Hankkeen avulla hommat hoidetuksi
Emme osta tuotetta tai palvelua siksi, että haluamme sen, vaan siksi että uskomme sen suorittavan meille jonkin tehtävän ja tuottavan tätä kautta meille hyötyä. Tätä ajatusta on mahdollista käyttää tuotteen ja palvelun kehittämiseen, ja tätä kautta ajatus voidaan kääntää myös hanketoiminnan kehittämisen tueksi. Hanke ja sen toimenpiteet voidaan nähdä palveluna, jota esimerkiksi korkeakoulut tarjoavat yrityksille. Metropolia ammattikorkeakoulu tarjoaa palveluita niin hankkeiden kuin muun kaupallisen yhteistyön ympärillä. Muutosten oikea-aikaisuus ratkaisee Ash Maurya toteaa kirjassaan Running lean, että ihmiset palkkaavat tuotteita, jotta he saisivat jonkin tietyn työn tehdyksi. Avataan konseptia tarkemmin. Mauryan mukaan jokainen työ alkaa tilanteesta, joka laukaisee jonkin toiminnan. Yksinkertaisimmillaan: kun ihmisellä on nälkä, hän syö. Tässä ratkaisussa tavalla on olennainen merkitys. Kun olemme löytäneet riittävän hyvän tavan tarpeen tyydyttämiseen, käytämme sitä uudestaan. Tästä syystä esimerkiksi karkkipussin syömisestä on niin haastava päästä eroon. Tässä kohtaa on myös syytä erottaa ratkaisun ostaminen ja palkkaaminen. Ostamme paljon asioita, joita emme käytä. Ratkaisun palkkaaminen vaatii valintaa ja käyttöä. Ihminen jatkaa käyttäytymistä samalla tavalla, kunnes törmää vaihtamisen mahdollistavaan laukaisimeen. Tämä on tilanne, jossa odotuksemme eivät täyty enää sillä ratkaisulla, jota olemme käyttäneet. Eli olemassa oleva ratkaisu ei enää saa tehdyksi työtään toivotulla tavalla. Tällöin ihminen alkaa etsiä uusia ja erilaisia ratkaisuja tilanteeseen, ja tämä on se hetki, jolloin kannattaa iskeä. Karkkipussin esimerkissä tämä voi tarkoittaa tunnetta siitä, että housut eivät enää mahdu ja tulee halu vaihtaa terveellisempään vaihtoehtoon. Tai sokeri ei enää toimi ja tulee tarve vaihtaa sipseihin. Tämä vaihdoksen aikaansaaminen vaatii vastustuksen voittamisen. Vastustus koostuu tottumuksesta ja haluttomuudesta muuttaa totuttua tapaa toimia. Näiden vastustuksen lähteiden voittaminen vaatii huomattavasti paremman tavan saada työ tehdyksi kuin se aiemmassa tilanteessa on. Vaihto uuteen tapaan etenee, kun vetovoimatekijät ovat suuremmat kuin vastustavat tekijät. Jos mietitään, kuinka paljon parempi uuden tavan tulee olla, puhutaan 3-10 kertaa paremmasta tavasta saada työ tehtyä kuin aiemmin. Yritykset eivät eksy mukaan hanketoimintaan Miten Mayruan ajatusmallia voi käyttää, kun halutaan ymmärtää ja kehittää korkeakoulun hanketoimintaa? Kehityshankkeiden tavoite on luoda ja kehittää toimintatapoja, jotka ovat yrityksille uusia. Tämä ajatusmalli antaa hyvän ymmärryksen sille, miksi yritykset eivät välttämättä ole halukkaita lähtemään hanketoimintaan mukaan. Niiden on luontaista olla osallistumatta toimenpiteisiin, jos tilanne nykyisessä toiminnassa on tyydyttävä, eikä ole tunnistettua tarvetta saada joku osa tehdystä työstä paremmaksi. Jos joku, niin tämä kertoo miksi hankeviestintä ja yrityskontaktointi usein menee kuuroille korville. Näin ollen olisi olennaista tunnistaa potentiaaliset laukaisimet, ne hetket, joissa olemassa olevat tavat eivät enää toimi. Esimerkiksi hanketoiminnan kontekstissa tämä voisi hyvin olla teknologinen murros, joka muuttaa edeltävää tapaa toimia, mutta voi olla pienille ja keskisuurille (pk-) yrityksille haastava ratkaistava ilman tukea. Tällöin hanketoiminta ja siihen mukaan tuleminen saattaa ylittää vastustuksen kynnyksen ja rikkoa totutun tavan. Tämä vaatii kuitenkin hanketoimijalta aktiivisuutta ja yhteydenottoja, joista huomattava osa ei johda mihinkään. Tätä työtä auttaa kuitenkin ainutkertainen arvolupaus sekä hankkeen alussa tehty esitys kuten kanva, miten voidaan terävöittää hankkeen tuomaa hyötyä ja viestiä siitä siten paremmin. Ajatus nykyhetkestä lähitulevaisuuteen Toinen tapa on asemoida uusi toimintatapa riittävän kauas yrityksen ydintoiminnoista. Meillä Metropolia ammattikorkeakoulun puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä käytämme usein aikajännettä tukemaan keskusteluja yritysten kanssa. Me olemme parhaillamme, kun kehitetään asioita, jotka ovat mahdollisia tuotteita kolmen vuoden päässä ja ne ovat parhaimmillaan sellaista tuotekehitystä, johon yrityksellä ei ole sillä hetkellä resursseja tai tarvetta, mutta joka voisi onnistuessaan myöhemmin luoda kokonaan uutta liiketoimintaa. Tällä pyrimme taklaamaan tottumuksen ja haluttomuutta muuttaa aiempaa toimintaa tarjoamalla vaihtoehdon, jossa jätämme sen mitä on nyt rauhaan ja tarjoamme mahdollisuuden tulevaisuuteen. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media
Hyvinvointikeskustelu työllistymisen tukena
Työttömyys on tilanne, jossa henkilöllä, joka on työkykyinen ja halukas tekemään töitä, ei ole työpaikkaa, josta saisi palkkaa (1)Työttömyys voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle, joka näkyy toiminta- ja työkyvyn alentumisena ja/tai sairastumisen riskin kasvuna (2,3,4). Hyvinvoinnille tärkeinä elementteinä pidetään kolmea perustarvetta. Ihmisen omaehtoisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on mahdollisimman vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kyvykkyyden kokemus tarkoittaa sitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmanneksi meillä on perustava tarve olla yhteydessä muihin (5). Työttömyys voi uhata kaikkia hyvinvoinnin peruselementtejä (6). Toimintaterapiaa työttömän hyvinvoinnin tueksi Ihmisen hyvinvointi on yhteydessä toimintojemme tasapainoon: kaikkea tulisi olla sopivassa mitassa kunkin ihmisen kulloisenkin tarpeen mukaisesti (7). Työttömyys on usein tila, joka uhkaa vakavasti toimintamme tasapainoa. Työ on toimintaa, joka luokitellaan toimintaterapia-ajattelussa tuottavaksi toiminnaksi, yhtenä toimintakokonaisuutena itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi. Tuottavaa toimintaa voi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyö (8). Tärkeämpää kuin luokittelu on se, että arjessamme toimintakokonaisuudet olisivat tasapainossa. Meillä tulisi olla tasapainoisesti tuottavaa toimintaa, itsestämme huolehtivaa toimintaa (esimerkiksi unta) ja lisäksi niin sanottua ei-tuottavaa toimintaa, joita ajatellaan tehtävän tekemisen itsensä vuoksi omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti (esimerkiksi harrastukset). Uraohjain+ -hankkeen hyvinvointikeskustelut työttömille Uraohjain+ -hankkeessa toteutetaan hyvinvointikeskusteluja media- ja tietotekniikka-alan työttömille. Keskustelun ohjaavat Metropolia ammattikorkeakoulun myöhäisemmän vaiheen toimintaterapeuttiopiskelijat tai opettajat yhtenä 90 minuutin tapaamisena oppilaitoksen tiloissa. Keskustelujen yhtenä sisältönä on osallistujan toimintojen tasapainon tarkastelu. Työttömyys horjuttaa tasapainoa usein voimakkaasti ja vaikuttaa ihmissuhteiden määrään ja laatuun, taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukseen kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Keskustelussa selvitetään myös osallistujan tämänhetkistä stressitasoa (9). Stressiä voi aiheutua työttömyydestä tai muusta syystä, esimerkiksi elämäntilanteessa tapahtuneesta isommasta poikkeamasta. Lisäksi osallistujat tarkastelevat itsearvioinnin avulla yleisesti motivaatiotaan, tottumuksiaan ja suorituskykyään sekä ympäristöään (10,11). Tärkeää on tunnistaa ja tuoda osallistujan vahvuudet ja voimavarat esiin. Itsearvioinnin, stressitason ja toimintojen tasapainon selvittelyn pohjalta opiskelijat jakavat osallistujille kuulemaansa fokusoiden syntynyttä käsitystä työllistymiseen, opiskeluun tai elämään yleensä, jos työllistymiseen liittyvää ei hyvinvoinnin tarkastelussa nouse esiin. Keskustelun yhteenvedon pohjalta pohditaan tarvittavia muutoskohteita ja toimenpiteitä muutoksen mahdollistamiseksi. Esimerkkeinä keskustelun tuloksista ovat esimerkiksi huomiot arkirutiinien merkityksestä hyvinvoinnille. Vaikkapa vuorokausirytmin keikahtaessa nurin, kun ei ole aamulla syytä nousta eikä illalla syytä mennä ajoissa nukkumaan. Tai vapaa-ajan merkitys elvyttävänä ja palauttavana silloin, kun vapaa-aika on vastapainoa tuottavalle toiminnalle eikä se ole aikaa, joka tulee vain tappaa. Mikäli stressitaso on havaittu korkeaksi ja taustalla on isompaa selvittelyä vaativa tilanne, on keskustelusta ohjattu tarpeenmukaiseen palveluun. Hyvinvointikeskusteluista, jos ja kun yhteinen näkemys tilanteesta on syntynyt, on nostettu tavoitteita ja mietitty keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tarvittaessa on varattu toinen aika. Toinen aika on ollut tarpeen silloin, kun opiskelijoiden osaaminen ei jonkin esille nousseen asian tiimoilta ole riittänyt ja keskustelu opettajan kanssa tai tiedonhaku on tukenut esimerkiksi tarpeenmukaisen palvelun löytämistä. Hyvinvointikeskustelujen hyödyt ovat yksilötasolla merkittäviä Uraohjain+ -hankkeen asiakkaat ja Metropolian toimintaterapian opiskelijat ovat kokeneet keskustelut hyvinä ja hyödyllisinä. Tavallinen palaute osallistujilta on, että ”ei tässä mitään oikein uutta tullut, mutta en ole koskaan näin kokonaisvaltaisesti tilannettani kenenkään kanssa keskustellut, hyvältä tuntuu tulla kuulluksi näin” tai ”hyödyllinen oli, en ajatellut tuon asian vaikuttavan hyvinvointiini, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin noinhan se on”. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ja erityisesti he ovat kokeneet merkityksellisenä päästä tukemaan osallistujien hyvinvointia ja työllistymistä. Uraohjain + -hankkeessa (2023-25) on tavoitteena luoda ammattiopilaitoksen (Stadin AO), kahden ammattikorkeakoulun (Laurea ja Metropolia) ja Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyömalli kestävän työllistymisen edistämiseksi media- tietojenkäsittely- ja ICT-alojen työttömien työllistymisen vahvistamiseksi. Samaan aikaan, kun näiden alojen työttömiä työnhakijoita on arvion mukaan runsaasti, niin mainittujen alojen yrityksillä on jatkuva ja kasvava tarve uudelle työvoimalle. Uraohjain + -hanke on EU:n osittain rahoittama. Hankkeeseen osallistujille kuuluu ura- ja opinto-ohjausta ja mahdollisuus ohjauksen myötä parantaa osaamistaan työllistymistä paremmin mahdollistavaksi korkeakoulujen opintosisältöjen avulla. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta osallistua hyvinvointikeskusteluihin, riippumatta siitä kokeeko osallistuja tarvetta hyvinvointinsa tarkasteluun vai ei. Tavoitteeksi asetettiin, että joka toinen hankkeeseen osallistuva osallistuisi myös hyvinvointikeskusteluun. Kirjoittaja Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on TtM, kouluttajapsykoterapeutti ja toimintaterapeutti. Hän toimii Uraohjain+ -hankkeen asiantuntijana hyvinvointikeskustelujen ja toimintaterapian osalta. Lähteet Työttömyys (duunitori.fi) Työttömät (julkari.fi) Työttömyys kytkeytyy terveyseroihin (soste.fi) Maier R, Egger A, Barth A, Winker R, Osterode W, Kundi M, Wolf C, Ruediger H. Effects of short- and long-term unemployment on physical work capacity and on serum cortisol. Int Arch Occup Environ Health. 2006 Mar;79(3):193-8. doi: 10.1007/s00420-005-0052-9. Epub 2005 Nov 9. PMID: 16283362. Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry, 2000, nro Vol. 11, No. 4, s. 227–268 Aarnio, J. Korkea subjektiivisen hyvinvoinnin taso ja työttömyys - Tutkimus perustyöttömyysturvan saajien subjektiivisesta hyvinvoinnista, 2017. (PDF) Wagman, P., Håkansson, C., & Björklund, A. (2011). Occupational balance as used in occupational therapy: A concept analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 19(4), 322–327. Taylor et al. (2023). Kielhofner’s Model of Human Occupation, 6th Edition. Stressi (terveysportti.fi) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Occupational Self Assessment (OSA) Version 2.2 (2006) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Toimintamahdollisuuksien itsearviointi (OSA) Version 2.2 (2006). Suomennettu 2007.
Development of an Innovative Digital Environments in Kosovo for learning, eHealth, and eRehabilitation
According to the World Health Organization (1) there is a shared understanding that most health workers have to be prepared to use digital health technologies in their work. According, (2) digital capacity-building must be tailored to individual and national circumstances. The Student-run Interdisciplinary Allied Health Digital Practice Centre (3) project was a groundbreaking initiative aimed at revolutionizing the digital learning landscape in Kosovo. With a primary focus on enhancing interdisciplinary and transdisciplinary co-creation and education, the project carved out a new path for developing skills and knowledge in the fields of eHealth and eRehabilitation, particularly within the allied health sciences. The goal was to equip Kosovo’s higher education institutions (HEIs) with innovative tools and frameworks to enhance the virtual and digital practice-oriented education in allied health sciences through lifelong-learning (LLL) for both students and academic staff. Co-creation was main development method in the project. Especially, importance of co-creating value for users was in focus (4), as well as co-creation and testing: engaging stakeholders from academia, industry and healthcare to co-create and iteratively test new digital platforms and solutions. Co-Creation as a Driving Force for Development One of the standout features of the SIAHDPC project was its dedication to co-creation as a central development method. Co-creation, which emphasizes value creation through collaboration with end-users, was demonstrated in practice during a pivotal moment at Metropolia University in Helsinki. Here, occupational therapy students played a crucial role in the project by planning and organizing its final evaluation using co-creative methods. This hands-on experience highlighted the importance of involving end-users – such as students, staff, and healthcare professionals – in the development of new educational tools and frameworks. A Pioneering digital learning framework and platforms in Kosovo The SIAHDPC project was to establish a pioneering digital learning framework and platforms in Kosovo, targeting the enhancement of interdisciplinary and transdisciplinary co-creation and education, particularly within the domains of eHealth and eRehabilitation in allied health sciences. Additionally, the project aimed to develop evidence-informed practice competences through training and learning materials for the Kosovo HEI staff and students, primarily. The project also contributed to the development and updating the relevant curricula in education with the interdisciplinarity as the key point. A concrete example of co-development was experienced at Metropolia in Helsinki, where occupational therapy students planned and organized a final evaluation for the project using the methods of co-creation. Especially, importance of co-creating value for users was in focus (3). Even there were other relevant approaches as well, such as Interdisciplinary and transdisciplinary learning: ensuring a holistic co-creation approach. Digital tools and simulation: implementation of advanced digital tools, including remote simulations and to replicate authentic healthcare scenarios. Another vital component of the SIAHDPC project was its emphasis on leveraging cutting-edge digital tools. These tools, including simulation technologies, are designed to replicate authentic healthcare scenarios, allowing students to gain practical experience in a controlled, virtual environment. Remote simulations further enable students to collaborate and practice real-world skills, even when physical presence is not possible. This is especially relevant in the context of eHealth, where digital healthcare solutions are becoming increasingly integrated into everyday practice. Digital platforms for teaching purposes As a part of the result of the project, it has strengthened the capacity of the operators to develop and integrate new types of digital platforms as part of teaching. Students involvement, collaboration between different disciplines and overall co-development approach was important in such RDI processes. The main results of the project can be divided into five categories as follows. Developed comprehensive digital platforms to support the educational needs of students, professionals, and businesses in allied health. Co-created, developed and tested new digital tools, products and services in a simulated and authentic environment. Platforms were co-designed and -created. Facilitated continuous professional development through access to the latest digital technologies. Enhanced learning experiences. Promoted the growth of knowledge, practical skills, digital literacy and competences in eHealth and eRehabilitation. Improved participants’ abilities to develop complex and user-centered digital services. During the project education in Kosovo has been promoted by integrating innovative digital solutions and fostering a collaborative environment for learning and development. Additionally, the project also contributes to the development and updating the relevant curricula in health education with the interdisciplinarity as the key point. The SIAHDPC project stands as a significant step forward in the modernization of Kosovo’s higher education system. By fostering an environment of interdisciplinary learning, integrating digital tools, and promoting co-creation, the project was not only enhancing healthcare education but also laying the groundwork for sustainable, long-term improvements in the country’s health and education sectors. Authors Eija Raatikainen Principal Lecturer, An Associate professor (UEF), Project Manager at Metropolia University of Applied Sciences Panu Karhinen Team Leader, Senior Lecturer, Project Manager at Metropolia UAS Anna Kaipainen Physiotherapist, Master of Rehabilitation, Project Manager in Metropolia UAS Ari-Pekka Åker Master of Health Care, Senior Lecturer in Emergency Care, Head of Simulation Learning environment, Metropolia UAS. References World Health Organization. (2021). Global strategy on digital health 2020-2025 (who.int). World Health Organization. License: CC BY-NC-SA 3.0 IGO. United Nations General Assembly (2020). Road map for digital cooperation: Implementation of the recommendations of the High-level Panel on Digital Cooperation. Report of the Secretary-General. 29 May 2020, accessed 7 October 2020. The SIAHDPC - Student-run Interdisciplinary Allied Health Digital Practice Center (metropolia.fi) Durugbo, C., & Pawar, K. (2014). A unified model of the co-creation process. Expert Systems with Applications, 41(9), 4373-4387.