Tiedon janoa

  Viime jutussa aloitettu teema, työmme verkottuminen oman talon sisällä ja sen ulkopuolelle, jatkuu. Kaksi asiantuntijaamme vastaa myös tänään neljään kysymykseen:   Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?     Päivi Kumar / Metropolian viestintäverkosto   1. Viestintäverkosto on Metropolian viestintäyksikön perustama. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet viestinnästä ja haluavat jakaa aiheeseen liittyviä ajatuksia ja kokemuksia. Verkostolla on vuosittain kolme tai neljä puolen päivän tilaisuutta ja joskus myös koulutuksia. Olen ollut mukana vuodesta 2011.   2. Kaikkein parasta on se, että saa uusinta tietoa Metropolian viestinnästä ja myös strategiasta. Kuulen missä mennään ja saan käyttökelpoisia ideoita kirjaston viestinnän kehittämiseen. Viestinnästä kiinnostuneiden ihmisten parissa on myös mukavaa: heillä on kyky dialogiin ja yhdessä ideoimiseen.   3. Vaikeinta on joskus sovittaa omat kiireet niin, että löytää aikaa osallistumiseen.   4. Kerran minua pyydettiin kertomaan verkoston tilaisuudessa kirjaston some-viestinnästä. Tarkoitus oli kannustaa ihmisiä sosiaaliseen mediaan. Päätin kertoa omasta matkastani someen ja sen vaikutuksista identiteettiini työssä ja vapaa-ajalla. Näin henkilökohtaisesta aiheesta kertominen pelotti, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen, etten rajannut aihetta kirjaston erilaisten somepalveluiden esittelyyn. Minusta sosiaaliseen mediaan meneminen on aina henkilökohtainen prosessi, jota on vaikea ulkoapäin ohjailla. Oman prosessin avaaminen voi saada jonkun miettimään omaa suhtautumistaan asiaan ja ehkä sitä kautta innostaa menemään mukaan.   Anna Kanerva Lamppu / Kansallinen musiikin luettelointi- ja sisällönkuvailuryhmä Luumu   1. Luumu-ryhmä on perustettu toimimaan kansallisena musiikin luetteloinnin ja sisällönkuvailun kehittämisen ja ongelmanratkaisun ryhmänä. Se keskittyy nyttemmin erityisesti musiikin asiasanastoihin, ontologioihin ja YKL-luokitukseen sekä henkilöiden, yhteisöjen ja teosten ohjeellisiin nimimuotoihin.   Ryhmässä käsitellään musiikinluetteloinnissa esiin nousseita hankalia nimenmuotoja ja päätökset kirjataan ohjeluetteloon. Lisäksi käsitellään Musaan ehdotettuja asiasanoja ja luokituksen muutostarpeita.   Ryhmä osallistuu tällä hetkellä myös RDA-kuvailusääntöjen käyttöönoton valmisteluun. Musiikkiteosten kuvailun osalta käymme läpi kansallisia linjauksia ja edessä on vielä suomalaisten esimerkkien laatiminen.   2. Parasta on se, että ryhmässä pääsee keskustelemaan kuvailusta yli organisaatiorajojen. Ryhmässä on jäseniä Kansalliskirjastosta, yliopistokirjastoista, AMK-kirjastosta, yleisistä kirjastoista, BTJ:stä ja Yleisradion levystöstä. Ryhmässä on paljon työstään syvästi innostuneita ja kiinnostuneita ihmisiä ja se inspiroi itseänikin.   3. Vaikeudet liittyvät vahvuuksiin. Näkökulmat vaihtelevat ryhmässä ja välillä on vaikeaa löytää konsensusta, kun järjestelmät ja kuvailun tarpeet eri organisaatioissa ovat erilaisia.   4. Koko ajan tulee vastaan kaikkea mielenkiintoista ja yleissivistys kasvaa. On hauskaa perehtyä musiikin uusiin virtauksiin ja esim. yrittää määritellä harvinaisia soittimia.   Kiitos taas vastaajille! Edellinen osa sai aikaan sen, että vielä muutama verkostolainen innostui kertomaan - eli jatkamme teemaa vielä seuraavalla kerralla.   -Raisa      

    Eräs tämän blogin tärkeä tavoite on tuoda esille sitä työtämme, joka ei suoraan näy asiakkaillemme. Sellaista on esim. osallistuminen ammatillisiin verkostoihin: moni työntekijämme kuuluu erilaisiin ryhmiin kirjaston ja Metropolian ulkopuolella. Tämä on itse asiassa varsin yleistä kirjastoalalla Suomessa - töitä tehdään ja kehitetään yhdessä laajasti yli organisaatiorajojen. Seuraavassa kaksi heistä kertoo kokemuksistaan neljän kysymyksen kautta.  Kysymykset Kerro lyhyesti verkostostasi. Mitä teette? Mikä on mielestäsi parasta verkostossa toimimisessa? Entä vaikeinta? Mikä on erikoisin tehtävä, mikä on tullut vastaasi verkostossa?   Kaisu Sallasmaa / Suomen tieteellinen kirjastoseura (STKS), Informaatiolukutaito-ryhmä   1. Kuulun Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaito-ryhmään. Pääsin mukaan vuonna 2011 AMK-kirjastojen edustajaksi. Vuodesta 2012 olen toiminut IL-ryhmän puheenjohtajana. Järjestämme joka vuosi IL-seminaarin, joka on perinteisesti pidetty marraskuussa. Lisäksi olemme kokousten yhteydessä tehneet vierailuja kirjastoihin, keskustelemme paljon IL:stä, kirjaston opetuksista yms. Suurin osa ajastamme menee seminaarin järjestämiseen.   2. Parasta ovat ryhmän jäsenet ja keskustelut heidän kanssaan. Olen saanut tutustua opetus- ja ohjaustyöstä innostuneihin kollegoihin muissa kirjastoissa. Tällä hetkellä ryhmässä on jäseniä Eduskunnan kirjastosta sekä yliopistojen kirjastoista (Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku, Oulu, Vaasa, Itä-Suomi). Parasta on myös se, että meidän ei tarvitse keskustella arkisista työkuvioista. Kun tapaamme, puhumme paljon kirjaston opetuksista sekä omien kirjastojemme ja organisaatioidemme kuulumisista.  Tämä on kiinnostavaa ja innostavaa!   On ollut myöskin kiva oppia järjestämään seminaaria, tietämään mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, että seminaari saadaan pystyyn.   3. Vaikeinta on yleensä yhteisen kokousajan löytäminen. Pidämme vuoden mittaan 2-3 kokousta, joissa tapaamme oikeasti. Nämä kokoukset kestävät koko päivän. Lisäksi meillä on lyhyitä AC-kokouksia. Toisinaan myös puhujien saaminen seminaareihin on haastavaa. Välillä tulee raha vastaan, hyvillä ja kiinnostavilla puhujilla on joskus ollut liian korkeita palkkiopyyntöjä, joita stks ei pysty maksamaan. Tämä on tylsää ja sitten alkaa jonkun muun puhujan kova metsästäminen.   4. Välillä pidämme kokouksia Eduskunnan kirjaston tiloissa ja kerran kävimme myöhäisellä lounaalla Eduskuntatalon ravintolassa. Se on ihana tila, valkoiset liinat pöydillä. Muita ihmisiä oli aika vähän, mutta joitakin kansanedustajia taisi olla myös syömässä. Lounaan jälkeen teimme kierroksen koko talossa Sirkka-Liisa Korkeilan opastamana ja mm. otimme kuvia toisistamme tyhjässä täysistuntosalissa. Seminaareissa on yleensä aina kaikenlaista pientä säätämistä, mistä osallistujat eivät välttämättä tiedä mitään. Usein nämä ovat liittyneet myöhässä oleviin juniin. Pääpuhujan juna oli kerran useamman tunnin myöhässä ja kesken seminaarin ryhdyimme sumplimaan esiintymisjärjestystä uusiksi. Puhuja lähetteli junasta tilanneilmoituksia ja ehti onneksi paikalle ja saimme kuulla hänen puheenvuoronsa. Itse asiassa useammankin kerran ohjelmaa on pitänyt laittaa uusiksi junien takia.     Hellevi Hakala / AMKIT-konsortio   1.  Olen osallistunut toimintaan niin kauan kuin olen ollut nykyisessä työssäni Metropoliassa, koska olen Metropolian virallinen edustaja konsortiossa. Verkosto on ammattikorkeakoulujen kirjastojen yhteistyöverkosto, joka alkujaan syntyi Voyager-kirjastojärjestelmän hankinnan ja käyttöönoton ympärille. Vuosien kuluessa yhteistyömuotoja on tullut paljon lisää. Konsortio koordinoi AMK-kirjastojen yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita. Vaikutamme alan toimintaan ja kehitykseen työryhmien kautta ja työskentelemme kirjastoalan ajankohtaisten asioiden parissa. Tällä hetkellä olen konsortiossa pelkkä rivijäsen, olen ollut aikaisemmin vuoden konsortion johtoryhmän sihteerinä.   2. Vertaistuki muilta kirjaston esimiestehtävissä toimivilta ja isojen asioiden (kuten kirjastojärjestelmä) yhdessä tekeminen.   3. Toisinaan hidas päätöksenteko   4. En osaa sanoa.     Vastauksia eri verkostoissa toimivilta kollegoiltani tuli niin runsaasti, että yhden blogijutun sijasta niistä syntyikin yllättäen kaksi. Jatkamme seuraavalla kerralla siis samasta teemasta.   - Raisa  

  Maaliskuussa 2013 kirjoitin blogijutun saksalaisesta työharjoittelijastamme. Tarina jatkuu! Viime syksynä Yvonne palasi Helsinkiin. Tällä kertaa hän tuli keräämään aineistoa opinnäytetyöhönsä.   Opinnäytetyön aiheena ovat kirjastokahvilat. Tarkastelun kohteena on seitsemän kahvilaa Suomessa ja Saksassa: kolme kaupunginkirjaston ja kaksi yliopiston kirjaston kahvilaa. Kussakin kahvilassa Yvonne haastatteli 30 asiakasta. Mainiona kuriositeettina mukana on lisäksi The Exhibitionist -kirjakahvila ja Erzählcafe-toiminta.   Helsingin yliopiston Gaudeamus Kirja & Kahvi -kirjakauppakahvilaan Yvonne ihastui jo työharjoittelunsa aikana, kun kävimme porukalla vierailulla yliopiston kirjastossa. Asiakkaat olivat tyytyväisiä kahvilaan.  Jotain toivomuksia silti löytyi: enemmän pistorasioita, toisenlaisia valoja, hiljaista aluetta, halvempia hintoja, lisää ruokavaihtoehtoja, ilmaista santsikuppia sekä lisää tilaa, koska erityisesti keskipäivän aikaan kahvilassa on täyttä. Yli puolet haastatelluista asiakkaista kertoi mielellään opiskelevansa kahvilassa. Suurin osa oli menossa kahvilakäynnin yhteydessä myös kirjastoon (69%).   Myöskin Tübingenin yliopiston kirjaston kahvilan asiakkaat toivoivat osin samoja asioita: lisää pistorasioita ja tilaa sekä halvempia hintoja. Lisäksi he toivoivat, että pöytiä pyyhittäisi useammin ja tarjolla olisi myös soijamaitoa ja vegaaniruokaa. Sen sijaan toisin kuin Helsingissä suurin osa heistä oli tullut vain kahvilaan, noin kolmasosa aikoi samalla käydä myös kirjastossa (27%). Haastatelluista lähes puolet opiskeli mielellään kahvilassa.     Münchenin kaupunginkirjastossa toimii StaBi-kahvila. Täällä olisi ihanaa käydä herkuttelemassa! Kahvilatoiminnasta vastaa kondiittori, joten tarjolla on leipomon omia leivonnaisia ja jäätelöä. Kirjastokahvilasta löytyy kaksi houkuttelevaa tilaa: Lounge, jossa asiakkaat saavat syödä myös omia eväitään sekä katettu ulkoterassi.   Öhringenin kaupunginkirjastosta löytyy kahvinurkkaus ”Kaffeeecke”. Kirjaston lehtihyllyjen luona on pieni pöytä, jossa on kahvinkeitin, kuppeja yms. Asiakkaat saavat itse keittää kupillisen kahvia. Tämä kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella, kupillisen hinta on 50 senttiä ja kirjasto hoitaa kahvinurkkausta. Lähellä on myös lasten nurkkaus, joten aikuisilla on mahdollisuus juoda kahvia, lukea lehtiä ja pitää samalla silmällä lapsiaan. Nurkkaus sai alkunsa kirjastonjohtajan ideasta ja se on ilahduttanut asiakkaita viitisen vuotta. Haastatellut asiakkaat olivat hyvin tyytyväisiä. Muutamia toiveita kuitenkin oli: ostettavaksi myös muita juomia sekä syötävää.         Lehtikahvila Hermann Kesten toimii Nürnbergin kaupunginkirjastossa. Tämäkin kirjastokahvila toimii omakustannusperiaatteella. Kirjasto ei kuitenkaan pyöritä kahvilan toimintaa, vaan suomalaisittain sanottuna kahvilan työntekijät ovat tukityöllistettyjä. Tilaa myös vuokrataan ulkopuolisten tilaisuuksiin. Kahvila toimii peruskorjatussa entisessä Pyhän Katariinan luostarissa. Luostarin vanhat ikkunankaaret luovat tunnelmaa. Samoin kuin pariisilaistyylinen sisustus ja saksalaisen kirjailijan Hermann Kestenin patsaat, jonka mukaan kahvila on nimetty. Kuinka monta kirjailijan nimeä kantavaa kahvilaa Suomesta löytyy? Onko meillä vaikkapa Minna Canth tai Aleksis Kivi -kahvilaa?     Kirjastokahviloiden lisäksi Yvonne esittelee Erzählcafe-toimintaa. Erzählcafe on yleensä julkinen, kaikille avoin tilaisuus. Ensimmäiset Erzählcafe-tilaisuudet järjestettiin vuonna 1987 Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja tavoitteena oli itä- ja länsisaksalaisten tutustuminen toisiinsa. Tarjolla on aina kahvia, teetä, keksejä ja leivonnaisia.  Paikalla on puhuja, joka kertoo tietystä teemasta, josta kuulijoilla on useimmiten omakohtaisia kokemuksia tai he ovat muuten kiinnostuneet aiheesta. Puheenvuoron jälkeen on aikaa keskustella. Erzählcafe-tilaisuuksien tavoitteena on, että jokainen voi tuntea olonsa mukavaksi. Näin ollen tilalla ja ilmapiirillä on suuri merkitys. Esimerkiksi Traunsteinin kaupunginkirjastossa toimii säännöllisesti Erzählcafe, jonka mottona on ”Daran erinnere ich mich gern…” / ”Muistan sen kun…”. Yvonne toteaa, että Erzählcafe voisi olla yksi mahdollisuus järjestää kahvilatoimintaa niissä kirjastoissa, joissa ei ole pysyvää, omaa kahvilaa.   Viimeisenä vielä silmäys The Exhibitionist -kirjakahvilaan. Se sijaitsi vuoteen 2014 asti Helsingin Töölössä, mutta on nyt valitettavasti lopettanut toimintansa.  Kahvilassa oli tarjolla noin 500 kirjaa, joita sai lukea, ostaa ja jopa lainata. Suurin osa kirjoista löytyi tiskin alla olevista kaapeista kuten kuvasta näkyy. Kirjat toimivat myös kahvilan sisustuselementtinä. Kirjoja kuitenkin myytiin enemmän kuin lainattiin. Kahden vuoden aikana noin 100 ihmistä oli lainannut kirjoja. Tässä paikassa kirjat ja kahvi todella kuuluivat yhteen!     Yvonne toteaa opinnäytetyönsä lopuksi: ” Abschließend kann man sagen, Cafés in Bibliotheken immer wichtiger werden und sich das Bibliothekscafé weiterentwickeln wird.” Kahvilat ovat yhä tärkeämpiä kirjastoissa ja kirjastokahvilatoimintaa on syytä kehittää edelleen.   Kaisu   Lähde:  Yvonne Drotleff. Cafés in Bibliotheken. Bachelorarbeit im Studiengang Bibliotheks- und Informationsmanagement. Stuttgart, Deutschland: Hochschule der Medien Stuttgart; 2014.   Kuvat: Yvonne Drotleff