Avainsana: Robotti
Synnyttävätkö robotteja unelmat, osingot vai ihmisten tarpeet?
Tsekin kielen sana robota tarkoittaa taksvärkkiä, ilmaista työtä ja raatamista. Kirjailija Karel Čapek otti sanan käyttöön veljensä Josefin suosituksesta näytelmäänsä R.U.R. ja liitti siten nimensä ikiajoiksi robotiikan historiaan. Vuonna 1920 ilmestyneestä näytelmästä robotti levisi vähitellen myös suomen kieleen, vaikka vähältä piti, ettemme nykyään tutki ja kehitä robottereita. Kun näytelmä esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1924, suomennoksen pohjana käytettiin saksankielistä versiota. Kuitenkin jo 1940-luvulla Outsiderin eli Aarne Haapakosken science fiction -tarinoissa seikkaili robotti nimeltä Atorox. R.U.R eli Rossum’s Universal Robots on ”kollektiivinen draama, jossa on alkukomedia ja kolme näytöstä” (suomentanut Eero Balk, Savukeidas 2009). Alkunäytöksen ja muiden näytösten välissä robotit kehittyvät kymmenessä vuodessa ”vähäpuheisista, liikkeiltään kulmikkaista, kasvoiltaan ilmeettömistä ja tuijottavista” koneihmisistä entistä ihmismäisemmiksi, ihmisten kaltaisiksi. Ikävä kyllä robotit ymmärtävät ihmismäisyyden nimenomaan vihaksi toista ihmistä kohtaan ja ryhtyvät järjestelmällisesti tuhoamaan ihmiskuntaa. Kirjoittamisaikanaan ensimmäisen maailmansodan tuhojen herättämä ajatus ei ole kovin vieras vieläkään: kuinkahan paljon sodankäynnin robotisoimiseen käytetään varoja? Hypehöpinöiden kallis hinta Čapekin näytelmän ensi-illasta on noin sata vuotta, mutta sen kysymyksenasettelut ovat yhä ajankohtaisia. Isä ja poika Rossumin unelmat ihmisen kaltaisista roboteista ovat osin toteutuneet. Niistä ainakin yksi – saudiarabialainen Sophia – on saanut jo maansa kansalaisuuden ja kertonut haluavansa perheen. Rossumien robottien tarkoitus on poistaa inhimillistä kurjuutta. Robottitehtaan pääjohtaja Domin pohtii, mihin koneellinen taksvärkki voi parhaimmillaan johtaa: ”Niin, he (ihmiset) jäävät työttömiksi. Mutta silloin ei olekaan mitään työtä. Kaiken tekevät elävät koneet. Ihminen tekee vain sen, mistä pitää. Hän elää vain kehittääkseen itseään. - - - Et ole enää työläinen, et ole enää kirjuri, et enää kaiva hiiltä etkä seiso vieraan koneen ääressä. Et enää tuhlaa sieluasi työhön, jonka olet kironnut.” Robotit eivät kuitenkaan pysy lestissään vaan nousevat kapinaan. Tehtaan kaupallinen johtaja Busman esittää käsityksen tilanteeseen johtaneista syistä: ”Me sen kuin vain kiisimme kysyntävyöryn harjalla ja höpisimme samalla – tekniikasta, sosiaalisesta tasa-arvosta, edistyksestä, hyvin kiinnostavista asioista. Aivan kuin nuo höpinät olisivat ohjanneet vyöryn suuntaa. Sillä aikaa kaikki vain eteni omalla painollaan, nopeammin, nopeammin, aina vain nopeammin.” Lopulta robottien kehitystä eivät enää ohjanneetkaan ihmisten tarpeet vaan tehtaanomistajien rahanahneus, ja ahneellahan on tunnetusti tietynlainen loppu. Karel Čapekin R.U.R. on pysäyttävä ja kysymyksiä herättävä puheenvuoro robotisaatio-, tekoäly- ja digitalisaatiokeskusteluun. Olisiko mahdollista, että nykyäänkin kehitysusko sokaisee ja robotteja tehdään enemmänkin voiton kuin käyttäjien todellisten tarpeiden pohjalta? Tehdäänkö asioita siksi, että ne voidaan tehdä – vai siksi, että ne ovat järkeviä tai eettisesti kestäviä? Voiko kyseistä rajaa ylipäänsä havaita? Kaiken teknologisväritteisen huomisuskon huumassa tarvitsemme samaa viisautta, jonka Čapek ilmaisi artikkelissaan näytelmänsä ilmestymisvuonna: ”On tärkeää, että tulevaisuutta parannellaan ajatuksissa ja suunnitelmissa, mutta vielä tärkeämpää on, että nykyisyyttä parannellaan teoissa ja elämässä”. Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Tunnetko jo Paron?
Paro on japanilaisen professori Takanori Shibatan kehittämä hyljerobotti, ja se on tarkoitettu terapia- ja hoivarobotiksi. Paro on valittu kahdesti maailman terapeuttisimmaksi robotiksi Guinness World Recordsin mukaan. Paro on käytössä Suomen lisäksi ainakin Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa, Saksassa, Japanissa ja USA:ssa. Uusimman version, yhdeksännen sukupolven Paron (MCR-900) toiminta-aika on 5–8 tuntia ja akun käyttöikä 2–3 vuotta. Paro painaa 2,5 kiloa ja on sylikoiran kokoinen. Sen turkki on entistä antibakteerisempi. Lisäksi turkissa ja kuonossa on kosketusta, valoa, ääntä, lämpötilaa ja asentoa mittaavia sensoreita. Paron voi ohjelmoida esimerkiksi tunnistamaan käyttäjänsä ja myös oman nimensä. Sensorien avulla se reagoi ihmisen kosketukseen ja käytökseen; se esimerkiksi uikuttaa silityksestä ja ulvahtaa lyönnistä. Äänenvoimakkuutta säädetään näppäinten avulla. Paroa myy Suomessa Innohoiva – Robokeskus Oy, ja sen saa omaksi 4000–5000 eurolla. Käyttöönottokoulutus on lisäksi hinnoiteltu erikseen. Paroa voi myös vuokrata kuukaudeksi 350 euron hintaan, joka sisältää käyttöönottokoulutuksen. Miksi juuri Paro? Terapiaeläimistä ovat saaneet suurta apua esimerkiksi traumatisoituneet ihmiset ja kiintymyssuhdehäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret. He ovat usein kokeneet ihmissuhteissa pettymyksiä, jolloin suhtautuminen ihmisiin saattaa olla varauksellista. Eläimen läsnäolon on todettu myös edistävän sydänterveyttä; sepelvaltimotaudin varhaisien riskitekijöiden tutkimuksessa lemmikin omistaneilla miehillä oli alhaisemmat systolisen verenpaineen, kolesteroli- ja rasva-arvot. On tutkittu, että lasten verenpaine ja syke ovat olleet alhaisempia luettaessa koiralle kuin perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Lisäksi eläimen läheisyyden on todettu vaikuttavan hermoston toimintaan ja sitä kautta koko hyvinvointiin. Hermostossa vaikuttava kiintymyshormoni oksitosiini vähentää pelkoa, lisää mielihyvän, turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, mikä taas vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Parossa on paljon samaa kuin oikeissa eläimissä, joita hyödynnetään terapiatyössä. Paro saattaa olla monelta osin jopa parempi. Eläinavusteisessa terapiassa mahdollisia ongelmia voivat olla esimerkiksi pelot eläimiä kohtaan, allergiat sekä eläinten tartuttamat taudit. Robottina Paro sietää paremmin karkeamotoriikan vaikeuksia ja näin ollen ronskimpia otteita. Terapia- ja hoivarobottina hylje on hyvä eläin, sillä harvalla on ennakkoasenteita sitä kohtaan. Lähteet: Haapamatti Kirsi 2017. Hylje- ja kissarobotti pitävät seuraa – Mieltä hoitavia robotteja on käytössä Suomessa kymmeniä. Maaseudun tulevaisuus. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/hylje-ja-kissarobotti-pit%C3%A4v%C3%A4t-seuraa-mielt%C3%A4-hoitavia-robotteja-on-k%C3%A4yt%C3%B6ss%C3%A4-suomessa-kymmeni%C3%A4-1.175418 Hirvasnoro Tarja 2018. Olet sinä söpö vekotin!” Robotti Paro hoivaa vanhuksia, mutta mitä tekee Pepper? Kodinkuvalehti 1/2018. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/olet-sina-sopo-vekotin-robotti-paro-hoivaa-vanhuksia-mutta-mita-tekee-pepper Innohoiva Robokeskus oy 2018. Tuotteet- Paro Hyljerobotti http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/ Ruotsalainen Minna 2014. Karvainen kaveri hyväksyy ehdoitta ja innostaa. Sydänliitto. https://sydan.fi/karvainen-kaveri-hyvaksyy-ehdoitta-ja-innostaa/ Sinkkonen Jari 2013. Lapsen yksilökehitys ja suhde eläimiin. Teoksessa Ikäheimo Kaija (toim.). Karvaterapiaa. Eläinavusteinen työskentely Suomessa. Helsinki: Solution Models House. Kirjoittaja: Jenni Nurmisto työskentelee hoitotyön opettajana Omniassa.
Ymmärrämmekö mitä robotiikka meille merkitsee? Kirja oikeista kysymyksistä
Tiedämmekö mitä me tiedämme? Tiedämmekö mitä meidän pitäisi tietää? Miten saamme tietää, mitä tietoa tarvitsemme? Vai riittääkö vain oivallus, joka antaa mahdollisuuksia? Tähän me pyrimme. Teknologian nopea kehittyminen on johtanut yhä laajamittaisempaan robotiikan hyödyntämiseen tuotannossa, logistiikassa ja palveluissa. Kansallisessa ja globaalissa kilpailussa pärjätäkseen suomalaisten teollisuus- ja logistiikkayritysten on pysyttävä kehityksessä mukana. Myöskään hyvinvointipalvelumme eivät pysy pystyssä ellemme ryhdy hyödyntämään robotiikkaa ja tekoälyä osana sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujamme. Yksittäinen robotti jossain tuotannon osassa tai pitämässä seuraa vanhuksille vanhainkodissa ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Sen pohtiminen, miten me teemme yksittäisiä työtehtäviä ja voiko tehtävän automatisoida, on toki osa tätä ongelmaa, mutta se ei johda hyvään lopputulokseen. On turha pelätä, että jokin kone voi korvata ihmisen tekemän ja jättää meidät tyhjän päälle. Kaikkea tätä muutosta on ajateltava osana suurempaa kokonaisuutta. Usein muutos vaatii uutta näkökulmaa. Näin on esimerkiksi Amazonilla, jossa tilauksien kerääminen aikaisemmin oli aikaa vievää ja vaati keräilijöiltä runsaasti liikkumista. Nyt hyllyt liikkuvat keräilijöiden luokse oikea-aikaisesti tietokoneen tarkasti ohjaamana. Palvelurakenteet julkisella sektorilla tai yrityksen rooli osana toimitusketjua on mietittävä kokonaan uudelleen. Samalla ajatus työn sisällöstä ja toiminnoista muuttuu ja uudistuu. Mutta miten? Siihen tuskin kenelläkään on vastausta. Itse olen varma siitä, että tämä kaikki tarjoaa meille huikeita uusia mahdollisuuksia: parempia ja tehokkaampia palveluita, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja meille työntekijöille mielenkiintoisia haasteita. Tavoite kirjan tekemiselle Kun Roboreel-hanke käynnistyi, pohdimme työkaverini kanssa, miten voisimme lähestyä sekä yrityksiä että julkisia organisaatiota ja kysyä nykyisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin liittyviä joskus kipeitäkin kysymyksiä. Miten voimme lyhyessä ajassa saavuttaa luottamuksen, niin että haastateltavat uskaltavat puhua avoimesti siitä, missä he ovat onnistuneet ja mitä mahdollisesti olisi kannattanut tehdä toisin. Toisaalta miten me uskallamme sanoa yritysjohtajalle, joka on mielestään luonut menestyvän yrityksen, että silloin tehtiin näin ja se onnistui, mutta oletko varma, että tämä myös toimii tulevaisuudessa. Siitä me yritimme kirjoittaa. Lähtökohtana oli koota sellainen kokonaisuus, jonka pohjalta on mahdollista luoda tilanne, jossa organisaation vastuuhenkilöt voivat tarkastella tilannettaan realistisesti ja avoimesti nykyisten ja tulevien mahdollisuuksia ja haasteiden kannalta. Tavoitteemme onkin saada mukana olevat henkilöt ajattelemaan tulevaisuuden muutoksia vaikka ajatuksella: ”Jos sinä et tee sitä, mikä on väistämätöntä, joku muu sen kuitenkin tekee. Mitäs sitten?” Vaikka Roboreel-konsultointikirjan tehtävänä on toimia hankkeessa koulutusmateriaalina ja oppaana yrityksille toteutettavien seminaarien ja koulutusten tukena, soveltuu se myös yleisteokseksi ja oppaaksi organisaatioiden kehittämiseen. Tavoite oppaan tekemiseksi oli, että se voi toimia toimintaympäristön tarkastelun ohjeistuksena nykytilaa analysoitaessa ja kehittämisen kohteita määriteltäessä. Samalla mallia voidaan hyödyntää mahdollisten muutostilanteiden havainnointiin ja pohjana erilaisten vaihtoehtojen hahmottamiseen, kun tulevista kehittämisen toimenpiteistä päätetään. Tämän vuoksi haluamme jakaa tämän konsultointioppaan vapaasti toiminnan kehittämistä suunnittelevien organisaatioiden käyttöön. Teos on ladattavissa Metropolia kirjaston sivuilta vapaasti osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-105-9. Emme myöskään haluaa rajoittaa teoksen hyödyntämistä, sillä kehittäminen ei ole mitään ilman uusia näkökulmia, ajatuksia ja innovaatioita – eikä vastavirtaan rämpimistä. Kirjoittaja: Jarmo Toivanen työskentelee ICT:n ja tuotantotalouden lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.