Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: yhteiskehittäminen

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto omaishoidossa – tulevaisuuden voimavarat
27.11.2025
Johanna Karppinen

Omaishoitoa pidetään ratkaisuna hoivakriisiin, mutta miten ratkaista omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät haasteet? Kokemusosaamista hyödyntämällä voidaan vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä ymmärrystä omaishoitajien tuen tarpeista. Samalla voidaan tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia, osallisuutta ja henkilökohtaista kasvua. YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaishoidon koulutetut kokemusasiantuntijat kokevat osallisuutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Kokemusasiantuntijoiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi haluttiin tuoda esiin omaishoidon kokemusasiantuntijuuden merkitys ja tarkastella kokemustiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä palvelurakenteissa että laajemmin yhteiskunnassa. Omaishoitajat kannattelevat hyvinvointiyhteiskuntaa Väestön ikääntyminen haastaa totutut hoivakäytänteet ja omaishoitajilla on suuri rooli hoivavastuun kantamisessa. Omaishoito on kustannustehokas ja inhimillinen tapa huolehtia hoivaa tarvitsevista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: 9). Omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen oikein kohdennettua tukea ja palveluita. Halosen (2021) mukaan on tärkeää kehittää omaishoitoperheille suunnattuja palveluita, mutta omaishoitajien tukeminen on moniulotteisuutensa vuoksi haastavampaa (Halonen 2021: 368). Omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen on perusteltua panostaa, sillä omaishoitajien saamilla tukipalveluilla on todettu olevan vaikutusta omaishoitajien jaksamiseen (Kehusmaa 2014: 32). Omaishoidon kokemusasiantuntijuus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen omaishoitajien tukemisessa ja palveluiden kehittämisessä on liian vähän hyödynnetty voimavara. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä tukemalla omaishoitoa voidaan myös vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä (ks. Aaltonen & Edgren & Josefsson & Heikkilä & Ilmarinen 2025: 185). Omaishoidon kokemusasiantuntijasta on moneksi Omaishoidon kokemusasiantuntijat voivat toimia koulutuksensa jälkeen monipuolisesti kokemusasiantuntijan tehtävissä. Tyypillisimpiä tehtäviä ovat vertaistukijana toimiminen sekä kokemustiedon ja omaishoitoymmärryksen lisääminen oman tarinan kautta. Oman tarinan kertominen lisää kokemusasiantuntijan merkityksellisyyden kokemusta ja antaa kuulijoille samaistumispintaa. Henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen voi ohjata myös päättäjiä kohti ihmisläheisempiä päätöksiä. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi työskennellä omaishoitajien tukemiseen ja palveluiden parantamiseen tähtäävissä kehittämistehtävissä. Yhteiskehittäminen onkin tärkeä väylä kokemustiedon hyödyntämiseen. Kokemusosaamiselle on käyttöä myös erilaisissa luottamus- ja vaikuttamistehtävissä. Kokemusasiantuntijuus edistää osallisuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa Omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutus (OKA®) on prosessi, jonka aikana on mahdollista jäsentää ja käsitellä omaa kokemustaan ja saada siihen toisenlaista perspektiiviä. Kokemusasiantuntijuus antaa vaikeillekin kokemuksille merkitystä sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Kokemusasiantuntijatoiminnalla voidaan tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön sekä tukea yksilön osallisuutta. Omaishoidon koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus muodostuu merkityksellisyyden tunteesta, myönteisestä palautteesta, tarpeellisuuden tunteesta, koetusta luottamuksesta, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöön kuulumisesta. Kokemusosaamisella on mahdollista rakentaa osallisuutta, joka on sekä väline että itseisarvo (Hirschovits-Gerz 2025: 5). Toisin sanoen omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyt ovat monitasoisia. Sen lisäksi että kokemusasiantuntijuus koetaan merkityksellisenä, kokemusasiantuntijat voivat auttaa vertaisiaan, minkä lisäksi kokemustieto voidaan nähdä vastauksena moniin kehittämistyön haasteisiin. Anna kokemustiedolle mahdollisuus Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa haastaa myös ammattilaisia. Haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, sillä vaikka se vaatii uudenlaista suhtautumista ja omien asenteiden tarkastelua on se myös mahdollisuus ammatilliseen kasvuun (Hokkanen & Nikupeteri 2015: 44).   Hyödyntämällä omaishoidon kokemusasiantuntijoita osana palvelujen kehittämistä voidaan paitsi tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia ja osallisuutta myös edistää asiakaslähtöisyyttä ja lisätä dialogia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Kokemustiedon hyödyntäminen voi auttaa vastaamaan moniin omaishoidon kentän haasteisiin, kuten palveluiden saavutettavuuteen, tuen riittävyyteen ja omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi tiedustella Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä. Lopuksi Opinnäytetyö tuotti lisätietoa omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemuksen olennaisista elementeistä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin monimenetelmäisyyttä. Aineisto kerättiin omaishoidon kokemusaisaintuntijoilta sähköisenä lomakekyselynä (n=15) ja teemahaastatteluilla (n=8). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, lisäksi hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa sekä Pienet onnistumistarinat työkalua. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset antavat ammattilaisille osviittaa siitä, miten tukea omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuutta. Arvostavalla kohtaamisella ja luottamuksen osoittamisella on tässä merkittävä rooli. Osallisuutta on mahdollista vahvistaa yhteisen tekemisen kautta. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Omaishoidon kokemusasiantuntijan roolit ja osallisuus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429484 Kirjoittaja Johanna Karppinen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia ammattilaisia ja etenkin tulevia ammattilaisia kokemusosaamisen ja yhteiskehittämisen pariin. Lähteet Aaltonen, Mari & Edgren, Johanna & Heikkilä, Rauha & Josefsson, Kim & Ilmarinen, Katja 2025. Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa Tynkkynen, Liina-Kaisa & Paatela, Satu & Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Peltola, Mikko & Sinervo, Timo & Tammi, Tuukka & Viita-aho, Marjaana (toim.) Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 3/2025. 177–189. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8 Halonen, Ulla 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia 35 (4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028 Hirschovits-Gerz, Tanja 2025. Kokemusosaaminen työelämän pitovoiman vahvistajana. Teoksessa Henna Harju (toim.) Kokemusosaamisen voima sosiaali- ja terveysalalla. Diak Työelämä 37 Tampere: Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-449-7 Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna 2015. Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa Taina Meriluoto & Leena Marila-Penttinen & Essi Lehtinen (toim.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö. omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 131. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-942-7 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Helsinki. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225199

Lue lisää

Muistisairauksien ehkäisy tulisi aloittaa jokaisella terveysasemalla
3.5.2024
Annika Hietakangas

Terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, ja muistisairauksien ehkäisy tulisikin integroida osaksi terveysaseman muuta toimintaa. Muistisairauksien puhkeamisen todennäköisyyteen ja sen etenemiseen voidaan vaikuttaa elintavoilla. Tulevaisuudessa terveysaseman painopiste tulisi siirtää sairauksien hoidosta kohti sairauksien ennaltaehkäisyä. Suomessa ja maailmalla suuret ikäluokat vanhenevat. Ikääntymisen myötä kansansairaudet, kuten muistisairaudet, lisääntyvät. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.) Joka kolmas sekunti joku sairastuu muistisairauteen jossain päin maailmaa (World Alzheimer Report 2018). Suomalainen FINGER-tutkimus todisti ensimmäisenä maailmassa, että monipuolisen elintapamuutosten avulla voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia tai hidastaa niiden etenemistä. Muistisairaudet on nostettu osaksi kansansairauksia vuonna 2019 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022), minkä vuoksi muistisairauksien ehkäisy ei ole vielä ollut osana terveysasemien toimintaa. Terveysasemilla on toimintamallit muistisairauksien diagnosointiin sekä hoitoon. Muistisairauksia voidaan ehkäistä samoilla keinoilla kuin muita kansansairauksia (Rosenberg 2020: 125–126). Kiinnostuin tekemään muistisairauksien ehkäisystä opinnäytetyön, koska halusin selvittää miten terveysalan ammattilaiset kokevat osaavansa ohjata asiakkaita muistisairauksien ehkäisyssä FINGER-tutkimuksen ”Tiedä ja Toimi” -toimintamallin mukaisesti ja miten ammattilaisten osaamista voitaisiin kehittää muistisairauksien ehkäisyssä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, ja niihin osallistui seitsemän terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa syksyllä 2023. Terveysaseman sairaanhoitajat ovat kiinnostuneita muuttamaan työn painopistettä sairauksien ennaltaehkäisyyn, ja haluaisivat olla mukana kehittämässä toimintaa muiden toimijoiden kanssa. Tällä hetkellä terveysasematyö painottuu sairauksien hoitoon ja päivystystoimintaan. Työn painopisteen muuttaminen sairauksien ehkäisyyn vaatisi täydennyskoulutusta, rakenteellisia muutoksia sekä melko radiaaliakin muutosta sairaanhoitajien työnkuvaan. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen oli huolissaan tulevaisuudesta, ja näki, että ehkäisemällä muistisairauksia ja muita kansansairauksia voitaisiin parantaa yksilöiden hyvinvointia ja samalla tehdä mittavia yhteiskunnallisia säästöjä tulevaisuudessa. Muistisairauksien ehkäisy tulisi ottaa osaksi jokaisen terveysaseman toimintaa. Hyvin suunniteltu integraatioprosessi tukisi ammattilaisten ammattitaitoa, työn sujuvuutta ja parantaisi asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuusarviointi auttaisi arvioimaan kansansairauksien ehkäisyn vaikutuksia niin ihmisten hyvinvointiin kuin kansantalouteen. FINGER-toimintamalli osaksi terveysaseman toimintaa Suomalainen FINGER-tutkimus on osoittanut, että tehostetulla elintapaohjauksella voidaan ehkäistä muistisairauksien puhkeamista noin 30 %. Elintapaohjaukseen tulisi sisällyttää tietoa terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, aivojen käytöstä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. (Kivipelto ym. 2019.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt FINGER-tutkimusten pohjalta kaksipuolisen ”Tiedä ja Toimi” -kortin ammattihenkilöstön käyttöön. Kortin toisella puolella voidaan laskea riski muistisairauden puhkeamiselle ja toisella puolella ohjataan pääpiirteittäin, mitä tehostettu elintapaohjaus tulisi sisältää. Kaikille muistisairauden riskissä oleville tulisi aloittaa tehostettu elintapaohjaus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Terveysasemalla on toimintamallit yleisimpien kansansairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Terveysalan ammattilaisten mielestä ”Tiedä ja Toimi” -kortin riskipisteytyslaskenta tulisi liittää osaksi terveysasemien päivittäistä toimintaa, ja tuloksien perusteella ohjata riskiryhmään kuuluvat tehostettuun elintapaohjaukseen. Ammatillinen osaaminen ja kehittyminen Muistisairauksien ehkäisystä ei ole puhuttu sairaanhoitajille ammattikorkeakoulussa eikä työpaikalla. Siitä huolimatta terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, koska heillä on perustieto terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, kognition kehittämisestä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallinnasta. Ammattilaisilla ei kuitenkaan ole tietoa niiden vaikutuksesta juuri muistisairauksien ehkäisyyn, ja tieto muistisairauksien ehkäisystä perustui itse hankkimaan tietoon. Terveysalan ammattilaisten ammattitaitoa muistisairauksien ehkäisyssä voidaan kehittää järjestämällä säännöllisesti täydennyskoulutuksia, mahdollistamalla kollegojen välinen vuoropuhelu ja tarjoamalla kansalliset, selkeät ohjeistukset työtavoista. Elintapamuutoksien tekeminen on muistisairauksien ehkäisyn ytimessä. Vain muutama terveysalan ammattilainen koki osaavansa tehdä hyvin elintapaohjauksia. Erityisesti toivottiin lisätietoa iän, perussairauksien ja elämäntilanteen vaikutuksista elintapamuutoksien ohjaamiseen. Ilman motivaatiota ei synny elintapamuutoksia. Asiakkaiden onnistunut motivointi nähtiin tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä elintapamuutoksen onnistumiselle. Juuri siksi motivoimisen eri keinot kiinnostavat sairaanhoitajia – ohjaustyyli, joka sopii toiselle, ei yleensä sovi toiselle. Kansansairauksien ehkäisy tarvitsee innovatiivisia ratkaisuja Terveysalan ammattilaiset kokevat sairauksien ennaltaehkäisyn tärkeäksi juuri nyt, koska väestörakenteen muutoksen myötä Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei tule kestämään samanlaisena tulevaisuudessa. Sairauksien ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa, kuin niiden hoito. Kansansairauksien ehkäisyn vaikuttavuus olisi merkittävämpi, jos sitä tehtäisiin yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa. Terveysalan ammattilaiset haluaisivat tehdä yhteistyötä erityisesti kaupungin kanssa, mutta mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi mainittiin myös liikuntaneuvojat ja työterveys. Myös kansallinen muistipalvelupolku -hanke suosittelee muistisairauksien ehkäisyssä laajaa yhteistyöverkostoa, johon kuuluisi hyvinvointialueet, julkiset toimijat, 3.sektori, vapaaehtoiset ja yksityiset yritykset (Pennanen & Pulkkinen & Uusikoski & Kulmala & Hammar 2023: 4). Kansansairauksien ehkäisyn aloittamisen esteenä terveysasemalla nähdään resurssien riittämättömyys. Tämänhetkisillä resursseilla terveysasemalla ei ole mahdollisuutta järjestää asiakkaille tarpeeksi vastaanottoaikoja, missä elintapaohjauksia tehdään. Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulan vuoksi lisähenkilökunnan palkkaaminen ei välttämättä olisi ratkaisu, vaan nyt tulisi keskittyä resurssien järkevämpään kohdentamiseen ja panostamalla henkilökunnan veto- ja pitovoimaan. Terveysalan ammattilaisilla on halua kehittää ja ideoida tulevaisuuden terveysasemapalveluita. Tällä hetkellä yritysmaailmassa erityisesti yhteiskehitysmenetelmät (Esimerkiksi: Tasavertainen osallistuminen | Agilemobile) ovat suosiossa. Yhteiskehittelymenetelmiä ei ole juurikaan terveysasemapuolella hyödynnetty (Kauppinen & Luojus 2023: 4–10). Yhteiskehitykseen tulisi osallistaa niin päättäjät, työntekijät kuin asiakkaat (Aaltonen & Hytti & Lepistö & Mäkitalo-Keinonen 2016). Nykypäivänä usein uudenlaiset innovaatiot syntyvät monen toimijan yhteistyön tuloksena (Kauppinen & Luojus 2023: 10). Tulevaisuudessa tekoäly, tietoteknologia ja automatisaatio tulevat korvaamaan ihmistyövoimaa kaikilla eri aloilla (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: 21). Teknologian lisäämisen mahdollisuuksia tulisi tutkia yhä enemmän terveysasemapuolella. Ongelmana on, että teknologian käyttöönotto sosiaali- ja terveysalalla on hidasta alan jäykkyyden vuoksi (Kauppinen & Luojus 2023). Voisiko sosiaali- ja terveysala juuri yhteiskehittelyn avulla uudistua asiakas- ja työntekijälähtöisemmin, nopeammin ja innovatiivisemmin? Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön Muistisairauksien ehkäisy terveysasemalla. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024.   Kirjoittaja: Annika Hietakangas, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet: Aaltonen, Satu & Hytti, Ulla & Lepistö, Tanja & Mäkitalo-Keinonen Tiina 2016. Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Turun yliopisto. Viitattu 8.12.2023. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 31. Viitattu 8.12.2023. Kauppinen, Sami & Luojus, Satu 2023. Yhteiskehittämällä resurssiviisaita digitaalisia sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluja. Laurea-ammattikorkeakoulun erillisjulkaisu. Viitattu 12.12.2023. Kivipelto, Miia & Kulmala, Jenni & Lehtisalo, Jenni & Solomon, Alina & Lindström, Jaana & Rautamaa, Rainer & Peltonen, Markku & Laatikainen, Tiina & Havulinna, Satu 2019. FINGER-elintapaohjelma – toimintamalli kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseksi. Suomen Lääkärilehti 73 (4). 183–186. Viitattu 11.12.2023. Pennanen, Marjaana & Pulkkinen, Pia & Uusikoski, Elli & Kulmala, Jenni & Hammar, Teija 2023. Yhdessä muistisairaan henkilön parhaaksi. Kansallinen muistipalvelupolku -hankkeen loppuraportti. Raportti 13/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.12.2023. Rosenber, Anna 2020. Dementia prevention in at-at risk individuals. Focus on selection and engagement of target populations. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Lääketieteen laitos. Viitattu 16.1.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kansantaudit. Yleistietoa kansantaudeista. Viitattu 11.2.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansallinen muistipalvelupolku – muistisairauksien varhaisen toteamisen kansallisen mallin kehittäminen osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja. Viitattu 12.12.2023. World Alzheimer Report 2018. The state of the art of dementia research: New frontiers. Alzheimer’s Disease International (ADI), London. Viitattu 8.12.2022.

Lue lisää

Draamasta iloa hoivakotien arkeen
10.2.2022
Sanna Soini, Sonja Kukkonen, Anna Nikina-Ruohonen ja Mia Rosenström

Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hankkeen tutkimus- ja kehitystyön tulokset osoittavat, että luovalla toiminnalla, kuten musiikilla, kuvataiteella ja draamalla, on positiivista vaikutusta hoivakotien asukkaiden arkeen. Hankkeessa toteutetun tutkimuksen mukaan yli 50 prosenttia hoivakotien työntekijöistä käyttää työssään luovia menetelmiä päivittäin tai viikoittain. Luovan alan ja hoivakotien elvyttäminen yhteiskehittämällä on Elossa!-hankkeen keskeinen tavoite. Luovan toiminnan hyötyjä muistisairaalle ovat mm. sosiaalisen vuorovaikutuksen lisääntyminen, levottomuuden vähentyminen ja mielialan kohentuminen (Mönkäre 2019). Luovalla toiminnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia muistisairaiden elämänlaatuun (Noice ym. 2014) ja sekä muistisairaiden että hoitohenkilökunnan oppimiseen ja osallisuuteen (Robertson ym. 2020). Elossa! -hankkeen tutkimus- ja kehityspolkua hyödyntäen, tämä artikkeli tarjoaa näkemystä siihen, minkälainen tekeminen tukee näiden tavoitteiden saavuttamista käytännössä ja mitä täytyy tapahtua luovien toimijoiden, hoivakotien, asukkaiden ja korkeakoulujen rajapinnassa, jotta saadaan aikaan innostavia ja kaikkia toimijoita tukevia asioita. Elossa! -hankkeen kontekstissa tämä rakentuu niistä kokemuksista, jotka liittyvät luoviin työpajoihin ja luovien toimijoiden sparrauksiin. Luovien alojen toimijat (draama, kuvataide ja musiikki) suunnittelevat ja toteuttavat työpajoja Helsingin seniorisäätiön asukkaille sekä henkilökunnalle. Pajojen tavoitteena on antaa luoville toimijoille kokemusta ikääntyneiden kanssa toimimisesta, ikääntyneille mahdollisuus osallistua luovaan toimintaan ja henkilökunnalle kurkistuksen erilaisiin luoviin menetelmiin. Palaute on yhteiskehittämisen tärkeä osa Luovat kokeilut hoivakodeissa käynnistyivät draaman työpajoilla. Työpajoissa keskeisinä menestystekijöinä ovat olleet vetäjien, hoitajien ja asukkaiden kyky heittäytyä tilanteeseen ja luoda sellainen tunnelma, joka tuo iloa yhteisiin hetkiin ja yhteiseen tekemiseen. Kyky pysähtyä ja antaa tilaa erilaisille kokemuksille – naurulle ja kyynelille – tukevat kaikkia osallistujia, auttavat käsittelemään omia tunteita. Hyvä valmistautuminen on tärkeä onnistumisen kriteeri – ja niin on myös kyky joustaa itse tilanteessa. Hyvällä suunnittelulla ja tilanteiden edellyttämällä joustavuudella pajatyöskentelystä hyötyvät kaikki osapuolet. Elossa! -kokeilujen havainnot tukevat tutkittua tietoa, jonka mukaan  luovan toiminnan kautta asukkaille tarjoutuu mahdollisuus tarkastella tunteitaan ja kokemuksiaan, ja hoitajille avautuu uusi tapa oppia tuntemaan asukkaat (Mönkäre 2019). Työpajojen aikana hankkeen toimijat havainnoivat asiakkaiden sekä hoitajien reaktioita ja osallistumista työpajoihin. Työpajojen jälkeen kysytään myös osallistujapalautetta pajaan osallistuneilta hoitajilta. Lisäksi luovat toimijat kirjoittavat pajojen suunnittelun ja toteutuksen aikana reflektiopäiväkirjaa annettujen kysymysten pohjalta. Havaintojen, palautteiden ja reflektiopäiväkirjojen avulla pyritään kartoittamaan laaja-alaisesti ja huomioimaan eri toimijoiden kokemuksia pajoista. Näitä kokemuksia hyödynnetään ja siirretään luovien toimijoiden liiketoimintaideoiden kehittelyyn ja siihen liittyviin sparrauksiin. Tällä tavoin mahdollistetaan yhteiskehittäminen, reflektio ja iteroiva lähestymistapa luovan toiminnan toteuttamiselle hoivakodeissa. Koulutuksella ja sparrauksilla luodaan luoville toimijoille valmiuksia muistisairaan asiakkaan kohtaamiseen Muistisairaiden ryhmänohjauksessa ohjaajan rooli on tärkeä turvallisen ilmapiirin luomisessa, arvostavassa kohtaamisessa ja osallistujien oman tekemisen luottamisen tukemisessa (Mönkäre 2019). Ennen työpajojen toteutumista hankkeen toimijat järjestivät luoville toimijoille muistisairauksiin ja muistisairaan asukkaan kohtaamiseen liittyvän koulutuksen. Koulutuksessa käytiin läpi yleisimpiä muistisairauksia ja niihin liittyviä oireita sekä keskusteltiin mahdollisista tilanteista tulevissa työpajoissa, joissa asukkaiden muistisairaudet voivat tulla esille ja miten muistisairaudet tulisi huomioida työpajojen suunnittelussa. Luovien toimijoiden toiveesta koulutusta jatketaan vielä toisella tapaamiskerralla, jolloin on tarkoitus perehtyä vielä syvällisemmin siihen, miten työpajoissa mahdollistetaan muistisairaiden asukkaiden voimavarojen esille tuominen kohtaamisen keinoin. Luoville toimijoille suunnatut sparraukset tarjoavat näkemystä parempaan asiakasymmärrykseen sekä työkaluja omaan luovan konseptin suunnitteluun ja hiomiseen toimivaksi kokonaisuudeksi. Tämä kehitystyö on alkanut sillä, että pohdinnassa ovat olleet erilaiset mahdolliset asiakasprofiilit. Sparraustyöpajoissa työskennellään asiakkaan ymmärtämisen parissa, ja luovat toimijat ovat päässeet yhdessä miettimään kenelle he mahdollisesti tulevaisuudessa tulisivat omia palveluitaan tarjoamaan ja millaisia palveluita asiakkaat haluaisivat hankkia. Luovat toimijat saivat lisäksi “kotitehtäväkseen” haastatella tai muutoin kartoittaa mahdollisten tulevien palvelua ostavien tahojen toiveita, ajatuksia sekä reunaehtoja. Näiden tietojen avulla asiakasymmärrystä tullaan syventämään sparrauksen jatkuessa. Hoivakotien asukkaiden myönteiset elämykset syntyvät yhteiskehittämisen ja -tekemisen kautta, jolloin kaikilla osallistujilla on keskeinen rooli luovan toiminnan onnistumisessa hoivakotiympäristössä. Yhteinen onnistumisen polku on luonteeltaan iteroiva: siinä opitaan kokemuksista, sopeudutaan joustavasti erilaisiin tilanteisiin. Asiakasymmärrys, avoin mieli ja positiivinen asenne ovat keskeisiä menestystekijöitä asukkaiden, hoitajien ja luovien toimijoiden kohtaamisissa.   Lähteitä: Mönkäre, R. 2019: Luova toiminta ja sen merkitys muistisairaan toimintakyvylle (Duodecim, Terveysportti: Muistisairaan hoidon hyvät käytännöt)  Noice T. ym. 2014: Participatory arts for older adults: a review of benefits and challenges.  The Gerontologist 2014-10, Vol.54 (5), p.741-753 Robertson J. ym. 2020:  Facilitating creativity in dementia care: the co-construction of arts-based engagement. Ageing and Society; Cambridge Vol. 40, Iss. 6,  (Jun 2020): 1155-1174   Seuraa meitä somessa: LinkedIn: Elossa-hanke Instagram: elossahanke   Kirjoittajat: Sanna Soini, Elossa!-hankkeen projektipäällikkö, hoitotyön lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Sonja Kukkonen, sosiaalialan lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu Anna Nikina-Ruohonen, tutkija, yrittäjyys ja liiketoiminnan uudistaminen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Mia Rosenström, vanhustyön lehtori, Metropolia ammattikorkeakoulu  

Lue lisää

Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely mahdollistuu keskinäisen luottamuksen ja esimiestyön tuen avulla
20.3.2019
Suvi Liimatainen

Organisaation rakenteet ja johtaminen nähdään joko yhteistyötä tukevana tai estävänä tekijänä. Moniammatillista yhteistyötä hyödyntämällä ja verkostotyöskentelyä tehostamalla voidaan kotihoidon asiakkaille tarjota yhä asiakaslähtöisempiä ja kustannustehokkaampia kotihoidon palveluita. Kuntien kotiin tarjottavien palveluiden kysyntä kasvaa väestön ikääntyessä ja kun yhä useampi ikäihminen haluaa elää omassa kodissa sairauksista huolimatta ja myös toimintakyvyn laskiessa. Kuntien kotiin tarjottavia palveluita on kehitetty viime vuosina sisällöllisesti ja rakenteellisesti muun muassa hallituksen I&O-kärkihankkeen avulla ja kehitystyö jatkuu edelleen. STM (2017) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019 on määritellyt, että ikääntyneen väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu koostuu turvallisuudesta, asiakaslähtöisyydestä, vaikuttavuudesta ja hyvin koordinoidusta toiminnasta. Valtakunnallisesti ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitystyön päätavoitteina on viime vuosina ollut kehittää kuntien kotiin tarjottavia palveluita tehostamalla kotisairaalan toimintaa ja laajentamalla kotihoidon palveluvalikoimaa entisestään. Yksilölliset ja asiakaslähtöiset kotihoidon palvelut lisäävät myös kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tänä haastavana aikana. Myös kuntien ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden strategiat perustuvat tällä hetkellä visioon, jossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti ikääntyneet, sairaat ja apua sekä tukea tarvitsevat kuntalaiset voisivat asua omissa kodeissaan. Kotiin tarjottavien palveluiden kehittämistyössä panostetaan henkilökunnan moniammatillisiin ja eri verkostoita hyödyntäviin työtapoihin, sillä usein ikääntyneiden asiakkaiden kokonaishoito vaati eri ammattiryhmien ja asiantuntijoiden osaamista sekä näiden saumatonta ja sujuvaa yhteistyötä yli organisaatio- ja ammatillisten roolirajojen. Kotihoidossa ikäihmisten hoidonlaatuun vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi hoitohenkilökunnan moniammatillinen yhteistyö, missä hyödynnetään geriatrian ja gerontologisen hoitotyön osaamista. (STM 2017; Tammi ym. 2018.) Strateginen kumppanuus ja keskinäinen luottamus Moniammatillinen yhteistyö on ennen kaikkea strategista kumppanuutta, mikä perustuu keskinäiselle luottamukselle. Luottamuksen saavuttaminen voi kuitenkin olla haastavaa ja mahdotonta, jos organisaatio ja johtamistyö ei riittävästi tue sen tavoittelua. Myös hoitoyksiköiden erilaiset kulttuuritekijät, organisaatiorakenteet ja henkilökunnan asenteet sekä vuorovaikutuksen vähyys eri ammattiryhmien välillä vaikeuttavat keskinäisen luottamuksen syntymistä. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou, Vlahioti, Matziou, Megapanou & Petsios 2014.) Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn lähtökohdat kumpuavat henkilökunnan kyvyistä ja halusta tehdä yhteistyötä sekä kollegiaalisesta kumppanuudesta. Moniammatillinen yhteistyö on jaettua ymmärrystä ja yhteistä vastuunottoa tavoitteellisesta toiminnasta, jossa jokaisen osaaminen on merkityksellistä tavoitteiden saavuttamiseksi. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou ym. 2014.) Yhteiskehittämisellä positiivisia vaikutuksia moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn Tutkimuksellinen kehittämistyöni vanhustyön YAMK-opinnoissa käsittelee moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä kunnan kotiin tarjoamissa hoiva- ja hoitopalveluissa. Työni tavoitteena oli selvittää kotihoidon ja kotisairaalan hoitohenkilökunnan näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita keskinäisestä moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Työssäni olen pyrkinyt kartoittamaan, mitkä asiat ovat tukeneet ja haastaneet hoitoyksiköiden keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä. Käytännöntyön kehittämisosuudessa yhteiskehittämisen avulla on pyritty myös tuottamaan ratkaisuja ja kehittämään vaihtoehtoisia moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelynmenetelmiä ja -tapoja huonosti toimivien tilalle. Yhteiskehittämiseen osallistui hoitohenkilökuntaa molemmista hoitoyksiköistä. Yhteiskehittämiseen osallistumisen koettiin vaikuttaneen positiivisesti hoitoyksiköiden keskinäiseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn. Hoitoyksiköiden keskinäinen luottamussuhde sai kaipaamaansa vahvistusta. Yhteiskehittäminen koettiin mielekkäänä tapana kehittää ja parantaa keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä tukevia yhteistyönkäytäntöjä ja toimintatapoja. Yhteiskehittämisen tavoitteena olikin osallistaa keskeiset henkilöt kehitystyöhön ja vahvistaa näiden sitoutumista yhdessä sovittuihin toimintatapoihin ja kehitystyön tavoitteisiin. Hoitohenkilökunnalle lisää resursseja ja vastuuta sekä esimiehille verkostojohtamisen taitoa! Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan osallisuuden mahdollisuutta kehitystyöhön pidetään henkilökunnan keskuudessa tärkeänä. Yhteiskehittämiseen osallistuneet hoitohenkilökunnan jäsenet olivat kiinnostuneita lisäämään keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä, mutta kokivat tarvitsevansa siihen enemmän oman organisaation tarjoamia resursseja sekä johdon tukea ja kannustusta. Hoitohenkilökunnalle tulisi myös tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn onnistuminen, kun kuitenkin on loppujen lopuksi työntekijöiden vastuulla. Asiakaslähtöinen kotihoidonpalvelujärjestelmä toteutuu tehokkaasti moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja hyödyntämällä. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely kotihoidon ja kotisairaalan välillä hoitohenkilökunnan kokemana ja arvioimana”, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2019. Kirjoittaja: Suvi Liimatainen, opiskelija, vanhustyön YAMK- tutkinto-ohjelma Kuva: https://www.pexels.com Lähteet: Isoherranen, Kaarina 2012.Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf. Järvensivu, Timo, Nykänen Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas- Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Saatavilla osoitteessa: https://www.seugolaid.fi/wp-content/uploads/2017/03/Verkostojohtamisen-opas-versio-1-0-30-12-2010.pdf Matziou, Vasiliki, Vlahioti, Efrosyni, Matziou, Theodora, Megapanou, Efstathia & Petsios, Konstantinos 2014.Physician and nursing perceptions concerning interprofessional communication and collaboration. Saatavana osoitteessa: http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=5&sid=2f46ab7e-2db0-45fe-a5e0-fd4b094cb83f%40sessionmgr103. Pärnä, Katariina 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Saatavilla osoitteessa: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/77506/AnnalesC341Parna.pdf?sequence=1&isAllowed=y. STM I&O Kärkihanke Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 2016-2018. Hakujulkistus 6.5.2016. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74908/Rap_2016_32.pdf. STM Julkaisuja 2017:6. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80132 Tammi, Jukka, Karjalainen, Eila, Sjöblom, Kaj, Fellman, Urban, Hannula, Kaija, Ahola, Sari, Paalanen, Tiina, Suurjoki-Niemi, Sari & Wollsten, Gun-Lis 2018. Kirkkonummen kunnan suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi vuosille 2018-2021. Saatavilla osoitteessa: http://kirkkonummi.cloudnc.fi/download/noname/%7B6e2cb833-77ea-4514-81d0-618ebb20fdb5%7D/38152.

Lue lisää