Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: Niko97

Seksuaalisuus ja mielenterveys nuoren ihmissuhteiden näkökulmasta
14.5.2020
Marianne Sipilä

Tyydyttävä seksuaalielämä edellyttää sekä emotionaalista että fyysistä valmiutta. Nuorilta löytyy fyysiset ominaisuudet, mutta tunne-elämän hallinta ei vielä riitä intiimikokemusten hallintaan. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee seuraavasti: ”Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, käsittäen sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen ja mielihyvän sekä koko seksuaalisen kehityksen järjen, tunteen ja biologian tasoilla1 ” Määritelmää pohdittaessa voidaan ymmärtää, että kyseessä ei ole yksiselitteinen prosessi. Nuoruuteen kuuluu erilaisia kehitystehtäviä, jossa fyy­sinen puber­teet­ti­ke­hitys on nuo­ruusiän psyyk­kisen ja sosiaa­lisen kehi­tyksen edel­lytys. Miten tähän kombinaatioon määrittelisi mielenterveyden? Sekin on käsitteenä monimuotoinen. Käsite on paitsi suhteellinen, myös normatiivinen, sillä yhteiskunnan käyttäytymisnormit määrittelevät soveliaan sosiaalisen käyttäytymisen rajat.2 Tunnetuin mielenterveyden määritelmä on WHO:n määritelmä, jonka mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen kykenee näkemään potentiaalinsa, selviytyy elämän normaaleista stressitilanteista, kykenee työskentelemään tuottavasti ja hedelmällisesti sekä antamaan panoksensa yhteiskuntansa hyväksi3. Mutta mieli ei ole pelkkää aivotoimintaa. Se on ajattelua, havaintoja, päätöksentekoa, valintoja, kokemuksia, tunteita ja vuorovaikutusta muiden ihmisten ja ympäristön kanssa. Kun tämä yhdistetään seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja kuvaaviin asioihin, kuten ajatukset, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, oppiminen, tutkiminen, leikki, roolit ja suhteet1, niin päästään nuorille tärkeisiin haaveisiin. Yksi tärkeimmistä on vahva toive ystävyydestä ja parisuhteesta, yhdessä asumisesta sekä naimisiin menosta ja lapsista4. Kehitysaste vai riski Mietittäessä nuoruutta, löytyy siitäkin monia eri määritelmiä. Tässä nuorella tarkoitetaan kaikkia alle 29-vuotiaita5. Nuoren kehitysvaiheista puberteetissa saavutetaan sukukypsyys. Var­haisen puber­teetin ko­keneet ovat psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen osalta kehittyneempiä kuin hi­taammin kehit­ty­neet ikä­to­ve­rit. Varhainen kypsyminen ja seksielämän aloittaminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita riski­käyt­täy­ty­mi­stä, mutta varhainen puberteetti on tutkimuksissa todettu olevan mielenterveyden häiriöiden riskitekijä.6 Nuoret miettivät paljon omaa seksuaalista toimintaansa. Mielessä ei niinkään ole toiminta jonka arvioisi riskikäyttäytymiseksi jossa voidaan vahingoittaa itseä tai partneria. Usein taustalla on kokeilunhalu, mutta seksielämän aloittaminen voi olla keino etsiä lohtua ja läheisyyttä tai tarkoituksena voi olla oman ahdistuneisuuden tai masentuneisuuden hoitaminen. Jos nuorella on mielenterveyden ongelmia, voi itsen suojelu tai kyky oman mielipiteen sanomiseen heikentyä. Tämä voi johtaa fyysisiin vahinkoihin, joita ovat esimerkiksi ei-toivottu raskaus väkivallan kokeminen hepatiitti sukupuolitaudit HIV tai psyykkisiin vahinkoihin, joita ovat sosiaalinen syrjäytyminen, mielenterveyden häiriöt ja traumatisoituminen. 4, 6 Mielenterveyden ja seksuaalisuuden tasapaino Tutkimuksia seurustelun ja mielenterveyden yhteyksistä on vähän, ja ne keskittyvät lähinnä masennuksen ja seurustelun yhteyksiin6. On­gelmia syn­tyy sil­loin, jos nuo­ri si­toutuu sel­laisiin seurus­te­lu­käyt­täy­ty­misen muo­toihin, jot­ka ei­vät vas­taa hä­nen omaa kehi­tys­tasoaan ja kehi­tyk­sel­lisiä tar­peitaan. Tutkimuksissa seksuaalisesti aktiiviset seurustelevat nuoret ovat vähemmän masentuneita kuin seksiä ilman seurustelusuhteita harrastaneet. Vaikenevilla, seksiä harrastavilla nuorilla on useammin riski sairastua masennukseen kuin puhuvilla nuorilla, sillä he eivät suojele itseään tai käsittele tunteitaan. Ratkaisuna tunne-elämän vaikeuksiin on usein reagoiminen toiminnalla, esimerkiksi päihteiden lisääntyneellä käytöllä tai itsensä vahingoittamisella.6,7 Ystävyyssuhteiden, seurustelun tai parisuhteen saavuttaminen vaatii nuorelta aktivoitumista. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja opetella sanoittamaan omat tunteet ja toiveet7. Tunteista puhumisen on todettu toimivan suojaavana tekijänä6. Oman toiminnan tueksi tarvitaan monenlaisia taitoja, kuten turvataitoja (kouluterveyskirjasto.fi) tai vertaisryhmiä, joissa samoista teemoista kiinnostuneet nuoret pääsevät kuulemaan, jakamaan ja keskustelemaan turvallisesti mieltään askarruttavista asioista. Tällainen mahdollisuus löytyy Metropolian Niko-97 hankkeen Miesten vuorosta, jossa nuorten miesten kanssa puhutaan laadukkaasti ihmissuhteista, seksuaalisuudesta ja miehuudesta. Nuoret ovat kokeneet keskusteluryhmän tunnelman, aiheiden, vertaisryhmän ja vetäjien tarjonneen turvallisen tilan omien toiveiden tunnistamiselle ja sanoittamiselle sekä mahdollisuuden uusien ihmissuhteiden solmimiselle. Metropolia Ammattikorkeakoulun Niko-97 hankkeessa on kehitetty työntekijöille avuksi netistä löytyvän maksuttoman työmallin, joka tarjoaa työkalupakin ammattilaisille, jolla rakentaa omaan työyhteisöönsä räätälöidyn nuorten miesten vertaisryhmän ideapankin, jolla avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista tavan kohdata turvallisemmin ja osallistavasti miehiä heitä koskevassa keskustelussa. Linkki Niko97-hankkeen sivulle. Lähteet   1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2010). Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimisto ja BZgA Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille, julkari.fi. 2 Toivio, T. ja Nordling, E. (2013). Mielenterveyden psykologia. Helsinki: Edita. 3 World Health Organization, Calouste Gulbenkian Foundation. Social determinants of mental health. Geneva: WHO 2014. 4 Kontula, O. (2017). Mielen seksuaalisuus – Matka kiihottumisen alkulähteille. Kustannus Oy Duodecim, 2. uudistettu painos, Helsinki 5 Finlex.fi: Nuorisolaki 2016/1285. 6 Savioja, H., Sumia, M. ja Kaltiala-Heino, R. (2015). Seksuaalikokemukset ja mielenterveys nuoruusiässä. Lääkärilehti.fi 6, vol 70; 309-314. 7 Mannerheimin lastensuojeluliitto (2019). Lasten ja nuorten puhelimen ja nettipalveluiden vuosiraportti 2019, PDF, aukeaa cloudfront.net -sivulle. 8 Kuortti, M. ja Halonen, M. (2018). Miten nuorten seksuaaliterveyttä edistetään tehokkaimmin? Lääketieteellinen aikakausikirja, Duodecimlehti.fi 134:873–9. Kirjoittaja Marianne Sipilä on terveysalan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana NIKO 97 -hankkeessa.

Lue lisää

Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria yhä enemmän
23.10.2018
Marianne Sipilä

Käytännössä ja tutkimuksissa käy ilmi, että itsenäistymisen kynnyksellä olevien nuorten ongelmat ovat lisääntyneet selvästi. Yhä useampi nuori on vaarassa syrjäytyä. Nuorten itsenäistymisprosessi venyy, eivätkä he saa otetta koulutuksesta tai työstä. Tärkeää onkin löytää keinoja nuorille, joilla ei ole vielä vakavia mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä ongelmia. Syrjäytymisen taustatekijöitä on tutkittu Syrjäytymisellä tarkoitetaan erilaisia yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja, joka voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Erityisen altis syrjäytymiselle nuori on elämänsä muutosvaiheissa, kuten koulun, opiskelun tai työsuhteen päättyessä. (STM 2012.) Työ- ja elinkeinoministeriön (2012) mukaan vanhempien alhainen koulutustaso ja perheen huono-osaisuus ovat helposti periytyvää. Aikuisuuden selviytymisen kannalta haavoittuvaisempia ryhmiä ovat yksinhuoltajaperheiden ja terveysongelmista kärsivien vanhempien lapset sekä asiakkuus lastensuojelussa. (TEM 2012.)  Lisäksi syrjäytymiseen vaikuttavat vanhempien sosioekonominen tausta ja koulutus, perhetausta, koulutausta, vieraskielisyys, asumismuoto ja sukupuoli (Myrskylä 2012). Lasten hyvinvointi eriytyy vanhempien koulutustason, sosioekonomisen aseman, toimeentulon ja psykiatrisen sairastavuuden mukaan. Lisäksi perheen toimeentulo-ongelmilla ja köyhyydellä on tapana kasaantua ja periytyä. (Paananen ja Gissler 2014) Suomen kuudesta suurimmasta kaupungista nuorilla toimeentulotuen ylisukupolvisuus on yleisintä Oulussa (22 %) ja Vantaalla (21 %) (Sutela ym. 2016). Myös Mustonen ja kumppanit (2013) tutkiessaan perhetaustan, nuoruusiän, aikuistumisvaiheen, ja aikuisuuteen liittyvien erilaisten riskitekijöiden yhteyksiä sekä mielenterveyteen että psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmilta suojaavia tekijöitä, löysivät nuoren kasvuun, kehitykseen ja kasvuympäristöön liittyviä riskitekijöitä, jotka saattavat uhata nuoren hyvinvointia ja vaikuttavat pitkälle elämään. Perheen matalalla sosioekonomisella taustalla oli selkeä yhteys alempaan koulutustasoon aikuisuuteen asti. Kokemus peruskoulun käymisestä kantaa pitkälle tulevaisuuteen Kuronen (2010) tutki erilaisten koulunkäyntiä hankaloittavien tekijöiden, sekä koulu- ja oppimiskokemuksien yhteyttä jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja muuhun elämään. Aineisto perustui ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten (n=22) koulutuselämänkertoihin. Tutkimuksessa nuorten koulutuselämänkerroista nousi esiin neljä kategoriaa koulunkäyntiä varjostavista piirteistä: jännittäjät, levottomat, kiusatut ja yläasteella kyllästyneet. Jännittäjien koulunkäyntiin liittyi epäonnistumisia, kuormittumisen kokemuksia ja psyykkistä haavoittuvuutta, joka monella johti masennukseen. Levottomille ominaista oli vilkkaus, aktiivisuus, lyhytjänteisyys ja oma tahto. He myös kokivat leimautumista esimerkiksi häiriköksi tai laiskaksi. Levottomien koulukokemuksille tyypillistä oli itsensä erilaiseksi tunteminen, epäonnistumiset, kouluympäristön ja luokkatilanteiden ikäviksi kokeminen, sekä kiinnostuksen katoaminen koulutyöstä. Kiusatut kärsivät myös alakuloisuudesta, pahoinvoinnista ja masennuksesta. Heillä kokemuksista voimakkaimpina nousivat esiin kiusaaminen, sen vaikutukset ja seuraukset.  Tällöin kouluviihtyminen kärsi ja kiusaaminen koettiin identiteettiä muuttavana kokemuksena. Yläasteella kyllästyneet näkivät itsensä luovuttajina tai sitten vastaavasti suorittajina. Luovuttajien alakoulun ongelmattomuuden jälkeen yläkoulussa tapahtui nopea muutos huonompaan. Viihtyminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus tulivat tärkeäksi. Asenne muuttui välinpitämättömäksi ja rajojen testaus lisääntyi. Koska kouluaineet eivät motivoineet, putosivat keskiarvot ja koulusuhde muuttui kielteiseksi. Tällöin epäonnistumisten seurauksena asema marginaalissa vahvistui. Myös suorittajilla yläkouluun siirtymisessä lukijatyypeistä tuli menijöitä. Muu elämä kiinnosti enemmän, kaverit ja vastakkainen sukupuoli muuttuivat entistä tärkeämmiksi. Alakoulussa kehitetyt hyvät taidot, oma vastuu ja velvollisuudentunto kannattelivat kohtuullisen tason säilymisen. Luovuttajille ominaista oli pohjalle luisuminen välinpitämättömyyden takia, kun taas suorittajille ominaista oli kokemus pakonomaisesta ponnistelusta kohtuullisen koulumenestyksen saavuttamiseksi. Koulunkäyntiin liittyvät kokemuksilla oli siis vahva vaikutus myöhempään elämänkulkuun. (Kuronen 2010.) Tulevaisuussuuntautuneisuus ja käytännön arjen sujuminen Tutkimusten mukaan jopa 20-25 % nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ennen aikuisikää ja noin puolella psyykkinen oireilu jatkuu vielä aikuisiällä. Yleisimpiä nuorten mielenterveysongelmia ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, käytös- ja päihdehäiriöt. (Aalto-Setälä ja Marttunen 2007) Psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiin 21- ikävuoteen mennessä on saanut noin joka viides (Paananen ym. 2012.)  Siksi on tärkeää painottaa ennaltaehkäisyä ennen tilanteen pahentumista. Yksi keino on opetella oman elämän hallintaa ja suunnitella tulevaisuutta. Usein eri ongelmista kärsivillä nuorilla arki takkuaa, koska elämänhallinta on pahasti hukassa. Käytännössä esimerkiksi itsenäinen rahankäyttö on monille hankalaa. Jos muut ovat aina huolehtineet asioista, taitoa ei ole tarvinnut koskaan opetella. Lisäksi tärkeää on löytää syy lähteä kotoa liikkeelle aamuisin, sillä joskus jopa postilaatikollakin käynti voi tuntua ylivoimaiselta. Joidenkin nuorten kohdalla aloitetaan ihan alusta. Opetellaan tunnistamaan tunteita, keskustelemaan omista asioista tai suunnittelemaan oman päivän ohjelmaa.  Metropolia AMK on aloittanut projektin Niko 97  syrjäytymisvaarassa oleville nuorille yhteistyössä järjestöjen kanssa. Projektissa kehitetään kohderyhmän kanssa ratkaisuja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja sosiaalisten taitojen edistämiseen. Järjestöistä mukana on Kohtaus ry , joka on ruohonjuuritasolla toimiva organisaatio, jonka tarkoituksena on tuottaa yhdessä 18-29-vuotiaiden aikuisten kanssa monimuotoista yhteisöllistä toimintaa. Lisäksi mukana ovat mm. Loisto Setlementti ry:n Poikien talo ja Sexpo-säätiön tukipuhelin sekä nettineuvonta. Projektin tavoitteena on vähentää nuorten ei-toivottua yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia sekä tukea nuorten aikuisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Päämääränä on kaventaa terveyseroja vahvistamalla syrjäytymisuhan alla olevien nuorten miesten seksuaaliterveystietoja, sosiaalisia taitoja sekä kykyä tunnistaa ja sanoittaa tunteita ja tarpeita. Samalla tuetaan miesten ystävyys- ja seurustelusuhteiden syntymistä, mielenterveyttä ja väkivallattomuutta. Projekti tukee julkisen ja järjestöjen yhteistyötä seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelman 2017-2020 (SELI) mukaisesti sekä kuntien ennaltaehkäisevää terveyden edistämistä. Niko 97 -projektissa on aloitettu nuorten kanssa ryhmä ”Miesten vuoro”, jossa pohditaan heille tärkeitä teemoja. Hanketoiminnan sydän on Kohtaus ry:n kaupunkiolohuone, jossa nuoret tapaavat toisiaan ja/tai työntekijöitä. Suurin osa vertaistoiminnasta on tavallista ajanvietettä; keskustelua, pelaamista, lehtien lueskelua tai yhteistä oleilua. Olohuone toimii tilana, jossa ei tarvitse olla yksin. Sekin auttaa, kun tietää, että muut ovat samanlaisessa tilanteessa. Lähteet Aalto-Setälä, T. ja Marttunen, M. 2007. Nuoren psyykkinen oireilu häiriö vai normaalia kehitystä. Duodecim. Klemetti, Reija; Raussi-Lehto, Eija (toim.) (2013). Edistä, ehkäise, vaikuta - Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014-2020. THL. Opas 33. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-174-7 Kuronen, I. 2010. Peruskoulusta elämänkouluun - Ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aikuisten tarinoita peruskoulusuhteesta ja elämänkulusta peruskoulun jälkeen. Väitöskirja. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37594/978-951-39-38901.pdf?sequence=1 Mustonen, U., Huurre, T., Kiviruusu, O., Berg, N.; Aro, H. ja Marttunen, M. 2013. Elämänkulku, mielenterveys ja hyvinvointi.  Seurantatutkimus 16- vuotiaista tamperelaisnuorista 22-, 32-, 42- vuotiaina (TAM- projekti). Tampere: Terveyden ja hyvinvointilaitos. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114509/URN_ISBN_978-952-245-9626.pdf?sequence=1 Myrskylä, P. 2012. Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Eva-analyysi. Vol.9. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf Paananen R ja Gissler M. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula J ja Karvonen S (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2014. Paananen, R., Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A. ja Gissler, M.  2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 tutkimus.  Terveyden ja hyvinvointilaitos.  http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf?sequence=1 Sosiaali- ja terveysministeriö. 2012. Syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäiseminen.  http://www.stm.fi/hyvinvointi/osallisuuden_edistaminen/syrjaytymisen_ja_koyhyyden_ehkaiseminen Sutela E, Törmäkangas L, Toikka E, Haapakorva P, Hautakoski A, Hakovirta M, Rasinkangas J, Gissler M ja Ristikari T. Nuorten hyvinvointi ja syrjäytymisen riskitekijät Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa. Helsinki; Terveyden ja hyvinvointilaitos, 2016. Työ- ja elinkeinoministeriö. 2012. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Raportti. No. 8/2012. http://www.tem.fi/files/32290/TEMrap_8_2012.pdf    

Lue lisää