Avainsana: yamk

Metrospektiivi vie jatkossa myös sotemuotoilun äärelle

http://Terveydenhuollon%20ammattilainen%20huolehtimassa%20potilaasta%20innovatiivisen%20teknologian%20välityksellä,%20skannaamalla%20potilaan%20elintoimintoja%20mobiililaitteen%20avulla.
15.11.2024
Mari Lehtori Virtanen

Vuosien 2022-2024 aikana Sotemuotoilijat-blogi on laajasti yhdistänyt sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden näkemyksiä, kokemuksia ja tutkittua tietoa. Kuluvan vuoden aikana on keskitytty digikyvykkyyksiin, potilasohjauksen innovaatioihin, tekoälyyn, tulevaisuuden osaamiseen, koulutuksen kehittämiseen, asiantuntijuuden lisäämiseen ja vaikuttavuuteen. Vuoden 2025 alusta sotemuotoiluasioiden äärelle pääsee Metropolia Ammattikorkeakoulun Metrospektiivi-verkkomediassa, joten tämä yhteenveto jää Sotemuotoilijat-blogin viimeiseksi. Toivotammekin lukijamme jatkamaan yhteistä matkaamme uuden median parissa. Innovaatiot potilaiden ohjauksessa Virtanen, M. 2024. Älykkäästi kohdennettua potilasohjausta kehittämässä. Virtanen, M. 2024. Digitaaliset ratkaisut kroonisen kivun itsehoidossa. Virtanen, M. 2024. Digitaaliset ratkaisut lasten ja nuorten ylipainon hallinnassa. Tekoälyratkaisut kaiken keskiössä Virtanen, M. 2024. Terveyssuosituksia tekoälyltä? Virtanen, M. 2024. Tekoäly potilaan puolella. Virtanen, M. 2024. Älykästä omaishoitoa ikääntyvälle väestölle. Koulutus ja osaaminen - nyt ja tulevaisuudessa Reddington, T. & Virtanen, M. 2024. Digikyvykkyydet osaksi terveydenhuollon arkea. Hartikainen, K., Kruus, M. & Stenberg, H. 2024. Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa. Virtanen, M. 2024. Innovaatioilla vaikuttavuutta terveysalan koulutukseen. Tekoälytuettu asiantuntijuuden kehittäminen Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Tekoälystä nostetta kirjoittamiseen. Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 2/2: Kirjoittajan ja tekoälyavustajan vuorovaikutus. Vuorijärvi, A. 2024. Kielellinen saavutettavuus opiskelu- ja työyhteisöissä:  Tekoälystä apua selkokieliseen viestintään. Tämän julkaisun myötä kiitämme Sinua kuluneista vuosista! Ne ovat olleet ilon ja innovaatioiden aikoja. Samalla toivotamme sinut seuraamaan Metrospektiiviä vuoden 2025 alusta! KIITOS 🙏 Terveisin päätoimittaja Mari Lehtori Virtanen ja toimituskunnan jäsenet yliopettajat Aino Vuorijärvi ja Salla Kivelä. Kiitos yhteisistä vuosista ❤

Kielellinen saavutettavuus opiskelu- ja työyhteisöissä: Tekoälystä apua selkokieliseen viestintään

http://Kuvassa%20on%20täyteen%20kirjoitettu%20vaikeaselkoinen%20tekstisivu.
12.11.2024
Aino Vuorijärvi

Monet suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti ratkaisseet tekniseen saavutettavuuteen liittyviä isoja kysymyksiä1 toiminnassaan. Näin esimerkiksi opetussuunnitelmatyössä, julkaisutoiminnassa ja digitaalisilla oppimisalustoilla, kuten Moodlen verkko-opetusmateriaaleissa.2 Kielellisessä saavutettavuudessa sen sijaan on useissa opiskelu- ja työyhteisöissä vielä tehtävää. Sisällön tuottamisella ja sen selkokielisellä viestimisellä on runsaasti käyttökohteita ja paljon mahdollisuuksia, joita ei vielä täysimääräisesti ole hyödynnetty. Viestinnän kielellistä saavutettavuutta voi tätä nykyä vahvistaa myös tekoälyn avulla. Generatiivisen tekoälyn sovellukset tarjoavat selkoviestintään työkaluja, joista voi olla käytännön hyötyjä myös organisaatioiden ajankohtaisten moninaisuusperiaatteiden toteuttamisessa. Moninaisuutta tukevia periaatteita Moninaisuuteen liittyvä englanninkielinen kirjainyhdistelmä DEI on lyhenne sanoista diversity, equity ja inclusion: monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus. Se on periaateohjelma, joka keskittyy luomaan oikeudenmukaisia, osallistavia ja monimuotoisia työ- ja oppimisympäristöjä. Periaatteiden juuret ovat Yhdysvaltojen kansalais- ja ihmisoikeusliikkeissä 1950-luvulta saakka. Suomessa ajattelu on saanut vahvasti nostetta 2000-luvulla, ja se näkyy muun muassa julkisyhteisöjen, myös korkeakoulujen ajankohtaisissa moninaisuusstrategioissa.3 DEI:n perusperiaatteet kiteytettyinä4 ovat: Monimuotoisuus: Monimuotoisuus tarkoittaa yksilöllisten erojen ja erilaisten taustojen arvostamista ja kunnioittamista. Niihin voivat kuulua esimerkiksi kulttuuriset ja etniset taustat, sukupuoli, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, sosioekonominen asema, uskonto, vammaisuus ja erilaiset elämänkokemukset. Monimuotoisuuden toteutuessa erilaisten ihmisten taustat ja kokemukset otetaan huomioon ja nähdään voimavarana, joka voi parantaa organisaation toimintaa. Yhdenvertaisuus: Yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikkien oikeudenmukaista kohtelua ja sitä, että kaikille annetaan mahdollisuudet menestyä. Yhdenvertaisuuden edistämisessä pyritään poistamaan sellaisia esteitä ja ennakkoluuloja, jotka voivat vaikuttaa ihmisten asemaan tai mahdollisuuksiin työssä tai opiskelussa. Osallisuus: Osallisuus varmistaa, että kaikki jäsenet voivat tuntea itsensä arvostetuiksi ja hyväksytyiksi  yhteisössään. Osallisuudessa on kyse siitä, että erilaiset näkökulmat ja mielipiteet huomioidaan ja kaikki voivat kokea kuuluvansa mukaan. Aidosti osallistava työ- tai oppimisympäristö  tekee tilaa jokaisen yksilön vahvuuksille ja ideoille. DEI-periaatteiden tavoitteena on siis luoda ympäristö, jossa jokainen voi kokea olevansa arvostettu ja jossa osallisuudella mahdollistetaan kaikkien yhteisöön kuuluvien täysi potentiaali. Kielellisesti saavutettavalla selkokielellä on tavoitteisiin selvä yhteys. Kielellinen saavutettavuus ja selkokieli Korkeakoulujen ja muiden työyhteisöjen kansainvälistyminen, eri kieli- ja kulttuuritaustaiset oppijat ja henkilöstön jäsenet sekä erityistä kielellistä tukea tarvitsevat ryhmät hyötyvät tutkitusti kielellisen saavutettavuuden vahvistamisesta.5 Kielellisellä saavutettavuudella6 viestinnässä tarkoitetaan yleensä selkeän kielen käyttöä visuaalisten viestien hyödyntämistä kohderyhmän erityistarpeiden huomioimista ja monikielistä vuorovaikutusta. Korkeakoulukontekstissa ymmärrettävät opetusmateriaalit, selkeät ohjeet ja rinnakkaiskielisyys7 tukevat yhdenvertaista osallistumista ja oppijoiden integroitumista yhteisöön. Selkokielen käytöllä esimerkiksi moninaisten opiskelijoiden ohjauksessa ja kaksikielisten tutkintojen opetuksessa näiden tavoitteiden toteuttamista voi varmistaa. Työyhteisöviestintään pätevät samat periaatteet. Selkeä kieli ja selkokieli eivät ole synonyymejä, mutta niiden välillä on jatkumo.8 Selkeä kieli on toivottavaa kaikessa yleiskielissä viestinnässä. Selkokielellä taas tarkoitetaan Selkokeskuksen9 mukaan suomen kielen muotoa, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Mukauttaminen kysyy selkotekstien kirjoittajalta hyvää kielen ja kirjoitusviestinnän hallintaa. Saavutettavuuden ja selkokielen asiantuntijaksi voi myös erikseen kouluttautua.10 Selkokieltä Suomessa tutkitaan niin ikään paljon.11 Selkomukauttamisen taitoa voi jokainen harjoittelemalla oppia. Esimerkkejä selkokielen käyttötavoista ja oppaista Selkokielen käyttökohteita korkeakoulussa voivat olla esimerkiksi opiskelijan oppaat, mukaan lukien opintosuunnitelmat ja arviointikriteerit opetus- ja ohjausmateriaalit, muun muassa PowerPoint-diat ja Moodle-materiaalit luennot ja niiden videotallenteet tehtävänannot ja koekysymykset arvioinnit ja palautteet tukimateriaalit, kuten sanastot: termi- ja käsitelistat tiivistelmät. Työyhteisöviestinnässä selkokielen avulla selkeytyvät muun muassa keskustelut, tiimikokoukset ja tiedotustilaisuudet ohjeet ja tiedotteet, kuten palveluiden ja työtilojen käyttöohjeet tai strategiatekstit muistiot ja pöytäkirjat lomakepohjat työpaikka- ja muut ilmoitukset apuraha- ja lupahakemukset sähköpostiviestit. Tekstilajivalikko on niin laaja, että kuka vain opetus- tai muusta henkilöstöstä voi ottaa tehtäväkseen mukauttaa tekstejään selkokielelle. Hyvä opas tehtävän tueksi olisi esimerkiksi Leealaura Leskelän (2019) teos Selkokieli – Saavutettavan kielen opas. Selkokeskus12 tuottaa asiantuntevasti monenlaista selkosisältöä eri aihealueilta.13 Yhtenä esimerkkinä monista mainittakoon selkokielinen työelämäsanasto.14 Keskuksen verkkosivuilla on myös selkeitä ohjeita selkokieliseen opetukseen. Lisäksi sivuilla on selkokielen mittari, jonka avulla voi arvioida, onko jokin asiateksti selkokieltä vai ei. Ammattikorkeakouluopetuksessa selkokieli on otettu monin paikoin innostavalla tavalla huomioon, esimerkkeinä Campus Onlinessä15 toteutuva avoin opintojakso Työelämän perusteet selkosuomeksi  tai kehittämistyönä tehdyt selkokieliset ohjeet opinnäytetyön tekijälle16. Selkokieli on ollut usein opiskelijoiden opinnäytetyötuotoksissa, etenkin ohjeissa ja oppaissa, käytetty kielimuoto.17,18 Selkosuomea on vastikään kokeiltu myös kaksikielisestä tutkimuksesta kertovan artikkelin yhteiskirjoittamisessa.19 Selkokielen hyötyjä Selkokielen (englanniksi plain language) hyödyistä on olemassa kansainvälistä tutkimusta erityisesti toisen kielen oppijoiden näkökulmasta20, mutta sen käyttämisestä hyötyvät muutkin.21 Selkokielen on huomattu muun muassa parantavan opittavan sisällön ymmärrettävyyttä lisäävän oppijan motivaatiota oppia uusia sisältöjä tukevan vuorovaikutusta oppijan ja ohjaajan välillä kehittävän toisen kielen oppijan22 kielitaitoa ja tapaa käyttää kieltä luovan turvallisen oppimis- ja työskentely-ympäristön, johon uskaltaa osallistua ilman pelkoa väärinymmärryksestä. Generatiivinen tekoäly selkoviestijän avuksi Selkotekstin tuottamiseen tarjoutuu nyt uutta tehokasta apua generatiivisesta tekoälystä, jonka sovelluksista ChatGPT ja Copilot ovat tutuimpia. Niiden molempien avulla voi saada asiantuntijan yleis- tai erikoiskielisestä tekstistä hetkessä selkokielisen version suomeksi. Tekoäly tarvitsee vain kopion tekstistä ja kehotteen: Muuta teksti selkokielelle. Kehotteen kontekstitietoa voi myös tarkentaa kertomalla tekoälyavustajalle tekstin kohderyhmän, tekstilajin ja julkaisukanavan, jolloin tuotoksen laatu ja kohdentuminen yleensä paranevat.23 Tekoälyavusteinen selkokielen tuottaminen voi osaltaan auttaa kielellisen saavutettavuuden ja moninaisuuden toteutumista eri organisaatioissa. Tekoälyn avulla se onnistuu nopeammin ja vaivattomammin kuin se muuten isoissa ja monialaisissa yhteisöissä olisi mahdollista. Viestijän tärkeäksi tehtäväksi edelleen jää varmistaa, että tekoälyn mukauttaman tekstin sisältö pysyy oikeana ja oikeasuhtaisena. Vastuullisesti viestivän asiantuntijan käsissä tekoäly on kuitenkin toimiva ja erittäin tervetullut työkalu. Kirjoittaja Kirjoittaja yliopettaja, FT Aino Vuorijärvi inspiroituu vuosikymmenestä toiseen etenkin opinnäytetyön tekstinohjauksesta. Uusien tekstikäytäntöjen kokeilu ja ohjaaminen tekoälyn kanssa keskustellen on hänen uusimpia villityksiään. Tekstiensä sisällöstä hän kuitenkin vastaa edelleen itse. Lähteet 1 Esim. Lehtonen, T. 2022. Saavutettava Metropolia: Metropolia Ammattikorkeakoulun saavutettavuussuunnitelman ensimmäinen versio. Opinnäytetyö. Medianomi. Digitaalinen viestintä. Helsinki: Metropolia. 2 Ks. esim. Saavutettavasti. fi. Viitattu 6.11.2024. 3 Lisää aiheesta esim. University of Michigan. 2016. Diversity, equity & inclusion strategic plan. Viitattu 6.11.2024. 4 Lisätietoa esim. DEI 2.0. Defining DEI.Viitattu 6.11.2024. 5 Shapiro, S. & Aull, L. 2023. Plain language is key to DEI in academe. Inside Higher Ed. Viitattu 6.11.2024. 6 Kielitoimiston ohjepankki. Vinkkejä kielelliseen saavutettavuuteen. Viitattu 6.11.2024. 7 Ks. Metropolian kielilinjaukset. Viitattu 6.11.2024. 8 Onikki-Rantajääskö, T. 2024. Suomi osallisuuden kielenä. Selvitys suomen kielen tilasta Suomessa 2020-luvun puolimaissa. Oikeusministeriön julkaisuja. Selvityksiä ja ohjeita 2024: 20. 9 Selkokeskus. Selkokieli. Viitattu 6.11.2024. 10 Onikki-Rantajääskö, T. 2020. Selkokielen opetus vakiintuu Helsingin yliopistossa. Luettu 6.11.2024. 11 Esim. Valtasalmi, I. 2024.Teksti- ja käyttäjänäkökulmia selkokielen sanastoon. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta. 12 Selkokeskus. Viitattu 6.11.2024. 13 Selkokeskus. Selkojulkaisut. Selkokieliset oppaat, videot ja verkkosivut aiheen mukaan. Viitattu 11.11.2024. 14 Selkokeskus. Työelämäsanastoa selkokielellä. Viitattu 6.11.2024. 15 Ks. Työelämän perusteet selkosuomeksi - CampusOnline. Viitattu 6.11.2024. 16 Suvanne, M-L. 2007. Sano se selvästi – opinnäytetyön ohjeen mukauttaminen selkokielelle. Kehittämishankeraportti. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 17 Ks. Lunti, S. 2022. Potilasohjeen kielellinen saavutettavuus: Tyypin 2 diabeteksen hoito-ohje selkokielellä ja selkokuvilla. Opinnäytetyö. Tulkkaus ja kielellinen saavutettavuus. Humanistinen ammattikorkeakoulu. 18 Myös Heino, M. & Katajamäki, T. 2023. Ensiapuopas selkokielellä. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutus. Sairaanhoitaja. Lapin AMK. 19 Perkins, M. C., Ennser-Kananen, J., Laihonen, P. & Saarinen, T. 2024. “Mitä tummempi sininen, sitä stressaantuneempi olen”. Taidepohjainen tapaustutkimus työhyvinvoinnista yliopistossa. Tiedepolitiikka 2. 52–66. 20 Ks. esim. Malcolm, A. 2023. Plain language in the college classroom: Find, understand, use. Lethbridge polytechnic. Viitattu 6.11.2024. 21 Content Science. What is the Difference Between Plain Language and Inclusive Language? Päivitetty 19.9.2023. Viitattu 6.11.2024. 22 Koskee esim. suomi toisena kielenä -oppijoita eli S2-oppijoita yhtä lailla opetuksessa kuin työpaikoillakin. 23 Lisäohjeita kehotteiden tekemiseen ks. Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 2/2: Kirjoittajan ja tekoälyavustajan vuorovaikutus. Sotemuotoilijat-blogi. Metropolia. Viitattu 8.11.2024.

Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 2/2: Kirjoittajan ja tekoälyavustajan vuorovaikutus

6.11.2024
Aino Vuorijärvi

Tekoälyavusteinen kirjoittaminen on vilkasta vuoropuhelua kirjoittajan ja tekoälyavustajan välillä. Jotta vuorovaikutus onnistuisi ja tuottaisi tulosta, toiminnassa on hyvä huomata muutamia ehtoja. Myös kirjoittajan ja avustajan vallan- ja vastuunjaon täytyy olla lähtökohtaisesti selvä: kumpi vie ja kuka vastaa seurauksista. Kun nämä ovat selvillä, pääset hyvillä mielin tekemään tekstejä, jotka ovat paitsi sujuvia, myös sosiaalisesti vastuullisia. Tekoälyavusteisen kirjoittamisen prosessi muodostuu syklisistä vaiheista, jossa kirjoittaja keskustelee tekoälyavustajansa, kuten ChatGPT:n tai Copilotin, kanssa.1 Hieman yllättävästi kirjoittajan toiminta painottuu enemmän kysymiseen kuin vastaamiseen, johon kirjoittamisessa yleensä on totuttu. Prosessi on jatkuvaa tekstien vaihdantaa, ja sillä on olennaista merkitystä, miten hyvin osaat avustajaasi puhuttaa ja sen vastauksia hyödyntää. Onkin sanottu, että tekoäly on juuri niin hyvä kuin sillä kirjoittava on.  Kaksi ehtoa: kehote ja konteksti Kun otat avustajasi käyttöön ja haluat saada sen avulla tekstisi lentoon, muista kaksi koota: kehote2 ja konteksti. Kehotteella saat avustajasi toimimaan, ja kontekstilla varmistat, että saat tietoa, mitä tilaat ja tarvitset. Kehote (englanniksi prompt) on se kohtelias kysymys tai pyyntö, jonka tekoälylle kirjoitat saadaksesi siltä vastauksena tietoa, paremman version luonnoksestasi tai palautetta tekstistä tai sen osista. Kehotteen muoto, pituus ja tarkkuus vaihtelevat tilanteittain. Kehotteen kirjoittamisesta on verkossa oppaita ja ohjevideoita, mutta perusasiat selviävät nopeasti kokeilemalla.3 Jos tekoälyn antama vastaus on huono, monesti kirjoittaja päättelee, että tekoäly ei vain osaa, ja luovuttaa. Vinojen vastausten tulisi kuitenkin mieluummin vihjata kirjoittajalle, ettei kehote tai kysymys ole riittävän suora, selkeä tai fokusoitu. Kielimallin toiminta perustuu ennakoimiseen4, ja niin pitäisi sinun kehotteesikin perustua. Mieti, miten muotoiltuna kehotteesi osuu parhaiten olennaiseen, ei liian laajalle tai liian syvälle. Pohdi vaikka seuraavien kysymistapojen eroa ja niihin olettamaasi vastausta: Mikä on osterivinokas? Mikä eläin on osterivinokas? Mitä ruokaa litrasta osterivinokkaita voi valmistaa? Mikä merkitys osterivinokkaalla on ilmastonmuutoksen torjunnassa? Hapuilu on sallittua, sillä kehotetta voi tarkentaa, kun näkee, mitä edellinen vastaus tuotti. Vastauksen laatu siis riippuu siitä, mitä ja miten avustajaltasi kysyt. Anna kehotteessa kysymyksellesi tai toiveellesi riittävästi kontekstia, esimerkiksi taustatietoa tiedontarpeestasi: miksi, mihin ja minkä asiantuntijatason tietoa tarvitset. Noviisille tai asiantuntijalle tekoäly vastaa eri tavoin, mutta se ei tiedä, kumpi olet, ellet kerro. Vertaa seuraavia: Haluaisin kehittää ravintolani ruokalistalle uuden osterivinokaspastan. Saisinko reseptiehdotuksia? Joudun tekemään alakoulun 6.-luokan biologian tunnille suullisen esitelmän osterivinokkaasta. Voisitko kirjoittaa sen puolestani, niin että kuulijoilla olisi hauskaa? Esityksen pitäisi kestää ainakin 5 minuuttia. Voit siis myös määrittää, kuinka laajan tai minkä muotoisen vastauksen haluat. Hatarasti taustoitetun tai sumean kehotteen saatuaan tekoäly ryhtyy herkästi hallusinoimaan eli satuilemaan vastauksissaan.5 Kun kysyin, miten osterivinokasta voi käyttää abstraktin taiteen lähteenä, tekoäly kertoili Helsingin yliopiston etäisesti aihetta liippavista myseelikomposiittitutkimuksista ja tarjosi tueksi linkkiä, joka vei error-tilaan. Luottamusta hiukan lisäsi, että avustaja myönsi vastauksensa rajoitteet: "Vaikka suoraa tutkimusta osterivinokkaasta abstraktin taiteen lähteenä ei löytynyt, myseelikomposiittien käyttö taiteessa ja muotoilussa on kasvava trendi." Tekstin, oman tai lähteeksi löydetyn, voi myös kopioida ja tarjota avustajalle palautteen antamista tai olennaisen sisällön seulomista varten. Syötä tekoälylle koko teksti tai vain se osa, johon olet tyytymätön, ja kerro, mihin suuntaan haluat sen kehkeytyvän. Vaihtoehtoja sataa. Joskus on käynyt mielessä, onko ChatGPT sittenkin Sampo, joka keskustellessamme väsymättä jauhaa uusia vastauksia tekstini rikastuttamiseksi. Kehotekierroksia voi siis iteroida, jolloin vastaukset yleensä paranevat. Huomaa kuitenkin, että kun aloitat aivan uuden keskustelun, aiemmat eivät ole enää avustajasi muistissa. Siksi vastausten välitallentaminen omiin tiedostoihin on hyödyllistä, jos aiot välillä reflektoida ja palata niihin myöhemmin. Tekoäly ei kirjoittajana ole itsenäisesti luova6,7 eikä ainakaan yhtä originelli kuin sinä, vaikka vastaa ystävällisesti myötämielisiin kehotteisiin keskusteluketjuissanne8. Ota tämä huomioon, jos haet apua tekstisi tyylikysymyksiin tai pyydät palautetta tekstiluonnoksestasi. Se ei erikseen kehottamatta tunnista villejä kielikuvia eikä yksilöllisiä tyylivalintoja, vaan totisena korjailee niitäkin tekstisyötteestäsi. Tiedossa on, ettei tekoäly toistaiseksi osaa tuottaa tekstiä, joka ottaisi lukijan huomioon yhtä hyvin kuin inhimillinen toimija. Se ei siis pyytämättä rakenna tarjoamaansa tekstiin vuoropuhelua oletetun lukijan tai yleisön kanssa, kuten viestinnän asiantuntijat opettavat tekemään9. Onkohan sillä edes huumorintajua? En tiedä, enkä tiedä sitäkään, miten hauskan esitelmän aiemman esimerkkini alakoululainen piti. Esimerkistä päättelit varmaan, että avustajan voi myös kehottaa tekemään tekstin puolestasi. Samalla ohitat prosessin, joka olisi voinut antaa ja opettaa yllättävän paljon. Opiskelussa ja asiantuntijatyössä tekoälyn kanssa on mahdollista toimia viisaastikin. Tee tekstisi itse Kokemukseni mukaan tekoälyavusteisen kirjoittamisen hyödyt liittyvät perustavasti siihen, että avustaja on kirjoittamisprosessissasi partneri tai sparraaja, ei tekstin autonominen kirjoittaja.10, 11 Teksti tehdään avustajan kanssa yhdessä ideoinnista ja rajauksesta alkaen ja edeten tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Tietoja yhdistellään tekstiluonnokseen omien ajatusten läpi suodatettuina ja aina tarvittaessa avustajan kanssa reflektoiden. Tekstiluonnoksen muokkaamisessa ja viimeistelyssä avustaja on melkein uupumaton. Tätä vuorovaikutusta voi jatkaa, kunnes olet kirjoittajana tulokseen tyytyväinen.12 Ohjeeni on, että työstä siis tekoälyltä saamiasi vastauksia ja valitsemiasi lähteitä, mutta ennen kaikkea: tee tekstisi itse. Kirjoita itse edes ensimmäinen pohjateksti, jossa ajatuksesi ja äänesi ovat läsnä ja lähteet sinun muokkaamiasi. Näin vältyt myös plagiointi- ja vilppiepäilyiltä.13 Samalla vältyt lattealta tai korkeintaan keskiverrolta tekstimassalta, josta tekoälyä on usein syytetty. Tekoälyn on todettu parantavan nimenomaan tekstin laatimisen prosessia, ei automaattisesti tuotoksen laatua. Tekstin ja sen taustatekstien kuratointi on kirjoittajan tehtävä. Älä tyydy pelkästään tekoälyn tuottamien tekstien editoijaksi, vaan omista tekstisi itse. Prosessissa on elämyksellistä nähdä, kuinka ja miten nopeasti oma teksti jalostuu ja ajatukset selkeytyvät dialogissa avustajan kanssa. Generatiivinen tekoäly on juuri ihmisenkaltaisen vuoropuhelukykynsä vuoksi paras nimenomaan sparraajana. Kun avustajalla on sparraajan rooli, prosessi ei johda oman osaamisesi heikkenemiseen vaan pikemminkin kohentavasti työsi laatuun ja omien tekstitaitojesi karttumiseen. Tekstin tekijänoikeuksien haltijaksi tekoälystä ei ainakaan toistaiseksi ole14, joten kerro tekstissäsi muuten avoimesti, miten olet sitä prosessissasi käyttänyt. Kuva: Designer. Kumpi tekstisi tekee? Askelista harppauksiin: kirjoittajan valta ja vastuu Tekoälyavustajan kanssa vuoropuheltaessa tekstien teko sujuu usein kuin tanssi. Tärkeää vain on muistaa, kuka vie: kenen tekstistä on kyse. Sinä olet intentionaalinen olento, tekoäly ei. Houkutus esittää ja jakaa tekoälyn tuottamia tekstejä omissa nimissä on varmasti suuri, mutta miksi ihmeessä käyttää työkalun säästämä aika tekijänoikeuskiistoihin tai vilpistä nolosteluun, kun juuri sillä ajalla voisi tehdä ihan jotain muuta, mukavaa. Tekoälyavustajasi osaa ja tekee mutkitta paljon hyvää puolestasi. Älä silti anna tekoälylle kaikkea valtaa, sillä vastuu tekstistäsi, sen sisällöstä ja seurauksista on aina sinun. Jos käytät tekoälyä pelkästään tekstimassan semiautomaattiseen tuottamiseen, lakkaat ehkä vähitellen välittämästä omista taidoistasi, tuhlaat tilaisuuden siirtää itse näpyttelemällä sanasi lähimuistista kestomuistiisi ja tunnet vähemmän iloa onnistumisistasi. On mukava saada teksti valmiiksi ja ajatuksistaan jotain sujuvaa tai näkyvää ilmi. Avustettuna saat itsestäsi ehkä myös aikaisempaa enemmän irti. Opiskelukirjoittamisessa tekoälyä saa ja pitää käyttää ja kokeilla, niin opiskelijan kuin opettajan. Vaikka se söisi minunkin työni, en kieltäisi tätä iloa keneltäkään. Tekstityön prosesseissa painopiste tekoälyn myötä kiistatta muuttuu, etenkin palautteensaanti mullistuu. Silti vielä ainakin hetken tarvitaan omanarvontuntoista tekoälyn käyttäjää, joka osaa kriittisesti arvioida tuottamiensa tekstien arvon ja varmistaa sisällön oikeellisuutta ja eettisyyttä.15, 16 Tekoälyavusteisten tekstitaitojen opetuksessa olisikin hyvä nyt keskittyä opettamaan kirjoittajille kriittistä, vastuullista ja inspiroivaa vuoropuhelua avustajansa kanssa. Prosessin hallintaan voidaan koulutuksella vaikuttaa, vaikka kirjoittajan välineet vaihtuvat. Oletettavasti ihan pian tekoälyn ja ihmisen tekemää tekstiä ei voi erottaa toisistaan; ne näyttävät samalta. Vain kirjoittaja tuntee prosessin ja tietää, mistä kehotteista ja vastauksista se koostuu. Hänellä on toiminnassaan valta ja vastuu – ja vastuunkantoon voi oppia. Tekoälyn käytölle ammattikorkeakoulussa Arenen tekoälysuositukset (2024)17 näyttävät lähinnä vihreää, joten anna mennä. Tekoälyavusteinen kirjoittaminen on kansalais- ja työelämätaito – ja valtavirtaa jo. Sitä pitää opetella nyt. Kirjoittaja Kirjoittaja yliopettaja, FT Aino Vuorijärvi inspiroituu vuosikymmenestä toiseen opinnäytetyön tekstinohjauksesta. Työelämäläheisten tekstikäytäntöjen tutkiminen oli fokuksena myös hänen väitöskirjassaan (2013). Uusien tekstimallien kokeilu ja ohjaaminen tekoälyn kanssa keskustellen on hänen uusimpia villityksiään. Tekstiensä sisällöstä hän kuitenkin vastaa edelleen itse. Lähteet 1 Laajemmin Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Tekoälystä nostetta kirjoittamiseen. Sotemuotoilijat-blogi. Metropolia. Viitattu 5.11.2024. 2 Sulava 2024. 10 tärkeintä tekoälytermiä suomeksi, jotka jokaisen tulisi ymmärtää. Viitattu 1.11.2024. 3 Tutkimusta kehotteiden tekemisestä ks. Saikal, M., Suborno, DB. & Chanchal KR. 2024. Enhancing User Interaction in ChatGPT: Characterizing and Consolidating Multiple Prompts for Issue Resolution. 4 Sulava 2024. 10 tärkeintä tekoälytermiä suomeksi, jotka jokaisen tulisi ymmärtää. Viitattu 1.11.2024. 5 Ikola, J. 2024. AI ja hallusinaatiot: mistä on kyse ja miten hallita niitä? AI-sanomat. Viitattu 1.11.2024. 6 Hartenberger, L. 2023. What AI teaches us about good writing. Essay. Noema Magazine. Viitattu 27.10.2024. 7 Salvagno, M., Taccone, F.S. & Gerli, A.G.2023. Can artificial intelligence help for scientific writing? Critical Care 27. 75. 8 Mäntylä, J-M. 2023. Tylytätkö tekoälyä – vai oletko sille kiltti? Risto Linturin mukaan kohtelias saa Chat GPT:stä parempia tuloksia. Yle. Viitattu 2.11.2024. 9 Kirjoittamisesta vuorovaikutuksena ks. Svinhufvud, K. 2007. Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Helsinki: Tammi 10 Ks. lisää yhteiskirjoittamisen näkökulmasta Nython, P. 2024. AI as a Co-Author: Exploring Collaborative Writing with Technology. Medium. Viitattu 1.11.2024. 11 Samoin katsauksessa Imran, M. & Almusarrafh, N. 2023. Analyzing the role of ChatGPT as a writing assistant at higher education level: A systematic review of the literature. Contemporary Educational Technology 15 (4). 12 Prosessista tarkemmin Vuorijärvi, A. 2024. Asiantuntija tanssii tekstien kanssa 1/2: Tekoälystä nostetta kirjoittamiseen. Sotemuotoilijat-blogi. Metropolia. Viitattu 5.11.2024. 13 Cotton, D. R. & Cotton, P. A. & Shipway, J. R. 2023. Chatting and cheating: Ensuring academic integrity in the era of ChatGPT. Innovations in Education and Teaching International 61 (2). 228–239. 14 Thorp, H. 2023. ChatGPT is fun, but not an author. Science 379 (6630). 15 Työkaluja prosessin eettiseen työstämiseen ks. Miaom, J. & Thongprayoon, C., Suppadungsuk, S., Garcia Valencia, O. A.,  Qureshi, F. & Cheungpasitporn, W.  2023. Ethical Dilemmas in Using AI for Academic Writing and an Example Framework for Peer Review in Nephrology Academia: A Narrative Review. Clin Pract. 14 (1). 89–105. 16 Opetusalan eettinen neuvottelukunta 2024. Tekoäly koulussa: eettisiä näkökulmia 1.10.2024. Kannanotto. Viitattu 5.11.2024. 17 Arenen suositukset tekoälyn käytöstä ammattikorkeakouluille. 2024.

Sotemuotoilijat-blogin ensimmäinen vuosi

1.6.2023
Mari Lehtori Virtanen

Kun vuosi sitten käynnisteltiin Sotemuotoilijat-blogia, oli tosi hyvä meininki. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen meininki on enemmän kuin hyvä. Olemme saaneet tehdä yhteistyötä motivoituneiden kirjoittajien, asiantuntijoiden ja osaavien toimituskunnan jäsenten kesken. Sotemuotoilijat-blogi on kiinnostanut asiantuntijoita sekä ilmiönä että julkaisukanavana.     Toimitetuissa asiantuntijajulkaisuissa toimituskunnan rooli on keskeinen, niin myös Sotemuotoilijat-blogissa. Jokainen julkaistu teksti on kulkenut läpi monivaiheisen toimitusprosessin ja tullut hyvänä ja arvokkaana ulos. Työtä on tehty jatkuvasti ja paljon, josta valtavan iso kiitos kuluu fennomaanille ja maailman parhaalle pilkuttajalle, Aino Vuorijärvelle. Arvostan. On ollut ilo tehdä tätä yhdessä!  Syksyllä 2022 blogin tulevan vuoden pääteemoja pohtiessani, nostin esiin tärkeäksi tunnistettuja ajankohtaisia asioita: palvelujen ja palvelurakenteiden innovatiivinen kehittäminen, tutkimus- ja kehittämisosaamisen ja yhteiskehittämisen mahdollisuudet. Näihin teemoihin olemme julkaisseet vuoden aikana kolmetoista tekstiä kahdeltatoista kirjoittajalta. Lämmin kiitos teille kaikille! Sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen ja testaaminen  Saderanta, K. & Virtanen, M. 2022. Suun terveyden palvelut osaksi kuntouttavaa työtoimintaa. 20.9.2022.  Virtanen, M. 2022. Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. 20.12.2022.  Virtanen, M. 2023. Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? 1.3.2023.  Huupponen, T. & Virtanen, M. 2023. Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin. 16.3.2023.  Hartikainen, K. & Vuorijärvi, A. 2023. Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää? Matkalla monialaisuuteen ½. 3.4.2023.  Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? Matkalla monialaisuuteen 2/2 18.4.2023.  Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. 2.5.2023.  Komulainen, M. & Nuutinen, L. 2023. Kohti ikäystävällistä työelämää. 16.5.2023.  Heinänen, P. & Virtanen, M. 2023. Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä. 29.5.2023. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen soveltava hyödyntäminen  Virtanen, M. 2022. Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan. 25.8.2023.  Virtanen, M. 2022. Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana. 31.10.2023.  Metropolian HyMy-kylään liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit  Tonteri, J. & Pakarinen, S. 2022. Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä. 30.11.2023.  Peththahandi, M. & Virtanen, M. 2023. Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja. 15.2.2023.   Tämän koosteen myötä Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta kiittää kirjoittajiaan ja lukijoitaan ja toivottaa kaikille elvyttävää ja lämmintä kesää.  KIITOS ❤ 

Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä

29.5.2023
Pirkko Heinänen ja Mari Lehtori Virtanen

Häiriökysyntä on kiinnostava ilmiö tämän päivän terveydenhuollossa.  Ilmiö herättää ajatuksia laidasta laitaan sekä alan ammattilaisissa että kansalaisissa. Monilla tuntuu olevan mielikuva ja käsitys siitä, mitä häiriökysynnällä tarkoitetaan, vaikka virallista määritelmää on vaikea löytää tai sitä ei oikeastaan edes ole. Häiriökysyntä tuntuu kuitenkin vahvasti liittyvän ajassamme vallitsevaan terveydenhuollon kriisiytymiseen ja sen laajoihin vaikutuksiin. Pohdimmekin tässä tekstissä, mitä kaikkea häiriökysyntä on, miten sitä voisi tunnistaa ja jopa paremmin hallita. Häiriökysyntä sotealalla – mistä on kyse?  Häiriökysyntä on terveydenhuoltoon kohdistuvaa ylimääräistä kysyntää, joka yksinkertaistettuna johtuu siitä, että potilaan kysymä palvelu on toteutunut puutteellisesti – tai se ei ole toteutunut lainkaan. Jostain syystä potilas ei ole saanut asianmukaista palvelua oikeassa ajassa tai paikassa, tai ainakin hän kokee sen niin. Lisäksi hän voi olla tyytymätön palvelun laatuun1,2, minkä seurauksena hän päätyy kysymään palvelua toisaalta. Mikäli asiakkaan ongelmaa ei pystytä ottamaan hallintaan ensimmäisellä yhteydenotolla, voi syntyä terveydenhuoltoa tarpeettomasti kuormittavaa kysyntää hänen tehdessään toistuvia yhteydenottoja eri paikkoihin.  Häiriökysyntä voi johtua järjestelmän tai prosessien haasteista, kuten esimerkiksi viivästyneestä tai virheellisestä diagnoosista. Monissa tapauksissa asiakkaan pitkittynyt tilanne voi johtaa siihen, että hän päätyy hakemaan lisähoitoa tai korjaavia toimenpiteitä toisaalta. Samaan tilanteeseen voivat johtaa myös haasteet hoitoon pääsyssä ruuhkautuneiden palvelujen3,4,5 tai pitkien jonojen6 vuoksi.   Lisäksi häiriökysyntää voi syntyä tilanteissa, joissa henkilöstön työaikaa kuluu palvelun suorittamisen sijasta oikeiden palvelujen pariin ohjaamiseen,7 tai tilanteissa, joissa tutkimus suoritetaan väärin esimerkiksi puutteellisen potilasohjauksen vuoksi. Esimerkiksi kliinisessä laboratoriossa on arvioitu uudelleen otettujen näytteiden lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa. 8, 9 Yksinkertaistettuna voikin ajatella, että häiriökysyntä ilmiönä kuvastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen laatua ja poikkeamia siinä.  Laatuhaasteet ja virheet häiriökysynnän aiheuttajina   Sotepalvelujen kysyntä on viime vuosina huomattavasti kasvanut esimerkiksi väestön ikääntymisen, rakenteellisten muutosten ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan vuoksi. Hoitojonot ja takaisinsoittoon liittyvät ajat ovat pidentyneet; ensikontaktia tai ajanvarausta perusterveydenhuoltoon voi olla vaikea saada. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet palvelujen rakenteita ja vaikuttaneet paikoin myös palvelujen saatavuuteen, mikä voi edesauttaa häiriökysynnän lisääntymistä.   Pirkko Heinäsen (2023)10 opinnäytteenä tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan sotealalla häiriökysyntää aiheuttavat:  organisaatio- ja palvelurakenteen puutteet ja organisaatioiden häiriötilanteet  resurssien puute ja talouden asettamat raamit  terveydenhuollon ylikulutus, kysynnän ja tarjonnan epäsuhta  virheet ja palvelujen huono laatu   puutteellinen palveluiden muotoilu  henkilöstön osaamisen puutteet ja  kommunikaation puutteet.  Kaikessa laajuudessaan häiriökysyntä on ilmiö, jonka aiheuttamat haitat ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin merkittäviä.  Häiriökysyntä inhimillisenä ilmiönä  Prosessien ja toimivien palveluketjujen ohella häiriökysyntä on myös inhimillinen ilmiö, jota monesti ohjaa yksilön aito huoli omasta terveydestään.   Onko esimerkiksi toisen asiantuntijan mielipiteen pyytäminen potilaan tai omaisten mielen rauhoittamisen lisäksi häiriökysyntää? Luoko oman terveyden lisääntynyt mittaaminen, monitoroiminen11 ja jopa diagnostisten testien käyttö tarpeetonta kysyntää, jos muuttuneiden arvojen vuoksi terveetkin henkilöt kysyvät terveydenhuollon palveluja enemmän? Luoko hyvätuloisen panostus omaan terveyteensä palvelujen saatavuuden epätasa-arvoisuuden lisäksi häiriökysyntää, jos varakkaat käyttävät esimerkiksi yksityisiä palvelutarjoajia ohituskaistana? Johtaako yksityisen sektorin lisääntynyt kysyntä terveydenhuollon niukkojen resurssien kohdentumiseen pääasiassa markkinatalouden sääntöjen perusteella, jolloin alun perinkin niukka työvoima siirtyy sairaudenhoidosta maksullisten terveyden edistämisen palvelujen tuottamiseen, henkilöstöä enemmän kuormittavasta kolmivuoroisesta sairaiden hoitamisesta? Onko sopivaa käyttää yksityisen sektorin etävastaanottoa ajanvarauksen ohituskaistana esimerkiksi hammashoitoon, kuten Tuija Huupposen (2023)12 tutkimuksessa nousi esiin, vai onko tässäkin kyseessä terveydenhuoltoa kuormittava häiriökysyntä, joka edelleen johtaa jonojen pitenemiseen? Resurssien kohdentumisen lisäksi yksityisen palvelun käyttäminen ohituskaistana haastaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, josta myös Shadia Raskin (2023)13 kolumnissaan kirjoittaa. Varmaa on se, että kyseistä ohituskaistaa palvelutarjontaan tullaan hyödyntämään niin pitkään kuin se on mahdollista. Yksilön tarve ja hänen käytössään olevat resurssit ohjaavat kysyntää erittäin tehokkaasti, varsinkin oman terveydentilan ollessa kyseessä.     Keinoja häiriökysynnän hallintaan  Palvelujen suunnittelussa ja niiden poliittisessa ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös häiriökysynnän vähentäminen. Ilmiön tutkimiseen tulisi käyttää resursseja ja saatuja tuloksia hyödyntää palvelujen kehittämisessä14,15.  Häiriökysynnän torjuminen terveydenhuollossa edellyttää monia erilaisia strategioita, joilla pyritään vaikuttamaan häiriökysyntää aiheuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi:  Virheiden ehkäiseminen näyttää olevan yksi tehokas tapa vähentää häiriökysyntää.  Vaaratapahtumailmoitusjärjestelmä (HaiPro), hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo) ja erilaiset laadunvarmistus- ja akkreditointijärjestelmät16 ovat laajasti käytössä ja antavat työn tueksi konkreettisia välineitä. Virheettömien järjestelmien yhtenä tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisimman hyvä ja turvallinen hoito heti ensimmäisestä kontaktista lähtien.   Henkilöstön osaamisella on merkittävä rooli häiriökysynnän torjumisessa. Osaamisen jatkuvalla kehittämisellä lisätään henkilöstön tietoisuutta, edistetään ammattitaidon ylläpitämistä ja terveydenhuollon korkeaa laatua17. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa18 säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta seurata sen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä.  Tehokas viestintä ja laadukas potilasohjaus19 ovat tärkeitä potilasta hoitavien ammattilaisten kesken. Oikean ja merkityksellisen tiedon tarjoaminen potilaille ja heidän perheilleen voi auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja vähentämään tarpeetonta kysyntää.  Aidon asiakasosallisuuden mahdollistaminen ja palautteen kerääminen voi auttaa tunnistamaan järjestelmän ja prosessien heikkouksia ja auttaa niiden kehittämisessä. Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää aidon osallisuuden ja kohderyhmän kuulemisen mahdollisuuksia.20  Jatkuvan parantamisen kulttuurin kehittäminen ja siihen kannustaminen voivat tukea virheiden vähentämistä ja edelleen vähentää häiriökysyntää. Parannustoimenpiteiden tunnistamiseksi ja prosessien kehittämiseksi hyödynnetään monissa paikoissa ketterään uudistumiseen perustuvaa Lean-ajattelua21. Myös sen yhtenä tavoitteena on virheiden vähentäminen.   Tämä kaikki häiriökysynnästä tiedetään nyt, mutta miltä näyttääkään tulevaisuus? Voisiko nyt kovasti puhututtavilla tekoälyratkaisuilla tai digitalisaation muilla ratkaisuilla olla rooli häiriökysynnän tunnistamisessa ja hallinnassa, esimerkiksi hoitoon pääsyn nopeuttamiseen, diagnostisiin viiveisiin, ensikontaktin laatuun tai tehokkaaseen viestintään liittyen? Se jää nähtäväksi.  Kirjoittajat  Pirkko Heinänen on sairaanhoitaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen opiskelija (YAMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Keusotessa ICT-projektipäällikkönä. Heinäsen opinnäytetyö ”Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus” valmistui toukokuussa 2023.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä.       Lähteet 1 Walley P., Found, P. & Williams, S. 2019. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance. Bradford. 32(1): 21-33. DOI:10.1108/IJHCQA-08-2017-0159 2 Swan, Å., Sjöström, K., Isaksson, M. & Blusi, M. 2012. Hemtjänst – vad är viktigt för kunden? Rapport 2012:10. Kommunförbundet FoU Västernorrland. 3 Karppi, T. 2023. 4 000 ihmistä jumissa terveydenhuollon takaisinsoittojonossa Espoossa ja Kirkkonummella – odotusaika jopa 10 päivää. Yle Uutiset. 4.1.2023. 4 HS Mielipide. 2023. Ajanvaraus terveyspalveluihin on vaikeaa. Luvattua takaisinsoittoa ei ole kuulunut. Helsingin Sanomat. 3.5.2023. 5 Karhu, O., Väisänen, R., Haajanen, E. ym. 2022. Selvitimme faktat: Päivystyksissä ympäri Suomen on jopa kaoottisen vaikeaa. Yle Uutiset. 14.12.2022. 6 Paukkeri, M. 2023. Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Yle Uutiset. 25.4.2023. 7 Hyytiälä, H. & Kekomäki, M. 2017. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöstä. Lääkärilehti. 8 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T. ym. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 9 Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. Sotemuotoilijat-blogi. 2.5.2023. 10 Heinänen, P. 2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 11 Hallamaa, T. 2023. Teknologia mullistaa terveydenhuollon, ja suomalaisyhtiö Ouralla voi olla siinä merkittävä rooli: "Paras lääkärikäynti on se, jota ei tarvitse tehdä". Yle Uutiset. 11.4.2023. 12 Huupponen, T. 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 13 Rask, S. 2023. Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Yle Uutiset. 23.3.2023. 14 Heinänen, P. 2023. 15 Lehtoranta, J-K.2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä : Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Pro-gradu. Vaasan yliopisto. 16 Kivivuori, S-M. 2019. Miksi erikoissairaanhoidon laatua tulisi akkreditoida kansainvälisesti? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135(17):1559-61. 17 STM. 2023. Ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä. VN/3955/2023. 18 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). 19 Kääriäinen, M. 2017. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 20 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 21 Heinänen, T. & Jokiniemi, T. 2020. Lean-ajattelu terveydenhuollon johtamisessa. Lääkärilehti. 20:1224-1229.

Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä

2.5.2023
Johanna Juvonen & Mari Virtanen

Näytteenotto on yksi kliinisen laboratoriotyön merkittävimmistä kohdista, kun puhutaan potilaan oireiden tunnistamisesta, sairauksien diagnostisoinnista, hoidon määrittelystä tai hoitovasteen arvioinnista kliinisten laboratoriotutkimusten avulla1. Onnistuneen näytteenoton yhtenä kulmakivenä nähdään riittävä perehdytys, joka antaa näytteenottotyötä tekevälle tiedolliset ja taidolliset valmiudet laadukkaaseen toimintaan. Monissa organisaatioissa työhön perehtyminen järjestetään keskitetysti perinteisillä menetelmillä, kuten luento-opetusta ja kirjallisia perehdytysmateriaaleja hyödyntäen. Perinteisten ratkaisujen ohella on hyvä olla tietoinen, että näytteenottotyön perehdyttämisen tukena voisi hyödyntää myös digitaalisia ratkaisuja. Parhaimmilla näiden avulla voitaisiin vähentää perehdyttämisen kuormittavuutta ja parantaa laatua ja kustannustehokkuutta. Näytteenottotyön rooli diagnostiikassa  Näytteenotto on kliinisen laboratorion kolmivaiheisen prosessin (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen) ensimmäinen vaihe, joka sisältää monia ihmisen suorittamia työvaiheita, ja näin ollen se on myös prosessin virhealttein vaihe. Preanalyyttisiä virheitä ovat esimerkiksi  virheellinen tutkimuspyyntö (sis. potilaan tiedot, pyynnön tehneen tahon tiedot, yhteystiedot, näytetyyppi, tarvittaessa yksilöity näytteenottokohta, pyydetyt tutkimukset, suunniteltu näytteenottoaika ja muut merkittävät tiedot)   potilaan puutteellinen esivalmistelu tai puutteellinen ohjaus ennen tutkimukseen tuloa  virheet potilaan tunnistamisessa ja näytteiden merkitseminen oikean potilaan näytetunnisteella  virheellisesti suoritettu näytteenotto  virheet näytteen käsittelyssä, kuljetuksessa tai säilytyksessä.2,3 Kliinistä näytteenottoa edellyttäviä tutkimuksia tehdään Suomessa vuosittain noin 70 miljoonaa kappaletta4. Preanalyyttisten virheiden osuus muodostaa 50—70 % kaikista laboratorioprosessissa sattuneista virheistä5.    Näytteenottotyötä ohjaavat sekä kansalliset suositukset ja standardit6,7  että paikalliset käytänteet8, joihin perehtyminen muodostaa osan työtä tekevien henkilöiden toimenkuvaa ja joiden tulee aina olla laadukkaan laboratoriotyön perustana. Väärin otetut tai käsitellyt näytteet voivat johtaa diagnoosin tai hoidon viivästymiseen tai jopa väärään diagnoosiin9. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että laboratoriotutkimuksessa tapahtuneilla virheillä on yhteys noin puoleen perusterveydenhuollon hoitovirheistä. Samalla niiden on todettu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia. Pelkästään uudelleen otettujen näytteiden on arvioitu lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa.10 Näytteenottotyön haasteet ja perehdytyksen nykykäytänteet  Työskentely kliinisessä laboratoriossa on viime vuosien aikana kokenut rakenteellisia muutoksia työn automatisoinnista, analytiikan keskittämisestä, työvoimahaasteista ja toimenkuvien muuttumisesta johtuen. Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan mukaan kliinisen laboratorion ammattilaisia, bioanalyytikkoja puuttui vuonna 2022 lähes 800, joista puolet Uudeltamaalta11. Tästä johtuen näytteenottotehtävissä toimii runsaasti myös muita terveydenhuollon ammattilaisia ja perehdytyksen tulee keskittyä erityisesti heiltä puuttuvan näytteenottotyöhön painottuvan preanalyytisen vaiheen osaamisen vahvistamiseen. Virheiden onkin todettu liittyvän juuri näytteenottohenkilöstön puutteelliseen osaamiseen12, joskin ne ovat hallittavissa suorittamalla näytteenotto vakioidusti ja tarkasti laboratorioiden ohjeita noudattaen13.  Monissa organisaatioissa perehdyttäminen näytteenottotyöhön toteutetaan keskitetyissä koulutuksissa, joissa tietopohja opiskellaan kirjallisesta materiaalista itsenäisesti tai yhteisissä tilaisuuksissa. Nykykäytänteiden lisäksi enemmän kaivattaisiin käytännön harjoittelua teoriaopetuksen rinnalle esimerkiksi simulaatioharjoitusten ja erilaisten käytännön harjoitteiden muodossa. Lisäksi esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön laadittavilla materiaaleilla perehtyjän olisi mahdollista syventää tietojaan ja opetella ohjeiden hyödyntämistä joustavasti omassa aikataulussaan ja omiin tarpeisiinsa perustuen.14  Laadukkaasti ja systemaattisesti toteutettu perehdytys voikin parhaimmillaan  vähentää preanalytiikan virheitä,   parantaa potilasturvallisuutta ja tulosten luotettavuutta,   vahvistaa henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista työhön ja  vahvistaa omaan työhön liittyvää hallinnan tunnetta ja lisätä työtyytyväisyyttä.   Näytteenottoon liittyvien laajojen asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tärkeiden sisältöjen sisäistämiseen. Tämän lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan lisää uudenlaisia toteuttamistapoja15.  Innovatiivisia ratkaisuja perehdytyksen uudistamiseen  Digitaaliset materiaalit ja 360-oppimisympäristöt  Selkeitä hyötyjä perehdyttämiseen on saatu digitaalisista materiaaleista erilaisilla oppimisalustoilla. Teoriasisältöjen kerääminen yhteen paikkaan mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan ja vaiheittaisen perehtymisen monivaiheisiin prosesseihin. Digitaaliset materiaalit voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita, 360-ympäristöjä, testejä, audioita, kehittäjien mielikuvituksen ja teknisten taitojen mukaan. Digitaalisten sisältöjen suurin hyöty on mahdollisuus hyödyntää näitä oman aikataulun ja tarpeiden mukaan, toistot ja asiaan palaaminen mukaan lukien. Teknisesti tällaisten digitaalisten kokonaisuuksien kehittäminen on kohtalaisen helppoa ja edullista. Hyviä kokemuksia on Suomessakin saatu esimerkiksi histoteknologian16, mikrobiologian17 ja kliinisen fysiologian yhteyksissä18.  Miksi ei siis myös preanalytiikkaan perehdyttäessä.   Virtuaalitodellisuus ja haptiset laitteet  Nykykäytänteisiin peilattuna uudenlaisia toteuttamistapoja ovat myös virtuaalitodellisuuden ja haptisten laitteiden käyttö, joskin niitä on maailmalla hyödynnetty jo pitkään. Näissä molemmissa kliinistä laboratoriotyötä ja näytteenottoa voidaan harjoitella todellisuutta mallintavissa tilanteissa. Virtuaalilaboratoriot19 tuovat mukanaan reaalimaalimaa simuloivat toimintaympäristöt ja haptiset laitteet20,21 , kuten käsivarsimannekiinit. Monesti oppimisen mahdollisuudet liittyvät näissä tapauksissa enemmän prosessien ja turvallisuusnäkökulmien hallintaan, eivät niinkään varsinaisten näytteenottotoimenpiteiden suorittamiseen. Näissä vaihtoehdoissa tyypillisesti haastavat englanninkieliset käyttöliittymät ja suomalaisista käytänteistä poikkeava terminologia, suomenkielisiä käyttöliittymiä on tosi vähän, jos lainkaan. Verrattaessa näitä menetelmiä22 perinteisiin, on aiemmissa tutkimuksissa saatu samankaltaisia tai positiivisempia hyötyjä23.  Pelit ja mobiilisovellukset  Pelillisyyden ja pelien soveltaminen kiinnostaa laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Näytteenoton opetteluun ja harjaantumiseen on kehitetty tietokonepelejä ja mobiiliapplikaatioita24. Pelien positiivisen houkuttelevuuden vastapainona, niitä monesti haastaa heikohko käytettävyys. Mikäli käyttöliittymä ei vastaa riittävästi reaalimaailman tilanteita ja perehtyjien tarvetta, pelit jäävät helposti pelaamatta. Samoin voi käydä, jos pelien hallittu käyttöönotto organisaatioissa sakkaa, esimerkiksi digitalisaatioon liittyvän muutosvastarinnan vuoksi. Lisäksi pelien kehittäminen erilaisten pelimoottorien päälle on todella aikaa vievää ja kallista. Vastaavasti mobiiliapplikaatioiden prototyyppien hinnat alkavat helposti kymmenistä tuhansista euroista.   Tietoon perustuva perehdyttäminen  Tietoon perustuva perehdytys on mielenkiintoinen ja yksinkertaisuudessaan jopa innovatiivinen ajatus. Tässä mallissa koulutusta kohdennetaan sitä erityisesti tarvitseville tarkkailemalla näytteenottotyössä sattuneita poikkeamia ja erityisesti uusintanäytteenottoon johtavien pyyntöjen määrää. Koulutustarvetta kuvaava suhdeluku lasketaan jakamalla uusintanäytteiden määrä otettujen näytteiden kokonaismäärällä25 , jonka perusteella korkeita suhdelukuja saavat ohjattaisiin saamaan pidempää ja syvempää perehdytystä. Myös tällä tavalla voitaisiin tarjota uudenlaisia yksilöllisiä mahdollisuuksia, perehtyjän henkilökohtaisista tarpeista riippuen.    Kaikista teknisistä vaihtoehdoista huolimatta perehdyttämisessä on pitkälti kyse myös työyhteisöön ja sen toimintoihin perehtymisestä ja sosiaaliseen ympäristöön sulautumisesta, joita ei voi teknisillä ratkaisuilla hoitaa. Tärkeää on edelleen kohdata jokainen työhön perehtyjä yksilönä ja tarjota hänelle oppimista tukevaa sisältöä, hänelle sopivalla tavalla, kuitenkaan poissulkematta mahdollisuutta hyödyntää uudenlaisia menetelmiä perinteisten rinnalla. Monenlaisia tapoja yhdistelemällä perehdytys voidaan kokea entistä laadukkaampana ja sitouttavampana vaiheena uuden työn ja toimenkuvan vastaanotossa, samalla kun siihen liittyvä kuormitus niin perehdyttäjän kuin perehtyjänkin osalta laskee.    Kirjoittajat   Johanna Juvonen on bioanalyytikko (YAMK) ja osastonhoitaja HUS Diagnostiikkakeskuksessa. Hän on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen tutkinto-ohjelmasta huhtikuussa 2023. Hänen opinnäytetyönsä aiheena oli Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä - Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia.  Mari Virtanen on bioanalyytikko (AMK), yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet  1 Laitinen, P. 2017. Laboratorioalan tulevaisuuden visiointia. Moodi 1:18–19.   2 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. Hoitotyön suositus. Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä.   3 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 2022. Näytteenotto.   4 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15.  5 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015.   6 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015.   7 Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus-hoitosuositus. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta.   8 HUSLAB. 2021. Preanalytiikan käsikirja. Julkaisematon dokumentti.   9 Lippi, G. von Meyer, A., Cadamuro, J. & Simundic, A-M. 2019. Blood Samply quality. Diagnosis. 6:25–31.  10 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15.  11 Keva 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa.   12 Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry. 50:568–573.  13 Brulin, C., Grankvist, K., Stenlund, H., Söderberg, J., Van Guelpen, B. & Wallin, O. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital ward and laboratories. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 24:581–591.  14 Juvonen, J. 2023. Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä. Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   15 Juvonen, J. 2023.  16 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Universitas Ouluensis D1455. University of Oulu, Faculty of Medicine, Research Unit of Nursing Science and Health Management.    17 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   18 Tuomola, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   19 Medical Laboratory Technology | Virtual Labs (labster.com)  20 Virtual Phlebotomy. Laerdal.   21 Scerbo MW, Bliss JP, Schmidt EA, Thompson SN. 2006. The efficacy of a medical virtual reality simulator for training phlebotomy. Hum Factors. 48(1):72-84.  22 Vidal, V., Ohaeri, B., John, P., Helen, D. 2013. Virtual Reality and the Traditional Method for Phlebotomy Training Among College of Nursing Students in Kuwait: Implications for Nursing Education and Practice. Journal of Infusion Nursing. 36(5): 349-355.  23 Kaplan AD, Cruit J, Endsley M, Beers SM, Sawyer BD, Hancock PA. 2021. The Effects of Virtual Reality, Augmented Reality, and Mixed Reality as Training Enhancement Methods: A Meta-Analysis. Hum Factors. 63(4):706-726.   24 Frøland, T.H., Heldal, I., Turid, A.B., Nygård, I., Sjøholt, G. & Ersvær, E. 2022. Digital Game-Based Support for Learning the Phlebotomy Procedure in the Biomedical Laboratory Scientist Education. Computers. 11(5): 59.  25 Shimono R, Akinaga R, Inaba N. 2019. Quality Improvement of Blood Drawing Through Targeted Training Using an Operation Support System. Stud Health Technol Inform. 21(264):1880-1881. 

Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin

16.3.2023
Tuija Huupponen & Mari Virtanen

Digitaalisten palveluratkaisujen ja erilaisten etävastaanottojen kehittäminen käy kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto. Siinä digitaalisia alustoja hyödyntämällä painopistettä voidaan siirtää etänä toteutettaviin ennaltaehkäiseviin palveluihin, ja samalla kohdentaa terveydenhuollon henkilöresursseja niille potilaille, joilla on enemmän hoidon tarvetta1,2.  Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat erityisesti sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus3. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen lisääntyminen, heikentyvä huoltosuhde sekä väestön pakkautuminen kaupunkeihin, jolloin haja-asutusalueille jää vanhempaa väestöä, joilla on runsaammin myös hoidon tarvetta.4,5 Lisää terveydenhuollon nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista voit lukea aiemmasta Sotemuotoilijat-blogin julkaisusta, Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?  Keskeinen kysymys hyvinvointialueilla onkin, kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla. Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu6.   Digitaaliset palvelut suun terveydenhuollossa  Digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveydenhuollossa on askel kohti kattavampaa terveydenhuoltoa. Vaikka suun terveyden hoitaminen etänä tuntuu osittain vieraalta ajatukselta, etäyhteyksien välityksellä tarjotaan kuitenkin jo monenlaisia palveluja, kuten  hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia äkillisten hammasvaivojen, esimerkiksi lohkeamien, säryn, turvotuksen, limakalvomuutosten ja hammastapaturmien osalta    suun terveyteen liittyvien lääkkeiden määräämistä ja reseptien uusimista  toimenpiteiden jälkihoitoa  hammashoidon konsultaatioita  hammashoitopelosta ja hoitovaihtoehdoista keskustelua sekä hoidon kulun selittämistä   ajanvaraukseen ja hoitavan henkilöstön valintaan liittyviin kyselyihin vastaamista ja  omahoidon ohjausta ja neuvonnan antamista.7,8  Etäpalvelujen käyttö ei ole ongelmatonta toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. Kyseessä ei ole pelkästään tietotekninen muutos, vaan laajemmin toiminta- ja ajattelutapoja ravisteleva asia9. STM:n digitalisaatiolinjaus10 ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia11 korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen käytössä. Ohjeistusten lisäksi henkilöstö tarvitsee uudenlaista kliinistä osaamista ja digitalisaatiota yhdistävää asiantuntijuutta, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja etäpalvelujen toteuttamiseen.   Etäpalveluista hyötyvät sekä potilaat että terveydenhuollon toimijat   Terveydenhuollon etäpalvelujen tähän mennessä tunnistetut hyödyt liittyvät asiakkaisiin, potilaisiin ja terveydenhuollon henkilöstöön. Etäpalveluilla voidaan esimerkiksi  nopeuttaa ja joustavoittaa hoitoon pääsyä  parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta asiakkaan fyysisestä sijainnista riippumatta  säästää aikaa ja rahaa vähentämällä liikkumista palvelujen perässä   parantaa palvelujen saatavuutta laajentamalla palveluvalikoimaa  madaltaa palvelujen pariin hakeutumisen kynnystä  parantaa hoitoon sitoutumista    vähentää tietyissä tapauksissa fyysisiä hoitokäyntejä, samalla säästäen kustannuksia ja resursseja.    Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon etäpalvelut voivat tarjota merkittäviä etuja. Niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä voidaan edistää tehokasta ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa.  Ammattikunnan ääni toimintatapojen perustaksi  Suun terveydenhuollossa etävastaanottojen hyödyntäminen näyttää kuitenkin olevan vielä sirpaleista. Suomalaisten suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä etävastaanotoista on tutkittu tiettävästi ensimmäisen kerran syksyllä 2022. Yhteensä 149 vastaajan aineiston pohjalta on saatu käsitys etävastaanottojen hyvistä puolista ja niihin liittyvistä huolista.12  Huupposen13 tekemän tutkimuksen mukaan etävastaanottojen etuihin lukeutuvat:  potilaiden kokema hyöty, kun turha matkustaminen vastaanotolle vähenee ja heille aiheutuvat kustannukset pienenevät.  potilaan ja hoitohenkilökunnan välinen viestintä paranee, mikä hyödyttää potilasohjausta ja neuvontaa.  paikasta riippumattomana hoitomuotona ne sopivat erityisesti syrjäseudulla asuville.  Vastaavasti etävastaanottojen esteinä nostettiin esiin:  yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot  suun terveydenhuollon toimenpidekeskeisyys  diagnostiset haasteet   vuorovaikutukseen ja potilaan havainnointiin liittyvät haasteet   etävastaanottojen käyttö ajanvarauskanavana  huoli etävastaanottojen vaikutuksesta työpaikkoihin ja henkilökunnan toimenkuviin.  Samansuuntaisia hyötyjä ja haasteita on nostettu esiin myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa 14,15,16,17,18,19,20. Toisin kuin näissä muissa tutkimuksissa, suomalaisista vastaajista vain pieni osa oli huolissaan potilaan suostumuksen saamisesta etäasiointiin. Tämä voinee kertoa siitä, että Suomessa on jo totuttu käyttämään sähköisiä alustoja, kuten esimerkiksi OmaKanta-palvelua.   Pirstaleisista käytännöistä yhtenäisiin  Huupponen21 on kiteyttänyt aineistonsa pohjalta suun terveydenhuollon etävastaanotoille parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Etävastaanotolla toimivimmiksi osa-alueiksi koettiin:   hoidon tarpeen arviointi  potilasohjaus  neuvonta  omahoidon ohjaus ja terveysneuvonta  alle kouluikäisten lasten suun terveystarkastukset  kontrollit, kuten oikomishoidon kontrollit ja jälkikontrollit  lapsiperheiden ohjaus, erityisesti ensimmäistä lasta odottavien perheiden osalta.  Toimivimmaksi palvelun tarjoamisen kanavaksi tutkimuksessa todettiin videovastaanotot. Muita vaihtoehtoja olivat puhelinvastaanotto, chat-palvelu ja mobiilisovellus tai pikaviestipalvelu. Etävastaanotot ovat erinomainen apukeino ennaltaehkäisevien palveluiden sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisessa. Niitä hyödyntämällä on mahdollista toteuttaa STM:n linjausta etäpalveluista terveyden ja hyvinvoinnin tukena, mutta uuden vastaanottomallin omaksuminen edellyttää tutkimuksiin pohjautuvia suosituksia ja ammattikunnan kuulemista.   Suositus käytännön työn tueksi   Jotta etävastaanotoista saataisiin oikeasti toimiva lisä palveluvalikoimaan, edellyttäisi se laajempaa selvitystä suun terveydenhuollon etävastaanottopalvelujen nykyisistä käytänteistä. Toteutettavan selvityksen pohjalta voitaisiin muodostaa toimintamallisuositus, joka hyödyttäisi niin hyvinvointialueita kuin yksityistä sektoriakin.  Toimintamallisuosituksessa olisi hyvä ohjeistaa, mitä tehtäviä ja toimenpiteitä etävastaanotolle voidaan sisällyttää ja mihin tutkimuksiin tämä tieto perustuu. Selkeiden ohjeistusten avulla voidaan saada etävastaanottojen potentiaalia paremmin esiin. Samalla voidaan vähentää ammattikunnan huolta ja kannustaa etävastaanottojen käyttöön. Vahvasti nimittäin näyttää siltä, että asiakas on etäpalvelujen laajempaan hyödyntämiseen hyvinkin valmis.  Kirjoittajat   Tuija Huupponen on opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä on julkaistu maaliskuussa 2023.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet   1 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  2 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  3 STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki.    4 Kestilä L & Karvonen S 2019. Johdanto. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 31. Helsinki. 9–23.  5,6 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  7 Hammashelppi.fi  8 Mehiläinen - Suun digiklinikka  9 Tilander A 2020. Hammaslääkärin etätyölle on paikkansa. Hammaslääkärilehti.  10 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  11 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  12,13 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.  14 Khokhar RA, Ismail WA, Sunny A, Shaikh GM, Ghous S, Ansari M, Zia SH, Arshad S & Alam MK 2022. Awareness regarding Teledentistry among Dental Professionals in Malaysia. BioMed Research International 2022.  15 Soegyanto AI, Wimardhani YS, Maharani DA & Tennant M 2022. Indonesian Dentists’ Perception of the Use of Teledentistry. International Dental Journal 72 (5). 674–681.  16 Chaudhary FA, Ahmad B, Javed MQ, Mustafa S, Fazal A, Javaid MM, Siddiqui AA, Alam MK & Ud Din S 2022. Teledentistry awareness, its usefulness, and challenges among dental professionals in Pakistan and Saudi Arabia. Digital Health 8.  17 Maqsood A., Sadiq MSK, Mirza D, Ahmed N, Lal A, Alam MK & Halim MSB. 2021. The Teledentistry, Impact, Current Trends, and Application in Dentistry: A Global Study. BioMed Research International 2021.  18 Abbas B, Wajahat M, Saleem Z, Imran E, Sajjad M, Khurshid Z 2020. Role of Teledentistry in COVID-19 Pandemic: A Nationwide Comparative Analysis among Dental Professionals. European Journal of Dentistry 14 (S1/2020).  19 Al-Khalifa KS & AlSheikh R 2020. Teledentistry awareness among dental professionals in Saudi-Arabia. PLoS ONE 15 (10).  20 Estai M, & Kruger E & Tennant M 2016. Perceptions of Australian dental practitioners about using telemedicine in dental practice. British Dental Journal 220 (1). 25–29.  21 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?

1.3.2023

Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ympärillä käydään vilkasta keskustelua. Toteutetun rakenneuudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien järjestämisvastuuta on siirretty noin 300 kunnalta 21 hyvinvointialueelle. (soteuudistus.fi.) Yksi paljon puhuttava osa uudistusta ovat digitaaliset palveluratkaisut, niiden alueellinen kehittäminen ja toteuttaminen.   Samaan aikaan suuren soteuudistuksen kanssa terveydenhuollon toimintakenttää haastavat väestön ikääntyminen, henkilöstön väheneminen ja kustannusten nousu. Palvelujen takaamisen, tasa-arvoisen ja oikea-aikaisen saatavuuden turvaamisen osalta yksi keskeinen tekijä on se, että alueilla löydetään oikeat tekijät ja tarkoitukseen soveltuvat palveluratkaisut. Jos esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ei löydy riittävästi henkilöstöä, palvelujen saatavuus vaikeutuu ja ihmiset päätyvät hoitopoluillaan vääriin paikkoihin, esimerkiksi kuormittamaan erikoissairaanhoitoa perustason terveysongelmien vuoksi. Perusteltua on kohdentaa kehittämisen painopistettä juuri perusterveydenhuollon palvelujen suuntaan, osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaa.  Hyvinvointialueiden haasteita  Tällä hetkellä terveydenhuollon keskeisimpiä haasteita ovat   sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus (STM 2023)   väestön ikääntymiseen liittyvä palvelutarpeen lisääntyminen  syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen muutokset  terveyserojen ja tiettyjen sairauksien lisääntyminen  sosiaalisen tuen tarpeen lisääntyminen  palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja   palvelujen laadun ja turvallisuuden korkean tason säilyttäminen.  Koska haasteita on paljon, keskityn tässä julkaisussa digitalisaation tarjoamiin ratkaisumahdollisuuksiin.   Hyvinvointialueiden digitalisaatio  Hyvinvointialueiden digitaalista palvelutarjontaa kehitetään ja laajennetaan kaikilla alueilla, vaikka alueiden välillä onkin paljon eroja. Hyvinvointialueet tarvitsevat digitalisaatiota monilla eri osa-alueilla, jotta ne voivat tarjota parempia ja tehokkaampia palveluja kansalaisille ja samalla kehittää omaa toimintaansa. Monilla alueilla digitalisaatio nähdään palvelujen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden edellytyksenä (Satasote 2022; Kosonen 2022).   Satasoten Kirsi Varhilan mukaan hyvinvointialueiden digitalisaatiohaasteiden parissa pärjätään ketterien kokeilujen ja avoimen uudistumismielen avulla (Satasote 2022). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tietojärjestelmien, verkkosivustojen, mobiilisovellusten, pilvipalvelujen, tekoälyn ja analytiikan vahvempaa hyödyntämistä. Teknologisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan avointa toimintakulttuuria, innovatiivisia ajattelu- ja toimintatapoja ja kehittämisresurssia.  Tärkeitä sotealan digitaalisia kehittämisalueita tällä hetkellä ovat esimerkiksi:  sähköiset terveyspalvelut: etävastaanotot ja etädiagnostiikka   sähköiset reseptit ja reseptien uusiminen  potilastietojen kansalliset arkistot ja tietojärjestelmien yhteensopivuus  tietoturva ja tietosuoja  tekoäly ja palvelurobotiikka  IoT eli esineiden internetiin yhdistämisen ratkaisut esimerkiksi sensoreiden avulla   palvelumuotoilu ja käyttäjälähtöinen kehittäminen ja   digitaalisen transformaation ja muutoksen johtaminen.  Sähköisiin asiointiin ja digitaalisiin palveluihin liittyy edelleen haasteita ja esteitä sekä henkilöstön että asiakkaiden osalta. Näiden ratkaisemiseksi on julkaistu valtakunnallisia strategioita ja tiekarttoja (STM 2023; Suomen kestävän kasvun ohjelma). Uunituoreessa STM:n (2023) henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden tiekartassa on nostettu esiin   digitaaliset ratkaisut ja niiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvä osaaminen  sotehenkilöstön koulutusten sisältöjen kehittäminen ja riittävät koulutusmäärät  työn organisoimisen uudistaminen  teknologisten ratkaisujen nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen ja   työssä jaksamisen parantaminen.   Tiekartan visiona on “hyvinvoiva ja osaava ammattilainen oikeassa paikassa oikealla osaamisella”.   Hyvinvointialueiden digiosaavat asiantuntijat  Teknologisen kehityksen pyörteissä on tunnistettu, että kliinisen asiantuntijaosaamisen lisäksi käytännön kehittämistyössä tarvitaan myös digitaalisen transformaation ymmärtäjiä, visionäärisiä osaajia, jotka auttavat muuttamaan ja jalkauttamaan organisaatioiden strategisia digitalisaatiopyrkimyksiä. Tärkeää on, että hyvinvointialueilla yhdistyvät teknologinen tietämys ja sosiaali- ja terveysalan kliiniset erityispiirteet. Tässä työssä tarvittava osaaminen koostuu useista eri taidoista ja tietämyksen alueista, kuten mm.:  teknologiaosaaminen ja digikyvykkyys  eettinen osaaminen   tietoturvan ja tietosuojan osaaminen  asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen   tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen   vastuullinen ennakointiosaaminen  muutosjohtamisen ja toimintakulttuurin uudistamisosaaminen ja  vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen.  Kliinistä asiantuntijuutta ja digitalisaatio-osaamista yhdistämällä muodostuu digikliinistä osaamista, josta voit lukea lisää Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana- julkaisusta (2022) ja esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Kliininen asiantuntija, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK)- sivuilta.   YAMK-opiskelijat työelämän digitaalisten ratkaisujen kehittäjinä   Työelämän toimintojen kehittämisen näkökulmasta uusien ratkaisujen innovointi ja ketterien kokeilujen tekeminen on tärkeää. Yhtenä voimavarana ja resurssina hyödynnetään ja voitaisiin enenevissä määrissä hyödyntää myös kliinistä asiantuntijuutta omaavia korkeakouluopiskelijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnossa he ovat jo vuosia tätä kehittämistyötä tehneet ja saaneet merkittävän määrän alueellisia vaikutuksia kohdeorganisaatioidensa digitaalisiin toimintoihin.   Kliininen asiantuntijuus, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK) -tutkinnosta (opintopolku.fi) valmistuu vuosittain kymmeniä työelämää uudistavia opinnäytetöitä, joista muutamiin voit tutustua tässä.   Nousiainen, V. 2019. Digihoitopolun asiakaskokemuskyselyn suunnitteluperiaatteet: Mitraaliläppäpotilaan digihoitopolku. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Hongisto, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Varteva, S. 2020. Lapsen valmistaminen MRI tutkimuksiin pelillisen 360°- ohjaussovelluksen avulla. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Alen M. 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.     Ekholm J. 2021. Lasta odottavalle perheelle suunnatut digitaaliset palvelut: Systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Park T. 2022. Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Lisää ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä löydät Theseuksesta (Theseus.fi).   Pakko vai mahdollisuus?  Yksi näkökulma digitalisaation laajempaan hyödyntämiseen on pakko, jonka edessä monista syistä näytämme olevan. Terveydenhuollon kantokyvyn, palvelujen saavutettavuuden ja henkilökunnan riittävyyden osalta teknologioiden hyödyntäminen on väistämätöntä esimerkiksi tehokkuuden, tuottavuuden ja tulevaisuuden kilpailukyvyn näkökulmista. Hyvinvointialueiden ratkaistavissa ovat esimerkiksi tulevaisuuden vaikuttavat, saatavat ja tasa-arvioiset lähipalvelut. Vaikka digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on siirtynyt soteuudistuksen myötä hyvinvointialueiden vastuulle, paljon kehittämistä tehdään edelleen julkisilla varoilla. Mahdollista on, että alueellisesti kehitetyt innovaatiot ja vaikuttavimmat ratkaisut päätyvät aikanaan kaikkien kansalaisten käyttöön.  Digitaalisten palveluratkaisujen avulla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaille, parantaa asiakaskokemusta, tyytyväisyyttä ja laatua. Vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös potilaista ja potilaskokemuksesta. Suuri mahdollisuus liittyy ennaltaehkäisevien eli preventiivisen terveydenhuollon digitaalisten toimintojen kehittämiseen.  Lähteet  Punkari, P. 2023. Suomen suurimmalla hyvinvointialueella kovat säästöt edessä – kolmen vuoden ajan kuluja pitäisi leikata 20 miljoonan euron edestä joka vuosi. Yle Uutiset.  Kosonen, S. 2022. Hyvinvointialueet tarvitsevat digityökaluja. Lääkärilehti.   Satasote. 2022 Sote ja digitalisaatio – Uhka ja mahdollisuus. Satakunnan hyvinvointialue.   Soteuudistus.fi  Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelma  STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki.  Suomen kestävän kasvun ohjelma 

Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana

20.12.2022

Mitä tekee digikliininen asiantuntija? Mihin hän työelämässä sijoittuu? Mitä hän osaa ja missä hän voi osaamistaan parhaiten hyödyntää? Kliininen asiantuntijuus + digitaaliset toimintaympäristöt = digikliininen asiantuntijuus  Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut kliininen asiantuntija voi toimia vaativaa osaamista edellyttävissä terveydenhuollon ja hoitotyön kehittämis- ja johtotehtävissä. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelmassa kliininen osaaminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Eri oppilaitoksissa osaamista voi syventää esimerkiksi akuuttihoitotyön, mielenterveys- ja päihdetyön, palliatiivisen hoidon, omahoidon tukemisen, kansansairauksien hoitotyön, johtamisen tai terveysalan digitalisaation suuntaan, kunkin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti.   Niin sanotun digikliinisen asiantuntijan YAMK-tutkinnossa yhdistyvät aiemmin hankittu kliininen asiantuntijuus ja tutkintoon sisältyvät uudet osaamiset terveysalan digitalisaatioon, digitaalisten palveluratkaisujen ymmärtämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyen. Tämä digikliiniseksi kutsuttu osaamisyhdistelmä muodostaa osaamisen perustan. Terveysalan digitalisaatiota tarkastellaan eri taustatutkintojen näkökulmista, kuten esimerkiksi sairaanhoitajan, suuhygienistin, bioanalyytikon, röntgenhoitajan, fysioterapeutin tai jalkaterapeutin. Keskittyminen digitalisaatioon ilmiönä mahdollistaa opiskelijaksi hakeutumisen monilla eri taustatutkinnoilla, samalla tukien moniammatillisen osaajayhteisön muodostumista.  Monet tutkinnosta valmistuvat tulevat toimimaan tulevaisuuden sotepalveluiden kehittäjinä, sotemuotoilijoina, viemällä tutkinnon mahdollistamaa laaja-alaista osaamista käytäntöön.  Digikliinisen asiantuntijuuden osaamisen ydin  Digikliinisen asiantuntijan osaamisessa korostuvat digitaalisten ratkaisujen, mobiilisovellusten, etä- ja virtuaalipalvelujen ja digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjausosaaminen sekä asiantuntijaosaamisen tuotteistaminen1. Toisin sanoen asiantuntijan tulee osata hyödyntää, kehittää ja arvioida digitaalisia palveluja erilaisilla päätelaitteilla, hyödyntää etäyhteyksiä ja virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia osana hoitoprosesseja ja organisaatioiden kehittämistä ja tehdä omaa osaamistaan näkyväksi huomioon ottaen tulevaisuuden tarpeet.   Digikliinisen asiantuntijan osaamisen sisällöllisiksi kärjiksi on tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tunnistettu  sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio ja digitaaliset palvelut  terveys- ja hyvinvointiteknologia, tekoäly ja robotiikka  palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja asiakasosallisuus  asiakkaiden ohjaaminen digitaalisissa ympäristöissä  laadun hallinta, kehittäminen ja johtaminen  digikliinisen asiantuntijan rooliin kasvaminen   digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen  tutkimuksellinen kehittäminen ja innovaatiotoiminta (kuvio 1).    1. Teknologia-osaaminen  Teknologia-osaaminen tarkoittaa työntekijän kykyä käyttää erilaisia teknologisia välineitä ja ratkaisuja osana omaa työtään, terveydenhuollon kontekstissa osana potilaan vaikuttavaa hoitoa.  Teknologisen osaamisen lisäksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyy eettistä osaamista, motivaatiota ja halua niiden hyödyntämiseen2,3.  Eittämättä digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen vahva perusta muodostuu juuri tämän osaamisen ympärille. Teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksien oivaltamisen lisäksi ytimessä ovat toimialalla tapahtuvat muutokset, kuten liiketoimintamallien ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, tulevaisuusvisiotkin. Monesti teknisten ratkaisujen kehittämisessä on enemmän kyse ajatusmallien muuttamisesta ja muutoksen johtamisesta kuin varsinaisesta teknisen osaamisen kerryttämisestä. Tärkeää on laaja-alainen ymmärrys nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, joilla pyritään hyödyntämään viimeisintä teknologiaa osana potilaiden tehokasta ja turvallista hoitoa.   2. Digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen   Digikyvykkyyksien kehittäminen liittyy tiiviisti teknologiaosaamiseen ja osaamisen kehittämishalukkuuteen. Digikyvykkyyksillä tarkoitetaan toimijoilla olevia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla he voivat elää, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan digitaalisiin toimintoihin.   Tunnistettu on, että digitaalisten taitojen hallinta myös terveydenhuollossa on välttämätöntä. Tutkimuksissa on osoitettu, että terveysalan opiskelijoiden digikyvykkyyksien kehittymistä on tuettu integroimalla digiosaamista tutkintojen opetussuunnitelmiin muutosten ollessa kuitenkin melko hitaita4,5. Lisäksi tiedetään, että digikyvykkyyksien kehittäminen ei välttämättä ole systemaattisia eikä se ilman tavoitteellista johtamista integroidu osaksi käytännön työtä.  Käytännössä digikyvykkyyksiä voidaan kehittää useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä monipuolisesti aiheeseen liittyvää koulutusta, jonka avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat oppia uusimpien työvälineiden ja järjestelmien käyttöä myös työelämässä toimiessaan  kehittämällä teknologista infrastruktuuria tarve- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin digitaalisen ratkaisun loppukäyttäjä on osallisena kehittämis- ja käyttöönottoprosessien varhaisissa vaiheissa, jolloin myös kehitettyjen ratkaisujen käyttöönotto on helpompaa  lisäämällä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten koulutusorganisaatioiden, työelämätoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiayritysten välillä, jolloin uusia innovaatioita ja mahdollisuuksia saadaan entistä tehokkaammin esille.  3. Eettinen osaaminen   Eettinen osaaminen tukee yhtä hoitotyön tärkeintä periaatetta: eettistä vastuuta potilaasta, hänen hoidostaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet (2020)6 ohjaavat monien eri ammattiryhmien työtä, esimerkiksi suojelemaan ihmiselämää, yksilöllisesti edistämään potilaan hyvää oloa, tukemaan itsemääräämisoikeutta tai mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa. Yhä enenevissä määrin digitaalisiin kanaviin ja palveluratkaisuihin siirryttäessä eettisen osaamisen merkitys korostuu ja rooli muuttuu. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat, miten huomioida potilaan yksilölliset tarpeet, miten huolehtia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, miten luoda avointa vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta, kun toimintaympäristö on digitaalinen. Osittain jo perinteisten digitaalisten ratkaisujen lisäksi eettistä osaamista haastavat edelleen kehittyvät teknologiat, tekoäly, big data ja robotiikka, jotka ovat vasta saapumassa terveydenhuoltoon.   4. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen  Moniammatillinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) ovat tärkeitä työelämän kehittämisessä. TKI-osaamisen teemat on nostettu esiin esimerkiksi Opetushallituksen (2019)7 Osaaminen 2035 -raportissa ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen yhteisissä kompentensseissa (2022)8, jotka kuvaavat YAMK-tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoa. Näissä raporteissa esiin on nostettu muun muassa   asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen  innovaatio-osaaminen  tiedonhaku- ja arviointitaidot  tiedonhallinta- ja analysointitaidot  tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittäminen eri TK-menetelmiä hyödyntäen.   Lisää TK-menetelmien roolista työelämälähtöisessa kehittämisessä voit lukea Mari Virtasen tekstistä Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022)9.    5. Vuorovaikututus- ja viestintäosaaminen  Monikanavainen asiantuntijaviestintäosaaminen kuuluu myös digikliinisen asiantuntijan profiiliin. Asiantuntijaviestinnän tarkoituksena on selkeästi ja ymmärrettävästi välittää tutkittuun tietoon perustuvaa luotettavaa tietoa ja näkemyksiä suurelle yleisölle, joka voi hyödyntää sitä edelleen omissa yhteyksissään. Monikanavaisesti viestintää voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, lehtiartikkeleissa ja podcasteissä. Asiantuntijaviestintäosaaminen liittyy tiiviisti osaamisen näkyväksi tekemiseen ja asiantuntijaosaamisen tuotteistamiseen. Suunniteltu ja hyvin toteutettu asiantuntijaviestintä tukee sekä henkilöbrändin että organisaatiomielikuvien muodostumista, samalla avaten kanavan luotettavan tiedon levittämiseen.    Vuorovaikutusosaaminen sisältää taitoja kommunikoida selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kuunnella ja ymmärtää erilaisten ihmisten näkökulmia, erityisesti digitaalisten palveluratkaisujen kehittämisessä. Se on digikliinisen asiantuntijan roolissa myös tärkeää.  Digikliininen sotemuotoilija työelämässä   Tällä hetkellä suuri osa Metropolia Ammattikorkeakoulun digikliinisistä asiantuntijoista sijoittuu tutkinnon tuottamaa osaamista vastaaviin tehtäviin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiksi, sotemuotoilijoiksi. Sotemuotoilulla tarkoitan palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia.  Sotemuotoiluajatus kattaa digitaalisten palvelujen koko kokonaisuuden: sisältöjen, toiminnallisuuksien, tyytyväisyyden, käytettävyyden ja laadun kehittämisen. Uusiin tehtäviin työllistyneiden nimikkeitä ovat olleet esimerkiksi asiantuntija/erityisasiantuntija, suunnittelija/erityissuunnittelija, konsultti, projekti-, palvelu- tai asiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä- tai asiantuntija. Tutkinnolla voi sijoittua myös osastonhoitajan, lehtorin tai yrittäjän tehtäviin (ks. kuvio 1). Sotemuotoilun näkökulmasta kiinnostavaa on seurata terveydenhuollon toimenkuvien ja roolien muodostumista digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen ympärille.  Uudenlaisista digitaalisista palveluratkaisuista hyvänä esimerkkinä ovat yksityisen sektorin digiklinikat, joissa asiakasta palvellaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan etänä. Tällainen uudistunut työn tekemisen tapa mahdollistaa myös hoitohenkilökunnalle erilaisen työroolin, joita voisi terveydenhuollon kentällä ajatella laajemminkin. Samalla konseptilla tulevaisuudessa voisi nähdä esimerkiksi digitaalisen opettajan, perehdyttäjän tai potilasohjaajan roolit. Puhumattakaan mahdollisuuksista, joissa robotti voisi ottaa osan hoitajien kuormasta10.    Käytännössä uusien digitaalisten palvelujen käyttö ja digitaalisten työroolien haltuunotto kuormittavat kliinistä työtä tekevää henkilöstöä. Aiempien tutkimusten11 ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että digitaalisten ratkaisujen haltuunotto oman työn ohella on haastavaa ja aikaa vievää. Hyvä ajatus voisi olla tulevaisuuden työroolien uudelleentarkastelu, jolloin osa kliinisistä asiantuntijoista voisi syventyä edelleen kliiniseen työn kehittämiseen, osa digitaalisten ratkaisujen asiantuntijoiksi.  Lisää tietoa digikliinisen asiantuntijan tutkinnosta voi etsiä Opintopolun kuvauksista 12 , Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilta ja digikliinisten opinto-oppaasta.   Lähteet  1 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 2 Konttila J, Siira H, Kyngäs H ym. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 28:745–761. https://doi.org/10.1111/jocn.14710  3 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 4 Cummings E, Shin E, Mather C, Hovenga E. 2016. Embedding nursing informatics education into an Australian undergraduate nursing degree. Studies in Health Technology and Informatics 225, 329–333. https://doi.org/10.3233/978-1-61499 -658-3-329. 5 Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse Education in Practice 22, 89–92. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2016.12.007. 6 Sairaanhoitajat 2020. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. 7 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf)  8 Arene 2022.  Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. 9 Virtanen M. 2022.  Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022). 10 Ojanperä S. 2022. Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”. Uutiset 13.12.2022. Yle.  11 Brown J, Pope N, Bosco AM, Mason J, Morgan A. 2020. Issues affecting nurses' capability to use digital technology at work: An integrative review. J Clin Nurs. 29: 2801–2819. https://doi.org/10.1111/jocn.15321 12 Opintopolku https://opintopolku.fi/

Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä

30.11.2022
Jenna Tonteri ja Saila Pakarinen

Taide lisää viihtyvyyttä. – HyMy-kylän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella sijaitsevassa HyMy-kylässä on vuoden 2022 loppuun Rajapintoja-taidenäyttely, jossa on esillä akvarelleja ja runoja ihmisen luontosuhteesta ja ilmastotoimien terveyttä edistävistä vaikutuksista. Teokset ovat osa terveydenhoitaja Jenna Tonterin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä. Tutkinto-ohjelmassa Creativity and Arts in Social and Health Fields (Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla) on tutustuttu erilaisista näkökulmista taiteiden ja luovuuden merkitykseen ja tarpeellisuuteen sosiaali- ja terveysalan palveluissa sekä alan tutkimuksen osana. Tässä julkaisussa pohditaan kuvallisen taiteen merkitystä terveyspalveluiden odotustiloissa aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja HyMy-kylän asiakkaiden ja opiskelijoiden palautteen perusteella ja herätellään keskustelua taiteista osana asiakastyötä. Taiteen avulla viihtyvyyttä Terveyspalveluihin saavuttaessa aulat ja odotustilat ottavat tulijan vastaan. Niissä ihminen siirtyy toisenlaiseen rooliin asiakkaana, potilaana tai omaisena1. HyMy-kylän toimijat olivat jo pitkään pohtineet, miten odotustila voitaisiin luoda viihtyisämmäksi ja rennommaksi asiakkaille, ja lokakuusta alkaen odotustiloissa onkin ollut nähtävillä akvarelli- ja runonäyttely terveydenhoitaja Jenna Tonterin YAMK-opinnäytetyön teoksista. Värikkäissä teoksissa teemana on luonto, ja monet maalaukset ja runot käsittelevät ihmisen yhteyttä luontoon ja muuhun ympäristöön. Tunnelma on ehdottomasti muuttunut eloisammaksi ja kodikkaammaksi. – HyMy-kylän asiakas HyMy-kylän asiakkaiden sekä siellä toimivien opiskelijoiden kokemuksia taiteen esilläolosta HyMy-kylän odotustiloissa kartoitettiin lyhyillä kyselylomakkeilla avoimin kysymyksin. Kyselyihin vastasi anonyymisti yhdeksän asiakasta sekä kuusi opiskelijaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat ja viisi vastannutta opiskelijaa kokivat positiivisena taiteen tuomisen osaksi odotustiloja, yksi opiskelijoista ei ollut huomannut eroa tilan tunnelmassa taiteen tuomisen jälkeen. Odotustilojen kuvattiin olevan muun muassa aikaisempaa miellyttävämmät ja viihtyisämmät, kodikkaammat, tunnelmallisemmat, inhimillisemmät, rennommat ja eloisammat. Yhden asiakkaan mukaan taiteen tuomisen myötä tilat eivät olleet enää ”niin kylmät ja tavallisen odotustilamaiset, vaan kotoisammat”. Taiteen vaikutukset kokemuksiin ja tunnetiloihin terveyspalveluissa Odotusaulat voivat toisinaan olla paikkoja, joissa voi tulla esimerkiksi pitkästymisen, jopa pelon tai ahdistuksen tunteita. Erityisesti lapsille odotusaulat voivat merkitä pelkoa liittyen tuleviin toimenpiteisiin tai eroon vanhemmista2. Niin sanotut positiiviset häiriötekijät, kuten kuvataiteet osana terveydenhuollon tiloja, vähentävät tutkitusti stressiä ja ahdistusta, ja parhaimmillaan ne voivat jopa pysäyttää asiakkaan tai potilaan huolestuneen ajattelun3, 4. Taiteen katselu voi myös auttaa potilaan roolissa olevaa kokemaan hallinnantunnetta sekä helpottaa tilanteisiin sopeutumista. Eri taidemuotoja voidaan hyödyntää monipuolisesti luomaan miellyttävää ympäristöä terveyspalveluissa, esimerkiksi julistein, seinämaalauksin ja veistoksin tai käsitöiden, äänimaisemien ja videoteosten avulla5.   Asiakkaani on usein taideteoksen luona istumassa, hän katsoo kuvaa ja selvästi rauhoittuu sen avulla. – Metropolian HyMy-kylän opiskelija Visuaaliset taiteet terveydenhuollon ympäristöissä voivat parantaa potilaiden kokemuksia terveyspalveluista6, 7, 8. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti luontoa kuvaavan taiteen on todettu vähentävän potilaiden kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta ja kivusta. Lisäksi päivystyksessä odottavien potilaiden käytöksessä huomattiin selkeä positiivinen muutos, kun odotustiloihin tuotiin luontoon liittyviä kuvia ja taidetta. Potilaat olivat rauhallisempia, keskustelivat enemmän keskenään, ja jonot odotustiskillä vähenivät. Lisäksi melutaso laski luontoaiheisten teosten esillä olemisen myötä9. HyMy-kylän asiakkaiden palautteesta nousi esiin, että taidetta oli ollut mukava katsella odotellessa, jolloin ”odotus sujui leppoisammin”. Lisäksi taiteen esille tuomisen jälkeen odotustiloja kuvailtiin sekä rauhoittavina että piristävinä. HyMy-kylän opiskelijoiden vastausten mukaan osa asiakkaista oli jäänyt katselemaan tauluja ja lukemaan tekstejä, ja erityisesti lasten oli havaittu kiinnittävän huomiota tauluihin. Yhden opiskelijan mukaan asiakas istui usein taideteoksen luona odottamassa katsoen kuvaa ja selvästi rauhoittuen sen avulla. Myös toinen opiskelija vastasi, että asiakkaat ovat mahdollisesti olleet rennomman oloisia taiteiden oltua esillä. Osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei ollut huomannut asiakkaiden olemuksessa tai toiminnassa muutoksia. Näitä kiva katsella odottaessa! – HyMy-kylän asiakas Ihmiset havainnoivat usein ympäriltään asioita, jotka vastaavat heidän tunnetilojaan. Esimerkiksi iloisina he huomaavat positiivisia asioita. Monitulkintaisen taiteen käyttöä on hyvä käyttää varauksella terveydenhuollon odotus- ja toimenpidetiloissa, etteivät ne vahvista voimakkaita negatiivisiksi koettuja tunnetiloja. Erään tutkimuksen yhteydessä huomattiin, että toisin kuin luontoteemaisen taiteen vähentäessä potilaiden kokemusta ahdistuksesta ja kivusta, abstrakti taide jopa pahensi oireilua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toinen tutkimus totesi yhdenpitävästi, että ihmiset valitsivat sairaalaympäristöön sopivaksi mieluummin luontoteemaisen taiteen kuin abstraktin taiteen. Kuitenkin abstraktiakin taidetta voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa, ja abstraktin taiteen avulla voidaan esimerkiksi päästä tietoisen läsnäolon tilaan, joka voi edistää mielen hyvinvointia10. Asiakkailta tuli positiivista palautetta taidenäyttelystä. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että asiakkaat vaikuttivat pitävän taiteesta: taideteosten esillä oloa oli kiitelty ja alkuperästä kyselty. Sekä asiakkaiden että opiskelijoiden palautteesta nousikin useita toiveita jatkuvista taidenäyttelyistä HyMy-kylän tiloissa. Erityisesti värikkäitä, näyttäviä ja isokokoisiakin teoksia toivottiin jatkossa esille poistamaan “kliinistä tunnelmaa”. Yhden asiakkaan palautteen mukaan maalausten lisäksi myös tekstiilitaide sopisi tiloihin hyvin. Taide ihmisten keskinäisen yhteyden muodostamisessa Terveydenhuollon ammattilaisen itse tekemät taideteokset tai käsityöt voivat olla potilaalle tai asiakkaalle merkityksellinen osa terveyspalveluiden kokemusta. Tutun terveydenhuollon ammattilaisen signeeraama valokuvateos tai maalaus odotustiloissa antaa ammattihenkilöstä uudenlaisen kuvan ja voi herättää uteliaisuutta ammattiroolin takana olevaa ihmistä kohtaan. Lisäksi taidenäyttelyt terveydenhuollon tiloissa voivat parhaimmillaan lisätä sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mikäli taide on työntekijöiden tai potilaiden tekemää, niistä voi oppia ihmisestä itsestään paljon sellaista, mitä muuten ei oppisi. Taiteen avulla voi myös kertoa tarinoita sekä ymmärtää omia kokemuksia ja tunteita11. Yhden opiskelijan palautteesta nousikin esiin toive HyMy-kylässä tapahtuvasta taidetoiminnasta, jossa opiskelijat voisivat ohjata vaikkapa lapsille työpajaa, jonka tuotoksista voitaisiin koostaa näyttely HyMy-kylän odotustilaan. Kaikki taide on aina hyvästä. – HyMy-kylän asiakas Taide tai luova toiminta voivat olla osana terveydenhuollon palveluita. Parhaimmillaan terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaiden kesken tuotettu taide voi luoda yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä ihmisten välille, parantaa asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluista ja sitoutumisesta hoitoon sekä lisätä henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja yhteishenkeä. Taidetyöpajoissa voi irtautua potilaan tai asiakkaan roolista. Asiakkaan tai potilaan roolissa taiteiden parissa voi halutessaan keskittyä vain käsillä tekemiseen ja samalla tuottaa jotain yhteistä ja olla osana yhteisöä. Toisaalta usein juuri se, että keskitytään taiteeseen ihmisten sijaan voi auttaa luomaan tilan, jossa on helppo keskustella henkilökohtaisasioista sekä luoda läheisiä suhteita muihin. Taiteen tekemisellä on myös positiivisia fysiologisia vaikutuksia terveyteen, kuten verenpaineen ja sykkeen aleneminen sekä ahdistuksen lievittyminen. Mikäli taidetyöpajoissa tehtyä taidetta laitetaan esille terveydenhuollon tiloihin, voivat myös muut asiakkaat ja potilaat parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta12.  Jatkossa taiteen tekemiseen voitaisiin osallistaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät. Ihmislähtöinen kehittäjäkumppanuus tarkoittaa, että asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Ihmislähtöisessä toiminnassa toinen ihminen eli esimerkiksi asiakas kohdataan kunnioittavasti ja hänen kokemuksensa ja asiantuntijuutensa huomioiden 13, 14, 15. Näin saadaan arvokasta tietoa suoraan esimerkiksi siitä, miten asiakas kokee palvelun odotustilat ja millainen taide on asiakkaiden kokemuksen perusteella kyseiseen tilaan sopivinta. Taiteen avulla voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia terveydenhuollossa, niin odotustiloissa kuin osana terveydenhuollon toimintaa. Taide voi lisätä odotustilojen viihtyisyyttä, auttaa rauhoittumisessa ja tehdä odottelusta mukavampaa. Lisäksi osana terveydenhuollon toimintaa se voi luoda ihmisten välisiä yhteyksiä sekä auttaa tunteiden tunnistamisessa. Taide on best, rohkeasti vaan!! – HyMy-kylän opiskelija Kirjoittajat Jenna Tonteri valmistuu alkuvuodesta 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Creativity and Arts in Social and Health Fields (terveydenhoitaja YAMK). Hän on työskennellyt prevention eri tasoilla terveyttä edistävässä ja sairauksia ehkäisevässä terveydenhoitotyössä, sairaanhoitotyössä sekä kuntoutuksessa ja on kiinnostunut kehittämään osaamistaan kansanterveyden ja ympäristöterveyden näkökulmista sekä yhdistämään työhönsä taiteita ja luovuutta. Jenna Tonterin opinnäytetyö Illustrated Meanings of Climate Change Mitigation’s Co-benefits to Human Health. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden  kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän ohjaa opiskelijoiden harjoitteluja HyMy-kylässä sekä kehittää HyMy-kylän palveluita. Lähteet 1 Rollins J. 2021 'Purpose-Built' Art in Hospitals : Art with Intent, Emerald Publishing Limited. ProQuest Ebook Central. 2 Rollins, J. 2021. 3 Daykin, N., Byrne, E., Soteriou, T. & O'Connor, S. 2010. Using arts to enhance mental healthcare environments: Findings from qualitative research. Arts & health 2 (1), 33–46. doi:10.1080/17533010903031408 4 Nanda, U., Chanaud, C., Nelson, M., Zhu, X., Bajema, R. & Jansen, B. H. 2012. Impact of Visual Art on Patient Behavior in the Emergency Department Waiting Room. The Journal of emergency medicin, 43 (1), 172–181. doi:10.1016/j.jemermed.2011.06.138 5 Nanda, U. ym. 2012. 6 Cusack, P., Lankston, L. & Isles, C. 2010. Impact of visual art in patient waiting rooms: Survey of patients attending a transplant clinic in Dumfries. JRSM short reports 1 (6), 52–55. doi:10.1258/shorts.2010.010077 7 Daykin, N. ym. 2010. 8 Nanda, U. 2012. 9 Nanda, U. 2012. 10 Rollins, J. 2021. 11 Rollins, J. 2021. 12 Rollins, J. 2021. 13 Elomaa-Krapu, M., Ahlstrand, A. & Vehkaperä, U. 2021. HyMy-kylässä opitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä. AMK-lehti 3. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112557048. 14 Hand, C. & Raatikainen, E. 2022. Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-330-5. 15 Kuipers, S., Cramm, J. & Nieboer, A. 2019. The importance of patient-centered care and co-creation of care for satisfaction with care and physical and social well-being of patients with multi-morbidity in the primary care setting. BMC Health Serv Res. 19 (1), 13.