Monikulttuurisen työyhteisön vuorovaikutus
Työskenteletkö monikulttuurisessa työyhteisössä ikääntyneiden palveluissa esihenkilönä tai työntekijänä? Miten työyhteisössäsi huomioidaan työntekijät, jotka ovat aloittelevia suomen kielen puhujia? Kielitietoisella työskentelyllä työyhteisössä voidaan huomioida työntekijät, joiden äidinkieli ei ole suomi. Suomessa monikulttuuriset työyhteisöt lisääntyvät hoitoalalla, koska Suomi hakee ratkaisua sosiaali- ja terveysalan palvelujen työntekijäpulaan kansainvälisestä rekrytoinnista. Kansainvälisen rekrytoinnin tarve sosiaali- ja terveysalalla kasvaa huimaa vauhtia. Vuonna 2030 sosiaali- ja terveysalan kansainvälisen rekrytoinnin tarve on arvioitu olevan 10 % koko työvoimasta alalla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023: 21–22.) Monikulttuuriset työyhteisöt tulevat näiden lukujen myötä yleistymään myös ikääntyneiden palveluissa. Monikulttuurisuus tuo työyhteisöihin mukanaan uusia asioita mietittäväksi ja ratkottavaksi. (Hietapakka 2017: 253.) Terveysalan ammattilaisena ajattelen monikulttuurisuuden tulevan voimavaraksi työyhteisöihin, mutta se vaatii koko työyhteisöltä uusien toimintatapojen omaksumista sekä ymmärtäväisyyttä. Monikulttuurisen viestinnän edistäminen Keisala 2012 on tutkinut sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen viestintää, joissa on kehitetty kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen pohjalta Keisala on koonnut suosituksia työyhteisöille monikulttuurisen viestinnän parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysalalla monikulttuurista viestintää tulisi tukea niin organisaatio kuin esihenkilötasolta lähtien. Myös työntekijät työyhteisöissä voivat käyttäytymisellään vaikuttaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen. Työyhteisöissä työntekijät voivat edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta esimerkiksi seuraavilla asioilla: kohteliaalla ja hyvällä käytöksellä auttamalla ja pyytämällä apua puhumalla suomea kollegalle, joka vasta opettelee uutta kieltä ottamalla kaikki työntekijät mukaan keskusteluihin huomioiden kehittyvän kielitaidon ottamalla ohjaavan asenteen uusia työntekijöitä kohtaan antamalla palautetta kohteliaasti (Keisala 2012: 236.) Kielitietoinen työskentely Kielitietoisella työskentelyllä voidaan vähentää ymmärtämisen ja osallistumisen esteitä sekä mahdollistaa työskentelyä kehittyvällä kielitaidolla. Kielitietoisella työskentelyllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sopimista yhteisistä toimintatavoista, jotka tukevat eri kulttuureista tulevien työntekijöiden osallistumista työtehtäviin. Hyviä toimintatapoja on esimerkiksi yhteisten palaverien pitäminen suomeksi sekä englanniksi ja suomenkielisten kaavakkeiden kääntäminen tarvittavalle kielelle. Kielitietoinen työskentely ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että kaikki viestintä muutetaan englannin kielelle vaan sitä voidaan käyttää suomen kielen oppimisen alkuvaiheessa apukielenä. (Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023.) On tärkeää muistaa, että kieli kehittyy sitä käyttämällä, joten tulisi mahdollisimman nopeasti pyrkiä keskustelemaan suomeksi hoitotyöhön liittyvistä asioista. Tämä tukee myös asiakkaan ja aloittelevan suomen kielen puhujan välistä vuorovaikutusta. Suomen kielen oppimista voidaan tukea myös muilla kielitietoisen työskentelyn keinoilla. Voimme kiinnittää huomiota kommunikaatioomme esimerkiksi hidastamalla puhetta, yksinkertaistamalla lauseita tai puhumalla selkokieltä. (Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023.) Olemme pitkään tottuneet työyhteisöissä puhumaan pääasiassa suomalainen suomalaiselle, jolloin vuorovaikutuksen selkeyteen ei ole ollut tarvetta kiinnittää huomiota kovinkaan paljon. Ymmärrettävästi vie aikaa, ennen kuin muistaa huomioida työyhteisön kaikki jäsenet tasapuolisesti ainakin osassa vuorovaikutustilanteita. Selkokieli Selkokieli on suomen kieltä, joka on sanastoltaan ja rakenteeltaan helpommin ymmärrettävää kuin yleiskieli. Selkokielen tarve lisääntyy maahanmuuton myötä, mutta sitä voidaan hyödyntää myös mm. muistisairaiden kanssa työskenneltäessä. Selkokieli on siis hyödyllinen tapa viestiä tilanteissa, joissa toisen osapuolen kommunikointikyky on heikentynyt tai hän on vasta aloitteleva suomen kielen puhuja. (Selkokeskus 2021.) Selkokielessä pyritään käyttämään yleisiä suomen kielen sanoja, jotka on helppo ymmärtää. Selkokielessä jätetään myös vaikeat lauseenrakenteet sekä murresanat pois. Vaikeampia sanoja kannattaa yrittää selittää sekä toistaa useamman kertaa. (Selkokeskus 2021.) Hoitotyön arjessa ammattilaisilla on paljon erilaista ja vaikeaakin sanastoa liittyen hoitotyöhön. Selkokielen käyttö näissä tilanteissa huomioisi eritasoiset suomen kielen puhujat paremmin sekä mahdollistaisi heidän osallistumisensa tehtäviin tasavertaisemmin. Työkaluja monikulttuuriseen työskentelyyn Työnantajien ja työyhteisöjen tueksi on kehitelty apuvälineitä, joiden avulla kulttuurista moninaisuutta pystytään tukemaan paremmin niin rekrytoinnissa kuin arjen työssäkin. Esimerkiksi väestöliitto on tehnyt esihenkilöille oppaan, jossa on työkaluja sekä kielitietoiseen rekrytointiin että monikielisten työyhteisöjen tukemiseen. (Ahlfors & Saarela 2022.) Esihenkilöt voivat käyttää oppaan työkaluja kehittääkseen monikielisen työyhteisön toimintatapoja. Oppaan työkalujen avulla voidaan kehittää monikulttuurisen työyhteisön yhteisiä pelisääntöjä rohkaisevan ja kannustavan ilmapiirin luomiseksi sekä kokouskäytäntöjen parantamiseksi monikielisyyden huomioiden. Yhtenä työkaluna esihenkilöt voivat käyttää DEI-kyselyä, jonka avulla saadaan tietoa, miten työyhteisössä koetaan kielen vaikutus työhön ja työkulttuuriin. DEI-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista diversity, equity ja inclusion, jotka tarkoittavat suomeksi työelämän monimuotoisuutta, mahdollistavaa ja mukaan ottavaa toimintaa. (Ahlfors & Saarela 2022.) Työhyvinvointia ja psykologista turvallisuutta Monikielisisyyden huomioiminen parantaa työhyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuureista tulleiden työntekijöiden sopeutumista työyhteisöön. Kielitietoisuuden lisääntyminen työyhteisöissä tapahtuu usein askel askeleelta, joka johtaa lopulta pitkäaikaisiin käytäntöihin. Kehittyminen tapahtuu vähitellen, kuten myös ymmärrys siitä, että kielen oppiminen on koko työyhteisön asia. Kielitietoiseen työskentelyyn perehtyessä työyhteisöt voivat käyttää apunaan asiantuntijaa, joka kouluttaa työyhteisöjä kielitietoiseen työskentelyyn. (Komppa ym. 2023.) Turvallinen työympäristö, jossa uskaltaa olla oma itsenä ja tehdä virheitä, auttaa kielenoppijaa kielitaidon kehittymisessä. Psykologinen turvallisuus työyhteisöissä näyttäytyy kunnioittavana suhtautumisena erilaisuuteen, avoimena vuorovaikutuksena sekä sujuvana yhteistyönä. (Yli-Kaitala & Toivanen 2021.) Tänä päivänä hoitotyön arki on kiireistä lähes kaikkialla organisaatiosta riippumatta, mutta siitä huolimatta tulevaisuudessa työntekijöiden hyvinvointiin, sopeutumiseen ja viihtyvyyteen tulisi panostaa. Ilman riittävää määrää työntekijöitä, emme pysty takaamaan iäkkäillemme laadukasta ja tarvittavaa hoitoa. Kirjoittaja: Teera Neuvonen, sairaanhoitaja ja vanhustyön (YAMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Olen kiinnostunut kehittämään vanhustyötä niin iäkkäidemme kuin ammattilaistenkin vuoksi. Erityisesti haluan kehittää alasta vetovoimaisempaa, koska vanhustyöhön tarvitsemme rutkasti lisää ammattilaisia, jotka arvostavat työtään. Työn arvostuksen kautta teemme työtä ylpeydellä ja toisia kunnioittaen. Lähteet: Ahlfors, Gunta & Saarela, Inka 2022.Kielitietoinen rekrytointi ja työyhteisö. Työkaluja työnantajalle kielitietoiseen ja inklusiiviseen työyhteisöön. Väestöliitto. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2022/12/5d814e06-vaestoliitto-kielitietoinen-rekrytointi-ja-tyoyhteiso.pdf Viitattu 28.11.2023. Hietapakka, Laura 2017. Miten torjua eriarvoisuutta monikulttuurisissa terveydenhuollon työyhteisöissä. Teoksessa Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 54: 253 Keisala, Katja 2012. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/103165/978-951-44-8865-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 28.11.2023 Komppa, Johanna & Korpela, Eveliina & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2023. Kielitietoisen työyhteisön portaat. Kielibuusti. Kielitietoisen työyhteisön portaat. Päivitetty 21.11.2023. https://www.kielibuusti.fi/fi/tyonantajat/monikielinen-tyopaikka/kielitietoisen-tyoyhteison-portaat Viitattu 28.11.2023 Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023. Kielitietoinen työskentely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kielitietoinen-tyoskentely Viitattu 28.11.2023 Selkokeskus 2021. Selkokieli. Kehitysvammaliitto. https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-maaritelma/ Viitattu 28.11.2023. Sosiaali- ja terveysministeriön 2023:8. Tiekartta 2022–2027. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden turvaaminen ja saatavuuden turvaaminen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164634/STM_2023_8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 28.11.2023. Yli-Kaitala, Kirsi & Toivanen, Minna 2021. Pelotta töissä-psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Työterveyslaitos. Työsuojelurahasto. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/pelotta-toissa-psykologinen-turvallisuus-tyoyhteisossa Viitattu 28.11.2023.
Onko meillä oikeus yhteiseen elämään vielä muistisairaanakin?
Vanhenemme kaikki, ja toiveenamme on saada viettää myös viimeiset ajat yhdessä rakkaidemme kanssa. Pelko siitä, että joudumme vielä viimeisinä hetkinä toisistamme erillemme, tuottaa turhaa tuskaa ja huolta. Voimmehan luottaa siihen, että saamme olla lähellä toisiamme vielä vanhana ja muistisairaanakin? Muistisairausdiagnoosi on pysäyttävä. Sen kuulee arviolta joka vuosi noin 14 500 suomalaista, ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 190 000 ihmistä. Muistisairauksista yleisimpiä on Alzheimerin tauti sekä verisuoniperäinen muistisairaus. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022.) Sairastuneen lisäksi diagnoosi koskettaa myös puolisoa, lapsia, ystäviä sekä muita läheisiä ihmisiä. Voidaankin siis todeta, että Suomessa muistisairaus koskettaa jollakin tapaa lähes kaikkia meitä. Voiko luottaa yhteiseen tulevaisuuteen? Avioliitto on instituutio, jossa luvataan rakastaa toista myötä ja vastamäessä ja olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Tämä on tavoite, joka tulee mahdollistaa jokaiselle iäkkäälle pariskunnalle muistisairaudesta huolimatta ja johon jokaisen vanhustenhuollossa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän – virka-asemastaan riippumatta – tulee pyrkiä. Yhteiskunnan tulee tukea yhdessäoloa siitäkin huolimatta, että iäkäs pariskunta ei enää itsenäisesti yhdessä pärjää. Hyvän ja ennen kaikkea inhimillisen hoidon turvaamisen perusedellytyksenä on se, että vanhus sekä hänen läheisensä tulee kuulluksi kaikissa palveluprosessin vaiheissa (Viukari 2015: 39). Monella vanhuksella on huoli siitä, saako olla rakkaansa vierellä viimeisinä aikoina. Ja huoli on nykypäivänä monen kohdalla valitettavan aito. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 4–8.) Suomessa vanhustenhoito on ajautunut tilanteeseen, jossa hoivan tarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja samaan aikaan osaavasta henkilöstöstä on huutava pula. Olemmeko tilanteessa, jossa joudutaan tekemään inhimillisesti sekä eettisesti arveluttavia asumisratkaisuja? Voiko joku muu päättää vanhuksen puolesta hänen loppuelämänsä kodista ja saako hän asua siellä puolisonsa kanssa yhdessä? Omassa työssäni on tullut vastaan tilanteita, jossa hyvinvointialueen sisällä koti on löytynyt monelle muistisairaalle vieraalta paikkakunnalta, vieraiden ihmisten sekä asioiden ääreltä, ilman omaa puolisoa ja läheisiä. Kuinka vuosikymmeniä yhdessä eläneet aviopuolisot voidaan erottaa toisistaan ja kuka tekee nämä lopulliset päätökset? Päätöksenteossa tärkein ääni kuuluu muistisairaalle ja hänen puolisolleen Muistisairaan sekä hänen puolisonsa ääni pitää tulla kuuluviin palvelukentällä. Osallisuuden sekä toimijuuden mahdollistaminen muistisairaalle sekä hänen puolisolleen heidän oman elämänsä tärkeässä päätöksenteossa on oltava selvä asia. Vanhuksella on oltava päätös- ja toimeenpanovaltaa omaan elämäänsä ja täten siis oikeus päättää omista asioistaan ja niiden toteuttamisesta (Rantanen 2022: 104). Tänä päivänä tämä ei läheskään aina toteudu ja asian kanssa kipuilee liian moni muistisairas ja hänen läheisensä. Pelko tulevaisuudesta ja toisen menettämisestä jo ennen kuolemaa tuntuu kohtuuttomalta. Päättäjiemme päätösten tulisi tukea muistisairaidemme sekä heidän läheistensä mahdollisuutta viettää myös viimeiset vuodet ja kuukaudet lähellä toisiaan. Hoivapaikan järjestelyssä pääpaino tulee olla muistisairaan sekä hänen läheisensä toiveilla ja tarpeilla, ei yhteiskunnan palvelurattaiden kankeilla ja usein myös epäinhimillisillä toimintamalleilla. Tämä on myös arvokysymys päättäjiemme suuntaan. Ja onko kenelläkään meistä edes oikeutta erottaa kahta ihmistä toisistaan ennen kuolemaa? Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 8, 13.) Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön opintoja (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt vanhustyön parissa 1990-luvulta alkaen ja nähnyt monet yhteiskunnalliset muutokset vanhustyön saralla näinä vuosikymmeninä. Tainan sydäntä lähellä on aina olleet muistisairaat sekä heidän etujensa ajaminen. Lähteet: Raamattu 1992. Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Länsi-Savo Oy. Rantanen, Taina 2022. Toimintakyky ja osallistuminen. Teoksessa Rantanen, Taina & Kokko, Katja (toim.). Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 104. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 21.1.2022. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 20.11.2023. Viukari, Eija 2015. Muistisairaan tahdon näkyminen omaan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Pro-gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.
Vanhustyön resurssipulan ratkaisuja etsimässä
Sosiaali- ja terveysalalla on viime vuodet eletty suurten muutosten ja mullistusten aikaa. Harvoin on ollut viikkoa, jossa vanhustyön ongelmista – suurelta osin työvoimapulaan liittyen – ei olisi uutisoitu mediassa. Löytyykö ongelmiin joitakin ratkaisuja sillä aikaa, kun viisasten kiveä vielä etsitään? Puhelimen ilmoitusääni. Tuttu ja arkinen asia nykypäivänä. Vilkaisen näyttöä: työpaikan WhatsApp-ryhmä. Iltavuorossa yhden työntekijän puutos, kuten myös seuraavissa kolmessa aamuvuorossa. Ilmoittaudun tulevan lauantain aamuvuoroon vapaaehtoiseksi. YLE uutisoi 7.11.2023 vanhustenhoidon jo vuosia tapetilla olleesta hoitajamitoituksesta. Nykyinen hallitus esittää 0,7 hoitajamitoituksen siirtymäajan jatkamista vuoteen 2028. Lisäaikaa perustellaan muun muassa henkilöstön saatavuuden varmistamisella ja taloudellisilla säästöillä. Siirtymään asti työnantajilla on kuitenkin velvollisuus täyttää nykyinen 0,65 henkilöstömitoitus. (Kinnunen 2023.) On väistämättä selvää, että työn onnistumiseksi vaaditaan riittävä määrä erilaisia resursseja – aikaa, välineitä ja ennen kaikkea henkilökuntaa. Silti sosiaali- ja terveysalan ja erityisesti vanhustyön johtamisen kentällä puhutaan mielestäni liian harvoin laadukkaan johtamisen merkityksestä, itse- ja yhteisöohjautuvuudesta puhumattakaan. Suurinkaan mahdollinen määrä hoitajia ei riitä laadukkaan vanhustyön toteuttamiseen, jos työ on huonosti organisoitua ja henkilökunta ei täytä ammattitaitovaatimuksia tai omaa riittävää gerontologista osaamista. Työkykyä voimavaroja lisäämällä Työkyky on valtavan tärkeä osa työelämää ja siinä jaksamista, jossa vastakkain painivat kuormittavat tekijät ja voimavaratekijät. Tutkimuksen mukaan vanhustyössä työn voimavarojen lisääminen vähentää eettisen kuormituksen ja liiallisen työmäärän yhteyttä huonoksi koettuun työkykyyn. Ylipäätään esimerkiksi valmentava johtaminen ja sujuva yhteistyö ovat voimavaroja, jotka suojaavat huonolta työkyvyltä. (Selander & Nikunlaakso & Laitinen 2023: 251–254.) Resurssilähtöiseen ajatteluun liittyy nykyajan työelämätrendeistä myös Lean-filosofia, joka on moniulotteinen käsite. Vaikka perinteisiä Lean-periaatteita on osittain haastavaa soveltaa sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöön, niiden hyödyntämistä alan johtamisessa on kuitenkin tutkittu jonkin verran. Leivonen (2020) on onnistuneesti väitöskirjatutkimuksessaan kuvannut Lean-toimintojen ja jatkuvan kehittämisen yhteyttä työyhteisön toimivuuteen. Asenteet ja organisaatiokulttuuri vaikuttavat ratkaisevasti uusien tapojen omaksumiseen. Osallistava ja valmentava lähijohtaminen yhdistettynä jatkuvaan kehittämiseen lisäävät työyhteisön toimivuutta. Lean-menetelmien voidaan siis ajatella aiheuttavan positiivisten muutosten kierteen: henkilöstön mukaan ottaminen kehittämiseen ja positiivisen palautteen antaminen saa aikaan parempaa ja motivoituneempaa työntekoa. (Leivonen 2020: 108–112.) Alaistaitoja ruohonjuuritasolla Itse- ja yhteisöohjautuvuutta hoitotyössä on tutkittu vähän, yleisesti työelämässä kylläkin. Itseohjautuvuudella viitataan yksittäiseen työntekijään, joka on aktiivinen, aloitekykyinen ja kykenevä tekemään päätöksiä itsenäisesti. Yhteisöohjautuvuudella taas viitataan yhdessä tekemiseen, työn koordinointiin ja organisointiin. Lyhyesti sanottuna nämä ovat vastakohtia perinteiselle hierarkkiselle johtamiselle. (Martela 2021: 14.) Alalla, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti, on kiire ja vaaditaan hyviä refleksejä, näiden termien korostaminen olisi ehdottoman tärkeää. Lisäksi ruohonjuuritasolla työskentelevät hoitajat ovat parhaita asiantuntijoita omassa työssään, ei ylempi johto. Lopuksi Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Työkyvyn ylläpitäminen, Lean sekä itse- ja yhteisöohjautuvuus ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millä sosiaali- ja terveydenhuollon ja erityisesti vanhustyön kentän henkilöstöpulaa saataisiin ratkaistua. Uudet ajattelutavat kulkevat käsi kädessä myös muuttuvan vanhuskäsityksen kanssa – muutoksessa on loppujen lopuksi tärkeintä asiakaslähtöisyys. Hoitotyössä asenteet ja totutut tavat ovat pitkän aikavälin kuluessa kehittyneitä ja kokemukseni mukaan välillä haastavia muuttaa. Koska näin on aina tehty. Koittaa lauantai, jonka lupasin paikata ja saavun seitsemäksi töihin. Kaikki paikalla, 0,65 mitoitus täyttyy. Silti enemmän syytä hymyyn tuo se, kun näen tutut vakituiset ja ammattitaitoiset kollegat. Päivän täyttää nauru ja onnistumisen kokemukset, niin hoitajilla kuin asukkaillakin. Kiire tulee hetkittäin mutta luovimme, joustamme ja autamme toisiamme. Oma-aloitteisuus, reippaus ja sanaton viestintä viitoittavat työpäivää. Kello lyö kaksi, aika lähteä kotiin. Kiitos päivästä, nähdään maanantaina! Kirjoittaja Pauliina Kolin, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (YAMK) -tutkinnon opiskelija. Lähteet Kinnunen, Pekka 2023. Vanhushoidon hoitajamitoitus lykkääntymässä vuoteen 2028 – hallituspuolueiden äänet ratkaisivat. YLE uutiset. https://yle.fi/a/74-20059020 Viitattu 13.11.2023. Leivonen, Kirsi 2020. Lean-johtaminen terveydenhuollossa. Tapaustutkimus yliopistosairaalassa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteiden laitos. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23802/urn_isbn_978-952-61-3615-8.pdf Viitattu 14.11.2023. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta – ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam 2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helian julkaisut 3/2021, 11–19. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494523/HH_Matkaopas_netti08042021.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 15.11.2023. Selander, Kirsikka & Nikunlaakso, Risto & Laitinen, Jaana 2023. Työn kuormitus- ja voimavaratekijät: Miten ylläpidetään vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä? Työelämän tutkimus 21 (2), 239–266. Viitattu 14.11.2023.