunimi@metropolia.fi http://www.cifinland.fi/  

Lue lisää