Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Onko tutkimuksesi kohteena ihminen?
5.6.2019
Jyrki Kettunen (Arcada), Susanna Näreaho (Metropolia)

Etsitkö tutkimus-, kehittämis- tai innovaatio (TKI)-hankkeessasi uusia menetelmiä kotouttamiseen? Selvitätkö alentuneen toimintakyvyn vaikutusta nuoren arkeen? Kehitätkö uutta anturia syketaajuuden mittaamiseen? Ihminen kiinnostaa ihmistä. Eri tieteenalat pyrkivät vastaamaan asettamiinsa tutkimuskysymyksiin tutkittavaa havainnoimalla, häneltä kyselemällä, häntä mittaamalla, hänen toimintojaan muokkaamalla tai vaikkapa ennustamalla, missä ja miten tutkittava haluaisi viimeset vuotensa asua. Tieteenalasta ja kiinnostuksen kohteesta riippumatta tutkijaa ohjaavat yleiset eettiset periaatteet, joihin kuuluvat mm. tutkittavan ihmisarvon, yksityisyyden, itsemääräämisoikeuden ja muiden oikeuksien kunnioittaminen. Tutkija toteuttaa tutkimuksensa aina niin, että siitä ei aiheudu tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja. Toisinaan tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuvan riskin tai haitan arviointi voi olla yksittäiselle tutkijalle hankalaa. Tutkijan, tutkimusryhmien, tutkimusorganisaatioiden ja koko tiedeyhteisön tueksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkaisi jo vuonna 2009 ensimmäisen kansallisen ohjeen ihmisiin kohdistuvaan tutkimuksen eettisistä periaatteista ja suositukset tutkimuksen eettisestä ennakkoarvioinnista. Näihin ohjeisiin sitoutuivat lähes kaikki korkeakoulut ja tutkimuslaitokset Suomessa, myös Arcada ja Metropolia. Keväällä 2019 TENK uudisti ohjeen. Uusi ohje on nyt toimitusvaiheessa ja se julkaistaan (myös ruotsiksi ja englanniksi) syksyllä 2019. TENKin kokouksessaan hyväksymään luonnokseen voit tutustua TENKin sivuilla. Ihmistä koskevan tutkimuksen eettiset periaatteet Tutkijaa ohjaavien yleisten eettisen periaatteiden lisäksi erityisesti ihmistä ja inhimillistä toimintaa koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet ottavat kantaa: tutkittavan kohteluun ja oikeuksiin, erityisesti tietoon perustuvaan suostumukseen osallistua tai olla osallistumatta tutkimukseen, tilanteeseen, missä alaikäinen tai vajaakykyinen on tutkittavana, henkilötietojen käsittelyyn tutkimuksessa, yksityisyyden suojaan tutkimusjulkaisussa ja tutkimusaineistojen avoimuuteen Eettinen ennakkoarviointi Tutkijan tukena tutkittavalle mahdollisesti koituvan haitan ennakoinnissa ja vahingon välttämisessä toimii eettinen ennakkoarviointi. Siinä tutkijan kotiorganisaation eettinen toimikunta arvioi tutkimukseen osallistumisen mahdollisia haittoja suhteessa tutkimuksella saatavaan tietoarvoon. Arviointi perustuu TENKin laatimiin eettisiin periaatteisiin ja toimikunta tarkastelee tutkimuksen suunniteltua toteutustapaa, aineistonhallintasuunnitelmaa sekä tutkittavan informointiin ja suostumukseen laadittuja dokumentteja. TENKin ohjeen mukaan tutkijan tulee pyytää eettinen ennakkoarviointi, jos: tutkimukseen osallistumisessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta, tutkimuksessa puututaan fyysiseen koskemattomuuteen, tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta, tutkimuksessa esitetään tutkittavalle poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä, tutkimuksella on riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa tai tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittavalle tai tutkijalle tai heidän läheisilleen. Jos kyseessä on jokin edellä mainituista tutkimusasetelmista eikä ennakkoarviointia ole tehty, kyseessä voi olla hyvän tieteellisen käytännön loukkaus. Se voidaan tarvittaessa selvittää hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkauksia koskevien epäilyjen käsittelyprosessissa kuten TENKin HTK-2012 -ohjeessa on kuvattu. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta Jos kotiorganisaatiosi on Arcada, Diak, HAMK, Humak, Laurea tai Metropolia ja tutkit TKI-hankkeessasi ihmistä jossain edellä kuvatussa tutkimusasetelmassa, voit pyytää eettisen ennakkoarvioinnin Pääkaupunkiseudun amkien ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta. Voit pyytää arvioinnin myös, jos rahoittaja, yhteistyökumppani, tutkimuskohde tai tulosten julkaisija sitä edellyttää. Tai ihan vain siitäkin syystä, jos sinulla tutkijana on epävarma olo tutkimukseesi mahdollisesti sisältyvistä eettisistä riskeistä. Kyseessä on todellakin ennakkoarviointi – tutkimuksen toteutuksen jälkeen arviointilausuntoa ei anneta, vaikka julkaisija tms. sitä edellyttäisikin. Lisätietoa toimikunnasta, lausuntopyynnöstä ja kokousajoista löydät  Metropolian nettisivuilta. Sieltä löydät myös toimikunnan oman organisaatiosi jäsenet, joihin voit olla yhteydessä aina, jos TKI-hankkeesi eettisyys pohdituttaa. Lähteet Ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019 (TENKin 7.5.2019 kokouksessa hyväksytty luonnos) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012 Kirjoittajat TtT, terveystieteiden dosentti Jyrki Kettunen, Arcada. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsenenä valmistelemassa uusia ihmistieteiden eettisiä periaatteita, Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan puheenjohtaja. FT Susanna Näreaho, Metropolia. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen (1.2.2019 alkaen), Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen.

Lue lisää

Projektipäällikön ajatuksia oppimisesta
4.6.2019
Timo Lehti

Mitä yhteistä on Metropolialla ja Toyotalla? a)    Molemmat nimet loppuvat a-kirjaimeen. b)    Molemmat ovat jättiläisiä, joiden vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. c)    Ei yhtikäs mitään. Olen vain raapaissut Toyotan yrityskulttuurin pintaa kuuntelemalla työmatkallani äänikirjaa The Toyota Way to Lean Leadership. Kirjassa kerrotaan, miten Toyota selviytyi historiansa pahimmasta kriisistä 2008-2011. Toyota selviytyi pitkälti samoilla keinoilla kuin se oli selviytynyt siihenkin asti: huolehtimalla työntekijöistään, keskittymällä tuottamaan asiakkailleen toimivia tuotteita ja jatkuvalla kehitystyöllä. Mutta vaikka kirja aluksi vaikuttaa periamerikkalaiselta johtamistaidon oppaalta, mielestäni se on kirja oppimisesta ja innovaatioista. Nöyryydestä Kirjassa kerrotaan esimerkiksi haasteellisista oppimistilanteista: Henkilökohtainen suosikkini on The Ohno Circle, jonka virallinen nimi on ”Taiichi Ohno´s Chalk Circle”. Tehtaan lattiaan piirretään liidulla ympyrä, jossa koulutettavan pitää tarkkailla jotakin prosessia, kunnes mentori tulee kysymään, miten prosessia voisi parantaa. Yleensä ympyrän sisälle määrätään tuleva johtaja, joka laitetaan tarkkailemaan normaalia autotehtaan prosessia. Joskus tuntikausiksi. Yleensä koulutettava hämmentyy, turhautuu tai jopa suuttuu ennen kuin hän nöyrtyy tarkkailemaan prosessia ja pohtimaan, miten prosessia voisi parantaa. Toyotalla nimittäin uskotaan, että jokaista prosessia voi aina parantaa. Kehittymisestä Toyota-autojen valmistus käynnistyi 1930-luvulla, mutta yrityksen filosofia ja arvot pohjautuvat Sakichi Toyodan kehittämiin koneistettuihin kangaspuihin 1800-luvun lopulla. Kirjassa kerrotaan, kuinka yritystoiminnan alkuvaiheessa oli pakko minimoida hävikki, sillä siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Kirjan yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista onkin ajatus jätteen minimoimisesta. Toyotalla ajatellaan, että hukkaan heitetty aika – yksikin turha askel auton standardoidussa tuotantoprosessissa – on jätettä, josta kannattaa hankkiutua eroon. Kaikki mikä ei tuota lisäarvoa loppukäyttäjälle – eli auton ostajalle – on jätettä. Monesti prosessit kehittyvät sen kautta, että jäte tunnistetaan ja eliminoidaan. Toyotalla laadukkaat autot ovat ehdoton pääasia. Jokainen prosessi arvotetaan sen mukaan, seuraako siitä positiivista lisäarvoa asiakkaalle eli auton omistajalle. (HUOM! Tiimien ja yksilöiden kehittäminen ei ole jätettä, sillä pitkällä aikavälillä siitä seuraa parempia tuotteita asiakkaille.) Mielestäni jokaisessa prosessissa on aina turhia asioita ja ”jätettä”, mutta niiden tunnistaminen ei ole aina helppoa. On inhimillistä, että me pidämme kiinni suosikkijutuistamme ja tarkastelemme prosesseja ensisijaisesti omasta näkökulmasta. Mutta silti tavoitteena pitäisi olla jatkuva kehittyminen. Prosessien kehittämistä ei kannattaisi ajatella pelkästään eurojen tai excel-kaavion kautta vaan sen mukaan, mikä on prosessin perimmäinen tavoite. Ja sen kautta, mikä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Mielestäni jokaisen oppilaitoksen tavoitteena on tuottaa laadukkaita oppimiskokemuksia oppilaille. Normaalin opetustoiminnan lisäksi ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-hankkeita (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeita), joilla on on omat erityiset tavoitteensa. Virtual Writers´ Room -hankkeesta Virtual Writers´ Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia toimimaan ammattimaisissa käsikirjoitusryhmissä eli writers´ roomeissa. Ryhmätyötaitojen ja ammatillisten valmiuksien kehittäminen parantaa koulutettavien työllistymismahdollisuuksia. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy myös uusien tv-sarjojen käsikirjoituksia, joita koulutettavat kirjoittavat pienryhmissä Yle Draamalle. Oma työni Virtual Writers´ Room -hankkeen projektipäällikkönä tarkoittaa laadukkaiden oppimistilanteiden luomista koulutettaville. Oppimistilanteet eivät tässä yhteydessä tarkoita luentoja vaan ongelmallisia tilanteita, joita koulutettavat kohtaavat oman sarjakonseptinsa kehittelyssä. Yritämme myös saada koulutettavat tutustumaan ammattimaisiin writers´ roomeihin (oma versio “The Ohno Circle” -metodista!). Hankkeessa tutkitaan, onko mahdollista siirtää käsikirjoitusryhmän toiminta kokonaan virtuaaliseen tilaan - siksi hankkeen nimi on Virtual Writers´ Room. Kokeileminen, testaaminen ja uusien yhteyksien löytäminen on tärkeää, mutta monesti se tarkoittaa harha-askeleita, paljon harha-askeleita. Toisaalta se on juuri käsikirjoittamisen ja sisällöntuotannon perimmäinen tarkoitus: testata ideoita, tutkia mahdollisuuksia ja löytää uusia yhteyksiä. Harha-askeleet eivät ole jätettä, jos niistä opitaan asioita ja keksitään uusia yhteyksiä. Oppiminen ei ole jätettä eikä innovaatioita voi tehdä ilman kokeilemista. TKI-hankkeet ovat juuri sellaisia haasteita, joiden ääreen pitää mennä silmät, kädet ja mieli avoinna. Uskoisin, että jokaisen TKI-hankkeen prosessi on erilainen, mutta on silti mielenkiintoista ajatella, mikä tällaisissa projekteissa tuottaa lisäarvoa loppuasiakkaalle - ja mikä on jätettä, josta kannattaisi päästä eroon. Tiimityöstä Lopulta The Toyota Way to Lean Leadership –kirja kertoo yhdestä tärkeästä asiasta. Nimittäin tiimityön merkityksestä. Parhaimmillaan tiimityö nostaa kaikkien ryhmän jäsenten suorituksen paremmalle tasolle kuin yksittäisten ihmisten suoritukset. Autotehdasta ei voi kukaan pyörittää yksin – eikä writers´ roomia – eikä ammattikorkeakoulua. Ai niin. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: d)   Mielestäni molemmat organisaatiot – Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja maailman suurin autonvalmistaja – ammentavat voimansa tiimityöstä, ongelmakeskeisestä oppimisesta ja prosessien jatkuvasta kehittämisestä. Lähde Jeffrey K. Liker & Gary L. Convis (2012) The Toyota Way to Lean Leadership, Achieving and sustaining excellence through leadership development, McGraw-Hill Suositeltavaa lukemista https://vwr.metropolia.fi/ https://www.allaboutlean.com/chalk-circle/ https://blog.toyota.co.uk/history-toyota-prius James P. Womack, Daniel T. Jones & Daniel Roos (2007) The Machine That Changed The World, Free Press, New York Kirjoittaja Timo Lehti toimii käsikirjoittamisen lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä 6Aika: Virtual Writers´ Room -hankkeessa. Koulutukseltaan hän on taiteen maisteri.

Lue lisää

Toivon kipinöitä maahanmuuttajien opetukseen
30.5.2019
Päivi Rahmel

Koulu on Suomessa hieno paikka. Opettajamme ovat huippuluokkaa ja oppimistulokset hyviä. Maahanmuuton lisääntyminen on tuonut oppilaitoksille ja opettajille uusia kysymyksiä. Millaisella pedagogisella osaamisella tuotamme korkeatasoista opetusta, joka ottaa huomioon maahanmuuttajan lähtökohdat ja mahdollistaa hyvän oppimisen ja työllistymisen Suomessa? Suomella on mahdollisuus kehittää tämä osaaminen huippuunsa. Mitä kehittämisessä kannattaa ottaa huomioon? Oppijalähtöisyys ykköseksi Maahan tulijoiden taustat ovat monenlaiset. Koti-, perhe- ja työtilanteet vaihtelevat. Kielitaito on alussa suurella osalla olematon. Kotiutuminen uusiin olosuhteisiin on eri vaiheissa ja tukiverkostot ovat jokaisella erilaiset. Yhteistä on halu löytää paikka uudessa elämässä, uusien ihmisten keskuudessa. Pedagogina koen opettamisen voimaksi taidon rakentaa opetus oppijalähtöiseksi prosessiksi, joka sytyttää toivon kipinöitä hyvästä tulevaisuudesta.  Tärkeää on luoda opetusmenetelmiä, jotka tukevat maahanmuuttajien kielen oppimista ja kulttuurin tuntemusta. Merkittävää on niin ikään työskennellä todellisia osaamisia ja mahdollisuuksia kohti, eikä tyytyä vain kouluttamaan maahanmuttaja johonkin tehtävään, jolla hän juuri ja juuri pärjää. Turvallisesti uusiin alkuihin Jokaisessa koulussa tai oppimisympäristössä on ihmisiä, jotka voivat tulla osaksi toivon voimia maahanmuuttajan arjessa. Lähes päivittäin opettajalla on mahdollista tuikkia uuden tulevaisuuden positiivisia mahdollisuuksia; auttamalla oppilaitaan oppimaan kieltä, kulttuuria ja uusia taitoja. Kaiken pohjana on hyväksyvä asenne ja sen välittäminen oppilaalle päivittäin. Turvallisuuden rakentaminen ja sen varjelu korostuvat maahanmuuttajien opetuksessa. Turvallisuuden rakentamisessa tarkasteltavia elementtejä ovat: Toiminnallisesti kieleen ja kouluun, jossa painotetaan toiminnallisia lähestymistapoja pulpetissa istumisen ja kuuntelemisen sijaan Vuorovaikutuksen voima, joka tuo esiin vuorovaikutuksen erityistä merkitystä maahanmuuttajien opetuksessa Ryhmä ilman yhteistä kieltä ja kulttuuria, etsii ryhmäyttämisen ja toiminnan tapoja tilanteessa, jossa ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuria Kehollinen oppiminen-esteettömän oppimisen haasteet, kutsuu oivalluksiin oppimisen kehollistamisen menetelmin Tarinallisuus oppimisessa avaa kokemusten kerronnallistamista  ja luo tilaa kuulluksi tulemiselle Osallisuus, ihmisoikeudet ja kohtauttaminen herättelee vahvistamaan ihmisoikeuksien toteuttamista kohtaamalla eri ryhmiä koulussa niin, että todellinen tutustuminen mahdollistuisi Yhdessä opetusta kehittäen Tammikuussa 2019 Metropolia ammattikorkeakoulussa alkoi Monikulttuurinen opettajuus – ammatillista osaamista ja työvälineitä opetukseen täydennyskoulutus eri asteiden opettajille. Koulutuksen tavoite on monimuotoisten ryhmien opettajan ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja toiminnallisuuden tuomien mahdollisuuksien löytäminen uusia taitoja kaipaaville. Pyrkimyksenä on myös tukea monimuotoisten ryhmien opettajien verkostoitumista. Koulutukseen osallistui sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia opettajia. Pian huomattiin, että parhaimmassa tapauksessa maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat kehittävät opetusta yhdessä. Maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat saavat toisistaan hienoja sparraajia, kun kummallakin ryhmällä on erityistä opittavaa ja erityistä annettavaa toisilleen. Kukaan ei ole taitaja kaikessa. Opettajien täydennyskouluttaminen kehittää ja kehittyy Loppujen lopuksi maahanmuuttajien kouluttamisen taustalla on opettajien osaaminen ja sen jatkuva kehittyminen ympäröivän maailman kehittyessä. Siihen erinomainen apu ovat erilaiset täydennyskoulutukset, kuten tämäkin edellä mainittu koulutus. Tässä koulutuksessa osallistujat rakentavat osaamistaan toiminnallisuuden eri muotojen soveltamiseen, ryhmän ohjaamisen syventämiseen ja kehollisuuden sekä tarinallisuuden käyttämiseen oppilaiden koulutyön tukemisessa. Kaikki osallistujat liikauttavat omaa ja yhteistä osaamista eteenpäin ottaen haasteita oman osaamisen kehittämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja ketterien kokeilujen aloittamiseen. Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa täydennyskoulutuksen toteuttajana. Jotta ne aidosti toimisivat opettajien ja oppilaitosten apuna, on tärkeää, että koulutukset eivät ole pieniä pyrähdyksiä, vaan pitkällisen kehittämistyön tulosta. Esimerkiksi nyt meneillään olevaa koulutusta on kehitetty Kepeli-hankkeessa (Keholliset ja pelilliset menetelmät heikoimmassa asemassa olevien maahanmuuttajien kotouttamisen tukena) ja Toivo- Toiminnallisuus valmentavassa ja valmistavassa opetuksessa -hankkeiden kautta. Rakentamalla oppimiskokonaisuuksia aiemmin kehitetyn päälle, luodaan mahdollisuus hyödyntää, levittää ja edelleen kehittää pitkän hankkeen tuloksia laaja-alaisesti oppimisen ammattilaisten taitoja lisäämään. Kirjallisuus: Ketonen,P.,(2008) Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta. Kohti sosiodynaamista oppimista.Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Soveltavan kasvatustieteen laitos. Piekkari, J., (2018). Helpoo ku heinänteko. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kepeli hanke. Pitkänen, J., Cergov,V., (2017). Draaman keinoin kiusaamista vastaan. Helsingin kaupungin opetusvirasto.   Vinkit: http://kepeli.metropolia.fi https://www.kasvunpaikka.fi/files/2017-09/pro-gradu-tutkielma-ketonen.pdf https://sites.google.com/metropolia.fi/taru-oppimateriaalipankki https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/maahanmuuttajien_koulutus https://toki.verkkokirjasto.fi/web/arena/maahanmuuttajille https://sites.google.com/metropolia.fi/toivo-materiaalipankki/etusivu?authuser=0 Kirjoittaja Päivi Rahmel on koulutukseltaan kasvatustieen maisteri kasvatuspsykologia pääaineenaan. Hän on myös työnohjaaja ja psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Soveltavan teatterin menetelmät ja tarinallisuus ovat hänen erityisosaamistaan. Hän toimii musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtorina ja opettaa useissa opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutushankkeissa.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset