Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery

Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä

Avainsana: seksuaalilääketiede

Terveisiä seksuaalilääketieteen konferenssista Rotterdamista
3.12.2024
Kätilökouluttajan bloggaajat

Eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, European Society for Sexual Medicine (ESSM), järjestää vuosittain useita koulutuksia ja konferensseja, joista suurin on vuotuinen helmikuulle ajoittuva kolmipäiväinen ESSM konferenssi. Viime vuonna konferenssi pidettiin 16.-18.2.2023 Rotterdamissa, Alankomaissa, keräten lähes 700 osallistujaa ympäri maailman. Konferensseissa posterinäyttelyt on usein laitettu erilleen konferenssien varsinaisista esityssaleista, ja näin oli tässäkin konferenssissa. Tästä syystä monella voi jäädä kokonaan tutustumatta postereihin, mikä on harmi, sillä niiden kautta voi tulla tietoiseksi varsin mielenkiintoisistakin tutkimuksista. Haluankin nostaa tässä esiin muutamien tutkimusten tuloksia konferenssin postereista.  European Society for Sexual Medicine (ESSM) on eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, joka on osa kansainvälistä seksuaalilääketieteen järjestöä, ISSM eli International Society for Sexual Medicine. ESSM:n alajärjestöjä ovat yli 30 Euroopan maiden seksuaalilääketieteen järjestöä ja näistä yksi on Pohjoismaiden seksuaalilääketieteen järjestö NSSM eli Nordic Society for Sexual Medicine, jonka osana myös Suomi on. NSSM:n jäsenyyttä voivat anoa terveydenhuoltoalan ammattilaiset (kuten kätilöt), jotka ovat kiinnostuneita seksuaalilääketieteestä. NSSM:n jäsenet ovat myös kattojärjestö ESSM:n jäseniä ja voivat halutessaan liittyä myös ISSM:n jäseniksi (riippuen minkä jäsenmaksuluokan valitsee). Seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (unconsummated marriage) Kiinalainen tutkimus toi esiin taustatekijöitä sekä seksuaaliterapian tuloksia pariskunnilla (n=127), joilla oli seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (keskimääräinen kesto 32,7 kuukautta). Miehet kävivät läpi andrologin ja naiset gynekologin arvioinnin sekä saivat yhdessä pariseksuaaliterapiaa. Useimmiten syy seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon löytyi naisesta: vaginismi, kivulias yhdyntä tai näiden kahden yhdistelmä. Vajaassa kolmasosassa pareista syy löytyi miehestä: yleisimmin erektiohäiriö ja harvinaisempina syinä herkkä siemensyöksy, matala seksuaalinen halukkuus tai erektiohäiriön ja herkän siemensyöksyn yhdistelmä. Jos syitä löytyi molemmista, oli löydöksenä useimmiten vaginismi naisella ja erektiohäiriö miehellä. Naisten psyko-seksologisesta anamneesista nousi vanhempien pitämä tiukka kuri, ystäviltä kuullut epämiellyttävät seksikokemukset, kivulias ensimmäinen yhdyntäyritys ja turvattomuuden tunne. Seksuaaliterapeutin antaman pariterapian jälkeen onnistumisprosentti oli 68. Täten tehokkaana hoitona seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon pidettiin andrologin ja gynekologin tekemiä arviointeja, psyko-seksologisen anamneesin ottamista ja seksuaaliterapian antamista. [1] Lääkärien lisääntymisterveys Naislääkärien hedelmällisyyttä ja synnytystilastoja oli verrattu muiden terveydenhuoltoalan työntekijöiden vastaaviin tilastoihin amerikkalaisessa tutkimuksessa. Lisäksi mieslääkärien sperma-analyysejä ja terveystietoja oli verrattu muuhun väestöön. Tutkimuksessa oli mukana 445 terveydenhuoltoalan naistyöntekijää, 92 naislääkäriä, 438 ei-terveydenhuoltoalalla työskentelevää miestä ja 169 mieslääkäriä. Lääkärien hedelmättömyyttä lisäävät epäsäännölliset työajat, työn aiheuttamat riskitekijät kuten säteily ja kemikaalit sekä ikääntyminen (hedelmällisyys alkaa laskea 25–30 ikävuoden tienoilla ja naiset valmistuvat lääkäriksi keskimäärin 31-vuotiaina). Verrattaessa naiskirurgien ja muun väestön riskiä hedelmättömyydelle, ovat luvut 32 % vs. 11 %. Raskauskomplikaatioiden riskissä luvut ovat 35 % vs. 15 %. Naiskirurgien hedelmättömyyteen vaikuttavat kirurginen savu, anestesiakaasut, säteily ja pistotapaturmat. Tulosten mukaan lääkäreillä oli matalampi BMI, he tupakoivat harvemmin ja heillä oli ylipäätään vähemmän rinnakkaissairauksia. Muuhun väestöön verrattuna mieslääkäreillä oli parempi siemennesteenlaatu. Mies- ja naislääkärit käyttivät lisäksi todennäköisemmin lapsettomuushoitoja ja olivat muuta väestöä iäkkäämpiä vauvan syntymähetkellä. Jatkossa olisikin tärkeä tunnistaa ryhmät, jotka ovat suurimmassa riskissä hedelmättömyydelle sekä myös hedelmättömyyteen vaikuttavat riskitekijät. [2] Seksuaalisuus kohdunpoiston jälkeen Tunisiassa 88 premenopausaalista (keski-ikä 49 vuotta) naista, joilla ei ollut seksuaaliongelmia, osallistui tutkimukseen, jossa heille tehtiin hyvänlaatuisista syistä abdominaalinen kohdunpoisto. Munasarjoja ei poistettu, sillä aiemmin on raportoitu alentunutta seksuaalista halukkuutta yhdistettynä kohdunpoiston yhteydessä tehtyyn molemminpuoliseen munasarjojen poistoon. Tutkittaville tehtiin The Female Sexual Function Index -kysely kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Alentunut seksuaalinen halukkuus löytyi 50 %:llä, kiihottumishäiriö 44 %:llä, orgasmihäiriö 26 %:lla ja kostumishäiriö 18 %:lla potilaista. Yhdynnän aikaista kipua oli 18 %:lla ja yhdynnän jälkeen 12 %:lla. Yhteenvetona todettiin, että hyvänlaatuisista syistä tehty kohdunpoisto, ilman munasarjojen poistoa, vaikuttaa alentavasti seksuaaliseen toimintakykyyn, erityisesti alentamalla seksuaalista halukkuutta ja kiihottumista. Ennen kohdunpoistoleikkausta on tärkeä kartoittaa potilaiden elämänlaatua ja seksuaalista toimintakykyä, sekä muita mahdollisia huolia tai kysymyksiä leikkaukseen liittyen, sillä nämä voivat ennustaa leikkauksen jälkeisiä sivuvaikutuksia. [3] Psykososiaalinen stressi ja ei-suunniteltu raskaus On arvioitu, että lähes puolet kaikista raskauksista maailmanlaajuisesti on ei-suunniteltuja. Alankomaissa selvitettiin äidin kokeman psykososiaalisen stressin yhteyttä ei-suunnitellun raskauden loppuun asti viemiseen. Tutkimus oli syntymäkohorttitutkimus, joka sisälsi 7790 naista. Raskauden ei-suunnitelmallisuutta määritettiin kolmella tekijällä: vääräaikaisuus (raskaaksi tuleminen tapahtui toivottua aiemmin), ei-toivottu (ei olisi halunnut enää tulla raskaaksi) tai ilottomuus (ei ole onnellinen raskaudesta). Psykososiaalista stressiä arvioitiin masennuksen, ahdistuksen ja stressin oireiluina kolmessa kohtaa synnytyksen jälkeen: kolme kuukautta, viisi-kuusi vuotta ja 11–12 vuotta. Tilastollinen merkitsevyys psykososiaalisen stressin ja raskauden ei-suunnitelmallisuuteen liittyvillä tekijöillä löydettiin kolmen kuukauden ja viiden-kuuden vuoden kohdalla synnytyksestä, muttei enää myöhemmin. Kolmen kuukauden kohdalla tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliseen stressiin löytyi niillä, joilla oli ollut ilottomuutta raskauden suhteen tai raskaus oli ollut vääräaikainen. Viisi-kuusi vuotta synnytyksen jälkeen tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliselle stressille löytyi raskauden vääräaikaisuudesta. Tutkimuksen mukaan raskauden vääräaikaisuus oli vahvin ennustava tekijä synnytyksen jälkeiselle psykososiaaliselle stressille. Jatkossa tulisi tutkia miten tukea ei-suunnitellun raskauden loppuun vieviä naisia ja siten ennaltaehkäistä synnytyksen jälkeistä psykososiaalista stressiä. [4] Tulevat konferenssit kalenteriin Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä, joten on tärkeä, että aiheesta tehdään aktiivisesti tutkimusta ja pidetään konferensseja, joissa tuloksia esitellään. Suosittelen lämpimästi osallistumista alan konferensseihin. Esimerkiksi NACS (Nordic Association for Clinical Sexology) konferenssi on Pohjoismainen seksologian yhdistyksen konferenssi, joka järjestetään seuraavan kerran Malmössä, Ruotsissa 2.-5.10.2025. Seuraava ESSM konferenssi järjestetään puolestaan 20.-22.2.2025 Wienissä, Itävallassa. Osallistuessasi konferensseihin, muista käyttää muutama hetki tutustuaksesi postereihin. Postereihin on yleensä kirjattuna vastaavan tutkijan sähköpostiosoite ja suosittelenkin olemaan yhteydessä tutkijaan, jos löydät tutkimuksen, josta haluaisit tietää enemmän. Tutkijat vastaavat yleensä mielellään yhteydenottopyyntöihin ja lähettävät linkin julkaisuihinsa. Usein myös maksumuurin takana oleviin julkaisuihin pääsee käsiksi, kun on yhteydessä suoraan tutkijaan. KIRJOITTAJA: Sanna-Mari Manninen toimii kätilötyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä on Nordic Society for Sexual Medicine (NSSM) hallituksen jäsen LÄHTEET: [1] Xi Y, Xia T, Colonnello E, Wang C, Lai Y, Zhang Y. Unconsummated marriage among Chinese couples: a retrospective study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [2] Parikh N, Alom M, Ahmed M, Robinson M, McGriff S, Olive E, Helo S. Physicians: Can we have both a career and family? Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [3] Kaabia O, Bouchahda R, Ncibi R, Ikridih K, Ben Abdesslem R, Khairi H. Sexuality after total abdominal hysterectomy for benign gynecological conditions. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023. [4] Beumer W, Koot M, Vrijkotte T, Roseboom T, van Ditzhuijzen J. When pink clouds are absent: Long-term maternal psychosocial stress after carrying an unintended pregnancy to term. Findings from the Dutch ABCD study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.

Lue lisää

Sex positive health care – mitä se tarkoittaa ja tarvitaanko sellaista?
8.3.2023
Sanna-Mari Manninen

Sex positive health care voisi kääntyä suomeksi: seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuva terveydenhuoltoalan henkilöstö. Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä ja se kattaa seksin, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, nautinnon ja lisääntymisen. Seksuaalisuutta ilmaistaan ajatuksissa, fantasioissa, halussa, asenteissa, arvoissa, käyttäytymisessä, rooleissa ja parisuhteessa. Seksuaalisuuteen vaikuttavat mm. biologiset, psykologiset, sosiaaliset, kulttuuriset, historialliset ja uskonnolliset tekijät. [1] Seksuaalisuus on siis läsnä meissä kaikissa koko elämämme ajan, ja voimme tuoda sitä esiin eri tavoilla. Seksuaalisuutemme myös muuttuu elämän eri vaiheissa. Joskus seksuaalisuutemme voi olla taka-alalla. Esimerkiksi vakavan sairastumisen yhteydessä usein keskitymme ensin käsittelemään saamaamme diagnoosia ja sen jälkeen kohdistamme voimavaramme taistelemaan taudista selviämiseen. Sairauksien yhteydessäkin seksuaalisuus on kuitenkin osa ihmistä, eivätkä terveydenhuoltoalan ammattilaiset saisi unohtaa kohdata potilaidensa seksuaalisuutta.   Mahdollisia rajoituksia seksuaalisuudessa raskausaikana  Erityisesti kätilöille vastaan saattaa tulla tilanteita, joissa lääkäri on suositellut potilaalle yhdynnästä pidättäytymistä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi raskausaikana, jos on veristä vuotoa emättimestä tai riski ennenaikaiselle synnytykselle [2]. Kuitenkin usein näissäkin tilanteissa seksuaalista nautintoa voi toteuttaa muulla tavoin. Lähtökohtaisena ajatuksena ei tulisi olla, että ilman seksiäkin pärjää. Ohjeistetaanko potilaita näissä tilanteissa rutiinisti, miten seksuaalista nautintoa voi toteuttaa yhdyntää välttäen? Potilas ja/tai hänen kumppaninsa voivat pohtia näitä asioita, mutta he eivät ehkä kehtaa kysyä niistä suoraan. Onkin siis näissä tilanteissa tärkeä, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat aloitteellisia seksuaaliasioihin liittyvän keskustelun aloittamisessa ja kertovat potilaille mikä on kiellettyä ja mikä sen sijaan sallittua.   Seksuaalisuus pitkän sairaalajakson aikana Entäpä sitten, jos potilaamme joutuu pitkäksi ajaksi sairaalaan? Onko hänellä tällöin mahdollisuutta toteuttaa seksuaalisuuttaan itsensä tai yhdessä kumppaninsa kanssa? Yksi esimerkki ovat psykiatriset potilaat, joilla saattaa olla pitkiäkin sairaalajaksoja. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita sitä, ettei sairastuneella olisi seksuaalisia tarpeita. Israelilaisen haastattelututkimuksen [3] mukaan psykiatrisessa sairaalassa potilailla on seksuaalista kanssakäymistä, vaikka se olisi sairaalassa kiellettyä. Potilaat kuitenkin välttelevät seksuaaliasioista puhumista henkilökunnalle, ja puhumattomuus voi johtaa riskikäyttäytymiseen, esimerkiksi suojaamattomaan seksiin potilaiden kesken. Tutkimuksessa todettiin myös, että psykiatrisissa sairaaloissa on usein seksuaalista häirintää, jota potilaat kohdistavat toisiin potilaisiin ja/tai hoitohenkilökuntaan. Tämä todennäköisesti johtuu siitä, ettei potilailla ole mahdollista luvallisesti toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan. Vankiloissakin on huoneita, joita vangit voivat käyttää tavatakseen läheisiään, intiimistikin, mutta sairaaloissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Sairaalan henkilökunnan kielteinen asenne seksuaalisuutta kohtaan saa potilaat ajattelemaan sen olevan tabu. [3] Meiltä puuttuu ohjeet ja säännöt liittyen seksuaalisuuteen sairaalassa.   Seksuaalisuus ja krooniset sairaudet On olemassa sanonta ”Ikä ei tule yksin”, missä on paljon totuutta. Ikä tuo mukanaan mm. erilaisia kroonisia sairauksia ja krooniset sairaudet sekä niihin liittyvät lääkkeet aiheuttavat usein seksuaaliongelmia. Suomessa vähintään yhtä lääkärin määräämää lääkettä käyttää säännöllisesti kolme viidestä [4]. Omassa väitöskirjatutkimuksessani kävi ilmi, että terveyskeskuslääkärit pitävät seksuaaliongelmia yleisinä lääkitysten aiheuttamina sivuvaikutuksina. Kuitenkaan he eivät rutiininomaisesti kysy potilailtaan näistä mahdollisista sivuvaikutuksista kontrollikäyntien yhteydessä. [5] Ongelmana lääkärillä voi olla se, ettei hän tiedä, mihin lähettää potilaansa, jos hänen omat taitonsa eivät riitä potilaan seksuaaliongelman ratkaisemiseen. Myöskään potilas ei välttämättä tiedä, mistä hakea apua seksuaaliongelmaansa. Olisi hienoa, jos jokaisessa terveyskeskuksessa ja myös sairaaloissa olisi seksuaalipoliklinikka, johon seksuaaliongelmia kohtaavat potilaat voisi ohjata. Tämä ei välttämättä olisi taloudellisesti edes kovin iso satsaus, sillä pääsääntöisesti seksuaalineuvonta on keskustelua potilaan kanssa, mikä ei edellytä kalliita diagnostisia tai hoidollisia laitteita.   Mikä estää seksuaalisuuden puheeksi ottamista? Seksuaaliasiat ovat usein hyvin intiimejä asioita, ja siksi potilaiden voi olla vaikea aloittaa niistä keskustelua. Myös tutkimusten mukaan vain harva seksuaaliongelmia kokeva ottaa asian oma-aloitteisesti puheeksi terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa, vaikka haluaisikin saada apua tilanteeseensa [6,7]. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulisi siten suhtautua seksuaaliasioihin myönteisesti ja olla aloitteellisia ottamaan nämä aratkin asiat potilaiden kanssa puheeksi. Voidakseen kohdata potilaansa seksuaalisuuden, olisi jokaisen terveydenhuoltoalan ammattilaisen tärkeä ensin pohtia, mitä itse ajattelee seksuaalisuudesta ja sukupuolesta. Tilanteen, jossa seksuaaliasiat otetaan puheeksi, tulisi olla kiireetön ja yksityinen. [8]   Seksuaaliasioista puhumattomuuden taustalla voi olla monia syitä, mutta usein asia koetaan arkaluontoisena ja jollain tavalla häpeällisenäkin. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen ei ole helppoa terveydenhuoltoalan ammattilaisillekaan. Väitöskirjatutkimukseni tulosten mukaan vastaanottoajan lyhyys on terveyskeskuslääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden suurin syy olla ottamatta seksuaalisuutta potilaiden kanssa puheeksi [9,10]. Viimeisen vuoden kätilöopiskelijoiden suurin syy sen sijaan oli kokemuksen puute [10]. Muita tärkeitä syitä, niin terveyskeskuslääkäreillä kuin opiskelijoillakin, oli seksuaalilääketieteellisen tiedon puute ja pelko siitä, ettei osaa auttaa potilaita [9,10]. Seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen on olemassa useita erilaisia malleja [11], ja puheeksi ottamista tulisikin aktiivisesti harjoitella terveydenhuoltoalan peruskoulutuksissa. Monet ammattikorkeakoulut ja muut tahot tarjoavat myös erilaisia täydennyskoulutuksia aiheeseen liittyen.   Hyvänä yleisenä ohjeena kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille voisi sanoa: Kysy potilaaltasi myös seksuaaliasioista. Älä hoida pelkästään potilaasi sairautta vaan huomioi myös hänen seksuaaliterveytensä. Seksuaalisuuteen myönteisesti suhtautuvaa terveydenhuoltoalan henkilöstöä tarvitaan siis ehdottomasti!   Lähteet: Defining sexual health: report of a technical consultation on sexual health, 28-31 January 2002, Geneva. Geneva: World Health Organization; 2006. Bildjuschkin K. 2022. Raskaus ja seksi. Lääkärikirja Duodecim. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01015 [Luettu 26.2.2023]. Kaplan M, Peleg-Sagy T, Guez J, Sagy I. Isolated psychiatric ward patients in southern Israel with severe mental illnesses describe their sexual needs: A qualitative study. Sex. Disabil. 2022;40:179–194. https://doi.org/10.1007/s11195-021-09723-x Suurin osa suomalaisista syö reseptilääkkeitä – tämä tärkeä lista puuttuu monelta, vaikka lääkekuorman kasvu huolettaa. Helsingin Uutiset. 16.7.2018. Saatavilla: https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1313375 [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Polo-Kantola P, Vahlberg T, Kero K. Patients with chronic diseases: Is sexual health brought up by general practitioners during appointments? A web-based study. Maturitas. 2022;160:16–22. https://doi.org/10.1016/j.maturitas.2022.01.014 Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual Dysfunction in the United States: Prevalence and Predictors. JAMA. 1999;281(6):537–544. https://doi.org/10.1001/jama.281.6.537 Berman L, Berman J, Felder S, et al. Seeking help for sexual function complaints: what gynecologists need to know about the female patient's experience. Fertil Steril. 2003;79(3):572–576. https://doi.org/10.1016/s0015-0282(02)04695-2 Seksuaalisuus puheeksi. THL. 2021. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/seksuaalisuus-puheeksi [Luettu 26.2.2023]. Manninen SM, Kero K, Perkonoja K, Vahlberg T, Polo-Kantola P. General practitioners' self-reported competence in the management of sexual health issues - a web-based questionnaire study from Finland. Scand J Prim Health Care. 2021;39(3):279–287. https://doi.org/10.1080/02813432.2021.1934983 Manninen SM, Kero K, Riskumäki M, Vahlberg T, Polo-Kantola P. Medical and midwifery students need increased sexual medicine education to overcome barriers hindering bringing up sexual health issues - A national study of final-year medical and midwifery students in Finland. Eur J Obstet Gynecol Reprod Biol. 2022;279:112–117. https://doi.org/10.1016/j.ejogrb.2022.10.021 Sinisaari-Eskelinen M, Jouhki MR, Tervo P, Väisälä L. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Sosiaalilääk Aikak. 2016;53:286–293. https://journal.fi/sla/article/view/59673   Kirjoittaja: Sanna-Mari Manninen on auktorisoitu seksuaalineuvoja ja kätilötyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lisäksi hän tekee väitöskirjatutkimusta seksuaalilääketieteen osaamiseen liittyen Turun yliopistossa ja TYKS Naistenklinikalla. Inspiraatio blogitekstiin tuli ESSM (European Society for Sexual Medicine) -konferenssimatkalla Rotterdamissa 2/2023.

Lue lisää