Avainsana: toimijuus
Etsivällä vanhustyöllä toimijuuden vahvistumista
Ikäihmisten määrän kasvu ja yhteiskunnan tahtotila tukea ikäihmisten kotona asumista haastavat kehittämään vanhuspalvelujen toimintatapoja ja sisältöjä. Vantaalla lähdettiin ehkäisemään ikäihmisten syrjäytymistä etsivän vanhustyön projektilla. Toiminnalla oli toimijuutta vahvistavia vaikutuksia, jotka tukivat ikäihmisten kotona asumista. Projektin asiakkaiden ja työntekijöiden kokemusten kautta loimme suositukset toiminnan kehittämiseen. Ikäihmisten joukko monimuotoistuu samalla kun yhteiskunnan rakenteita uudistetaan. Ennakoivan ja ennalta ehkäisevän työskentelyn tärkeys ja merkittävyys korostuvat. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelmassa 2018–2022 nostetaan tavoitteeksi ehkäistä ikääntyneiden syrjäytymistä mm. etsivän vanhustyön keinoin. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 suosittelee kuntien etsivän työn lisäämistä, jotta toimintakyvyltään heikoimmat ikäihmiset ja tunnistetut riskiryhmään kuuluvat henkilöt löydetään ja heitä tuetaan tarpeen mukaisesti. Myös kansallisen ikäohjelman tavoitteena on, että iäkkäiden toimintakykyisten elinvuosien määrä kasvaa ja riskiväestön tunnistamiseen ja ennalta ehkäiseviin toimiin panostetaan. Etsivän vanhustyön projekti Vantaalla Vantaan etsivän vanhustyön projekti alkoi huhtikuussa 2020 ja jatkuu vuoden 2021 loppuun. Etsivän vanhustyön projektin tavoitteena on etsiä apua tarvitsevia ikäihmisiä ja löytää ratkaisuja hankalaan tilanteeseen yhdessä asiakkaan kanssa toimijuuden vahvistamiseksi ja mielekkään kotona asumisen mahdollistamiseksi. Toimijuus on ihmisen käytössä olevaa toimintakykyä, joka näkyy yksilön osaamisena, voimisena, kykenemisenä, täytymisenä, haluamisena ja tuntemisena (Jyrkämä 2013: 422–424). Projektin yksilötyö perustuu Diakonissalaitoksen malliin ja rakentuu yksilöllisistä kotikäynneistä. Jakson pituus on enintään kuusi kuukautta. Toiminta on ikäihmisen rinnalla kulkemista. Etsivä vanhustyö perustuu kumppanuuteen asiakkaan ja työntekijän välillä. Etsivän vanhustyön vaikutukset Etsivällä vanhustyöllä oli vaikutusta ikäihmisen toimijuuden vahvistumiseen. Projektin asiakkaat kokivat heidän toimijuuttansa vahvistaneen: henkisen tuen lisääntyminen itsenäisyyden lisääntyminen elämän merkityksellisyyden lisääntyminen Henkisen tuen kokemus syntyi arvostuksen, luottamuksellisuuden ja mielenvirkeyden kokemuksesta sekä onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteen lisääntymisestä. Itsenäisyyden lisääntyminen koostui pystyvyyden ja motivaation lisääntymisen kokemuksesta ja haluamisen kokemuksen lisääntymisestä. Elämän merkityksellisyyden lisääntyminen näkyi asiakkaiden elämänhalun, tulevaisuuden uskon ja toivon vahvistumisen kokemuksena sekä tavoitteellisuuden kokemuksen lisääntymisenä. Etsivän vanhustyön vaikuttavat keinot Kokemuksia etsivän vanhustyön keinoista kartoitettiin projektin asiakkailta teemahaastatteluilla ja projektin työntekijöiltä työpajatyöskentelyllä. Alla vasemmalla asiakkaiden ja oikealla työntekijöiden kokemuksia etsivän vanhustyön keinoista asiakkaan toimijuuden tukemiseen. Projektin työntekijöiden kautta saimme myös niiden asiakkaiden äänen kuuluviin, jotka eivät osallistuneet haastatteluun. Suositukset etsivän vanhustyön kehittämiseen Kehittämistyössämme keräsimme etsivän vanhustyön asiakkailta ja työntekijöiltä kokemuksia, jonka pohjalta loimme suositukset etsivän vanhustyön kehittämiseksi Vantaalla. Etsivää vanhustyötä suositellaan vakinaistettavaksi osaksi kunnan ennalta ehkäisevää palveluvalikkoa. Verkostotyötä suositellaan tiivistettäväksi tukea tarvitsevien ikäihmisten löytämiseksi ja monialaisten ratkaisujen mahdollistamiseksi. Etsivän vanhustyön työparityöskentelyä esitetään vahvistettavaksi ammattilaisten asiakaslähtöisen reflektoinnin ja itseohjautuvuuden lisäämiseksi. Suositukset sisältävät myös ikäihmisten yksilöllisyyden varmistamisen, jotta etsivän vanhustyön jakson sisältö ja kesto määräytyy ikäihmisen tarpeiden mukaisesti. Etsivä vanhustyö on ajankohtainen ja tulevaisuuden vanhustyön tarpeiden mukainen palvelu. Eettisesti ja yhteiskunnallisesti kestävien palvelujen kehittämistyössä on tärkeä kuulla sekä asiakkaita että ammattilaisia heidän kokemuksistaan palvelujen oikeasta kohdentumisesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Etsivällä vanhustyöllä syrjäytymistä vastaan. Keskiössä ikäihmisen toimijuus. Kirjoittajat Susanne Laine, fysioterapeutti (YAMK), joulukuussa 2021 valmistunut vanhustyö (YAMK)- opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sari Juvanen, terveydenhoitaja (YAMK), joulukuussa 2021 valmistunut vanhustyö (YAMK)- opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Diakonissalaitos 2020. Etsivän vanhustyön toimintamalli vaikuttavaan verkostotyöhön. Työryhmä: Aalto, Satu & Mäkelä, Anna & Pohjalainen, Sini & Roti, Johanna & Sutinen, Heli (Diakonissalaitos) & Kvist, Elina (Espoon kaupunki) & Paananen, Virpi (Helsingin kaupunki) & Levänen, Reetta (Tampereen kaupunki). Julkaisuksi koonnut Sutinen, Heli. Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö sr 2020. Viitattu 18.11.2021. Jyrkämä, Jyrki 2013. Vanheneminen, arkitilanteet ja toimijuus. Teoksessa Hekkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Kustannus Oy Duodecim. 421–425. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja ter-veysministeriön julkaisuja 2020:31. Viitattu 18.11.2021. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki 2020. Viitattu 18.11.2020. Vantaan ikääntyneen väestön hyvinvointisuunnitelma 2018–2022. Osa Vantaan hyvin-vointiohjelmaa 2018–2022. Viitattu 18.11.2021.
Käyttäjälähtöistä etätoimintaa ikääntyneen kotiin
Palvelut muuttuvat koko ajan digitaalisemmiksi. Ikäihmiset käyttävät digitaalisia palveluja tulevaisuudessa yhä enemmän ja osaavammin. Digitalisaatio mahdollistaa käyttäjälähtöisiä palveluja, joilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveysalalla. Käyttäjälähtöisen toimintatavan omaksumiseen tarvitaan työelämässä yhteistoiminnallista, tulevaisuuteen tähtäävää työskentelyä. Nykypäivän ikäihmiset ovat aktiivisia, koulutettuja, osallistuvia yhteiskunnan jäseniä. Ikäihmiset ovat moninaisia; ei ole yhtä ikäihmistyyppiä, ei yhtenäistä ikäihmisten asiakaskuntaa. Monimuotoiset elämänkulut ja yksilölliset tarpeet vaikuttavat ikääntymiseen. Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan matkapuhelin on yhä suositumpi laite internetin käyttöön, ja sen käyttötarkoitukset monipuolistuvat. 65−74-vuotiaista eläkeläisistä 75 prosenttia käyttää internetiä (Tilastokeskus 2018). Digitaalisilla etäpalveluilla voidaan lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollistaa osallisuus sosiaalisuuteen niiden kotona asuvien ikääntyneiden kohdalla, jotka eivät enää kykene osallistumaan kodin ulkopuolisiin harrastuksiin. Ihmisen jäädessä eläkkeelle kolmannessa iässä vapaa-aika lisääntyy ja harrastamisen kulta-aika on usealla eläkeläisellä alkamassa. Ikääntyneet käyttävät tulevaisuudessa yhä enemmän erilaisia verkkopalveluita ja ovat osa digitaalisia yhteisöjä, joilla he pitävät helposti yhteyttä läheisiinsä. Harrastamisen merkityksestä Kärnä (2009) ja Ruoppila (2004) ovat todenneet, että kolmannessa iässä harrastukset ja kiinnostuksen kohteet tekevät elämästä aikaisempaa mielekkäämpää, mikä parantaa toimintakykyä ja tukee identiteettiä. Harrastus on toimintatapa, jolla ihminen irtaantuu arjesta. Harrastukset tuottavat tyydytystä, sosiaalista arvostusta ja hyväksyntää. (Kärnä 2009: 225, 229; Ruoppila 2004: 476−481.) Etäkuntoutuksen yleisenä ohjenuorana voidaan pitää, että etäkuntoutus tarkoittaa etäteknologiaa käyttävien sovellusten, kuten matkapuhelimen, tietokoneen tai tablettitietokoneen, tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa. Käyttäjälähtöisyydessä on tärkeä kunnioittaa ikääntyneiden yksityisyyttä sekä sitä, että ikääntynyt nauttii, on ylpeä ja käyttää teknologiaa säännöllisesti. Verkossa keskustelu on prosessinomaista ja toiminnallista mielipiteiden, tunteiden ja ajatusten vaihtoa ihmisten välillä. Verkossa keskustelua kuvaa asiayhteys, johon vaikuttavat sosiokulttuuriset tekijät. (Salminen ym. 2016: 11; Peek ym. 2016; Rahikka 2013: 41, 48.) Ikääntyneet mukana käyttäjälähtöisessä kehittämisessä Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kehitettiin osallisuutta vahvistava etätoimintapalvelua kotihoidon ikääntyneille asiakkaille. Kehittämistyö tehtiin yhteistyössä Myllypuron Monipuolisen palvelukeskuksen ja alueen kotihoidon kanssa. Kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua yhteistoiminnallisesti kotihoidon työntekijöiden ja ikääntyneiden asiakkaiden kanssa. Kaksisuuntaisen videoyhteyden välityksellä tarjottiin etätoimintaa ikääntyneille kotihoidon asiakkaille. Kuusi ikääntynyttä kotihoidon asiakasta osallistui kolmen kuukauden aikana kerran viikossa etätoimintajaksoon. Luontoaiheinen teema, joka on kuviossa 1. kuvattuna etätoiminnan kalenteriin, johdatteli ikääntyneitä päivän keskustelu aiheeseen. Tulosten mukaan ikääntyneet asiakkaat kokivat etätoimintana tarjottuun palveluun osallistumisensa mielekkäänä harrastamisena, kiinnostavana toimintana ja ihmisten tapaamisena. Tulevaisuuden etätoimintapalvelulta odotetaan oman kiinnostuksen mukaista toimintaa. Etätoiminnan onnistumiseen ja hyväksymiseen vaikuttavat toimiva tekniikka, riittävä tiedottaminen ja sosiaalisen verkoston tarjoama tuki. Etätoiminta lisäsi ikääntyneiden toimijuutta. Luontomerkitys kiinnittyi ikääntyneiden elämänkulussa tapahtuneisiin asioihin, jotka ilmenivät lapsuuden muistelemisena. Luonto merkitsi ikääntyneelle myös kodissa mielipaikkana avautuvaa ikkunanäkymää, josta pääsi seuraamaan luontoa ja vuodenaikaa. Jyrkämän (2007) mukaan toimijuuden modaliteettimallin ja elämänkulun näkökulmasta tarkasteltuna (ks. kuvio 2.) ikääntyneet toivat esille osaamista, kykenemistä, haluamista, voimista, täytymistä ja tunteita osallistuessaan etätoimintaan ja muistellessaan lapsuuden luontokokemuksia (Jyrkämä 2007: 206−207). Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksissa korostui osallisuuden tunne Ikääntyneet halusivat osallistua keskusteluun ja pitivät tärkeänä, että voivat jakaa omia kokemuksiaan. Kontaktin ottaminen muihin etälaitteen välityksellä, vaikka vain kuuntelemalla muiden kertomuksia, lisäsi haastateltavien mielestä osallisuuden kokemista, tunnetta kuulumisesta joukkoon. Ikääntyneet kokivat pääsevänsä keskustelemaan toisensa kanssa vastavuoroisesti. He kokivat etätoiminnan olevan väylä muihin ihmisiin. Etätoimintaan osallistuminen helpotti ikääntyneiden mielestä yksin olemista. Ikääntyneet pohtivat myös, voisiko ylipäätään etälaitteen välityksellä ystävystyä. He toivat esille, että ystävystyminen olisi mahdollista, mutta kiinteämpi suhde vaatisi enemmän aikaa tutuksi tulemiselle. Palvelujärjestelmän menestymiselle on tärkeää se, kuinka asiakkaat pääsevät tasavertaisesti osallistumaan palveluiden toiminnalliseen kehittämiseen ja vaikuttamiseen (Pohjola 2017: 320). Yhteistoiminta on ollut toimijalähtöistä kehittämistä, jossa yhdessä tekemällä kehitettiin käyttäjälähtöistä etätoimintapalvelua. Käyttäjälähtöisen palvelun perustana on asiakkaan tarpeisiin vastaava toiminta, asiakasymmärrys ja tieto asiakkaiden palvelukokemuksesta. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Käyttäjälähtöinen etätoimintapalvelu, yhteistoiminnallinen kehittäminen”. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittaja: Sirpa Puusti, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK-tutkinto-ohjelma Kuva: Mira Piispanen Lähteet: Jyrkämä, Jyrki 2007. Toimijuus- ja toimijatilanteet. Aineksia ikääntymisen arjen tutkimiseen. Teoksessa Seppänen, Marjaana & Karisto, Antti & Kröger, Teppo (toim.): Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus. Kärnä, Sirpa 2009. Hyvinvoinnin pysyvyyttä ja muutosta kolmannessa iässä. Ikääntyvien henkilöiden elämänkulun seuranta vuosina 1991 ja 2004 Varkauden kaupungissa. Kuopion yliopiston julkaisuja. Sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan laitos. Yhteiskuntatieteet 166. Kuopion yliopisto. Saatavana osoitteessa: <http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1076-8/urn_isbn_978-951-27-1076-8.pdf >. Pohjola, Anneli 2017. Asiakkaan pitkä tie palveluihin vaikuttajaksi. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuudenmuutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. Peek, Sebaastian & Theodorus, Michael & Wouters, Eveline, J. M. & Luijkx, Katrin, G. & Vrijhoef, Hubertus 2016. What it takes to successfully implement technology for aging in place: Focus groups with stakeholders. Journal of Medical Internet Research 18 (5). Saatavana osoitteessa: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4904824/>. Rahikka, Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Helsingin yliopisto. Valtiotieteellinen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf>. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Heiskanen, Tuija & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta, Tiina 2016. Suositukset etäkuntoutukseen. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.): Etäkuntoutus. Kelan tutkimus. Saatavana osoitteessa: <http://www.kela.fi/documents/10180/0/Et%C3%A4kuntoutus/4a50ddb8-560c-47b4-94ed-09561f6981df>