Geroblogi

Terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, ja muistisairauksien ehkäisy tulisikin integroida osaksi terveysaseman muuta toimintaa. Muistisairauksien puhkeamisen todennäköisyyteen ja sen etenemiseen voidaan vaikuttaa elintavoilla. Tulevaisuudessa terveysaseman painopiste tulisi siirtää sairauksien hoidosta kohti sairauksien ennaltaehkäisyä. Suomessa ja maailmalla suuret ikäluokat vanhenevat. Ikääntymisen myötä kansansairaudet, kuten muistisairaudet, lisääntyvät. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.) Joka kolmas sekunti joku sairastuu muistisairauteen jossain päin maailmaa (World Alzheimer Report 2018). Suomalainen FINGER-tutkimus todisti ensimmäisenä maailmassa, että monipuolisen elintapamuutosten avulla voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia tai hidastaa niiden etenemistä. Muistisairaudet on nostettu osaksi kansansairauksia vuonna 2019 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022), minkä vuoksi muistisairauksien ehkäisy ei ole vielä ollut osana terveysasemien toimintaa. Terveysasemilla on toimintamallit muistisairauksien diagnosointiin sekä hoitoon. Muistisairauksia voidaan ehkäistä samoilla keinoilla kuin muita kansansairauksia (Rosenberg 2020: 125–126). Kiinnostuin tekemään muistisairauksien ehkäisystä opinnäytetyön, koska halusin selvittää miten terveysalan ammattilaiset kokevat osaavansa ohjata asiakkaita muistisairauksien ehkäisyssä FINGER-tutkimuksen ”Tiedä ja Toimi” -toimintamallin mukaisesti ja miten ammattilaisten osaamista voitaisiin kehittää muistisairauksien ehkäisyssä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, ja niihin osallistui seitsemän terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa syksyllä 2023. Terveysaseman sairaanhoitajat ovat kiinnostuneita muuttamaan työn painopistettä sairauksien ennaltaehkäisyyn, ja haluaisivat olla mukana kehittämässä toimintaa muiden toimijoiden kanssa. Tällä hetkellä terveysasematyö painottuu sairauksien hoitoon ja päivystystoimintaan. Työn painopisteen muuttaminen sairauksien ehkäisyyn vaatisi täydennyskoulutusta, rakenteellisia muutoksia sekä melko radiaaliakin muutosta sairaanhoitajien työnkuvaan. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen oli huolissaan tulevaisuudesta, ja näki, että ehkäisemällä muistisairauksia ja muita kansansairauksia voitaisiin parantaa yksilöiden hyvinvointia ja samalla tehdä mittavia yhteiskunnallisia säästöjä tulevaisuudessa. Muistisairauksien ehkäisy tulisi ottaa osaksi jokaisen terveysaseman toimintaa. Hyvin suunniteltu integraatioprosessi tukisi ammattilaisten ammattitaitoa, työn sujuvuutta ja parantaisi asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuusarviointi auttaisi arvioimaan kansansairauksien ehkäisyn vaikutuksia niin ihmisten hyvinvointiin kuin kansantalouteen. FINGER-toimintamalli osaksi terveysaseman toimintaa Suomalainen FINGER-tutkimus on osoittanut, että tehostetulla elintapaohjauksella voidaan ehkäistä muistisairauksien puhkeamista noin 30 %. Elintapaohjaukseen tulisi sisällyttää tietoa terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, aivojen käytöstä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. (Kivipelto ym. 2019.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt FINGER-tutkimusten pohjalta kaksipuolisen ”Tiedä ja Toimi” -kortin ammattihenkilöstön käyttöön. Kortin toisella puolella voidaan laskea riski muistisairauden puhkeamiselle ja toisella puolella ohjataan pääpiirteittäin, mitä tehostettu elintapaohjaus tulisi sisältää. Kaikille muistisairauden riskissä oleville tulisi aloittaa tehostettu elintapaohjaus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Terveysasemalla on toimintamallit yleisimpien kansansairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Terveysalan ammattilaisten mielestä ”Tiedä ja Toimi” -kortin riskipisteytyslaskenta tulisi liittää osaksi terveysasemien päivittäistä toimintaa, ja tuloksien perusteella ohjata riskiryhmään kuuluvat tehostettuun elintapaohjaukseen. Ammatillinen osaaminen ja kehittyminen Muistisairauksien ehkäisystä ei ole puhuttu sairaanhoitajille ammattikorkeakoulussa eikä työpaikalla. Siitä huolimatta terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, koska heillä on perustieto terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, kognition kehittämisestä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallinnasta. Ammattilaisilla ei kuitenkaan ole tietoa niiden vaikutuksesta juuri muistisairauksien ehkäisyyn, ja tieto muistisairauksien ehkäisystä perustui itse hankkimaan tietoon. Terveysalan ammattilaisten ammattitaitoa muistisairauksien ehkäisyssä voidaan kehittää järjestämällä säännöllisesti täydennyskoulutuksia, mahdollistamalla kollegojen välinen vuoropuhelu ja tarjoamalla kansalliset, selkeät ohjeistukset työtavoista. Elintapamuutoksien tekeminen on muistisairauksien ehkäisyn ytimessä. Vain muutama terveysalan ammattilainen koki osaavansa tehdä hyvin elintapaohjauksia. Erityisesti toivottiin lisätietoa iän, perussairauksien ja elämäntilanteen vaikutuksista elintapamuutoksien ohjaamiseen. Ilman motivaatiota ei synny elintapamuutoksia. Asiakkaiden onnistunut motivointi nähtiin tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä elintapamuutoksen onnistumiselle. Juuri siksi motivoimisen eri keinot kiinnostavat sairaanhoitajia – ohjaustyyli, joka sopii toiselle, ei yleensä sovi toiselle. Kansansairauksien ehkäisy tarvitsee innovatiivisia ratkaisuja Terveysalan ammattilaiset kokevat sairauksien ennaltaehkäisyn tärkeäksi juuri nyt, koska väestörakenteen muutoksen myötä Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei tule kestämään samanlaisena tulevaisuudessa. Sairauksien ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa, kuin niiden hoito. Kansansairauksien ehkäisyn vaikuttavuus olisi merkittävämpi, jos sitä tehtäisiin yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa. Terveysalan ammattilaiset haluaisivat tehdä yhteistyötä erityisesti kaupungin kanssa, mutta mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi mainittiin myös liikuntaneuvojat ja työterveys. Myös kansallinen muistipalvelupolku -hanke suosittelee muistisairauksien ehkäisyssä laajaa yhteistyöverkostoa, johon kuuluisi hyvinvointialueet, julkiset toimijat, 3.sektori, vapaaehtoiset ja yksityiset yritykset (Pennanen & Pulkkinen & Uusikoski & Kulmala & Hammar 2023: 4). Kansansairauksien ehkäisyn aloittamisen esteenä terveysasemalla nähdään resurssien riittämättömyys. Tämänhetkisillä resursseilla terveysasemalla ei ole mahdollisuutta järjestää asiakkaille tarpeeksi vastaanottoaikoja, missä elintapaohjauksia tehdään. Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulan vuoksi lisähenkilökunnan palkkaaminen ei välttämättä olisi ratkaisu, vaan nyt tulisi keskittyä resurssien järkevämpään kohdentamiseen ja panostamalla henkilökunnan veto- ja pitovoimaan. Terveysalan ammattilaisilla on halua kehittää ja ideoida tulevaisuuden terveysasemapalveluita. Tällä hetkellä yritysmaailmassa erityisesti yhteiskehitysmenetelmät (Esimerkiksi: Tasavertainen osallistuminen | Agilemobile) ovat suosiossa. Yhteiskehittelymenetelmiä ei ole juurikaan terveysasemapuolella hyödynnetty (Kauppinen & Luojus 2023: 4–10). Yhteiskehitykseen tulisi osallistaa niin päättäjät, työntekijät kuin asiakkaat (Aaltonen & Hytti & Lepistö & Mäkitalo-Keinonen 2016). Nykypäivänä usein uudenlaiset innovaatiot syntyvät monen toimijan yhteistyön tuloksena (Kauppinen & Luojus 2023: 10). Tulevaisuudessa tekoäly, tietoteknologia ja automatisaatio tulevat korvaamaan ihmistyövoimaa kaikilla eri aloilla (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: 21). Teknologian lisäämisen mahdollisuuksia tulisi tutkia yhä enemmän terveysasemapuolella. Ongelmana on, että teknologian käyttöönotto sosiaali- ja terveysalalla on hidasta alan jäykkyyden vuoksi (Kauppinen & Luojus 2023). Voisiko sosiaali- ja terveysala juuri yhteiskehittelyn avulla uudistua asiakas- ja työntekijälähtöisemmin, nopeammin ja innovatiivisemmin? Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön Muistisairauksien ehkäisy terveysasemalla. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024.   Kirjoittaja: Annika Hietakangas, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet: Aaltonen, Satu & Hytti, Ulla & Lepistö, Tanja & Mäkitalo-Keinonen Tiina 2016. Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Turun yliopisto. Viitattu 8.12.2023. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 31. Viitattu 8.12.2023. Kauppinen, Sami & Luojus, Satu 2023. Yhteiskehittämällä resurssiviisaita digitaalisia sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluja. Laurea-ammattikorkeakoulun erillisjulkaisu. Viitattu 12.12.2023. Kivipelto, Miia & Kulmala, Jenni & Lehtisalo, Jenni & Solomon, Alina & Lindström, Jaana & Rautamaa, Rainer & Peltonen, Markku & Laatikainen, Tiina & Havulinna, Satu 2019. FINGER-elintapaohjelma – toimintamalli kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseksi. Suomen Lääkärilehti 73 (4). 183–186. Viitattu 11.12.2023. Pennanen, Marjaana & Pulkkinen, Pia & Uusikoski, Elli & Kulmala, Jenni & Hammar, Teija 2023. Yhdessä muistisairaan henkilön parhaaksi. Kansallinen muistipalvelupolku -hankkeen loppuraportti. Raportti 13/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.12.2023. Rosenber, Anna 2020. Dementia prevention in at-at risk individuals. Focus on selection and engagement of target populations. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Lääketieteen laitos. Viitattu 16.1.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kansantaudit. Yleistietoa kansantaudeista. Viitattu 11.2.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansallinen muistipalvelupolku – muistisairauksien varhaisen toteamisen kansallisen mallin kehittäminen osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja. Viitattu 12.12.2023. World Alzheimer Report 2018. The state of the art of dementia research: New frontiers. Alzheimer’s Disease International (ADI), London. Viitattu 8.12.2022.