Avainsana: idea

Mikään ei ole lopullisesti valmista

http://Mustiin%20pukeutunut%20tarjoilijan%20hahmo,%20kaulasta%20alaspäin,%20käsissään%20kaksi%20ruokalautasta.
6.11.2024

Yleiseksi kulkutieksi ajateltu ovi ei ole toimiva, jos siihen pitää liittää ohje vedä tai työnnä. Silloin sen muoto tai vaikkapa kahva ei viesti käyttäjälleen, miten ovi toimii. Tiskiharjan koukku on väärin suunniteltu, jos joutuu taiteilemaan saadakseen sen ripustettua paikoilleen. Palveluprosessi ei ole kunnossa, jos lounaslinjastolla pitää palata takaisinpäin saadakseen ruokailuvälineet. Joukkoliikenteessä lukijalaitteen suunnittelussa voi olla puutteita, jos matkalipun leimaaminen on hidasta. Käytettävyyden tunnettu puolestapuhuja, professori Donald A. Norman onkin esittänyt, että jos jotakin asiaa on vaikea käyttää, vika ei yleensä ole käyttäjässä, vaan laitteessa tai tuotteessa (1). Esimerkkejä on lukemattomia ja niin myös kehittämiskohteita. Jokainen niistä voi olla sellainen, että se voi tuottaa kehittäjälleen myös taloudellista hyötyä. Kuitenkin, pitää muistaa, että harvoin edes arkiseen ongelmaan on olemassa pelkästään suoraviivainen idea A:sta ratkaisu B:hen kulkeva polku. Suuri määrä erilaisia ideoita, joiden joukossa saa ja tuleekin olla myös rohkeita ja epätavallisia avauksia, on edellytys sille, että ylipäänsä päästään kehittämään jotakin uutta. Ideoiden keksiminen on periaatteessa helppoa. Hyvien ideoiden keksiminen on vaikeaa ja todella hyvien ideoiden keksiminen on todella vaikeaa. Mutta ei mahdotonta. Helppo ratkaisu pölyjen poistoon? Yleensä tarvitaan paljon kehittämistyötä ja monta erilaista vaihetta, ennen kuin tuotteen loppukäyttäjälle toimiva ja taloudellisesti kannattava, valmistettava ratkaisu löytyy. Hyvä esimerkki on pölynimuri, jonka muotoilija James Dyson päätti kehittää 1970-luvun lopulla. Dyson oli huomannut, että tavallisen imurin teho heikkenee, kun pölypussi täyttyy ja samalla se tukkiutuu hienojakoisesta pölystä. Dyson lopulta onnistui kehittämään laitteen, jonka imuteho säilyy ja jossa ei ollut pölypussia. Saadakseen pölynimurin teknologian toimimaan, Dyson joutui rakentamaan yhteensä 5127 erilaista prototyyppiä. Tekninen periaate pölynimurille oli jo olemassa. Sahoilla ja maalamoissa oli jo aiemmin käytetty samantapaista, keskipakovoimaan perustuvaa teknologiaa haitallisten partikkelien poistoon ilmasta. (2). Vaivannäkö kannatti. Dyson sai keksinnölleen lukuisia patentteja (3) ja se oli merkittävän liiketoiminnan alku. Jokaista arkista ongelmaa varten ei onneksi tarvitse rakentaa tai pohtia tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Useimmiten vähempikin riittää. Kaikki kuitenkin alkaa aina ongelmasta, joka on tunnistettu, ja joka on ratkaisemisen arvoinen. Sen sijaan, että olisi käyttänyt vain enemmän aikaa tukkoisella imurilla jynssäämiseen, Dyson tunnisti ongelman ja päätti tehdä asian toisin. Kaikki voivat löytää arjesta kehittämiskohteita Koti- ja työympäristössä, kaupungilla, kaikkialla, on monenlaisia esineitä, kalusteita, liikkumisen ratkaisuja. Arjessamme ei ole mitään, joka vain on, ilman, että sen olemassaoloon ei olisi joku vaikuttanut. Mikään esine tai palvelu ei ole ilmaantunut sattumalta. Kaikki on jonkun suunnittelemaa, kehittämää ja muotoilemaa. Kun se on hyvin tehtyä ja toimivaa, se on näkymätöntä. Kun se on huonosti tai puutteellisesti toteutettua, se hankaloittaa tai harmittaa, ja huonoimmassa tapauksessa aiheuttaa vaaraa. Keskeneräisyys on myös mahdollisuus. Mikään ympärillämme olevista esineistä, asioista tai palveluista ei ole lopullisesti valmis. Kenellä tahansa on oikeus tunnistaa epäkohtia tai asioita, jotka toimivat huonosti tai ärsyttävät. Niitä voi edelleen kehittää, parannella ja tuottaa uusia oivalluksia, keksintöjä ja lopulta innovaatioita, eli kaupallistuneita keksinnöllisiä oivalluksia. Innovaation syntyminen edellyttää aina ideaa, tai ensimmäistä havaintoa. Sen jälkeen tarvitaan jotakin konkretiaa, jolloin tuloksena saattaa olla keksintö, eli keksinnöllinen, aiemmin tuntematon ratkaisu. Mutta vasta, kun keksinnöllisen tuloksen hyödyntämistapa on määritelty, käsillä voi olla aito innovaatio. Mitä kehittämiskohteita sinä huomaat? Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Norman, D. A. 2013. Design of Everyday Things: Revised and Expanded. New York: Basic Books. Fiell, C. & Fiell, C. 2000. Industrial Design A-Z. Köln: Taschen. Dysonin patentti US 4853008A 1989. Combined disc and shroud for dual cyclonic cleaning apparatus. Notetry Ltd., London, UK. (Dyson, J.) US 224694, 27.7.1988. Julk. 1.8.1989.

Talous vai yhteiskunta edellä? 

http://Lasiseinäisessä%20huoneessa%20pöytä,%20pöydän%20päällä%20jakkaroita,%20pöydän%20ympärillä%20kolme%20henkilöä%20tarkastelemassa%20yhden%20jakkaran%20ominaisuuksia.
25.10.2024

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa riippuu katossa juliste, jossa lukee Better Business - Better Society. Miksipä ei. Kun liike-elämä on menestyksekästä, yhteiskuntakin saa siitä osansa. Mutta iskulause antaa silti aihetta pohtia muitakin näkökulmia.  Liike-elämä ja sen menestyminen on vapaaseen talouteen pohjautuvan yhteiskunnan moottori. Emme pärjäisi ilman taloudellista toimeliaisuutta, yrityksiä ja yrittäjiä. Ilman yrityksiä ei olisi myöskään julkisen sektorin palveluja. Yritykset tuottavat verotuloja, jotka muuttuvat myös maksuttomiksi palveluiksi. Mutta tarkoittaako parempi liiketoiminta todella automaattisesti parempaa yhteiskuntaa? Iskulauseesta kun ei tietenkään selviä, kenen liiketoiminnasta ja liikevoitoista on kyse, tai mihin voitot lopulta kanavoituvat.   Entäpä jos tarkastelisimme asiaa toisin päin, kääntäisimmekin lauseen muotoon Better Society - Better Business? Hautomot muokkaavat yrittäjyyden maaperää   Puhki kuluneeksi hoettu lause on, että tarvitsemme uusia menestystarinoita. Tarvitsemme ”uusia Nokioita”. Tosiasia kuitenkin on, että Nokiakaan ei aikoinaan putkahtanut menestykseen yhtäkkiä, vaan oli pitkä yli 130 vuotta kestänyt kasvutarina, joka alkoi pienestä ja jossa oli myös onnenkantamoisia. Korkeakouluissa voidaan tarjota hieman vähemmän mutkikas ja nopeampi polku kohti yrittäjyyttä, ja sitä kautta voidaan myös vauhdittaa kasvuprosesseja.  Metropoliassa toimiva kampushautomo Turbiini on omalta osaltaan mukana rakentamassa parempaa yhteiskuntaa. Kun yrittäjyydelle mahdollistetaan hedelmällinen maaperä, jossa aluksi pieni alkava liiketoiminta voi kukoistaa, luodaan siitä kasvavalle yritykselle paremmat mahdollisuudet menestyä.   Tiimiytyminen kannattaa aina; useampi osaaja yhdessä on enemmän, kuin osiensa summa. Mutta jos haluaa toimia vaikkapa osa-aikaisena yrittäjänä tai muutoin itsenäisesti, on yksittäisen ammatinharjoittajankin helpompi lähteä matkalle kohti yrittäjyyttä hautomotoiminnassa saatujen eväiden avulla. Kurssin käytyään hänellä on selkeä käsitys siitä, mitä tulee ottaa huomioon yrityksen perustamisessa. Ja minkä tasoinen konseptin ja liiketoiminta-ajatuksen on oltava, jotta sen varaan oma elinkeino kannattaa rakentaa.   Yrittäjyys edellyttää aina riskinottoa, mutta sen ei tarvitse olla liian iso, tai tuntematon riski. Kampushautomossa voi kypsyttää omaa liiketoimintaideaa, kehittää uutta asiantuntijoiden avustuksella ja rakentaa verkostoa samanhenkisten tai -alan alkavien yrittäjien kanssa. Silloin yrittäjyyden aloittaminen ei ole vain hyppy ammottavaan tyhjyyteen, vaan ponnistus kohti jotakin, jota tuntee hallitsevansa, ja jonka tekemisestä pitää.   Toisaalta, jos kokee, ettei yrittäjäksi ryhtyminen olekaan juuri siinä hetkessä ajankohtaista, tai edes kiinnostavaa, on kampushautomosta saanut silti hyvän pohjan yrittäjämäiseen ajatteluun, jota voi hyödyntää myös toisen palveluksessa ollessaan. Tai jopa muissa kuin työhön liittyvissä toimissaan. Matkalla tulee mutkia, se on selvä, mutta parhaimmassa tapauksessa mutkat ja sivupolutkin ovat hyödyllisiä ja niiden takaa pilkottaa uusia mahdollisuuksia.  Ammattikorkeakoulut ovat alueellisen kehittämisen voimalaitoksia  Metropolialla on myös innovaatio- ja yrittäjyysekosysteemin osaamisen kehittämisessä keskeinen aluekehittämisen rooli. Kampushautomot, kuten Turbiini tekevät tärkeätä työtä viemällä käytäntöön muutosta, jonka tavoitteena on mahdollistaa kestävämpää yrittäjyyttä. Kun kampushautomo tuottaa uutta osaamista ja edistää yrittäjyyttä, se samalla osallistuu yhteisen hyvinvoinnin lisäämiseen, kun alkava, korkeakoulusta valmistunut yrittäjä kokee tekemänsä työn mielekkääksi ja hyödylliseksi.   Taloutta ei voi asettaa yhteiskunnan muiden osa-alueiden kanssa vastakkain tai sen edelle. Se sijaan tasa-arvoinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta mahdollistaa laajemman pohjan monipuoliselle ja vaikkapa uusiin innovaatioihin perustuvalle yritystoiminnalle. Kun uusille tekijöille ja osaajille annetaan mahdollisuuksia, se voi tuottaa myös parempaa bisnestä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Askel kerrallaan rahoittajia lähestyttäessä

http://Kiivaat%20neuvottelut%20kokouspöydän%20ympärillä.%20Nuoria%20ja%20kypsempiä%20henkilöitä%20kauluspaidoissa.
19.6.2024
Juha Järvinen

Korkeakoululähtöisten, alkavien yritysten on vaikea löytää rahoitusta tuotteidensa tai palveluidensa kehittämiseen. Tämä on valitettava tosiasia. Metropoliassa Turbiini-kampushautomon käyneet tiimit voivat hakea varhaisen vaiheen kehittämiseen, esimerkiksi alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin Nanobuusti-tukea (1). Mutta kun lähdetään liikkeelle ja mennään korkeakoulun ulkopuolelle, haasteet kasvavat. Julkiset rahoitusinstrumentit eivät aina sovellu tuotteen ja liiketoiminnan varhaisempien kehitysvaiheiden tukemiseen. Usein rahoituksen ehtona on, että taloudellinen kannattavuus on jollakin tavalla todennettu ja että kehitelmän ympärillä on kasvupotentiaalia tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa. Sitä taas voi olla vain, jos tuote on kunnossa. Tässä blogikirjoituksessa en esittele oikotietä löytää rahoitusta, mutta tarkastelen, mitä ainakin kannattaa tehdä, jotta rahoittajalle olisi helpompi kommunikoida mistä oikeastaan on kyse. Keskeneräisyys paistaa aina läpi On helppo olettaa, että viimeistelemätön, mutta jo toimiva tuote- tai palveluidea on sellaisenaan hyvä. Kehittäjät uskovat konseptiinsa - ja niin pitääkin. Mutta keskeneräisyyttä tai vasta hahmotelman asteella olemista sekään ei selitä. Ehkäpä ajatellaan, että kun oikein lennokkaasti asia esitetään, rahoittaja ei huomaa, että jokin kriittinen paikka on vielä miettimättä. Ja yhtä usein sitten petytään, kun ei kyetä selittämään, miksi kyseinen yksityiskohta ei toimi. Omiin ideoihin ja hartaudella rakennettuihin tuotteisiin on helppo ihastua. Tosiasioiden vältteleminen ei ole viisauden alku. On kiusallista keskustella sellaisen kehittäjätiimin kanssa, joka tietää, ettei tuote ole valmis, muttei myönnä, vaan uskottelee itselleen ja muille, että se on. Tuotteen pitää olla kaikin puolin kunnossa, ennen kuin lähdetään hankkimaan rahoitusta, jotta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata. Rahoittajat ja sijoittajat pitävät itseisarvona, että tuotteen tai palvelun ympärille on jo olemassa liiketoimintaa, tai ainakin selkeä polku sitä kohti. Niiden avulla asian uskottavuus, potentiaali ja riskien hallinta on hahmotettavissa. Tällaiseen pöytään ei voi mennä keskeneräisen vekottimen kanssa, koska jonossa luultavasti on jo odottamassa tiimi, jolla tuotteen ominaisuudet on huolellisesti hiottu. Ja jonka ansiosta heillä voi olla myös liiketoimintaa. Varhaiset versiot auttavat ymmärtämään mikä on tärkeää Kehitystyötä tekevän tiimin on erotettava eri työvaiheet toisistaan. Ideointi, luonnostelu ja prototyyppien rakentaminen ja toisaalta - varsinainen kehitystyö. Olipa uusi asia, jonka ympärille halutaan liiketoiminnan kehkeytyvän, mitä tahansa, sitä pitää ensin prototypoida (2). On rakennettava varhaisia versioita, joilla tutkitaan, mitä kaikkea kehitettävän asian tulee pitää sisällään, ja toisaalta, kannattaako kyseinen asia ylipäänsä rakentaa. Aivan liian usein nimittäin ajatellaan, että prototyyppi on lopullisen tuotteen hieman keskeneräinen versio Ennen kuin tuotteen ensimmäiseen versioon päästään, on täytynyt rakentaa useita erilaisia versioita, joilla on testattu, kannattaako asiasta ylipäänsä toteuttaa todellinen esittelyversio. Tai kokeillaanko jotakin muuta. Kun tämä vaihe on tehty, ja mahdolliset toiminnallisuudet ja muut yksityiskohdat on pohdittu, voidaan jo testata, miten asia voisi tuottaa liiketoimintaa. Ja vasta siitä vaiheesta rakennettu malli esitellään, pitchataan, rahoitusta haettaessa.(3) Rohkeasti ulos kokeilemaan ja tietoa keräämään Loputon hinkkaaminen ei ole järkevää. On hedelmätöntä, koetella onneaan esittelemällä keskeneräistä työtä ajatuksella, että kyllä joku ostaa tämän jatkokehitettäväksi. Yhtä hedelmätöntä on käyttää määräämättömästi aikaa työpajassa tai laboratoriossa kunnes - kuvainnollisesti - ovet avataan fanfaarien soidessa ja keskellä jalustalla kimaltelee valonheittimien paisteessa tuote, joka voittaa kaikki kilpailijat nerokkuudellaan. Tällainen kuvasto kuuluu muutaman jättiyrityksen maineen- ja brändinhallintaan, mutta hyvin harvoin tosielämään. Mieluummin vaiheistetaan toimintaa. Mennään työpajasta ulos. Pohditaan, tehdään taustatyötä, kehitetään, testataan, hankitaan väliversioilla näkemyksiä ja tietoa ja sitten taas palataan, hiomaan tuotetta saatujen tietojen perusteella. Kun asiat tehdään huolellisesti alusta alkaen ja ymmärretään kehitystyön luonteenomainen vaiheellisuus, ollaan valmiimman tuotteen äärellä. Ja tukevammalla pohjalla, kun on aika lähestyä rahoittajatahoja. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lue lisää Nanobuusti-mikrorahoituksesta Turbiini-yrityshautomon sivuilta Prototypoinnista: Tikissä-blogi: Using prototyping to develop services Tikissä-blogi: Näkökulmia prototyyppeihin Pitchaamisesta: Tikissä-blogi: Pitching like your idea's life depends on it