Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2024

Onko meillä oikeus yhteiseen elämään vielä muistisairaanakin?
22.3.2024
Taina Rauhala

Vanhenemme kaikki, ja toiveenamme on saada viettää myös viimeiset ajat yhdessä rakkaidemme kanssa. Pelko siitä, että joudumme vielä viimeisinä hetkinä toisistamme erillemme, tuottaa turhaa tuskaa ja huolta. Voimmehan luottaa siihen, että saamme olla lähellä toisiamme vielä vanhana ja muistisairaanakin? Muistisairausdiagnoosi on pysäyttävä. Sen kuulee arviolta joka vuosi noin 14 500 suomalaista, ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 190 000 ihmistä. Muistisairauksista yleisimpiä on Alzheimerin tauti sekä verisuoniperäinen muistisairaus. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022.) Sairastuneen lisäksi diagnoosi koskettaa myös puolisoa, lapsia, ystäviä sekä muita läheisiä ihmisiä. Voidaankin siis todeta, että Suomessa muistisairaus koskettaa jollakin tapaa lähes kaikkia meitä. Voiko luottaa yhteiseen tulevaisuuteen? Avioliitto on instituutio, jossa luvataan rakastaa toista myötä ja vastamäessä ja olla yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Tämä on tavoite, joka tulee mahdollistaa jokaiselle iäkkäälle pariskunnalle muistisairaudesta huolimatta ja johon jokaisen vanhustenhuollossa toimivan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän – virka-asemastaan riippumatta – tulee pyrkiä. Yhteiskunnan tulee tukea yhdessäoloa siitäkin huolimatta, että iäkäs pariskunta ei enää itsenäisesti yhdessä pärjää. Hyvän ja ennen kaikkea inhimillisen hoidon turvaamisen perusedellytyksenä on se, että vanhus sekä hänen läheisensä tulee kuulluksi kaikissa palveluprosessin vaiheissa (Viukari 2015: 39). Monella vanhuksella on huoli siitä, saako olla rakkaansa vierellä viimeisinä aikoina. Ja huoli on nykypäivänä monen kohdalla valitettavan aito. Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 4–8.) Suomessa vanhustenhoito on ajautunut tilanteeseen, jossa hoivan tarve on kasvanut räjähdysmäisesti ja samaan aikaan osaavasta henkilöstöstä on huutava pula. Olemmeko tilanteessa, jossa joudutaan tekemään inhimillisesti sekä eettisesti arveluttavia asumisratkaisuja? Voiko joku muu päättää vanhuksen puolesta hänen loppuelämänsä kodista ja saako hän asua siellä puolisonsa kanssa yhdessä? Omassa työssäni on tullut vastaan tilanteita, jossa hyvinvointialueen sisällä koti on löytynyt monelle muistisairaalle vieraalta paikkakunnalta, vieraiden ihmisten sekä asioiden ääreltä, ilman omaa puolisoa ja läheisiä. Kuinka vuosikymmeniä yhdessä eläneet aviopuolisot voidaan erottaa toisistaan ja kuka tekee nämä lopulliset päätökset? Päätöksenteossa tärkein ääni kuuluu muistisairaalle ja hänen puolisolleen Muistisairaan sekä hänen puolisonsa ääni pitää tulla kuuluviin palvelukentällä. Osallisuuden sekä toimijuuden mahdollistaminen muistisairaalle sekä hänen puolisolleen heidän oman elämänsä tärkeässä päätöksenteossa on oltava selvä asia. Vanhuksella on oltava päätös- ja toimeenpanovaltaa omaan elämäänsä ja täten siis oikeus päättää omista asioistaan ja niiden toteuttamisesta (Rantanen 2022: 104). Tänä päivänä tämä ei läheskään aina toteudu ja asian kanssa kipuilee liian moni muistisairas ja hänen läheisensä. Pelko tulevaisuudesta ja toisen menettämisestä jo ennen kuolemaa tuntuu kohtuuttomalta. Päättäjiemme päätösten tulisi tukea muistisairaidemme sekä heidän läheistensä mahdollisuutta viettää myös viimeiset vuodet ja kuukaudet lähellä toisiaan. Hoivapaikan järjestelyssä pääpaino tulee olla muistisairaan sekä hänen läheisensä toiveilla ja tarpeilla, ei yhteiskunnan palvelurattaiden kankeilla ja usein myös epäinhimillisillä toimintamalleilla. Tämä on myös arvokysymys päättäjiemme suuntaan. Ja onko kenelläkään meistä edes oikeutta erottaa kahta ihmistä toisistaan ennen kuolemaa?   Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (Raamattu 1992, 1. kor. 13: 8, 13.)   Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön opintoja (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt vanhustyön parissa 1990-luvulta alkaen ja nähnyt monet yhteiskunnalliset muutokset vanhustyön saralla näinä vuosikymmeninä. Tainan sydäntä lähellä on aina olleet muistisairaat sekä heidän etujensa ajaminen.   Lähteet: Raamattu 1992. Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Länsi-Savo Oy.   Rantanen, Taina 2022. Toimintakyky ja osallistuminen. Teoksessa Rantanen, Taina & Kokko, Katja (toim.). Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 104. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 21.1.2022. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 20.11.2023.   Viukari, Eija 2015. Muistisairaan tahdon näkyminen omaan hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Pro-gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Lue lisää

Vanhustyön resurssipulan ratkaisuja etsimässä
6.3.2024
Pauliina Kolin

Sosiaali- ja terveysalalla on viime vuodet eletty suurten muutosten ja mullistusten aikaa. Harvoin on ollut viikkoa, jossa vanhustyön ongelmista – suurelta osin työvoimapulaan liittyen – ei olisi uutisoitu mediassa. Löytyykö ongelmiin joitakin ratkaisuja sillä aikaa, kun viisasten kiveä vielä etsitään? Puhelimen ilmoitusääni. Tuttu ja arkinen asia nykypäivänä. Vilkaisen näyttöä: työpaikan WhatsApp-ryhmä. Iltavuorossa yhden työntekijän puutos, kuten myös seuraavissa kolmessa aamuvuorossa. Ilmoittaudun tulevan lauantain aamuvuoroon vapaaehtoiseksi. YLE uutisoi 7.11.2023 vanhustenhoidon jo vuosia tapetilla olleesta hoitajamitoituksesta. Nykyinen hallitus esittää 0,7 hoitajamitoituksen siirtymäajan jatkamista vuoteen 2028. Lisäaikaa perustellaan muun muassa henkilöstön saatavuuden varmistamisella ja taloudellisilla säästöillä. Siirtymään asti työnantajilla on kuitenkin velvollisuus täyttää nykyinen 0,65 henkilöstömitoitus. (Kinnunen 2023.) On väistämättä selvää, että työn onnistumiseksi vaaditaan riittävä määrä erilaisia resursseja – aikaa, välineitä ja ennen kaikkea henkilökuntaa. Silti sosiaali- ja terveysalan ja erityisesti vanhustyön johtamisen kentällä puhutaan mielestäni liian harvoin laadukkaan johtamisen merkityksestä, itse- ja yhteisöohjautuvuudesta puhumattakaan. Suurinkaan mahdollinen määrä hoitajia ei riitä laadukkaan vanhustyön toteuttamiseen, jos työ on huonosti organisoitua ja henkilökunta ei täytä ammattitaitovaatimuksia tai omaa riittävää gerontologista osaamista. Työkykyä voimavaroja lisäämällä Työkyky on valtavan tärkeä osa työelämää ja siinä jaksamista, jossa vastakkain painivat kuormittavat tekijät ja voimavaratekijät. Tutkimuksen mukaan vanhustyössä työn voimavarojen lisääminen vähentää eettisen kuormituksen ja liiallisen työmäärän yhteyttä huonoksi koettuun työkykyyn. Ylipäätään esimerkiksi valmentava johtaminen ja sujuva yhteistyö ovat voimavaroja, jotka suojaavat huonolta työkyvyltä. (Selander & Nikunlaakso & Laitinen 2023: 251–254.) Resurssilähtöiseen ajatteluun liittyy nykyajan työelämätrendeistä myös Lean-filosofia, joka on moniulotteinen käsite. Vaikka perinteisiä Lean-periaatteita on osittain haastavaa soveltaa sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöön, niiden hyödyntämistä alan johtamisessa on kuitenkin tutkittu jonkin verran. Leivonen (2020) on onnistuneesti väitöskirjatutkimuksessaan kuvannut Lean-toimintojen ja jatkuvan kehittämisen yhteyttä työyhteisön toimivuuteen. Asenteet ja organisaatiokulttuuri vaikuttavat ratkaisevasti uusien tapojen omaksumiseen. Osallistava ja valmentava lähijohtaminen yhdistettynä jatkuvaan kehittämiseen lisäävät työyhteisön toimivuutta. Lean-menetelmien voidaan siis ajatella aiheuttavan positiivisten muutosten kierteen: henkilöstön mukaan ottaminen kehittämiseen ja positiivisen palautteen antaminen saa aikaan parempaa ja motivoituneempaa työntekoa. (Leivonen 2020: 108–112.) Alaistaitoja ruohonjuuritasolla Itse- ja yhteisöohjautuvuutta hoitotyössä on tutkittu vähän, yleisesti työelämässä kylläkin. Itseohjautuvuudella viitataan yksittäiseen työntekijään, joka on aktiivinen, aloitekykyinen ja kykenevä tekemään päätöksiä itsenäisesti. Yhteisöohjautuvuudella taas viitataan yhdessä tekemiseen, työn koordinointiin ja organisointiin. Lyhyesti sanottuna nämä ovat vastakohtia perinteiselle hierarkkiselle johtamiselle. (Martela 2021: 14.) Alalla, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti, on kiire ja vaaditaan hyviä refleksejä, näiden termien korostaminen olisi ehdottoman tärkeää. Lisäksi ruohonjuuritasolla työskentelevät hoitajat ovat parhaita asiantuntijoita omassa työssään, ei ylempi johto. Lopuksi Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Työkyvyn ylläpitäminen, Lean sekä itse- ja yhteisöohjautuvuus ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millä sosiaali- ja terveydenhuollon ja erityisesti vanhustyön kentän henkilöstöpulaa saataisiin ratkaistua. Uudet ajattelutavat kulkevat käsi kädessä myös muuttuvan vanhuskäsityksen kanssa – muutoksessa on loppujen lopuksi tärkeintä asiakaslähtöisyys. Hoitotyössä asenteet ja totutut tavat ovat pitkän aikavälin kuluessa kehittyneitä ja kokemukseni mukaan välillä haastavia muuttaa. Koska näin on aina tehty. Koittaa lauantai, jonka lupasin paikata ja saavun seitsemäksi töihin. Kaikki paikalla, 0,65 mitoitus täyttyy. Silti enemmän syytä hymyyn tuo se, kun näen tutut vakituiset ja ammattitaitoiset kollegat. Päivän täyttää nauru ja onnistumisen kokemukset, niin hoitajilla kuin asukkaillakin. Kiire tulee hetkittäin mutta luovimme, joustamme ja autamme toisiamme. Oma-aloitteisuus, reippaus ja sanaton viestintä viitoittavat työpäivää. Kello lyö kaksi, aika lähteä kotiin. Kiitos päivästä, nähdään maanantaina! Kirjoittaja Pauliina Kolin, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (YAMK) -tutkinnon opiskelija. Lähteet Kinnunen, Pekka 2023. Vanhushoidon hoitajamitoitus lykkääntymässä vuoteen 2028 – hallituspuolueiden äänet ratkaisivat. YLE uutiset. https://yle.fi/a/74-20059020 Viitattu 13.11.2023. Leivonen, Kirsi 2020. Lean-johtaminen terveydenhuollossa. Tapaustutkimus yliopistosairaalassa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteiden laitos. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23802/urn_isbn_978-952-61-3615-8.pdf Viitattu 14.11.2023. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta – ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam 2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helian julkaisut 3/2021, 11–19. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494523/HH_Matkaopas_netti08042021.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 15.11.2023. Selander, Kirsikka & Nikunlaakso, Risto & Laitinen, Jaana 2023. Työn kuormitus- ja voimavaratekijät: Miten ylläpidetään vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä? Työelämän tutkimus 21 (2), 239–266. Viitattu 14.11.2023.

Lue lisää

Etäkotihoito ja työntekijän ammatillinen osaaminen
21.2.2024
Krista Ropa

Kotihoidon tueksi aloitettuja etäkotihoidon palveluita toteutetaan Suomessa lisääntyvässä määrin. Työntekijän osaaminen on tärkeä edellytys työn suorittamiselle. Mutta mitä ammatillista osaamista työntekijä etäkotihoidon työssä sitten tarvitseekaan? Miten sitä voidaan vahvistaa? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä. Etäkotihoito on kuva- ja äänivälitteinen hoivapalvelu, jota toteutetaan tabletin välityksellä. Etäkotihoidon käynneillä terveydenhuollon ammattilainen auttaa asiakasta selviytymään arjen toiminnoista ilman hoitajan fyysistä läsnäoloa. Etäkotihoito on Suomessa suhteellisen uusi työn muoto kotihoidossa, sillä sitä on toteutettu vasta vuodesta 2014 lähtien (Heinonen & Lindfors & Nygård 2022: 129–130). Nykyisin etäkotihoidon palveluja hyödynnetään jo maanlaajuisesti ja sitä on tarkoitus kasvattaa entisestään (Josefsson & Hammar 2022: 1, 5–6; Heinonen ym. 2022: 129). Etäkotihoidon työssä tarvittavaa ammatillista osaamista tarkastelltiin opinnäytetyössä osaamisena, jota yksilö tarvitsee työtä suorittaessaan. Ammatillinen osaaminen rakentuu kokonaisvaltaisesti henkilön koulutuksesta, työstä ja muista ympäristöistä saaduista valmiuksista, joihin vaikuttavat myös yksilölliset ominaisuudet. Osaamista pidetään muuttuvissa olevana tilana, jota muokkaavat niin asiakkaat, työympäristöt kuin siinä suoritetut työtehtävätkin. Ammatillista osaamista selvitettiin opinnäytetyössä kokonaisvaltaisena työnkuvana eikä tehtyä erittelyä etäkotihoidon yksikössä työskentelevien ammattiryhmien välillä, jotka tutkimushetkellä olivat lähihoitajat sekä sairaanhoitajat. Etäkotihoidon työssä tarvittava ammatillinen osaaminen on laaja-alaista Opinnäytetyön tulosten perusteella etäkotihoidon työntekijä tarvitsee työssään laaja-alaisesti erilaista osaamista. Työ pitää sisällään osittain samaa osaamista, jota tarvitaan myös muualla hoitotyössä. Tämän lisäksi osaaminen jossain tapauksissa myös voimistuu ja joissain tapauksissa taas tuo työn suorittamiseen omia ulottuvuuksiaan, työntekijän toimiessa etäyhteyden välityksellä. Tulokset osoittavat, että etäkotihoidon työntekijän ammatilliseen osaamiseen kuuluu niin laaja-alaista hoitotyön osaamista, asiakkaan kokonaisvaltaista tarkkailemista, kirjaamis- ja raportointiosaamista, asiakaslähtöistä vuorovaikutusosaamista, yksityisyydensuojaan liittyvää osaamista, tieto- ja laiteteknistä osaamista, laaja-alaista työn organisointiosaamista, työyhteisötaitoja kuin asiakkaan hoitoon liittyvää organisaatio-osaamistakin. Lisäksi etäkotihoidon työntekijän ammatillisessa osaamisessa tulee hallita myös tulevaisuuden osaamistarpeita, johon uskottiin kuuluvan ryhmätoiminnan järjestämiseen liittyviä taitoja. Kuva 1. Etäkotihoidon työssä tarvittava ammatillinen osaaminen Etäkotihoidon työ edellyttää näin ollen työntekijältään paljon erilaista ammatillista osaamista, jossa korostuu esimerkiksi vuorovaikutukseen sekä tarkkailemiseen liittyvä osaaminen – kun asiakkaan luokse paikan päälle ei päästä fyysisesti. Vuorovaikutusta tarvitaan Työntekijän vuorovaikutusosaamisella on tärkeä rooli suorittaessa asiakaskontakteja etäyhteyden välityksellä ja etäkotihoidon työntekijän ammatillisessa osaamisessa. Ilman hyvää vuorovaikutusta asiakasta on vaikea saada toimimaan etäyhteyden päässä. Asiakaslähtöinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää sillä, etäkotihoidon työntekijän tulee pystyä omalla toiminnallaan luomaan vuorovaikutus, joka mahdollistaa asiakkaan hoitamisen etäyhteyden välityksellä. Etäkotihoidon työntekijän tulee osata ohjata asiakkaita monipuolisesti sekä hallita niin ihmissuhdetaidot kuin kommunikaatio- ja viestintäosaaminenkin. Asiakkaan tulee pystyä suorittamaan itselleen hoitohenkilökunnan ohjeistuksella monenlaisia erilaisia toimintoja, kuten esimerkiksi lääkkeiden ottamista sekä erilaisten injektioiden antamista. Työntekijälle on helpompaa mennä itse paikan päälle avustamaan ja tekemään asiakkaiden puolesta näitä toimintoja, mikä etäkotihoidossa ei puolestaan ole mahdollista. Monesti etäkotihoidon asiakkaat ovat vielä ikääntyneitä ja muistisairaita, jolloin työntekijän vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen korostuu entisestään työn suorittamisessa. Omaan kommunikaatioon ja viestintään tulee myös kiinnittää vastaajien mielestä enemmän huomiota etäyhteyden välityksellä toimiessa. Aineistossa korostettiin esimerkiksi mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista puheen tuottamista, jotta se olisi asiakkaalle mahdollisimman ymmärrettävää linjan toisessa päässä. Hyvä suomen kielen taito oli myös asia, joka koettiin tärkeänä etäkotihoidon työntekijälle. Uudenlaisena osaamisena etäyhteyden välityksellä toimiessa voidaan mainita kameran välityksellä toimiminen. Etäkotihoidon työntekijä joutuu ottamaan huomioon etäkäyntejä suorittaessaan, esimerkiksi sen miten kamerayhteys vaikuttaa omaan työskentelyyn. Omilla kasvojen ilmeillä on vastaajien mukaan suurempi merkitys kameran välityksellä toimiessa asiakkaalle. Työntekijän tulee osata kohdistaa myös katseensa kameraan niin, että se näkyy mahdollisimman luonnollisesti ruudulta asiakkaalle. Lisäksi etäkotihoidon työntekijän tulee osata kiinnittää huomio omaan ruumiinkieleensä. Kameran edessä tulee esiintyä rauhallisesti, eikä esimerkiksi huitoa ja elehtiä häiriten asiakasta. Asiakkaan kokonaisvaltainen tarkkaileminen Etäkotihoidon työntekijän osaamisessa korostuu myös asiakkaan kokonaisvaltainen tarkkaileminen. On tärkeää tarkkailla asiakasta kokonaisvaltaisesti koko etäkontaktin ajan, jotta asiakkaan voinnista ei jää huomaamatta mitään oleellista. Tämä koettiin erityisen tärkeänä etäkotihoidon työn kuvassa, kun hoitaja ei ole läsnä fyysisesti asiakkaan luona ja kaikki havainnot asiakkaasta tulee tehdä pelkän kuvaruudun välityksellä. Etäkotihoidon asiakkaan kokonaisvaltaiseen tarkkailemiseen kuuluu somaattisen terveydentilan ja fyysisen toimintakyvyn tarkkailemisen lisäksi myös asiakkaan henkisen hyvinvoinnin tarkkaileminen. Suuren asiakasryhmän etäkotihoidon asiakkaista muodostavat mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat, jolloin henkisen voinnin tarkkaileminen kuuluu osana työntekijän ammattitaitoa. Tarkkailemiseen liittyvä osaaminen edellyttää myös spesifiä osaamista, kun sitä joudutaan suorittamaan etäyhteyden välityksellä. Asiakkaasta ja ympäristöstä on silloin näkyvillä vain pieni osa, eikä havainnoinnissa voida käyttää hyväksi esimerkiksi kosketus- tai hajuaistia, eikä myöskään ympäristöstä voida tehdä päätelmiä. Silloin myös keskustelutaidot nousevat omaan arvoonsa, kun arviointia potilaan voinnista yritetään tehdä myös esittämällä asiakkaalle kysymyksiä, joiden tulisi paljastaa asiakkaan voinnin kannalta oleellisia asioita. Tarkkailemiseen liittyy näin ollen monipuolisesti erilaista osaamista, jota etäkotihoidon työntekijän tulee työssään hallita. Miten ammatillista osaamista vahvistetaan? Opinnäytetyön tuloksista nousi esille useita tekijöitä, joiden koettiin vahvistavan etäkotihoidon työntekijöiden ammatillista osaamista. Näihin kuuluivat riittävien resurssien antaminen laadukkaan työn suorittamiseen, työntekijöiden yksilöllinen osallistaminen, yksilöllisiä tarpeita vastaavan koulutuksen järjestäminen sekä laadukkaan perehdyttämisen suorittaminen. Yksilöllisiä tarpeita vastaava koulutus nousi yhdeksi tekijäksi ammatillisen osaamisen vahvistamisessa. Opinnäytetyön aineistossa ilmeni monia heikkouksia ammatillisessa osaamisessa, joita toivottiin vahvistettavan koulutusten avulla. Puutteita esiintyi esimerkiksi teknisessä sekä mielenterveysasiakkaan hoitotyön liittyvässä osaamisessa. Etäkotihoidon käyntien toteuttaminen perustuu teknologian varaan ja siihen liittyvää osaamista tarvitaan paljon etäkotihoidon työssä. Vastaajat kuitenkin kokivat, että monesti siihen liittyi myös runsaasti haasteita. Lisäksi osaamistaso vaihteli vastaajien mukaan suurestikin työntekijöiden välillä. Mielenterveysasiakkaan hoitotyöhön liittyvään osaamiseen kaivattiin myös erityisesti lisää koulutusta. Mielenterveysasiakkaat koettiin erityisen haasteellisena asiakasryhmänä etäkotihoidon työntekijöille, jotka eivät vastaajien mukaan olleet saaneet riittävästi koulutusta heidän kohtaamiseensa sekä hoitoonsa liittyen. Tulevaisuudessa kohdeorganisaatiossa on tärkeää huomioida erityisesti työntekijöiden puutteelliseksi kokemat osa-alueet osaamisessa ja järjestää heille riittävästi tukea ja koulutusta niiden vahvistamiseksi. Ilman riittävää osaamista työntekijät eivät saa ohjattua täyttä potentiaaliaan työn suorittamiseen. Lopuksi Etäkotihoidon työntekijät suorittavat vastuullista työtä yrittäessään huolehtia asiakkaansa hyvinvoinnista etäyhteyden välityksellä. Ei ole yhdentekevää, millä tavoin etäkotihoidon etäkäyntejä toteutetaan. Etäyhteyden välityksellä toimiminen ja etäkotihoidon työ edellyttää työntekijältä monipuolisesti erilaista osaamista. Siihen kuuluu myös omaa spesifiä osaamista, joka nousee esille etäyhteyden välityksellä toimiessa. On tärkeää, että etäkotihoidon työntekijät saavat juuri omaan työhönsä suunnattua koulutusta, johon välttämättä vielä ei ole osattu kiinnittää riittävästi huomiota. Opinnäytetyön tuloksia voidaan kuitenkin jatkossa hyödyntää kohdeorganisaatiossa esimerkiksi kohdentamaan koulutustarjontaa paremmin työntekijöiden tarpeita vastaavaksi sekä uusien työntekijöiden perehdyttämisen tueksi.   Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön ”Työssä tarvittava ammatillinen osaaminen etäkotihoidon yksikössä” (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2023). Opinnäytetyö toteutettiin eräässä Suomessa sijaitsevassa etäkotihoidon yksikössä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, keräämällä aineistoa etäkotihoidon yksikössä työskenteleviltä henkilöiltä sekä sen yhdeltä esihenkilöltä. Yksikössä työskenteli aineiston keräämisen aikana sekä lähihoitajia että sairaanhoitajia. Kerätty aineisto muodostui yhteensä 12 strukturoidusta lomakehaastattelusta sekä neljästä teemahaastattelusta. Aineiston analyysi suoritettiin soveltaen aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla sekä -erittelyllä. Kirjoittaja Krista Ropa, sairaanhoitaja (AMK) ja valmistuva vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Heinonen, Tarja & Lindfors, Pirjo & Nygård, Clas-Håkan 2022. Etäkotihoitotyön sisältö ja kuormittavuus sekä mahdollisuudet työurien pidentäjänä. Gerontologia 36 (2). 128–142. Josefsson, Kim & Hammar, Teija 2022. Kotihoidon etäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Tutkimuksesta tiiviisti 22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://www.julkari.fi/handle/10024/144174>. Viitattu 4.9.2023.

Lue lisää

Saavutettavat verkkosivut huomioivat myös ikäihmisten tarpeet
13.2.2024
Milla Lunkka, Veera Kotila

Teknologian nopea kehittyminen haastaa ikäihmisiä pysymään vauhdikkaan tietoyhteiskunnan kyydissä. Samainen ilmiö haastaa verkkopalveluiden tuottajia ottamaan huomioon eri käyttäjäryhmien tarpeet. Ikäihmisten digiosallisuutta voidaan edistää verkkosivujen saavutettavuudella. Digipalveluiden käyttöä vaikeuttavat ikäihmisen heikentynyt näkö- tai kuuloaisti, motoriikan haasteet sekä madaltunut keskittymiskyky. Ikääntyessä tiedon vastaanottokyky usein heikkenee. Jokaiseen seniorikäyttäjään on kuitenkin suhtauduttava yksilöllisesti. (Koutonen 2018.) Ikäihmisten digisyrjäytymiseen voivat johtaa kiinnostuksen puute älylaitteiden käyttämiseen, nopeaan tahtiin muuttuvat sovellukset ja käyttöjärjestelmät tai pelko verkkorikollisuudesta. Lisäksi uuden opettelu ilman riittävää tukea saattaa olla työlästä. Osalle digitaalisten laitteiden käyttäminen on tuttua ennestään työelämän kautta. Myös läheisten aktiivisuus ikäihmisen digiosaamisen tukemisessa on merkittävää. Onnistumisen hetket madaltavat kynnystä käyttää digilaitteita ja kiinnostus digilaitteisiin voi kasvaa esimerkiksi mielekkäiden harrastusten kautta (DNA Oyj 2022). Saavutettavuus poistaa käytön esteitä Saavutettavat verkkosivut vaativat suunnittelijalta, toteuttajalta ja ylläpitäjältä asiantuntemusta sekä halua luoda kaikkien saavutettavissa olevia verkkopalveluita (Saavutettavuusdirektiivi 2023).  Saavutettavuudesta hyötyvät kaikki käyttäjäryhmät, erityisesti ikäihmiset, luki- ja oppimisvaikeuksista sekä keskittymisvaikeuksista kärsivät sekä aisti- ja kehitysvammaiset (Viinikka & Koutonen 2018). Saavutettavaa verkkosivua on helpompi käyttää itsenäisemmin sillä ymmärrettävä käyttöliittymä, jäsennelty sisältö sekä selkeä ulkoasu palvelevat kaikkia käyttäjiä ja sujuvoittavat käyttökokemusta. (Redland 2021.) 15 % maailman ihmisistä jäävät verkkopalveluiden ulkopuolelle, koska niitä ei ole suunniteltu ja toteutettu oikein. Saavutettavuusdirektiivin tehtävänä on varmistaa, että jokainen pystyy käyttämään julkisia verkkopalveluita. Saavutettavuuden pitäisi kiinnostaa julkishallinnon lisäksi myös muita toimijoita. (Saavutettavuusdirektiivi 2023.) Saavutettavuuden näkökulmat Saavutettava verkkopalvelu on käyttäjäystävällisempi ja se palvelee kaikkia. Vaivaton asiointi ja helposti ymmärrettävä sanoma tavoittaa suuremman käyttäjämäärän ja lisää yhdenvertaisuutta (Saavutettavuusdirektiivi 2023). Direktiivin tavoitteena on käyttäjien toiminnan yhdenvertaistaminen sekä digitaalisten palveluiden laadun parantaminen (Viinikka & Koutonen 2018). Saavutettavuuden osa-alueet. (Saavutettavuusdirektiivi 2023.) Saavutettavuusdirektiivi (2023) opastaa verkkosivujen tekijöitä huomioimaan saavutettavuuden eri osa-alueet. Selkeä kontrastiero tekstin ja taustan välillä helpottavat heikkonäköisten ja näkövammaisten ihmisten käyttökokemusta. Jos sivustolla käytetään kuvia, tulisi niillä olla tekstivastineet. Ei-tekstuaalinen sisältö tulee voida muuttaa muun muassa isokokoiseksi tekstiksi, pistekirjoitukseksi tai puheeksi. (Viinikka & Koutonen 2018.) Selkeyttä lisäämällä ikääntynyt sisäistää varmemmin lukemansa tai kuulemansa tiedon. Verkkoympäristössä voi oppia toimimaan Ikääntyneille järjestetään nykyään digiosaamista lisääviä koulutuksia eri palvelukeskuksissa, mikä on hieno tapa lisätä tietoteknisiä taitoja ja täten turvata tai lisätä muun muassa ikäihmisten sosiaalista toimintakykyä. Sosiaaliset suhteet ja tuki kannustavat ikäihmisiä ohjatun digituen pariin (Digi- ja väestötietovirasto). Digiosallisuus lisää ikäihmisten toimijuutta, sosiaalisuutta ja yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta. Ikäihmiset huomioivalle verkkosivulle käyttäjä palaa todennäköisesti mielellään myös toiste. Ikääntyneiden digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi saavutettavuutta koskevat huomiot ja muutokset ovat tärkeitä.   Kirjoittajat: Milla Lunkka, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Veera Kotila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet: Digi- ja väestötietovirasto https://dvv.fi/ikaihmiset-laiteosaaminen. Viitattu 6.11.2023. DNA Oyj. STT Viestintäpalvelut Oy. Verkkojulkaisu 30.11.2022. https://www.sttinfo.fi/tiedote/69958895/ikaihmiset-entista-paremmin-mukana-digitaalisessa-yhteiskunnassa?publisherId=1881. Viitattu 6.11.2023. Koutonen, Ellamari. 2018. Saavutettavat verkkosivut. Case Ruottisen perhehoito. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168443. Viitattu 5.11.2023 Redland 2021. https://www.redland.fi/saavutettavuus-parantaa-verkkopalvelua/. Viitattu 31.8.2023. Saavutettavuusdirektiivi 2023. https://saavutettavuusdirektiivi.fi) Viitattu 31.8.2023. Viinikka, Sinikka & Koutonen, Ellamari. Karelia-ammattikorkeakoulu. Ikä nyt –julkaisu 2/2018. https://ikanyt.karelia.fi/2018/10/17/saavutettavat-verkkosivut-ikaihmisille/. Viitattu 31.8.2023.

Lue lisää

Viherympäristö lisää pitkäaikaishoitopaikassa asuvien hyvinvointia
22.1.2024
Katja Aaltonen, Marja Laurila, Sara Mehtonen

Hoivakodin suunnittelussa on tärkeää tarjota asukkaille kodinomainen ja muistiystävällinen asuinympäristö. Ympäristön kodinomaisuuden lisäksi on tärkeää, että asukkaat pääsevät kulkemaan esteettömästi kulkemaan hoivakodin sisä- ja ulkotiloissa. Ympärivuorokautisessa asumisessa asukkaat viettävät paljon aikaa sisätiloissa. Myös nykyinen hoitajapula vaikuttaa siihen, että asukkaat pääsevät yhä harvemmin puistoihin ja muihin monipuolisesti aisteja herätteleviin paikkoihin. Viherympäristöllä on monia hyvinvointivaikutuksia. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus päivittäiseen luontoyhteyden kokemiseen. Hoivakodin yhteyteen rakennettu luonto- ja viherympäristö tarjoaa tämän mahdollisuuden ikääntyneille ja muistikuntoutujille. Viherympäristö antaa heille tärkeitä elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja auttaa palautumaan. (Kahilaniemi 2019.) Viherympäristössä oleilu rauhoittaa ja lisää mielihyvän tunteita. Viherympäristöjen läheisyys lisää hyvinvointia sekä yksilö- että yhteisötasolla (Rappe 2019.) Rappen ja Kivelän (2005) mukaan ajan viettäminen viherympäristössä voi ikääntyneillä lievittää masennusta.  ( Rappe 2019.) Rauhalliset paikat, joissa rentoutuminen on mahdollista tukevat henkistä jaksamista ja niitä olisi hyvä olla tarjolla (Rappe & Linden & Koivunen 2003). Tutkimusten mukaan erilaiset vesiaiheet, kasvillisuus, eläimet ja tuoksut luovat kodinomaisen ympäristön ja vaikuttavat rauhoittavasti etenkin muistihäiriöisiin asukkaisiin ( Rappe & Kivelä 2005). Mielialan kohentumisen lisäksi, viherympäristössä oleilu parantaa myös unta. Viherympäristö vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin parantamalla tarkkaavaisuutta. Ulos asti ei tarvitse aina edes päästä, tutkitusti jopa pelkkä luonnon katseleminen ikkunasta lisää hyvinvointia. (Rappe ym. 2018.) Esimerkiksi terassi voidaan laajentaa ja tila lasittaa, jolloin se on ympärivuotisessa käytössä ja mahdollistaa asukkaiden virkistymisen myös sisätiloissa. Terassille voi tuoda viherkasvien ja yrttien lisäksi pari suihkulähdettä ja paljon kauniita kukkia. Yhteisöllisesti yhdessä puuhaillen Viherympäristöt tarjoavat paikan, joissa voi olla sosiaalisissa kontakteissa muiden ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys onkin ihmisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeää. Viherympäristöt, joissa voi esimerkiksi hoitaa ja kasvattaa kasveja, kannustavat toimimaan ja tekemään asioita yhdessä. Ne tarjoavat mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. (Rappe ym. 2018.) Yhteisöllisyyden merkitystä tukee myös Rappen ja Eversin (2001) tutkimus, jonka mukaan viherympäristössä toimimisen mahdollisuuden tarjoaminen, esimerkiksi laitosympäristöissä, tukee potilaiden identiteetin säilymistä ja auttaa yksilöitä sopeutumaan paremmin uusiin ympäristöihin. Puuhailu yhdessä muiden, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, tuottaa yhteisöllisyyttä. Yhdessä toimimisella on vaikutuksia ryhmätyöskentely- ja kommunikaatiotaitojen kehittymiselle ja sitä kautta vaikutus yksilön mielenterveyteen. Rappen ja Eversin (2001) tutkimuksen mukaan kasvillisuusympäristöillä on rohkaisevia vaikutuksia vuorovaikutustilanteissa. Ryhmään kuulumisen tunne vaikuttaa usein myös turvallisuuden ja viihtyvyyden tunteeseen, lisää luottamusta toisiin ihmisiin sekä vähentää masennusoireita. Lisäksi se tukee itsenäisyyttä ja vähentää alemmuuden tuntemuksia. ( Rappe & Evers 2001, Rappe & Topo 2007) Aisteja hellien Jokainen ihminen kaipaa aistivirikkeitä, huolimatta iästään, toimintakyvystään tai asumispaikastaan. Luonto antaa elämyksiä eri aisteille muun muassa värien, muotojen, materiaalien, makujen, tuoksujen ja äänten avulla. Ammattilaisten on hyvä pohtia, mitä toimia se vaatii, että luontoyhteys toteutuu myös hoivakodissa asuvien kohdalla. Kyse ei välttämättä ole kovin suurista panoksista. Se vaatii vain halua ja asettumista toisen asemaan. Tämä voi tarkoittaa luonnon materiaalien tuomista asukkaan luokse tai asukkaan saattamista luontokokemuksen äärelle. Ulkoa astialla tuotu lumikasa voi tarjota asukkaalle muistoja herättävän kokemuksen lumipallojen pyörittämisen merkeissä. (Kahilaniemi 2019.) Hyvin toteutetulla lasitetulla terassilla voidaan kuunnella luonnon ääniä kaiuttimista, esimerkiksi lintujen ääniä, puiden huminaa, sateen ropinaa tai lumen narskuntaa jalkojen alla. Suurten lasiseinien lävitse voidaan katsella sisäpihan puistoaluetta, sen puita ja kasveja, vuodenaikojen vaihteluja ja lintuja lintulaudoilla. Erilaisia luonnonmateriaaleja kuten puiden lehtiä, mustikan varpuja, pihlajan oksia tms. voidaan tuoda sisälle. Haistellaan, maistellaan ja kosketellaan erilaisia materiaaleja pihalta, kuusen oksia, käpyjä, puiden lehtiä, kiviä ja tietysti marjoja. Tämä aktivoi muistia ja saattaa tuottaa hyviä keskusteluja omista luontomuistoista. (Korhonen & Liski- Markkanen 2013.) Aistikokemuksilla on paljon vaikutuksia ikäihmisten mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin. Ympäristöt, joissa on erilaisia kasveja, tuoksuja, riittävästi haasteellisuutta ja kiinnostuksen kohteita, ennaltaehkäisevät osaltaan aistien taantumista, tukevat toimintakykyä ja herättävät miellyttäviä tuntemuksia (Rappe & Lindén 2004). Hyvä suunnittelu takaa hyödyn Kokemus vapaudesta on tärkeää meille kaikille, mutta erityisesti heille, jotka eivät välttämättä enää kykene itsenäiseen asumiseen ja liikkumiseen. Hyvin toimivan hoivakodin suunnitteluun sisältyy asukkaiden liikkumisen mahdollistaminen erilaisista tiloista toiseen, kuin myös mahdollisuus ulkoiluun. Jos ulkoilu vaihtuvassa säässä on haastavaa, on hyvä keksiä uudenlaisia ratkaisuja luonnosta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Erja Rappe ja Päivi Topo (2007) ovat tutkimuksessaan todenneet, että vanhukset kaipaavat ympäristöjä, joissa ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä ja turvallisuuden tunne on taattu. Viheralueita suunniteltaessa tuleekin huomioida apuvälineet, hyvät reitit, helposti avattavat ovet, riittävä istuimien määrä sekä alueen kunnossapito. Tätä tukee myös moni aikaisempi tutkimus, joiden mukaan ikäihmisille suunnattujen pihojen reittien olisi oltava helppokulkuisia, pinnoiltaan tasaisia, luistamattomia ja mahdollistaa apuvälineillä kulkemisen. Turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota myös muun muassa valaistuksen ja kontrastivärien suhteen (Töytäri & Kanto-Ronkanen 2016: 360). Erilaisten apuvälineiden lisäksi hoivakodin tilasuunnittelussa tulee huomioida avustamisen mahdollisuus (Ympäristöministeriö 2018: 43–44). Hoivakodin työntekijät ovat useimmiten ne, jotka mahdollistavat asukkaiden ulkoilun ja sosiokulttuurisen ryhmätoiminnan. Suunnittelussa onkin tärkeää huomioida työturvallisuutta edistävät tilat. Esteettömyys koskettaa myös työntekijää, jolle pitää turvata riittävä tila tarvittavia työliikkeitä varten (Työsuojeluhallinto). Oleellista on myös, että tilan oikeanlainen koko ja muoto tukevat tilan käytettävyyttä (Invalidiliitto). Tilan tulisikin olla joustava. Muunneltavuus tukee myös uusien tulevaisuuden innovaatioiden hyödyntämistä ja käyttöönottoa.   Kirjoittajat Katja Aaltonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Marja Laurila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sara Mehtonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet Invalidiliitto. Asuntokohtainen ulkotila. https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/asunto/asuntokohtainen-ulkotila   Kahilaniemi, Eeva 2019. Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto. 53–55.   Korhonen, Anne & Liski-Markkanen, Sari. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. TTS:n julkaisuja 418. https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf   Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto.   Rappe, Erja & Evers, Anna-Maija 2001. The Meaning of Growing Plants: Contributions to the Elderly Living in Sheltered Housing. HortTechnology,11 (2). www.researchgate.net/publication/265098471_The_Meaning_of_Growing_Plants_Contributions_to_the_Elderly_Living_in_Sheltered_Housing   Rappe, Erja, Linden, Leena & Koivunen, Taina 2003. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry.   Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Helsinki: Ympäristöministeriö.   Rappe, Erja & Linden, Leena. 2004. Plants in Health Care Environments: Experience of the Nursing Personnel in Homes for People with Dementia. Acta Horticulturae 639: ISHS 2004.   Rappe, Erja & Topo, Päivi. 2007. Contact with Outdoor Greenery Can Support Competence Among People with Dementia. Journal of Housing for the Elderly 21, No ¾: 229 248.   Työsuojeluhallinto. Työtilat. https://tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto/tyotilat   Töytäri, Outi & Kanto-Ronkanen, Anne 2016. Apuvälineet ja ympäristön esteettömyys. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.) Kuntoutuminen. 347–361.   Ympäristöministeriö 2018. Esteettömyys. Ympäristöministeriön rakennusohje esteettömyydestä. https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf/86e77f87-c19d-4139-f744-531b500b9a86/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf?t=1603260121408

Lue lisää

Etäkotihoito täydentää ikääntyneiden kotihoidon palvelutarjontaa – tutustu uusiin julkaisuihin
10.1.2024
Marianne Roivas

Etäkotihoito täydentää ja monipuolistaa ikääntyneiden kotihoidon palvelutarjontaa. Samalla se muuttaa työntekijöiden työ- ja toimintatapoja, mikä voi vaikuttaa työntekijöiden työhyvinvointiin. Metropolia Ammattikorkeakoulun tuoreet julkaisut tarjoavat tutkimustietoa ja suuntaviivoja onnistuneeseen ikääntyneiden etäkotihoitoon. Ne voi lukea vapaasti Theseus-tietokannasta. Ikääntyneiden kotihoidossa on viime aikoina koettu voimakkaita muutospaineita. Haasteena ovat olleet asiakasmäärien ja palvelutarpeen kasvu sekä hoitohenkilökunnan saatavuus ja riittävyys. Samalla työ ja sen ympäristöt ovat digitalisoituneet. Etäkotihoito onkin vakiintunut osaksi ikääntyneiden palveluja ja kotihoitoa kaikille Suomen hyvinvointialueille. Julkaisut tuotettiin osana valtakunnallista Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta -tutkimushanketta (2021–2023). Hankkeessa hahmoteltiin tulevaisuuden osaamisen vaatimuksia selvittämällä laajasti kotihoidon henkilöstön kokemuksia videovälitteistä asiakastyöstä. Hanketta toteuttivat Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Satakunnan, Seinäjoen ja Turun ammattikorkeakoulut. Työntekijöiden ja esihenkilöiden kokemuksia etäkotihoidon toteuttamisesta Hanke toteutettiin monimenetelmäisesti kahden osatutkimuksen avulla. Laadullisessa osatutkimuksessa haastateltiin etäkotihoidossa työskenteleviä työntekijöitä ja esihenkilöitä. Haastatteluaineisto kerättiin kahdesta suuresta kaupungista, joissa etäkotihoitoa oli toteutettu jo useamman vuoden ajan. Määrällinen osatutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena viiden kotihoito-organisaation kaikille kotihoidon työntekijöille ja esihenkilöille. Ikääntyneiden etäkotihoito. Tutkimus työntekijöiden hyvinvoinnista ja työn johtamisesta -julkaisu kiteyttää hankkeen tutkimustulokset kuvaamalla hankkeen toteutusta, tavoitteita ja tutkimuskysymyksiä, menetelmiä sekä tuloksia. Tulokset osoittavat, että etäkotihoidon esihenkilöt ja työntekijät pitivät etänä annettavaa hoitoa lähtökohtaisesti positiivisena ja asiakasta hyödyttävänä palveluna. Työntekijät ja esihenkilöt kokevat etäkotihoidon omaksumisen ja toteuttamisen pääosin positiivisena ja asiakkaan tilannetta hyödyntävänä. Onnistuneen etäkotihoidon teesit Käytännönläheinen Onnistunut etäkotihoito -julkaisu puolestaan hahmottelee suuntaviivoja siihen, miten etähoitoa tulisi työntekijöiden näkökulmasta toteuttaa. Aihetta kuvataan julkaisussa organisoitumisen, johtamisen ja toimintatapojen näkökulmista. Julkaisussa kiteytetään käytännön portaat ja toimenpiteet, jotka vahvistavat etäkotihoidon työntekijöiden työtyytyväisyyttä. Niiden ytimessä ovat onnistunut organisoitumistapa, oikea asiakasvalinta ja työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä. Etäkotihoito edellyttää työntekijöitä uudenlaista osaamista ja toisaalta mahdollistaa työurien jatkamisen tilanteissa, joissa tarvitaan esimerkiksi työnkuvan muokkaamista fyysisesti aiempaa kevyemmäksi. Etäkotihoidon tulo kotihoidon palveluvalikoimaan mahdollistaa parhaimmillaan kotihoidon työntekijöiden ajan riittämisen nykyistä useammalle asiakkaalle. Liiallisen tiukat tehokkuusvaatimukset sen sijaan vaikuttavat kielteisesti esimerkiksi työtyytyväisyyteen ja voivat olla suoranainen uhka työn onnistuneelle toteuttamiselle. Erityisesti silloin, kun työtavat ovat uusia, niiden tunnettuuden lisäämiselle ja omaksumiselle sekä niiden määrätietoiselle kehittämiselle on varattava riittävästi aikaa ja tukea. Etäkotihoito osaksi kotihoidon palvelutarjontaa Tutkimushankkeessa kirjoitettiin myös kolme vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka julkaistaan alan tieteellisissä julkaisuissa. Ensimmäisessä, jo julkaistussa artikkelissa kuvataan etäkotihoidon omaksumista osaksi kotihoidon palvelutarjontaa ja etäkotihoidon toteuttamista työntekijöiden ja esihenkilöiden näkökulmasta. Vuonna 2024 on tulossa yksi kansainvälinen artikkeli, jossa tarkastellaan hoitajien motivaatioon työskennellä etäkotihoidossa vaikuttavia tekijöitä. Kolmas kotimainen artikkeli käsittelee etäkotihoidon organisointia ja työn kuormittavuutta. Myös tulevista artikkeleista tiedotetaan Geroblogissa niiden julkaisemisen jälkeen.          Tutustu hankkeen julkaisuihin: Eloranta, S., Teeri, S., Komulainen, M., Hoffrén-Mikkola, M. & Mikkola, T. 2023. ”Saan tehdä mitä haluan tehdä, ainut että teen sen nyt etänä.” Työntekijöiden ja esihenkilöiden kokemuksia etäkotihoidosta. Finnish Journal of EHealth and EWelfare 15 (3), 353–365. Eloranta, Sini; Hoffrén-Mikkola, Merja; Komulainen, Marjatta; Mikkola, Tuula; Teeri, Sari 2023. Ikääntyneiden etäkotihoito. Tutkimus työntekijöiden hyvinvoinnista ja työn johtamisesta -julkaisu Metropolia AMK. Luettavissa vapaasti Theseus-tietokannassa. Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. 2023. Onnistunut etäkotihoito -julkaisu. Metropolia AMK. Luettavissa vapaasti Theseus-tietokannassa.   Tiedote: Marianne Roivas

Lue lisää
Uudemmat postaukset