Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2024

Ikääntyneen muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku
19.12.2024
Minna Rantanen

Millainen on muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku? Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä tutkittiin, kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin, asiakaslähtöisyyttä edistäviä ja estäviä tekijöitä muistisairaan hoitopolulla. Tulosten mukaan hoitopolku on sirpaleinen eivätkä muistisairaat tai heidän läheisensä tiedä, mihin olla yhteydessä ja millaista tukea he voivat saada. Selkeän ja asiakaslähtöisen hoitopolun kehittäminen luo muistisairaalle turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteen sosiaali- ja terveyspalveluiden sokkeloisessa labyrintissa. Muistisairaiden määrä tulee kasvamaan maailmanlaajuisesti hurjaa vauhtia. Vuoteen 2030 mennessä maailmassa tulee olemaan yli 75 miljoonaa muistisairaudesta kärsivää henkilöä ja arvioitu vuotuinen hoitokustannus muistisairauksissa on 2,8 biljoona dollaria (Dombrowski ym. 2024). Suomessa muistisairaus diagnoosin saaneita henkilöitä on noin 200 000. Vuosittain muistisairauteen sairastuu noin 14 500 henkilöä. Kustannukset yhtä muistisairasta kohtaan sosiaali- ja terveysalalla on noin 30 000 euroa (Rub Pedersen Public Affairs Oy 2021). Selkeän hoitopolun tekeminen muistisairaan henkilön ja hänen läheisten kanssa nouseekin tärkeään rooliin kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja hoidollisten tarpeiden vähentämiseksi. Asiakaslähtöisen hoitopolun merkitys muistisairaalle Muistisairaan hoidossa yksilöllinen hoito- ja palvelupolku on ensisijaisen tärkeä, joka ei kuitenkaan toteudu kaikkialla Suomessa. Suomalaisten hakeutuminen muistitutkimuksiin on haastavaa, jolloin mahdollinen diagnoosin saaminen viivästyy ja samalla hoitoon pääsy hidastuu, jolloin taloudelliset ja inhimilliset kustannukset lisääntyvät merkittävästi. Ennaltaehkäisemisen rooli korostuu ihmisten perusterveydenhoidossa aivoterveydestä huolehtimisella. Ohjausta, neuvontaa ja tukea tarvitaan vaikkei muistisairaus diagnoosia tulisikaan. Finger-toimintamalli on luotu ikääntyneiden muisti- ja ajattelutoimintojen tukemiseksi, jossa arvioidaan myös ihmisen riskiä sairastua muistisairauteen. (Rub Pedersen Public Affairs Oy 2021.)   Muistisairaus on Suomessa luokiteltu kansansairaudeksi. Sairaus vaikuttaa ihmisen ja hänen perheensä elämään, jolloin on tärkeää olla tietoinen mistä ja miten apua, tukea sekä neuvontaa saa. Hoitopolku on suunniteltu ohjaamaan muistisairasta ja hänen perhettään kulkemaan reittiä, jonka aikana varmistetaan oikea-aikainen hoito ja kuntoutus. Hoitopolku kuitenkin mielletään vielä tapahtuvan terveydenhuollon alaisuudessa, mutta sen pitäisi kattaa koko polku sairauden diagnoosista palvelutalopaikkaan. Sisällöllisesti hoitopolku tulisi olla selkeä ja oikeisiin palveluihin oikeaan aikaan viitoittava polku. Ikääntyneet muistisairaat ovat pyörryksissä palveluiden viidakossa ja tarvitsevat siihen tukea, ohjausta, neuvontaa ja vierellä kulkemista. (Virjonen 2012.) Muistisairaan asiakaslähtöisen hoitopolun edistävät ja estävät tekijät Muistisairaan hoitopolku on tarkoitettu selkeäksi prosessiksi sosiaali- ja terveysalan palveluissa. Kuitenkin on monia tekijöitä, jotka edistävät ja estävät asiakaslähtöisyyttä hoitopolulla kulkemisessa. Esitän muutamat keskeisimmät tekijät, jotka nousivat esille opinnäytetyön tuloksissa. Asiakaslähtöisyyttä edistävistä tekijöistä tärkeimmäksi nousi varhainen tutkimuksiin hakeutuminen, oikea-aikainen ja oikea diagnoosi. Yhdeksi edistäväksi tekijäksi nousi myös muistisairauksiin erikoistuneen ammattilaisen palveluiden saaminen. Muistisairauksiin liittyy vieläkin negatiivinen stigma, joka vaikuttaa estävänä tekijänä asiakaslähtöisellä hoitopolulla. Tätä stigmaa on tärkeää saada lievennettyä ja se tapahtuu ymmärtämällä muistisairauteen liittyviä muutoksia ihmisessä. Kohtaaminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa ei tutkimusten mukaan aina ollut oikeudenmukaista eikä tasapuolista, koska ei ymmärretty mitä muistisairauteen voi liittyä. Ajankohtaisen tiedon tuominen ammattilaisille auttaa heitä käsittelemään ja ymmärtämään muistisairautta ja muistisairasta paremmin. Muistisairaan oman äänen kuuleminen luo luottamuksellisen suhteen palveluiden aikana, jota tarvitaan. Muistisairaus ei heikennä asiakkaan itsemääräämisoikeutta eikä oikeuta olla olematta mukana tekemässä häneen kohdistuvia päätöksiä ja suunnitelmia.  Hoitopolku tulee siis suunnitella yhteistyössä muistisairaan kanssa. (Saragosa ym. 2024; Dombrowski ym. 2024; Volpe ym 2020.)  Moniammatillisuutta korostettiin hoitopolun kehittämisen yhteydessä, koska muistisairaan hoidossa tarvitaan monia eri sosiaali- ja terveysalan erikoisosaajien tukea ja ohjausta. Hoitopolkuun on hyvä sisällyttää hoitosuunnitelma, joka luodaan yhdessä muistisairaan ja hänen läheisen sekä eri ammattilaisten kanssa. Hoitosuunnitelman tekeminen tulee olla selkeä ja toteutettavissa oleva sekä sitä pitää pystyä muokkaamaan ja päivittämään. Tällöin olisi hyvä, että sosiaali- ja terveysalan toimijoilla olisi yhtenäinen potilastietojärjestelmä, jossa muistisairaan hoitosuunnitelma olisi kirjattu. Näin tiedon siirto tapahtuisi ilman välikäsiä eikä papereiden hukkumisesta olisi pelkoa. Tulevaisuudessa hoitosuunnitelma voisi olla sähköisenä, jolloin sen seuraaminen olisi helppoa älylaitteiden avulla. Tällä hetkellä paperinen ja ammattilaisilla tiedossa oleva hoitosuunnitelma riittää ohjaamaan, neuvomaan ja tukemaan muistisairasta elämässään eteenpäin. (Burt ym. 2014.) Paljon tekemistä asiakaslähtöisyyden edistämiseksi Muistisairaan hoitopolun kehittäminen asiakaslähtöiseksi niin, että se palvelee kaikkia polun aikana hoitoon kuuluvia tahoja, on tulevaisuuden suuri ja tärkeä kehittämisprojekti. Yhtenäiset asiakaslähtöiset käytännöt muistisairaan hoitopolulla olisivat ensiarvoisen tärkeitä luoda tulevan suuren sukupolven avuksi. Hoitopolkua luodessa tulee muistaa ihmisen yksilölliset tarpeet. Hoitopolku tehdään asiakkaan itsensä, hänen läheisen ja ammattilaisen kanssa yhteistyössä niin, että polku, jota asiakas alkaa kulkemaan, on hänen näköisensä ja palvelut ovat luotu asiakkaan sen hetkisiä tarpeita silmällä pitäen. Palveluiden muuttaminen ja päivittäminen asiakkaan tarpeiden mukaisiksi on tärkeää, koska silloin palvelut ovat muotoiltu asiakaslähtöisiksi ja sen hetken tilanteeseen sopiviksi. (Dombrowski ym. 2024.) Hoitopolun selkeys ja yhdenvertaisuus maanlaajuisesti palvelisi kaikkia muistisairaiden kanssa töitä tekeviä sekä ennen kaikkea muistisairaita ja heidän läheisiään. Muistisairauksien määrä ei valitettavasti tule laskemaan tulevina vuosina, joten nyt on hyvää aikaa valmistautua kehittämällä muistisairaan prosessia toimivaksi ja selkeäksi sekä ottamaan huomioon muistisairaan oma ääni palveluiden suunnittelussa.  On tärkeä ottaa huomioon muistisairas henkilönä, jolla on sairaus, johon hän tarvitsee omannäköistä ohjausta, neuvontaa ja tukea. Asiakaslähtöisellä toimintatavalla saamme varmasti tulevaisuudessa kustannuksia laskettua kokonaisvaltaisesti ja muistisairaan henkilön elämänlaatua parannettua hyvien elinvuosien lisäämisellä ja raskaitten palveluiden siirtämistä kauaksi tulevaisuuteen. (Dombrowski ym. 2024.) Kirjoitus perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön: Muistisairaan asiakaslähtöinen hoitopolku. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus asiakaslähtöisyyttä edistävistä ja estävistä tekijöistä muistisairaan hoitopolulla (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2024.) Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730599 Kirjoittaja: Minna Rantanen, geronomi (YAMK), vanhustyön (YAMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Burt, J., Rick, J., Blakeman, T., Protheroe, J., Roland, M., & Bower, P.  2014. Care plans and care planning in long term conditions: a conceptual model.  Prim Health Care Res Dev., 15(4): 342–354., doi:10.1017/S1463423613000327. Viitattu 14.11.2024. Dombrowskia Wen, Mims Adrienne, Kremerf Ian, Cano Desandesg Pedro, Rodrigo-Herreroh Silvia, Eppsi Fayron, Snowj Teepa, Gutierrezl Myrna, Nastam Anil, Bunce Epperlyn Mikele, Manalotoo Katrina & Chin Hansenp Jennie 2024. Dementia Ideal Care: Ecosystem Map of Best Practices and Care Pathways Enhanced by Technology and Community. Journal of Alzheimer’s Disease, 100, 87–117, DOI: 10.3233/JAD-231491. Viitattu 14.11.2024. Rud Pedersen Public Affairs Oy 2021. Muistisairauksien yhteiskunnalliset vaikutukset. Muistiliitto ry:n ja Biegen Finland Oy:n toimeksi antama raportti. https://muistiliitto.fi/wp-content/uploads/2024/09/Muistisairauksien_yhteiskunnalliset_vaikutukset_saavutettava-1.pdfunnalliset vaikutukset. Viitattu 14.11.2024. Saragosa, Marianne, Evan MacEachern, Mary Chiu, Sean Weylie, Krista Schneider, Elaine R Maloney, Jordanne Holland, Kerry Kuluski, Ani Orchanian-Cheff & Michelle LA Nelson  2024. Mapping the evidence on dementia care pathways – A scoping review. BMC Geriatrics, 24:690, https://doi.org/10.1186/s12877-024-05250-4. Viitattu 14.11.2024. Virjonen, Kaija 2012. Muistisairaan palvelupolku. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 142. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/820783/isbn9789522163042.pdf?sequence=2&isAllowed=yu.indd. Viitattu 14.11.2024. Volpe, Umberto, Amin, Hania,  Ayinde, Olatunde O., Burns, Alistair,  Chan, Wai Chi, Renaud David,  Dejanovic, Slavica Djukic , Djokic, Gorica,  Eraslan, Defne,  Fischer, Giulia A. L., Gracia‐García, Patricia, Hamdani, Syed Usman, Changsu Han,  Hussain, Jafri, Kallivayalil, Roy A., Kriekaart, Roderick Leonard. Ee Heok, Kua, Lam, Linda C.W., Lecic‐Tosevski, Dusica, Iracema,  Leroi, Antonio, Lobo,  Adriana Mihai, Fareed Aslam Minhas, Heena Mistry, Afolakemi T. Ogundele,  Marcel G.M. Olde Rikkert, Javier Olivera, Claudia Palumbo,  Angela Parker,  Bojana Pejuskovic, Florian Riese, Philippe Robert,  Maya Semrau, Gabriela Stoppe, Sanu Sudhakar, Andreea Raluca Tirintica, Sehrish Tofique,  Chris Tsoi, Lucas Wolski, Irem Yalug,  Huali Wang, Xin Yu & Norman Sartorius 2019. Pathways to care for people with dementia: An international multicentre study. International Journal of Geriatric Psychiatry 2019; 1–11, DOI:10.1002/gps.5223. Viitattu 14.11.2024.

Lue lisää

Laatua ja vaikuttavuutta ympärivuorokautisen palveluasumisen ympäristössä
16.12.2024
Pauliina Kolin

Iäkkäiden ympärivuorokautisen hoidon ja hoivan tarve lisääntyy. Hoidon laadulla ja vaikuttavuudella on suuri merkitys niin yksilö- kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Ovatko hoitotyön johtajat omaksuneet tämän ajatuksen? Entä tiedolla johtamisen? Onko RAI-järjestelmä otettu jo luontevaksi osaksi kehittämistyössä? Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä. Laadunhallinta. Vaikuttavuus. Tiedolla johtaminen. Tässä muutamia esimerkkejä termeistä, jotka liittyvät vahvasti tämän päivän johtamiseen. Myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon on rantautunut oppeja niin yritysmaailmasta kuin hallintotieteistäkin. Johtamisoppien viidakossa on kuitenkin tärkeä tunnistaa ne periaatteet, jotka olisivat tärkeitä omaksua vanhustyön kontekstissa. Laadunhallinta ja tiedolla johtaminen Laatutietoa tarvitaan toiminnan ja hoitoketjujen kehittämiseen sekä omavalvonnan toteutumisen tueksi. Tulevaisuudessa laatu- ja vaikuttavuustiedon strateginen merkitys kasvaa entisestään. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin julkaisussaan ehdottanut yhdeksi toimenpiteeksi kansallista sosiaali- ja terveydenhuollon laatutieto-ohjelmaa kehittämisen painopistealueeksi. (Ikonen & asiantuntijaryhmä 2019: 121–123.) Yksinkertaisimmillaan tiedolla johtaminen tarkoittaa keinoja auttaa ihmisiä ymmärtämään, mikä tieto on merkityksellistä organisaation tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Sen voidaan myös ajatella olevan tapa jäsentää ja hahmottaa ympäröivää maailmaa. Jotta tuotettu tieto ei jää käyttämättä, tarvitaan myös laadukasta ihmisten johtamista. Onnistuneen tietojohtamisen tarkoitus on myös lisätä organisaatioiden kilpailukykyä. Niinpä tiedolla johtaminen on nykyisin yksi osa organisaatioiden keskeisimpiä strategisia tavoitteita. (Listenmaa 2023: 51–66.) Johtajat kokevat omaksuneensa tiedolla johtamisen ja laadunhallinnan tärkeiksi johtamisensa periaatteiksi. Näiden ajatusten soveltamisessa käytäntöön on vielä vaihtelevuutta. Erilaiset taustatekijät, kuten työkokemus tai koulutustaso voivat vaikuttaa omiin näkemyksiin ja asenteisiin. Tärkeintä olisi kuitenkin itsensä johtaminen siitä näkökulmasta, että oma johtamisen ideologia näkyisi myös käytännön toiminnassa. Tietotekniset ratkaisut ja työkalut johtamisen tukena RAI-arviointijärjestelmän merkitystä ja tärkeyttä ei voi enää sivuuttaa – onhan kyseessä lakisääteinen velvoite. Pakollinen käyttö ei saisi kuitenkaan olla luomassa vääränlaisia asenteita. Valtakunnallisen järjestelmän tarkoitus on helpottaa, luoda yhdenvertaisuutta sekä ennen kaikkea toimia myös vanhustyön johtajien tukena työn kehittämisessä ja johtamisessa. RAI-vertailutieto voi toimia myös pohjana muita järjestelmiä tai työkaluja kehitettäessä. Esimerkiksi Attendo Oy on luonut oman työkalun laadunhallintaa varten, Laatu- ja vaikuttavuusmittariston. Tulosten perusteella yrityksen johtajat käyttävät näitä järjestelmiä työnsä tukena, pääsääntöisesti kuukausitasolla. Aktiivisimmat käyttäjät myös hyödyntävät sähköisiä järjestelmiä monipuolisesti ja ottavat työntekijänsä mukaan kehittämiseen. Lopuksi Suomessa väestörakenne muuttuu ja ikääntyneiden määrä kasvaa. Väestöennusteen mukaan vuonna 2030 yli 75-vuotiaita arvioidaan olevan jo noin 780 000 (Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027). Tämä tarkoittaa palvelujen tarpeen lisääntymistä. Kotona asumisen ja sinne tarjottavien palveluiden trendistä huolimatta myös ympärivuorokautisen hoidon tarve kasvaa. Poliittisissa linjauksissa asti pyritään huomioimaan palvelun laatu ja vaikuttavuus. Lisäksi sekä maallikot että ammattilaiset ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että vuoden 2019 hoivakriisi ei saa enää toistua. Tämä on jatkossa hyvä muistaa iäkkäiden palveluita johdettaessa ja kehitettäessä – asukas on lopulta kaiken keskiössä, ja ansaitsee laadultaan parhaan mahdollisen hoidon ja hoivan. Tämän kirjoituksen pohjana toimii opinnäytetyö ”Laatua ja vaikuttavuutta ympärivuorokautisen palveluasumisen ympäristössä – RAI-tiedon hyödyntäminen johtamisessa” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024). Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Attendo Oy. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmin. Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kysely, joka oli kohdennettu kaikille yrityksen ympärivuorokautisen palveluasumisen johtajille. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Työ on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120231948 Kirjoittaja: Pauliina Kolin, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta valmistuva opiskelija Lähteet:         Ikonen, Tuija & asiantuntijaryhmä 2019. Asiakasryhmäkohtainen tieto laadusta ja vaikuttavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedolla johtamisessa ja ohjauksessa. Laaturekisterien asema palvelujärjestelmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:70. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161976/STM_2019_70.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 11.11.2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:4. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165460/STM_2024_4_J.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Viitattu 13.11.2024. Listenmaa, Jani 2023. Laita tieto töihin. Tiedolla johtamisen käsikirja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent Oy.

Lue lisää

Diabeteskoulutusta kotihoitoon
3.12.2024
Minna Sormunen

Kotihoidon hoitajat tarvitsevat diabeteksesta koulutusta. Koulutuksella turvataan osaavat hoitajat. Ammattitaitoiset hoitajat ovat laadukkaan diabeteshoitotyön perusta. Hoitajien täydennyskoulutukset vaikuttavat asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Osaavat hoitajat mahdollistavat kotona asuminen elämänkaaren loppupäässä. Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä kuvataan diabetesosaamisen täydennyskoulutuksen tarpeita ja koulutuksen toteutusta sekä suunnittelussa huomioitavia asioita. Kotihoidon hoitajille suunnattu diabetesosaamisen koulutus rakentuu monialaiseen osaamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Koulutuksella luodaan mahdollisuus tukea ja toteuttaa hyvää hoitoa. Ajantasaiset tiedot ja taidot tukevat oikeita valintoja ja päätöksiä diabeetikon jokapäiväisessä elämässä. Valinnoilla ja päätöksillä on keskeinen merkitys diabeetikoiden elämänlaatuun. (Tyypin 2 diabetes 2020.) Hoitajien ammattitaidolla on vaikutusta diabeetikon hoidon jaksamisessa ja akuuttien komplikaatioiden sekä lisäsairauksien syntymisen estämisessä (Tyypin 2 diabetes 2020). Hyvällä hoitoon sitoutumisella ja ohjauksella on ennaltaehkäisevää vaikutusta mm. jalkavaurioiden syntymiseen (Kiviaho-Tiippana 2012: 85). Suurimmat keskimääräiset lisäsairauksien kustannukset syntyvät jalkasairauksien hoidoista. Terveellisillä elintavoilla ja omahoidolla on merkitystä lisäsairauksien ilmaantuvuudessa. Huolimatta hyvästä hoidosta ja hoidon saatavuuden resursoinnista lisäsairaudet eivät ole aina täysin vältettävissä. (Kurkela & Raitanen & Tuovinen & Ilanne-Parikka & Forma 2022.) Lisäsairaudet ja komplikaatiot kuormittavat terveydenhuollon kustannuksia. Kustannusvaikuttavat ratkaisut mahdollistavat säästöjen toteutumisen (Kurkela ym. 2022). Lisäsairauksien ja komplikaatioiden vähentämiseen ja estämiseen kannattaa käyttää resursseja. Mitä koulutusta tarvitaan? Opinnäytetyössä nousi esiin koulutustarpeiden monipuolisuus. Kaikki opinnäytetyöhön osallistuneet kokivat tarvitsevan täydennyskoulutusta. Hoitajien koulutustarpeet vaihtelevat yksilöllisesti, tarpeet ovat varsin erilaiset. Tulosten mukaan eniten täydennyskoulutustarpeita havaittiin mm. teemoista: lääkehoito hoito-ohjeiden tulkinta insuliinin annostelussa äkilliset ongelmatilanteet ravitsemus jalkojenhoito komplikaatiot päihdeasiakkaat Lääkehoidon toteuttaminen kotihoidon ympäristössä koettiin toisinaan haasteelliseksi. Tuloksista ilmeni etenkin insuliinin annosteluun kohdennettua koulutustarvetta. Hoitajien tulee osata toteuttaa turvallista lääkehoitoa. Ongelmatilanteet syntyvät etenkin verensokeriarvojen ollessa poikkeavat. Tällöin haasteeksi muodostuu päätöksenteko suunnitelman mukaisen lääkehoidon toteuttamiseen. Kotihoidon käynnit ovat ennalta suunniteltuja ja intensiivisempään seurantaan ei ole ajan ja resurssien kannalta mahdollisuutta toteuttaa äkillisissä tilanteissa.  Lääkehoidon suunnitelma ei aina tue todellisia mahdollisuuksia toteuttaa hoitoa käytännössä, näin ollen kotihoidon työympäristö tulisi ottaa huomioon lääkehoitosuunnitelman laadinnassa. Ravitsemuksen monipuolinen hallitseminen ja laaja ymmärrys ravitsemuksen merkityksestä auttaa hoitajia tekemään hyviä valintoja asiakkaiden puolesta. Terveellinen ja säännöllinen ravitsemus on hyvinvoinnin kannalta yksi keskeisimmistä asioista. Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion koulutukset tukevat hoitajia ohjaamaan ja toteuttamaan terveellisen sekä oikeanlaisen ravitsemuksen toteuttamista kotihoidon diabeetikkoasiakkaille. Jalkojenhoidon päivittäisessä perusosaamisessa tarvitaan koulutusta. Jaloissa tapahtuvien muutosten ja ongelmatilanteiden havaitsemisessa koettiin olevan tiedonpuutetta. Päihdeongelmaiset asiakkaat haastavat kotihoidon hoitajia. Alkoholiriippuvaisten asiakkaiden diabeteshoidon osaamisessa on merkittävää osaamisvajetta. Koulutuksen suunnittelu ja toteutus Tuloksista nähdään, hoitajien välillä on merkittäviäkin yksilöllisiä eroavaisuuksia diabetesosaamisen koulutustarpeissa. Yksilöllisyyden huomioiminen vaikuttanee oppimistehokkuuteen. Moniammatillisen yhteistyön hyödyntäminen koulutusten suunnittelussa on perusteltua. Kotihoidon hoitajan ja diabeteshoitajan yhteistyö suunnitteluvaiheessa katsottiin edistävän laadukasta koulutusta. Koulutuksen näkökulmana tulisi olla diabeteksen hoito kotihoidossa. Kouluttajan osaaminen ja tietämys kotihoidon työskentely-ympäristöstä ja moninaisesta asiakasprofiilista on toivottavaa. Lisäksi kouluttajan kykyä tunnistaa kotihoidon asiakkaiden erityistarpeet ongelmatilanteissa sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista kotiolosuhteissa pidettiin tärkeänä kouluttajan ominaisuutena. Koulutuksen toteuttaminen lähiopetuksena valikoitui parhaimmaksi koulutusvaihtoehdoksi. Lähiopetuksen etuna nähdään osallistava tapa oppia ja mahdollisuus toteuttaa käytännön harjoittelua. Esimerkiksi erilaisten verensokerimittarien testaaminen. Opinnäytetyöhön osallistuneet arvostavat kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutteista koulutusta. Tulokset antavat vaikutelman hoitajien halusta ryhmäopetukseen. Lopuksi Koulutuksen vaikutukset ovat merkityksellisiä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Kotihoidon hoitajille suunnattu koulutus vaatii onnistuakseen useiden asioiden huomioonottamista. Opinnäytetyö tarjoaa kehittämisehdotuksia ja koulutusteemoja kotihoidossa toteutettaviin diabetesosaamisen koulutuksiin. Koulutusten tarjoaminen alueille, joissa tarve on suuri ja kokonaisvaikutukset tehokkaimmat voitaisiin nähdä positiivisia vaikutuksia kotihoidon asiakkaiden hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa sekä hoitajien motivaatiossa, oppimistehokkuudessa, työhyvinvoinnissa ja koulutuskustannuskertymässä. Kirjoitus perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön Diabetesosaaminen kotihoidossa – hoitajien näkemyksiä koulutustarpeista ja toteutuksesta (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024). Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin kyselyllä ja työpajassa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä ja ryhmittelyä sekä laadullisen sisällön analyysiä. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131647 Kirjoittaja: Minna Sormunen, kätilö ja valmistuva vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet       Kiviaho-Tiippana, Arja 2012. Diabeetikon jalkaongelmien ennaltaehkäisy Itä-Suomessa: jalkojen kunto, omahoitokäytänteet, ohjaus ja seuranta diabeetikoiden arvioimana. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos, terveystieteiden tiedekunta. <Word Template (uef.fi)>. Viitattu 13.8.2024. Kurkela, Olli & Raitanen, Jani & Tuovinen, Mikko & Ilanne-Parikka, Pirjo & Forma, Leena 2022. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaan terveydenhuollon kustannukset. Lääkärilehti 77(45-46). 1925. < Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaan terveydenhuollon kustannukset - Lääkärilehti (metropolia.fi)> Viitattu 3.10.2024. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim, Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Diabetesliiton asettama työryhmä. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50056>. Viitattu 15.11.2021.

Lue lisää

Onko ikääntyneiden hoivan tarve muuttunut?
12.9.2024
Taina Rauhala

Yksilöllinen, aito ja empaattinen toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioon ottaminen. Ovatko nämä vieraita asioita nykypäivänä ikääntyneiden hoivatyössä ja yleisesti yhteiskunnassamme? Ikääntyneen hyvä hoiva pitää sisällään edelleen samat elementit kuin ne ovat aina olleet. Yksi niistä on tunne siitä, että minusta välitetään ja minut huomioidaan sellaisena kuin olen. Minun tarpeisiini vastataan ja tunnen olevani edelleen tärkeä toimija omassa elämässäni. Minut kohdataan aidosti ja lempeästi vuoden jokaisena päivänä. Hoivan tarve kasvaa ikääntyessä, se on selvä asia. Myös riski sairastua muistisairauteen kasvaa ikääntyessä. Vuosittain noin 23 000 suomalaista sairastuu muistisairauteen ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 150 000 ihmistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Koulutettua ja osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, jotta pystyttäisiin vastaamaan kasvaneeseen hoivan tarpeeseen laadukkaasti. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020) mukaan väestön vanheneminen tulee aiheuttamaan yhteiskunnassamme suuria haasteita. Yhtenä tekijänä se näyttäytyy mm. hoitajapulana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11.) Hoivakulttuurin ajautuminen lääkekeskeiseen sekä rutiininomaiseen suorittavaan hoivaamiseen on suurena riskinä resurssien riittämättömyyden vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että ikääntyneille ja erityisesti muistisairaille suunnatulla hoivaosaamisella on vähintäänkin yhtä suuri merkitys tässä resurssien kokonaisuudessa. Lempeä hoiva Hand ym. (2024) avaavat blogikirjoituksessaan pääkaupunkiseudulla toteutettua Lempeä hoiva -hanketta, jossa haluttiin lisätä lääkkeettömään hoivaan ja menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa. Ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen oli valikoitunut neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa hoivakotia. Hoivakotien henkilökunta, asukkaat sekä heidän läheisensä olivat päässeet suunnittelemaan, inspiroitumaan ja toteuttamaan lääkkeetöntä ja asukaslähtöistä hoivaa. (Hand ym. 2024.) Lempeä hoiva kohdentui äärimmäisen tärkeään asiaan: Ihmisen aitoon kohtaamiseen ja lähimmäisen rakkauteen. Hand ym. (2024) tuovat blogissaan esille teemaan liittyviä ajatuksia ja myös haasteita, joita tuloksista ilmeni. Yksi haaste onnistuneelle ja hyvälle kohtaamiselle ja lääkkeettömälle hoivalle on resurssien riittämättömyys. (Hand ym. 2024.) Tämän voin myös itse allekirjoittaa työskennellessäni muistisairaiden parissa. Vaatii aikaa pysähtyä ja olla läsnä juuri siinä hetkessä, kun ikääntynyt muistisairas sitä tarvitsee. Täytyy olla aikaa kohdata toinen ihminen aidosti ja kuunnella häntä kiireettä. Onko hoitajamitoituksen nostaminen ainoa keino hyvään hoivaan? Hand ym. (2024) nostavat blogissaan esille myös toisenlaisen haasteen, jonka osallistujat kokivat lempeän hoivan kohdalla. Luovuuden käyttö hoivatyössä koettiin haasteeksi. Tämä yllätti minut. Ajattelen, että ikääntyneiden hoivatyössä heittäytyminen ja spontaanius ovat hyvinkin keskeisessä roolissa arjen kohtaamisissa. Lempeää hoivaa koettiin myös vaikeana toteuttaa. Koettiin myös, että sen toteuttaminen vaatisi erityisosaamista. (Hand ym. 2024.) Voiko siis tulkita, että toisen ihmisen aito kohtaaminen koetaan vaikeaksi? Onko hoitajan työroolin takaa vaikea kohdata ihminen ihmisenä? On kuitenkin muistettava, että nämä ovat riittävien resurssien lisäksi äärimmäisen tärkeäitä asioita hyvän hoivan toteutumisessa. Muistisairaiden hoidossa vaaditaan erityisosaamista. TunteVa-koulutus on ehdottoman tärkeä osa muistisairaiden parissa työskentelevien koulutusvaatimuksista. TunteVa-koulutuksessa hoitaja saa syvällisemmän käsityksen muistisairaan sisäisestä kokemusmaailmasta ja käyttäytymisestä. Siinä korostuu erityisesti muistisairaan kunnioittava, arvostava ja luottamusta herättävä kohtaaminen ja kohtelu (Härmä 2018: 28). Ymmärrys käytösoireista, niiden taustoista ja käytösoireiden lääkkeettömästä hoivasta vaatii perehtyneisyyttä ja osaamista muistisairaiden parissa työskenteleviltä. Uskallan väittää, että hoitajamitoituksen nostaminen ei ole ainoa ratkaisu hyvään hoivaan. Toki se on yksi tärkeä osa sitä. Hoitajan osaaminen, kokemus ja ennen kaikkea halu hoitaa ja kohdata ikääntyneitä ja muistisairaita ovat suuremmassa roolissa hyvässä hoivassa. Lääkkeettömät keinot kuuluvat aina ensisijaisesti hyvään hoivaan. Nykypäivän kiireisessä ja paljon säästötoimenpiteitä sisältävässä yhteiskunnassamme saattaa olla, että helposti unohdetaan kohdata ihminen oireiden takaa. Vastauksia saatetaan hakea liiaksi lääketieteestä, vaikka muistisairaan käytöksen taustalla olisikin yksinäisyyttä ja pelkoa. Aidon kohtaamisen resepti Tarvittavien lääkkeiden lääkelistan sijaan voisi hoivakodeilla kehitellä listan aidon kohtaamisen reseptistä. Siinä unettoman muistisairaan tarvittavissa lääkkeissä olisikin unilääkkeen sijaan lasi maitoa ja voileipää halausten kera. Oman työurani alussa 1990-luvulla tämä oli itsestään selvää. Lempeää hoivaa tulisi toteuttaa jokaisessa hoivakodissa ympäri Suomea. Ilokseni voin todeta, että ikääntyneiden hoivatyön pariin edelleen hakeutuu ihmisiä, jotka sitä työtä sydämestään haluavat tehdä. Ikääntyneiden hoivatyötä myös kehitetään paljon. Se näkyy mm. tiimien moniammatillisena kasvuna ja kehittymisenä geronomien, fysioterapeuttien ja sosionomien tullessa osaksi hoivakotien arkea.   Kirjoittaja Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön (ylempi AMK) opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteet: Hand, Carita & Honkonen, Anniina & Immonen, Marja & Kauranen, Johanna & Soini, Sanna & Tiilikallio, Piia & Ylikahri, Kati 2024. Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan. Geroblogi. Blogipostaus 29.5.2024. https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2024/05/29/yhteisollisyytta-luovuutta-ja-avoimuutta-yhteinen-alku-lempeaan-hoivaan/ Viitattu 25.7.2024. Härmä, Heidi 2018. Tuntosarvet valppaina. Muisti-lehti 2018 (2). 28–29. Viitattu 29.7.2024. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 25.7.2024. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 7.3.2024. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 25.7.2024.

Lue lisää

Näkymättömät joukossamme – ikääntyneet kehitysvammaiset
13.6.2024
Heidi Sundwall, Maija Rimpiläinen

Jokaisen tulee iästä ja terveydentilasta riippumatta voida elää hyvää, turvallista ja itselleen merkityksellistä elämää. Kohtaatko sinä, sote-alan ammattilainen tai opiskelija, työssäsi kehitysvammaisia? Entäpä ikääntyneitä kehitysvammaisia? Oletko tullut ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys ammattilaisten tekemillä päätöksillä on kehitysvammaisen toimijuuden mahdollistamisessa? Kehitysvammaisuus on monimuotoinen käsite. Kehitysvamma voi johtua perintötekijöistä, synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta, lapsuusiässä tapahtuneesta onnettomuudesta tai sairauksista (Kehitysvammaisuus; Arvio 2022: 13). Kehitysvamman takia erityinen tuki ja huolenpito läpi elämän on tarpeen. Kehitysvammaisia ikääntyneitä Suomessa on noin 8 500 henkilöä (luku vuodelta 2020). Tämän väestöryhmän keskimääräinen elinikä on noussut ja kehitysvammaisten ikääntyneiden määrä kasvaa siten edelleen. Tilanne synnyttää uusia haasteita palvelujärjestelmälle. Samanaikaisesti myös ikääntymisen aiheuttamat muutokset ikääntyneiden kehitysvammaisten toimintakyvyssä tarkoittavat usein tuen tarpeen lisääntymistä. Näin ollen ammattilaisten tietoa kehitysvammaisten ikääntymisestä tulisi lisätä. Tyypillistä ikääntyvää kehitysvammaista ei ole olemassa, vaan ryhmä on keskenään heterogeenisempi ryhmä kuin ikääntynyt väestö ylipäätään. (Arvio 2022:13; Ikääntyminen; Hyvinvointi ja terveys.) Kehitysvammaiset ikääntyneet ovat pieni joukko marginaalissa: esimerkiksi Helsingissä yli 64-vuotiaita kehitysvammalain mukaisia palveluja saavia asiakkaita on 257 (Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 2/2022: 22). Muistikka-seurantaväline tutuksi ammattilaisille Ikääntyneen kehitysvammaisen toimintakyvyn muutos tulkitaan monesti kehitysvammasta johtuvaksi. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan kyse voi olla muistisairaudesta. Kehitysvammaisen muistisairauden diagnosointi on erittäin tärkeää, sillä muutokset toimintakyvyssä voivat mullistaa koko elämän ja tarve vahvempaan tukeen voi ilmaantua nopeasti. (Arvio 2022: 150.) Kehitysvammaisen muistisairauden diagnosoinnin avuksi Pohjois-Savon Muisti ry ja Savas ovat kehittäneet Muistikka-seurantavälineen. Sen avulla voi jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa kehitysvammaisen muistisairauden ja seurata muutoksia. Muistikassa kiinnitetään huomiota toimintakyvyn eri osa-alueilla ja tiedonkäsittelyssä ilmeneviin oireisiin, ja otetaan kantaa mm. siihen, onko oire ollut aina vai onko se voimistunut tai onko oire uusi. (Varhaisen tunnistamisen väline kehitysvammaisten muistisairauksien tunnistamiseen.) Seurantaväline ohjaa ammattilaisen ajattelua kiinnittämään huomiota ikääntyneen muuttuneeseen käytökseen muistisairauden tunnistamisen näkökulmasta. Ammattilainen, tutustuthan Muistikkaan ja otat sen käyttöösi! Kehitysvammaiset tapaavat kehitysvammaisia Kehitysvammaisten ikäihmisten toimijuus rakentuu erilaisista ulottuvuuksista. Koska ikääntynyt on tarvinnut kehitysvammansa takia eri tavoin tukea koko elämänsä ajan, voidaan hänen kohdallaan puhua mahdollistetusta toimijuudesta. Mahdollistettu toimijuus pitää sisällään myös ikääntyneen yksilölliset toimijuuden elementit. Edellä kuvatun toimijuuden mahdollistajia ovat ammattilaiset, etenkin ikääntyneen omaohjaaja, hänen läheisensä ja henkilökohtaiset avustajat. Myös ympäristö ja rakenteet, esimerkiksi ikääntyneen päivä- ja viikkosuunnitelmat, tukevat kehitysvammaisen ikääntyneen arjen toimijuutta. (Rasa: 102–103.) Kehitysvammaiset ikääntyneet harrastavat pääsääntöisesti vertaistensa parissa. Näkökulman laajentamista harrastuksista ja menomestoista tarvitaan: esimerkiksi helsinkiläinen ikääntynyt kehitysvammainen käy ikääntyneille kehitysvammaisille tarkoitetuissa kerhoissa tai klubeilla. Niihin hän matkustaa toisten kehitysvammaisten kanssa samalla taksikyydillä joko itsekseen tai avustajan saattelemana. Kehitysvammapalveluiden asiakkaana kehitysvammainen ikääntynyt on rajattujen palvelujen parissa. Olisiko sellainen mahdollista, että ikääntyneet diagnoosista riippumatta voisivat viettää aikaa yhdessä ja tavata toisiaan samassa ikääntyneille tarkoitetussa päivätoiminnassa? Tai voisivatko kehitysvammaiset ikääntyneet saada valtaväestölle tarkoitettuja kulttuurikavereita ja siten päästä kokemaan kaikille tarkoitettua kulttuuria? Entäpä jos kaikille ikääntyneille kehitysvammaisille kirjattaisiin liikuntasopimukset ja niiden toteutumista seurattaisiin? Kehitysvammaisen ikääntyneen mahdollistettu toimijuus toteutuu täydellisimmillään, kun hänen omaa tahtoaan kuullaan. Kehitysvammaiselle tulisi olla tarjolla myös riittävästi henkilökohtaista tukea ja turvallista kuljetuspalvelua. Avustajien saatavuuden ja laadun varmistaminen on kaikkien toimijoiden yhteinen asia. Jokaisen ammattilaisen vastuulla on pitää huolta siitä, etteivät kehitysvammaisen ikääntyneen oikeudet esimerkiksi liikkumiseen tai kulttuurin kokemiseen unohdu, vaan hän voi toimia ja osallistua toimintaan oman mielenkiintonsa mukaan. Meillä ammattilaisilla on mahdollisuus varmistaa, ettei kehitysvammainen ikääntynyt jää näkymättömäksi ja tuntemattomaksi, vaan saa elää itselleen merkityksellistä elämää. Kehitysvammaisen ikääntyneen toimijuus koko kaupunkiympäristön fyysisessä, sosiaalisessa ja kulttuurisessa laajuudessa mahdollistuu vain, jos me sen sosiaali- ja terveysalan toimijat sen päätöksillämme teemme mahdolliseksi. Tehdään se. Yhdessä.   Kirjoittajat Heidi Sundwall on valtiotieteiden maisteri, joka opiskelee vanhustyön opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt järjestökentällä 2000-luvun puolivälistä alkaen. Erityisen lähellä Heidin sydäntä ovat marginaaliryhmät, kokemustoiminta ja kokemusasiantuntijuus. Heidi on ikuinen optimisti, joka rakastaa kehittämis- ja hanketyötä. Yhteiskehittäminen sosiaalialan kokemusasiantuntijoiden kanssa on vakuuttanut Heidin siitä, että etenkin kehittämis- ja vaikuttamistyössä kohderyhmän äänen ja kokemusten tulisi olla koko ajan mukana. Maija Rimpiläinen on musiikin maisteri (MuM), ohjaustoiminnan artenomi (AMK) ja valmistuu geronomiksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Maijalla on pitkä kokemus kehitysvamma-alalta ja hän työskentelee tällä hetkellä hankkeessa, jossa kehitetään ikääntyneiden kehitysvammaisten parissa toimivien ammattilaisten osaamista.   Lähteet Arvio, Maria & Saari, Ari-Matti 2018. Kehitysvammaisuus ja muistisairaudet. 7.  <https://www.muistiyhdistys.fi/uploads/TOMopas1218www.pdf>. Viitattu 28.2.2024. Arvio, Maria 2022. Kehitysvammakäsite. Arvio, Marja (toim.) & Aaltonen, Seija & Lähdetie, Jaana. Teoksessa Kehitysvammainen potilaana. Duodecim, Helsinki. 13, 150–151. Rasa, Marjukka 2015. Mahdollistettu toimijuus. Etnografia kehitysvammaisen aikuisen ja lähihoitajan arjesta asumispalveluyksikössä. Lapin yliopisto, 2015. 101–102. <https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=5dc2927c-e212-4f56-84fe-8def6f28c0b9>. Viitattu 27.2.2024. Varhaisen tunnistamisen väline kehitysvammaisten muistisairauksien tunnistamiseen. <https://www.psmuisti.fi/uusi-muistikka?newKskPage>. Viitattu 28.2.2024. Kuusikko-työryhmän Julkaisusarja 2/2022. <https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_06_16_Kuusikko_Vammaisten_palvelut_2021.pdf>. Viitattu 22.3.2024.   Lisätietoa kehitysvammaisen ikääntymisestä: verkkopalvelu Verneri  

Lue lisää

Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan
29.5.2024
Carita Hand, Anniina Honkonen, Marja Immonen, Johanna Kauranen, Sanna Soini, Piia Tiilikallio, Kati Ylikahri

Kuvittele, että voisimme parantaa muistisairaiden elämänlaatua ilman lääkkeitä. Hoito olisi lempeää, ihmistä arvostavaa ja hoitajan omaa luovuutta tukevaa. Työpaikka olisi haluttu ja sinne hakeutuisivat muistisairaiden hoidosta kiinnostuneet, parhaat hoitajat, jotka haluaisivat tehdä paikasta mahdollisimman hyvän kaikille. Voisiko tämä olla aidosti mahdollista? Lääkkeettömät menetelmät ovat psykososiaalisia, psykofyysisiä ja muita lääkkeettömiä menetelmiä ja tukimuotoja, joita voidaan hyödyntää hoitotyössä osana muistisairaan hoitoa (Hotus-hoitosuositus 2019). Niitä käytetään monesti tilanteissa, joissa pyritään tunnistamaan käytösoireita laukaisevia tekijöitä tai halutaan muokata ympäristöä ja tukea muistisairasta niin, että hän pystyy elämään omannäköistä elämää ja toimimaan arjessa mahdollisimman pitkään itsenäisesti (Muistiliitto). Lääkkeettömiä hoitomenetelmiä käytetään muistisairaiden ihmisten hoidossa mutta niiden arvoa ja merkitystä ei välttämättä tunnisteta. Muistisairaudet Käypä hoito -suosituksessa (Duodecim 2023) esitetään omaisten ja hoitavien henkilöiden tukemista, koulutusta ja ohjausta lääkkeettömiin menetelmiin. Myös Hotuksen hoitosuosituksessa (Hotus-hoitosuositus 2019) tuodaan esille työntekijöiden koulutuksen, osaamisen sekä osaamisen päivittämisen ja täydentämisen merkitys laadukkaan ja potilasturvallisen hoitotyön toteutumiseen. Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishankkeessa (2015–2016, rahoittaja Työsuojelurahasto) tuotettiin tietoa siitä, että lääkkeettömät menetelmät voivat parantavat muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia ja vähentää hoitajien työn henkistä kuormittavuutta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Perusteet lääkkeettömien menetelmien käytölle ovat siis vahvasti olemassa.  Ulkopuolisen rahoituksen turvin (AKKE) alkoi Lempeä hoiva -hanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa lääkkeettömiin menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa neljässä hoivakodissa Vantaan ja Keravan sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla ja yksityisen palveluntuottajan hoivakodissa Vantaalla. Osallisuutta ja luovuutta tukevat aloitustilaisuudet Toiminnan alkaessa järjestimme kaikissa hoivakodeissa yhteisen aloitustilaisuuden. Halusimme lisätä avoimella viestinnällä hankkeen läpinäkyvyyttä ja sitoutumista hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseen. Samalla välitimme tietoa kaikille henkilöille, jotka jollain tavalla voivat hyötyä hankkeesta. Ennen kaikkea halusimme saattaa henkilökunnan, hoivakotien asukkaat ja heidän läheisensä yhteen yhdessä pohtimaan ja keskustelemaan lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä. Aloitustilaisuudet suunniteltiin niin, että ne edistivät yhteisöllisyyttä, luovaa ajattelua ja lempeän hoivan ideologiaa. Ohjelma suunniteltiin lempeän vuorovaikutteiseksi niin, että kaikilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun ja tilaisuuden kulkuun omina itsenään roolistaan tai työtehtävästään riippumatta. Aloitustilaisuuksien ympäristö luotiin rauhoittavaksi epäsuoran valon ja musiikin avulla. Pienten kellojen soitto johdatti teemasta toiseen. Tilaisuudessa haluttiin rohkaista luovuuteen mikä näkyi myös fasilitoijien asuissa. Tärkeän lisän asian äärelle pysähtymiseen toivat tarjolla olevat pienet herkut. Tilaisuuksissa oli kolme osallistavaa osuutta, joihin ideoitiin innostavia menetelmiä. Ensin osallistujat saivat pohtia, mistä tekijöistä lempeä hoiva heidän mielestään muodostuu. Nämä asiat kirjattiin pilven muotoisille lapuille, jotka kiinnitettiin oksaan ja joka jäi hoivakoteihin muistoksi. Alla olevaan kuvaan on koottu näitä esiin nostettuja lempeän hoivan tekijöitä. Lempeän hoivan tekijöitä (Anniina Honkonen 2024). Seuraavaksi ilmaistiin oma mielipide liittyen lempeän hoivan väittämiin äänestämällä värilapuin. Väittämissä pohdittiin seuraavia asioita: Lempeän hoivan toteuttaminen vaatii lisää resursseja Lempeää hoivaa on vaikea toteuttaa Arvostava kohtaaminen on lempeän hoivan ydin Lempeä hoiva vaatii erityisosaamista Lempeä hoiva koskettaa myös omaisia Luovia menetelmiä voivat hyödyntää vain luovan alan ammattilaiset. Lopuksi tunnistettiin bingoa pelaamalla, minkälaisia lääkkeettömiä menetelmiä hoivayksiköissä on jo käytössä ja mitä seuraavaksi voisi kokeilla. Ihmiset osallistuivat innokkaasti työskentelyyn ja menetelmät virittivät hyvin aiheeseen liittyvään keskusteluun. Lopputulemana lisää ymmärrystä ja orastavaa innostusta Tilaisuuksien jälkeen olimme uteliaita kuulemaan osallistujien palautetta lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä mutta myös tilaisuuden ilmapiiristä, ohjelmasta ja tunnelmasta. Palaute oli kannustavaa. Omaiset antoivat kiittävää palautetta ja näkivät asian tärkeänä. He toivoivat lisää tilaisuuksia, jossa he voisivat kertoa toiveistaan, huolistaan ja tuoda esille kehittämisehdotuksia. Muistisairaat asukkaat tuntuivat olevan myös mielellään mukana. Monelle mahdollisuus osallistua oli selvästi merkityksellistä mutta joillekin suuri ihmismäärä, ja tilanteiden nopea eteneminen aiheuttivat selvästi kuormitusta eikä kaikkien keskittymiskyky riittänyt olemana paikalla koko tilaisuuden ajan. Yllättäen osa henkilökuntaan kuuluvista koki luovien menetelmien käytön hieman vieraana tai hämmentävänä. Ehkäpä hoivakodeissa ei ole riittävän usein mahdollista järjestää tapahtumia, joissa heittäydytään mielikuviin ja osallistutaan yhdessä tekemiseen. Hankkeen aloitustapahtumat ovat tehneet lempeän hoivan ja lääkkeettömien menetelmien hyödyntämisen näkyvämmäksi hoivakodeissa. Tällaiset tapahtumat eivät ainoastaan lisää ymmärrystä hankkeen tavoitteista, vaan myös vahvistavat yhteisöllisyyttä ja luovaa ajattelua. Laaja tiedottaminen, osallistava ohjelma ja avoin keskusteluilmapiiri ovat luoneet vahvan perustan lempeän hoivan tavoitteiden edistämiselle. Lempeä Hoiva ei ole vain hankkeen nimi, vaan se on asenne ja lähestymistapa, joka ohjaa jokapäiväisessä työssä. Lempeällä otteella voidaan vaikuttaa positiivisesti jokaisen asukkaan elämään ja luoda hoivakoteihin ilmapiiri, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.   Kirjoittajat Carita Hand, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Anniina Honkonen, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Marja Immonen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Johanna Kauranen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Sanna Soini, hoitotyön lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Piia Tiilikallio, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK . Kati Ylikahri, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Lähteet Duodecim 2023. Muistisairaudet Käypä hoito -suositus. Viitattu 19.4.2024. Muistisairaudet (kaypahoito.fi) Hotus-hoitosuositus 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen - Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä Parisod H., Haapala O., Okkonen E., Saarnio R. & Tuomikoski A. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 19.4.2024. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/12/hoitosuositus-muistisairaat.pdf  Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishanke (2015-2016). Dementiakoti Villa Tapiola Oy. Rahoittaja Työsuojelurahasto. Viitattu 17.4.2024. https://oma.tsr.fi/api/projects/ebfe04ad-f7ad-4bf1-9732-72ade95bdb8a/attachment/9261189e-367e-47b2-871b-e7434628278e Muistiliitto. Lääkkeetön hoito. Viitattu 14.4.2024. Lääkkeetön hoito :: Muistiliitto

Lue lisää

Ikääntyneiden digilukutaidon edistäminen
16.5.2024
Tea Tulikallio

Ikääntyneiden rohkaisemiseen digitaitojen opettelussa on kehitettävä erilaisia tapoja. Digitaitojen opettelussa tarvitaan myös digilukutaitoa. Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä kuvataan, minkälaisilla keinoilla voidaan rohkaista, erityisesti digiteemoista epävarmuutta kokevaa, ikääntynyttä opettelemaan digitaitoja, joiden myötä digilukutaito kehittyy. Yksi rohkaisemisen tavoista on digiteemoihin tutustuttava vertaistuellinen ryhmätoiminta. Opinnäytetyössä nousi esille, että digilukutaidon saavuttamiseen tarvitaan rohkeutta, luottamusta omiin kykyihin ja motivaatiota. Lisäksi on oltava kykyä käyttää digitaalisia laitteita ja sähköisiä palveluja. On myös oltava tietoinen palvelujen käyttötarkoituksesta ja tiedon etsimisen tavoista. Digitaitojen ylläpitäminen sekä digitaitojen oppimiseen liittyvien tunteiden jakaminen ovat tärkeitä ikääntyneiden digilukutaidon saavuttamisessa. Termien ja sanaston kohtuullinen ymmärtäminen sekä tiedon kriittinen tarkastelukyky osaltaan tukevat digilukutaitoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024) mukaan digilukutaito edellyttää sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja laitteiden teknisen käytön osaamisen lisäksi. Digilukutaitoon sisältyy kyky ymmärtää erilaisten palvelujen ja sivustojen sekä hakukoneiden toimintalogiikkaa ja taitoa arvioida internetissä olevaa tietoa kriittisesti. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024.)  Digilukutaito ei siis koske pelkästään teknisten taitojen osaamista vaan se tarkoittaa esimerkiksi sähköisten palvelujen käyttötarkoituksen ymmärtämistä. Tunteiden huomioiminen digitaitojen oppimisessa Digilukutaitoon nivoutuu opinnäytetyössä esille noussut digitunteet- käsite. Digiaiheista- ja taidoista keskustelu ikääntyneiden kanssa herättää erilaisia tunteita. Ne voivat olla myönteisiä tai kielteisiä.  Korjonen-Kuusipuro ja Saari (2021) tuovat esille, että kielteiset tunteet voivat estää oppimista ja palvelujen käyttämistä ja näin ollen vaikuttaa ikääntyneen toimijuuteen. Digitalisaation etenemistä on pohdittava empaattisella tavalla, ettei ikääntyneiden kokemat kielteiset tunteet, kuten pelko ja ahdistus, lisääntyisi. (Korjonen-Kuusipuro & Saari 2021: 372, 379.) Myönteisten digitunteiden tunnistaminen on merkityksellistä kielteisten tunteiden rinnalla, sillä myönteiset tunteet lisäävät motivaatiota ja innostusta uusien digitaitojen oppimiseen. Kuten Tyler, De George-Walker ja Simic (2020) kuvaavat, että motivaatioon vaikuttavat ikääntyneiden oppimistapojen ja mieltymysten huomioon ottaminen. On tärkeää tarjota mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä opetetaan. (Tyler & De George-Walker & Simic 2020: 188–189.) Toimintatavat ikääntyneen rohkaisemisessa Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että yksi lempeistä ja empaattisista tavoista tukea ikääntyneitä rohkaistumaan digitaitojen oppimiseen on ottaa huomioon heidän omat tarpeensa. Ikääntyneelle voi olla vaikeaa nimetä, minkälaisia digitaitoja hän voi tarvita. On kartoitettava ja vahvistettava ikääntyneiden omia kykyjä ja ymmärrystä osaamisestaan. Vertaistuellinen ryhmätoiminta on yksi rohkaisemisen toimintatapa digitaitojen oppimiseen. Ryhmätoiminnassa on tärkeää antaa tilaa keskustelulle digitunteista, niin myönteisistä kuin kielteisistäkin. Tunteiden jakaminen ja niiden nimeäminen ryhmässä ovat tärkeässä roolissa, jotta ikääntynyt saa rohkeutta ja innostusta digitaitojen opetteluun. Digiteemoihin tutustuminen ja digitaitojen oppiminen ryhmässä voi tukea ikääntyneen voimaantumista digitaitojen oppijana. Digitaitojen opettelun herättelemiseen on hyvä käyttää erilaisia oppimisen menetelmiä, jotka tukevat ikääntyneen oppijan ymmärryksen lisääntymistä digilaitteen käytön hyödyistä. Ikääntyneiden digilukutaidon edistämisessä on otettava huomioon tiedon lisääminen sopivaan tahtiin. Teknisten taitojen harjoittelun lisäksi digitaitojen harjoittelua voivat tukea yhteiset keskustelut ja erilaiset ryhmässä tehtävät harjoitukset, jotka tukevat oppijan omien kykyjen ja osaamisen hahmottamista. Nämä harjoitteet antavat valmiuksia opetella teknisiä taitoja, kun ikääntynyt saa käsityksen esimerkiksi sähköisen palvelun hyödystä omassa arkielämässään. Harjoitteita voivat olla esimerkiksi omien voimavarojen kartoittamiseen liittyvät tehtävät tai käsitekartan tekeminen omasta osaamisesta. Yhteistyöllä digitaitojen oppimisen edistämistä Opinnäytetyö toteutettiin palvelukeskuksessa, jossa ikääntyneet olivat mukana ryhmätoiminnassa. Ryhmänohjaajina olivat palvelukeskuksen työntekijä ja vapaaehtoinen ikääntynyt digivertaisohjaaja.  Vertaisohjaaja oli tärkeä yhteistyökumppani, sillä hänellä on osaamista tietoteknisistä asioista ja digitaitojen opastamisesta. Vertaisohjaaja tuli myös tutuksi ryhmään osallistujille. Samalla vertaisohjaaja toi tietoa siitä, minkälaisissa asioissa henkilökohtaiseen digiopastukseen voi hakeutua. Se mahdollisti ryhmään osallistujien ohjautumisen jatkossa digiopastuksen pariin luontevasti ja matalalla kynnyksellä. Työntekijä voi olla tukena esimerkiksi ryhmänohjaukseen liittyvissä asioissa, kuten ryhmän koolle kutsumisessa ja ryhmäytymisen tukemisessa.  Eri toimijoiden yhteistyöllä on mahdollista kehittää toimintatapoja ikääntyneiden digiosaamisen tukemiseen erilaisissa toimintaympäristöissä. Kehittämisehdotuksia Ikääntyneiden digioppimisen kehittäjien ja toiminnan suunnittelijoiden on huomioitava ikääntyneiden ryhmä, joka ei oma-aloitteisesti hakeudu digiopastuksen pariin. Mahdollisuuksia digitunteiden käsittelyyn on tarjottava. Digiteemoihin tutustumiseen ja digitaitoryhmien markkinointiin on tärkeää ottaa mukaan uudenlainen lähestymistapa. Sen tulee houkutella osallistumaan sellaisia ikääntyneitä, joita voisi hyödyttää keskustelu digiteemoihin liittyvistä tunteista sekä tarpeiden ja kykyjen kartoittamisesta ennen varsinaista digitaitojen teknistä harjoittelua. Digitunteet on oivallinen käsite, jota voisi käyttää digitaitojen oppimisen suunnittelussa ja markkinoinnissa esimerkiksi ryhmätoimintaa käynnistäessä.  Blogiteksti perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön: Epävarmuutta kokevan ikääntyneen rohkaiseminen ja rohkaistuminen digiteemoihin (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2024.) Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena, toimintatutkimuksellisin keinoin. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta yli 65-vuotiasta henkilöä, jotka osallistuivat digiteemoihin tutustuttavaan ryhmätoimintaan. Lisäksi ryhmätoiminnan aikana osallistujat vastasivat arviointikyselyyn jokaisen ryhmäkerran päätteeksi. Opinnäytetyöntekijä oli ryhmässä ohjaajana parinaan digivertaisohjaaja. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Opinnäytetyössä on liitteenä esitetty esimerkkinä ryhmätoiminnan toteutusrunko digiteemoihin tutustuttavasta ryhmäjaksosta. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403285405 Kirjoittaja: Tea Tulikallio, sosionomi YAMK Lähteet: Korjonen-Kuusipuro, Kristiina & Saari, Eveliina 2021. Huolta, ärsyyntymistä, pelkoa ja ahdistusta. Ikääntyvien kielteiset tunteet digitalisaatiossa. Yhteiskuntapolitiikka 86: (4). 371–382. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Digiosallisuuden edistäminen. Digilukutaito ja digiturvallisuus. <https://www.thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/digiosallisuuden-edistaminen#Digilukutaito_ja_digiturvallisuus>. Viitattu 9.3.2024. Tyler, Mark & De George-Walker, Linda & Simic, Veronica 2020. Motivation matters: Older adults and information communication technologies. Studies in the education of adults 52: 2. 175–194.

Lue lisää

Muistisairauksien ehkäisy tulisi aloittaa jokaisella terveysasemalla
3.5.2024
Annika Hietakangas

Terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, ja muistisairauksien ehkäisy tulisikin integroida osaksi terveysaseman muuta toimintaa. Muistisairauksien puhkeamisen todennäköisyyteen ja sen etenemiseen voidaan vaikuttaa elintavoilla. Tulevaisuudessa terveysaseman painopiste tulisi siirtää sairauksien hoidosta kohti sairauksien ennaltaehkäisyä. Suomessa ja maailmalla suuret ikäluokat vanhenevat. Ikääntymisen myötä kansansairaudet, kuten muistisairaudet, lisääntyvät. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.) Joka kolmas sekunti joku sairastuu muistisairauteen jossain päin maailmaa (World Alzheimer Report 2018). Suomalainen FINGER-tutkimus todisti ensimmäisenä maailmassa, että monipuolisen elintapamuutosten avulla voidaan ennaltaehkäistä muistisairauksia tai hidastaa niiden etenemistä. Muistisairaudet on nostettu osaksi kansansairauksia vuonna 2019 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022), minkä vuoksi muistisairauksien ehkäisy ei ole vielä ollut osana terveysasemien toimintaa. Terveysasemilla on toimintamallit muistisairauksien diagnosointiin sekä hoitoon. Muistisairauksia voidaan ehkäistä samoilla keinoilla kuin muita kansansairauksia (Rosenberg 2020: 125–126). Kiinnostuin tekemään muistisairauksien ehkäisystä opinnäytetyön, koska halusin selvittää miten terveysalan ammattilaiset kokevat osaavansa ohjata asiakkaita muistisairauksien ehkäisyssä FINGER-tutkimuksen ”Tiedä ja Toimi” -toimintamallin mukaisesti ja miten ammattilaisten osaamista voitaisiin kehittää muistisairauksien ehkäisyssä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, ja niihin osallistui seitsemän terveysasemalla työskentelevää sairaanhoitajaa syksyllä 2023. Terveysaseman sairaanhoitajat ovat kiinnostuneita muuttamaan työn painopistettä sairauksien ennaltaehkäisyyn, ja haluaisivat olla mukana kehittämässä toimintaa muiden toimijoiden kanssa. Tällä hetkellä terveysasematyö painottuu sairauksien hoitoon ja päivystystoimintaan. Työn painopisteen muuttaminen sairauksien ehkäisyyn vaatisi täydennyskoulutusta, rakenteellisia muutoksia sekä melko radiaaliakin muutosta sairaanhoitajien työnkuvaan. Jokainen terveydenhuollon ammattilainen oli huolissaan tulevaisuudesta, ja näki, että ehkäisemällä muistisairauksia ja muita kansansairauksia voitaisiin parantaa yksilöiden hyvinvointia ja samalla tehdä mittavia yhteiskunnallisia säästöjä tulevaisuudessa. Muistisairauksien ehkäisy tulisi ottaa osaksi jokaisen terveysaseman toimintaa. Hyvin suunniteltu integraatioprosessi tukisi ammattilaisten ammattitaitoa, työn sujuvuutta ja parantaisi asiakkaiden yhdenvertaisuutta. Ennaltaehkäisevän työn vaikuttavuusarviointi auttaisi arvioimaan kansansairauksien ehkäisyn vaikutuksia niin ihmisten hyvinvointiin kuin kansantalouteen. FINGER-toimintamalli osaksi terveysaseman toimintaa Suomalainen FINGER-tutkimus on osoittanut, että tehostetulla elintapaohjauksella voidaan ehkäistä muistisairauksien puhkeamista noin 30 %. Elintapaohjaukseen tulisi sisällyttää tietoa terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, aivojen käytöstä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. (Kivipelto ym. 2019.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt FINGER-tutkimusten pohjalta kaksipuolisen ”Tiedä ja Toimi” -kortin ammattihenkilöstön käyttöön. Kortin toisella puolella voidaan laskea riski muistisairauden puhkeamiselle ja toisella puolella ohjataan pääpiirteittäin, mitä tehostettu elintapaohjaus tulisi sisältää. Kaikille muistisairauden riskissä oleville tulisi aloittaa tehostettu elintapaohjaus (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Terveysasemalla on toimintamallit yleisimpien kansansairauksien hoitoon ja ehkäisyyn. Terveysalan ammattilaisten mielestä ”Tiedä ja Toimi” -kortin riskipisteytyslaskenta tulisi liittää osaksi terveysasemien päivittäistä toimintaa, ja tuloksien perusteella ohjata riskiryhmään kuuluvat tehostettuun elintapaohjaukseen. Ammatillinen osaaminen ja kehittyminen Muistisairauksien ehkäisystä ei ole puhuttu sairaanhoitajille ammattikorkeakoulussa eikä työpaikalla. Siitä huolimatta terveysalan ammattilaisilla on hyvät valmiudet ehkäistä muistisairauksia, koska heillä on perustieto terveellisestä ruokavaliosta, liikunnan harrastamisesta, kognition kehittämisestä ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallinnasta. Ammattilaisilla ei kuitenkaan ole tietoa niiden vaikutuksesta juuri muistisairauksien ehkäisyyn, ja tieto muistisairauksien ehkäisystä perustui itse hankkimaan tietoon. Terveysalan ammattilaisten ammattitaitoa muistisairauksien ehkäisyssä voidaan kehittää järjestämällä säännöllisesti täydennyskoulutuksia, mahdollistamalla kollegojen välinen vuoropuhelu ja tarjoamalla kansalliset, selkeät ohjeistukset työtavoista. Elintapamuutoksien tekeminen on muistisairauksien ehkäisyn ytimessä. Vain muutama terveysalan ammattilainen koki osaavansa tehdä hyvin elintapaohjauksia. Erityisesti toivottiin lisätietoa iän, perussairauksien ja elämäntilanteen vaikutuksista elintapamuutoksien ohjaamiseen. Ilman motivaatiota ei synny elintapamuutoksia. Asiakkaiden onnistunut motivointi nähtiin tärkeimpänä yksittäisenä tekijänä elintapamuutoksen onnistumiselle. Juuri siksi motivoimisen eri keinot kiinnostavat sairaanhoitajia – ohjaustyyli, joka sopii toiselle, ei yleensä sovi toiselle. Kansansairauksien ehkäisy tarvitsee innovatiivisia ratkaisuja Terveysalan ammattilaiset kokevat sairauksien ennaltaehkäisyn tärkeäksi juuri nyt, koska väestörakenteen muutoksen myötä Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei tule kestämään samanlaisena tulevaisuudessa. Sairauksien ehkäisy on yhteiskunnalle edullisempaa, kuin niiden hoito. Kansansairauksien ehkäisyn vaikuttavuus olisi merkittävämpi, jos sitä tehtäisiin yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa. Terveysalan ammattilaiset haluaisivat tehdä yhteistyötä erityisesti kaupungin kanssa, mutta mahdollisiksi yhteistyökumppaneiksi mainittiin myös liikuntaneuvojat ja työterveys. Myös kansallinen muistipalvelupolku -hanke suosittelee muistisairauksien ehkäisyssä laajaa yhteistyöverkostoa, johon kuuluisi hyvinvointialueet, julkiset toimijat, 3.sektori, vapaaehtoiset ja yksityiset yritykset (Pennanen & Pulkkinen & Uusikoski & Kulmala & Hammar 2023: 4). Kansansairauksien ehkäisyn aloittamisen esteenä terveysasemalla nähdään resurssien riittämättömyys. Tämänhetkisillä resursseilla terveysasemalla ei ole mahdollisuutta järjestää asiakkaille tarpeeksi vastaanottoaikoja, missä elintapaohjauksia tehdään. Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulan vuoksi lisähenkilökunnan palkkaaminen ei välttämättä olisi ratkaisu, vaan nyt tulisi keskittyä resurssien järkevämpään kohdentamiseen ja panostamalla henkilökunnan veto- ja pitovoimaan. Terveysalan ammattilaisilla on halua kehittää ja ideoida tulevaisuuden terveysasemapalveluita. Tällä hetkellä yritysmaailmassa erityisesti yhteiskehitysmenetelmät (Esimerkiksi: Tasavertainen osallistuminen | Agilemobile) ovat suosiossa. Yhteiskehittelymenetelmiä ei ole juurikaan terveysasemapuolella hyödynnetty (Kauppinen & Luojus 2023: 4–10). Yhteiskehitykseen tulisi osallistaa niin päättäjät, työntekijät kuin asiakkaat (Aaltonen & Hytti & Lepistö & Mäkitalo-Keinonen 2016). Nykypäivänä usein uudenlaiset innovaatiot syntyvät monen toimijan yhteistyön tuloksena (Kauppinen & Luojus 2023: 10). Tulevaisuudessa tekoäly, tietoteknologia ja automatisaatio tulevat korvaamaan ihmistyövoimaa kaikilla eri aloilla (Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030: 21). Teknologian lisäämisen mahdollisuuksia tulisi tutkia yhä enemmän terveysasemapuolella. Ongelmana on, että teknologian käyttöönotto sosiaali- ja terveysalalla on hidasta alan jäykkyyden vuoksi (Kauppinen & Luojus 2023). Voisiko sosiaali- ja terveysala juuri yhteiskehittelyn avulla uudistua asiakas- ja työntekijälähtöisemmin, nopeammin ja innovatiivisemmin? Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön Muistisairauksien ehkäisy terveysasemalla. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024.   Kirjoittaja: Annika Hietakangas, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet: Aaltonen, Satu & Hytti, Ulla & Lepistö, Tanja & Mäkitalo-Keinonen Tiina 2016. Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Turun yliopisto. Viitattu 8.12.2023. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 31. Viitattu 8.12.2023. Kauppinen, Sami & Luojus, Satu 2023. Yhteiskehittämällä resurssiviisaita digitaalisia sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluja. Laurea-ammattikorkeakoulun erillisjulkaisu. Viitattu 12.12.2023. Kivipelto, Miia & Kulmala, Jenni & Lehtisalo, Jenni & Solomon, Alina & Lindström, Jaana & Rautamaa, Rainer & Peltonen, Markku & Laatikainen, Tiina & Havulinna, Satu 2019. FINGER-elintapaohjelma – toimintamalli kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseksi. Suomen Lääkärilehti 73 (4). 183–186. Viitattu 11.12.2023. Pennanen, Marjaana & Pulkkinen, Pia & Uusikoski, Elli & Kulmala, Jenni & Hammar, Teija 2023. Yhdessä muistisairaan henkilön parhaaksi. Kansallinen muistipalvelupolku -hankkeen loppuraportti. Raportti 13/2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 12.12.2023. Rosenber, Anna 2020. Dementia prevention in at-at risk individuals. Focus on selection and engagement of target populations. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Lääketieteen laitos. Viitattu 16.1.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Kansantaudit. Yleistietoa kansantaudeista. Viitattu 11.2.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansallinen muistipalvelupolku – muistisairauksien varhaisen toteamisen kansallisen mallin kehittäminen osaksi sosiaali- ja terveyspalveluja. Viitattu 12.12.2023. World Alzheimer Report 2018. The state of the art of dementia research: New frontiers. Alzheimer’s Disease International (ADI), London. Viitattu 8.12.2022.

Lue lisää

Osaaminen, motivaatio ja koulutus RAI-arviointitiedon hyödyntämisessä
18.4.2024
Liisa Kela

RAI-arviointeja on tehty Suomessa jo yli 20 vuoden ajan. Edelleen käy kuitenkin ilmi, että RAI-arviointitietoa ei joko hyödynnetä tai sitä ei osata hyödyntää niissäkään organisaatioissa, joissa se on ollut pitkään käytössä. RAI-arviointitiedon luotettavuus syntyy osaamisesta ja näyttää siltä, ettei organisaatioissa vieläkään satsata riittävästi koulutukseen.  RAI-arviointiosaamisen puute ja se, ettei yksikössä käsitellä RAI-tietoa, vähentää motivaatiota tehdä laadukkaita RAI-arviointeja. RAI-arviointivälineistö (Resident Assessment Instrument) on standardoitu havainnoinnin ja tiedonkeruun väline, jota käyttämällä iäkkäiden toimintakykyä ja palvelutarpeita voidaan arvioida kattavasti ja yhdenmukaisesti (THL 2023a). Suomessa RAI-arviointivälineistön käyttö tuli lakisääteiseksi  Vanhuspalvelulain mukaisesti keväällä 2023 iäkkäiden säännöllisissä sosiaalipalveluissa. RAI-arviointitietoa käytetään paitsi iäkkään henkilön yksilöllisen hoidon suunnittelussa, myös laajemmin hyvinvointialueilla tiedolla johtamisen työkaluna. RAI-vertailutiedon avulla voidaan arvioida palveluja ja kehittää toimintaa. Hoitotyössä ammattilaiset voivat käyttää RAI-arviointitietoa oman toimintansa tueksi ja kehittämiseksi. (Laatikainen 2021: 4.) RAI-arviointitiedon käyttäminen edellyttää luotettavasti ja yhdenmukaisesti toteutettuja RAI-arviointeja. Osaamisen merkitys RAI-arviointitiedon luotettavuus edellyttää iäkkään henkilön fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arviointiosaamista. Arviointiosaamiseen liittyy myös kyky havainnoida ja kuulla iäkästä henkilöä ja hänen läheistään. RAI-arviointiosaaminen on jatkuva prosessi aloittelijasta asiantuntijaksi. Jatkuvan oppimisen ajatus ylläpitää motivaatiota ja itseohjautuvuutta.  Oppimisen kannalta on tärkeää, että aloittelija saa tutustua rauhassa RAI-arviointivälineistöön ja opetella pikkuhiljaa toisen ammattilaisen rinnalla. Lähijohtajan vastuulla on järjestää mahdollisuus kouluttautumiseen ja hän tukee työntekijää ammatillisessa kasvussa. Myös lähijohtajat tarvitsevat lisää koulutusta ja osaamista, jotta he voisivat tukea ammattilaisia RAI-tiedon hyödyntämisessä. (Heikkilä &Hammar & Sohlman & Andreasen & Finne-Soveri 2015: 46–47; Kuha & Niemelä & Vähäkangas & Kanste 2023: 302–304). Motivaation merkitys Sisäinen motivaatio työssä syntyy psykologisten perustarpeiden tyydyttymisestä. Itseohjautuvuutta tukemalla lähijohtaja voi kannustaa ammattilaista suunnittelemaan työtään yhdessä oman asiakkaansa kanssa, jolloin tekemistä ei määrittele ulkoinen pakko. Riittävän osaamisen varmistamisella tuetaan ammattilaisen pystyvyyttä – hän osaa toteuttaa RAI-arvioinnin ja hyödyntää yhteistyössä moniammatillisesti saatua tietoa asiakkaan hoidon suunnittelussa.  Motivaatiota lisää myös se, kun ammattilainen saa kokemuksen hyväntekemisestä asiakkaalle. RAI-arviointi voi myös motivoida ammattilaista suunnittelemaan työtään paremmin asiakkaan parhaaksi. (Martela & Jarenko 2016: 17–18; Stolle & Wolter & Roth & Rothgang 2014: 613). Lähijohtajan vastuulla on huolehtia siitä, että arvioinnin tekemiseen on tarpeeksi aikaa ja riittävät, asianmukaiset laitteet arvioinnin tekemistä varten. Koulutuksen merkitys RAI-arviointivälineistön käyttöä varten on oltava riittävästi koulutusta ja lähijohtajan vastuulla on mahdollistaa koulutukseen osallistuminen. Pelkkä lähijohtajan tarjoama tuki ei kuitenkaan riitä, vaan ammattilaisella on oltava halu oppia ja kehittyä työssään. Tukena voi käyttää esimerkiksi kaikille avoimia RAI-verkkokoulun kursseja (THL 2023b). Vertaistuki on tärkeä oppimisen edistäjä ja motivaation synnyttäjä. Kauan RAI-arviointivälineistöä käyttäneiltä toivotaan vertaistukea arvioinnin hyödyistä ja tiedon soveltamisesta. Organisaatiot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi. Lähteet Kuha, Suvi & Niemelä, Katriina & Vähäkangas, Pia & Kanste, Outi 2023. Johtajien näkemyksiä RAI-tiedon hyödyntämisestä ikääntyneiden kotihoidossa vuosina 2013–2022. Gerontologia 4 (295–313). <https://journal.fi/gerontologia/article/view/127911> Viitattu 17.12.2023. Laatikainen, Tiina 2021. Esipuhe. Teoksessa Heikkilä, Rauha & Mäkelä, Matti & Havulinna, Satu & Hietaharju, Pauliina & Lind, Maarit & Noro, Anja (toim.). Valoisa tulevaisuus – RAI-vertailukehittäminen 20 vuotta Suomessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 9/2021. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2016. Draivi Voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Talentum Stolle, Claudia & Wolter, Annika & Roth, Günter & Rothgang, Heinz 2015. Improving health status and reduction of institutionalization in long-term-care – Effects of the Resident Assessment Instrument -Home Care by degree of implementation. International Journal of Nursing Practice. <Improving health status and reduction of institutionalization in long‐term care—Effects of the Resident Assessment Instrument‐Home Care by degree of implementation - Stolle - 2015 - International Journal of Nursing Practice - Wiley Online Library> Viitattu 17.12.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023a. Tietoa RAI-järjestelmästä.  Tietoa RAI-järjestelmästä Viitattu 17.12.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023b. THL:n RAI-verkkokoulu THL:n RAI-verkkokoulu Viitattu 17.12.2023. Kirjoittaja: Liisa Kela, sairaanhoitaja (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lue lisää

Monikulttuurisen työyhteisön vuorovaikutus
3.4.2024
Teera Neuvonen

Työskenteletkö monikulttuurisessa työyhteisössä ikääntyneiden palveluissa esihenkilönä tai työntekijänä? Miten työyhteisössäsi huomioidaan työntekijät, jotka ovat aloittelevia suomen kielen puhujia? Kielitietoisella työskentelyllä työyhteisössä voidaan huomioida työntekijät, joiden äidinkieli ei ole suomi. Suomessa monikulttuuriset työyhteisöt lisääntyvät hoitoalalla, koska Suomi hakee ratkaisua sosiaali- ja terveysalan palvelujen työntekijäpulaan kansainvälisestä rekrytoinnista. Kansainvälisen rekrytoinnin tarve sosiaali- ja terveysalalla kasvaa huimaa vauhtia. Vuonna 2030 sosiaali- ja terveysalan kansainvälisen rekrytoinnin tarve on arvioitu olevan 10 % koko työvoimasta alalla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023: 21–22.) Monikulttuuriset työyhteisöt tulevat näiden lukujen myötä yleistymään myös ikääntyneiden palveluissa.  Monikulttuurisuus tuo työyhteisöihin mukanaan uusia asioita mietittäväksi ja ratkottavaksi. (Hietapakka 2017: 253.) Terveysalan ammattilaisena ajattelen monikulttuurisuuden tulevan voimavaraksi työyhteisöihin, mutta se vaatii koko työyhteisöltä uusien toimintatapojen omaksumista sekä ymmärtäväisyyttä. Monikulttuurisen viestinnän edistäminen Keisala 2012 on tutkinut sosiaali- ja terveysalan työyhteisöjen viestintää, joissa on kehitetty kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen pohjalta Keisala on koonnut suosituksia työyhteisöille monikulttuurisen viestinnän parantamiseksi. Sosiaali- ja terveysalalla monikulttuurista viestintää tulisi tukea niin organisaatio kuin esihenkilötasolta lähtien. Myös työntekijät työyhteisöissä voivat käyttäytymisellään vaikuttaa kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen. Työyhteisöissä työntekijät voivat edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta esimerkiksi seuraavilla asioilla: kohteliaalla ja hyvällä käytöksellä auttamalla ja pyytämällä apua puhumalla suomea kollegalle, joka vasta opettelee uutta kieltä ottamalla kaikki työntekijät mukaan keskusteluihin huomioiden kehittyvän kielitaidon ottamalla ohjaavan asenteen uusia työntekijöitä kohtaan antamalla palautetta kohteliaasti (Keisala 2012: 236.) Kielitietoinen työskentely Kielitietoisella työskentelyllä voidaan vähentää ymmärtämisen ja osallistumisen esteitä sekä mahdollistaa työskentelyä kehittyvällä kielitaidolla. Kielitietoisella työskentelyllä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sopimista yhteisistä toimintatavoista, jotka tukevat eri kulttuureista tulevien työntekijöiden osallistumista työtehtäviin. Hyviä toimintatapoja on esimerkiksi yhteisten palaverien pitäminen suomeksi sekä englanniksi ja suomenkielisten kaavakkeiden kääntäminen tarvittavalle kielelle. Kielitietoinen työskentely ei kuitenkaan suinkaan tarkoita, että kaikki viestintä muutetaan englannin kielelle vaan sitä voidaan käyttää suomen kielen oppimisen alkuvaiheessa apukielenä. (Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023.) On tärkeää muistaa, että kieli kehittyy sitä käyttämällä, joten tulisi mahdollisimman nopeasti pyrkiä keskustelemaan suomeksi hoitotyöhön liittyvistä asioista. Tämä tukee myös asiakkaan ja aloittelevan suomen kielen puhujan välistä vuorovaikutusta. Suomen kielen oppimista voidaan tukea myös muilla kielitietoisen työskentelyn keinoilla. Voimme kiinnittää huomiota kommunikaatioomme esimerkiksi hidastamalla puhetta, yksinkertaistamalla lauseita tai puhumalla selkokieltä. (Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023.) Olemme pitkään tottuneet työyhteisöissä puhumaan pääasiassa suomalainen suomalaiselle, jolloin vuorovaikutuksen selkeyteen ei ole ollut tarvetta kiinnittää huomiota kovinkaan paljon. Ymmärrettävästi vie aikaa, ennen kuin muistaa huomioida työyhteisön kaikki jäsenet tasapuolisesti ainakin osassa vuorovaikutustilanteita. Selkokieli Selkokieli on suomen kieltä, joka on sanastoltaan ja rakenteeltaan helpommin ymmärrettävää kuin yleiskieli. Selkokielen tarve lisääntyy maahanmuuton myötä, mutta sitä voidaan hyödyntää myös mm. muistisairaiden kanssa työskenneltäessä. Selkokieli on siis hyödyllinen tapa viestiä tilanteissa, joissa toisen osapuolen kommunikointikyky on heikentynyt tai hän on vasta aloitteleva suomen kielen puhuja. (Selkokeskus 2021.) Selkokielessä pyritään käyttämään yleisiä suomen kielen sanoja, jotka on helppo ymmärtää. Selkokielessä jätetään myös vaikeat lauseenrakenteet sekä murresanat pois. Vaikeampia sanoja kannattaa yrittää selittää sekä toistaa useamman kertaa. (Selkokeskus 2021.) Hoitotyön arjessa ammattilaisilla on paljon erilaista ja vaikeaakin sanastoa liittyen hoitotyöhön. Selkokielen käyttö näissä tilanteissa huomioisi eritasoiset suomen kielen puhujat paremmin sekä mahdollistaisi heidän osallistumisensa tehtäviin tasavertaisemmin. Työkaluja monikulttuuriseen työskentelyyn Työnantajien ja työyhteisöjen tueksi on kehitelty apuvälineitä, joiden avulla kulttuurista moninaisuutta pystytään tukemaan paremmin niin rekrytoinnissa kuin arjen työssäkin. Esimerkiksi väestöliitto on tehnyt esihenkilöille oppaan, jossa on työkaluja sekä kielitietoiseen rekrytointiin että monikielisten työyhteisöjen tukemiseen. (Ahlfors & Saarela 2022.) Esihenkilöt voivat käyttää oppaan työkaluja kehittääkseen monikielisen työyhteisön toimintatapoja. Oppaan työkalujen avulla voidaan kehittää monikulttuurisen työyhteisön yhteisiä pelisääntöjä rohkaisevan ja kannustavan ilmapiirin luomiseksi sekä kokouskäytäntöjen parantamiseksi monikielisyyden huomioiden. Yhtenä työkaluna esihenkilöt voivat käyttää DEI-kyselyä, jonka avulla saadaan tietoa, miten työyhteisössä koetaan kielen vaikutus työhön ja työkulttuuriin. DEI-lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista diversity, equity ja inclusion, jotka tarkoittavat suomeksi työelämän monimuotoisuutta, mahdollistavaa ja mukaan ottavaa toimintaa. (Ahlfors & Saarela 2022.) Työhyvinvointia ja psykologista turvallisuutta Monikielisisyyden huomioiminen parantaa työhyvinvointia sekä mahdollistaa eri kulttuureista tulleiden työntekijöiden sopeutumista työyhteisöön. Kielitietoisuuden lisääntyminen työyhteisöissä tapahtuu usein askel askeleelta, joka johtaa lopulta pitkäaikaisiin käytäntöihin. Kehittyminen tapahtuu vähitellen, kuten myös ymmärrys siitä, että kielen oppiminen on koko työyhteisön asia. Kielitietoiseen työskentelyyn perehtyessä työyhteisöt voivat käyttää apunaan asiantuntijaa, joka kouluttaa työyhteisöjä kielitietoiseen työskentelyyn. (Komppa ym. 2023.) Turvallinen työympäristö, jossa uskaltaa olla oma itsenä ja tehdä virheitä, auttaa kielenoppijaa kielitaidon kehittymisessä. Psykologinen turvallisuus työyhteisöissä näyttäytyy kunnioittavana suhtautumisena erilaisuuteen, avoimena vuorovaikutuksena sekä sujuvana yhteistyönä. (Yli-Kaitala & Toivanen 2021.) Tänä päivänä hoitotyön arki on kiireistä lähes kaikkialla organisaatiosta riippumatta, mutta siitä huolimatta tulevaisuudessa työntekijöiden hyvinvointiin, sopeutumiseen ja viihtyvyyteen tulisi panostaa. Ilman riittävää määrää työntekijöitä, emme pysty takaamaan iäkkäillemme laadukasta ja tarvittavaa hoitoa. Kirjoittaja: Teera Neuvonen, sairaanhoitaja ja vanhustyön (YAMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Olen kiinnostunut kehittämään vanhustyötä niin iäkkäidemme kuin ammattilaistenkin vuoksi. Erityisesti haluan kehittää alasta vetovoimaisempaa, koska vanhustyöhön tarvitsemme rutkasti lisää ammattilaisia, jotka arvostavat työtään. Työn arvostuksen kautta teemme työtä ylpeydellä ja toisia kunnioittaen. Lähteet: Ahlfors, Gunta & Saarela, Inka 2022.Kielitietoinen rekrytointi ja työyhteisö. Työkaluja työnantajalle kielitietoiseen ja inklusiiviseen työyhteisöön. Väestöliitto. https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2022/12/5d814e06-vaestoliitto-kielitietoinen-rekrytointi-ja-tyoyhteiso.pdf Viitattu 28.11.2023. Hietapakka, Laura 2017. Miten torjua eriarvoisuutta monikulttuurisissa terveydenhuollon työyhteisöissä. Teoksessa Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti 54: 253 Keisala, Katja 2012. Monikulttuurisen työyhteisön viestintä. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/103165/978-951-44-8865-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 28.11.2023 Komppa, Johanna & Korpela, Eveliina & Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Lehtimaja, Inkeri 2023. Kielitietoisen työyhteisön portaat. Kielibuusti. Kielitietoisen työyhteisön portaat. Päivitetty 21.11.2023. https://www.kielibuusti.fi/fi/tyonantajat/monikielinen-tyopaikka/kielitietoisen-tyoyhteison-portaat Viitattu 28.11.2023 Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus 2023. Kielitietoinen työskentely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kielitietoinen-tyoskentely Viitattu 28.11.2023 Selkokeskus 2021. Selkokieli. Kehitysvammaliitto. https://selkokeskus.fi/selkokieli/selkokielen-maaritelma/  Viitattu 28.11.2023. Sosiaali- ja terveysministeriön 2023:8. Tiekartta 2022–2027. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden turvaaminen ja saatavuuden turvaaminen. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164634/STM_2023_8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 28.11.2023. Yli-Kaitala, Kirsi & Toivanen, Minna 2021. Pelotta töissä-psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Työterveyslaitos. Työsuojelurahasto. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/pelotta-toissa-psykologinen-turvallisuus-tyoyhteisossa  Viitattu 28.11.2023.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset