Tiedon janoa

  Kirjastoilla on pitkät perinteet monenlaisesta yhteistyöstä. Toista kirjastoa ei nähdä kilpailevana toimijana vaan yhteistyökumppanina. Yhteistyötä tehdään muun muassa kirjastosektoreittain, yksittäisten kirjastojen kesken, alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa.   Esimerkki alan epävirallisemmasta verkostoitumisesta on Oppiva Kirjasto -verkosto, joka syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain! Metropoliasta verkostossa on aktiivisesti mukana kolme kirjastolaista.   Oppiva Kirjasto -verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. Tähän mennessä verkosto on järjestänyt työpajatyyppisiä seminaaripäiviä Vantaalla, Tampereella ja Turussa - ja seuraavaksi toivottavasti Mikkelissä. Myös erilaisia vierailukäyntejä on järjestetty, seuraava vierailu on suunnitteilla Lahden suunnalle Fellmanniaan ja Tiedepuistoon. Myös muunlaista toimintaa suunnitellaan. Vinkki: kannattaa seurata ainakin verkoston Facebook-sivuja ja wikiä.   Oppiva Kirjasto -verkoston kantava ajatus on käyttäjäkeskeisessä ajattelu. Siinä kaiken toiminnan suunnittelun ja kehittämisen lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Käyttäjää ei haluta nähdä vain vastaanottavassa roolissa vaan aktiivisena kumppanina. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille halutaan antaa mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa.   Miten tätä toimintaa sitten käytännössä tehdään? Perinteisten kyselytutkimusten sijaan pyritään käyttäjiä ymmärtämään muunlaisilla keinoilla. Menetelmiä tähän on monenlaisia ja monen tasoisia: asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnoinnista erilaisiin osallistaviin työpajoihin. Työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida - menetelmissä vain taivas on rajana. Tai resurssit. Jos ei suuriin hankkeisiin ole resursseja, voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!   Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Kirjastomaailmassa tutuin näistä lienee palvelumuotoilu, jonka taustalla on perinteisesti muotoilussa käytetyt menetelmät: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisää tietoa Oppiva Kirjasto -verkostosta: Kirjastokaistan video OK-verkostosta Oppiva Kirjasto -verkoston wiki Oppiva Kirjasto Facebookissa Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto)  

    ”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.       Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.   • Teoreettiset tutkimukset IL:sta • Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta • Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu • IL työelämässä ja ihmisten arjessa • Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa • Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa • Opetus ja IL • IL ala-asteikäisille • IL korkeakouluissa • IL verkko-opetuksena jne.       Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.   Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.   Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.     Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa. Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.   Hellevi

  Kirjastossa mietittiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, että verkkopalveluihin pitäisi saada integroitua asiakaspalvelu-chat. Muistaakseni alun perin ajatus tuli esille asiakkaiden kanssa pidetyissä tulevaisuustyöpajoissa, olisikohan vuosi ollut 2011. Aika pitkään asiaa kypsyteltiin ja viime kesänä päätettiin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen.   Ensimmäinen homma oli löytää kirjaston asiakaspalvelutarpeisiin soveltuva chat-sovellus. Muutamaa testattiin, Lynciäkin harkittiin. Valituksi tuli Zopim-palvelu, joka toimii verkkoselaimessa eikä vaadi mitään asennuksia. Asiakaspuoli on räätälöitävissä ja chat toimii myös mobiililaitteilla (tai ainakin iPadilla :)). Valintaan vaikutti myös se, että palvelua on käytetty Tampereen ammattikorkeakoulussa jo pidempään ja heillä oli siitä hyviä kokemuksia.   Chat-palvelu otettiin käyttöön vuoden alusta. Chat on ainakin nyt aluksi avoinna arkisin klo 10-14. Olemme lähteneet liikkeelle matalalla profiililla, sillä halusimme rauhassa testata myös sitä, millaisia haasteita chat-palveluun liittyy. Miten päivystysvuorot hoituvat vaihtoineen? Riittääkö yksi käyttäjätunnus? Kuinka hankalia tai helppoja asioita chatissa kysytään? Kauhuskenaario viidestä samanaikaisesta chat-asiakkaasta ei ole toteutunut, vaan chatissa on pääosin vielä ollut aika hiljaista.   Kirjaston henkilökunta päivystää chatissa kahden tunnin pätkissä. Chattiin tuleviin kysymyksiin vastataan mahdollisimman pian, asiakkaan odotusaika saisi olla mieluummin sekunteja kuin minuutteja. Muutenhan chat ei juuri tuo lisäarvoa verrattuna sähköpostiin. Onneksi chat-sovelluksessa on hyvä äänimerkki, joka kertoo, kun uusi kysymys tulee. Pitää vain muistaa laittaa koneen äänet päälle :).   Chat näkyy kirjaston asiakkaille tällä hetkellä kirjaston verkko- ja Tuubi-sivuilla. Se ei näy MetCatissa eikä Nellissä, joihin chatin asentaminen ei ihan niin helposti onnistukaan. Toivotaan, että kun MetCatin ja Nellin nykyiset käyttöliittymät korvautuvat aikanaan Finnalla, saamme asiakaspalveluchatin lisäosaksi kaikkiin kirjaston verkkopalveluihin.   Käypä kokeilemassa, vaikka kirjaston verkkosivuilla!   Päivi Ylitalo-Kallio

  Olemme saaneet Metropolian kirjastolle uuden mediatekniikan opiskelijoiden projektiopintojaksolla tekemän promootiovideon. Viime vuonna opiskelijoiden tekemä ensimmäinen kirjastovideo sai paljon myönteistä huomiota. Projekti oli hauska ja opettavainen, joten lähdimme erittäin mielellämme mukaan uudestaan.   Alkuun päästiin ideoimalla yhdessä   Ensin ideoimme uutta videota kirjaston viestintäihmisten kanssa. Pohdimme, että meidän mielestämme kirjasto on opintoja edesauttava paikka paikka jossa pystyy keskittymään viihtyisä sosiaalisten kohtaamisten paikka kaikkialla (mobiili, verkko, fyysinen tila)   Käyttäjän ääni kuuluviin   Uudessa videossa halusimme aitojen kirjastonkäyttäjien äänen kuuluviin. Toivoimme myös, että saisimme haastatteluvideon avulla esiin erilaisia tapoja käyttää kirjaston palveluita. Metropolian kirjaston päätehtävä on auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja siten myös tulevaisuuden työssään. Meille on tärkeää kuunnella asiakkaitamme ja muokata palveluitamme heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaisiksi.   Tekijät löytyivät ja projekti käynnistyy   Esittelimme idean kirjastovideosta opiskelijoille ja saimme tekijöiksi Velipekka Rahkolan, Rami Pulkan ja Niklas Törnblomin. Kirjastosta oli mukana itseni lisäksi Päivi Ylitalo-Kallio. Aloituspalaverissa sovimme, että haastattelut voisivat olla joko oikeita haastatteluja tai oikeiden haastattelujen pohjalta käsikirjoitettuja henkilökuvauksia.   Tekijät kävivät eri kirjastotoimipisteissä kuvaamassa ja haastattelemassa asiakkaita ja kirjaston henkilökuntaa. He saivat käyttöönsä myös asiakaskyselyjen tuloksia erilaisten kirjastonkäyttäjien profiloimiseksi.   Meistä oli tärkeää, että tekijät saivat tehdä videosta omannäköisensä. Luotimme siihen, että heidän visionsa ja osaamisensa kantaisi - olivathan he myös meidän kirjastomme käyttäjiä. Opiskelijat hankkivat itse haastateltavat ja näyttelijät sekä suunnittelivat kuvauspaikat ja videon kulun. Tapasimme syksyn mittaan säännöllisissä palavereissa, joissa käytiin läpi suunnitelmien ja videon etenemistä.   Valmista tuli   Viimein hieman ennen joulua video esitettiin kurssin päätöstapahtumassa ja nyt se on julkaistu sekä Metropolian, että kirjaston Youtube-kanavalla. Tässäkin projektissa oli ilo olla mukana. Pääsin tutustumaan mediatekniikan opetuksen sisältöihin ja opettajiin. Opin paljon myös projektinhallinnasta ja sain oivalluksia jota voin soveltaa omassa työssäni informaatikkona ja kirjaston viestintäkoordinaattorina.     Voit katsoa videon tästä:     Päivi Kumar

  Olimme maanantaina 27.1. pienellä porukalla Helsingin kaupunginkirjastossa Pasilassa tutustumassa Kokeilupisteeseen.   Kokeilupiste on Helsingin kaupunginkirjaston Huomisen arki -hankkeen toteuttama näyttelykonsepti. Sitä on sovellettu jo 17 kirjastossa Uudellamaalla ja kiiinnostusta se on herättänyt muuallakin Suomessa.   Kokeilupisteessä voi perehtyä uusiin arkea helpottaviin ratkaisuihin, palveluihin ja keksintöihin tutustumalla ja kokeilemalla. Kaikki esiteltävät ratkaisut liittyvät johonkin kolmesta päätemasta: kestävä kehitys ja ympäristö, terveys ja hyvinvointi sekä uudet yhteiskuntapalvelut. Kokeilupisteessa voi myös kertoa mielipiteensä esillä olevista projekteista tai tuotteista. Tähän on olemassa erilliset laitteet, joilla voi jättää mielipiteen mistä tahansa näytteillä olevasta konseptista. Kokeilupisteen tavoite on auttaa kansalaisia löytämään ja kokeilemaan uusia ratkaisuja arjen haasteisiin. Palvelujen ja tuotteiden kehittäjille kokeilupiste tarjoaa mahdollisuuden aikaisen vaiheen kokeiluihin ja niistä saadun palautteen hyödyntämiseen jatkokehityksessä. Pasilassa oli esillä muun muassa sisäilmaa puhdistava viherseinä, kitaransoiton opetuspeli sekä kännykän laturina toimiva, aurinkokennolla varustettu reppu. Esiteltävät ideat ja tuotteet voivat olla vielä tuotekehittelyvaiheessa tai jo kuluttajien käytössä, suomalaisia tai kansainvälisiä. Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta Kokeilupisteen konsepti on mielenkiintoinen. Kokeilupisteisiin voisi laittaa testiin myös kaikenlaisia ammattikorkeakouluissa kehitettäviä ideoita ja konsepteja, riittää että on jonkinlainen prototyyppi, jota voi testata.   Raisa & Päivi Y-K   Lisätietoa: http://huomisenarki.wordpress.com/

  Metropolian lipputangoissa liehuvat liput vaihtuivat uusiin, kun Metropolian visuaalinen ilme uudistettiin. Kirjastolaisten luovissa aivoissa virisi ajatus: ehkäpä vanhoille lipuille löytyisi uusiokäyttöä?   Kysyin Metropolian viestintäyksiköstä, onko vanhan ilmeen mukaisia lippuja enää tallessa ja olisiko niitä voinut kierrättää. Kirjasto tarvitsi kirjojen kuljetukseen soveltuvia laukkuja/pusseja ja olimme saaneet idean, että niitä voisi teettää vanhoista lipuista. Kierrätysmateriaaleista teettämällä tukisimme kestävää kehitystä ja säästäisimme rahaa. Tähän asti varatut ja palautetut kirjat ovat kulkeneet toimipisteestä toiseen paperipusseissa. Pussit eivät ole kovin kestäviä ja ne suljetaan niiteillä, joihin henkilökunta repii sormensa pusseja aukoessaan.   Valitsimme pussien tekijäksi kierrätysmateriaaleja hyödyntävät Uusix-verstaat. Uusix on käsityöpajojen yhteisö, joka järjestää kuntouttavaa työtoimintaa työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston työhönkuntoutusta. Kuntoutujien lisäksi verstailla työskentelee työkokeilijoita, työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Verstaiden vieressä Kyläsaaressa on Uusix kauppa, jossa myydään kierrätysmateriaaleista tehtyjä uniikkituotteita.   Mittailimme käyttämiämme paperipusseja ja postinkuljetuslaatikoita sekä neuvottelimme vahtimestareiden kanssa heidän toiveistaan kuljetuspussien suhteen. Pussien piti mahtua Itellan muovisiin kuljetuslaatikoihin ja olla helposti suljettavia. Lopulta sovin tapaamisen Uusix-verstaaseen ja pakkasin Metropolian vanhat liput matkaani. Verstaalla kävimme vielä läpi yksityiskohdat ja sovimme, että pussit tehdään kuntouttavana työtoimintana. Valmistus tapahtuu huolellisesti mutta hitaasti, koska kaikille ompelijoille opetetaan työvaiheet ja huolehditaan, että laadusta tulee tasaista.    Kaikkiaan Metropolian vanhoista lipuista tulee noin 90 postituspussia. Olemme saaneet ensimmäisen erän pusseja käyttöömme ja aika näyttää miten ne soveltuvat tehtävään. Tuntuu mukavalta, kun kirjastomme on pystynyt pidentämään käytöstä poistettujen lippujen käyttöikää ja on ollut mukana edistämässä kuntouttavaa työtoimintaa.   Tietoa Uusix-verstaista: http://uusix.fi/   Päivi Kumar