Tikissä

Kirjoitin kevään vaihtuessa kesäksi kansainvälisestä Erasmus+-rahoitteisesta Creative Classroom -hankkeesta, jossa olemme olleet Patrick Ausderaun kanssa Metropolian edustajina lähes kahden vuoden ajan. Hanke päättyi virallisesti viikko sitten ja hankkeen tuloksista tiedottaminen on taas ajankohtaista.   Hankkeen loppumetrien ajoitus on ollut etenkin näin suomalaisen lukuvuosirytmin näkökulmasta haasteellinen kun loppukevät ja alkusyksy ovat ammattikorkeakouluopettajille varsin hektistä aikaa suoritusarviointien, valmistumisten, pääsykokeiden, uusien opiskelijoiden aloitusten ja opintojaksojen käynnistymisten myötä. Ja hankkeissa usein juuri loppumetrit ovat niitä kiireisiä kohtia. Kansainvälisissä hankkeissa partnereille voi tulla yllätyksenä lomiemme pituus, vaikka asian ajoissa toisi esille. Toki pidemmästä lomasta pystyi nipistämään aikaa myös hankehommille, vaikkei se toivottavaa olisikaan.   Creative Classroom -hankkeen puitteissa järjestettiin virolaisille opettajille neljä työpajaa, joista ensimmäisestä ja kolmannesta bloggailin kesäkuussa.  Työpajoihin osallistuneet puolestaan jalkauttivat käsiteltyjä aiheita omissa oppilaitoksissaan sekä erilaisissa tapahtumissa. Hankkeeseen liittyen kukin osallistujataho on järjestänyt tapahtumia omissa maissaan ja näin edelleen tuonut hanketta sekä sen tuloksia laajemmalti tietoon. Täällä Suomessa päädyimme järjestämään tapahtuman Median osaamisalueen henkilökunnalle, osin johtuen todella tiukoista aikatauluista, mutta erityisesti koska hankkeeseen liittyvien tapahtumien kohderyhmiin oli määritelty myös korkeakoulujen henkilökunta. Ensimmäisellä työviikolla eli 19.8. järjestettyyn tapahtumaan osallistuikin yli 40 metropolialaista.   Tiedottaminen hankkeesta kunkin partneritahon omassa maassa kuuluu suunniteltuihin toimenpiteisiin. Tikissä bloggailujen lisäksi keväällä/ kesällä tiedottelin hankkeesta erilaisissa some-kanavissa ja Taajuudessa julkaistun artikkelin sekä Mediakasvatusseuran verkkosivujen uutistiedotteen ja -kirjeen avulla. Tiedottamistoiminta jatkuu toki varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeen, jotta hankkeesta voisi olla hyötyä ja vaikuttavuutta muillekin kuin hankkeessa mukana olleille.   Hankkeesta ei tehty perinteistä julkaisua vaan hankkeen luonteeseen sopien aiheisiin ja sisältöihin liittyen on julkaistu digitaalinen kokoelma, jonka kautta voi tutustua toiminnan pedagogisiin lähtökohtiin, työpajoihin osallistuneiden opettajien laatimiin opetusskenaarioihin sekä LePlanner-ympäristöön. Kokoelma on saatavilla sekä englanniksi että viroksi.   Kokoelman on tarkoitettu opettajille eri puolilla Eurooppaa tukemaan innovaatiivisten opetusmetodien ja opetusskenaarioiden luomista. LePlanner -ympäristö on muidenkin opettajien vapaasti hyödynnettävissä omien opetusskenaarioiden luomiseen (kokoelmasivustolta löytyy ohjevideo alkuun pääsemiseksi). LePlanneria voi kokeilla ja käyttää oman opetuksen rytmityksen suunnitteluun, määritellen esimerkiksi kontaktiopetuksen ja kontaktiopetusten välissä tapahtuvat toiminnat, ICT:n käyttö opettajan ja opiskelijan osalta linkityksineen digitaalisiin materiaaleihin, oppimistavoitteet ja osioiden kestot. Suunnitelma näyttäytyy aikajanamuodossa, jota voi hyödyntää myös opiskelijoiden suuntaan kokonaisuuden hahmottamisen tukena. Ympäristö nojaa myös ajatukseen ideoiden ja hyvien käytäntöjen kommentoinnista sekä jakamisesta.   LePlannerissa on mahdollista antaa suunnitelmista palautetta. Niin opetuksessa kuin hanketoiminnassakin toiminnan kehittämisen edellytyksenä on mahdollisuus saada ja antaa palautetta. Toimintaympäristöjen muuttuessa myös opettajuuteen kohdistuu erilaisia muutospaineita. Moni tänäkin syksynä opintonsa aloittaneista voi tulla työskentelemään ammateissa, joita ei vielä ole olemassa. Työskentely globaaleissa ja digitalisoituneissa ympäristöissä vaatii esimerkiksi teknisen osaamisen lisäksi myös yhteistyötaitoja, joustavuutta, organisointitaitoja, itseohjautuvuutta ja kriittistä ajattelua. Samanlaiset taidot ovat tarpeen ja karttuvat myös hanketyöskentelyyn osallistuessa ja ovat hyödyksi oman ammattitaidon kehittämisessä.   Mukavaa syksyä ja alkanutta uutta lukuvuotta!

Päätin kirjoittaa blogitekstini kansainväliseen projektiin osallistumisesta. Jakamalla kokemuksiani kouluttajan näkökulmasta toivon voivani kannustaa muitakin vastaavaan mukaan. Tällä kertaa tarkastelen projektin alkumetrejä ja asioita, joita osaamisreppuuni on kertynyt. Pohdiskellessani näin jälkeenpäin yhteisprojektin alkua, tuli otsikon lapsuudestani tuttu kysymys mieleen. Yleiskielisempi “tuletko leikkimään kanssani” ei aivan vastaa syntyjään oululaiselle samaa asiaa, vaan kysymykseen kuului usein pientä kutkuttavaa jännitystä, hienoista pelkoa torjutuksi tulemisesta ja halua viettää toisen kanssa aikaa ja kenties lähentyä. Joskus “alkamisesta” voi olla leikki kaukana. Tällä kertaa lausahdus ei tarkoita esimerkiksi seurustelukumppaniksi kysymistä vaan sitä fiilistä, joka itselläni oli lähtiessäni mukaan toisena Metropolian edustajana kansainväliseen Erasmus+  EU-projektiin, jossa Metropolia on yhtenä hankekumppanina. Tikkurilassa syksyllä 2014, kehityskeskusteluni yhteydessä, silloinen lähiesimieheni ehdotti, että lähtisin mukaan 1.9.2014 käynnistyneeseen hankkeeseen, En ollut mukana ensimmäisessä suunnitteluvaiheessa ja ajatus aluksi hirvitti, koska en tuntenut ketään osallistujista, en kunnolla edes omasta organisaatiosta - tai olinhan minä heidät kokouksissa nähnyt, mutta emme olleet sen tutumpia. Toisaalta projekti vaikutti sisällöltään ja tavoitteiltaan mielenkiintoiselta ja nythän minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus sisäistenkin verkostojeni kasvattamiseen. Mukana Metropoliasta olivat Patrick Ausderau ja Olli Alm, joita lähestyin ensimmäiseksi. Aluksi kirjoitin viestini suomeksi, vaikka aika pian yhteiseksi käyttökieleksi vakiintui englanti, myös täällä “kotirintamalla”. Näin jälkikäteen ajateltuna projekti on ollut samalla myös itselleni mainiota kielitreeniä, kun englannin lisäksi mukaan on tullut välillä pienimuotoisesti muitakin kieliä. Ensimmäisessä viestissäni olin melko muodollinen, kirjoitinhan kollegoille, joita en vielä tuntenut. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hyvää kielitreeniä.   Ensimmäisen viestini jälkeen alkoikin tapahtua. Vielä samana päivänä Olli soitti antaen yleiskatsauksen projektista ja kymmenkunnan sähköpostin jälkeen minulla oli käytössäni monenmoista materiaalia hankkeeseen liittyen - budjettipohjat, tiedon levitykseen liittyvät suunnitteludokumentit ja hankehakemus sisältökuvauksineen - ja yhteys projektia koordinoivaan henkilöönkin tuli samalla luotua. Sain hyviä vinkkejä ja apuja alkumetreillä myös muualta Metropoliasta: esimerkiksi kv-vastaavalta sain hyvät ohjeet Erasmus+-hankkeiden aloitukseen. Budjettiasiat ovat tuottaneet päänvaivaa useamman kerran monimutkaisuudessaan. Tässäkään en ole jäänyt yksin, kun talouspuolen Soili on tukenut omalla panoksellaan. Opin samalla, että mahdollisissa uusissa hankkeissa uskallan vaatia heti alussa selkeää linjausta ja ohjeistusta erilaisiin hankeraportteihin, koska niiden “puljaamiseen” voi mennä enemmänkin aikaa. Hyvä olisi nähdäkseni pystyä myös rauhoittamaan hanketyöskentelylle kerrallaan vähintään puolikkaita päiviä, mielellään kokonaisia - niin keskittymisen kuin raportoinninkin kannalta. Toki opetustyössä tämä voi olla aika haastavaa kun hankkeita tehdään muiden työtehtävien rinnalla. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni hallinnollisiin asioihin liittyviä oppeja ja kokemuksia kansainvälisestä hankkeesta sekä eväitä esimerkiksi hanketyöhön käytettävän ajan rytmittämiseen. Hanketyöskentelyyn olisi hyvä rauhoittaa kerrallaan vähintään puolikas työpäivä.   Onneksi isosta organisaatiosta löytyy löytyy paljon vahvaa osaamista ja hyvää “jeesi-meininkiä”, mikä on osoittautunut varsin tärkeäksi pitkän ja ison hankkeen aikana. Esimerkiksi luodakseni hankkeen alkuvaiheessa Metropolian sivuille hankkeen esittelyt suomeksi ja englanniksi sain julkaisemiseen tuen viestintäyksikön puolelta. Hanketyöskentelyn kannalta viestintäyksikkö on kullan arvoista porukkaa. Opin, että liikkeellä voisi olla jatkossa vieläkin aiemmin ja aktiivisemmin hyödyntäen heidän monipuolista osaamistaan. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni vahvempia talon sisäisiä verkostoja ja käsityksen siitä, kuinka monipuolisesti isossa talossa löytyykään tukea hanketyöskentelyyn - kun vain osaa ja kehtaa (ajoissa) kysyä   Lokakuussa 2014 heti vapaajaksoni päätyttyä projektin vetäjä BCS Koolitus Tallinnasta kutsui meidät osaksi isompaa verkostoa. Kutsuviestin To Do -lista tiedotussuunnitelmineen, artikkeleineen, työpajan valmisteluineen ja todistusdokumentteineen alkuun lähes pyörrytti ja herätti ajatuksen, että mihin olenkaan lähtenyt mukaan.  Mutta asioilla on tapana lutviutua ja kun tukenamme heti alkumetreiltä oli hyvä yhteistyökumppani, pääsi hankkeeseen kuitenkin aika lailla pian mukaan. Myös Patrick, isoihin hankkeisiin aiemman osallistuneen kokemuksella, toimi tässä hyvänä hankekaverina lohdutellen että saamme kyllä kaiken rullaamaan. Muut uudet tuttavamme olivat Kroatiasta - University of Rijeka(UNIRI), Virosta - Tallinn University(TLU) ja Sloveniasta - University of Ljubljana. Projektin luonteeseen sopien, hyödynsimme yhteydenpitoon ja yhteistoimintaan  erilaisia etätyöskentelyn välineitä, kuten Connect-yhteys. Kansainväliset kumppanimme tapasimme “livenä” vasta kuukausien jälkeen, minkä seurauksena keskinäinen viestintäkin muuttui rennommaksi ja ketteröityi. Hankkeeseen osallistumisesta olen saanut osaamisreppuuni aiempaa laajempia kansainvälisiä verkostoja, laajalti tietoa ja ymmärrystä partneritahojen koulutuksesta sekä kulttuurista. Lisäksi mukana on nyt enemmän eväitä isoihin hankkeisiin kuuluviin stressin ja epävarmuuden sietoon.   Jälkeenpäin tarkasteltuna yllättää, kuinka paljon ehti tapahtua jo muutaman ensimmäisen viikon aikana. Vaikka alussa moni asia stressasi, näyttäytyy moni asia nyt varsin positiivisena ja antoisana. Vaikka alkupuolella projektia työ painottui moninaisten hallinnallisten asioiden valmisteluun, alkoi rinnalla ensimmäisen työpajan valmistelu. Otsikkooni palaten, jo hankkeen alkumetreiltä olen saanut monen monta uutta kaveria, niin omasta organisaatiosta kuin monesta muusta maasta. Hankkeen edetessä pääsin tutustumaan useisiin mielenkiintoisiin ihmisiin sekä käytäntöihin ja sain samalla hyvää perspektiiviä omaan työhöni. Näkökulmien ja erilaisten kokemusten vaihto on ajoittain varsin tervetullutta tuuletusta opettajan arkeen. Lisätietoja hankkeen sivuilta.