Korkeapainetta

Näkökulmia kulttuurihyvinvoinnin edistämiseen

Vuosi: 2023

Osallisuutta ja yhteisöjen hyvinvointia edistävää kulttuuripolitiikkaa toivoen
27.11.2023
Laura Huhtinen-Hilden

Kiristyvät talousnäkymät, ekokriisi, polarisoituminen, eriarvoistuminen ja pahoinvoinnin lisääntyminen vaikuttavat kaikkeen keskusteluun ja maassamme tehtäviin päätöksiin – myös kulttuuripolitiikkaan ja sen suuntaviivoihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan kulttuuripoliittista selontekoa. Tätä varten tehdyssä taustaselvityksessä kysytään esimerkiksi sitä, miten kulttuuritoiminta voisi aiempaa vahvemmin edistää ihmisten osallisuutta, yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja estää ihmisten välisten luottamuksen rapautumista. Asetetaanko kulttuurialan harteille jo liian suuria vaatimuksia vai voiko taidetoiminnalla edistää hyvinvointia nykyistä enemmän? Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Metropolia Ammattikorkeakoululle strategiarahoitusta kulttuurisen hyvinvoinnin edistämiseen yhteisöissä. Pohdimme tässä kirjoituksessa osallisuutta ja kulttuurihyvinvointia edistäviä tekijöitä kulttuuripoliittisina lähtökohtina. Varhaiskasvatuksessa, koulussa, harrastuksena, vanhustenhuollossa, sosiaalipalveluissa tarvitaan pedagogisesti ammattitaitoista ja osallisuutta tukevaa taidetoimintaa. Laadukas hyvinvoinnin edistäminen taideympäristöissä on monenlaisten reittien rakentamista luovuuden ja ilmaisun äärelle. Siihen tarvittavaan erityisosaamiseen – osana monien ammattilaisten työotteita –tulee kiinnittää huomiota1,2. Mikä vaikuttaa osallisuuden kokemukseen? Osallisuuden kokemukseen vaikuttaa tutkimuksen mukaan elämän ja toimintaympäristön jatkuvuus ja hallittavuus, koetut osallistumismahdollisuudet sekä merki­tyksellisyyden ja kuulumisen tunteet3,4. Nämä sopivat ammattitaitoisen taidepedagogiikan taustaksi5. Esimerkiksi yhdessä soittaminen, maalaaminen, laulaminen tai tanssiminen kutsuvat mukaan, rakentavat sanatonta yhteisyyden kokemusta ja voivat tarjota turvallisen ympäristön tunteille, olemiselle ja ilmaisulle6,7,8. Taide osana elämää ja arkea Taideharrastusten ja luovan itseilmaisun tulisi olla jokaisen elämässä mahdollista9. Kulttuurikokemuksiin ja kulttuurissa toimimiseen nivoutuu kuitenkin paljon saavutettavuuskysymyksiä10,11,12. Saavutettavuus liittyy itsestään selvästi erilaisten ulkoisten ja fyysisten tekijöiden huomioimiseen. Mutta se liittyy myös kiinteästi ohjaajan pedagogiseen ammattitaitoon: ovatko taidekasvatuksen ja taiteen harrastamisen parissa saadut kokemukset sellaisia, että niiden kautta syntyy osallisuuden kokemuksia ja elämän merkityksellisyyttä tukevaa maaperää13. Usein kuulee sanottavan, että "taide lisää hyvinvointia ja osallisuutta", mutta väite perustuu liiallisiin yksinkertaistuksiin eikä sellaisenaan sovi esimerkiksi kulttuuripolitiikan ohjenuoraksi. Taide ei tapahdu tyhjiössä, vaan se liittyy aina vahvasti siihen tilanteeseen ja kokemukselliseen ympäristöön, jossa ihmiset toimivat. Näin ollen myös taiteen mahdollisuudet lisätä osallisuutta ja hyvinvointia ovat tilannesidonnaisia ja tapahtuvat osana kompleksisia systeemejä14,15,16,17,18. Siksi pelkkä "taiteen tuominen" ei välttämättä lisää osallisuutta – se voi myös lisätä osattomuuden kokemusta. Jos ihminen ei tunne kuuluvansa joukkoon tai ei esimerkiksi osaa olla osana korkeakulttuurin maailmaa, hänelle voi syntyä kokemus, että taide ei ole häntä varten. Pelkkä taiteilijan omaan ilmaisuun keskittyvä työ tai kulttuuritarjonta ei riitä avaamaan mahdollisuuksia niille, jotka eivät ole kosketuksissa sen kanssa, miten luovuus tai taide voisi olla omaa elämää rikastava tai yhteiskunnallista hyvinvointia lisäävä elementti.19 Taiteen saavutettavuudessa on mitä suurimmissa määrin kysymys pedagogisesta ammattitaidosta, jolla osallisuuden kokemukset tulevat mahdollisiksi sekä tekemisen, kokemisen ja ilmaisun tilat turvallisiksi20,21.  Tähän työhön tarvitaan pedagogisesti ammattitaitoisia ryhmätoiminnan ohjaajia, opettajia, taidepedagogeja, taiteilijoita sekä kulttuurihyvinvoinnin edistämistä esimerkiksi osana sosiaali- ja terveysalojen työotteita ja ympäristöjä22,23,24,25. Huomio osallisuuden kokemuksia edistävän taidetoiminnan pedagogiikkaan Pedagogisella ammattitaidolla ohjatun osallistujalähtöisen taidetoiminnan lisääminen matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin edistää osallisuutta, hyvinvointia sekä empatiaa – mahdollisuuksia asettua toisen asemaan sekä myötätuntoista suhtautumista itsen ulkopuolella olevaan26,27. Korkeakulttuuria ja taiteilijan työtä korostavan näkökulman rinnalla on kulttuuripolitiikassa välttämätöntä tunnistaa taidetoimintaan osallistumisen tarve sekä tähän tarpeeseen vastaava osallisuutta edistävä, sensitiivinen ja monipuolinen pedagoginen ammattitaito. Tämä on edellytys, jotta taidetoiminta ja kokemukset koskettaisivat nykyistä useampia ihmisiä ja lisäisivät hyvinvointia. Uskallammeko katsoa suomalaista kulttuuripolitiikkaa näin isosta kuvakulmasta vai tyydymmekö siihen, että taide- ja kulttuuritoiminta koskettaa vain osaa ihmisistä? Laajempaa horisonttia kulttuuripolitiikkaan Sanalla kulttuuri on kaksi määritelmää – toinen kapeammin taidetta ja korkeakulttuuria koskeva – ja toinen laajemmin ihmisten ilmaisua, olemista, elämäntapaa ja osallisuutta koskettava28,29. Kumpaa määritelmää haluamme korostaa riippuu siitä, kenen kulttuurista puhumme ja mihin tarpeisiin määritelmä vastaa. Yhteiskunnalliseen hyvinvointiin liittyvää tutkimusperustaista ja monitieteistä ymmärrystä pitäisi vahvistaa, jotta kulttuuripolitiikka ei jää yhteiskunnallisilta vaikutusmahdollisuuksiltaan niukaksi. On pystyttävä katsomaan laajemmin yhteiskunnallisen, kulttuurisen hyvinvoinnin horisonttiin, ei vain yksittäisten taidealojen tai kulttuurilaitosten toimintaan. Tällä tavalla voidaan löytää koko kulttuuriekosysteemiä edistäviä ratkaisuja. Ei riitä, että Suomella on kansainvälistä mainetta niittäviä taiteilijoita ja kulttuuritarjontaa, vaan koko taiteen ja kulttuurisen ekosysteemin on oltava monimuotoinen, jotta hyvinvointi suomalaisessa yhteiskunnassa lisääntyisi. Tähän vaaditaan osallisuutta mahdollistavan taidepedagogiikan ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen ammattitaidon kehittämistä poikkialaisesti ja moniammatillisesti. On myös syytä tunnistaa jo olemassa olevien koulutusten tuottamaa pedagogista, luovan toiminnan fasilitointiin liittyvää osaamista niin taidealojen, kasvatusalan kuin sosiaali- ja terveysalojen koulutuksissa sekä kehittää näitä edelleen tutkimustietoon perustuen. Tämä lisää työelämässä yhä paremmin kulttuurihyvinvointia edistäviä ammatillisia käytänteitä ja osaamista. Alussa mainitussa kyselyssä halutaan myös tietää, mikä olisi vastaajien mielestä parasta, mitä Suomen taide- ja kulttuuripolitiikan alalla voisi tapahtua. Vastaamme kysymykseen kysymyksellä: Miten hyödynnämme ja tunnistamme olemassa olevaa eri alojen ammattiosaamista, jonka avulla taide- ja luova toiminta koskettaisi useampia ihmisiä? Kirjoittajat: Laura Huhtinen-Hildén, yliopettaja, vastaava tutkija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Kivijärvi,  lehtori, vastaava tutkija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anna-Maria Isola, johtava tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Lähteet 1. Huhtinen-Hildén, L. 2023. Musiikkikasvatus osallisuuden, merkitysten ja mahdollisuuksien maisemassa. Teoksessa M-L. Juntunen & H. Partti (toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa. Helsinki: Taideyliopisto, 289–311. 2. CuWeRE. Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä. 3. Leemann, L., Martelin, T., Koskinen, S., Härkänen, T. & Isola, A-M. 2021. Development and Psychometric Evaluation of the Experiences of Social Inclusion Scale. Journal of Human Development and Capabilities. 4. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 5. Huhtinen-Hildén 2023 6. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. 2020. Systemaattisista havainnoista vaikutusten todentamiseen: Havainnointimalli luovaan ryhmätoimintaan. Tutkimuksesta tiiviisti 37/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 7. Huhtinen-Hildén, L. & Pitt, J. 2018. Taking a learner-centred approach to music education. Pedagogical pathways. Abindgon: Routledge. 8. Saarikallio, S. 2023. Musiikin tunnekokemukset toimijuuden ja hyvinvoinnin rakentajina. Teoksessa M-L. Juntunen & H. Partti (toim.) Musiikkikasvatus muutoksessa. Helsinki: Taideyliopisto, 135–146. 9. Esimerkiksi YK:n yleissopimukset kansalais- ja poliittisista oikeuksista; taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista; lasten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista käsittelevät artikloissaan oikeuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin sekä itsensä ja yhteisöjen kehittämiseen. 10. Juntunen, M-L. & Kivijärvi, S. 2019. Opetuksen saavutettavuuden lisääminen taiteen perusopetusta antavissa oppilaitoksissa. Finnish Journal of Music Education 22(1–2), 70–87. 11. Kivijärvi, S. & Rautiainen, P. 2020. Contesting music education policies through the concept of reasonable accommodation: Teacher autonomy and equity enactment in Finnish music education. Research Studies in Music Education 43(2), 91–109. 12. Kivijärvi, S. 2021. Towards equity in music education through reviewing policy and teacher autonomy. Doctoral dissertation. Studia Musica 88. Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki. 13. Ks. Huhtinen-Hildén & Isola 2020 14. Ks. DeNora, T. & Ansdell, A. 2014. What Can’t Music Do? Psychology of Well Being 4(23), 3–10. 15. Ks. Huhtinen-Hildén, L. 2014. Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. 16. Ks. Huhtinen-Hildén 2023 17. Ks. Raw, A., Lewis, S., Russell, A. & Macnaughton, J. 2012. A hole in the heart: Confronting the drive for evidence-based impact research in arts and health. Arts & Health 4(2), 97–108. 18. Ks. Saarikallio 2023 19. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. 2019. Reconstructing Life Narratives through Creativity in Social Work. Cogent Social Sciences, 5(1). 20. Huhtinen-Hildén 2014 21. Huhtinen-Hildén 2023 22. Esim. Huhtinen-Hildén 2014 23. Esim. Koivisto, T-A. 2022. The (Un)Settled Space of Healthcare Musicians: Hybrid Music Professionalism in the Finnish Healthcare System. Doctoral dissertation. Studia Musica 89. Sibelius Academy of the University of the Arts Helsinki. 24. Esim. Tammela, A. 2022. Kansakoululaisen lauluaarteisto: jälleen-rakennusajalta tutut laulut ikäihmisten laulu-kokemuksissa ja muistoissa. Väitöskirja. JYU Dissertations 481. Jyväskylän yliopisto. 25. Esim. Tähti, T. 2022. Pienet teot, suuri hurma. Toimijuus kulttuurisessa vanhustyössä. Väitöskirja. Studia Musica 91. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. 26. Huhtinen-Hildén 2023 27. Ks. Foster, R., Salonen, A. O. & Sutela, K. 2022. Taidekasvatuksen ekososiaalinen kehys: kohti kestävyystietoista elämänorientaatiota. Kasvatus 53(2), 118–129. 28. Rauhala, L. 2005. Ihminen kulttuurissa – kulttuuri ihmisessä. Helsinki: Gaudeamus. 29. UNESCO. 2001. Universal Declaration on Cultural Diversity.

Lue lisää

Korkeista paineista korkeapaineeseen
5.10.2023
Laura Huhtinen-Hilden

Pienin askelin suuriin muutoksiin Mikä saa sinut hymyilemään, muuttaa alakuloisen tunnelman valoisammaksi, luo elämääsi korkeapainetta matalan sijaan? Tähän kysymykseen löytyy yhtä monia vastauksia kuin on vastaajia, mutta usein arjen valopilkut ovat pieniä hetkiä, kohtaamisia tai tapoja olla läsnä. Ne voivat liittyä oravan liikkeiden seuraamiseen pihapuussa tai iltalaulun laulamiseen lapselle. Maailman isojen haasteiden edessä katse ei usein käänny näihin pieniin asioihin tai hetkiin, joissa valo loistaa kirkkaammin ja koemme olevamme osa isompaa kokonaisuutta. Kuitenkin juuri nämä yksittäiset ja pienet tekijät ja vaikuttajat voivat käynnistää ketjuja, joilla on vaikutuksia yksilön elinpiiriä laajemmalle horisontille. Pohdimme tässä kirjoituksessa, mitä tällaiset pienet korkeapaineen käynnistäjät voisivat olla ja miten niitä voitaisi lisätä. Vahvistamalla näiden pienten tekijöiden aloittamia vaikutusketjuja, rakennetaan kestävää hyvinvointia yhteiskunnassa. Yhteisessä sykkeessä Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten hyvältä yhdessä tanssiminen, soittaminen tai laulaminen tuntuu? Tutkimustieto voi selittää osan näistä kokemuksista. Tiedetään, että tahdistuminen yhteiseen sykkeeseen vahvistaa yhteenkuuluvuden tunnetta ja saa ihmiset käyttäytymään ystävällisemmin toisiaan kohtaan1. Esimerkiksi lapset ovat valmiimpia auttamaan toinen toisiaan musiikkileikin yhteisen rytmin jälkeen2. Kehollinen tahdistuminen on yhtä aikaa hyvin tehokas ja hyvin yksinkertainen läheisyyttä rakentava mekanismi. Kuka tahansa vauvasta vaariin voi tahdistua musiikin rytmiin. Samassa sykkeessä olo ei edellytä yhteistä kieltä tai kykyä sanoittaa jaettua kokemusta. Onkin esitetty, että musiikki on alun perin kehittynyt lajimme tavaksi vahvistaa niin yksilöiden kuin ryhmien välisiä siteitä3. Tätä ymmärrystä voidaan tietoisesti käyttää edistämään erilaisissa tilanteissa ja ryhmätapaamisissa luottamusta, yhteisöllisyyttä ja empatiaa itsen ympärillä olevaa kohtaan. Ajatteluun avaruutta - mielikuvia maisemaan Arjen luovuus - mielikuvittelu, ajatuksen vapaa tila ja oman itsensä ilmaiseminen toiminnan ja tekemisen kautta - toimii hyvinvointia tukevana perustuksena4. Luovuudella ei tässä kuitenkaan tarkoiteta vain juhlahetkeen liittyvää musiikkiesitystä tai mieltä vavisuttavaa teatterielämystä, vaikka niilläkin on monen ihmisen elämässä tärkeä rooli. Se, miten vahva kytkös ihmisellä on omaan luovaan kapasiteettiinsa, voi näkyä arjessa eteen tulevina ideoina, kykynä löytää ratkaisuja eteen tuleviin pulmiin tai jopa elämän kriisitilanteissa hetkestä toiseen selviämiseen5. Miten luovuuden tilaa voisi laajentaa erityisesti silloin, kun sitä tarvitsisi oman elämän juonen uudelleen löytämiseen tai yhteisön hyvinvoinnin edistämiseen vaikeassa tilanteessa? Ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että oma elämä ja pyrkimykset ovat merkityksellisiä ja osana kokonaisuutta. On löydetty monenlaisia hyviä esimerkkejä siitä, miten osallisuuden kokemusta voidaan lisätä luovan toiminnan avulla6. Ammentamalla moniammatillisesta yhteistyöstä ja ammattitaidosta, voidaan luovaa toimintaa hyödyntää eri alojen työotteissa7. Yhdessä ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointia Monella tavalla paineinen ja merkityksistä irtautunut arki näyttää kasvonsa niin sosiaalisen median palstoilla kuin työelämässä ja koulumaailmassa. Millaisia mahdollisuuksia korkeiden paineiden vähentämiseen ja korkeapaineen lisäämiseen voisi olla pienistä katalysaattoreista käynnistyvillä laajoilla ketjuilla?  Monesti merkityksellinen kokemus oikeassa paikassa ja toisten kanssa jaettuna on omiaan lisäämään myötätuntoa ja osallisuutta. Esimerkiksi musiikki voi avata ovia erilaisten tunnesävyjen kokemiseen, tunnetietoisuuden vahvistamiseen ja tunteiden säätelyyn8. Kuuntelukokemus on erilainen, jos se voidaan jakaa turvallisessa ilmapiirissä ja sen nostamista tunteista voidaan puhua yhdessä. Tämä yksinkertainen toiminta on kaikkien ulottuvilla. Päiväkodin arjessa tutuksi tullut musiikkileikki tai sama unimusiikki voivat luoda turvallisuuden tunnetta. Sama mekanismi voi toimia myös muistisairaan ihmisen elämän koostajana tuoden tutun laulun kautta kiinnekohdan, joka on vielä olemassa9. Vaikka tietoa, kehittämishankkeita ja projekteja luovuuden ja taiteen potentiaalisista hyvinvointivaikutuksista on jo paljon, on kulttuurihyvinvointiala vielä kovin jäsentymätön ja tietopohjaltaan sirpaleinen. Tukemaan tietoon ja tutkimukseen perustuvaa kehittämistä ja koulutusta Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto perustivat keväällä 2023 Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeREn10. Sen tehtävänä on tutkia, kehittää ja kouluttaa ja vaikuttaa näin yhteiskunnallisen korkeapaineen, sosiaalisen kestävyyden ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Tämä on merkittävä askel Suomen kulttuurihyvinvointialalle ja sen tutkimusperustaiselle uudistamiselle. CuWeRE on rakentamassa ratkaisuja siihen, miten jokainen yksilö ja yhteisö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa ympärillään olevaan. Kutsumme alan kehittäjät, kouluttajat ja tutkijat pohtimaan, millaisin toimin voidaan lisätä ihmisten elämään luovuutta, mielikuvituksen leikillisyyttä ja tunneherkkyyttä, joiden avulla yhteys, vuorovaikutus ja ympäröivää elämää koskeva empaattinen suhtautuminen lisääntyvät. Jos monet ihmiset keksivät omassa arjessa, työssään ja yhteisössään tähän vastauksia, vaikuttaa se suuresti yhteiskunnassamme lisäten vastuuta toisista, ympäröivästä elämästä ja maailmasta. Tämän tukeminen on kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeREn ydintehtävää. Pienistä puroista rakentuu virta, jolla on voimaa ja jonka avulla rakennamme parempaa huomista ja kestävämpää yhteiskuntaa. Vastuu ja mahdollisuudet ovat meillä kaikilla. Kirjoittajat: Laura Huhtinen-Hildén, vastaava tutkija, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Suvi Saarikallio, professori, Jyväskylän yliopisto Lähteet: 1. Hove, M. J., & Risen, J. L. (2009). It’s all in the timing: Interpersonal synchrony increases affiliation. Social Cognition, 27, 949–961. 2. Kirschner, S., & Tomasello, M. (2010). Joint music making promotes prosocial behavior in 4-year-old children. Evolution and Human Behavior, 31(5), 354–364. 3. Savage, P. E., Loui, P., Tarr, B., Schachner, A., Glowacki, L., Mithen, S., & Fitch, W. T. (2021). Music as a coevolved system for social bonding. Behavioral and Brain Sciences, 44, e59. 4. Richards, R. (2010). Everyday Creativity: Process and Way of Life – Four Key Issues. In J.C. Kaufman & R.J. Sternberg (Eds.), The Cambridge Handbook of Creativity (pp. 185–215). Cambridge University Press. 5. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing Life Narratives through Creativity in Social Work. Cogent Social Sciences, 5(1). 6. SOKRA-hanke. (2023). Osallisuuden edistäjän opas. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 7. esim. Huhtinen-Hildén, L., Puustelli-Pitkänen, A., Strandman, P. & Ala-Nikkola, E. (2017). Kohti luovaa arkea- kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Tutkimusraportti. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 8. Saarikallio, S. (2019). Access-Awareness-Agency (AAA) Model of Music-Based Social-Emotional Competence (MuSEC). Music and Science, 2, 1-16. 9. ks. Swall, A., Marmstål Hammar, L. & Gransjön Craftman, Å. (2020). Like a Bridge over Troubled Water – a Qualitative Study of Professional Caregiver Singing and Music as a Way to Enable Person-Centred Care for Persons with Dementia. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being, 15(1). 10. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä. Verkkosivusto. Viitattu 4.10.2023.

Lue lisää