Sotemuotoilijat

Ammattikorkeakoulujen tehtävä on kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita, joilla on työelämässä tarvittavaa ja sitä uudistavaa osaamista. Tulevaisuuden asiantuntijatyössä kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen ja sujuvan yhteistyön taidot korostuvat1. Jokaisella sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalla tuleekin vahvan substanssiosaamisen rinnalla olla myös geneerisenä pidettyä osaamista kohdata tulevaisuuden haasteet ja toimia sujuvasti yhä verkostomaisemmin rakentuvassa työelämässä. Tämä osaaminen ei voi olla työntekijöiden substanssiosaamisesta irrotettua erityisosaamista tai vain yksittäisen ammattikunnan tai alan harteilla, vaan kuuluu kaikille.  Kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen taidoista – tai laajemmin monialaisesta yhteistyöosaamisesta – näyttää tulleen työelämän uusi musta, johon koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen on pukeuduttava.   Kaksiosaisen tekstisarjamme Matkalla monialaisuuteen osassa 1 pohdimme, mitä kaikkea monialaistuminen edellyttää. Tässä osassa 2 taas tarkastelemme koulutuksen mahdollisuuksia tuottaa juuri sitä osaamista, jota sosiaali- ja terveysalan monialaistumisessa tarvitaan. Pyrimme tuomaan lyhyesti esiin, miksi ja miten ajattelu- ja toimintatavan – tai jopa paradigman – muutos on tarpeen tehdä alan koulutuksessa juuri nyt.  Yksittäisistä toteutuksista yhteistyöosaamisen juonteeseen  Viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sosiaali- ja terveysalan yhteisiin osaamistarpeisiin ja yhteistyössä tarvittavaan osaamiseen2,3,4,5. Alan koulutuksen järjestäjiä on myös kehotettu ottamaan nämä tarpeet huomioon koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa6,7. Kehotus tuntuu aiheelliselta, sillä yhdessä eri ammattialojen opiskelijoiden kesken toteutetulla koulutuksella on osoitettu olevan merkittävä vaikutus opiskelijoiden yhteistyöosaamiseen8.  Koulutusorganisaatiota edustavasta näkökulmastamme katsottuna pidämme sekä ammattikorkeakoulujen että yksittäisten opettajien tehtävää merkityksellisenä monialaisuuteen ja onnistuneeseen sosiaali- ja terveysalan integraatioon tähtäävässä muutoksessa. Työelämäläheinen orientaatio ja vastuu tulevaisuuden työelämän osaamisperustan rakentamisessa ohjaavat ammattikorkeakoulutuksen järjestäjiä uudistamaan opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita ja koulutuksen järjestämisen tapoja. Keskeistä on toteuttaa monialaista yhteistyöosaamista vahvistavaa pedagogiikkaa, jossa oppiminen tapahtuu eri alojen opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppien9. Koulutuksen ja käytössä olevien pedagogisten menetelmien tulee perustua näyttöön ja tulevaisuuden työelämäosaamista ennakoiviin lausuntoihin.   Monialaisen opetus- ja kehittämistyökokemuksemme perusteella koulutuksella on merkittävä rooli ylitettäessä käytännön yhteistyötä hankaloittavia raja-aitoja sosiaali- ja terveysalalla. Ammattialakohtaisesti järjestetty opetus ruokkii helposti opiskelijoiden, eli tulevaisuuden asiantuntijoiden, siiloutuneita ja aloittain eriytyneitä toimintatapoja. Mikäli koulutuksen aikana kasvaa asiantuntijoita, jotka ovat tottuneet toimimaan ja viestimään moniammatillisesti ja monialaisesti, on todennäköistä, että raja-aitoja ylläpitävä ja siiloutunut toimintatapa voidaan murtaa. Yksittäin toteutuvat moniammatilliset tai monialaiset oppimistilanteet opintojen aikana eivät kuitenkaan riitä työelämässä paljon kysytyn jaetun osaamisen rakentumiseen. Tarvitaan kokonaisvaltaista pedagogista lähestymistapaa, joka kartuttaa monialaisen yhteistyön osaamista tavoitteellisesti läpi opintojen.  Alan koulutuksen toteutustapoja ja sisältöjä olisikin kehitettävä määrätietoisesti tutkinto- ja ammattirajat ylittäviksi kokonaisuuksiksi10,11, joissa yhdessä oppiminen on arkipäivää – yksittäisesti tai jopa satunnaisesti toteutettujen moniammatillisten tai monialaisten interventioiden sijaan. Etenkin monialaista yhteistyöosaamista ja kaikkien sote-ammattilaisten jaettua osaamista vahvistavat opinnot olisi perusteltua jäsentää juonnemaiseksi jatkumoksi12. Juonteen voi suunnitella kulkemaan läpi koko koulutuksen. Tällöin kaikille opiskelijoille karttuu yhteistä geneeristä osaamista esimerkiksi   moniammatillisessa tiimissä toimimisesta  yhteistyötä ohjaavasta lainsäädännöstä  monialaisesta kirjaamisesta   sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmästä tai   paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohtaamisesta ja hoidosta.   Ratkaisevaa on tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitella monialaisen yhteistyön taitoja toistuvasti yhdessä ja työelämää vastaavissa, autenttisissa tilanteissa13.  Yhdessä oppiminen johtaa itsensä ylittämiseen  Monialaisen yhteistyöosaamisen taitojen ja sisältöjen oppiminen edellyttää pedagogisten käytäntöjen tarkastelua. Jo vuosia tutkijat ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitkä pedagogiset menetelmät ovat vaikuttavimpia moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavan osaamisen vahvistumisessa14. Menetelminä on käytetty muun muassa simulaatio-oppimista, asiakastapausten ratkaisemista, työpajatyöskentelyä ja roolipelejä15. Yhdenkään moniammatillista yhdessä oppimista tavoittelevan pedagogisen menetelmän ei ole kuitenkaan todettu olevan ylivoimaisesti vaikuttavin16. Ratkaisuna monialaisuuden vahvistamiseksi ja monialaisessa yhteistyössä tarvittavien taitojen oppimiseksi on tarjottu yhdessä oppimisen pedagogiikkaa. Tällaista pedagogista lähestymistapaa on kuvattu ja työstetty laveammin Monialaisten ratkaisujen työkirjassa, joka sisältää myös tapausesimerkin ja tehtäviä teemasta. Yhdessä oppimisen pedagogiikka mahdollistaa sekä toiminnan että oppimisen tavoitteiden sanoittamisen yhdessä. Se harjaannuttaa toimijoita sellaiseen kielelliseen ilmaisuun, joka on kaikkien ammattialojen opiskelijoille yhteistä. Yhteisen toiminnan aikana eri alojen opiskelijat ja muut verkoston jäsenet oppivat toisiltaan ja ratkaisevat monitahoisia haasteita.17 Yhdessä oppimisessa kiinnostavin ja keskeisin alue on se, mitä opiskelija tai muu toimija ei pysty tekemään täysin itsenäisesti, mutta johon hän oikeanlaisen ohjauksen ja toisen ammattilaisen tuen avulla yltää. Kannustavassa ja yhteistä tekemistä arvostavassa ilmapiirissä opiskelijat onnistuvat ylittämään itsensä ja oman osaamisensa rajat.18 Juuri tällaista yksilöiden ja yhteisöjen onnistumista monialaisella työskentelyllä tavoitellaan – ja koulutuksen tulisi mahdollistaa.  Ratkaisut elävät tiimien monialaisessa yhteistyöosaamisessa  Yhdessä oppimisen pedagogiikka auttaa tunnistamaan toisten oppimistilanteeseen osallistuvien vahvuuksia ja osaamista, joiden pohjalta rakennetaan ratkaisukeskeistä vuoropuhelua. Sen myötä voidaan löytää yhdessä rohkeutta muuttaa vakiintuneita toimintatapoja – ja edetä kohti aitoa monialaisuutta.   Vuonna 2020 koostetussa Sote-osaamisen kompetenssikuvauksessa esitetään, että kaikille sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille yhteisen osaamisen vahvistamisen menetelmäksi sopisi moniammatillinen tiimiharjoittelu. Tällainen harjoittelu tarkoittaa toimintaa, jossa alan ammatteihin opiskelevat ratkovat yhdessä aidossa työelämäharjoittelussa erilaisia asiakastilanteita.19 Tiimiharjoittelu innostaa yhteiseen tiedonrakenteluun substanssista sekä samalla reflektoimaan tiimin omaa toimintaa moniammatillisesta näkökulmasta. Tällainen toimintatapa edellyttää kuitenkin turvallista tunneilmapiiriä oppimistilanteessa sekä myötäelävän kohtaamisen taitoa. Yhdessä oppimisen pedagogiikan mukaan toimiessaan ohjaava opettaja tukee tiimiä ja sen jäseniä toisiaan arvostavassa ongelmaratkaisussa. Opiskelijalle taas on tärkeintä saada kokemusta myötäelävästä kohtaamisesta. Opettajan roolina on sanoittaa, reflektoida ja selkeyttää tämän ongelmanratkaisu- ja oppimistilanteen kulkua ja toimintaa siihen osallistuville, jotta opiskelija oppisi tiedostamaan ja myös käsitteellistämään myötäelävän kohtaamisen elementtejä.20,21 Tämäntyyppinen oppiminen ja työskentely ovat ajankohtaisia myös uusien monialaisten menetelmien ja työkalujen kehittymisen ja kehittämisen vuoksi.  Monialaisen osaamisen uuttaminen osaksi opintoja vaatii valintoja Yhdessä oppimisen pedagogiikka ja monialaisen yhteistyöosaamisen juonteen uuttaminen osaksi opintoja vaativat konkreettisia tekoja ja toimintaympäristön, joka tukee täytäntöönpanoa. On mahdollista, että siirryttäessä kohti yhdessä oppimista on väistämätöntä tehdä useita toimijoita tai rakenteita vavisuttavia uudistuksia esimerkiksi opetussuunnitelmiin tai ammattialoittain eriytyviin opetuskäytänteisiin.    Moniammatillisen koulutuksen toteuttamista ja opetussuunnitelmien integraatiota estäviä ja edistäviä tekijöitä on tutkittu viime aikoina varsin paljon22. Uudistuksen läpiviemiseen ja moniammatillisen koulutuksen implementaatioon on rakennettu myös erilaisia prosessikuvauksia ja malleja23,24 sekä täytäntöönpanoa helpottavia vinkkilistoja25. Emme siis suinkaan ole tilanteessa, jossa emme tietäisi, kuinka toimia tai mitä asioita on ratkaistava. Kyse on tavoitteellisen, yhdessä suunnitellun ja systemaattisen muutosprosessin läpiviennistä. Sen onnistumisen kannalta keskeinen menestystekijä on organisaation johdon ymmärrys johtaa ja ennen kaikkea mahdollistaa vaativaa ja vaikeaksikin koettua muutosvaihetta26.  Kokoavasti voisi sanoa, että sosiaali- ja terveysalan koulutukselta odotetaan nyt määrätietoisuutta ja rivakkuutta työelämän uuden mustan päälle pukemisessa: monialaisen yhteistyön onnistumisen varmistamisessa osaamisen avulla. Kun pyrimme yhdessä löytämään ratkaisuja asiakkaiden arjen monitahoisiin tilanteisiin ja muihin sosiaali- ja terveysalalla ajankohtaisiin haasteisiin monialaista yhteistyötä vahvistamalla, ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus toimia prosessissa sekä veturina että työelämän kehittäjäkumppanina.  Kuitenkaan se, mitä tapahtuu alan koulutuksessa, ei yksin riitä, vaan muutoksen on oltava samansuuntaista eri tasoilla: palvelutilanteiden ihmislähtöisesti rakentuvista kohtaamisista toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon saakka. Sosiaali- ja terveysalan onnistuneessa integraatiossa kyse on siis varsin kompleksisesta ilmiöstä, joka on hahmotettava systeemisesti ja ratkaistava monialaisesti.  Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022).  Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen, Saila Pakarinen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin.  Kirjoittajat  Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä.  Saila Pakarinen on lehtori ja toimii HyMy-kylässä opiskelijoita innostaen ja kannustaen. Hän hyödyntää väitöskirjanprosessiinsa liittyvässä suunhoidon asiakastyössä myötäelävän kohtaamisen taitoja ja mahdollistaa myös opiskelijoille näiden taitojen harjoittelua.  Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle.  Lähteet 1 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. 2 WHO 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. World Health Organization. 3 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 4 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 5 IPEC 2011. Core competencies for interprofessional collaborative practice: Report of an expert panel. Washington, D.C.: Interprofessional Education Collaborative. 6 European Commission 2018. Commissions staff working document accompanying the document communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on the digital education action Plan. 7 Kangasniemi ym. 2018. 8 Guraya S.Y. & Barr, H. 2018. The effectiveness of interprofessional education in healthcare: A systematic review and meta-analysis. The Kaohsiung Journal of Medical Sciences 34 (3), 160–165. 9 Barr, H., Ford, J., Gray, R., Helme, M., Hutchings, M., Low, H., Machin, A. & Reeves, S. 2017. Interprofessional Education Guidelines. 10 Barr ym. 2017. 11 WHO 2010. 12 Pihlaja, M. 2011. Osaamisen jäljillä. Juonneopetuksen suunnittelusta käytännön toteutukseen. Vaasan ammattikorkeakoulu, other publications C11. 13 Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillisuus ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallitus. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. 14 Fox, L., Onders, R., Hermansen-Kobulnicky, C., Nguyen, T-N., Myran, L., Linn, B. & Hornecker, J. 2018. Teaching interprofessional teamwork skills to health professional students: A scoping review. Journal of interprofessional care 32 (2), 127–135. 15 Fox ym. 2018. 16 Macías Inzunza, L., Rocco Montenegro, V., Rojas Reyes, J., Baeza Contreras, M., Arévalo Valenzuela, C. & Munilla González, V. 2020. Formation in Interprofessional Education in Nursing and Medical Students Globally. Scoping review. Investigación y Educación en Enfermería 38 (2), 6. 17 Karlgren, K., Lakkala, M., Toom, A., Ilomäki, L., Lahti-Nuuttila, P. & Muukkonen, H. 2020. To Assessing the learning of knowledge work competence in higher education – cross-cultural translation and adaptation of the Collaborative Knowledge Practices Questionnaire. Research Papers In Education 35 (1), 8–22. 18 Vygotski, L. S. 1978. Thought and Language. Cambridge: MIT Press. 19 STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen. Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 3. 20 Porath, C., Spreitzer, G., Gibson, C. & Garnett, F. 2012. Thriving at work: Toward its measurement, construct validation, and theoretical refinement. Journal of Organizational Behavior 33 (2), 250–275. 21 Spreitzer, G. & Porath, C. 2014. Self-determination as nutriment for thriving: Building an integrative model of human growth at work. The Oxford handbook of work engagement, motivation, and self-determination theory 90, 245–258. 22 Ks. esim. Wong P.S., Chen, Y.S. & Saw, P.S. Influencing factors and processes of interprofessional professional education (IPE) implementation. Medical Teacher 43 (1), 39–45. 23 Wong ym. 2021. 24 D’amour, D. & Oandasan, I. 2005. Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: an emerging concept. Journal of Interprofessional Care 19 (1), 8–20. 25 Hill, E., Morehead, E., Gurbutt, D., Keeling, J. & Gordon, M. 2019. 12 Tips for developing inter-professional education (IPE) in healthcare. MedEdPublish 8 (1), 69. 26  Lawlis, T.R., Anson, J. & Greenfield, D. 2018. Barriers and enablers that influence sustainable interprofessional education. Journal of Interprofessional Care 28 (4), 305–310.