Tiedon janoa

Apua! Raportti on valmis, mutta lähdeluettelo puuttuu! Näin ei ole enää pariin vuoteen päässyt käymään Leppävaaran kampuksella. Ei ainakaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kohdalla. Eikä ainakaan niiden kohdalla, jotka ovat olleet mukana englannintunnilla kirjastossa.   Leppävaaran kampuksella 3. vuoden opiskelijoiden yksi englannintunti on pidetty kirjastossa. Tunnilla on ollut mukana englanninopettajan lisäksi informaatikko. Tämä työpajaksi kutsuttu sessio on kestänyt yleensä 2-3 tuntia.   Työpajassa informaatikolla ja opettajalla on yhteinen päämäärä: opiskelijoiden tulee löytää luotettavia lähteitä. Opiskelijoilla taas on aito tehtävä: löytää teoreettista tietoa oman projektin aihepiiristä. Ja kirjoittaa aiheesta englanninkielinen raportti, jossa kuuluu olla lähdeluettelo.   Parhaassa tapauksessa raportti on osa kahden kurssin suoritusta. Esimerkiksi tammikuussa osalla mediatekniikan opiskelijoista oli Tekniikan englannin raportointi -kurssin kanssa samaan aikaan Mediatuotteen suunnittelu -kurssi.  Molemmille kursseille kelpaa sama raportti: toista opettajaa kiinnostaa kieli, toista taas sisältö. Aina näin onnekkaasti ei ole. Tällöin opiskelija itse valitsee raportin aiheen ja laatii raportin englannin kurssia varten.   Työpajassa on ideana, että tekemällä opitaan. Informaatikko aloittaa lyhyellä alustuksella: hakusanat, käsitekartta ja sanakirjat. Tämän jälkeen jokainen opiskelija tekee käsitekartan omasta aiheestaan. Sitten on aika esitellä kirjaston laajasta elektronisesta aineistosta kullekin ryhmälle sopivimmat tietokannat ja palvelut. Suurimman osan aikaa opiskelijat tekevät tiedonhakuja itsekseen ja yhdessä. Kun opiskelijoilla on jotain löydettynä, puhutaan myös lähdekritiikistä. Lopuksi opiskelijat lataavat lähdeviitteet kurssin Tuubi-työtilaan.   Työpajan aikana informaatikko vastaa tietokantoihin liittyviin teknisiin kysymyksiin: Miksi en saa tätä artikkelia auki? Miksi en löydä yhtään sopivaa artikkelia? Aina paikalla on myös niitä opiskelijoita, joilla on haastavampia kysymyksiä: Miten saan hakutulokseen vain MIT:ssä julkaistut artikkelit? Näin informaatikkokin oppii joka kerta jotain uutta, kun useimmiten yhdessä tutkitaan hakumahdollisuuksia. Myös englanninopettaja on koko ajan paikalla ja vastaa esimerkiksi englanninkielisiä termejä ja lähdeviitteitä koskeviin kysymyksiin.   Tiedonhankinnan opettajan, Tampereen yliopiston tutkijan Kai Halttusen kanssa on helppoa olla samaa mieltä. Hän toteaa, että tiedonhankinnan ohjaaminen ilman aitoa tehtävää ei kannata. Se on ”hukkaan heitettyä aikaa”. Aineenopettajan antama opiskelutehtävä rajaa ja antaa ideoita tiedonhakutilanteeseen. Se on apuna myös, kun on aika arvioida hakutuloksia.   Työpajojen vaikuttavuus näkyy myös opiskelijoiden raporteissa. Yksi englanninopettaja kertoi, että ennen yhteistyötä kirjaston kanssa suurin osa opiskelijoista viittasi vain Wikipediaan tai muihin vapaan verkon aineistoihin. Työpajatuntien jälkeen lähdeluetteloiden taso on noussut ja se näkyy myös raporttien teksteissä. Kun lukee akateemisia ja luotettavia artikkeleita sekä kirjoja, se vaikuttaa myös ajatteluun ja tekstintuottamiseen.   Kirjaston ja englannin opettajien yhteistyöstä on muodostunut hyvä ja toimiva käytäntö Leppävaaran kampuksella. Toinen vuosi on menossa. Toivottavasti tämäntyyppinen yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa!   Kaisu Lähde: Lankinen, T. 2012. ”Hukkaan heitettyä opetusta”. Tampereen tiede- ja kulttuurilehti Aikalainen 23.3.2012.  

Vieraat kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua, minkä takia päätin tarkastella pro gradu -tutkielmassani kirjastopalveluita monikulttuurisesta näkökulmasta. Etenkin yleisiltä kirjastoiltaedellytetään yhä lisääntyvässä määrin kulttuurienvälistä toimintaa ja tarjontaa: vieraskielisen aineiston kysyntä on lisääntynyt ja eksoottisempiakin kieliä pitäisi olla saatavilla. Palveluiden tulisi saavuttaa mahdollisimman laaja asiakasjoukko, myös ne, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Suomessa tämä näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla. Monikulttuuriset kirjastopalvelut ovatkin kehittyneempiä siellä, missä niille on paljon kysyntää. Sen takia valitsin graduni tutkimuskohteeksi pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kirjaston, vaikka asuinkin vielä tutkielmaa tehdessä Pohjois-Suomessa.   Monikulttuurisuus käsitteenä on ollut Suomessa aktiivisessa käytössä vasta 1990-luvulta lähtien, jonka jälkeen se onkin ollut yksi keskeisimmistä keskustelunaiheista yhteiskunnassamme. Maahanmuuttajien määrä on viime vuosina kasvanut runsaasti ja väestömme on näin muuttunut monikulttuuriseksi ja monikieliseksi. Suurimmat äidinkielenä puhutut kielet Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ovat suomen ja ruotsin jälkeen venäjä, viro, englanti, somali ja arabia.     Monikulttuuristen kirjastopalveluiden avulla voidaan hälventää ennakkoluuloja ja edistää uuteen kulttuuriin sopeutumista eli integraatiota. Kirjastossa eri ryhmien kohtaaminen on helppoa, sillä siellä voi asioida kuka tahansa taustasta ja varallisuudesta riippumatta (näin ainakin meillä Suomessa). Tällaiset niin sanotut matalan kynnyksen kohtaamispaikat, jossa eritaustaiset ja -kulttuuriset ihmiset kohtaavat toisensa, ovat tärkeitä luoden kommunikaatiota ja vuorovaikutusta eri kulttuurien ja ryhmien välille. Tutkielmani kohderyhmänä olivat lapset ja nuoret. Tutkimuksessa selvisi muun muassa se, että erilaisten tapahtumien sijaan kirjastojen merkitys juuri kohtaamispaikkana ja oleskelutilana on huomattava maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille. ”Parasta on kun täällä näkee ja tutustuu uusiin ihmisiin. Hyvä paikka jossa voi kokoontua”, eräs haastattelemistani maahanmuuttajanuorista totesi. Haastatellut lapset ja nuoret, joita oli noin 20, edustivat peräti 14:ä eri kansalaisuutta. Eniten heissä oli somali-, albaani- ja venäläistaustaisia.   Metropoliassa monikulttuurisuus on niin ikään vahvasti läsnä. Metropolian kansainvälisyyttä kuvastaa runsas englanninkielinen opetustarjonta, kansainväliset tutkinto-opiskelijat ja vaihto-opiskelijat. Vaihto-opiskelijoita meille tulee ympäri maailmaa: eniten Euroopan ja Aasian maista, kuten Iso-Britanniasta, Espanjasta, Saksasta, Etelä-Koreasta ja Kiinasta. Metropolian 16.000 opiskelijan joukossa on edustettuna lähes 90 eri kansalaisuutta. Tämä näkyy ja vaikuttaa tietysti myös Metropolian kirjastoihin. Esimerkiksi Myyrmäen toimipisteen kirjastossa englanninkielistä kirjallisuutta on enemmän kuin suomenkielistä ja päivystysvuorossa ollessa saa asiakkaiden kanssa usein kommunikoida enemmän englanniksi kuin suomeksi.    Myös opiskelijoillemme kirjastot fyysisenä tilana ovat selvästi hyvin tärkeitä: kirjastossa opiskellaan itsenäisesti ja ryhmissä, luetaan lehtiä, käytetään kopiokonetta, tavataan opiskelijakavereita tai vietetään muuten vain aikaa. Erityisesti ryhmätyöskentelytilat ovat kovassa käytössä ja niitä kaivattaisiin kaiketi lisää.   Monikulttuurinen työympäristö kaikessa monipuolisuudessaan ei ole aina ongelmaton. Mielestäni kansainvälisessä työympäristössä on kuitenkin hyvin mielekästä työskennellä, haastavaa, mutta sitäkin rikastuttavampaa.   Jaana

  Databases have been my dependable (and admittedly sometimes bewildering) colleagues for years. In my profession it is extremely important to have reliable information resources available, and databases provide this service by reviewing, selecting and organising information for their users. However, it seems that Google Scholar is becoming more popular, and having been somewhat ignorant of what it has to offer, I wanted to know more about it.   Google Scholar states that you can “Search all scholarly literature from one convenient place”. To me that seems like a tall order. Having spent my professional career using various databases to get a comprehensive view on a given topic, the idea that now I only need to use one is both intriguing and almost unbelievable. Could it really be that simple? Does Google Scholar really cover everything?   Checking Google Scholar’s Help-pages does not really give you a clear answer as to what publishers or journals Google Scholar covers. As Google Scholar is not a database but a search engine, it indexes articles available on various websites. This apparently does include most (but not all?) academic publishers but also articles from “anywhere across the web”. How reliable this indexing is in terms of quality and scope is hard to determine. My scepticism with Google Scholar stems from the fact that Google is not really disclosing what is included, how the results are presented and how scientific the material in question is. Much remains a mystery and this lack of transparency is quite worrying.   On the other hand, some studies have shown that although not as precise as traditional databases, Google Scholar can offer good coverage for specific topics and disciplines. Google Scholar is also fairly easy to use and for students it will probably seem much more accessible than the list of databases the library would recommend.   My question is, is that enough? Should we keep encouraging students to use different databases where certain amount of selection and evaluation has been done for them? Or, is it enough to search quickly even though perhaps not as thoroughly? Google Scholar might be an excellent tool when students need to find a few research articles, but is it enough for thesis-level research? Perhaps it can be used as one of many resources available but is it enough on its own? Any comments are welcome! Sari