“(sanoittaminen) tuntu niinku hyvältä…jotain musta pääsee näkyväksi ja kuuluvaksi ja sillee purkautuu ulos…osuvia sanoja, nyt tää sana tavotti jotain tosi hyvin”
Luovia ryhmämenetelmiä käytettäessä ohjauksen laatu on oleellista. Laadukas ohjaus tarkoittaa ammattitaitoa ja ymmärrystä siitä, miten osallistujien turvallisuudentunnetta vahvistetaan ja miten kyseistä menetelmää voidaan käyttää sekä turvallisesti että tavoitteellisesti. Turvallisemman tilan luomiseksi on tärkeää, että ohjaaja tuntee menetelmän, jota käyttää ja hallitsee myös ryhmänohjauksen perusteet.
Hyvään ohjaukseen kuuluu itsereflektio, jotta ohjaaja on tietoinen siitä, mitä hänessä tapahtuu, mitkä tunnekokemukset liittyvät mahdollisesti ryhmässä tapahtuneisiin asioihin ja mikä taas on hänen omista kokemuksistaan kumpuavaa. Maisterintutkielmassamme käytimme taideperustaista itsereflektiota lapsille ohjattujen prosessidraamatuokioiden välissä, jonka avulla saimme tietoa sekä itsestämme että ryhmästä. Tämä vahvisti prosessidraaman vaikuttavuutta lapsille.
Mielikuvituksen ja luovuuden tilassa
“sit on läsnä myös…luovuuden vihreä loputon pelto, lapsuuden valo…valona…hallitsevaa…valoisuutena läsnä se lapseus, lapsuuden ominaisuus”
Toteutimme taideperustaisen tutkimuksen maisterintutkielmassamme osana Creativity and Arts in Social and Health Fields -tutkinto-ohjelmaa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Tarkastelimme esikouluikäisten lasten ymmärrystä vertaiskonflikteista prosessidraaman keinoin sekä omaa ohjauskokemustamme ekspressiivisen taideterapian menetelmin.
Toteutimme kolmeosaisen draamaprosessin esikouluryhmälle. Jokaisen prosessidraamatuokion jälkeen reflektoimme omia kehollisia kokemuksiamme liikkeen, maalauksen ja kirjoittamisen avulla ekspressiivisen taideterapian viitekehyksessä. Lopuksi äänitimme omia ajatuksiamme sekä yksin puhuen että yhdessä keskustellen. Kuvasimme sanoilla ajatuksia ja tunteita sekä ohjauskokemukseen että taidetyöskentelyyn liittyen. Tutkimuspäivän päätteeksi tarkensimme suunnitelmamme koskien seuraavan päivän prosessidraamatuokiota. Valitsimme prosessidraaman tutkimusmenetelmäksemme, koska se on todettu toimivaksi työskentelytavaksi lasten kanssa erilaisten teemojen käsittelyssä (1,2,3,4).
Draamaprosessi aktivoi lasten mielikuvitusta ja mahdollistaa toimimisen leikin ja tarinoiden maailmassa. Ekspressiivisen taideterapian avulla tekijän sisäiset kokemukset saavat muodon monitaiteellisen työskentelyn kautta. Työskentelyssä tärkeää on itsensä kuuntelu ja vapaalle ilmaisulle antautuminen turvallisessa tilassa. Molempiin menetelmiin kuuluu olennaisesti kehollinen ilmaisu, jonka kautta sanatonkin tieto tulee näkyväksi. Tämän lisäksi menetelmävalinnassa oli oleellista se, että kummallakin meistä on ammatillista osaamista ja kokemusta kyseisistä menetelmistä.
Turvallisemman ja luovan tilan mahdollistaminen
“et ne turvalliset raamit luodaan heti siihen alkuun, et mitä täällä tehdään ja miten täällä toimitaan ja mikä on se laatikko, minkä sisällä sitten voi temmeltää.”
Tapaustutkimuksemme tuloksissa on nähtävissä, että luovuuteen heittäytyminen edellyttää turvallisuudentunteen läsnäoloa. Tutkimustulostemme mukaan lasten turvallisuudentunnetta vahvistivat selkeät toimintatavat ja rajat. Mahdollisuus säädellä omaa osallistumisen tapaa tuokioiden aikana oli tärkeää lapsille. Lapset tukivat toisiaan luovaan toimintaan osallistumisessa.
Tärkeäksi osoittautui myös, että me ohjaajina tuimme lasten keskittymistä käsillä olevaan teemaan ja harjoitukseen. Tutkimustuloksemme vahvistavat käsitystä siitä, että kun turvallisuudentunne on riittävä, luovuuteen ja kuvitteelliseen tilaan heittäytyminen on mahdollista. Heittäytyminen näkyi lapsilla vapaana ilmaisuna, draamatarinaan eläytymisenä sekä kehollisuutena liittyen leikkiin ja roolityöskentelyyn.
Taideperustaisen itsereflektion avulla pystyimme tunnistamaan ryhmässä aluksi läsnäolleen turvattomuuden ja kaoottisuuden kokemuksen. Omien kehollisten kokemusten ja tunteiden purku vahvisti omaa hyvinvointiamme. Tämän kautta meille myös selkiytyi mitä tarvitaan, jotta lapset voisivat kokea työskentelyn turvallisemmaksi.
Luova itsereflektio kohtaamistyön tukena
“must tulee jotain lapsen reaktioo ulos itestäni”
“Havaitsin et tuotin samanlaista ilmasua kuin lapset”
Kohtaamistyössä on tärkeää tunnistaa sekä omia että toisen tunteita sekä erottaa nämä toisistaan. Taideperustainen itsereflektio voi auttaa syventämään tunnepohjaista itsetietoisuutta ja antaa välineitä erityisesti kehollisen tiedon näkyväksi tekemiseen ja ymmärtämiseen. Kokemuksemme mukaan kohtaamistyössä painottuu useimmiten sanallinen viestintä ja asioita analysoidaan järjellä. Kuitenkin tunteet ovat pohjimmiltaan kehollisia kokemuksia, ja merkittävä osa kommunikaatiosta ihmisen välillä tapahtuu sanattomalla tasolla.
Tutkimuksessamme meissä oleva sanaton tieto tuli näkyväksi maalauksissa olevien värien, muotojen ja suuntien kautta. Maalauksista kirjoittaminen auttoi saamaan keholliset kokemukset sanalliseen muotoon. Taidetyöskentelyn aikana havaitsimme sisäisen tilamme ja olimme taidetyömme kanssa vuorovaikutuksessa (5). Heittäytyminen luovaan ilmaisuun oli meille luontaista ja tuttua aiemman kokemuksen myötä, minkä vuoksi saavutimme nopeasti riittävän turvallisuuden tunteen.
Parhaimman hyödyn taideperustaisesta itsereflektiosta saa pidemmän prosessin myötä, jolloin työskentelytapaan voi rauhassa totutella. Ehdotamme, että taideperustainen itsereflektiotyöskentely otettaisiin käyttöön laajemmin kohtaamistyön kentällä ja erityisesti kulttuurihyvinvointialalla. Maisterintutkielmaa tehdessämme koimme vahvasti, että luovan itsereflektion kautta saavutettu hyvinvointi tuki ohjaustyötämme lasten kanssa. Tätä ymmärrystä ja saamiamme konkreettisia työvälineitä voimme hyödyntää kaikessa työssämme
“sit pysty vaan katselemaan jotenkin…etäämpää sitä hurjaa energialatausta, joka siel hurrikaanissa pyöri ja ihan rauhas vaan katsoo, kuinka se niinku lipuu pois…voin ihan hyvillä mielin päästää sen menemään”
Kirjoittajat:
Laura Olin on sairaanhoitaja (YAMK), joka valmistui Metropolia Ammattikorkeakoulun Creativity and Arts in Social and Health Fields -tutkinnosta syyskuussa 2024.
Elo Perttola on sosionomi (YAMK) ja teatteri-ilmaisunohjaaja (AMK), joka valmistui Metropolia Ammattikorkeakoulun Creativity and Arts in Social and Health Fields -tutkinnosta syyskuussa 2024.
Blogi perustuu Olinin ja Perttolan opinnäytetyöhön: Where words do not reach. applying approaches of process drama and expressive arts therapy in a pre-school context. Kursivoidut sitaatit tekstissä ovat kirjoittajien omaa kuvausta itsereflektiivisestä taidetyöskentelystä.
Lähteet:
- Bowell, P. & Heap, B. S. 2005. Prosessidraama – polkuja opettamiseen ja oppimiseen [Planning Process Drama]. Draamatyö.
- O’Grady, A. 2022. Legitimate ways of knowing: Reconsidering process drama as an effective methodology for promoting children’s active participation in health research. Research in drama education 27(4), 475–489.
- Ødemotland, S. 2020. Exploration Through Process Drama with Kindergarten Children. In Hedegaard, M., Eriksen Ødegaard, E. (Eds.), Children’s Exploration and Cultural Formation (pp. 173–187). International Perspectives on Early Childhood Education and Development, vol 29. Springer, Cham.
- Viirret, T-L. 2020. Dialogism as an Integral Element in Process Drama: Insights into a Drama Teacher’s Artistic-Pedagogical Expertise. JYU dissertations.
- Knill, P. J. 1999. Soul Nourishment, or the Intermodal Language of Imagination. In S.K. Levine & E.G. Levine (Eds.), Foundations of Expressive Arts Therapy. Theoretical and Clinical Perspectives (pp. 37–52). Jessica Kingsley Publishers.
Kommentit
Ei kommentteja