Sosiaalisella medialla lisää osallisuutta ja vuorovaikutusta
Ikääntyneen toimintaympäristöllä, sosiaalisilla kontakteilla ja osallisuuden kokemuksella on vaikutusta hänen hyvinvointiinsa ja mahdollisuuteensa elää omannäköistä arkea. Sosiaaliset verkostot ja vuorovaikutus ovat siirtyneet yhä enemmän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Osa ikääntyneistä hyödyntää sujuvasti sosiaalista mediaa elämässään, mutta monelle kyseinen viestintämuoto on vielä tuntematon. Ikääntyneet ovat kokeneet yhteiskunnan muuttumisen informaation välityksessä aina radion, lankapuhelimen, faxin, paikallislehden ja mustavalkotelevision ajoista tämän päivän internettiin ja sosiaaliseen mediaan. Moni ikääntynyt saattaa pohtia, mistä löytää tarvitsemansa tiedon ja palvelut tai kuinka läheisille voisi viestittää sosiaalisessa mediassa. Elämänsä aikana ikääntyneet ovat omaksuneet monia erilaisia teknisiä laitteita, joten uudempienkin teknisten ratkaisujen ja viestintäkanavien käyttö on mahdollista oppia. Sosiaalinen media osallistavana toimintaympäristönä Ikääntyneen elin- ja toimintaympäristöt vaikuttavat merkittävästi hänen mahdollisuuksiinsa elää omannäköistä ja mielekästä arkea. Kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille tärkeitä ovat myös sosiaaliset kontaktit ja osallistuminen, joiden kautta ihminen voi kokea olevansa osa yhteisöä. (Jolanki, Suhonen & Rappe 2020: 349–350; Jolanki 2017: 8–9.) Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti sosiaalinen toimintaympäristö. Voisiko sosiaalinen media tukea ikääntyneen aktiivista ja omannäköistä elämää tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja osallistumiseen? Sosiaalinen media saattaa näyttäytyä ikääntyneille nopeatempoisena nuorille suunnattuna toimintaympäristönä, jossa jaetaan tyhjänpäiväisiltä ja lyhyiltä vaikuttavia julkaisuja. Sisältö ei välttämättä tunnu ikääntyneestä houkuttelevalta, joten hän ei edes halua tutustua erilaisiin sosiaalisen median kanaviin. Sosiaalisen median tietosuoja ja turvallisuus pohdituttavat myös ikäihmisiä. Pelkona on, että arkaluontoiset tiedot leviävät vääriin käsiin ja hakkerit saattavat ottaa laitteet ja pankkitilit hallintaansa. Uhista huolimatta sosiaalisen median kanavat tarjoavat kuitenkin myös ikääntyneille paljon mahdollisuuksia etänä tapahtuvaan vuorovaikutukseen, yhteisöllisyyteen, tiedon ja kokemusten jakamiseen sekä itseilmaisuun omaa sisältöä tuottamalla. Facebook-sivu digitaalisena toimintaympäristönä Facebook on yleinen ja pitkään käytössä ollut sosiaalisen median kanava, joka on kanavista eniten saavuttanut suosiota varttuneemman väen keskuudessa. Muut yleiset sosiaalisen median kanavat, kuten Instagram, Twitter, LinkedIn ja TikTok ovat olleet suosittuja nuorempien ikäryhmien keskuudessa. Facebookiin voi rekisteröityä ja perustaa oman sivun kuka tahansa ilmaiseksi. Sivuston ylläpitäjällä on lukemattomia mahdollisuuksia muokata sivuston ominaisuuksia luomalla esimerkiksi sivustolle alaryhmiä, tapahtumia, podcasteja, videoita ja verkkokaupan. Yksityishenkilön ja yhteisön sivustoilla on tarjolla hieman erilaisia toiminnallisuuksia. Facebook-sivujen yleisimmät ja käytetyimmät toiminnallisuudet ovat erityyppiset julkaisut ja tapahtumat sekä viestittely Messenger-toiminnon kautta. Sivuilla on mahdollista olla vuorovaikutuksessa kaksin tai isommassa ryhmässä viestien, kuvien, videoiden tai videokokousten välityksellä. Ikäystävällisyyden huomioiminen Perehdyimme Seniori-infon Facebook-sivuun helmikuussa 2022 ja käytämme sitä blogissa esimerkkinä sosiaalisen median kehittämisestä ikäystävällisemmäksi. Seniori-infon tarkoituksena on antaa tietoa ja ohjausta ikäihmisille suunnatuista kaupungin, yritysten ja järjestöjen palveluista (Helsingin kaupunki). Seniori-infon Facebook-sivulta löytyy palvelun yhteystiedot, erilaisia toimintoja sekä tiedotusluonteisia julkaisuja ikääntyneille suunnatuista tapahtumista ja palveluista. Toiminnallisuudet voivat olla hankalasti hahmotettavia ja ymmärrettäviä, esimerkiksi suomenkielisten linkkien rivistössä esiintyy keskellä linkki englanniksi (kuva 1). Sivuston käyttäjien kommentteja ja reaktioita vaikutti olevan vähän verrattuna sivun 3050 seuraajaan. Tarjonta näyttää julkaisuissa keskittyvän Helsingin kaupungin oman toiminnan ja tapahtumien esittelyyn. Ikääntyneiden ja palveluntarjoajien joukko on kuitenkin suuri ja heterogeeninen Helsingissä. Seniori-infon Facebook-sivua ja sen julkaisuja olisi mahdollista kehittää vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja osallistumisen kannalta houkuttelevammaksi ikäihmisen ja muiden palveluntarjoajien näkökulmasta. Iäkkäiden osallisuutta ja vuorovaikutusta voisi tukea esimerkiksi käyttöohjeiden ja iäkkäille suunnattujen työpajojen avulla. Työpajoissa voisi ideoida sivujen sisältöä ja sen tuottamista ikääntyneiden toiveita ja tarpeita kuunnelleen. Iäkkäät voisivat itsekin innostua julkaisujen kirjoittamisesta, kommentoinnista ja jakamisesta. Seniori-infon Facebook-sivun käyttäjät saattaisivat arvostaa vertaistensa julkaisuja. Aktiiviset helsinkiläiset seniorit voisivat päivittää havaintojaan elämästään Helsingissä, perustaa erilaisia alaryhmiä, esimerkiksi kaupunginosien tai harrastusten mukaan. Tiedotusluonteisia julkaisuja voisi elävöittää kysymyksillä ja keskustelun avauksilla. Näin sivu saattaisi innostaa ikääntyneitä osallistumaan ja vastaamaan nykyistä paremmin iäkkäiden omia tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Digiosallisuus on myös ikääntyneiden oikeus Sosiaalisen median kanavat ja digitaaliset toimintaympäristöt antavat paljon erilaisia mahdollisuuksia tukea ikäihmisten vuorovaikutusta ja vahvistaa heidän osallisuuttaan. Tämä edellyttää kanavien kehittämistä ikäihmisten näkökulmasta. Digitaalisen toimintaympäristön kehittäminen ikäystävälliseksi edellyttää lisäksi eri toimijoiden yhteistyötä ja saavutettavuuden huomioimista. Kirjoittajat: Merja Palkama, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Eeva Simiö-Ighmour, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Sanna Tarnanen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupunki. Seniori-info. Viitattu 18.3.2022. Jolanki, Outi, Suhonen Riitta & Rappe Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Artikkeli. Teoksessa Gerontologia 34(4), 349–350. Jolanki, Outi 2017. Teoksessa Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen Outi ja Topo, Päivi. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017. Julkaistu 17.5.2017.
Tiimiharjoittelu kotihoidossa – opiskelijoiden kokemuksia
Hoitoalalle opiskelemaan hakeneiden määrät ovat olleet laskussa viime vuosina. Syynä tähän on nähty hoitoalan vetovoimaisuuden vähäisyys. Negatiivinen medianäkyvyys erityisesti vanhuspalveluiden osalta on varmasti vaikuttanut siihen, että nuoret hakeutuvat yhä harvemmin vanhustyöhön. Kotihoidossa tehtävä työ on vaativaa ja itsenäistä. Kaikki hoitajat eivät ole valmiita tekemään työtä itsenäisesti, ja tämä jo itsessään rajaa hakijoita kotihoidosta. Kotihoidon kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa tulee lisätä. Metropolia ja Helsingin kaupunki ovat pyrkineet vastaamaan tähän yhteisen Hyvissä handuissa himassa -hankkeen avulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon ollessa muutosten keskellä nousee yhä tärkeämmäksi huomioida hoitohenkilöstön osaamistarpeet. Moniammatillisuus, palveluiden ja työn kehittäjäosaaminen sekä yhteistoiminnallinen muutososaaminen tulee yhä keskeisemmäksi osaksi ammattilaisten työtä. Hyvissä Handuissa himassa -hankkeen tavoitteena, on luoda kehittäjäkumppanuutta opintojen työelämälähtöisyyden vahvistamiseksi ja näin sujuvoittaa opiskelijoiden opintojen suorittamista ja siirtymistä työelämään. Moniammatillisen osaamisen kehittyminen ja työelämän verkostojen kanssa toimiminen luo opiskelijoille valmiuksia toimia muuttuvassa työelämässä paremmin. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä kotihoidossa tehtävän työn kiinnostavuutta. (Metropolia, Hyvissä handuissa himassa -hanke 2020.) Työelämän harjoittelu moniammatillisena tiimioppimisena Hyvissä handuissa himassa hankkeessa opiskelijat suorittivat työelämän harjoittelujakson monialaisena tiimiharjoitteluna. Opiskelijapari suoritti harjoittelunsa kahden kotihoidon asiakkaan tilanteeseen tutustuen, etsien ja löytäen asiakkaan arjessa olevia voimavaroja ja haasteita. Tavoitteena oli, että opiskelijat tukevat kotihoidon asiakasta kokonaisvaltaisesti, asiakkaan voimavarojen mukaisesti. Opiskelijapari toimi harjoittelun ajan osana kotihoidon tiimiä ja osana isompaa opiskelijaryhmää. Tämä mahdollisti eri ammattilaisten osaamisen jakamisen ja loi yhteisiä tavoitteita sekä päämääriä kotona asuvan asiakkaan arjen hallintaan. Opinnäytetyössäni halusin kuulla opiskelijoiden kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia uudenlaisesta tiimiharjoittelusta. Opiskelijat kokivat harjoittelun hyvänä mahdollisuutena tutustua työelämään itsenäisesti. Voisiko tämä olla keino lisätä kotihoidon työn kiinnostavuutta opiskelijoiden keskuudessa? Harjoittelussa oli mahdollisuus tehdä asiakastyötä itsenäisesti opiskelijaparin tuella. Oman harjoittelun suunnittelu ja vastuunottaminen harjoittelun kulusta koettiin mielenkiintoisena haasteena. Yhteistyö opiskelijaparin kanssa koettiin harjoittelua tukevana tekijänä. Opiskelijapari loi turvallisuuden tunnetta ja mahdollisti asiakastapauksen reflektoinnin. Kotihoidon asiakkaalle pystyttiin antamaan lisäaikaa, ilman kiireen tuntua. Moniammatilliset konsultatiiviset työpajat antoivat tilaisuuden kehittää yhteistyöosaamista Opiskelijoiden moniammattinen työskentelytapa kehittyi työpajatyöskentelyn avulla Eri alojen edustajien kanssa käydyt yhteiset keskustelut asiakastapauksen ympärillä koettiin hyödyllisenä Työpajojen ilmapiiri oli avoin ja helposti lähestyttävä Tiimiharjoittelun kehittämiskohteet opiskelijoiden kokemusten perusteella Opiskelijat kokivat haasteita harjoittelun organisoinnissa ja käytännön järjestelyissä. Työelämän edustajilla ei aina ollut selkeää kuvaa harjoittelun tavoitteista, tämä vaikeutti opiskelijoiden sekä työelämän edustajien välistä keskustelua. Työelämän kiire ja harjoittelun aikana voimassa olleet kireät koronarajoitukset loivat haasteen yhteiselle keskustelulle. Opiskelijat kokivat, että yhteisen keskustelu tiimin kanssa olisi ollut erittäin merkittäviä harjoittelun onnistumisen kannalta. Koronapandemian vaikutukset näkyivät myös haastatteluiden tuloksissa. Koronapandemia toi mukanaan haasteita myös konsultatiivisten työpajojen toteutukselle, tiukat kokoontumisrajoitukset vaikeuttivat oppilaiden yhteisiä tapaamisia. Nämä näkyvätkin haastateltavien vastauksissa. Työpajatyöskentely nähtiin kuitenkin oivana mahdollisuutena kehittää omaa moniammatillista osaamista ja konsultoivaa työtapaa. Opiskelijat toivoivat selkeää ohjeistusta kaikille ja mahdollisuutta vaikuttaa työpajoihin osallistuviin henkilöihin, jolloin työpajasta voisi saada enemmän hyötyä. Työssäoppimisjakson kehittäminen luo mahdollisuuden uudenlaiselle oppimiselle "Harjoittelun koin positiivisena, oli kiva päästä tekemään itsenäisesti töitä ja sit kuitenkin tutustumaan siihen jättimäiseen palloon mikä toi kotihoito on. Et mitä kaikkee siellä tehdään ja mistä se koostuu ja kenen kautta otetaan palveluita ja muita. Sehän on ihan käsittämätön verkko, oli hienoa päästä olemaan pieni lenkki osana tuota verkkoa." (harjoittelun suorittanut opiskelija) Moniammatillinen tiimiharjoittelu antaa mahdollisuuden aktiiviselle opiskelijalle tutustua kotihoidon työhön omatoimisesti opiskelijaparin tuella. Tämä siirtää ohjaamisen paineen pois työelämän edustajilta, ja siirtää vastuuta yhä enemmän opiskelijalle itselleen. Työelämän edustajien tulee kuitenkin olla valmistautuneita opiskelijoiden harjoitteluun, luoda harjoittelulle lähtökohdat ja mahdollistaa yhteinen keskustelu asiakasasioiden ympärillä. Kirjoittaja Tiina Luukkanen, vanhustyön (YAMK) -tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvissä handuissa himassa-hanke 2020. Viitattu 13.2.2022.
Kuolevalla on oikeus yksityisyyteen
Jokaiselle kuolevalle tulisi taata mahdollisuus olla yksin niin halutessaan. Kuolema on intiimi tapahtuma, joka koskettaa syvästi myös suremaan jääviä läheisiä. Kuoleman lähestyminen voi olla jo pitkään tiedossa ollut asia tai se voi tulla yllättäen. Todella monet kuolevat nykyään hoitoyksiköissä kodin sijaan. Useissa eri hoitoyksiköissä on kuitenkin edelleen käytössä jaettuja esimerkiksi kahden henkilön huoneita. Haluaisitko sinä kuolla vieraan ihmisen huonekaverina? Jo vuoden 2008 Ikäihmisten laatusuositukseen on kirjattu suositus siitä, että ympärivuorokautisiin yksiköihin tulisi mahdollistaa yksin asuminen yhden hengen huoneessa. Vanhojen yksiköiden peruskorjauksissa tulisi huomioida, että ainoastaan maksimissaan 10 % yksiköiden asuinhuoneistoista olisivat muita kuin yhden hengen huoneita. Tämä mahdollistaa ikääntyneen elämänlaadun sekä yksityisyyden kunnioittamisen. Yhden hengen huoneilla myös inhimillinen saattohoito mahdollistuisi. (Ikäihmisen laatusuositus 2008.) Yksityisyyttä kunnioittava saattohoitohuone Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö asukkaalle annettaisi tarvittaessa mahdollisuutta asua esimerkiksi puolison kanssa tai etteikö osa ikääntyneistä kokisi turvalliseksi asua toisen asukkaan kanssa samassa huoneistossa. Tämä kuitenkin on päätös, joka jokaisen tulisi saada tehdä yksilötasolla. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimissa perustason yksiköiden palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laatusuosituksissa ohjataan yksiköitä mm. mahdollistamaan kuolevalle rauhalliset ja yksityisyyttä kunnioittavat puitteet sekä mahdollistamaan läheisten läsnäolo (STM 2019: 187). Kuolevalle on annettava mahdollisuus olla halutessaan yksin (Seppänen & Vähäkangas & Anttonen 2020: 366). Perustason yksiköissä, kuten ympärivuorokautisissa asumispalveluissa, arvokkaaseen saattohoidon järjestämiseen voidaan varautua mm. suunnittelemalla siihen tarkoitukseen oma erillinen huone, jossa on riittävästi tilaa myös läheisille. Saattohoitoympäristöllä on väliä! Kuolevan ihmisen ja läheisten surutyötä tukee ympäristö, joka tuntuu kodinomaiselta ja tukee yksityisyyttä sekä tunteiden ilmaisua. Saattohoitoympäristön suunnittelussa on otettava huomioon mm. luontoele-mentit, valaistus, värisävyt, taide, kestävyys, muunneltavuus, ajattomuus, perheen läsnäolo, yksityisyys ja viihtyvyys (Väyrynen 2015: 12). Saattohoito ja sen viimeinen vaihe on kuolevalle erityinen ajanjakso, jolloin myös ympäristöllä on väliä. Käypä hoito -suosituksessa on myös mainittu, että läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluvat kokonaisvaltaiseen saattohoitoon (Käypä hoito -suositus 2019). Saattohoitohuoneen suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota erityisesti tunnelmaan. Hyvin suunniteltu saattohoitoympäristö auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita ja yksilöllisiä tuen tarpeita. Yksityisyyden suojeleminen on juuri tästä syystä erityisen tärkeää. Se auttaa sekä kuolevaa, että myös läheisiä ja hoitohenkilökuntaa käsittelemään kuoleman lähestymistä. (Väyrynen 2015: 5.) Aiemmin on ajateltu, että hyvä hoiva riittää kuolevalle, ympäristöstä viis. Täytyy muistaa, että turvallinen ja kodinomainen ympäristö merkitsee eri ihmisille eri asioita. Siksi saattohoitohuoneen muunneltavuus on oleellista. Joku haluaa olla täysin yksin ja toinen tarvitsee läheisiä ympärilleen. Harvemmin kuitenkaan kukaan haluaa vieraita ihmisiä vierelleen kuoleman lähestyessä. Siksi on erityisen tärkeää, että kaikille olisi tarjolla mahdollisuus yhden hengen huoneeseen saattohoitovaiheessa. Kirjoitus on laadittu osana vanhustyön Geronomi ikäihmisten toimintaympäristöjen kehittäjänä -opintojaksoa. Kirjoittajat Lotta Surakka, geronomi, Metropolia Ammattikorkeakoulu Päivi Metsojoki, geronomi, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Ikäihmisen laatusuositus. 2008. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. . Viitattu 31.8.2021. Käypä hoito -suositus 2019. Palliatiivinen hoito ja saattohoito. Duodecim. Viitattu 24.10.2021. Seppänen, Marjaana & Vähäkangas, Auli & Anttonen, Mirja Sisko 2020. Hyvä kuolema. Gerontologia -lehti 34(4), 2020. 363—367. Viitattu 4.9.2021. STM 2019. Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa. Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:68. Viitattu 4.9.2021. Väyrynen 2015. Hyvä saattohoitoympäristö on kaikkien etu. Opas suunnittelutyöhön. Karelia ammattikorkeakoulu. Viitattu 4.9.2021.