Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: kirjoittaminen

Kirjoittamisen kynnyksistä
27.2.2020
Milla Åman Kyyrö

Tikissä-blogin päätoimittajan roolissa olen kohdannut parin vuoden aikana monenlaisia kirjoittajia, aineistoja ja ajatuksia kirjoittamisesta. Kalevalan päivän aattona muutamia huomioita asiantuntijatyössä kirjoittamiseen liittyen. Asiantuntijan pitäisi osata kirjoittaa? Lähtökohtaisesti asiantuntijatehtävässä työskentelevä on suorittanut korkeakouluopintoja ja hänen tulee osata kirjoittaa äidinkieltään. Kuinka käsitämme kirjoitustaidon, onkin toinen juttu. Monessa asiantuntijatehtävässä pidättäydytään suppeassa määrässä tekstilajeja, joita tuotetaan tasaisin väliajoin. Tällöin kirjoittaminen on rutiinia, se palvelee tarkoitustaan, eikä vie liiaksi voimia tai aikaa. On tyypillistä, että asiantuntijan tekstit ovat kieliopillisesti riittävän vahvalla tasolla ilman ulkopuolista ohjausta. Tekstin sisällön välittyminen lukijalle on asiantuntijakirjoituksissa tärkeintä. Ei voida taata, että lukija ymmärtää tekstin samalla tavoin kuin kirjoittaja tarkoitti. Asettumalla lukijan asemaan kirjoittajan on helpompi kuljettaa tekstiä sujuvana kokonaisuutena eteenpäin. Joskus omien ajatusten ilmaisemisessa voi ilmetä ongelmia. Sanavalinnat ja sujuvien lauserakenteiden työstäminen voivat tuottaa hankaluuksia kenelle tahansa. Kirjoittamiseen liittyvät niukat aikaresurssit voivat myös kaventaa mahdollisuuksia tarkastella oman työn jälkeä. Asiantuntija voi myös sokaistua työskentelytavoilleen ja kirjoitustyylilleen. Jos se huolettaa, voi pohtia: Kuka lopulta lukee tekstejäni — osaanko puhutella häntä? Äidinkielentunneista on aikaa, mainittiinko siellä jotain erilaisista tekstityyleistä? Milloin viimeksi kirjoitin jotain muuta kuin työhön liittyvää? Jos ei osaa, ei vain osaa? Luemme tai kuuntelemme ehkä vapaa-ajallamme hyvää kirjallisuutta. Ehkä vertaamme omia kirjoittamisen ja kerronnan kykyjämme ammattilaisten kustannustoimitettuihin tuotteisiin. On inhimillistä verrata itseään muihin. Saatamme pohtia hyvän tekstin luettuamme, että voisinpa minäkin kirjoittaa noin upeasti! Usein muilta onkin helppo kopioida mallia omaan tekemiseen, joskus se tapahtuu jopa tiedostamatta. Jollakulla valmiudet ryhtyä ammattikirjailijaksi saattavat olla vain yhden kustannussopimuksen päässä menestyksestä. Vähemmän harjaantuneen kirjoittajan on usein hankala innostua vertailuasetelmasta, jossa verrokki on liian kaukana omasta taitotasosta. Ei hätää: kirjoittaminen on työtä. Jälki paranee, kun harjoittelee. Asiantuntija voi aina kehittyä kirjoittajana. Alkuun vaaditaan, että tunnistaa itsessään kehittymistarpeen. Kaikki eivät sitä tunnista, tai eivät anna sen vaivata. Kehittymishalukkuuden havaittuaan neuvoja on helpompi lähteä pyytämään ja ottamaan vastaan. Kirjoitusoppaita ja -kursseja voi aina hyödyntää. Voi myös aloittaa seuraavista, yksinkertaisista keinoista: Lukea ja tarkastella luettua — mikä herätti ajatuksia, miksi ja miten se oli saatu aikaan? Pyytää kaveria lukemaan oma teksti ja antamaan palautetta Kokeilla itsekseen päiväkirjassa tai blogissa — voi pitää muilta turvallisesti piilossa Toimitetun blogin yleistajuiset asiantuntija-artikkelit? Tikissä-blogissa julkaistavat toimitetut blogimerkinnät ovat yleistajuisia asiantuntija-artikkeleita, joissa esitellään lukijalle uusi asia kerrotaan, miten asia liittyy Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan selitetään, kuinka kirjoittajan työn asiantuntijuus liittyy kokonaisuuteen. Kielellisesti blogimerkinnät noudattavat yleistajuista ilmaisua, jossa vältetään alakohtaista ammattikieltä, lyhenteitä ja tajunnanvirtaa. Lukemisen sujumiseksi ja saavutettavuuden varmistamiseksi suositaan mieluummin jämptejä kuin ylipitkiä virkkeitä, bullet-point -listoja, lyhyehköjä kappaleita ja väliotsikointeja. Nämä ovat teknisiä seikkoja, joiden toteutumisesta toimituskunta pitää huolen. Tikissä-blogin toimituskunta ja päätoimittaja ovat tukemassa kirjoittajaa. Toimituskunta työstää tekstin valmiiksi yhdessä kirjoittajan kanssa ennen julkaisua. Joskus työstämistä on vähän, joskus paljon, kirjoittajasta ja blogimerkinnän aiheesta riippuen.

Lue lisää

Projektipäällikön ajatuksia oppimisesta
4.6.2019
Timo Lehti

Mitä yhteistä on Metropolialla ja Toyotalla? a)    Molemmat nimet loppuvat a-kirjaimeen. b)    Molemmat ovat jättiläisiä, joiden vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. c)    Ei yhtikäs mitään. Olen vain raapaissut Toyotan yrityskulttuurin pintaa kuuntelemalla työmatkallani äänikirjaa The Toyota Way to Lean Leadership. Kirjassa kerrotaan, miten Toyota selviytyi historiansa pahimmasta kriisistä 2008-2011. Toyota selviytyi pitkälti samoilla keinoilla kuin se oli selviytynyt siihenkin asti: huolehtimalla työntekijöistään, keskittymällä tuottamaan asiakkailleen toimivia tuotteita ja jatkuvalla kehitystyöllä. Mutta vaikka kirja aluksi vaikuttaa periamerikkalaiselta johtamistaidon oppaalta, mielestäni se on kirja oppimisesta ja innovaatioista. Nöyryydestä Kirjassa kerrotaan esimerkiksi haasteellisista oppimistilanteista: Henkilökohtainen suosikkini on The Ohno Circle, jonka virallinen nimi on ”Taiichi Ohno´s Chalk Circle”. Tehtaan lattiaan piirretään liidulla ympyrä, jossa koulutettavan pitää tarkkailla jotakin prosessia, kunnes mentori tulee kysymään, miten prosessia voisi parantaa. Yleensä ympyrän sisälle määrätään tuleva johtaja, joka laitetaan tarkkailemaan normaalia autotehtaan prosessia. Joskus tuntikausiksi. Yleensä koulutettava hämmentyy, turhautuu tai jopa suuttuu ennen kuin hän nöyrtyy tarkkailemaan prosessia ja pohtimaan, miten prosessia voisi parantaa. Toyotalla nimittäin uskotaan, että jokaista prosessia voi aina parantaa. Kehittymisestä Toyota-autojen valmistus käynnistyi 1930-luvulla, mutta yrityksen filosofia ja arvot pohjautuvat Sakichi Toyodan kehittämiin koneistettuihin kangaspuihin 1800-luvun lopulla. Kirjassa kerrotaan, kuinka yritystoiminnan alkuvaiheessa oli pakko minimoida hävikki, sillä siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kirjan yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista onkin ajatus jätteen minimoimisesta. Toyotalla ajatellaan, että hukkaan heitetty aika – yksikin turha askel auton standardoidussa tuotantoprosessissa – on jätettä, josta kannattaa hankkiutua eroon. Kaikki mikä ei tuota lisäarvoa loppukäyttäjälle – eli auton ostajalle – on jätettä. Monesti prosessit kehittyvät sen kautta, että jäte tunnistetaan ja eliminoidaan. Toyotalla laadukkaat autot ovat ehdoton pääasia. Jokainen prosessi arvotetaan sen mukaan, seuraako siitä positiivista lisäarvoa asiakkaalle eli auton omistajalle. (HUOM! Tiimien ja yksilöiden kehittäminen ei ole jätettä, sillä pitkällä aikavälillä siitä seuraa parempia tuotteita asiakkaille.) Mielestäni jokaisessa prosessissa on aina turhia asioita ja ”jätettä”, mutta niiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. On inhimillistä, että me pidämme kiinni suosikkijutuistamme ja tarkastelemme prosesseja ensisijaisesti omasta näkökulmasta. Mutta silti tavoitteena pitäisi olla jatkuva kehittyminen. Prosessien kehittämistä ei kannattaisi ajatella pelkästään eurojen tai excel-kaavion kautta vaan sen mukaan, mikä on prosessin perimmäinen tavoite. Ja sen kautta, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Mielestäni jokaisen oppilaitoksen tavoitteena on tuottaa laadukkaita oppimiskokemuksia oppilaille. Normaalin opetustoiminnan lisäksi ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-hankkeita (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita), joilla on on omat erityiset tavoitteensa. Virtual Writers´ Room -hankkeesta Virtual Writers´ Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia toimimaan ammattimaisissa käsikirjoitusryhmissä eli writers´ roomeissa. Ryhmätyötaitojen ja ammatillisten valmiuksien kehittäminen parantaa koulutettavien työllistymismahdollisuuksia. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy myös uusien tv-sarjojen käsikirjoituksia, joita koulutettavat kirjoittavat pienryhmissä Yle Draamalle. Oma työni Virtual Writers´ Room -hankkeen projektipäällikkönä tarkoittaa laadukkaiden oppimistilanteiden luomista koulutettaville. Oppimistilanteet eivät tässä yhteydessä tarkoita luentoja vaan ongelmallisia tilanteita, joita koulutettavat kohtaavat oman sarjakonseptinsa kehittelyssä. Yritämme myös saada koulutettavat tutustumaan ammattimaisiin writers´ roomeihin (oma versio “The Ohno Circle” -metodista!). Hankkeessa tutkitaan, onko mahdollista siirtää käsikirjoitusryhmän toiminta kokonaan virtuaaliseen tilaan - siksi hankkeen nimi on Virtual Writers´ Room. Kokeileminen, testaaminen ja uusien yhteyksien löytäminen on tärkeää, mutta monesti se tarkoittaa harha-askeleita, paljon harha-askeleita. Toisaalta se on juuri käsikirjoittamisen ja sisällöntuotannon perimmäinen tarkoitus: testata ideoita, tutkia mahdollisuuksia ja löytää uusia yhteyksiä. Harha-askeleet eivät ole jätettä, jos niistä opitaan asioita ja keksitään uusia yhteyksiä. Oppiminen ei ole jätettä eikä innovaatioita voi tehdä ilman kokeilemista. TKI-hankkeet ovat juuri sellaisia haasteita, joiden ääreen pitää mennä silmät, kädet ja mieli avoinna. Uskoisin, että jokaisen TKI-hankkeen prosessi on erilainen, mutta on silti mielenkiintoista ajatella, mikä tällaisissa projekteissa tuottaa lisäarvoa loppuasiakkaalle - ja mikä on jätettä, josta kannattaisi päästä eroon. Tiimityöstä Lopulta The Toyota Way to Lean Leadership –kirja kertoo yhdestä tärkeästä asiasta. Nimittäin tiimityön merkityksestä. Parhaimmillaan tiimityö nostaa kaikkien ryhmän jäsenten suorituksen paremmalle tasolle kuin yksittäisten ihmisten suoritukset. Autotehdasta ei voi kukaan pyörittää yksin – eikä writers´ roomia – eikä ammattikorkeakoulua. Ai niin. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: d)   Mielestäni molemmat organisaatiot – Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja maailman suurin autonvalmistaja – ammentavat voimansa tiimityöstä, ongelmakeskeisestä oppimisesta ja prosessien jatkuvasta kehittämisestä. Lähde Jeffrey K. Liker & Gary L. Convis (2012) The Toyota Way to Lean Leadership, Achieving and sustaining excellence through leadership development, McGraw-Hill Suositeltavaa lukemista https://vwr.metropolia.fi/ https://www.allaboutlean.com/chalk-circle/ https://blog.toyota.co.uk/history-toyota-prius James P. Womack, Daniel T. Jones & Daniel Roos (2007) The Machine That Changed The World, Free Press, New York Kirjoittaja Timo Lehti toimii käsikirjoittamisen lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä 6Aika: Virtual Writers´ Room -hankkeessa. Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri.

Lue lisää