Värikeidas aisteja avaamaan
Luonnon merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on merkittävä. Siksi geronomiopiskelijat halusivat tuoda luonnon ikäihmisten lähelle Roihuvuoren palvelukeskuksessa. Lévon-instituutin tuoreessa julkaisussa (Ylilauri & Yli-Viikari 2019) Kohti luonnollista hyvinvointia -näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen esitellään 35 suomalaisen Green care -asiantuntijan näkemyksiä tuoreeseen tutkimustietoon perustuen aiheeseen liittyen. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Meille suomalaisille yhteys luontoon on aina ollut selvää, ja muutamien vuosikymmenten aikana on tehty kansainvälisiäkin tutkimuksia ympäristön vaikutuksista ikääntyneiden hyvinvoinnille. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Lévon-instituutin julkaisussa Erja Rappe esittelee kansainvälistä tutkimustietoa viherympäristön terveyttä ylläpitävistä, kuntouttavista ja terveyttä edistävistä vaikutuksista. Tutkimusten mukaan viherympäristöä rakentamalla voidaan vaikuttaa ympäristön riskitekijöihin, joilla on vaikutusta kansanterveydellisesti merkittäviin terveyshaittoihin. (Ylilauri & Yli-Viikari 2019.) Puutarha hyvinvointia lisäämässä Rappe totesi väitöskirjassaan, että osallistuminen puutarhatöihin ja oleskelu viherympäristössä lisäsi hoivayksiköissä asuvien iäkkäiden kokemusta paremmasta terveydestä (Rappe 2005). Asiakkaita ja henkilökuntaa kuunnellen Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen sisäpihan puutarhasta muodostui projektissamme värikäs, kaikkia aisteja hellivä keidas, jossa on otettu huomioon esteettömyys. Puutarha on paikka, jossa voi rentoutua ja rauhoittua. Tutkimusten mukaan puutarhaterapialla on positiivisia vaikutuksia iäkkäiden unen laatuun, muistiin, keskittymiskykyyn sekä kognitiivisiin ja toiminnallisiin kykyihin. Puutarhassa puuhailu voi myös auttaa uusien taitojen oppimisessa sekä vanhojen taitojen mieleen palauttamisessa. (Detweiler & Sharma & Detweiler & Murphy & Lane & Carman & Chudhary & Halling & Kim 2012.) On todettu, että puutarhassa oleilu vähentää muistisairautta sairastavien levottomuutta ja käytöshäiriöitä. Puutarhassa pitäisi olla tuttuja, alueelle tyypillisiä elementtejä, jotka ovat jo aiemmin olleet osana iäkkään elämää. Puutarha on parhaimmillaan turvallinen paikka liikkua ja olla. Se luo suotuisan ympäristön, jossa voi muistella menneitä aikoja muiden asukkaiden ja läheisten kanssa. (Detweiler ym. 2012.) Puutarhan elävöittäminen Roihuvuoren palvelukeskuksessa Silmät lepäävät puutarhan värikkäissä kukissa ja ne houkuttelevat luokseen myös perhosia ja mehiläisiä. Marjat, yrtit ja vihannekset tarjoavat makuelämyksiä ja voivat toimia ruokahalun herättäjinä. Puutarhassa on tuoleja ja penkkejä, joilla voi istua ja kuunnella lintujen laulua sekä puiden lehtien havinaa. Kasveja koskettelemalla voi tuntea niiden pehmeyden iholla ja tuntea tuoksun nenässään. (Rappe 2003.) Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen pihaprojektissa aistipuutarhan on tarkoitus tarjota iloa kaikille aisteille ja siihen haettiin oppia Käpyrinteen palvelutalon ja Myyrinkodin aistipuutarhoista. Roihuvuoren palvelukeskuksen sisäpihan kunnostus aistipuutarhaksi toteutettiin talkootyönä toukokuun lopulla. Talkooporukka siisti pihaa ja kitki uusien istutusten tieltä rikkaruohoja pois. Osa kasveista istutettiin taimina, osa laitettiin siemenistä itämään. Asiakkaita oli mukana seuraamassa talkooporukan työskentelyä ja kesän edetessä he saavat nauttia kukkaloistosta ja ihmetellä, mitä yrttipenkeistä nousee. Yrttejä voi kerätä ja maistella pitkin kesää. Lipstikka antaa makua lihakeittoon ja sillä voi korvata jopa liemikuutioiden antamaa makua. Monet kukat ovat myrkyttömiä ja niitä voi syödä. Esimerkiksi kehäkukat ja köynnöskrassin värikkäät kukat ovat syötäviä ja niillä voi koristaa salaatteja tai laittaa kakun koristeiksi. Kukkia voi jäädyttää jääpaloihin ja niillä voi koristella kylmiä juomia kesän pihajuhlissa. Katutaide on selkeästi nostamassa päätään katukuvassa. Halusimme hyödyntää taidetta myös projektimme toteutuksessa. Taiteilija Kerttu Hynni (ig: APEK) halusi olla mukana tuottamassa hyvää mieltä vanhuksille ja edesauttaa heidän aktiivisuuttaan. Kerttu loihti yhteistyössä Make Your Mark Galleryn kanssa pihalla sijaitsevan grillikatoksen takaseinään kukka-aiheisen taideteoksen ilahduttamaan ikääntyneitä. Aisteja avaava värikäs puutarha kutsuu ulkoilemaan. Myrkyttömiä kasveja on turvallista hoitaa, ja satoa on mukava kerätä ja maistella. Puutarhan hoitaminen rauhoittaa ja rentouttaa. Esteettömässä puutarhassa ikääntyneenkin on helppoa liikkua ja päästä nauttimaan luonnosta. Luontoelämykset ovat kaikenikäisiä varten. Kirjoittajat: Elina Parviainen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Mia Rosenström, lehtori, Metropolian ammattikorkeakoulu Anniina Salokallio, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Elina Tähtinen-Aalto, geronomiopiskelija (AMK), Metropolian ammattikorkeakoulu Tekstin kuvat: Elina Parviainen Muuta aineistoa aiheesta: Keckman, Eija 2019. Hyvän mielen puutarha. Terapiaa kaikille aisteille. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö. Rantakokko, Merja & Rantanen, Taina 2016. Ulkoympäristö ja toimintakyky. Teoksessa: Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina. Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Rappe, Erja 2011. Senioripihan ja lähiympäristön suunnitteluperiaatteet. Julkaisussa: Mäntylä, Heli & Kuusela, Minna & Rappe, Erja & Kuittinen, Matti. TTS:n tiedote; Asuminen, teknologia ja palvelut. 2/2011 (658). Rajamäki: TTS - Työtehoseura. Lähteet: Detweiler, Mark B & Sharma, Taral & Detweiler, Jonna G, & Murphy, Pamela F, & Lane, Sandra & Carman, Jack 6 Chudhary, Amara S & Halling, Mary H & Kim, Kye K 2012. What Is the Evidence to Support the Use of Therapeutic Gardens for the Elderly? Articles from Psychiatry Investigation. US National Library of Medicine. National Institutes of Health. Available at: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3372556/>. Read 29.5.2019. Rappe, Erja. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in long-term care. University of Helsinki, Department of Applied Biology, Publication 24. Rappe, Erja 2003. Puisto, puutarha ja koettu hyvinvointi. Teoksessa: Rappe, Erja & Linden, Leena & Koivunen, Taina. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry. Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja 2019. Kohti luonnollista hyvinvointia- näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Lévon-instituutin julkaisu 143. Vaasan yliopisto. <https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/8172/978-952-476-861-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y>.Luettu 6.6.2019.
Kuka bongaisi pilkeläisen?
Ikääntyneiden päihteidenkäyttö on yhteiskunnassamme huolestuttavasti kasvava ilmiö suurten ikäluokkien eläköitymisen, juomistapakulttuurin sekä alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytön yleisyyden vuoksi. Ikääntyneiden päihdeongelmat ovat moniulotteisia, ja ne koskettavat useita tahoja. Ikääntyneiden päihdetyöhön tarvitaan ikäerityisiä toimintamuotoja (Vilkko ym. 2010), jotka huomioivat ikääntyneen elämäntilanteen erityistarpeineen kokonaisvaltaisesti ja moralisoimatta (Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008 – 2011; Sininauhaliitto). Pilketoiminta on yksi matalan kynnyksen toimintamuoto ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Tutkimuksellisella kehittämistyöllä saatujen tulosten mukaan tarvittaisiin kuitenkin lisää viestintää, laajaa verkostotyötä sekä resursseja, koska Pilketoiminta on osin vielä tuntematon päihdetyön toimintamuoto vanhustyön kentällä. Pilkkeestä pontta kotona pärjäämiseen Matalan kynnyksen vertaistuellinen Pilketoiminta ikääntyneille päihteidenkäyttäjille laajenee Suomessa jo hyvää vauhtia. Pilkeporukassa ikääntynyt päihteidenkäyttäjä saa merkityksellisen yhteisön ilman elämäntapaansa kohdistuvia muutospaineita. Voimaannuttavien kokemusten, vertaistuen sekä tarpeen mukaisen palveluohjauksen myötä hänen itsetuntoaan ja kotona asumistaan tuetaan (Pajunen & Laapio 2015.) Samalla torjutaan syrjäytymistä ja tilanteen ajautumista huonompaan suuntaan. Verkostoissa on voimaa Ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien tavoittaminen Pilkeporukoihin ei kuitenkaan ole yksinkertainen asia. Ensinnäkin tarvitaan potentiaalisen pilkeläisten tunnistamista ja löytämisen jälkeen usein houkuttelemista ja saattamista mukaan porukkaan (Pajunen & Laapio 2015). Toisaalta taas ongelmajuojien tunnistaminen ja osoittaminen on vaikeaa ilmiön monitahoisuuden vuoksi (Mäkelä, Mustonen & Tigerstedt 2010). Asiakkaat ohjautuvat Pilketoimintaan yleensä verkostojen kautta. Tämän vuoksi verkostotyö onkin Pilketoiminnan menestyksen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Tutkimukselliseen kehittämistyöhöni liittyen pidetyissä monisektorisissa verkostotyöpajoissa tuotettiin tietoa ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluohjauksen haasteista ja kehittämisnäkökulmista. Aineisto kerättiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä käyttäen ja kolmeen työpajaan osallistui kaikkiaan yhdeksän työntekijää seitsemästä eri kunnallisen tai kolmannen sektorin työyhteisöstä. Aineistosta saatujen tulosten mukaan ikääntyneiden päihdetyössä ja Pilketoiminnassa tarvitaan runsaasti aikaa, pitkäjänteisyyttä, kertaamisia sekä toistuvaa asiakkaan motivointia. Lisäksi tunnistettiin tarve laajan ja monisektorisen vanhustyön verkoston olemassaololle, jonka osana myös Pilketoimintaa voitaisiin tehdä tunnetuksi. Pilketoimintaan resursointi nähtiin työpajoista saadun aineiston mukaan yhtä lailla tärkeänä, jotta toiminta ja uusien Pilkeporukoiden perustaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Monisektorista verkostoyhteistyötä voidaan Pilketoiminnan palveluohjauksen lisäksi hyödyntää myös Pilkeporukoiden järjestämisessä. Eri kunnissa Pilkeporukoita onkin jo toteutettu yhteistyössä eri sektorien kanssa. Tutkimuksellisen kehittämistyön aineiston mukaan verkostojen toiminnan, Pilkeporukoiden perustamisen sekä pilkeideologian ymmärtämisen kannalta tärkeää on Pilketoiminnan tunnetuksi tekeminen. Pilkeohjaajakoulutukseen osallistumisen lisäksi verkostotyöpajoissa ideoitiin monenlaisia tapoja Pilketoiminnasta viestimiseen. Ikääntyneiden päihdetyön jatkokehittämistä tarvitaan Vaikka tutkimuksellisen kehittämistyöni aineistosta saadut tulokset eivät olekaan yleistettävissä vähäisen osallistujamäärän vuoksi, vahvistavat ne monisektorisen yhteistyön ja ikäerityisten matalan kynnyksen toimintamuotojen kehittämistarpeen ikääntyneiden päihdetyössä. Tutkimuksellisen kehittämistyön myötä heräsi ajatuksia myös aiheen jatkokehittämiseen liittyen. Kiinnostusta pilkeohjaajakoulutukseen ja mahdollisuuksia Pilkeporukoiden perustamiseksi voitaisiin lähteä selvittämään järjestelmällisesti niin kunnallisissa kuin kolmannen sektorin työyksiköissä. Mikäli Pilketoiminnan vaikuttavuutta halutaan selvittää tarkemmin, voisi sitä tutkia esimerkiksi pidempään pilkeohjaajina toimineiden näkökulmasta. Tutkimuksellinen kehittämistyöni keskittyi Pilketoiminnan kehittämiseen palveluohjauksen näkökulmasta. Etsivä verkostotyö ei voine koskaan olla liian laajaa löytääkseen myös ne potentiaaliset pilkeläiset, jotka eivät löydy palvelujärjestelmän kautta. Näin voimme jokainen kysyä itseltämme, osaammeko bongata potentiaalisen pilkeläisen ja ohjata häntä Pilketoimintaan? Kirjoittaja: Jaana Väisänen, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK –tutkinto-ohjelma Kuvat: Jaana Väisänen Lähteet: Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008-2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:16. ISBN 978-952-00-2609-7 (nid.) http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225427 s.156 Luettu 23.6.2018 Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer 2010. Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.7 Pajunen, Terhi & Laapio, Marja-Liisa 2015. Ihminen kelpaa sellaisena kuin on. Pilkeohjaajan käsikirja. Helsingin Diakonissalaitos. s.6 Sininauhaliitto n.d. Ikääntyneiden päihdetyö. Toimintamme. https://www.sininauhaliitto.fi/toimintamme/ikaantyneiden-paihdetyo/ Luettu 21.2.2019 Vilkko, Anni, Sulander, Tommi, Laitalainen, Elina & Finne-Soveri, Harriet 2010. Miten iäkkäät suomalaiset juovat? Kirjassa Mäkelä, Pia, Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christoffer (toim.) Suomi juo. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino, Helsinki. s.152 Väisänen, Jaana 2019. Matalan kynnyksen Pilke ikääntyneille päihteidenkäyttäjille. Pilketoiminnan palveluohjauksen kehittämisnäkökulmia. Opinnäytetyö YAMK. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Gerontologian erityiskysymyksiä – näkökulmana ikääntyneiden näkövammaisuus
Väestön vanheneminen on yksi aikamme suurimpia yhteiskunnallisia haasteita. Näkövammaisuus Suomessa, kuten muissakin korkean elintason maissa Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, painottuu ikääntyneisiin, koska valtaosa näkövammaisuuteen johtavista taudeista kehittyy vasta ikääntyneenä. Iäkkäiden näkövammaisten ihmisten määrän lisääntymisellä on vaikutuksia palvelurakenteeseen, yhdyskuntasuunnitteluun ja elinkeinoelämään. Näkövammaisten määrä vähenee Suomessa – entä ikääntyneet? Rekisteröityjen näkövammaisten keski-ikä Suomessa on 79 vuotta. Viime vuosina THL:n Näkövammarekisteriin tulleista uusista ilmoituksista runsaat 80–85 % on koskenut 65 vuotta täyttäneitä. Jos oletetaan, että Suomessa on 55 000 näkövammaista, heistä rekisterin ikäjakaumien perusteella jopa 45 000 on ikääntyneitä. Suurin osa heistä on naisia. Näköongelmaisia eli heikentyneen näön omaavia on tutkimuksen mukaan 173 000, joihin moni ikäihminen kuuluu. Näkövammainen ihminen voi olla heikkonäköinen tai sokea. Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkökyky pystytään korjaamaan laseilla normaaliksi tai jos toisessa silmässä on normaali näkö. Ilmeisesti yleisimmän näkövammaisuuden aiheuttajan, verkkokalvon rappeuman hoidossa saavutettu edistys on vaikuttanut näkövammaisuuden kasvun laskuun. Ikääntyneille tehdään aiempaa enemmän näöntarkastuksia ja erilaisiin silmäkirurgisiin toimenpiteisiin, esim. kaihileikkauksiin, pääsy on helpottunut. Näkemistä helpottavat apuvälineet ovat kehittyneet ja myös kalliiden lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saanti on parantunut. Silmälasien saatavuus on parantunut, ja hinnat ovat kilpailun vuoksi laskeneet. Tilannetta parantavat myös ikääntyneiden parantuneet eläkkeet ja pienituloisimmilla takuueläkkeen käyttöönotto. On arvioitu, että väestön ikääntyminen tulisi lisäämään näkövammaisuutta Suomessa lähivuosikymmeninä. Tilanne tulee muuttumaan, kun suuret ikäluokat saavuttavat 70–80 vuoden iän, jolloin näkövammaisuutta aiheuttavat sairaudet yleistyvät. Ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) ylivoimaisesti yleisin näkövamman diagnoosi on silmänpohjan rappeuma, joka kattaa 59 % kaikista diagnooseista. Näkövammaisten ikäihmisten asema paranee vammaispalvelulaissa Monitieteinen gerontologia auttaa ymmärtämään, ettei ikääntyneiden henkilöiden näkövammautumisessa ei ole kysymys tavanomaisesta ikääntymiseen liittyvästä toimintakyvyn heikkenemisestä. Sokeus ei ole koskaan ihmiselle normaali tila, vaan kyse on aina vammaisuudesta, myös ikääntyneenä. Vain pieni osa ikääntyneistä ihmisistä näkövammautuu. Suomessa on edelleen turhaa näköongelmaisuutta, kun erityisesti haja-asutusalueilla yksin asuvat ikääntyneet henkilöt eivät ole riittävän silmäterveydenhuollon piirissä. Hoitoon pääsy, hoitokäytännöt ja -resurssit kaipaavat yhtenäistämistä. Tarvitaan myös tiedolla johtamista: iäkkäinä näkövammautuneilla vaikuttaa olevan nuorella iällä vammautuneisiin verrattuna enemmän puutteita palvelujen ja tukitoimien saannissa. Iäkkäiden näkövammaisten on myös hankalaa saada terveydenhoitoon suuntautuneilta palveluilta tukea autonomialleen. Näkövammaiset vanhukset ovat olleet väliinputoajia – mutta valoa on näkyvissä, sillä heidän asemansa parantuu uudessa vammaispalvelulaissa, kun palveluntarve ei enää uudessa laissa perustu diagnoosiin ja ikään. Tämä on oikea suunta: kohti jokaisen itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta. Kirjoittajat: Sara Syrjä, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Arja Törnroos, vanhustyön asiantuntija, Näkövammaisten liitto ry Laura Tolkkinen, sosiaaliturvapäällikkö, Näkövammaisten liitto ry Linkkejä ja taustamateriaalia: Näkövammarekisteri: https://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/nvrek Näkövammaisten liitto ry – Vanhukset Suomen lainsäädännössä: https://www.nkl.fi/fi/etusivu/palvelut_nakovammaisille/sosiaaliturva_ja_neuvonta/kenelta_saat_apua/kuukausitiedotteet/vanhukset-suomen-lainsaadannossa THL-blogi – Näkövammaisuus vähenee: https://blogi.thl.fi/nakovammaisuus-vahenee/ Näkövammaisen palveluopas 2019: www.nkl.fi/palveluopas