Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

ARMAS-festivaalit jo viisi vuotta kulttuurisen vanhustyön puolesta
9.5.2022
Camilla Sjöblom, Susanna Ruuhonen ja Katja Stenholm

Kolme vanhustyön opiskelijaa, yksi varhaiskasvatuksen musiikkipedagogiopiskelija Metropoliasta, vapaus suunnitella ja toteuttaa luova työpaja ARMAS-festivaaleille. Aihe oli kutkuttavan kiehtova, kulttuurinen vanhustyö yhdistettynä Erik Bruunin taiteeseen. Mitä on kulttuurinen vanhustyö? Tilaisuus oppia uutta kiinnosti meitä jokaista. Metropolia Ammattikorkeakoulun toteuttamassa tutkimuksessa (2017) syvennytään kulttuuriseen vanhustyöhön asiakasosallisuuden edistämisen näkökulmasta. Tutkimuksessa puhutaan siitä, miten kulttuuriin ja taiteeseen on oikeus jokaisella ikääntyneellä. Kulttuurisen toiminnan voidaan katsoa olevan yksi ihmisen perustarpeista. Matkaa on vielä siihen, että kulttuuri olisi osa ikääntyneiden arkipäivää. (Huhtinen-Hilden & Puustelli-Pitkänen & Strandman & Ala-Nikkola 2017:20.) Siksi herättelyyn tarvitaan juuri ARMAS-festivaalien kaltaisia tapahtumia. Mikä on ARMAS? Festivaalit juhlivat vuonna 2021 viisivuotista taivaltaan ja erilaisia tapahtumia oli 160 ympäri Suomea. ARMAS on valtakunnallinen ikääntymistä juhlistava taide- ja kulttuurifestivaali. ARMAS on eri toimijoita yhdistävä organisaatio, johon kuuluu taiteilijoita, erilaisia toimijoita taide- ja kunta-alalta sekä vanhustyön järjestöjä, sekä taidelaitoksia. ARMAS-verkostossa on noin 100 henkilöä ja toimintaa koordinoi Kiinteistö Oy Kaapelitalo. (ARMAS.) Yksi tapahtumista oli lokakuussa 2021 järjestetty näyttely kaapelitehtaalla graafikko Erik Bruunin kunniaksi. Erik Bruun on urallaan ollut erittäin tuottelias, ja hän on voittanut lukuisia palkintoja uransa aikana. Hän on muun muassa piirtänyt Luonnonsuojeluliiton ikonisen norppalogon sekä suunnitellut lukuisia postimerkkejä ja julisteita. (Erik Bruun 90.) Lähes jokainen voi vaikuttua tästä 95-vuotiaasta taiteilijasta, joka työskentelee edelleen ja on myös suunnitellut ARMAS-festivaalien logon. Bruunin voidaankin katsoa olevan täydellinen lippulaiva kulttuurisen vanhustyön juhlaan. Musiikkia, runoutta, äänimaailma – kulttuurisen vanhustyön moninaisuus viehättää Erilaiset taiteelliset toiminnat, kuten maalaus, luovuus ja taide osana vanhustyön kehittämistä. Arvojen ja asenteiden myönteisyys osaksi luovaa vanhustyötä. Sitä kaikkea on kulttuurinen vanhustyö käytännössä. (Huhtinen-Hilden & Puustelli-Pitkänen & Strandman & Ala-Nikkola 2017: 21.) Monialaisessa ryhmässä, jossa on geronomiopiskelijoita ja musiikkipedagogiopiskelijoita, voidaan ilmapiirin todeta olevan rento ja luova. Siksi se loikin hedelmällisen maaperän kulttuurisen vanhustyön osallistavan toiminnan suunnittelulle. Työpajojemme osallistujat olivat tarkoituksella tai sattumalta paikalle tulleita eläkeläisiä. Heitä olisi voinut olla enemmänkin. Luontomateriaalit äänien tuottamisessa Koska luonto on Bruunin taiteessa vahvasti läsnä, halusimme tuoda luontomateriaalit käsin kosketeltaviksi myös työpajoihin. Luontohan tuottaa ympärillemme jatkuvaa äänimaisemaa ja halusimme luoda työpajan, jossa osallistujat tuottavat ääniä luonnonmateriaaleja hyödyntäen. Millainen ääni syntyy, kun maitopurkin sisällä kolahtelee tammenterhot? Miltä kuulostaa veden solina siivilän läpi ämpäriin? Entä miten saadaan aikaan tuulen ja myrskyn äänet? Lisää ääniä oli luomassa mm. sadekeppi, quiro, okariina sekä muutama ksylofonin osa. Työryhmän musiikkipedagogiopiskelija kertoi vapaasti tarinaa, toiset olivat myös mukana tuottamassa ääniä ja luomassa tunnelmaa. Osallistujien tehtävänä oli tuottaa tarinaan sopivaa ääntä – omalla innostuksella onnistuimme luomaan vapautuneen ja luovan ilmapiirin. Pajaan osallistuneet heittäytyivät tarinan pyörteisiin ja loivat luovan kokeilemisen kautta upean äänimaiseman tarinan tueksi. ”Tällaista lisää” ja ”Tunsin olevani merellä” Työpajoissa oli pöydän täydeltä Bruunin upeaa taidetta postikortteina. Jokainen osallistuja valitsi kuvan, jonka koki puhuttelevan itseään. Moni valitsi eläimen tai linnun, joka kuvasti omaa persoonaa. Kuvia valittiin myös sen mukaan mitä eläintä erityisesti ihaili. Huuhkajan terävä ja intensiivinen katse, ilveksestä kumpuava voimallisuus taikka joutsenen kauneus. Minkä eläimen sinä valitsisit? Kortit lähtivät osallistujien matkaan, muistona yhteisestä elämyksestä. Työpajoja pidettiin kaksi ja molempien jälkeen tunnelma oli innostunut.  Osallistujien antaman palautteen perusteella tämän tyyppistä toimintaa kaivataan lisää. Osallistujat kertoivat myös, kuinka mukavalta tuntui tavata ihmisiä pitkään jatkuneiden rajoitusten jälkeen. Toisaalta oli halua päästä tekemään ja kokemaan yhdessä. Ensimmäisen työpajan jälkeen osallistujat kysyivät, voisiko joku tulla järjestämään vastaavaa toimintaa heidän omaan kerhoonsa. Tarvetta oli myös keskustelulle. Työpajojen jälkeen osallistujat jäivät keskustelemaan kanssamme ja antamaan palautetta. Palautteen lisäksi osallistujilta tuli myös jatkokehittelyideoita pajan toteutukseen, jossa tuotetut äänet olisi nauhoitettu. Osallistujat kertoivat, että olisivat halunneet kuulla nauhalta omaa äänituotostaan.  Lisäksi väläyteltiin ideoita myös huoneen pimentämisestä.  Pimeässä äänten aistimukset olisivatkin saattaneet voimistua. ARMAS-festivaalin missioita ovat: SENIOR POWER – ikääntyneiden ääni esiin SEINÄT NURIN – oman näköinen vanhuus, ei rajoja olemiseen tai tekemiseen ILOA ARKEEN – iloinen ja energinen festivaali https://armasfestivaali.fi/ Työpajoissa toteutui jokainen näistä. Ikääntyneet pääsivät kertomaan omia näkemyksiään niin elämästä, kuin työpajoistakin. Työpajoihin osallistuneet osoittivat rohkealla heittäytymisellään, että ei ole iästä kiinni mitä voi tehdä ja mitä ei. Saadun palautteen perusteella mission viimeinenkin osa-alue toteutui, työpajat tuottivat iloa ja energiaa osallistujille. Ihmisillä on oikeus kulttuurin kokemiseen ja luovaan toimintaan iästä riippumatta. Näin todetaan jo YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa. Kulttuurisella vanhustyöllä voidaan vaikuttaa myös ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin laajemminkin, kuten Fancourt & Finn (2019) kirjallisuuskatsauksessaan What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? osoittavat. (Cutler & Karttunen & Räsänen 2021: 5.) Monialaisuus loi pajatyöskentelyyn raikkaan ja innovatiivisen ilmapiirin, jossa jokaisen työskentelyyn osallistuneen oli mahdollisuus saada uusia oivalluksia.  Ammatillisesta näkökulmasta tällainen työskentelymenetelmä loi mahdollisuuden oppia uutta ja verkostoitua eri ammattiryhmien välillä. Etenkin opiskelijoiden kanssa tehtävä yhteistyö tukee myös taidealalla opiskelevien ammatillista kehittymistä ja luo tulevaisuuden uramahdollisuuksia erilaisissa moniammatillisissa työryhmissä. (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019: 35.) Yksi geronomien vahvuuksista on taito nähdä ikääntyvien tarpeita erilaisissa toimintaympäristöissä. Jokaisessa työpajaryhmässä olisi voinut olla yksi geronomiopiskelija mukana suunnittelussa ja toteutuksessa. Tulevien geronomien osaamisesta olisi päässyt täten hyötymään jokainen pajoihin osallistuja. Uskomme, että vähemmän ikääntyneille toimintaa ohjanneet opiskelijat olisivat saaneet tukea geronomiopiskelijan läsnäolosta ryhmässä. Kirjoittajat Camilla Sjöblom,  geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Susanna Ruuhonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katja Stenholm,  geronomiopiskeljia, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoittajat valmistuvat geronomeiksi toukokussa 2022. Lähteet ARMAS. ARMAS on valtakunnallinen festivaali, joka juhlistaa ikääntymistä.  Cutler, David & Karttunen, Raisa & Räsänen, Jenni 2021. Love in a cold climate. Creative ageing in Finland. London. The Baring Foundation.  Erik Bruun 90.  Huhtinen-Hilden, Laura & Puustelli-Pitkänen, Anna & Strandman, Pia & Ala-Nikkola, Elina 2017:20—21. Kohti luovaa arkea. Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:34. Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä̈ sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa. Terveyttä ja hyvinvointia edistävän taide- ja kulttuuritoiminnan yhteistyöryhmän raportti ja jatkotoimenpide-ehdotukset. Helsinki: 2019.35 

Lue lisää

Apuvälineet käyttöön asumispalveluyksiköissä
6.5.2022
Jani Välilä, Tanja Marjomaa ja Johanna Huiko-Lahtinen

Aina sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ei ole tarjolla riittävästi tietoa mahdollisuudesta saada asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön apuvälineitä perusterveyden­huollon apuvälineyksiköstä. Asumispalvelu­yksiköissä apuvälinetarpeen arvioinnissa tulisi asiakkaan toimintakyvyn lisäksi huomioida myös julkisen ja yksityisen tilan eli yhteisten tilojen ja asiakkaan kodin merkityserot. Oman kodin merkitys muodostuu henkilökohtaisista muistoista ja tavaroista sekä mahdollisuudesta toimia omien tuttujen tapojen ja rutiinien mukaisesti. Ikäihmisen toimintaympäristö muuttuu toimintakyvyn heikentyessä. Fyysisen ympäristön vähäisetkin muutokset voivat tuntua ikäihmisestä suurilta, etenkin jos ne liittyvät omaan kotiin. (Kelo & Launiemi & Takaluoma & Tiittanen 2015.) Turvallisen ja toimivan kodin luomiseksi muutokset voivat kuitenkin olla välttämättömiä. Edessä saattaa olla esimerkiksi muutto täysin uuteen ympäristöön, jolloin vahva tunneside omaan kotiin rikkoutuu. Mutta tarvitseeko kodintunnusta luopua kokonaan? Koti on koti ympäristöstä riippumatta. Muutto uuteen ympäristöön tulisi tehdä hyvässä vuorovaikutuksessa asiakkaan, henkilökunnan ja läheisten kanssa. Asumispalveluyksiköissä sote-ammattilaisten tulisi olla aktiivisia ja arvioida laaja-alaisesti uuden asiakkaan toimintakyky ja tuentarpeet. Asiakkaan omien itselle tärkeiden esineiden tuominen uuteen ympäristöön auttaa sopeutumi­sessa. Myös kotona käytössä olleet tutut apuvälineet voivat tukea asiakkaan arkea uudessa asuinympäris­tössä. Palveluntuottajien tulisi huomioida myös ikäihmisten muuttuvat tarpeet palveluissaan ja reagoida niihin nopeasti (Kruus-Niemelä 2009). Asiakkaan oman huoneen ja asumisyksikön yhteisten tilojen esteettömyys edistää apu­välineiden monipuolista käyttämistä ja itsenäistä toimimista. Tällöin hyvin suunniteltu ympäristö tukee ikäihmisen suoriutumista ja sosiaalista osallistu­mista arjessa. Toimijana omassa arjessa Ikääntyneen ihmisen toimintaympäristö voi muuttua merkittävästi siirryttäessä asumispalveluyksikköön. Muutoksen keskellä olennaisinta on tunnistaa ikä­ihmisen yksilöllisyys ja millä tekijöillä hänen arjen hyvinvointiaan voidaan tukea. Osallisuudella ja elämänhallinnan tunteella on selkeä yhteys yksilön kokemaan hyvinvointiin (Fried 2013). Mutta kuinka sote-ammattilainen voi tukea edellä mainittuja asioita? Asumispalveluyksikössä ikääntyneen asiakkaan arkiset ja joskus pieneltä vaikuttavat asiat ovat juuri niitä tekijöitä, joilla hänen elämänhallintansa ja osallisuuden tunnetta voidaan tukea. Ammattilaisen onkin tärkeää sisäistää, että yksilön oma kokemus vaikuttaa arkensa kannalta merkityksellisiin tapah­tumiin on parhainta elämänhallinnan ja osallisuuden tukemista. Ikäihmiselle tulee antaa mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä arjessaan sekä tukea hänen omatoimisuuttaan ja toimintakykyään. Ikäihminen tulisikin nähdä elinympäristöstä riippumatta lähtökohtaisesti omassa arjessa toimijana (Jyrkämä 2016), jonka toimijuutta ammattilaiset vahvistavat ohjaavalla ja yksilön voimavaroja tuke­valla toiminnalla. Apuvälineet toimijuuden tukena Oikein valitun apuvälineen avulla tuetaan ikäihmisen toimintakykyä ja hyvin­vointia, ja siten myös osallisuuden kokemusta sekä elämänhallinnan tunnetta. Sopivilla apuvälineillä vahvistetaan myös ikääntyneen asiakkaan itsemäärää­mis­oikeutta ja toimijuutta jokapäiväisessä elämässä. Apuvälineiden luovuttamisen lähtökohtana on oikeudenmukaisuus, yhden­vertaisuus ja oikea-aikaisuus (Terveyskylä 2018). Apuvälinetarve arvioidaan aina yksilöllisesti ja luovuttamisen perusteissa huomioidaan muun muassa: asiakkaan toimintakyky asiakkaan elämäntilanne apuvälineen käytön turvallisuus apuvälineen käyttöön liittyvä toimintaympäristö palveluntuottajien keskinäiset sopimukset (STM 2020). Apuvälinetarpeen arviointi perustuu siis henkilön kokonaistilanteeseen. Lisäksi asumisyksiköissä asuvan henkilön kohdalla arvioinnissa korostuu erityisesti apuvälineen henkilökohtainen käyttö. Asumispalveluissa on usein järjestetty lääkinnälliset apuvälineet ammatti­laisten käyttöön ergonomisen ja turvallisen hoidon sekä siirtymisten tueksi. Tämän lisäksi ammattilaisten tulisi tiedostaa apuvälineiden tuomat hyödyt myös ikäihmisen elämänhallintaan. Asumispalveluyksikössäkin voidaan arvioida ja järjestää ikäihmisen omaan arkeen ja henkilökohtaiseen käyttöön tarvitsemia apuvälineitä kuten tartuntapihtejä, sukanvetolaitteita tai jopa wc-istuimen korotuksia. Henkilökohtaiset apuvälineet tukevat ja ylläpitävät ikäihmisen arjen toimijuutta myös asumispalveluyksikössä. Lisätietoa apuvälineiden hankintaan Sosiaali- ja terveysministeriö on päivittänyt Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaan vuonna 2020. Opas on tarkoitettu apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille työvälineeksi sekä tiedon­lähteeksi apuvälineitä käyttäville ja heidän avustajilleen. Lisätietoa tavallisimmista liikkumisen sekä päivittäis- ja aistitoimintojen apu­välineistä sekä niiden luovuttamisen perusteista saa myös suoraan oman kunnan perus­terveydenhuollon apuvälinepalveluja tuottavasta yksiköstä, josta voi myös tiedustella tarkemmin apuvälineiden saatavuutta. Kirjoittajat Johanna Huiko-Lahtinen, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Tanja Marjomaa, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Jani Välilä, geronomiopiskelija, Metropolia AMK Lähteet Fried, Suvi 2013. Mielen voimavarat. Teoksessa Fried, Suvi & Heimonen, Sirkkaliisa & Jokinen, Pirkko (toim.): Ikääntyminen ja mielen hyvinvointi – Katsaus kirjallisuuteen. Ikäinstituutti. Oraita 1/2013. 27–28 Ikäinstituutti. Jyrkämä, Jyrki 2016. Vanheneminen, arkitilanteet ja toimijuus. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki Duodecim. 422–423. Kruus-Niemelä, Maria 2009. Apuvälineet ja ikäihmisten toimintakyky. Teoksessa Mäkinen, Elisa & Kruus-Niemelä, Maria & Roivas, Marianne (toim.): Ikäihmisen hyvä elämä – ympäristön merkitys vanhustenkeskuksessa. Helsinki: Metropolian Ammattikorkeakoulu. Kelo, Sini & Launiemi, Helena & Takaluoma, Matleena & Tiittanen, Hannele 2015. Ikääntynyt ihminen ja hoitotyö. Ikääntyneen ihmisen kotona asumisen tukeminen. Palvelu ja hoiva kotona. Helsinki: Sanoma Pro Oy STM 2020. Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet 2020. Opas apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille ja ohjeita asiakkaille. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5601-8 Terveyskylä 2018. Kuntoutumistalo. Ammattilaiset. Apuvälineet. 

Lue lisää

Palveleva johtajuus – avain vanhustyön vetovoimaisuuteen?
2.5.2022
Piia Roivanen

Hoiva-alan henkilöstö ei voi hyvin, ja osaavista vanhustyöntekijöistä on suuri pula. Esihenkilön roolia on aika päivittää, koska johtamisella voidaan vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin ja sitoutumiseen sekä organisaation vetovoimaisuuteen. Johtamisen laatua ja johtamisosaamista tulee jatkuvasti kehittää ja kehittymistä seurata henkilöstön saatavuuden ja erityisesti ikääntyneiden parissa tehtävän työn houkuttelevuuden lisäämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto 2020: 55.) Palvelevan johtajuuden merkitys liittyy työssä jaksamisen, työhyvinvoinnin ja vanhustyön veto- ja pitovoimaisuuden kautta henkilöstöresursseihin. Hoiva-alan osaavien työntekijöiden kato on tosiasia, ja johtamisen kehittymiselle on toive ja tarve. Kun henkilöstö voi hyvin, tavoitteet, kuten hyvä hoiva ja strategiat, toteutuvat paremmin. Aidosti tasavertaisina työpaikalla? Esihenkilön rooli ei ole enää olla autoritäärinen ohjeiden sanelija. Hänen kuuluu huolehtia kokonaisuudesta, mutta millä keinoin? Esihenkilön tulee vastuuttaa henkilöstöä itseohjautuvuuden mallin mukaisesti, mutta myös kannustaa ja voimaannuttaa heitä palvelevan johtamisen keinoin sekä näyttää suuntaa esimerkillä johtamalla. Esihenkilötyössä, kuten elämässä muutenkin, tärkeintä älykkyyttä on tunneäly. Aito, pyyteetön empaattisuus ei ole enää nykypäivän heikkous vaan vahvuus. Toisen ihmisen arvostaminen ja kunnioittaminen kuuluvat kaikille. Esihenkilön toiminnan läpinäkyvyys, johdonmukaisuus ja rehellisyys synnyttävät luottamusta ja reiluuden tunnetta. Palveleva johtaja on nöyrä ja rohkea antaen kiitoksen ja arvostuksen niille, joille se kuuluu. Hän tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä hänellä ole tarvetta päteä tai pitää yllä valta-asetelmia. Johdettaviensa palveleminen vaatii esihenkilöltä aidosti ja vilpittömästi nöyrää asennetta. Palveleva johtajuus tekee esihenkilön ja työntekijän suhteesta merkittävästi tasa-arvoisemman. (Juuti 2013: 147.) Kaikki yhden vai yksi kaikkien puolesta? Palvelevassa johtamistavassa työntekijöistä huolehtiminen on tärkeintä. Palveleva johtamistapa on edistänyt useita henkilöstötuloksia terveydenhuollon organisaatioissa (Halonen 2019: 36). Palveleva johtaja on kiinnostunut kohtaamaan ja kuuntelemaan johdettaviaan aidosti. Hän haluaa oppia tuntemaan jokaisen vahvuudet ja motivaation lähteet, sekä keskittämään voimavaroja niiden kehittämiseen ja tätä kautta työntekijän kehittymiseen. Tämä on voimaannuttavaa ja voi lisätä työn imua ja sitoutumista työhön. (Hakanen 2011: 31–58). Palvelevan johtajuuden on oltava organisaation yhteinen suunta. Fokus on koko joukkueen onnistumisessa, ei keskinäisessä kilpailussa, eikä tietyissä supertähdissä. Yksittäisen esihenkilön voi olla vaikeaa toteuttaa palvelevaa johtajuutta, jos organisaatiossa muutoin hyödynnetään toisia itsekkäästi omien päämäärien saavuttamiseksi. (Hakanen 2011: 81.) Palveleva työskentelytapa tarttuu. Omalla toiminnallaan palvelevaa johtajuutta toteuttava esihenkilö johtaa yksikkönsä arvoja auttamisen ja anteliaisuuden asenteeseen, palvelevaan toimintaan. Siinä ei keskitytä omaan erinomaisuuteen, eikä kenenkään tarvitse pitää valttikortteja käsissään. Yhteinen palvelualtis toimintakulttuuri ohjaa osaamisen jakamiseen, toisen onnistumisen tukemiseen, kiitoksen ja arvostuksen antamiseen yli yksikkörajojen, organisaatiota vahvistaen. Tämänkaltainen toiminta on vastakohta oman aseman pönkittämiselle ja oman edun tavoittelulle (Hakanen & Harju & Seppälä & Laaksonen & Pahkin 2012: 11.) Palvelevan johtamisen kulttuurin mahdollistaminen ja ylläpitäminen edellyttää, että esihenkilötehtäviin valitaan sosiaalisesti motivoituneita ihmisiä. Itsekeskeinen, dominoiva persoona ei muutu kouluttamalla palvelevaksi johtajaksi. (Eva & Robin & Sendjaya & van Dierendonck & Liden, 2019: 128–129.) Voimaantunut työyhteisö on rohkea, innovatiivinen, tehokas, hyvinvoiva, omistautunut ja sitoutunut. Tätä kautta työyhteisö on myös vetovoimainen. Pysyvä, hyvinvoiva henkilöstö on avain laadukkaan vanhustyön toteutumiseen. Kirjoittaja Piia Roivanen, Vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Nathan, E., Mulyadi, R., Sen, S., van Dierendonck, D. & Liden, R. 2019. Servant leadership: Systematic review and call for future research. Leadership Quarterly 30. Hakanen, J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Hakanen, J., Harju, L., Seppälä, P., Laaksonen, A. & Pahkin, K. 2012. Kohti innostuksen spiraaleja. innostuksen spiraali – innostavat ja menestyvät työyhteisöt tutkimus- ja kehittämishankkeen tuloksia. Helsinki: Työterveyslaitos. Halonen, K. 2019. Palveleva johtajuus organisaation lähijohtajuudessa. Jyväskylän yliopisto. Juuti, P. 2013. Jaetun johtajuuden taito. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 29.    

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset