Avainsana: esr-hanke
Helsingin yliopisto tvärkkaa
Happikaapin ja navakan tuulen huminassa syntyi Tämä elämä -hankkeelle uutta tutkimusta. Kesäkausi avattiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Tvärminnessä, jossa pohdittiin, ideoitiin, analysoitiin, järjesteltiin, keskusteltiin ja kirjoitettiin hankkeeseen liittyviä gradututkimuksia. Tai mitä nyt aamupalojen, lounaiden, kahvien, päivällisten ja iltapalojen lomassa akateemiselle tutkimukselle jäi aikaa. Tämä elämä -hankkeen tutkimusryhmä oli saanut Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta vetäytymisapurahan. Sen turvin voitiin työskennellä intensiivisesti pari päivää käsittämättömän kauniissa Hankoniemen maisemissa. Luovuutta tukivat myös hirsisauna sekä sen verran kylmä merivesi, että paikalliset ahvenet oppivat rankemmankinpuoleisia akateemisia termejä. Kalliorannat ja raikas merivesi - laadukkaan tutkimuksen metafora Odotettavissa: Navakkaa lännenpuoleista akateemista tutkimusta nuorten käsityksistä omista vahvuuksistaan ja heidän tulevaisuusorientaatiostaan. Aineiston tarjosivat mainiosti menneet alkuvuoden työpajat. Ja kuten ruokaa tutkimusasemalla, aineistoakin oli riittävästi. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Jussi Paalanen
Moniammatillista yhteistyötä nuorten parhaaksi
Olen ollut viime kesästä asti mukana Tämä elämä -hankkeessa ja olen erittäin innoissani päästessäni mukaan toimintaan, jossa on mukana eri alojen osaajia, AMK- ja yliopisto-opiskelijoita sekä 7. - 8. -luokkalaisia nuoria. Kasassa on siis todella herkullinen joukko eri ikäisiä osaajia monelta alalta! Yläkoululaiset ovat erittäin innostava ikäryhmä yhteistyön kannalta. He ovat kiinni tässä hetkessä ja herkkiä aistimaan ja näkemään, onko kyseessä aito mahdollisuus vai ainoastaan päälle liimattua kohtaamista tai osallisuuden yritystä. Meidän aikuisten velvollisuus on luoda juuri niitä aitoja mahdollisuuksia ja sitä kautta antaa entistä parempia eväitä tulevaisuuden tekijöille. Tärkeintä onkin rakentaa hyvä pohja yhteistyölle ja luoda molemminpuolinen luottamus sekä turvallinen ilmapiiri. Näiden myötä meille aikuisille syntyy mahdollisuus kuulla ja oppia nuorilta: asioita, joita emme välttämättä osaisi edes kysyä tai etsiä. Hankkeen alussa koin kiehtovaksi, mutta yhtä aikaa myös pelottavaksi, musiikin ja pelillisyyden mahdollisuudet nuorten ohjaamisessa. Ne molemmat ovat melko tuntemattomia työvälineitä itselle, mutta hankkeen edetessä pelko on vaihtunut uteliaisuudeksi ja olenkin saanut itseni usein kiinni miettimästä, että miten näitä välineitä voisi hyödyntää niin opettajan työssäni ammattikorkeakoulussa kuin eri projekteissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös yhteistyö eri koulutusasteiden ja oppilaitosten välillä on ollut äärimmäisen antoisaa. On innostavaa nähdä, miten opiskelijat eri oppilaitoksista ja eri aloilta oppivat toisiltaan ja pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan yhteistyössä 7. - 8. -luokkalaisten oppilaiden kanssa. Sama pätee meihin hanketyöntekijöihin. Helposti sitä ajautuu tietynlaisiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, joita tällainen moniammatillinen yhteistyö tuulettaa juuri sopivalla tavalla. Tässä hankkeessa mukana oleminen on antanut jo tässä vaiheessa todella paljon. Odotankin innolla, mitä tämä ja ensi vuosi tuovat tullessaan! Annakaisa Oksava Lehtori, Sosiaalinen hyvinvointi Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toimintakyky on asennetta ja voimavaroja
Mikä on tärkeää, kun puhutaan oppilaan toimintakyvystä? Onko se kykyä ja voimavaroja, joilla selvitään koulusta? Onko se standardi, johon verrataan kunkin yksilön suoriutumista? Onko se tavoite, jota kohti pyritään? Vai onko se tyhjänpäiväinen käsite, joka kuvastaa puutetta? Yleensä toimintakyky liitetään oppilaan fyysisiin ominaisuuksiin tai suoritteisiin. Oppilaalla, joka istuu pyörätuolissa, on nähtävissä oleva toimintakyvyn rajoite. Tämä on osa toimintakykyä, mutta toimintakyvyn käsite tulee käsittää paljon fyysistä osa-aluetta laajemmin. Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut vuonna 2001 toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen, International Classification of Functioning Disability and Health (ICF), joka on suomennettu vuonna 2004 ja päivitetty vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta. Oppilaan tarpeet vai ympäristön esteet? Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa oppilas voi olla vaikeasti vammainen, joissakin ei lainkaan. Tämän takia eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Toimintakyky ei siis ole vain sitä, kuinka hyvin ruumiinosat toimivat, kuinka hyvin muisti pelaa tai oppiminen sujuu. Toimintakyky on paljon muuta. Se on asennetta ja voimavaroja sekä ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Jos ALS:ia sairastaneen Stephen Hawkingin mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan olisi arvioitu vain liikkumiskyvyn perusteella, miten paljon vähemmän tietäisimme maailmankaikkeudesta ja mustista aukoista? - Ihmisen toimintakyky on aina moniulotteinen. Jos jonkun on fyysisesti vaikeampi tehdä asioita, kuten esimerkiksi Stephen Hawkingin, hän saattaa silti ratkaista sen omassa elämässään monilla erilaisilla tavoilla, havainnollistaa ylilääkäri Matti Mäkelä THL:stä. Koulussa tuleekin pohtia, edistääkö oppilaan oppimisympäristö toimintakykyä vai rajoittaako se sitä, kun siellä on tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä sekä oppimisen apuvälineineitä. (Piirros: Linda Saukkoranta / Valterin media-arkisto) Toimintakyky ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Sosiaalinen vuorovaikutus ilmentää oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa. Vuorovaikutus kohdistuu sekä oppimisympäristöön että sosiaalisiin suhteisiin. Oppilas tarvitsee henkilökohtaista tukea ja motivointia niin koulutyöskentelyssä kuin urapolulle ohjaamisessakin. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että hänet nähdään yksilönä, omana itsenään, ja häntä arvostetaan. Vahvuuksien ja voimavarojen osuus siis korostuu. Tältä kannalta katsottuna sosiaaliset suhteet koulussa ja tukiverkot koulun ulkopuolella ovat ratkaisevia. Toimintakyky vai toimijuus? Oppilaiden vaikeuksien taustalla saattaa toisinaan olla syitä, joihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan perheeseen, koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin tai harrastuksiin voidaan vaikuttaa. Arjen sujumiseen vaikuttamalla voidaan joko estää ongelmien ilmaantumista tai edistää niistä selviämistä. Ongelmiin keskittymisen sijaan tulisi panostaa oppilaiden minäkuvan ja itsetunnon vahvistamiseen ja vahvuuksien etsimiseen. Onnistuneen opinpolun rakentamiseen ja jatkon suunnitteluun tarvitaan tietoa oppilaan vahvuuksista, mielenkiinnon kohteista, yksilöllisestä toimintakyvystä ja tuen tarpeista. Näillä aineksilla ja yhteistyössä oppijan, hänen perheensä ja hänen kanssaan työskentelevien aikuisten kesken rakennetaan edellytykset aktiiviseen kansalaisuuteen ja elämänhallinnan kehittymiseen. Minna Sillanpää Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Toimintakyvyn käsite on laaja Toimintakyky voidaan määritellä eri tavoin. Se on laaja yläkäsite, joka kuvastaa yksilön edellytyksiä selviytyä jokapäiväisen elämän toiminnoista kotona, koulussa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa – ympäristössä, jossa hän elää. Yksi tyypillisimmistä tavoista on tarkastella toimintakykyä jakamalla se kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Listaan voidaan lisätä myös kognitiivinen ja kokemuksellinen toimintakyky. Toimintakykyarvio.fi auttaa oppilaan tavoitteiden ja tulevaisuuden suunnittelussa Toimintakykyarvio.fi on Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa kehitetty palvelu toimintakyvyn kuvaamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää oppilaan, huoltajan ja oppilaan arjessa toimivien ammattihenkilöiden yhteinen näkemys oppilaan toimintakyvystä. Toimintakykyarviosta saatavaa tietoa voidaan käyttää oppimisen ja siihen liittyvän tuen järjestämisen, oppilaanohjauksen sekä esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen laatimisen tukena. Kun toimintakykytieto on koottu, tavoitteiden asettaminen ja opintopolun suunnittelu helpottuu. Toimintakykytieto voidaan siirtää myös toisen asteen oppilaitokseen, jotta riittävä tuki on saatavilla opintojen alusta lähtien. Toimintakykyarvio soveltuu käytettäväksi kenelle tahansa perusopetuksen oppilaalle. Lisätietoja ICF-luokituksen-paivittaminen Mitä toimintakyky on? Toimintakykyarvio.fi
Tämä elämä -hanke Valteri-koulun oppilaiden silmin
Positiivisen pedagogiikan näkökulmasta merkityksellistä on lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta ja näin ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Joukkoon liittyminen on yksi ihmisen perustarpeista ja ihmisellä onkin luontainen taipumus jakaa, auttaa ja ottaa toiset huomioon. (Sajaniemi & Mäkelä 2014)[i] Tämä elämä -hankkeeseen kuuluvien koululaistyöpajojen tavoitteena oli omien vahvuuksien pohtiminen, pelimusiikin luominen sekä Tämä elämä -pelin esitestaus. Tärkeää oli joukkoon liittyminen ja yhdessä tekeminen. Työpajojen jälkeisenä päivänä (to 8.2.2018) tein kyselyn Valteri-koulun oppilaille siitä, millaisena he kokivat työpajatyöskentelyn. Keskeistä kyselyn tekemisessä oli vuorovaikutus, myös keskustelu ja aiheiden mieleen palauttaminen. Kaikki vastasivat mielellään ja vastausnurkkaukseen muodostui hetkittäin jopa jonoa. Kyselyä oli ilo tehdä! Palaute oli positiivista ja innostunutta. Kysymyksen, mikä pajoissa oli parasta, useimmissa vastauksissa mainittiin pelimusiikki ja Tämä elämä -peli: Musiikin tekeminen ja sen pelin pelaaminen. Muutamissa vastauksissa korostui myös vahvuuksien löytymisen tärkeys ja yhdessä tekemisen ilo: Monipuolisuus, yhdessä tekeminen. Oli kiva miettiä omia vahvuuksia, vahvuuskorttien avulla. Erään nuoren mielestä neljä pajapäivää oli aivan liian vähän: Parasta oli kaikki. Oli vähän lyhyt, olisi voinut olla pidempikin. Neljä päivää on mulle liian lyhyt, 30 päivää hyvä mulle! Kysymykseen mistä et pitänyt, suurin osa vastasi, että oli pitänyt kaikesta. Yksittäisiä mainintoja tuli siitä, että alkulämmittelystä tai pelin pelaamisesta ei pidetty. Seuraavassa kysymyksessä pohdittiinkin, miten peliä tulisi muuttaa. Kyselyn vastauksista nousi esiin monia hyviä parannusehdotuksia: Tuntuu aika tylsältä, kun pelissä on vaan niitä vahvuuksia, jotain muutakin pitäis olla. Jos on vaan vahvuuksia, niitä pitäisi olla enemmän kuin neljä. Tai: Se oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut niin paljoa sisältöä. Jotain sellaista, että siellä ei olis ollut pelkkiä kysymyksiä, vaan olisi voinut tehdä myös muuta. Valteri-koulun oppilaat huomioivat myös toisensa pelin kehittämisen tarpeissa: Minun mielestäni se oli kehittävä ja ajatuksia herättävä. Kumminkin siinä on kehitettävää esim. näkövammaisille/heikkonäköisille. Kaksi oppilaista olisi halunnut muuttaa koko pelin: Kyllä, hauskemmaksi, esimerkiksi autopeliksi. Musiikin tekemisestä peliin pitivät lähes kaikki: Soitettiin hyvin ja biisi oli hyvä. Myös omia vahvuuksia kysyttäessä, ne olivat lähes kaikilla hyvin tiedossa: kiitollisuus, iloisuus, musiikki tai rohkeus, huumorintaju, sosiaalinen, tutustun nopeasti tai kultaisuus ja hassuttelu. Oli ilahduttavaa, että Valteri -koulun oppilaat kokivat työpajat enimmäkseen positiivisina, mutta erityisen hienoa oli myös rohkeus, jolla oppilaat toivat esiin epäkohtia ja parannusehdotuksia hankkeeseen: Tämä elämä oli tylsää. Normaalitunnit on kivempia kuin tämä. Joskus ehkä uudestaan. Kyselyn viimeisessä kohdassa sai vielä kertoa lisää, mikäli halusi: Kivat ohjaajat ja kivat lapset. Haluan nähdä koko porukan uudestaan. Kiitos kaikille <3. Jenni Valmari Erityispedagogiikan opiskelija Helsingin yliopisto Valteri-koulu Valteri-koulu Ruskis sijaitsee Helsingissä ja on yksi kuudesta Valteri-koulun toimipisteestä. Koulu toimii Opetushallituksen alaisuudessa ja on osa valtakunnallista oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Koulussa on mahdollista opiskella esi-, perus- ja lisäopetuksessa. Koulun oppilaat ja tukijakso- oppilaat opiskelevat ikäryhmien perusteella muodostetuissa luokkaryhmissä, joiden ohjauksesta vastaavat moniammatilliset tiimit. Valterissa opetus, oppimista tukeva kuntoutus sekä toimintakykyä edistävä ohjaus muodostavat yhdessä eheän, toisiaan täydentävän moniammatillista osaamista hyödyntävän kokonaisuuden. (www.valteri.fi/koulu/ruskis) [i] Sajaniemi, N. & Mäkelä, J. (2014). Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.), Positiivisen psykologian voima, 136-159. Juva: Bookwell Oy.
Vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin!
Muistan omilta kaukaisilta opiskeluajoiltani erään opettajani lausahduksen ”vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin”. Niinpä. Sitähän se oli, kun siltä kannalta asioita katsoi. Onneksi niin ajat kuin ajatustavatkin ovat saaneet tällä välin uusia suuntia, ja nykyään voi katsoa myös missä onnistutaan, missä ollaan vahvoilla ja mikä tukee hyvinvointia. Mikä tekee ihmiselle hyvää ja mikä tekee ihmisestä hyvän? Nämä kaksi kysymystä mielessään Aristoteles rakensi hyve-etiikan, jonka perusajatukselle nykyinenkin hyveajattelu pohjaa. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän niin ihmisenä kuin jossakin tehtävässä tai roolissa. Hyveiden toteuttamisen ja niiden harjoittelun välineitä ovat luonteenvahvuudet. (Hyveistä ja luonteenvahvuuksista lisää alalaidan linkeistä.) Vahvuudet ovat myös Tämä elämä -hankkeen perusajatuksena, ja niiden huomaamista ja käytännön toteuttamista nuoret harjoittelivat Metropolian musiikkipedagogiikan ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opettajaopiskelijoiden vetämissä työpajoissa. Kerron, kuinka opettajaopiskelijat kulkivat vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin koko viiden viikon pilottijakson ajan. Käytän kuvauksessani VIA (Values In Action) -luokituksen mukaisia luonteenvahvuuksia (linkki sivun alalaidassa). Koululaistyöpajojen vetäminen oli opiskelijoillemme hyppy tuntemattomaan. Siihen tarvittiin kosolti rohkeutta. Uuteen oppimisen mahdollisuuteen opiskelijat suhtautuivat uteliaasti, innokkaina ja toiveikkaasti. Taidokkaat pedagogit suhtautuivat vaatimattomasti omiin taitoihinsa mutta kannustivat kaksin verroin toisiaan. Sisukkaasti opiskelijamme ponnistelivat jännittävän ensimmäisen ohjauskerran läpi ja pian esiin astuikin johtajuus, jolla he huolehtivat ryhmistään ja olivat hyvinä esimerkkeinä innostavasta ryhmässä olemisen tavasta. Ryhmätyötaitojaan opiskelijat käyttivät taitavasti sekä oman opiskelijaryhmän kesken kuin myös ohjatessaan koululaisryhmiä. Ystävällisesti ja huomaavaisesti he valitsivat sanansa siten, etteivät loukanneet ketään ja kohtelivat kaikkia reilusti ja tasapuolisesti. Itsesäätelyn ansiosta opiskelijat pysyivät suunnitelmissaan ja sinnikkyydellä he veivät loppuun aloittamansa opetustuokion, vaikka ujous ja pieni epävarmuus pidättelikin alkuun nuorten ryhmäläisten osallistumista. Sosiaalisesti älykkäinä vetäjät aistivat herkästi millaisella mielellä ryhmässä oltiin ja osasivat rauhoittaa tai innostaa ryhmäänsä tarpeen mukaan. Ohjaustilanteissa käytettiin myös huumoria, joka loi vapautunutta tunnelmaa ryhmään. Uutta ja erilaista tekemistä keksittiin luovasti jokaiselle tapaamiskerralle. Myötätuntoisesti ohjaajat ymmärsivät koululaisten haasteen osallistua ventovieraiden kanssa samaan ryhmään. Arviointi- ja näkökulmanottokyvyllään ohjaajat puntaroivat ryhmissä tapahtuneiden sattumusten hyviä ja huonoja puolia. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät aina menneet täysin nappiin, rakkaudella ja anteeksiantavaisuudella korjattiin nekin pienet nyrjähdykset. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuutta käyttäen opiskelijat kertoivat liikuttuneina nähneensä nuorissa paljon osaamista ja kauniita pieniä tekoja. Kiitollisuus tehtyä ja opittua kohtaan tuntui vahvasti pilottijakson viimeisessä opiskelijoiden tapaamisessa. Raili Honkanen-Korhonen Lehtori Metropolian Musiikki Lisää näistä aiheista voi lukea: http://www.hyveetelamassa.fi http://positiivinenpedagogiikka.fi/luonteenvahvuudet http://positiivinenpedagogiikka.fi https://www.viacharacter.org/survey/Account/Login?ReturnUrl=%2Fsurvey%2FReports%2FMyReports Kuvat: Veikko Somerpuro
Vahvuuksien pohtimista koululaistyöpajoissa
Innostuin Tämä elämä -hankkeesta heti, kun kuulin siitä. Siinä saisi soveltaa taiteen ja musiikin käyttöä erityispedagogiikkaan sekä tavata paljon uusia, erilaisia ihmisiä. Nyt ensimmäisen pilottijakson loputtua voin sanoa, että koko matka koulutuksineen, kohtaamisineen ja keskusteluineen on ollut todella opettavainen ja inspiroiva. Lähdin jokaisesta koulutuspäivästä pää täynnä ideoita harjoituksista, joita koululaisten työpajoissa voisi käyttää. Olin inspiroitunut, innostunut ja monena päivänä myös liikuttunut kaikkien vilpittömästä halusta auttaa nuoria löytämään oma polkunsa vahvuuksiensa kautta. Ryhmässämme oli todella ammattitaitoisia, taitavia ja avoimia opiskelijoita, joiden kanssa oli helppoa olla oma itsensä ja uskaltaa heittäytyä. Meidän ohjaajamme taas olivat aivan huippuammattilaisia aloillaan, ja jokaisen koulutuspäivän sisältö tuki toinen toistaan. Ohjaajiemme tuella oli helpompi ja turvallisempi mennä tekemään jotakin, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt – ohjaamaan erittäin heterogeenistä kuudentoista hengen yläkouluryhmää. Ensimmäisenä päivänä jännitti niin, että kädet tärisivät, kun kirjoitin nuorten nimiä maalarinteipin palasiin ja toivotin heidät tervetulleiksi. Jännitys kuitenkin laukesi pian, kun pääsimme tekemään töitä ryhmän kanssa. Meille kävi työparini Veeran kanssa heti selväksi, miten aivan ihania, taitavia ja viisaita nuoria meidän ryhmässämme oli. Vaikka kaikkia aluksi hieman jännitti uudet ihmiset, niin työpajapäivän loppupuoliskolla kilpailtiin jo innokkaasti tunnetilalaulukisassa: esitimme Veeran kanssa lauluja erilaisilla tunnetiloilla ja muut arvailivat joukkueittain. Lopuksi muutama ryhmäläinenkin uskaltautui mukaan lauluun! Vahvuudet ja niiden pohtiminen oli minulle todella suuri ja tärkeä osa työpajojen suunnittelua. Teimmekin vahvuuksien pohtimisesta jokaiselle päivälle omanlaisensa lopetuksen. Ensimmäisenä päivänä huomioimme jokaisesta nuoresta yhden vahvuuden ja sanoimme sen ääneen. Oli ihanaa huomata, kuinka mukavan asian sanominen ja vahvuuksien huomioiminen sai toiset hyvälle tuulelle. Tuli sellainen olo, että tätähän pitäisi aina tehdä. Toisten kehuminen on tärkeää, ja silti usein ne pienetkin hyvät asiat unohdetaan sanoa ääneen. Opin sen, että yksilöllisellä kehulla on todellakin voimaa ja sitä pitäisi viljellä niin paljon kuin sielu sietää! Toisena päivänä nuoret saivat huomioida itse omat vahvuutensa: he saivat kirjoittaa pienelle paperinpalalle, missä olivat olleet sinä päivänä hyviä. Saimme ihania vastauksia – monenlaisia vahvuuksia. Oli hienoa nähdä, että vahvuuksia osattiin miettiä omasta itsestä, vaikkei se aina ole helppoa! Kuva: Emilia Vihanto Kolmas työpajapäivä päättyi vahvuusrinkiin, jossa jokainen sanoi ääneen oman vahvuutensa sinä päivänä. Jos joku ei keksinyt, niin kaverit auttoivat: positiivisia asioita ja vahvuuksia sateli spontaanisti eri puolilta rinkiä, ja se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä nuoria kohtaan. Neljännen päivän lopetus meni hiukan samalla tavalla, kun nuorten tuli kirjoittaa pareittain heidän huomaamiaan vahvuuksia toisistaan. Useat olivatkin huomanneet useamman kuin yhden vahvuuden – mahtavaa! Tämä elämä -pelin kehittäminen oli myös iso osa työpajojen ohjelmaa, ja nuoret olivat selvästi kiinnostuneita siitä. Teimme toisena päivänä musiikin peliin elementti-improvisaation keinoin, ja valitsemamme tunnetilat musiikille olivat rentouttava, iloinen ja rauhallinen. Pohdimme, mitkä soittimet tuottaisivat tämänlaisia ääniä. Yhdeltä oppilaalta tuli hieno idea äänittää oikeaa veden lotinaa. Lopputuloksena oli juuri se, mitä olimme tavoitelleet: rauhaisa ja iloinen musiikki täynnä luonnon ääniä. Oppilailta tuli myös hyviä kehitysideoita peliin, ja pelimaailma musiikkeineen oli selvästi keskustelua avaava ja mielenkiintoinen aihe nuorille. Kysyimme viimeisenä päivänä palautteessa, mikä työpajapäivissä oli ollut kivointa. Monet vastasivat, että musiikinteko. Sitä olisi saanut myös palautteen mukaan olla enemmän, samoin kuin pelin kehittämistä. Jotkut pelit ja leikit olivat olleet tylsiä, mutta kaikki olivat kuitenkin iloisia siitä, että olivat olleet ryhmässä erilaisten nuorten kanssa ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Mitä minä opin Tämä elämä -hankkeesta? Ainakin todella arvokkaita ryhmänohjaustaitoja. Opin itsestäni uusia asioita, samoin nuorista. Opin toimimaan työparin kanssa, joka on eri alalta. Opin kuinka tärkeää on se, että toisissa huomataan hyvä ja se sanotaan ääneen niin, että kaikki muutkin kuulevat. Sain luottamusta itseeni ohjaajana. Kysyimme oppilaspalautteessa myös, mitä nuoret olivat oppineet. Yksi mieleenpainuvimmista vastauksista kuului näin: ”Opin olla rohkeampi”. Sitä minäkin opin, ja opettelen edelleen. Emilia Vihanto Musiikkipedagogiikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Emilia Vihanto
Peliä rakentamassa
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kuuluu sanonta. Tämä elämä -hankkeessa pelin suunnittelussa on mukana monta kokkia eri organisaatioista omine resepti-ideoineen, johtoajatuksena kuitenkin peli, josta olisi hyötyä yläkoulujen opinto-ohjauksessa. Tietokoneella tai mobiililaitteella pelattava peli ei kuitenkaan ole edes puolivalmis pelkästä suunnittelusta, vaan se pitää myös ohjelmoida, siihen pitää tehdä grafiikat ja peliin soveltuva äänimaisema. Tässä kohtaa hanketta mukaan astuu Aalto-yliopiston Media Labin pelitiimi, joka muuttaa suunnitelmat todellisuudeksi, tai ainakin pelitodellisuudeksi. Tiimi arvioi, mitkä projektiryhmästä ja sen ulkopuolelta kumpuavista lukuisista ideoista taipuvat peliin toteuttavaksi ja toisaalta pyrkii olemaan realistinen siinä, mitä kaikkea voidaan ja ehditään resurssien puitteissa tehdä. Kun peli-idea on olemassa, kääritään hihat ja aletaan tehdä. Miten peli sitten käytännössä tehdään? Pelin teossa käytetään pelimoottoria, jonka avulla peliä voidaan kehittää nopeasti ja yhteistoiminnallisesti. Ilman pelimoottoria yleisimmätkin peleissä käytetyt toiminnot pitäisi tehdä itse, mikä hidastaisi kehitystyötä oleellisesti. Lisäksi pelimoottoreista saadaan tarvittaessa versioita eri alustoille kuten Apple- tai Android-laitteisiin. Pelin kehittämisen työnjako riippuu tiimin koosta. Siinä missä isoja pelejä voidaan tehdä kymmenien ihmisten voimin, Tämä elämä -peliä tekee tällä hetkellä kolme henkilöä: yksi koodaa, toinen tekee grafiikat ja kolmas vastaa äänistä, näin karkeasti jaotellen. Huomioon otetaan moninaisten teknisten seikkojen lisäksi pelin ensisijainen kohderyhmä (oppilaat ja opinto-ohjaajat), saavutettavuus ja tietenkin se, että pelin idea ei katoa matkan varrella. Kuten musiikin monitoimimies Otto Donner aikanaan totesi: deadline on luovuuden alku. Tässäkin hankkeessa isommat ja pienemmät deadlinet ohjaavat työskentelyä katkomalla tekemisestä turhia rönsyjä. Kun opiskelijat saapuvat koulutuspäivään tammikuun puolen välin jälkeen, on suunnitelmista, puolivalmiudesta ja prototyypeistä jo edetty ensimmäiseen pilotoitavaan versioon. Täydellinen tai lopullinen se ei ole, mutta siitä on hyvä jatkaa. Esa Onttonen Yliopisto-opettaja Aalto-yliopisto, median laitos
Yhteiskehittely toimintamuotona
Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi. Toimintamalli pohjautuu yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Hankkeessa vastataan tarpeeseen luoda nivelvaiheen nuorille toisen asteen opinnoista putoamista ja syrjäytymistä ehkäiseviä, ohjattuun ja itseohjautuvaan oppimiseen soveltuvia toimintatapoja elämänhallintataitojen kehittämiseen ja hyvän elämän valintoihin. Yhteiskehittely toteutuu Tämä elämä -hankkeessa monella tasolla: moniammatillisen ja -tieteisen hankkeen asiantuntijaryhmän kehitystyö toteutuu yhteisöllisesti. Lisäksi eri oppilaitoksista mukaan tulevien opiskelijoiden toiminnassa tavoitellaan yhteisöllistä kehittämistä. Kehitettävään kohteeseen eli toimintamalliin opinto-ohjauksen tueksi sisällytetään myös yhteisöllistä toimintaa ja yhteiskehittämistä. Mitä yhteiskehittämisellä tarkoitetaan ja millainen se on toimintamuotona? Yhteiskehittäminen juontaa juurensa yritysjohtamiseen ja työkulttuurien kehittämiseen, jossa co-creation tyypillisesti tarkoittaa esimerkiksi jonkin palvelun kehittämistä yhdessä ko. palvelun loppukäyttäjien kanssa. Se voi myös viitata joukkoistamiseen (crowdsourcing) ja parveistamiseen eli yhteiskehittelyyn ja -tuottamisen niihin ilmiöihin, joita erityisesti digitaalinen kulttuuri ja erityisesti sosiaalinen media ovat osaltaan edesauttaneet. Suomessa erityisesti Yrjö Engeström on tehnyt pitkään kansainvälisestikin arvostettua yhteiskehittämiseen liittyvää tutkimusta ja teoretisointia. Yhteiskehittämisen yhteydessä puhutaan usein myös ketteryydestä, joka osaltaan viittaa kehittelytoiminnan ja suunnittelun ”normitalkoisiin” eli siihen, että aito kanssakäyminen, asiakasyhteistyö ja muutosvalmius ovat arvokkaampia asioita rajoittavien menetelmien, sopimusneuvottelujen ja suunnitelmassa pitäytymisen sijaan. Tällöin on osattava kuunnella ja arvostaa vuorovaikutukseen osallistuvien näkemyksiä, kokemuksia, ajatuksia ja arvoja. Ja tämä ei olekaan ollenkaan helppoa ja siinä mielessä ”ketterää”, mutta sitä voi oppia. Tästä hyötyvät kaikki yhteiskehittelyyn osallistuvat, sillä myös toisten eri tavoista oppia voi oppia. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, jos siihen sisältyvä yhteiskehittelyn ajatus saadaan toimimaan. Mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta yhteiskehittelystä ja toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostaa loistavalta. Tämä elämä -toimintamalliin tulee sisältymään myös sellaisten yhteisöllisten taitojen kehittämistä, jotka tukevat ajatusta yhteiskehittelystä. Tätä on muun muassa taiteen eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset, osin improvisatoriset, harjoitteet. Lähtökohtaisesti hanke kuulostaa siis kerrassaan mainiolta – jäämme innostuneena odottamaan ensi vuoden alun pilotointeja. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Kohti ensimmäistä pilottia!
Tämä elämä -hankkeessa päästään tositoimiin vuodenvaihteen jälkeen, kun ensimmäinen pilottijakso alkaa. Tammikuussa järjestettävän kuuden päivän koulutusjakson on tarkoitus valmistaa mukaan tulevia opiskelijoita koululaistyöpajojen ohjaamiseen. Tulevaa koulutusjaksoa on suunniteltu elokuusta alkaen hankkeen monipuolisen asiantuntijatyöryhmän voimin. Mukana on ryhmäpedagogiikan, nuorisotyön, erityispedagogiikan, taiteen soveltavan käytön, musiikkipedagogiikan ja pelimusiikin asiantuntijoita. Koulutusjakson ohjelmaluonnos näyttääkin varsin mielenkiintoiselta: Maanantai 15.1. Ryhmän ohjaaminen, ryhmäytyminen Hankkeen esittely ja aikataulut Johdatus erityispedagogiikan kysymyksiin Omat toiveet ja pohdinnan aiheet Tiistai 16.1. Kehorytmiikka Elementti-improvisaatio Nuorisotyön näkökulma Opinto-ohjaajan puheenvuoro Keskiviikko 17.1. Asiaa toimintakyvystä Opinto-ohjaus Valteri-koulu Ruskiksessa Erilaisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen Maanantai 22.1. Pelipohja ja sen käyttäminen työpajoissa Koululaistyöpajojen suunnittelua Tiistai 23.1. Koululaistyöpajojen suunnittelua Positiivinen pedagogiikka Keskiviikko 24.1. Koululaistyöpajojen suunnittelua Suunnitelmien reflektointia ryhmässä Ensimmäiseen pilottiin tulee mukaan opiskelijoita Metropolian Musiikin ja Sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueilta sekä erityispedagogiikan opiskelijoita Helsingin yliopistosta. Opiskelijat muodostavat monialaisia työpareja tai -ryhmiä, ja pitävät yhteensä neljä työpajaa koululaisille tammi-helmikuun vaihteessa. Pilottiin osallistuvat koululaiset tulevat Valteri-koulu Ruskiksesta, Kannelmäen peruskoulusta, Laajasalon peruskoulusta sekä Hyökkälän koulusta Tuusulasta. Tiedossa on siis varsin monipuolista ja monialaista yhteistyötä niin asiantuntijoiden ja opiskelijoiden, kuin koululaistenkin osalta! Hanna-Maija Aarnio Projektisuunnittelija, Tämä elämä -hanke Metropolian Musiikki
Projektin alku: Tosi paljon ihan kaikkea paitsi aikaa
Neuvotteluhuoneen pöydissä istuu 11 enemmän tai vähemmän keski-ikäistä. Puhutaan nuorista. Joku saattaisi nähdä jonkinlaisen sukupolvien välisen kuilun, jonka toiselta puolelta ei kantaudu heleitä nuorten ääniä. Ei kantaudukaan, vielä. Nyt pohditaan, keskustellaan, organisoidaan sitä, minkä varaan kolmivuotinen hanke rakennetaan. Metropolian, Aalto-yliopiston sekä Helsingin yliopiston Tämä elämä -hanke jyskyttää – tai ainakin nitkuu tasaisen varmasti eteenpäin. Tänään omasta koulustaan on kertomassa Kannelmäen koulun – yhden pilottikoulun – opo. Nuoret ovat heterogeeninen ja kriittinen kohderyhmä. Sedät ja tädit eivät saa myytyä mitä tahansa. Pelistä on löydyttävä toiminnallisuutta, tavoitteita ja siitä on saatava hyötyä ja palkintoja, muuten nuorten kiinnostus lopahtaa nopeammin kuin ehtii sanoa ”Suomen rakennerahasto-ohjelma”. Nuoret, nuo tulevaisuutemme toivot, nuo meidän eläkkeidemme maksajat. Känny liimautuneena käteen. Hirmu taitavia hirmu kapealla kommunikoinnin alueella. Koirafiltterit löytyvät Snapchatistä alta aikayksikön, mutta jos ensimmäinen hakutulos googlessa ei anna vastausta, sitä ei ole olemassa. Instaan lävähtää läppää hauskalla häsällä, mutta Excel ei ole solumuistissa eikä Powerpointista löydy pointtia. Esan vastuulla on pelipohjan rakentaminen. Kohteliaasti hän toteaa ideoita ja ehdotuksia olevan ainakin riittävästi. Koodin ja grafiikan luominen eivät ole pikkujuttuja ja jotain pitäisi olla valmiina jo tammikuun ensimmäisessä pilottivaiheessa. Varmuuden vuoksi heitellään siis vähän lisää ideoita. Myös musiikin roolia pohditaan. Miten ja millä musiikki peliin tuotetaan, ketkä sen tekevät ja mikä on sen määrä ja rooli pelissä? Miten musiikilla saadaan luotua peliä ja etenkin nuoren tunteita tukevia tunnelmia? Pokemon Go? Escape roomit? Oman huoneen sisustaminen? Toimitaanko pelissä yksin vai ryhmänä? Mikä on pelin kesto? Onko sen tarkoitus jalkauttaa suorittamaan tehtäviä reaalimaailmaan? Kysymyksiä ja haasteita suunnittelussa riittää. Pitäisi suunnitella pelipohja, joka valmentaa tulevaisuuteen, jota kukaan ei tunne. Auttaa löytämään nuoren vahvuuksia ammatteihin, joita ei ehkä vielä ole edes olemassa. Pelin pitäisi kiinnostaa ja koukuttaa, saada jotain liikahtamaan sydänalassa, aktivoida tiedonhankintaan, kestää aikaa ja olla valmis mahdollisimman pian. Tätä on Tämä elämä tänään: tekeillä on pelipohja, joka toivottavasti auttaa nuorta löytämään vahvuuksiaan ja pohtimaan, kuka hän on ja mitä haluaa. Pelipohja, joka on riittävän yksinkertainen opojen käyttää opetustilanteessa. Pelipohja, joka ottaa huomioon erilaiset oppijat, heidän taustansa ja lähtökohtansa. Ensi kerralla lisäämme laserit, zombit ja vaahtokarkit. Ja jossain välissä myös ne nuoret, ei huolta. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
