Hyljerobotti Paroa on jo muutamaan kertaan esitelty Robologissa. Veimme Innohoivan Tarja Bensoudan kanssa Paron Sateenkaari-Kotiin Espooseen reilun viikon ajaksi lokakuussa 2019. Kokeilu on osa yrityksen kanssa Roboreel-hankkeessa suunniteltuja toimenpiteitä. Palvelutalossa on 15 asukasta, jotka ovat etupäässä muistisairaita. Osalla heistä sairaus on jo pitkälle edennyt.
Kävimme kokeilun aluksi Paron ominaisuuksia ja käyttöä lyhyesti läpi palvelutalon toimitusjohtajan Tuulikki Pihkala-Perälahden kanssa. Lyhyen esittelyn jälkeen Paroa vietiinkin jo tutustumaan talon asukkaisiin. Suhtautuminen jakautui pitkälti henkilöiden toimintakyvyn mukaan. Toimintakyvyltään heikoimmat eivät pääsääntöisesti juurikaan reagoineet Paroon vaan etsivät enemmän kontaktia tuttuun hoitajaan. Jotkut jopa aluksi hieman pelkäsivät hyljettä ja välttelivät sitä.
Toimintakykyisimmät tykkäsivät robotista ja pitivät sitä hauskana. Paro sai kyllä viikon aikana osakseen riittävästi sylissäpitoa, silittelyä, lempeää jutustelua ja ihmettelyä. Aiemmin lemmikkieläimiä omistaneet ja ne, joilla nytkin oli oma pehmolelu, tuntuivat suhtautuvan Paroon positiivisimmin. Myös talossa vierailleet omaiset suhtautuivat Paroon mielenkiinnolla ja ihastuksella.
Hyvää mieltä myös henkilökunnalle
Henkilökunta koki Paron positiivisena yllätyksenä. Sen nähtiin ilahduttavan asukkaita ja piristävän ilmapiiriä. Robotti myös tuntui helppokäyttöiseltä. Ainoastaan hygieenisyys herätti kysymyksiä ja askarrutti hieman hoito-ohjeista huolimatta. Kokeilu sujui odotusten mukaisesti eikä Paron turkkikaan käsittelyssä likaantunut. Tässä uusimmassa versiossa on kylläkin parannettu turkin antibakteerisia ominaisuuksia. Turkkia voi hoitaa pyyhkimällä kostealla, harjaamalla ja pahimmassa tapauksessa irrottaa pestäväksi.
Robotin hankinnan esteenä nähtiin viehättävyydestä huolimatta olevan kallis hinta, noin 5000 euroa. Koettiin, että hinnan suhde robotin tuomaan hyötyyn ei välttämättä tee investoinnista kannattavaa. Robotin ei myöskään nähty vapauttavan henkilökuntaa muihin tehtäviin. Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla humanoidirobottia. Katsotaan saako se vanhukset paremmin liikkeelle.

Kirjoittaja: Janne Tuominen työskentelee asiantuntijana Omnian tietohallinnossa.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä
Big-Flashin toimintamalleilla TKIO haltuun, Osa 1
15.12.2023
Robologi
Oppilaita AutoJoen kimpussa Oinride-projektissa
TKIO:lla tarkoitetaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) yhdistämistä oppimiseen ja opetukseen (O). Nopeasti muuttuva, kompleksinen toimintaympäristö vaatii TKI-toimintaan ja oppimiseen uusia toimintamalleja ja uudenlaista ajattelua. Käynnissä on ns. neljäs teollinen vallankumous, jossa fyysinen ja digitaalinen maailma yhdistyvät kyberfyysisiksi järjestelmiksi.
Hanketoiminnan yleistyessä ja TKIO:n hakiessa rooliaan on minulla ollut kunnia olla mukana erilaisissa hankkeissa PalRobista ja Roboreelista Digi-Salamaan ja lopulta Big-Flashiin. Yhteistä näissä on ollut, että niissä on yhdessä yritysten ja oppilaiden kanssa haettu mallia, miten robotiikkaa ja muuta uutta teknologiaa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla testata sekä soveltaa haettaessa kilpailukykyä ja vihreää siirtymää.
Selkeästi on havaittu, että tällaiselle TKIO-tekemiselle tarvitaan metodiikka eli tavat toimia ja toteuttaa erikokoisia projekteja yritysten kanssa. Lisäksi on luotava fasiliteetit laajamittaisille projekteille. Aikaisemmin projekteja on toteutettu opetuslaboratorioissa, mikä on tuottanut selviä haasteita. Näihin on vastattu perustamalla projekteille tarkoitetut Garage-tilat.
Roboreelissä huomattiin, ettei TKIO-toiminnassa riitä, että oppilasryhmä laitetaan hommiin omin päin. Tarvitaan kunnon toimintatapoja ja suunnitelmallista tekemistä. Digi-Salama-hanketta varten kehitettiin Salama-projektimalli, joka osoittautui erittäin toimivaksi. Hankkeessa tehtiin Uudenmaan alueella 25 Salama-projektia. Yritysten kanssa pidetyissä työpajoissa tunnistettiin, mikä on ollut toimivaa ja mitä pitää kehittää. Lisäksi todettiin, että tarvitaan jotain ennen ja jälkeen Salama-projektien.
TKIO Big-Flashin tapaan
Aikaisempia kokemuksia ja palautetta hyödynnettiin, kun Big-Flash-hankkeessa toteutettiin järjestelmällinen lähestymistapa yritysten kehityskohteiden löytämiseksi ja luotiin uudet projektielementit Suvituuli ja Iso myrsky. Aikaisempaa Salama-projektikonseptia kehitettiin ja se tuotteistettiin osaksi Robo ja AIoT Garage - kohtaamojen palveluita. Hankkeen tajunnan räjäyttävä osuus oli tavoite toteuttaa 122 projektia, 100 Suvituulta, 20 Salamaa ja 2 Isoa myrskyä.
Liiketoiminnan digitaalinen kehittäminen sisältää kaksi osuutta, A + B. Osuus A on tarvekartoitus, jonka avulla löydetään eri yritysten kehityskohteet. Tämä pohjautuu SPIN-menetelmään (Situation, Problem, Implication, and Need-Payoff). Osuus B on teknologiatyöpaja, jossa valitaan tekninen ratkaisu valitun kehityskohteen toteuttamiseksi sekä tehdään minidemo. Tässä sovelletaan teknologiasprint- menetelmää.
Suvituuli on nopea teknologiakokeilu, jonka kesto on 1–3 kuukautta. Lopputulos on simulaatio ja laboratoriossa toteutettu demo, POC (Proof of Concept). Tämän toteutuksesta vastaa 1–3 projektiryhmää palkatun projektiassistentin johdolla Metropolian ja muiden asiantuntijoiden tukemana.
Salama-projektissa rakennetaan Suvituuli-projektin demo prototyyppiasteelle. Projektin tekemisestä vastaa Metropolian asiantuntija yhdessä hankkeen projektiassistentin kanssa. Ensimmäisessä vaiheessa projektista tehdään esiselvitys, jonka perusteella kirjoitetaan vaatimusmäärittely ja suunnitellaan toteutus. Toisessa vaiheessa rakennetaan laajamittainen prototyyppi, jonka perustella voidaan laskea, kannattaako projekti toteuttaa investointiprojektina. Prototyyppi testataan tuotanto-olosuhteissa yrityksessä tai niitä vastaavissa Garage-pajoissa.
Iso myrsky on laajamittainen toteutusprojekti. Iso myrsky -projektien tekemisestä vastaavat Metropolian asiantuntijat yhdessä projektiassistenttien ja yrityksen edustajien sekä teknologiatoimittajien kanssa. Projektiryhmää vahvistetaan eri korkeakoulujen oppilailla. Iso myrsky -projektien toteutusta avustavia oppilasryhmiä rekrytoidaan Laureasta, Haaga-Heliasta ja Aallosta sekä Variasta. Lisäksi tukiverkostona toimivat Robotiikkayhdistyksen, Automaatioseuran ja Suomen tekoälykeskuksen asiantuntijat.
Garaget ovat pajoja, joissa yritykset voivat nostaa kilpailukykyään ja vastata globaaleihin haasteisiin robotiikan, tekoälyn ja uusien teknologioiden avulla. Tavoitteenamme on olla edelläkävijä robotiikan ja uusien teknologioiden hyödyntämisessä. Metropoliassa kehitetään ja sovelletaan Industry 4.0 -teknologioita. Robotiikka (teollisuusrobotiikka, kobotiikka ja mobiilirobotiikka), digital twin -teknologia, tekoäly ja koneoppiminen sekä VR ja AR ovat uusia sovelluksia, joita hyödynnetään niin opetuksessa kuin erilaisissa hankkeissa.
Tekemisen keskiössä ovat Myyrmäen kampuksen Robo ja AIoT Garaget. Ne tarjoavat fyysisen lokaation, resursseja sekä laitteistoja nopeille ja pidemmille kokeiluille sekä laajamittaisille toteutusprojekteille. Toiminnan kiihdyttämiseksi alueelle tulee testikäyttöön myös 5G-verkko.
Myyrmäen kampuksen Robo Garage
Mitä saatiin aikaan?
Kaksi vuotta myöhemmin Big-Flash on saatu päätökseen. 84 yritystä, 106 tehtyä projektia ja 684 oppilasta myöhemmin voidaan todeta, että ilman kehitettyä Garage-konseptia ja projektimetodiikkaa ei tekemisestä olisi tullut mitään. Hankkeessa kehitetyt toimintamallit ovat antaneet selkeän selkärangan tekemiselle ja jatkavat eloaan osana Garage-palveluita. Onpa oppien pohjalta jo syntynyt kaksi jatkohankeajatustakin, joissa metodiikkaa viedään pidemmälle tavoitteena kokonaisvaltainen teknologinen tiekartta.
Hieman esimakua hankkeen lopputuloksista nähdään hankkeen päätösseminaarin videossa. Mitä kaikkea kahdessa vuodessa saatiinkaan aikaiseksi, sattui ja tapahtui, siitä enemmän blogissa Big-Flashin toimimalleilla TKIO haltuun / Osa 2.
Hienoa osaamista ja yhteistyötä Robo Garagen ja Urbanfarmlabin ammattilaisten kanssa ja projektiin omistautuneiden opiskelijoiden kanssa. Kaiken kaikkiaan ylivoimaisesti tuloksiltaan korkeatasoisin projekti, vaikka opiskelijat vielä matkalla oppivatkin paljon asioita. Valmistettu Demo toimi!
Jarmo Lehtonen Metagrow Oy
Kirjoittaja
Antti Liljaniemi / Kone- ja autotekniikka / Robo Garage -vastaava
+358 400 240 756 antti.liljaniemi@metropolia.fi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lisää aiheesta
Autotalleissa syntyy innovaatioita – Robo Garage avattiin Myyrmäen kampuksella. 2021. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/uutiset/autotalleissa-syntyy-innovaatioita-robo-garage-avattiin-myyrmaen-kampuksella. Luettu 5.9.2023.
Big Flash – Kestävästi kohti kilpailukykyä. 2023. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Big-Flash. https://bigflash.metropolia.fi/. Luettu 5.9.2023.
Garage – Robotiikka- ja tekoälypajat. 2023. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/yhteistyoalustat/garage. Luettu 5.9.2023.
Liljaniemi, A., & Paavilainen, H. 2020. Using digital twin technology in engineering education–course concept to explore benefits and barriers. Open Engineering, 10(1), s. 377–385.
Liljaniemi, A.; Paavilainen, H. & Tuominen, T. 2023. Digi-flash pedagogy confronts new emerging technologies-Maturity level evaluation case study. Cogent Engineering, 10(1), 2186201.
Teknologiat. 2021. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Digi-Salama. https://digisalama.metropolia.fi/teknologiat/. Luettu 5.9.2023.
Unkari-Virtanen, L., & Huhtaniemi, M. 2023. TKIO – tulevaisuuskestävää innovointia ja osaamista. Verkkoaineisto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/802360/2023%20Taito%20110%20TKIO%20Tulevaisuuskest%c3%a4v%c3%a4%c3%a4%20innovointia%20ja%20osaamista%20Unkari-Virtanen%20Huhtaniemi%20.pdf?sequence=5&isAllowed=y. Luettu 5.9.2023.
Garage buustaa harrastustoimintaa
4.12.2023
Robologi
Harrastustoimintaa, mobiilirobotin kokoamista Robo Garagessa
Yhteistyöalustat AIoT ja Robo Garage ovat nimensä mukaisesti autotallityyppisiä työtiloja, jotka mahdollistavat yritysprojektien lisäksi opiskelijoiden omat projektit. Autotalliprojektit syntyvät, kun muutama ystävä yhdistää voimansa ja saa inspiraation uuden asian kehittämiseen. Tällöin hyvät työtilat ja yhteishenki ovat välttämättömiä. Garage Club -toiminta pyrkii tukemaan talliprojekteja, mutta vielä tärkeämpänä tavoitteena on opiskelijoiden harrastustoiminnan kehittäminen ja ystävyyssuhteiden rakentaminen hauskan tekemisen kautta.
Harrastetoiminnan väheneminen on huolestuttava trendi, joka näyttää vaikuttavan yhä useampaan korkeakouluopiskelijaan. Harrastukset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden uusien taitojen oppimiseen sekä vahvistavat sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Kun opiskelijat voivat yhdistää opintonsa merkitykselliseen vapaa-ajan tekemiseen, he saavat paremman otteen ja tasapainon opiskeluun. Se antaa mahdollisuuden monelle opiskelijalle myös kehittää taitoja, jotka tukevat opintoja, ja vieläpä saman katon alla.
Päivittäiset valintamme ylläpitävät hyvinvointiamme, ja siihen Garage-alustat tarjoavat niin sosiaalisen ympäristön kuin järjestystä päivään. Garagelaisten kesken käydään yhdessä syömässä ja vietetään muutenkin aikaa. Aivotyö on kuitenkin pajalla pääroolissa. Päivän askeleet taas saadaan kokoon jopa välillä robotteja pakoon juosten.
Garage tukee ja kannustaa eteenpäin
Metropolian yhteistyöalustat Robo ja AIoT Garage tarjoavat opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää harrastustoiminta, opiskelu ja jopa työllistyminen. Näillä alustoilla opiskelijat voivat osallistua monenlaisiin harrastuksiin ja projekteihin, jotka tukevat heidän intohimon ja kiinnostuksen kohteitaan.
Tilat on suunniteltu erityisesti opiskelijoiden projektityöskentelyn sekä harrastustoiminnan tueksi. Garageissa opiskelijat voivat saada tarvittaessa myös apua ja tukea.
Robo-Garage keskittyy robotiikkaan, joka on kiehtova aihe nykyisessä yhteiskunnassamme. Toiminnalla yritämme tukea uuden teknologian oppimista niin projektien kuin harrastustoiminnan kautta. Samalla haluamme osoittaa kaikille kiinnostuneille, että teknologian ja robotiikan ymmärtämiseen tarvitaan vain kiinnostus ja rohkeus lähteä oppimaan, sillä Garagen väki on tässä tukena.
Opiskelijoita myös kannustetaan osallistumaan myös robotiikkaan liittyviin kilpailuihin, sillä tavoitteellisuus ja kilpailuhenki edistävät ryhmähenkeä ja yhteistyön kehittymistä uusien innovaatioiden parissa.
Opiskelijoiden kertomaa
“Tutustuin Garagen toimintaan kolmantena vuonna. Olin pitkään suunnitellut mekaanisen näppäimistön rakentamista, ja kampuksen automaatiolaboratoriosta minut ohjattiin Robo Garageen.”
“Garageiden toiminta on tehnyt opiskelustani säännöllisempää. Vaikka minulla ei olisi luentoja, tulen tekemään yhteisiä ja omia harrasteprojekteja Garageille.”
Piko, konetekniikan opiskelija
“Tutustuin Robo Garageen nähtyäni ruokalan pöydällä mainoslappusen, josta kiinnostuneena lähdin katsomaan, mistä oli kyse. Kiinnostuin koulun ohella tapahtuvasta kerhotyyppisestä toiminnasta ja lähdin AutoJoe-projektiin mukaan.”
“Olen saanut Garageista opiskelun ohelle harrastuksen, jonka parissa pääsen opettelemaan robotin suunnittelua, käyttöä sekä rakentamista.”
Touko, elektroniikan opiskelija
“Harrastaminen on vienyt paljon vapaa-aikaa mutta herättänyt myös kiinnostuksen harrastamiseen ja antanut konkreettisen kohteen, jonka parissa työskennellä, antaen siihen sekä välineet, apua, tilat ja rahoituksen. Harrastustoiminta on ollut myös täydellisenä vastapainona teoriapainotteiselle opiskelulle ja antanut mahdollisuuden soveltaa opittua.”
Samuli, elektroniikan opiskelija
Yritys Oinride Oy ja Metropolian opiskelijat kokeilemassa AutoJoe-mobiilirobottia kaivosympäristössä (Oinride-yrityksen robotti)
Kirjoittaja: Daniel Korhonen
Konetekniikan insinööriopiskelija, pääaineena automaatio
Robo Garagen pajamestari ja harrastaja
Daniel.korhonen@metropolia.fi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
Robo Garage – yritysten ja opiskelijoiden kohtaamispaikka
15.11.2023
Robologi
Robo Garage -työpaja luotiin ja varusteltiin keväällä 2021 Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan yhteistyöalustaksi hanketoimintaa ja siihen sisältyviä yritysprojekteja varten. Tarkoituksena oli luoda tila, jossa oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten välistä toimintaa voitaisiin syventää käytännön toiminnan kautta. Näin voitiin kaventaa opiskelumaailman ja työelämän sekä yritysten välistä kuilua ja kartoittaa samalla yritysten tarpeita reaalimaailman osaamisesta.
Garagen tärkeä asema yhteistyö- ja projektitilana kirkastui entisestään projektien edetessä: tila toimi Big-Flash -hankkeen aikana opiskelijoille ja toimintaan osallistuneille yrityksille sekä fyysisenä että henkisenä kohtaamispaikkana, jossa saatettiin työstää ratkaisuja yhteisesti työskentelyyn kannustavassa ympäristössä. Projekteille omistettu, nykyaikaisesti ja laadukkaasti varusteltu tila toi lisää vakuuttavuutta ja yhteistyöhalukkuutta toimintaan niin yritysten kuin opiskelijoidenkin osalta. Projekteja toteutettiinkin yli 40 viimeisen kahden vuoden aikana.
Asiallinen työpaja ja osaavan henkilökunnan tuki toivat esiin Garageen kerättyä osaamista ja tietotaitoa käytännössä. Säännöiltään vapaampi ja käytännöiltään muita kampuksen laboratoriotiloja joustavampi Robo Garage mahdollisti sujuvan pitkäaikaisemmankin projektityöskentelyn, kun opiskelijat ja yritykset saattoivat jättää keskeneräisen projektinsa tilaan tietäen voivansa jatkaa samasta pisteestä seuraavalla työskentelykerralla.
Projektityöskentelytila Robo Garagessa
Alusta alkaen yhteistyötilaa luodessa tärkeänä tavoitteena oli pidetty mahdollisuutta oppia kokeilemalla, tekemällä ja miksei epäonnistumallakin; ei haittaa, jos komponentti kärähtää tai suunniteltu ratkaisu ei toimikaan. Jokaisesta kokemuksesta ja kokeilusta on kuitenkin mahdollista ammentaa oppeja, joita opiskelija ei välttämättä opintojen aikana tulisi muuten saamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii 3D-tulostaminen ja sen Robo Garagelle mukanaan tuomat valmistustekniset mahdollisuudet: jo muutamassa tunnissa opiskelijat voivat tehdä suunnittelemastaan tuotteesta tai osasta konkreettisen fyysisen version, jonka toimintaa kokeilla ja kehittää.
Korostamalla sitä, miten toimintaan osallistumiseen ei vaadita aiempaa osaamista, ja antamalla opiskelijoille käytännön mahdollisuuksia yrittämiseen ja epäonnistumiseen osallistumisen kynnystä on saatu madallettua. Se on näkynyt myös konkreettisesti osallistujien määrässä. Jo ensimmäisestä opiskeluvuodestaan lähtien useat opiskelijat ovat osallistuneet tilan toimintaan ja antaneet arvokkaan työpanoksensa useisiin Garagen projekteihin.
Opiskelijoiden harrastetoimintana toteuttama 3D-tulostettu robottikäsi
Helposti lähestyttävä tila on mahdollistanut myös muunlaista yhteistyötä: Garagella järjestettävä harrastetoiminta on tuonut eri alojen opiskelijoita yhteen niin mobiilirobottien kuin droonien ja ajosimulaattorinkin merkeissä. Tätä vapaaehtoista toimintaa tukemaan on saatu myös eri alojen yrityksiä, jotka osaltaan tuovat sekä osaamista että arvokkaita kontakteja niin harrastetoimintaan osallistuville opiskelijoille kuin itse Garagen ja oppilaitoksen henkilöstölle.
Opiskelijoiden osalta Garagen harrastetoiminta on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita ja häivyttänyt alakohtaisen osaamisen rajoja: monialaisen yhteistyön kautta tietotaitoa on saatu kartutettua ja jaettua laajemmalle yleisölle kuin suppeammilla projekteilla olisi pystytty tekemään.
Kokonaisuudessaan Robo Garage on antanut oivan esimerkin siitä, miten käytännön työskentelyllä ja toimintaan soveltuvalla tilalla saadaan luotua ja ylläpidettyä suhteita niin oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten kuin eri alojen osaajienkin välillä. Yhteistyö ja sen mukanaan tuomat verkostot ja mahdollisuudet ovat varmasti arvokas resurssi, jota vaalia ja kehittää tulevaisuudessakin Garage-toiminnan eri muotojen kautta. Voisivatko vastaavat tilat toimia jatkossa siltana myös eri oppilaitosten välillä jakaen osaamista ja kannustaen monialaiseen yhteistyöhön ympäri maata tai jopa maailmaa?
Kirjoittaja: Toivo Parkkonen
Konetekniikan insinööri, pääaineena koneensuunnittelu
Big-Flash-hankkeen projekti-insinööri
Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista
Luontoretkellä hoivakodissa
19.2.2021
Geroblogi
Minä nautin sateen ropinasta, tuulen suhinasta ja metsässä kävelystä kirpeässä syysilmassa. Ystäväni puolestaan ei jalkaansa ulos sateella laita, auringon paahde ja hiekkaranta ovat hänelle mieleen. Luontokokemus onkin aina yksilöllinen. Luonto mahdollistaa moniaistisen kokemuksen, sillä aistimme luontoa kaikilla aisteillamme. Luonnon hyvinvointivaikutuksista on paljon tutkittua tietoa ja niitä voidaan hyödyntää muistikuntoutumisen tukena myös sisätiloissa esimerkiksi aistihuoneen avulla.
Luonto tarjoaa ainoa mahdollisuuden moniaistiseen toimintaan, sillä aistimme luontoa kaikilla aisteillamme. Luontokokemuksilla on todistetusti paljon hyviä terveydellisiä vaikutuksia, eikä aina tarvitse lähteä ulos luontoon, vaan luonnon hyvinvointivaikutukset voidaan saavuttaa myös sisätiloissa (Rantakokko 2019: 273).
Aistihuone tarjoaa mahdollisuuden moniaistisuuden toteuttamiseen yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten mukaisesti. Se mahdollistaa luonnon hyvinvointivaikutukset sisätiloissa, esimerkiksi hoivakodin muistikuntoutujille, joille luonnossa liikkuminen ei enää ole mahdollista.
Luontoperusteisella Green Care -toiminnalla voidaan toteuttaa uudenlaisia toimintamalleja tukemaan muistikuntoutumista ja tuottamaan merkityksellisiä kokemuksia ikäihmisten arkeen.
Green Care on luonnon hyödyntämistä kuntoutuksessa suunnitelmallisesti, tavoitteellisesti ja ammattimaisesti. Ammattimaisessa Green Care -toiminnassa tärkeitä periaatteita ovat luontoperusteisuuden lisäksi kokemuksellisuus ja osallisuus (Luke & THL & GCF ry 2018: 4, 9.)
Luontoperusteinen Green Care -toiminta tarjoaakin hyvän keinon tuottaa uudenlaisia asiakaslähtöisiä ja innovatiivisia vanhuspalveluita. Sen avulla voidaan kehittää toimintamalleja, jotka auttavat lisäämään sekä vanhusten elämänlaatua että työntekijöiden hyvinvointia.
Muistikuntoutujien kohdalla ajatus näkemisestä tulisi muuttaa moniaistisuudeksi
(Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 124–125).
Näköaistia pidetään tärkeimpänä aistina, jonka kautta hahmotamme maailmaa. Näköaistin muutokset ovat yleisiä muistisairauksissa, ja siksi moniaistinen havainnointi on tärkeässä asemassa muistikuntoutuksessa. (Semi & Salmi & Mykkänen 2016: 124–125.)
Moniaistisuus tulisi ottaa huomioon muistikuntoutujien tiloja suunnitellessa, sillä ihminen aistii aina ympäristöään kaikilla aisteilla. Hyvällä tilasuunnittelulla voidaan vaikuttaa positiivisesti muistikuntoutujien merkitykselliseen arkeen ja ehkäistä negatiivisia käyttäytymismuutoksia (Semi ym. 2016: 11–12). On kuitenkin hyvä muistaa, että positiivisten vaikutusten vastapainona on olemassa mahdollisuus aistien ylikuormittumiseen. Erillinen aistihuone tarjoaa tilan moniaistisuuden toteuttamiseen siten, että muistikuntoutuja voi säädellä aistiärsykkeiden määrää.
Yhteiskehittely menetelmänä aistihuoneen suunnittelussa mahdollistaa työntekijöille vaikuttamisen omaan työhön, luovuuden käyttämisen työssä ja vahvistaa uudenlaisten toimintamallien jalkautumista osaksi arkea.
Suunnittelemassamme konseptissa aistihuone itsessään toimii rauhoittavana tilana. Aistihuoneeseen suunnitelluilla toiminnoilla voidaan tuottaa erilaisia moniaistisia kokemuksia yksilölliset tarpeet ja mieltymykset huomioiden. Tämä malli mahdollistaa asiakaslähtöisyyden toteutumisen käytännön toiminnassa, sillä aistihuoneen käytön on todettu olevan tehokasta muistikuntoutumisen tukena silloin, kun se toteutetaan muistikuntoutujan yksilölliset toiveet huomioiden (Cui ym. 2016: 12).
Aistihuoneen suunnittelussa merkittävässä roolissa olivat yhteiskehittely työpajat hoivakodin työntekijöiden kanssa. Tämä mahdollisti työntekijöille vaikuttamisen aistihuoneen sisustukseen ja siihen liittyvään toiminnan suunnitteluun. Yhteiskehittely mahdollistaa vaikuttamisen omaan työhön ja sillä on positiivinen vaikutus työhyvinvointiin. On myös osoitusta siitä, että työhyvinvoinnin kehitys, joka tapahtuu yhteiskehittelyn kautta, on kestävää (Yhteiskehittelyllä hyvinvointia 2012: 7–8).
Aistihuoneen sisustussuunnittelussa huomioitiin muistisairauksien aiheuttamat aistien ja toimintakyvyn muutokset. Tavoitteena on toteuttaa rauhallinen tila, jossa aistiärsykkeiden määrää voidaan säädellä yksilöllisesti.
Aistihuoneessa käytettävät menetelmät perustuvat Green Care -toimintaan. Merkittävässä osassa toiminnassa ovat teemalaatikot, joita suunniteltiin kahdeksan erilaista. Kukin teemalaatikko sisältää siihen liittyvää materiaalia, jonka avulla voidaan tuottaa kyseiseen teemaan liittyvä moniaistinen kokemus. Esimerkiksi meri- ja järvi teemalaatikko sisältää kuvakortteja. Tietokoneella on aiheeseen liittyviä kuvia ja videoita, jotka voidaan heijastaa suurelle valkokankaalle. Hajuaistin aktivointiin laatikko sisältää merilevätuoksupurkin. Kivet, simpukat ja märät esineet sekä pesuvati, jossa on rantahiekkaa auttavat aistimaan merta tuntoaistin avulla. Kuuloaistiin voidaan käyttää musiikin ja meren äänten lisäksi esimerkiksi merirumpua tai sadekeppiä.
Vanhuspalveluiden kasvava resurssitarve ja muistikuntoutujien elämänlaadun takaaminen luovat painetta kehittää uudenlaisia toimintamalleja, palveluita ja lääkkeettömiä hoitomuotoja.
Uudenlaiset toimintamallit ja palvelut eivät välttämättä vaadi suuria investointeja tai ole kalliita toteuttaa. Ne edellyttävät kuitenkin toimintatapojen muutosta ja asiakaslähtöistä asennetta. Muutoksen johtamisessa ja uusien toimintamallien jalkauttamisessa käytäntöön yhteiskehittely toimii hyvänä työkaluna. Yhteiskehittelyssä työntekijät pääsevät osallistumaan uusien toimintamallien suunnitteluun, se mahdollistaa omaan työhön vaikuttamisen ja luovuuden käyttämisen työssä ja sillä on positiivinen vaikutus työhyvinvointiin.
Luontoperusteinen aistihuone tuo uuden toiminnon hoivakodin arkeen ja auttaa osaltaan parantamaan muistikuntoutujien elämänlaatua. Se tarjoaa myös työntekijöille uudenlaisen rauhallisen tilan taukojen pitämiseen mahdollistaen palautumisen työpäivän aikana.
Kirjoittaja
Eva Korkiamäki (eMBA, Certified Progress Coach) on valmistuva geronomi (AMK) -opiskelija
Kirjoitus pohjautuu Eva Korkiamäen ja Mirkka Metsärannan opinnäytetyöhön – Onnen hetkiä luonnosta muistisairaiden arkeen. Aistihuonesuunnitelma Hoivakoti Villa Kiveen. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Lähteet
Cui, Yuanwu & Shen, Minxue & Ma, Yan & Wu Wen Shi 2016. Senses make sense: An individualized multisensory stimulation for dementia. Medical Hypotheses 98 (2017) 11 – 14. < https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0306987716303863>
Korkiamäki, Eva & Metsäranta, Mirkka 2021. Onnen hetkiä luonnosta muistisairaiden arkeen- Aistihuonesuunnitelma Hoivakoti Villa Kiveen. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101221431
Luke & THL & GCF ry 2018. Suomalainen Green Care – LuontoHoivan ja LuontoVoiman laatutyökirja. Luonnonvarakeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Green Care Finland ry. http://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/542460/green-care-tyokirja-2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Rantakokko, Merja 2019. Elinympäristö aktiivisen arjen ja hyvinvoinnin tukena. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.) Hyvä vanhuus. Jyväskylä: PS-kustannus. 259–276.
Semi, Taina & Salmi, Tuija & Mykkänen, Jukka 2016. Yö taivaan toivo. Espoo: T & J Semi Oy, GeroArtist.
Yhteiskehittelyllä hyvinvointia 2012. Metropolia. http://www.e-julkaisu.fi/metropolia/yhteiskehittelylla_hyvinvointia/#pid=1
Yhteisöllisyyden mahdollisuudet ikäihmisten asumisessa
18.8.2020
Geroblogi
Ihmiset kokevat yhteisöllisyyden eri tavalla. Ei ole täysin yksiselitteistä, että yhteisöllisyys on aina toimivaa ja harmonista. Tutkimusten ja hankkeiden kautta saatujen kokemusten perusteella yhteisöllisen asumisen on kuitenkin todettu tukevan ikääntyneen elämänlaatua ja toimintakykyä sekä vähentävän yksinäisyyttä.
Me tiedämme jo, että tulevaisuudessa ikääntyneiden määrä Suomessa tulee kasvamaan merkittävästi. Sen myötä tarvitaan erilaisia ratkaisuja palveluiden tuottamiseen. Haaste on meille kaikille yhteinen. Ihmisen ovat itse alkaneet aktivoitua. Lisäksi palveluntuottajat kunnissa ja kolmannella sektorilla pohtivat jatkuvasti, miten palvelutarpeeseen voidaan vastata. Ikäihmiset ja esimerkiksi asuntosäätiöt ovat jo lähteneet toteuttamaan asumisratkaisuja, jotka palvelevat yksilöllisiä tarpeita mutta tukevat samalla myös yhteisöllisyyttä.
Vaikka ikäihmisten yhteisöllinen asuminen ei ole Suomessa vielä kovin yleistä, joitakin paikallisia hankkeita on ollut ja on olemassa. Kiinnostus Ikäihmisten yhteisöllistä asumista kohtaan näyttäisi lisääntyvän. Ainakin alan toimijoiden keskuudessa aihe on ollut viime aikoina esillä. Esimerkiksi Vanhustyö-lehden marraskuun 2019 numerossa asiaa on käsitelty monipuolisesti.
Sosiaalisuus näyttäytyy eri tavoin
Sosiaalisuus näyttäytyy eri tavalla eri ihmisillä. Joku kaipaa päivittäistä kontaktia toisiin, toiselle riittää puhelu ystävältä kerran viikossa. Tarve sosiaalisuudelle sekä sosiaalisten suhteiden intensiivisyys voivat myös vaihdella. Lotta Junnilainen (2019) puhuu vahvoista ja heikoista siteistä, jotka vaihtelevat riippuen siitä, onko kyseessä tiivis sukulais- tai ystävyyssuhde, väliaikainen tarve tai paikallinen projekti (Junnilainen 2019: 275).
Ikääntyessä ihmisen tarpeet muuttuvat. Kun fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn tulee muutoksia, korostuvat tuen ja avun rooli eri tavalla. Ikääntyessä myös ihmisen lähipiiri, ystävät ja sukulaiset ikääntyvät. Toimintakyvyn rajoitteet voivat vaikuttaa iäkkään halukkuuteen lähteä kotoa toisten ihmisten pariin, vaikka sosiaalinen vuorovaikutus vähentäisikin yksinäisyyden kokemuksia.
Yhteisöllisyyteen voi liittyä myös sosiaalista painetta, diskriminointia ja kuppikuntaisuutta. Yhteisötalojen sivustoilla kuvataan yhteisöllisyyttä ennemmin mahdollisuutena kuin minkäänlaisena velvoitteena. Idea on, että jokainen voi osallistua yhteiseen toimintaa haluamallaan tavalla.
[caption id="attachment_3019" align="aligncenter" width="439"] Lähde: Pixabay.com[/caption]
Tukea hyvinvointiin sosiaalisilla asumisratkaisuilla
Sosiaalisten suhteiden ja naapuriavun kautta elämisen arki voi helpottua merkittävästi. Yhteisölliset ratkaisut voivat lisätä myös turvallisuuden tunnetta asumisessa. Lisäksi ekologiset ratkaisut nousevat esiin yhä enemmän. Ihmiset ovat aiempaa valveutuneempia ympäristökysymyksissä. Yhteisöllisessä asumisessa ekologisuus näyttäytyy mm. tilojen ja tavaroiden jakamisena, jopa energian ja ruoan omavaraisena tuotantona. (Helamaa & Pylvänen 2012: 20, 36–37.)
Helsingin Jätkäsaaresta löytyy yhteisötaloja, joissa aktiivisina toimijoina ovat olleet asukkaat itse jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa (Senioritalo Aikalisä ry). Jätkäsaareen on myös valmistunut 2017 sukupolvien kortteli, jossa eri ikäisten ja erilaisten tarpeiden näkökulmasta on luotu yhteisiä tiloja, aktiviteetteja ja yhteistapahtumia. Ideana on oman näköinen asuminen, ajatuksella, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. (Sukupolvien kortteli 2017.)
Erilaisten hankkeiden kautta voidaan tukea paikallista yhteisöllisyyttä naapurustoissa. Naapuriavulla ikääntynyt voi saada konkreettista arjen apua ja samalla tarjota sitä. Auttamalla toista saa myös itselle hyvän mielen. Kotikulmilla-hankkeessa vapaaehtoiset Talo Tsempparit ohjaavat ryhmäaktiviteetteja tuottamalla iloa arkeen vahvistaen samalla naapuruussuhteita (Opas kotikulmilla toiminnan toteuttamiseen 2020).
Yhteisöllinen asuminen voi tuottaa myös jotain uutta ja odottamatonta. Ihmiset voivat löytää toistensa kautta merkityksellistä elämänsisältöä, kuten uusia harrastuksia ja uudenlaisia arjen taitoja.
Oma kysymyksensä on, kuinka tasapuolisesti yhteisöasumisen mahdollisuudet tarjoutuvat eri ryhmille. Kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta tai valmiuksia valita, missä ja millä tavoin haluavat asua. Avautuvatko yhteisötalojen ovet ja yhteisöllisen asumisen monipuoliset ratkaisut tällä hetkellä pääsääntöisesti hyväosaisille, hyväkuntoisille ja aktiivisille senioreille?
Kirjoittaja:
Laura Korsisaari, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Helamaa, Anna & Pylvänen, Riikka 2012. Askeleita kohti yhteisöasumista. Selvitys yhteisöasumisen muodoista ja toteuttamisesta. Tampereen teknillinen yliopisto. Asuntosuunnittelu. Julkaisu 6. Katajamäki Print & Media: Tampere.
Junnilainen, Lotta 2019. Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Vastapaino: Tampere.
Opas Kotikulmilla-toiminnan toteuttamiseen 2020 https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2020/02/Kotikulmilla-opas_interactive-1.pdf. Luettu 29.2.2020.
Senioritalo Aikalisä ry http://www.senioritaloaikalisa.fi/. Luettu 29.2.2020.
Sukupolvien kortteli 2017 https://sukupolvienkortteli.fi/. Luettu 29.2.2020.
Yhdessä kotikulmilla 2017–2019 https://www.ikainstituutti.fi/kotikulmilla/. Luettu 8.2.2020.
Ikäihmisten palvelut kuuluvat kaikille kulttuuria katsomatta
13.8.2020
Geroblogi
Suomessa asuu jo runsas 45 000 yli 55-vuotiasta vieraskielistä asukasta. Osa näistä vieraskielisistä on vielä mukana työelämässä, osaa suomen kielen ja myös selviää suomalaisesta palveluviidakosta. Heidän joukossaan on kuitenkin paljon heitä, jotka eivät hallitse suomen kieltä ja voivat olla myös luku- ja kirjoitustaidottomia. Heidän tarpeensa ei kuitenkaan usein paljoa eroa kantaväestön ikääntyneiden tarpeista: niitä ovat esimerkiksi toimeentulotukihaasteet, sydänsairausten, diabeteksen tai muistisairauden hoito. (Laiho 2018.)
Yhteisö hoitaa vai hoitaako?
Usein oletamme kaikkien maahanmuuttajataustaisten elävän yhteisöllisesti ja hoitavan omat ikääntyneensä itse. Suurimmalta osin tämä pitää paikkansa, koska useissa kulttuureissa on kunnia-asia hoitaa ikääntyneet itse pikemminkin kuin laittaa heidät palvelukotiin. (Laiho 2018.) Heidän kulttuureissaan monasti nähdään velvollisuudeksi hoitaa omaisensa ja perheenjäsenensä sekä suojella heitä viranomaisilta. Monet heistä kokevat suomalaisen ja ylipäätänsä länsimaalaisen vanhustenhoitomallin ja hoitokulttuurin kylmänä ja vanhuksia kunnioittamattomana. (Suomen Muistiasiantuntijat ry 2012.)
Toisaalta voi olla, että ikääntyneellä on vain muutama läheinen Suomessa. Nämä läheiset voivat esimerkiksi sairastua tai olla työelämän puolesta kiireisiä, jolloin yksin asuvasta ikääntyneestä ei pystytä tarpeeksi pitämään huolta. Tämä aiheuttaa ikääntyneille maahanmuuttajille suuren riskin syrjäytyä yhteiskunnassamme. Tulevaisuudessa tuleekin kuntien strategioissa ja toimintasuunnitelmissa ottaa huomioon vielä enemmän se, miten näiden vieraskielisten ikääntyvien tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut pystytään turvaamaan. (Laiho 2018.)
Kohtaamisen tärkeys
Kulttuuriset erityispiirteet, kuten asiakkaan tapakulttuuri, uskonto, sosiaalinen asema ja kielitaito, on hyvä ottaa huomioon palveluita tarjotessa. Kaikkiin asiakaskohtaamisiin tulee panostaa, mutta varsinkin ikääntyneen vieraskielisen kanssa kohdatessa tulee olla kärsivällinen ja muun muassa erottaa muistisairaudesta johtuvat muistiongelmat puutteellisen kielitaidon ja maahanmuutosta aiheutuvan stressin seurauksena tulleista muistihäiriöistä. Tärkeää on nähdä ihminen siellä kaiken takana. Monasti maahanmuuttajataustaiset ikääntyneet nähdään vain kulttuuriensa edustajina, jolloin mahdolliset ongelmat ja käytöshäiriötkin selitetään kulttuurisilla ja uskonnollisilla tekijöillä. Näitä tekijöitä korostamisessa vaarana on iäkkään maahanmuuttajan yksilöllisten erojen ja tarpeiden huomiotta jättäminen. (Suomen muistiasiantuntijat ry 2012.)
Tärkeintä maahanmuuttaja-asiakkaiden kohtaamisessa on, että ammattilainen on nöyrä ja kiinnostunut oppimaan lisää muun muassa uusista kulttuuriryhmistä, arvoista, uskonnoista ja perinteistä. Ammattilaisen tulee olla avoimin mielin, välttää ennakko-olettamuksia sekä pystyä asettumaan asiakkaan asemaan. (Suomen muistiasiantuntijat ry 2012.)
Osaamista ja tietämystä tarvitaan lisää
Ikääntyneisiin maahanmuuttajiin liittyviä tutkimuksia on Suomessa vielä niukasti, ja myös yleisessä keskustelussa ikääntyneet maahanmuuttajat ovat jääneet lähes huomiotta. Iäkkäitä maahanmuuttajia näkee vielä tänä päivänä niukasti julkisten vanhuspalveluiden käyttäjinä, eikä heidän tarpeidensa selvittelyä nähdä tärkeänä kehityskohteena. (Suomen Muistiasiantuntijat ry 2012.)
Heikkinen (2015) tuo väitöstutkimuksessaan esille, kuinka sosiaali- ja terveyspolitiikassa tulisi huomioida ikääntyvät maahanmuuttajat omana ryhmänään ja ymmärtää paremmin heidän arjessaan olevia haasteita. Tämän lisäksi tulisi vahvistaa ja lisätä vanhustyötä tekevien ammattilaisten valmiuksia kohdata ikääntyviä maahanmuuttajia omassa työssään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työtä helpottamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2018) on avannut verkkokoulun, josta ammattilaiset voivat opiskella eri kulttuureista tulevien asukkaiden kohtaamista. Verkkokoulu on toteutettu ammattilaisten haastattelujen pohjalta. Verkkokoulun tarkoituksena on saada käytännön vinkkejä siihen, miten he voivat työssään palvella kaikkia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla asiakkaan taustasta riippumatta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018.)
Kulttuurisensitiivisyys ja kulttuurinen empatia
Mattilan (2018) tutkimuksellisessa kehittämistyössä tavoitteena oli rohkaista ja innostaa vanhustyön ammattilaisia kokeilemaan erilaisia, uusia ryhmätoimintoja, joissa oli integroituna eri kulttuuritaustan omaavia ihmisiä. Toisena tavoitteena oli myös lisätä ikääntyneiden maahanmuuttajien sekä kantasuomalaisten välistä kanssakäymistä, edistää maahanmuuttajien kotoutumista sekä vähentää heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella ikääntyneet maahanmuuttajat hyötyivät saadessaan tukea ja ohjausta sosiaalisessa kanssakäymisessä, tunteiden ilmaisussa sekä fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Mattila (2018) toi myös kehittämistyössään esille sen, kuinka on tarpeen vahvistaa vanhustyön ammattilaisten sekä erilaisten vapaaehtoistoimijoiden osaamista ja tietämystä monikulttuurisuudesta. Eritoten tarvitaan kulttuurisensitiivisempää tapaa ajatella eri taustaisen ihmisten integroitumista kantaväestön toimintaan sekä palveluihin. Varsinkin kulttuurinen empatia on erityisen tärkeä työkalumonikulttuurista ohjaustyötä tekevällä vanhustyön ammattilaisella.
Tulevaisuuden vanhuspalveluita kehittäessä tulee ottaa entistä enemmän huomioon eri taustaiset asiakkaat ja varsinkin syrjäytymisvaarassa olevat. Kun palveluita kehitetään yhä selkeämmiksi, ne tukevat paremmin kaikkia ikäihmisiä kulttuuritaustasta riippumatta.
Kirjoittaja:
Anne Heiskanen-Erhinmwingbovo, sosionomi (AMK), vanhustyön (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Heikkinen, Sari 2015. Arki uudessa kotimaassa – Entisestä Neuvostoliitosta Suomeen iäkkäinä muuttaneiden arki, sosiaaliset suhteet ja kotoutuminen. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/96619/978-951-44-9707-0.pdf?sequence=1 Luettu 8.12.2018.
Laiho, Marianna 2018. Kielimuuri vaikeuttaa vanhuutta. Maailman kuvalehti. https://www.maailmankuvalehti.fi/2019/1/pitkat/kielimuuri-vaikeuttaa-vanhuutta Luettu 23.11.2019.
Mattila, Tiina-Kaisa 2018. Monikulttuurisia kokemuksia ikääntyneiden ryhmätoiminnasta. Tutkimuksellinen kehittämistyö. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vanhustyön ylempi AMK.
Suomen Muistiasiantuntijat ry 2012. Ikääntyvä maahanmuuttaja ja muistisairaus. Memo-lehti. Luettu 24.11.2019.
Suomen Muistiasiantuntijat ry 2017. Unohtamista kaikilla kielillä – seminaarista tietoa ja ideoista. Memo-lehti. Luettu 24.11.2019.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018. Miten kohdata eri kulttuurista tuleva asiakas? https://thl.fi/fi/-/miten-kohdata-eri-kulttuurista-tuleva-asiakas-uusi-verkkokoulu-avattu-sote-ammattilaisille?fbclid=IwAR0I1iSkvR8aQ6LSSzSIet5gYLalinLksOFLwt9NyUaTKGKOCOcPEkYZpps Luettu 23.11.2019.
Kommentit
Ei kommentteja